Törnroth, Frans August (1842-1911) nimi-tettiin Rauman pormestariksi maaliskuussa
1869- Hän oli kaupungin edustajana vuosi-en 1877-78 valtiopäivillä javaikutti ratkai-sevasti merikoulun tuloon Raumalle. Teko olimerkittävä, muttapormestari jäi histori-aan osin muistasyistä: hänen väitettiin her-janneen keväällä 1882 keisaria ja tämän perhettä. Syytteennostaja on kreikkalaiska-tolinen pappi Fortunatoff. Kumpikin myönsi nauttineensa illan mittaan useita viinalaseja, jakummankin mielikuvat olivat hivenen hämärät. Pormestari muisti kiskais-seensa pappiaparrasta mutta kiisti loukan-neensa syvästi rakastamaansa keisaria. Syy-tettä käsiteltiin vuosikausia. Vaikka sitä ei kyetty todentamaan, Törnroth menetti vir-kansa ja muutti asianajaksi Tampereelle.
Rauman museonkokoelmat.
keskustelun kiivauden mutta kiistivät loukan-neensakeisaria. Pormestarimyönsi kiskaisseen-sa pappia parrasta mutta katsoi seuraavan mal-jan sovittaneen riidan. Hovioikeus ja senaatti käsittelivät syytettä vuosikausia. Vaikka majes-teettirikosta ei pystytty näyttämään toteen, Törnrothmenetti vitkansa keväällä 1887.28
Tuomio eivähentänytRauman Lehden mie-lenkiintoa keisaria kohtaan. Se seurasi päinvas-toin tarkoin keisarillisen perheen elämää, ker-toi lasten syntymät, muutotkesälinnaan,
kesäi-set purjehdukset ja tsaarittaren Tanskan mat-kat. Kirjoituksiin tuli 1890-luvulla uusia paino-tuksia. Rauma kokoontui muun maan tavoin
juhlimaanAleksanteri llm muistopatsaan pal-jastamistatoukokuussa 1894.
Juhla
korosti pe-rustuslaillisen elämän käynnistäneen keisarin elämäntyötä ja innosti suomalaisia seisomaan vakaasti omalla konnullaan.29 Huolimaan tule-vaisuudesta ei heikentänyt keisarin suosiota.Raumalaisten kerrottiin ottaneen syksyllä 1894
kyynelsilmin vastaan tiedon Aleksanteri Hirn
kuolemasta, “sillä onhan jokaiselle kansalaisel-lemme käynyt kovin rakkaaksi armaiden Alek-santeriennimi.”30
Suru keisarin poismenosta kesti vain het-ken. Rauman Lehti oli parin kuukauden
kulut-tua toiveikas:31
Keisarikunnan kansa elää ihanassa toivo-jen ajassa. Nuorekkaalta, ihanteellisia aatteita harrastavalta hallitsijaltaan se toivoo uutta elämää, uutta onnea, uutta siunausta. OijospaNikolaitoisesta tulisi tuollainen kevään ruhtinas, jospa hän voisilöytää oikeat tietjalojen,venäläisen kansansaparasta tarkoittavien aatteiden-saperille viemiseksi
Odotukset purkautuivat yhteiseen juhlaan.
Raatihuone koristeltiin kruunajaispäivänä ko-mein lipuin. Kaupungin neljääntulliin pystytet-tiin korkeat lipputangot, etelään rakennettiin vehrein havuköynnöksin,vaakunoin sekä puna-keltaisin nauhoin kaunistettukunniaportti. Yk-sityiset koristelivat talonsaköynnöksin ja keisa-rillisten majesteettien nimikirjaimin. Kaikkialla olisuuren juhlantuntu.32
Raumalaisetseurasivat mitäsuurimmalla mielenkiinnollajamyötätunnolla keisarillisen perheen
kohtaloi-ta. Helähettivät kukkaseppeleen Aleksanteri llmpatsaan paljastustilaisuuteen, lausuivat ilonsaAleksante-ri III:n ja tämän perheen pelastumisesta vuoden 1888 junapommista, ottivatkyynelsilmin vastaantiedon tämän kuolemasta syksyllä 1894 jakoristivat kaupungin Nikolai II:nkruunajaispäivänä keväällä 1893 li-puin jaköynnöksin. Liputetuilta kaduilta kuvatut raumalaiset katsovat kameraan juhlan tärkeydestä tietoi-sina. Helmikuun 1899 manifestimuuttikaiken. Raumalaiset osallistuivat auliisti AleksanteriILnpatsaalle laskettavan seppeleen kuluihin ja riemuitsivatkuullessaan, ettäseppeleoli poikkeuksellisen komea. Kei-saria jahänen perhettään koskevat uutiset kaikkosivat manifestin jälkeen lähes tyystin lehtien palstoilta;
raumalaisille välitettiin vainviralliset ja hyvinniukkasanaiset tiedotukset. Rauman museonkokoelmat.
Toiveet murskaantuivat helmikuun 1899 manifestiin. Sevahvistiyleisvaltakunnallisten la-kien säätämisjärjestyksen muttaeimerkinnyt si-nänsä muutosta noudatettuun käytäntöön.
Suomalaiset näkivät sen hallitsijan varmistami-en oikeuksien loukkauksena. Rauman Lehti jul-kaisi manifestin monista lehdistä poiketen kommenteitta jasurureunuksitta. Sentunnot il-menivät muillatavoin. Se karsi keisarillista per-hettä koskevat uutiset ja toi ajatuksensa julki
vaarattomiksi katsotuissa yhteyksissä. Niinpä kun Rauman Urheilijat suunnittelivat naamio-huvien järjestämistä,lehti julkaisi‘monien rau-malaisten’ paheksuvan vastineen. Samalla ky-seitiin, eikö Rauman olisisyytäkantaa helsinki-läisten tavoin surupukua japidättyä
kevytmieli-sistä huvituksista.33
Raumalaiset laskivat muiden kaupunkien, kuntien jayksityisten tavoin kukkalaitteenAlek-Santeri ILn patsaalle. Ruusuista ja laakereista
sidotun seppeleen kerrottiin kuuluneen ko-meimpien joukkoon.Sen nauhoissa pyydettiin Kaikkivaltiaan suojelusta sodan jarauhan,
mur-heen ja ilon aikana. Aleksanteri Ihn muiston kunnioittaminen soimahdollisuuden myös toi-seen kiitokseen verhottuun mielenosoituk-seen: raumalaiset kokoontuivat huhtikuun lo-pulla juhlimaanrakastetun keisarin syntymän vuosipäivää, muistelemaan häntä valtiollisen elämänelvyttäjänä javapauttajana.34
Rauman Lehti korosti yksituumaisuuden merkitystä. Se puhui vertauskuvin ja vaikeni vastatoimista, kansalaisadressin keräämisestä, suuren lähetystön nimeämisestä jamaaliskuun alun kokouksista. Adressia puuhannut valta-kunnallinen komitea ehdottiJ. W Söderlundia keisarin pakeille matkaavan lähetystön
edusta-jaksi.Hän oli helsinkiläistenparhaiten tuntema
raumalainenmutta eitäyttänyt lähetystölle ase-tettuja ehtoja; siitä kaavailtiin näet kansan syvi-en rivisyvi-en tuntojen tulkitsijaa. Raumalaiset valit-sivat lähetystöön tehtailijaK. F. Sjöblomin. Ad-ressiin kelpasivat kaikki nimensä kirjoittamaan
pystyvät 16-vuotiaat. Raumalaiset ottivat asian omakseen:kirjoituhan 41,3% sen, javain 28,4% maalaiskunnan ja27,2 %Porin
äänioikeutetuis-tanimensäadressiin.35
Adressin kerääminen kasvatti yhteenkuulu-vaisuudentunnetta.Kaikki mielsivättoimivansa Suomenpuolesta javaativat kansanvalistuksen tehostamista. Suomalaisten olitunnettava paik-kansa paik-kansakuntien joukossa, mutta perintei-nen yksimielisyys oli mahdoton. Kansa oli ja-kaantunut peruuttamattomasti puolueisiin. Ja-kavana tekijänä oli aluksi suhtautuminen suo-men kieleen. Rauman Lehti oli fennomaanien riveissä:36
Epäilemätöntä on, että suomimielisyysja kansallinen into olivat tämän yrityksen pääkiihokkeena, vaikka kyllä muutama
ruotsinmielinen ropollansa sitäedisti. Var-sinaisilta rahamiehiltämme, jotka - niin kehutaan-lukevatvarojansa miljoonissa, tietysti eisaatupenniäkäänavuksi, tuskin
onnen toivotustakaan.
Lehti toi julki suomen kieltä loukkaavat ta-pahtumat. Sekummeksui raumalaisten
halutto-muutta juhliasuomenkielen nousuaviralliseksi kieleksi vuonna 1884mutta unohti, että suomi oli vuodesta 1876 lähtien ollut valtuuston ja vuodesta 1883 rahatoimikamarin kieli - vain
maistraatti piti viimeiseen saakkakiinni ruotsin kielestä. Suomen tulo virkakieleksi ei
heijastu-nut kaikin osin raumalaisten arkeen, antoivat-han he lapsilleen edelleen ruotsinkielisiä nimiä
ja panivat lapsensa ruotsinkielisiin kouluihin.
Lehti murehti myös ruotsinkielistenrunojen ja kuvaelmien esittämistä mutta piti pahimpana epäkohtana raumalaisten tapaa tervehtiä toisi-aan toivottamalla“kumoron”, “kutaa” ja kuah-ton”. Näinkö suomalaiset toivottivat toisilleen hyvää huomenta, päivää jailtaa?Eikö
raumalais-ten olisi aika hylätä ruotsin ja suomen seka-melska ja käyttää kaikkien ymmärtämää suo-mea?3'
Venäläistyttäminen jakoisuomalaiset uudel-la tavaluudel-la. Suomen kielen asemaa korostaneista fennomaaneista irtaantuiperustuslakien kunni-oittamista korostava nuorsuomalaistenryhmä.
Suomen kielen vaalimista korostavista fen-nomaaneista tuli niin kutsuttuja vanhasuoma-laisia. Näiden erot tulivat näkyviin 1900-luvun alunvuosina. Vuoden 1901 asevelvollisuuslaki-kin ohittui vielä hiljaisesti.Vähäistävastustusta
oli havaittavissavastavuonna 1903,kun
valtuus-to ja maistraatti ilmoittivat, ettei kaupungista löytynytkutsuntoihin sopivia tiloja.38
Tiukka sensuuri piti ajatukset piilossa. Val-tiollisistaasioita, etenkin Suomen jakeisarin suhteista puhuttiin vertauskuvin,
"Kuristuk-set eivät tule Herran tiedotta ja tahdotta”.39 Pinnan allepatoutuneet tunteet purkautuivat
vuonna 1905. Rauman Lehti kertoi vielä kesä-kuussa 1904 harkitun viilein sanoin kenraali-kuvernööri Bobrikovin murhasta. Mutta kun Venäjä joutui ahdinkoon Japanin vastaisessa sodassa ja hätä toi kansan Pietarin kaduille, raumalaisetkin kutsuttiin pohtimaan ajan vaa-timuksia. Kokouskutsussa viitattiin
proku-raattori Eliel Soisalo-Soinisen murhaan ja