Kapinan ja tilinteon aika

Raumalla oli syksyllä 1917 kaksi järjestyksen säi-lymisestä huolehtivaa tahoa. Toisaalla oli puna-kaarti. Sen ^juuret ulottuvat maaliskuun vallan-kumouksen aikaisiin päätöksiin. Tuolloin

pe-rustettu järjestyslaitos miellettiin sosialistisesta johdostaan ^ja miehistöstään huolimatta vielä kaupungin yhteiseksi. Se muuttui vain toisen

puolen ^etujen vaalijaksitoukokuisen kunnallis-lain aikana. Silloinen lähes sadan miehen lak-kokaarti toimi Vilho Teräksen ^johdolla lakko-laisten tahdon toteuttajana jaheidän mieleisen-sä järjestyksenvalvojana.Kaartintoiminnasta ei ole tietoja muutamien seuraavien kuukausien ajalta,muttakaikesta päättäen se eihajaantunut lakonloppuessa.Marraskuun alussa kaupungis-saoli aluntoista sataamiestäkäsittänyt järjestö-kaarti sekä urheiluseura Toiveen iskujoukko.⁵²

Työväenliike eiollutainoa kaarteja

muodos-tanut ryhmittymä. Maan suurimmissa kaupun-geissaoli josuurlakon aikana 1905 rinnakkaisia järjestöjä. Ne ^toimivat tuolloin yhdessä mutta

erkaantuivatsittemmin, javaikka niiden tavoit-teet yhtyivät hetkeksi maaliskuun 1917 vallan-kumouksen jälkeen, keskinäinen epäluulo ei häipynyt.⁵³ Keväiset maatalouslakot

tulehdutti-vat talollisten ^jatilattomien suhteet ^ja synnytti-vät elokuussa Satakunnan Järjestyskunnan. Sa-takuntalaiset toimivat avoimesti ja^saivat hank-keelleen senaattorien ^ja kenraalikuveröörin

tuen.

Jälkimmäinen

^totesi Suomen kansan ter-veen aineksentarttuneen vihdointapahtumien kulkuun.⁵⁴

Maakunnan liikehdintä synnytti Raumalle elokuussa Yhteiskunnallisen ^Liiton. Perusta-vaan kokoukseen kutsuttiin ^kaikki, ‘jotka ^eivät

olesosialisteja’.Päämääränä oli^asettaa sulku si-säistä rauhaa uhkaavalle villitykselle. Paikalle tuli viitisenkymmentä raumalaista, mikä “ei ol-lut omiaanantamaanedullistakuvaa

raumalais-tenvalppaudesta”.⁵⁵ Yhdistys käynnistyi

salaile-matta. Se ei^vastannutkaikkien syvimpiä

toivei-ta. Sen rinnalle perustettiin kuukautta myö-hemmin vapaaehtoinen suojeluskunta.

Kaup-paseuran tiloissa pidettyyn kokoukseen tuli

‘mahdollisimman moni hankkeesta kiinnostu-nut’, yhteensä kuutisenkymmentä henkeä. Var-sinainen suojeluskunta kerrotaan perustetun hiljaisuudessa syyskuun 12. päivänä 1917. Salai-suus oli lyhytaikainen. Seuraavan päivän Länsi-Suomi piti suojeluskunnanperustamista välttä-mättömänä, vain näin voitiin^taata järjestyksen, ihmishengen jaomaisuudensäilyminen; ^ja uu-tinensuojeluskunnanperustamisesta julkaistiin parin päivänkuluttua.⁵⁶

Suojeluskunnan perustavan kokouksen avaajana oli nuorsuomalaisten

äänenkannatta-jaksiRauman Lehden lakkauttamisen ^jälkeen perustetun Pohjanlahti-lehden päätoimittaja Knut Sarlin. ^Hänenpuheensa julkaistiin

nimet-tömänä seuraavana päivänä. Uutinen erosi

sä-vyltään Länsi-Suomen ^muista kirjoituksista.

Lehti kertoi tosin laveasti venäläisen sotaväen aiheuttamista häiriöistä mutta totesi samalla, että Raumalla oli rauhallista. Sarlin puolestaan korosti ^sotaväen kurittomuuden ohella

maata-louslakkojenvaikutuksia jaliittyi näin maakun-nanyleisen kehityksen osaksi.

Suojeluskunta ^jäiperustamisensa jälkeen sa-laiseksivain ^sikäli, että lehdet vaikenivat^sen toi-mista.Lehtiä lukevat raumalaiset tiesivät kuiten-kin, että kaupunginlääkäriKarl Loveson oli Yh-teiskunnallisen Liiton puheenjohtaja ja Länsi-Suomen päätoimittaja O. ^W Kankaanranta ^sen varapuheenjohtaja. Lukijoille ilmoitettiinmyös johtokunnanmuut jäsenet.Vain asiaan

vihkiyty-neetsaivat^sen sijaan^tietoonsa suojeluskunnan muiden toimihenkilöidennimet.⁵⁷

Tapahtumien kulku ei ollut enää ^sen pa-remmin punakaartin kuin suojeluskunnan-kaan määrättävissä. Päätöksetnäyttivät

seuraa-van toisiaan väistämättöminä kohtalon oikkui-na. Työväenliike päätyivaalitappion ^ja pitkäl-listen kiistojen jälkeen marraskuun suurlak-koon eräänlaisena ‘pakkona’. Tieto tuli Rau-malle marraskuun 13. päivän aamuna. Puna-kaarti ryhtyi iltapäivän ^tunteina yhyttämään Raumaa uuteen järjestykseen. Se valtasi

venä-läisen sotaväen avustuksella poliisilaitoksen ^ja

AlfredKordelin (1868-1917) syntyiraumalaisen merimiehen vaatimat-tomaankotiin. Häntyöskentelinuoruusvuosinaanmerimiehenä, yritteli puusepän ammattia mutta lähtivuonna 1888 täysin uudelle uralle ^ja avasi pienenpuodin RaumanEteläpitkäkadulla. Hän menestyi hyvin ja avasihaaraliikkeitäⁿⁱⁱⁿRaumalle kuin läheisellemaaseudullekin.Onni kääntyi 1890-luvun lopulla. Kordelin ajautui vuonna 1898 konkurssiin

muttapäätyivelkojiensakanssa edulliseensopimukseen ja muutti Tam-pereelle vähintäänkin vakavaraisena miehenä. ^{Hän osti} konkurssista säästyneillävaroilla muiden vararikon tehneidenomaisuuksia, vaurastui jasijoittirahansaviisaastimaahanjakiinteistöihinja oli 1910-luvun puo-livälissämaan suurimpienmaaomaisuuksienhaltija.

Kordelin olimonenkansanparista nousseen janopeastirikastuneen tavoinsuomalaisenkulttuurin suosija. Hänolinaimaton ja testamentta-si omaisuutensayleishyödyllisiintarkoituksiin. Kuolema tulikin yllättä-en:Kordelin menehtyi 40-vuotisjuhlansa jälkeisenäaamunavenäläisten matruusien laukauksiin. Jälki-polvetovatkyselleetsurman syitämuttaeivätolelöytäneet yksiselitteisiävastauksia.Samassa Mommilan kahakassa kuoli myös monienraumalaistenperhevalokuvaajaUnoBerglund.

Kordelinin testamenttioliyllätys, lahjoittihansuhteellisentuntematonmiesyleishyödyllisiin tarkoi-tuksiinkymmeniin miljooniinnousevan omaisuuden."Suomi oli saanutomanAlfred Nobelinsa". Kor-delinmuisti testamentissaan kotikaupunkiaan,

Jokioisten

^{kuntaa jaNaantalia.}Rauma sai varoja van-hainkodin, lasten kesäsiirtolan ^jamerikoulun^tarpeisiinsekä paikallisen taide-elämän japitsinnypläyksen elvyttämiseen. Osansa saivat myösmonetnimeltä^mainitutyhdistykset jamuutkohteet. Omaisuuden pääosastamuodostettiin tiedettä ^jataidetta tukeva Alfred Kordelinin yleinen edistys-jasivistysrahasto.

Silläoli tuolloin 50 miljoonanmarkan kanta- ^jayhtä^suurivararahasto. Se on jakanutvuosikymmenien ajanapurahojasuomalaisentieteen ja taiteen tukemiseksi ^jaedistänytnäin varojen kokoajan tärkeinä pitämiä arvoja.

AlfredKordelin haudattiin Raumalle 22.11.1917. Hautausmaalle alettiinsisäisenrauhan palauduttua suunnitella siunauskappelia. Lars Sonckinsuunnittelema^Hangon punertavasta graniitistavalmistunut 'vanhaan suomalaiseen kirkkotyyliin' rakennettu kappeli vihittiin4.5.1921.Kappelin portaiden molem-min puolin pystyttiin vuonna 1941^{kaksi EmilWikströmin}veistosta. Rauman museonkokoelmat.

pakotti poliisimestari

Johan

Fabritiuksen eroa-maan, kielsi sanomalehtien painatuksen, otti haltuunsa puhelinlaitoksen, sulki liikkeet ^ja seuraavana päivänä myös koulut.⁵⁸

Syksyn 1917ristiriitaiset tunnelmat

heijastu-vat marraskuun lakkoa kuvaileviin kertomuk-siin. Niissä korostuvat aseistettujen, punaisin merkeinvarustettujen kaartilaistensuorittamat tarkastukset ^ja vangitsemiset. Moni suojelus-kunnan johtajaksi tunnettu tai ^epäilty saikin viettää lakkopäivät raastuvan putkassa. Muiste-luissa korostuu myös venäläisen sotaväen

toi-minta, vangitsihan ^se pari kaupunkilaista ja lä-hetti heidät Helsinkiin kuulusteltaviksi. Toiselta oli löytynyt muutama patruuna, toiselta merk-kejä yhteyksistä jääkäriliikkeeseen ja^siten valta-kunnan silloiseen viholliseen. Lakkoa on

kuvat-tu venäläispistimien tukemaksi sosialistisen hir-muvallanajaksi jakerrottu samalla suojeluskun-nan esiintymisestä Mommolassa murhattujen AlfredKordelinin jaUnoBerglundin hautajaisis-sa.⁵⁹ Ajanristiriitaisuuksiin kuuluu myös venä-läisen sotaväenkomentajaksi syksyllä määrätyn virolaisen valmiusantaaraumalaisten välityksel-lä jääkäreilleja sitäkautta Saksaan salaisia tieto-ja venäläisten ^miinojen jalinnakkeiden sijain-nista.⁶⁰

Syksyn tapahtumat herättiväthämmennystä japelkoa. Marraskuun lakon aikaiset väkivaltai-suudet eivät olleet omiaan rauhoittamaan mie-liä, eivätkä kaikki sosialistitseuranneet kehitys-tä ilolla. VanhasuomalaisenLänsi-Suomen

asen-ne oli marraskuun suurlakon jälkeen varovai-nen. Se ^eiymmärtänyt tapahtumia mutta pidät-tyi keskinäisen epäluottamuksen ja vihan liet-sonnalta ja ohitti Suomen itsenäisyysjulistuk-senkin vain lyhyellä maininnalla. Sen huomio kiinnittyi muualle;^sekertoi levottomuuksistaja vältti tietoisesti huhujen julkaisemista, "tällai-sen menettelytavan on toimitus katsonut

tar-peelliseksi ottaen huomioon sen vaikutuksen, mikäkirjoitetulla sanalla^voiolla ^jasen

edesvas-tuun, mikä siitä johtuu. Varovaisuus ei ole sa-maa kuinpelko eikä levollisuus samaakuin toi-mettomuus.”⁶¹

Rauman rauhalliselta vaikuttavan pinnan alla oli Länsi-Suomen ^toiveista huolimatta kas-vavia jännitteitä. Kasakoiden pääjoukko lähti Raumalta tammikuun 10. päivänä. Jäljelle jäi kolmisen sataamiestä. He eivät näkyneet enää samalla tavalla kaupungin elämässä. He

odotti-vat kotiinpääsyä ja antoivattammikuun lopulla kirjallisen lupauksen olla sekaantumatta Suo-men sisäisiinasioihin.⁶² Huhutsuojeluskunnan

japunakaartin aseistautumisesta, miesten sala-peräiset aseidenhankintamatkat, kokoukset ^ja harjoituksetpitivät mielet levottomina. Vaasaan

paennutsenaatti julistisuojeluskunnat hallituk-sen joukoiksi tammikuun 25. päivänä ^jakutsui Rauman Yhteiskunnallisen Liiton

keskustele-maan suojeluskunnan tulevista toimista. Kau-pungille kiiri nopeasti huhu aikeista hyökätä punakaartia vastaan. Se kumottiin perusteetto-mana, ja niin suojeluskuntakuin punakaartikin vakuuttivat pyrkivänsä pelkästään järjestyksen säilymiseen.⁶³

Helmikuun alku oli Raumalla

poikkeukselli-nen. Suojeluskunnanesikunta oli järjestäytynyt jo tammikuun puolella. Punakaarti järjestäytyi

vasta nyt.Kaupunkiin tulvi mitä erilaisimpia tie-toja. Aina kuun seitsemänteen päivään saakka tietoja oli ^saatavissa kaupungin kummastakin lehdestä. Niistä^voitiinlukea väkivallanteoista ja kahakoista, mutta niissä ei luonnollisestikaan kerrottu raumalaisten kohtaloon vaikuttavaksi kaavaillustamutta epäonnistuneesta

suunnitel-masta riisua kotiinpaluuta odottavat venäläiset aseista helmikuun seitsemännen päivän vas-taisenayönä.

Suunnitelma kariutui Uuteenkaupunkiin kokoontuneiden suojeluskuntalaisten ristirii-toihin ^jahautautui lopullisesti kaupunkiin le-vinneen sävähdyttävän tiedon alle: Raumalle oli tulossa tuhat Tampereen punakaartilaista.

Suojeluskuntalaiset onnistuivat pitkittämään kaartiakuljettavan junantuloa useilla tunneil-la. Nelisen kymmentä innokkainta lähti yön tunteina Uuteenkaupunkiin, monet muut pa-kenivatlähiympäristön^saariin.Raumalaiset ei-vät odotelleet toimettomina punakaartilaisia

269

vaan avasivat aamullakaupat, lähettivät lapset kouluun ja menivät itsetöihin. Vain sahan työ-miehet jäivätkotiin.⁰⁴

Huhu oli moninkertaistanuttulijoiden mää-rän. Kaupunkiin iltapäivällä saapuneesta

junas-talaskeutui 93 aseistautunutta kaartilaista. Kun iltajuna toi vielä 40-50 ^miestä, Raumalla oli oman, noin sadan miehen lisäksi 130-140

tam-perelaista. Kaupunki jäi punakaartin haltuun.

Kaarti vastasi järjestyksestä, langetti tuomiot ^ja jätti kunnallisen päätäntävallan valtuuston vii-delletoista sosialistille.Alun rauhallinen tunnel-marikkoutui pian. Vieras ja^oma kaarti etsivät aseita jasuojeluskuntalaisia, takavarikoivat elin-tarvikkeita, kenkiä ^jakankaita ^javangitsivat vas-tavallankumouksellisiksi epäiltyjä.

Tamperelai-set ja osaRauman kaartilaisia vietiin helmikuun puolivälissä rintamalle, ensimmäiset Tampe-reelle ja_seuraavat Noormarkkuun.⁶⁵

Uuteenkaupunkiin kokoontuneet suojelus-kuntalaiset suunnittelivat murtautumista pu-naisten linjojen läpi jayhtymistäKankaanpään valkoisiin joukkoihin.Raumalaiset lähtivät

mat-kaan eräänlaisena etujoukkona. Suunnitelmat muuttuivat nopeasti, ^japäämääräksi tuli Ahve-nanmaa. Raumalaiset eivät saaneettietoa

asias-ta vaan etenivät vanhan suunnitelman mukai-sestikohtiHinnerjokea ^jaHarjavaltaa.

Jokaisella

miehellä oli ase. Muuten he olivat huonosti val-mistautuneita ja joutuivat Eurassa taisteluun punaisten kanssa.

Joukko

^{hajaantui. Osa}

piiles-keli lähiseudun taloissa, jotkutpalasivat ^kotiin,

muutamat jäivät vangiksi ^ja neljä ^ammuttiin.

Vain yksi matkaan lähteneistä yhytti valkoisen Suomen joukot.⁶⁶

Raumaa hallitseva punakaarti ^sai huhti-kuun alussapelkästään huonojauutisia. Pahin oli tieto ^satojen miesten kuolemasta ^ja

tuhan-Yhteiskunnan jakautuminen kahteen ^toisiaan epäluuloisesti kyräileväänosaan oli nähtävissä Raumalla jopitkään.Toisaallapuhuttiin kaihotenmenneestäyksimielisyydestäjayhtäällä

vaa-dittiin ^nopeita,yhteiskuntaasen pohjia myödenmuuttaviauudistuksia. Eduskunnan toimin-taan kohdistuneiden odotusten pettäminen, maailmansodan aiheuttama pula ja Venäjältä kantautuneet uutiset kärjistivät mielialoja ja jakoivat suomalaiset kaiken menneenylittävällä tavalla.Enää ei ollutkysymys eduskuntavaalien kaltaisesta sanallisestataistelusta; tammikuus-sa 1918 tartuttiin aseisiin ja maa jakaantui punaiseen javalkoiseen Suomeen. Rauma jäi maantieteellisestiensin mainitun puolelle.

Rauma välttivarsinaiset taistelut muttaeli niiden mukana.^Punaisen puolen järjestyskaarti oli talvikuukau-sina 1918vallassa, javalkoisiin lukeutuvat joko pakenivat^tai piiloutuivat.Kun uutisia saatiin vain huhui-na, mielialat olivat^sekavat,kukaaneitiennyt, mikä olitotta jamikä toiveikasta haavetta. Raaka todellisuus tuli vieraidenpunaistenmukana Raumalle huhtikuun toisella viikolla. Tuloksena oliverinen ja ajan myötä kummallekin osapuolelle eräänlaisen sankaritarun aineksia tuottanutyhteenotto. Valkoiset muistelivat verisunnuntain uhreja, punaisetvalkoistenvoiton jälkeen henkensämenettäneitä tovereita. Joulukuussa

1917 itsenäistynyt ^Suomikunnioitti valkoisia^voittajia itsenäisyydensaavuttajina. Sankareiksi^nousivat pai-kalliset suojeluskunnat. Niiden paraatit kuuluivat sittemmin itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin.Kuvassa on Rauman suojeluskunnan huhtikuun21. päivän paraati. Joukko^{oli vielä} pieni, järjestys ei ollut erityi-sen sotilaallinen eikä puku yhtenäinen, muttapäämääräoli selkeä jayhteinen. Rauman museon

kokoel-mat.

sien päätymisestä valkoisten vangiksi Tampe-reella. Kun etelästä alkoi kantautua hälyttäviä

tietojasaksalaisten maihinnoususta Hankonie-melle, Rauman punakaarti ryhtyi valmistele-maan vetäytymistä. Se vangitsi kaupungilla liikkuneita miehiä ja vei heidät Tarvonsaaren kouluun. Siellä oli huhtikuun ^10, päivänä yli

sata miestä. Vangit ^miettivät levottomina koh-taloaan. He olivat punaisten panttivankeja,

mutta turvasivatko he punaisten pääsyn ^itään vai purkivatko punaiset tappion katkeruuden tappamalla heidät? Kukaan ei näyttänyt tietä-vän vastauksia. Huhut kasvattivat ^kysymysten

jaarveluiden määrää. Lopulta saatiinvarmuus punaisten aikeista räjäyttää koulu. Punaiset

lähtivät, muttakoulua ei räjäytetty. Paikallisen punakaartin esikunnan enemmistö ^{ja ennen} kaikkea Tobias Grönroos vastustivaträjäytystä.

Viimeiset punaiset lähtivät Raumalta huhti-kuun ^12. päivänä, suuntanaoli ensin Kauttua, matka jatkui hevoskyydillä ^Loimaalle ja härkä-vaunuissaLahteen.⁶⁷

Rauma jäi punakaartin lähdettyä oudon hiljaiseksi.Kaupunkikuvaan vuosikausia kuu-luneet venäläiset olivat poissa, ^viimeiset

oli-vat lähteneet helmikuun puolivälin aikoihin.

Kaduilla ei näkynyt liioin punaisia tunnuksia kantavia kaartilaisia. Järjestystä valvoivat suoje-luskuntalaiset ^jaseminaarilaiset.Kotiin jääneet punaiset luovuttivat käyttökelvottomiksi

riko-tutaseensa uudellejärjestysvallalle.⁶⁸

Kaupunkilaisille ei jäänytpitkää hengähdys-aikaa, sillä sunnuntai-aamuna, runsas vuoro-kausi viimeisten punaisten lähdön jälkeen, ase-malle saapui kolmisenkymmentäratsumiestä ja komppanian verran ^muitapunakaartilaisia.

Tuli-jat jakaantuivat kolmeen joukkueeseen. Yksi piiritti kirkon ja sinne jumalanpalvelukseen ko-koontuneet, toinen siirtyi kuularuiskuineen se-minaarin mäelle, ja kolmas lähti mukana

tuo-dun tykin kanssa vanhaan kaupunkiin. Raati-huoneen vartiotuvassa olleiden suojeluskunta-laisten japunaisten välillesyttyilyhyt, useita uh-reja vaatinut taistelu. Kaartilaiset lähtivät Rau-malta muutamantunninkuluttuaja jättivät vies-tin kaupungin räjäyttämisestä parin tunnin ku-luttua. Säikähtäneet kaupunkilaiset kiirehtivät nopeasti pakoon, kuka lähiseudunkyliin, kuka rannikon huviloihin.⁶⁹

Punakaarti jätti jälkeensä järkyttyneen kau-pungin.Kukaan^ei ymmärtänytretken

tarkoitus-ta. Sen päämäärät eivät ole selvinneet myöhem-minkään. Onepäilty, ettäkyseessä oli tiedustelu-retki, että punaiset epäilivätsaksalaisten suunni-televan maihinnousua länsirannikolle, jolloin Rauma olivarteen otettavavaihtoehto.⁷⁰ Kysees-sä oli mahdollisesti myös turhautuneen joukon kosto, olihan taistelu jokatapauksessa ^johävitty.

Retken seurauksetovat sen sijaanselvät. Pu-naiset ampuivat Rauman torilla ja sen läheisyy-dessä neljä taisteluun osallistunutta ja kolme paikalla sattumoisin ollutta raumalaista. ^Useat haavoittuivat, javielä useammat joutuivat istu-maan kirkossa tuntikausia kuuntelemassa lau-kauksia. Punaisten omista menetyksistä ^ei ole tietoja.Arviot liikkuvatparinkymmenenja muu-tamankuolleen välillä.Menetykset olivatturhia, etenkin kunne muuttivatkevään tilinpäätöksen luonteen perin juurin^toiseksi,Raumalla oli toki vangittupunaisen vallan aikanaihmisiä, takava-rikoitu ja ryöstetty omaisuutta, ^mutta

paikalli-nen punakaarti ^ei syyllistynyt silmittömään vä-kivaltaan. Rauman verisunnuntaista tuli punai-sen hirmuvallan esimerkki.

Ensimmäiset valkoisten ^edustajatsaapuivat Raumalle huhtikuun 16.päivänä. He löysivät hiljaisen, pimeän ja epäluuloisen kaupungin.

Yksikään ovi^ei tahtonutavautua.Kun kauppias Elorannan Hihna-rouva rohkeni viimein

raot-tamaan kotinsaoven, suojeluskuntasai tiedon voittajien tulosta ^jaoli seuraavana aamuna ot-tamassa vastaan kaupunkiin marssivat pohja-laiset. Piileskelemään joutunut suojeluskunta valmistautui voittajan innolla sotaan. Sadan miehen komppania lähti huhtikuun lopulla yhteislyseon pihaltaKokemäelle ^jaeteni sieltä Lauttakylään jaVampillaan. Sotaretki kesti

va-jaatkaksi viikkoa. Komppania ei joutunut tais-teluihin. Raumalaiset olivat kummastelleet kaupunkiin helmikuussa tulleiden

punakaarti-Mikä sota?

Kevään 1918 sotaaonkutsuttu monilla ^nimillä,Se on ollut milloin vapaus-, kansalais-, veljes-, luokka-^taisisällissota,vuoden 1918sota taivuoden 1918 tapahtumat. Nimityksetovatvaihdelleet puhujanomista kytköksistäriippuen ja_muuttuneetvuosikymmenien mittaan. Itsenäisyyden alkuvuosinasotaolikorostetusti vapaussota;häviölle ^jääneetpuhuivat siitäveljes-, luokka- tai kansalaissotana. Toisen maailmansodan^jälkeisetsukupolvet_käyttivätpitkään neutraalia sisällis-sota-termiä mutta ovat sittemmin aikanakin osinpalanneet tasavallanalkuaikojen käytännön noudattajiksi.

Kevään 1918 eläneet raumalaiset puhuivat sodasta kapinana taipunakapinana. Vapaussota ilmestyi kaupungin asiakirjoihinjalehtiinsyksyn 1918 aikana.

laisten nuoruutta, mutta nuoria olivat suoje-luskunnassakin marssineet. Nuorimmat mat-kaan lähteneet olivat 14-15-vuotiaita, yli 25-vuotiaita oli sadan miehen ^joukossa kahdek-santoista.⁷¹

Tilinteon aika koitti huhtikuun jälkipuolis-kolla. Mennyttäselviteltiin monilla^tahoilla, ran-kimmin Raumalle toukokuussa perustetussa kenttäoikeudessa. Se tuomitsi kuolemaan 27 punaista, heistä ilmeisesti 14 oli raumalaisia ^ja kolme maaseurakunnan asukasta.'^{7 Kun} tuo-miot langetettiin ensimmäisinä valkoisen voi-ton viikkoina, kaikki punaiset miellettiin ros-voiksi ^jamurhaajiksi.Kuukausiakestänyt pelko purkautui ^vihaksi, javiha langetti helposti kuo-lemantuomion. Silloin ^eikyselty, oliko tuomiol-le tullut syyllistynyt väkivallantekoihin vai ei.

Näinä viikkoinalangetettiinuseita harkitsemat-tomiatuomioita.'³

Pakomatkalle lähteneet punaiset eivät

vält-tyneet tuomioilta. Raumalaiset joutuivat moni-en muiden tavoin vangeiksi viimeistään Lah-dessa. Heidät palautettiin kotiin ja sijoitettiin suojeluskunnan vartioimaan vankileiriin Tar-vonsaaren kouluun. Kaartin johtajiksi ja vaka-viin rikoksiin syyllistyneiksi todetut teloitettiin heti. Leiriin tuli toukokuun alussayli 1300 van-kia, enimmät olivat ^{naisia ja}lapsia. Tarvonsaari oli eräänlainen vastaanottokeskus. Siellä tutkit-tiin,kuka pääsi vapaaksi jakukavangittiin; siellä ei ollut vakinaista henkilökuntaa, eikä siellä ruokittu vankeja. Ravinnon hankkiminen oli omaisten tehtävä. He saivat tuoda pakettinsa leirille päivittäin kello 9-11. Raumalaiset

hoiti-vat leirinsä hyvin. Siellä kuoli vain yksi ^vanki.

Ero pahimpaan leiriin ^- Tammisaareen ^{- on} huima, senvangeistakuoli lähes jokakolmas.'⁴ Valtiovalta halusi lakkauttaa suojeluskuntien hoitamat pienet ^leirit, Rauman vangit lähetet-tiinkin kesäkuun alussa pääosin Turkuun^{ja osin} Tammisaareen. Raumalla oli suunnitelmia teh-täessä 350 ^{ja niitä}toteutettaessa 212 vankia.'⁵

Turkuun ^jaTammisaareen ^lähetetyt rauma-laiset jakoivattuhansien muiden kanssa leirien toivottomuuden, nälän, ahtauden, lian ja

sai-raudet. Leireillä ilmoitetaankuolleen 41 rauma-laista.⁷⁶Vankileirien olotkurjistuivatkesän aika-na. Asiasta puhuivat vain voitettujen omaiset sekä jotkut kurjuuden nähneet ja sen seurauk-sia pelkäävät.

Jotkut

toistelivat totuutta, mitä kylvää, sitä niittää. Useimmat eivät tunteneet

leirienolosuhteita, sillä asiasta eipuhuttu julki-suudessa.

Jälkikäteen

^{on todettu, että voittajat}

eivät olleet valmistautuneet ottamaan vastaan

kymmeniätuhansiavankeja ^jaettä kevään ja ke-sän elintarvikepula eihelpottanut heidän tehtä-väänsä. Yhtä selvää ^lienee, että kyse oli myös voittajien valinnasta. Voitetuille vankileirien kurjuus ja ennenkaikkea kesäkuinen kielto toi-mittaa vangeille paketteja oli merkki halusta nujertaa työväenliike, ^{juuria maasta} kerralla kaikki sosialistiset aatteet.’⁷

Punaisten tekemien rikosten tutkinta siirtyi toukokuun lopulla perustuille valtionrikosoike-uksille. Ratkaisu merkitsi Rauman kenttäoikeu-den kaltaisten oikeudenjakajien lakkauttamista

jatuomioiden siirtämistäviikkojen päähän. Kun

oikeudenkäynnit lopulta alkoivat, suurin ^osa vangituista^tuomittiin jalaskettiin ehdonalaiseen vapauteen syksyn 1918 ^ja viimeistään kevään 1919 aikana. Raumalla poliisilaitoksen luettelois-saoli talvella 1919yhteensä359 valtionrikosoike-uden tuomitsemaa ehdonalaista ja 129 armah-dettua valtiopetokseen syyllistynyttä.⁷⁸

Suhtautuminen punakaartilaisiin oli kevääl-lä 1918 ehdoton. Kaikkien heitä auttaneiden oli kannettavavastuu teoistaan. Kuulustelut ^ja van-keus ei kaikissa tapauksissa riittänyt, vaan

val-tuusto päätti rautatiejohtokunnan aloitteesta

erottaa kaupungin palveluksesta “kaikki virkai-lijat, jotkatavallataitoisellaovat ottaneet seura-takseenkapinallisten määräyksiä”.

Johtokunnil-le jätettiin “oikeus palkata erotettuja harkintan-sa mukaan uudelleen”.⁷⁹ Päätös koski ^ennen kaikkea rautatieläisiä; muuta palkattua työvoi-maa kaupungilla oli vähän.

Ilmapiiriä heikensiliikennepäällikön määrä-tietoisuus. ^{Hän totesi}kartelematta, _että

rauta-tielle oli huonon palkan ^{vuoksi jouduttu} palk-kaamaan ^“hyvinkin huonoa ainesta” ^jakorosti,

Vuosi 1918 jakoi^Suomen pitkään kahteen ^toisiaan kyräilevään osaan.Voitetut ja voittajat näkivät ^maan pitkään valkoisena. Sen sankarit ja ihanteet olivat

voitta-neenpuolen mielen mukaisia.Voittajatkunnioittivatperinteitään paitsi vuotuisin juhlinmyös pystyttämällä näkyville paikoille vapaudenpatsaita. ArviTynyksen va-paudenpatsas pystytettiin sodan päättymisen 19-vuotispäivänä 1937 Tarvonsaa-renpuistoon. Siihen on hakattuna jälkipolvilleosoitettukehotus: "Kautta kalli-himpainuhriemme vapaa olkoon isiemme maa” sekäseitsemäntoista vapauden puolesta kaatuneen raumalaisen nimet. Mukana on sekä Saksassa kuollut rauma-lainen jääkäri, Eurajoella jaMommilassamurhatut, Rauman verisunnuntaina sur-mansasaaneetsekä kevään 1918 taisteluissa kuolleet.

Hävinnytpuoli muisteli^vainajiaanpitkään hiljaisuudessa, kunnes talvisota lievitti vastakohtaisuudet jateki mahdolliseksi myös hävinneellä puolella^vuonna 1918 olleiden muistamisen. Kansallinen sopu toi Rauman hautausmaalle elokuussa 1944^Kaarlo Reunasen veistämän koruttoman muistomerkin. Sen viereen liitet-tiin syyskuussa 1972 paljastettunimipaasi, jossaon 147 sisällissodassa javankilei-reillä menehtyneenraumalaisen nimet. Rauman museonkokoelmat.

että epäluotettava aines oli nyt erotettava.⁸⁰

Rautatiejohtokunnan ^ja liikennepäällikön esittä-män lausunnotruokkivatvoitettujen epäluuloja.

Raumalla esitettiin myös toisenlaisia ajatuksia.

Länsi-Suomen päätoimittaja korosti toukokuus-sa 1918 maltin merkitystä. Tuomiolle ei saanut

viedä koko työväenliikettä jakaikkia kapinaan osallistuneita.Rangaistukset olilangetettavavain väkivaltaansyyllistyneille.⁸¹ Sama

sovinnollisuut-ta korostava ^ajatus tulee näkyviin valtuuston huhtikuun lopulla asettaman Yleishyvän valio-kunnan työssä. Sen tehtävänä oli selvittää “kapi-natilan aikana sekaisin menneitä sekä^{yleisiäettä} yksityisiä asioita, suunnitellatoimenpiteitä tule-vaisuutta varten ja olla komendantin ja

sovinnollisuut-ta korostava ^ajatus tulee näkyviin valtuuston huhtikuun lopulla asettaman Yleishyvän valio-kunnan työssä. Sen tehtävänä oli selvittää “kapi-natilan aikana sekaisin menneitä sekä^{yleisiäettä} yksityisiä asioita, suunnitellatoimenpiteitä tule-vaisuutta varten ja olla komendantin ja

In document Rauma idylliä ja tehokkuutta 1875–2000 2. OSA (sivua 135-144)