Hyväosaisten oli kristillisen etiikan mukaisesti
autettava ahdinkoon joutuneitalähimmäisiään.
Varakkaistaporvariskodeista, pappiloista ja kar-tanoista oli tapana viedä juhlapäivinä, etenkin
jouluna,ruokaaköyhille, sairaillejavanhuksille.
Auttaminen oli satunnaista. Se saattoi tuoda juhlamielenautetulle ja auttajalle, mutta vähä-väkisten elämää ei näin helpotettu. Kun köy-hyys nousi 1800-luvun toisen neljänneksen ai-kana säätyläisten puheenaiheeksi, hyvänteke-väisyydelle alettiinkaivata uusia muotoja.
Ratkaisuksi tulivat niin kutsutut
rouvasvä-enyhdistykset. Säätyläisiin kuuluvat rouvat ja neiditharjoittivat niissä ulkomaisten esikuvien mukaista hyväntekeväisyyttä, järjestivät
koulu-ja,vierailivat kodeissa jakokosivat tarvitseman-sa varat. Yhdistykset olivat ensimmäisiä, joissa miestensä holhouksen alla eläneet naiset
har-jaantuivat toimimaan itsenäisesti ja joissa he näkivät oman elämänsä kääntöpuolen, kau-punkien laitaosien kurjuuden ja toivottomuu-den.60
Rauman rouvasväenyhdistys perustettiin keväällä 1902. Mukaan liittyneiden tavoitteena oli“toimiasiihensuuntaan, ettäköyhälistön pii-reissä olisi naisväellätyötä ja että sen siveyden tila tulisi mahdollisuuden mukaan silmälläpide-tyksi”.61 Päämäärä vastasiajankohdan asenteita.
Kansa oli kasvatettava fennomanian ihanteiden mukaisesti työteliääksi, toimeliaaksi jasiveäksi.
Sille oli korostettavaperheen merkitystä, ja sen naiset oli saatava ymmärtämään perheenäidin työn tärkeys. Heidät oli ohjattava siisteyteen ja taloudellisuuteen ja opetettava elämään keski-luokan arvojen mukaan.62
Raumalaiset saattoivat käyttää hyväkseen muualla saatuja kokemuksia jaryhtyä heti
te-hokkaisiintoimiin. Kaupunki jaettiin kahteen-toista piiriin jakuhunkin nimitettiin kaksi
hoita-jaa- direktriisiä.Köyhän kansan elämää tarkkai-lemaan saapuneita rouvia ei otettuainavastaan avosylin. Hienon vieraan jaankeissa oloissa elä-vän näkemykset ahdingon syistä olivat usein
vastakkaiset. Toinen piti kurjuuden syynä huo-noa taloudenhoitoa jakorosti opetuksen mer-kitystä, toinen puhui palkkojenkehnoudesta.63 Raumalla valvojien javalvottujensuhteet olivat enimmäkseen hyvät, jarouvasväen lähetit otet-tiin ani harvoinvastaan nurjasti.64
Raumalaisrouvat ja -neidit pyrkivät ennen kaikkea helpottamaan turvattomiennaisten elä-mää hankkimalla näillekevyitä töitä. He etsivät työnhaluisia,ostivat pitsejä, toimittivat ne neiti Malmlundin liikkeenkautta myyntiin ja toimitti-vat naisillevillojakehrättäväksi. Yhdistysei pyr-kinyt voittojenkeräämiseen.Hyvätahtoei tuot-tanuttoivottua tulosta.Yhdistys joutuikin mieli-pahakseen myöntämään,että sen mahdollisuu-det olivatrajalliset. Töitä ei ollutvälitettäväksi, eikä pitseistä tahdottu saada edes kustannukset kattavaa hintaa.65
Yhdistyseiantanuthädänalaisillerahaavaan koetti helpottaa näiden elämää muilla tavoin, jakamalla esimerkiksi köyhimmille perheille jouluna pieniä ruokapaketteja. Tärkeintä oli koululaisille javanhuksille tarkoitetun keittolan ylläpito. Yhdistys jatkoi vanhoja perinteitä.
Muutamat naisetolivatnäetalkaneet jovuonna 1891 myydäköyhällekansalle halpaa mutta ra-vitsevaakeittoa. Toimintajatkuimuutaman
vuo-denajan, muttaostajia oli vähän.66 Naisten
aut-tamishalu ei sammunut. Erityisesti Sairaitten Ystävät suri köyhimpien koululaisten ruoan kehnoutta ja pelkäsi, että nälän heikentämät lapset eivät jaksaneetkäydä koulua. Huoli sai naisetsyksyllä 1901 toimiin keiton tarjoamisek-si lapsille. Valtuusto tuki toimintaa tuhannen markan avustuksella.67
Sairaitten Ystävät luovutti keittolan muuta-man vuoden kuluttua rouvasväenyhdistyksen hoitoon.Yhdistys palkkasi vakituisen keittäjän
ja tarjosikoululaisille vähittäin- ja anniskeluyhti-ön avustusten turvin keittoa syyslukukauden
viimeisten viikkojen ja kevätlukukauden ajan.
Syöjiäolirunsaasti.68Lasten koulunkäynnin jat-kumisesta huolehti 1870-luvulta lähtien myös rouva Augusta Hellstenin, lapsille vaatteita
val-mistanut ompeluseura.69
1800-luvun lopun naisasialiike korosti naisten merkitystä kodin hengen luojana. Mies hankki perheen asemanmukaisettulot, ja vaimo huolehti kodin viihtyisyydestä. Säätyläisnaisen apuna oli joukko
palveli-joita, mutta etenkin pikkukaupungin porvaristoon kuuluvan aviovaimon oli hallittava kuvan nuorten naisten tavoin myös ruoanvalmistuksen salat,opittavavalmistamaan ruokaa vaikkapasian sorkista. Rou-vasväenyhdistykset järjestivätvastaavia kursseja myös työväenluokan naisille.Rauman museon
kokoel-mat.
Turvattomat lapset kiinnittivät 1800-luvun lopulla niin rouvasväenyhdistysten kuin mui-denkin huomion. Lasten paikka ei ollut vaivais-kodissa. Ylitätuomittavaa oli antaalapset
vähi-tenvaativien hoitoon jatehdä heidän elättämi-sestään köyhän kansan elinkeino. Arvostelijat vaativat lastenkoteja, mutta viranomaiset suh-tautuivat ajatukseen karsaasti. He hyväksyivät
vain vaivaistalon ja elätehoidon.'" Asenne lie-neevaikuttanutmyös Raumanvaltuuston asen-teisiin, kun hopeahäitään juhlineet langokset, kauppiaat Lehtinen jaSofronoff lahjoittivat ke-väällä 1900 tuhat markkaakaupunkiin perustet-tavalle lastenkodille. Valtuusto eikiittänyt heitä eikävaivautunutottamaanlahjaaedes virallises-ti vastaan. Kuivakiskoisen asenteen yllättämät
lahjoittajatilmoittivat jakavansaavutkaupungin mieltäkyselemättä.71
Ajatus lastenkodista jäielämään.
Joukko
rau-malaisnaisia kokoontuirouva Ellen Malinin
kut-sustapohtimaan kodintarvetta.Keskustelut joh-tivat myönteiseen päätökseen. Lastenkodin pe-rustajaksi nimetty toimikuntaryhtyi ripeästi va-rojen hankintaan. Koska Lehtisen jaSofronoffin lahjoittamia varoja einiihin liittyvien
erityisehto-jen vuoksi voitu käyttää, varoja oli hankittava muilla tavoin. Raumalta löytyi sekä lahjoitusten antajia ettäiltamalippujen ostajia. Kun
toimikun-nalla olisyksyllä 1902 muutamantuhannen mar-kan varat jariittäväksi arvioitu määrä vuode- ja pitovaatteita, se uskaltautui vuokraamaan lasten-kodille keittiön jakolmen kamarin talon.'2
Taulukko 31: Raumanyksityisen lastenkodin tulorakenne(%) vuosina 1903-14.
vv. 1903-06 vv. 1909-12 v. 1914
Lahjoitukset 24 11
Huvit 42 25 4
Viinavoittovarat 22 32 39
Vaivaishoitohallitus 3 22 36
Lähteet: RKA Rauman lastenkotiyhdistyksen pöytäkirjat 1903-1914.
Suurin toivein käynnistetty hanke näytti juuttuvan talvella 1903 yllättäviin vaikeuksiin.
Lastenkodin ystävät jaRauman Lehden toimit-taja totesivat tyrmistyneinä, että kaupunki ei
myöntänyt anottuja varoja. Lehti peräsi perus-teluja. Miksi kaupunkilaisten kannattamaa han-ketta kohdeltiinnäinkylmästi? Pitivätkö
valtuu-tetut lastenkotia tarpeettomana? Kodin johto-kunta käytti hienovaraisempaa kieltä. Se totesi laitoksen pienuuden - siellä oli keväällä vain seitsemän hoidokkia-muttakorosti yhteiskun-nanvelvollisuutta huolehtiaorvoista jaköyhistä lapsista. Se tähdensi samalla varhain aloitetun kasvatustyön merkitystä: “Yhteiskunta, jokaei tätä muista, joutuukyllä lopulta kärsimään, kun huonouden siemenet sen lapsissarupeavat itä-mään ja he täysikasvuisina joutuvatvankilassa, sairashuoneissa jamuuten holtittomina yhteis-kunnan elätettäviksi”.73
Kaupungin varauksellinen asenne säröili suurlakon jälkeisinävuosina, ja se oli 1910-lu-vulla kodin pääasiallinen tukija. Muutoksen syi-tä voidaan vain arvailla. Valtuutetut seurasivat kenties ajan merkkejä ja lukivat valtakunnalli-sen lastenhoitoyhdistyksen hätähuudon, “lai-minlyödyn lapsenkatkerat kyyneleet tulevat jo-nakin päivänä kasvamaan proletaarien uhkaa-vaksi ulvonnaksi”.74
Lastenkodin lapset puettiin joko vaivaista-lossa ommeltuihin taikaupunkilaisilta saatuihin vaatteisiin. He joutuivat elämään tiukkojen sääntöjen alaisina. Sukulaisia saitavatavain joh-tajataren luvalla, javanhemmat saivat puuttua
heidän kasvatukseensavain
poikkeustapauksis-sa. Hoidokeilla oli kuitenkin lämpimät huoneet, päivittäinen ravinto ja sairauden tullen myös asianmukainen hoito.Kaupungin lääkärit ja ap-teekkarit olivat auliitaauttajia jaantoivat korva-uksetta sekäohjeita ettälääkkeitä.75
Osa huhtikuun 1902 kokoukseen tulleista piti parhaana lastenseimentai -tarhan perusta-mista, koska näinvoitaisiinparhaiten auttaa ah-dingossa eläviä vanhempia jataataheille mah-dollisuus hankkiaansioita. Mutta koska enem-mistö asettui lastenkodinkannalle, vähemmis-töön jääneetryhtyivät toteuttamaan haavettaan seuraavan kevään aikana.'6 He eivät olleet en-simmäisiälastentarhan avaajia.Raumalta on ni-mittäin viitteitä 1880-luvunlopulla toimineesta ruotsinkielisestä lastentarhasta. Se sai osan vä-hittäismyyntiyhtiön voittovaroista, mutta muu-tatarhasta ei tiedetäkään, Rauman Lehti kertoi toisin vuonna 1883 joidenkin yksityisten suun-nitelevan seuraavan vuoden alussa avattavaa seimeämuttaeipalannut asiaanmyöhemmin. "
Rauma ei ollut ensimmäinen lastentarhan
saanut kaupunki mutta kuului uranuurtajien
joukkoon. Pioneeriksi mainittua Helsingin ruotsinkielistä tarhaaei voitanepitäätyökansan lapsille tarkoitettuna. Kyseessä lienee ollut pi-kemminkin varakkaiden helsinkiläisperheiden lapsille tarkoitettu kokeilu. Raumalla kevään
1903tavoitteena olinimenomaantarhan perus-taminen kansanlapsille. Sellaisia oli perustettu moniin kaupunkeihin ja teollisuusyhteisöihin,
muttaRaumaoli liikkeellä suhteellisenvarhain,
olihan sillä mahdollisuus saada tarha vain
muu-tamavuosi Turun ja Porin jälkeen."8
Kaupungin päättäjät eivät vastustaneen
suunnitelmiamuttaeivätliioinmyöntäneet nei-ti IreneSöderströmilletämänanomaasummaa.
Epäämisen syynä olivat valtuutettujen korviin kiirineet tiedot kansakoulun johtokunnan vas-taavista hankkeista-ne eivätlopulta kypsyneet vakaan harkinnan asteelle.70 Asiaansapalavasti uskova neiti Söderström ei perääntynyt vaan avasi tarhan hieman suunniteltuamyöhemmin vuonna 1904. Hän lähetti valtuustolle sittem-min uusia, lasten oikeuksia jayhteiskunnan vel-vollisuuksia korostavia anomuksia jaluonnehti
tarhaa hyvän kodin korvikkeeksi, siellä kylvet-tiin “niitä siemeniä lapsen sydämeen, jotka ker-ran tulevaisuudessa luovat heistä kelvollisia kansalaisia”.80
Anomukset tuottivat tulosta, ja kaupunki taipui muutaman sadan markan avustukseen.
Tarha pysyi nipin napin elossa. Sen kahdelle-kymmenelle lapselle pystyttiin tarjoamaan kym-menen penniä maksavaateria.Kaikesta muusta
oli puute. Lapsille olisi pitänyt järjestää miele-kästä jakasvattavaa puuhaa, mutta rahat eivät riittäneet aineistonhankintaan.Ainaiseen
puut-teeseenkyllääntynyt johtajatar ilmoittikinkesäl-lä 1907 eroavansa, mikäli hän ei saanut ano-maansa apurahaa. Rauman Lehti tuki häntä ja kyseli: “eikö viinavoittovaroistatulisiantaa
tun-tuvia avustuksia juurikansanlastentarhalle, sillä kansaltahan voittovaratkin kerättiin?”81
Tarhan kannattajat koettivat vaikuttaa
val-tuustoon myös huomauttamalla, että
toimin-nassa olevan tarhan kuihtuminen oli ainutlaa-tuista. Muuallakaupunki oli aina rientänyt tar-han tueksi. Miksi näin ei voitaisi tehdä myös Raumalla? Valtuusto ei taipunut. Neiti
Söder-ström toteutti uhkauksensa ja erosi, eikä
tar-haa avattu enääsyyskauden 1907 alkaessa.82
Piirainen 1958,22-24,Rasila 1983,334-337.
2 RKA kaup. valt. 8,10.1879 § 1, 19.11.1879 § 2, 14.1.1880§4.
3 RKAkaup.valt. 14.1.1880§4, 4.8.1880
§3-4 RKAkaup.valt. 24.1.1883§ 14.
5 RKAkaup.valt. 30.11.1887§ 176,Peltonen 1912, 59;
Niemi 1990,31.
6 RKAkaup.valt. 21.9.1911 § 122.
7 Niemi 1990, 31,41-42.
8 RKA vaivaishoitohallituksen ptk. 6.9.1881 § 1, 7.11.1881§2.
9 Rauman kunnalliskertomukset 1909-1915- Vaivais-hoidon menot olivat vuoden 1915 tilinpäätöksen mukaan tuntuvasti korkeammat kuin vuonna 1910. Menojenreaaliarvo näyttää asukasta kohti laskettuna nousseen tuolloin 7,70 markkaan. Vai-kutelma on harhaanjohtava. Vuonna 1910 menois-sa onvain joitakinsatojamarkkoja edellisestä vuo-delta jääneitä jaseuraavalle vuodellesiirtyviä sääs-töjä. Vuonna 1915 ylijäämät ovat melkoiset, tilin-päätöksen menoista ne kattavat neljänneksen.
Niinpä jos seuraavalle vuodellesiirtyvä säästö vä-hennetään menoista jarahanarvomuutetaan vuo-den 1910arvojavastaavaksi, vaivaishoidonmenot ovat itse asiassavähentyneet 5,10markkaa
asukas-takohti.
10 Rauman Lehti 9.2.1895 “Vaivaishoidonalalta”; STV 1890-1915; Rauman kunnalliskertomukset 1909-1915- On huomattava,että SuomenVirallisen
tilas-ton ja Suomen Tilastollisen vuosikirjan tiedot poikkeavat toisistaan. Ensin mainituissa ei ole per-heenjäseniä, ja osin niissä on vain vuoden alussa tai lopussa apua saaneet. Tilastollisen vuosikirjan luvutperustuvatvaivaishoitohallitusten kuvernöö-rille lähettämiin tietoihin jakuvastelevat näin
nii-dentulkintoja avunsaajista.Rasila 1983,340.
11 Rauman kunnalliskertomukset
1910-1915-12 RKAkaup.valt. 12.4.1876§9, 6.6.1876§2.
13 RKAkaup.valt.2l.l2.lBBl §6
14 RKA kaup.valt.2l.l2.lBBl §6.
15 Rasila 1983, 335-339, Niemi 1990,17-18,Lähteenoja 1939,309.
16 RKA vaiv.hoitohall.7.ll.lBBl § 27.11.1882 §, 29.11.1883 § 2 ja12.11.1885; Niemi 1990,22-23.
17 RKAvaiv.hoitohall. 7.11.1881§2.
18 RKAkaup.valt. 15.3.1882§27.
19 RKA kaup.valt. 11.4.1883 § 49, 16.5.1883 § 72 30.1.1884 §4B.
20 RKAkaup.valt. 18.6.1884§ 115.
21 RKAkaup.valt. 18.6.1884§ 115.
22 RKAkaup.valt. 9.11.1886 § 129, 30.11.1887§ 173 7.3.1888 § 24, Niemi 1990,33-34..
23 RKAvaivaishoitohallituksen ptk..24.1.1898 § 6 sekä
liitteenä oleva luettelo vaivaiskartanon vuoden 1898asukkaista; Rkk 1909-1916.
-24 RKAvaivaishoitohallituksen ptk. 5.2.1897§ 36.
25 RKAvaivaishoitohallituksen ptk. 31 1 1895§6, Nie-mi 1990,38-39.
26 RKA vaivaishoitohallituksen ptk. 29.9.1890 § 1,
5.6.1893 § 1,Rkk 1909-1916.
27 Kuusanmäki 1992,46-48.
28 Rauman Lehti 5-1.1883,RKAkaup.valt. 3110.1883
§ 178, 14.11.1883§ 190ja 196.
29 Kuusanmäki 1992,48-50.
30 Rauman Lehti 8.2.1896“Työväenasuntokysymys..”, RKAkaup.valt. 12.2.1896§40.
31 Rauman Lehti 24.3.1896 “Työväen asuntokysymyk-sen johdosta”, 1.4.1896 “Työväen asuntokysymyk-sen johdosta”ja“Työväenasuntokysymyksestä”.
32 RKAkaup.valt. 1.4.1896§ 56.
33 Rauman Lehti 9-5-1896 “Työväen asunnoitten puu-te”, 18.7.1903 “Eikö ole aika hätäläthävittää?”; RKA kaup.valt. 13.5.1896§ 91.
34 RKA kaup.valt. 20.9.1897 § 158; Rauman Lehti 23.10.1897‘Asunnonpuutteessa olevia”.
35 RKAkaup.valt. 20.10.1897§ 167.
36 Rauman Lehti 23.10.1897“Rauma23p. lokak.".
37 RKA maistraatti 16.11,1897.
38 TMA LHA LKa AD II 11/3 1897.
39 Rauman Lehti 10.5.1898 "Työväenasunnoista".
40 Rauman Lehti 21.5.1898 "Työväenasunto-osakeyh-tiö".
41 Rauman Lehti 18,8ja,8,11. 1898,9.2. ja11.2.1899.
42 RKAkaup.valt. 9.12.1897 §212; Niemi 1997, 18-19.
43 Kangaspuro 1945,
33-44 RaumanLehti 18.7.1903 “Eikö ole aika hätälät hävit-tää?”
45 RKA kaup.valt, 16.3.1911 § 36, 21.12.1911 § 198,
13.6.1912§ 145.
4(1 RKAkaup.valt. 14.3.1913§ 53, 16.4.1914§ 87.
Rauman Lehti 25.4.1914"Uutskotei".
48 RKAkaup.valt. 16.4.1914§ 92, 18.3.1915§77.
49 Rasila 1982, 158.
50 Rauman Lehti 11..6.1892, 10.9.1892 “Raumalla”.
51 Rauman Lehti 7.1.1893, 11.2.1893.
52 RKAkaup.valt. 3.3.1893§41, 22.3.1893§46.
53 Rauman Lehti 14.1.1902.
54 Kuusanmäki 1992, 128-129.
55 Rauman Lehti 24.8.1892.
56 Rauman Lehti 12.10.1903, 17.10.1903, 16.2.1904.
57 RKAkaup. valt. 10.2.1905§ 26.
58 RKAkaup.valt. 20.12.1905§ 166, 14.1.196§6.
59 RKAkaup.valt. 21.2.1907§ 21.
60 Pulma 1987,37-40.
61 Rauman Lehti 20.11,1902 “Rauman rouvasväenyh-distys”.
62 Ollila 1993, 33-42,Markkola 1994,169-193.
63 Markkola 1994, 183-189.
64 Rauman Lehti 29.2.1912 “Katsaus Rauman rouvas-väen...”.
65 RaumanLehti 29.2.1912 “KatsausRauman rouvasvä-en...”,3.3.1914“Kertomus Raumanrouvasväen...”.
66 RaumanLehti 2,11.1892, 18.1.1893.
67 RKAkaup.valt. 23.5.1902 §70.
68 RKAkaup. valt. 22.6.1904, 24.5.1905 § 68, Rauman Lehti 29.2.1912 “Katsaus Rauman rouvasväen...”,
3-3-1914“Kertomus Rauman
69 RaumanLehti 2.5.1901.
70 Pulma 1987,78-89.
71 RKA kaup.valt. 7.3.1900 § 22, 20.6.1900 § 89, 27.6.1900§99.
72 Rauman Lehti 13-9.1902 “Kirje Raumalta”, 13.1 1903;Niemi 1990,50
73 Rauman Lehti 30.6.1903 “Tarpeetonko lastenkoti onkin?”;RKAkaup.valt. 19.6.1903§ 119.
74 Pulma 1987,96.
75 RKA Rauman lastenkotiyhdistyksen pöytäkirjoihin liitetyt vuosikertomukset 1905-1914, mm. Rauman Lehti 2.3.1908, 26.3.1910, 2.3.1912 .
76 Rauman Lehti 4.6.1903.
77 Niemi1990,49;RKAutminuteringsbolageti Raumo protokoll 13.3.1888§7 ja18.3.1889§ 10.
78 Pulma 1987,90-91.
79 RKAkaup.valt. 19.6.1903§97,
80 RKAkaup.valt. 24.5.1905§ 68, 14.6.1906§84.
81 Rauman Lehti 1.6.1907.
82 Rauman Lehti 22,8,1907.