Kansakoulut
Raumalle oli pastori Gustav livariin syyskuussa 1841 päivätyn testamentin mukaan perustetta-va köyhille lapsille tarkoitettu koulu. Pastori oli pitkän pappisuransa aikana todennut varhain aletun opetuksen tarpeellisuuden: 1
Ja koska jo kuta varhaisemmin sitä pa-rempi on ruvettavapitämään huolta kas-vavain lastenkasvatuksesta, heidän luon-taisesta sivistämisestä ja uskonnollisesta sivistyksestään, ennenkuin vahingollisia siemeniä ehtiitullakylvetyksi heidän sydä-miinsä ja pahoja juurtuaheihin ..., olen katsonut olevan tarpeen perustaa Wä-häinlastenkoulun kaupunkiin.
Perusteluissa näkyvät aikalaisten keskuste-lun olennaiset piirteet. Oli saatavakoulu, joka ohjaisikansanlapset oikealletielle, istuttaisi hei-dän sydämiinsä hartaan kristillisyyden, antaisi heille opin alkeet sekä runsaasti erilaisia käytän-nön tietoja ja taitoja jakasvattaisi heistä hyödyl-lisiä, itsensä japerheensä elättämäänkykeneviä kansalaisia.
Vähäinlastenkouluun saipastorin
testamen-tin mukaan ottaa kerralla viisikymmentä kor-keintaan kymmenvuotiasta lasta. Koulu käyn-nistyisyksyllä 1849. Nuorimmattulivatsinne
vii-sivuotiaina. Ilmainen suomenkielinen opetus sekä lapsille päivittäin tarjottu lämmin ateria li-säsivät perheiden intoa pannalapsi kouluun ja pitää hänet siellä. Opetus järjestettiin uusimpi-en metodien mukaan käyttämällä apuna pi-demmälle ehtineitäoppilaita,välttämällä turhaa ulkolukua jakäyttämällä apuna opettavaisia ker-tomuksia. Epäsiisteyttä eisuvaittu, mutta
opet-tajaeiryhtynyt korvan taustojentai käsien pesi-jäksivaan lähetti likaiset lapset kotiin. Koulun-käynti ei ollut säännöllistä. Syynä ei ollut niin-kään oppilaiden haluttomuus kuin kotien köy-hyys. Enin osa oppilaista tuli näet kaupungin köyhimmistä perheistä, jakoska näillä ei ollut varaa hankkia vaatteita kaikille lapsille, koulua olikäytävä vuorotellen.2
Raumalaisten mahdollisuudet panna lapsen-sa,etenkintyttärensäkouluun olivat Ilvanin kou-lun vuoksi poikkeuksellisen hyvät.
Kansanope-tusta ei kuitenkaan katsottu voitavan järjestää täällä toteutetulla tavalla. Kansakoulua ei
vaadit-tu pakolliseksi, muttatavoitteitaeiliioin uskottu
saavutettavanyksityisten lahjoitusten ja mielen-kiinnonvarassa. Oli saatavayksityiskohtaiset oh-jeetjajärjestettäväopetusmahdollisimman yhte-näiseksimaan eri puolilla. Pastori Uno Cygnaeus valittiin lopulta kansanopetuksen kehittelijäksi.
Senaatti hyväksyi hänen ehdotukseensa
perus-tuvanasetuksenvuonna 1866.
Kaupunkien oli kansakouluasetuksen mu-kaisestitaattavaopetus kaikille niille 8-12-vuoti-allelapsille, jotkaeivätsaaneetopetusta kodeis-sa tai muiskodeis-saoppilaitoksissa. Tytöt ja pojat kävi-vät ensin kaksivuotisen alhaisemman koulun ja siirtyivät sieltä ylhäisemmän koulun tyttö- ja poikaluokille ja samalla enimmäkseen eri kou-luihin. Kouluvuoden pituudeksi määrättiin 32 viikkoa - kymmenen viikkoa vähemmän kuin maalaiskouluissa.Kaupunkilaislapsille oli suota-va mahdollisuus käydä koulua neljän vuoden
ajan,maalaiskuntiinasetus toi aluksivain
ylhäi-semmätkoulut.3
Rauma eikiirehtinyt täyttämään asetuksen velvoitteita. Monet yksityiset korostivat koulun perustamista jakeräsivät varoja sen tarpeisiin.
KunRaumalla oliarpajaisin jakonsertein koottu
vuoteen 1870 mennessäyli tuhat markkaa, aika katsottiin kypsäksi. Asia tuotiin kesällä kirkon-kokouksenkäsiteltäväksi, muttakäsittely ei su-junut aloitteen tekijöiden toivomalla tavalla.
Kirkolle tulikyllä runsaasti väkeä, mutta useim-matolivat koulunvastustajia.Koulusta koituisi heidän mielestään turhiamenoja,kansasta kas-vatettaisiin sielläherroja jamitäpä kansa uusilla
herroilla tekisi.4
MonetTurun ja Porin läänin kunnat vitkute-livat tehtyjen päätösten täyttämisessä. Läänin kuvernööri C. M. Creutz kierteli taivuttelemassa uppiniskaisia ja saapui Raumalle toukokuussa 1871. Kaupunkilaisten tunnelmat olivat sekavat.
Koulun kannattajat riemuitsivat, jamuutlaativat vastalauseita. Kuvernöörille jätettiinkaksi kirjel-mää. Ruotsinkielisenallekirjoittajina oli31 kaup-piasta jakäsityöläismestaria. Rauma ei heidän mielestään tarvinnut niinkäänkansakoulua kuin kunnollista yliopistoon johtavaa oppikoulua.
Suomenkielisen kirjeen alla oli 144 raumalaisen meri- ja työmiehen puumerkit. He vastustivat koulua taloudellisistasyistä. He eivät halunneet
ottaakantaakseen uusiarasitteita, etenkäännyt, kun ansiomahdollisuudet olivat heikot. Heilläei liioin ollut varaa pitää kymmenvuotiaita lapsia koulussa; näiden oli otettava osaa perheen ela-tukseen jahankkiuduttavatöihin.5
Vastalauseet hiipuivat kuvernöörin edessä.
Kirjelmien laatijateivätrohjenneet asettua avoi-meenvastarintaanvaanyhtyivät muihin jaolivat valitsemassa koulun perustamistavalmistelevaa
Lastensamahdollisuuksiin uskovat ja riittävän varallisuudenomaavatvanhemmatpanivatpoikansa ja tyt-tärensä Rauman valmistavaan kouluun. Se avasi väylän yhteislyseoon ja sitäkautta yliopistoon. Valmista-vankoulun vuoden 1899 ensimmäisen luokan kuvassa on takarivissä toisena vasemmalta monille Rau-manlyseon oppilaillesittemmin tutuksi käynyt ja moniakaskuja jälkeensäjättänyt MarttaSäikkä. Luokan-valvojana on niinikään Raumalla pitkään vaikuttanutAnnaRostedt-Ruoste. Rauman museon kokoelmat.
komiteaa.Yksimielisyys osoittautuipian silmän-lumeeksi. Komiteassa oli useita vaihtoehtoja.
Yksi halusi siirtää koulun perustamista, toinen vaatiopetuskieleksi suomea, kolmas ruotsia ja neljäs edellytti, että koulussa saisi opetusta myös saksan aikeissa. Kun enemmistön hyväk-symäehdotus suomenkielisen kansakoulun pe-rustamisesta tuotiin elokuussa 1871 kirkonko-koukseen, raumalaiset pyörsivät vanhan pää-töksensä ja siirsivät koulun rakentamisen kau-kaiseen tulevaisuuteen. Pormestari Törnroth totesi ratkaisun laittomuudenmutta ei pystynyt murtamaanväen yksimielisyyttä. Kun uusi pää-tös oli alistettava kuvernöörin vahvistettavaksi, tulos oli ennalta arvattavissa: kuvernööri vel-voitti Rauman vanhan päätöksen jaasetuksen
mukaisiin toimiin.6
Kuvernöörin tahtoon tyytymistä helpotti tieto kuolinvuoteellaan makaavan apteekkari
F.W Hellstenin jahänenAugusta-vaimonsa lah-jasta: aviopari testamenttasi koululle Blås-backan huvilan sekä siihenliittyvän yrttitarhan.
Ratkaisut olivat tämän jälkeenhelppoja. Vanha Ilvanin koulu muutettiin alhaisemmaksi kansa-kouluksi, ja yläkansakoulu sijoitettiin huvilaan.
Nurkan takana väijynytkieliriitasovittiin perus-tamalla kouluun kaksi suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen luokka.'
Blåsbackasopikorjausten jälkeenhyvin kou-luksi: sinne saatiin kaksi luokkahuonetta, juhla-salijakäsityöhuone sekä asuntoyhdelle
opetta-jalle.Koulun sijainti ei ollut paras mahdollinen.
Sinne johtavatie olisyksyllä pimeä jakurainen.
Marraskuun 1873 syysjuhlaolikin peruutettava,
koska vanhempien tulo “olisi nykyisen kuran paljoudenvuoksi hyvin työlästä”. Pimeyden ve-roisena pelottajana oli paikan maine, olihan
mäki ruttotauteihin kuolleiden jarikollisten van-ha van-hautausmaa jasellaisena pelottavien haamu-jen sekä rauhaa etsivien sielujen asuinpaikka.
Pienten koululaisten mieliäeivätliioin
helpotta-neet kertomukset asumusten läheisyyteen 1880-luvulla tulleiden susien mellastuksesta.
Kuka takasi, ettei susieksyisi myösRauman seu-dullejaväijyisikoulustapalaavia lapsia?8
Johtokunnan
vaikeimmaksi tehtäväksi osoit-tautui opettajien palkkaaminen. Virkoihin il-mestyi kolme epäpätevää hakijaa. Rauma hy-väksyi heidät ja avasi koulun syyskuussa 1872.Ensimmäinen koulupäivä oli koruton. Paikalla oli johtokuntaja joukkovanhempiensa matkas-sa saapuneita lapsia. Heidät merkittiin koulun kirjoihin, jahe alkoivat koulutiensä pappien esi-rukousten saattelemina.9 Suomenkielisille luo-kille ilmoittautuneet 23 tyttöä ja 28 poikaa.
Ruotsinkielisistä ei ole tarkkoja tietoja, mutta
lukukausimaksujenmukaanarvioitunaheitä oli vähintään viisitoista.10 Suomenkieliset olivat etupäässä merimiesten lapsia. Koska
opetuk-sesta oli maksettava markka lukuvuodelta ja koska vanhempien oli hankittava lapsille kirjat
jamuutvälineet, kymmenien merimiesten, työ-miesten ja leskivaimojen lasten tulo kouluun on hyvä osoitus köyhien vanhempien valmiu-destaauttaa lapsiaan.
Koulun merkitystä ei voi tarkastella pelkäs-tään kiinnittämällä huomiosyksyllä ilmoittautu-neiden määrään. Vähintään yhtä tärkeää on, kuinka moni sai päästötodistuksen. Alku ei ol-lut lupaava. Oppilaita ilmaantui, mutta useim-mat jättivät koulun kesken. Suomenkieliseen opetukseen syksyllä 1872 ilmaantuneista 28
po-jasta yhdeksän jatkoi seuraavana vuonna, ja heistäainoastaan merimies
Juho
EkmaninKus-taasaipäästötodistuksen keväällä 1875-Tytöistä
siirrettiin seuraavalle luokalleseitsemän, mutta vain SofiaFrimodig saipäästötodistuksen, eikä hänkään ollut koulussayhtäjaksoisesti: Sofia oli syytä ilmoittamatta poissa kevätlukukauden 1874, palasi takaisin ja sai todistuksen joulu-kuussa 1874.11
Blåsbacka oli aluksi eräänlainenlapsuuden loppumista odottelevien oleskelupaikka. Lu-kukausimaksu tosin takasi, ettei kouluun tultu vain muun tekemisen puutteessa, mutta se ei estänytkoulunkeskeyttämistä javaikkapa me-rille lähtöä. Blåsbacka oli rahvaan koulu. Sen opettajat olivat epäpäteviä, ja monet yläluok-kien pojathurjiksi mainittuja, juopottelusta ja tupakanpoltosta nuhdeltuja miehenalkuja.
Blåsbackan kansakoulu kävi nopeasti ahtaaksi, jakaupunki joutui 1880-luvun alussa vaikean ratkaisun
eteen. Mistä saadaan koulun kipeästi tarvitsemat lisätilat? Valtuusto pohti asiaapitkään ja päätyi viimein uuden alakoulun rakentamiseen. Tontiksi valittiin kaukainen' kanaalinranta. Alakoulu valmistui syksyyn 1886 mennessä. Sen yhteyteen rakennettiin tilatmyös kirjastolle. Rakennukset tuhoutuivat talven 1940 pommituksissa. Kuvassa oikealla myös kanaalinrannan koristeellinen vesimyymälä, kioski, josta sai ostaa
virvokkeita. Rauman museon kokoelmat.
Lastensa tulevaisuudesta huolehtivatsäätyläiset tai sellaiseksihalajavat panivat poikansa lyseon valmistavaan kouluun ja tyttärensä joko
yksityis-tenmamsellienoppiin tai tyttökouluun.12 Blåsbackavakiinnutti asemansa muutamassa
vuodessa. Koulun tarkastaja, pastori Hirvinen ar-velikin 1870-luvunlopulla, että vastustajien rivit olivat harvenneet jaettä ‘tietokoulun
lakkautta-misesta otettaisiinkaupungissa vastaanmitä suu-rimman kaipauksen tuntein’. Pastori oli turhan toiveikas, sillä kun koulun ensimmäiselle luokal-le ilmoittautuisyksyllä 1879kymmenen poikaa ja yksitoista tyttöä japäästötodistuksen saikeväällä kuusipoikaa ja viisi tyttöä, tilannetta eivoi pitää erityisen hyvänä. Pastorin tyytyväisyys oli
oppi-lasmäärien perusteella arvioiden tosin
aiheelli-nen, olihan alakansakoulussa pitkälti yli sata op-pilasta. Raumalaiset ja etenkin kaupungin työ-kansa näytti oivaltaneen koulujen hyödyllisyy-den, mutta alakoulusta eteenpäin siirtyneiden määrä eikiinnittänytpäättäjien huomiota.13
Ylhäisemmässä koulussa oli 80-luvun alussa noinkahdeksankymmentäkolmella eri luokalla olevaa suomenkielistä oppilasta. Kun näiden opettaminen alkoi tuottaa hankaluuksia,
val-tuusto palkkasi kouluun neljännen opettajan.14 Ratkaisu helpotti opetusta mutta ei laajentanut tiloja. Valtuusto päätti lopulta rakentaa kum-paankin kouluun kaksi uuttaluokkaa, mutta ra-kennusjärjestys esti vanhassa kaupungissa
si-jainneen vähäinlastenkoulun laajentamisen.
KunBlåsbackankinahtaushelpottui vain hetkel-lisesti,kaupunki laatisyksyllä 1883ongelmat yh-delläkerralla ratkaisevaksi tarkoitetutun suunni-telman: alakoululle oli rakennettava uusi talo ja yläkouluun lisättävä kaksi uuttahuonetta.15
Alakoulun parhaaksi paikaksi valittiin Kaup-pa- jaRantakadun kulma. Se sijaitsimuutaman
sadanmetrin päässä raatihuoneelta muttaoli si-käli syrjässä,että siellä olivain muutamia tavara-makasiineja. ‘Kaukaisen’ paikan valintaa puolus-teltiin vetoamalla oppilaiden etuun: useimmat
koululaisetasuivatkaupungin laitaosissa. Koulu valmistuisyksyllä 1886. Luokkahuoneet vaikut-tivat aluksi avarilta javaloisilta. Pihamaalla oli ti-laa leikkiä, ja taloon sijoitetussa
kansankirjas-tossa oli luettavaa, mutta rakennus osoittautui pian ahtaaksi. Suunnittelussa ei muistettu, että melkoinen joukko lapsia oli jäänyt syksyisin koulun ulkopuolelle. Kun tilaa oli nyt kaikille halukkaille, oppilasmäärä kasvoi nopeasti lähes kaksinkertaisiksi.16
Blåsbackan puutteet kävivät 1880-luvulla entistä ilmeisimmiksi. Ruotsinkielisen osaston lakkauttaminen syksyllä 1884 lievitti ahtautta vain hetkeksi. Talonkumpaakin päähän oli
tar-koitus rakentaa pari luokkahuonetta. Suunni-telmien toteutuminen lykkääntyi muiden hankkeiden paineessa vuodesta toiseen.
Ahta-us alkoi 80-luvun lopulla häiritä koulutyötä.
Miten järjestää tunnit, kun huoneisiin oli ah-dettavaneljäkymmentäoppilasta, kun oppilai-den tulo luokaneteenoli vaikeaa ja opettajien kulkeminen esimerkiksi laskutehtäviä
tarkas-tamassa lähes mahdotonta? Miten saadalapset tarkkaavaisiksi, kun matalan luokkahuoneen ilma kävi raskaaksi?r
Yläkoulun johtokunta turvautui aluksi van-haan laajennussuunnitelmaan ja sai esityksel-leenvuonna 1888 valtuustontuen mutta hylkä-siajatuksenkolmen vuoden kuluttua. Lisätilaei korottaisi luokkia, ei laajentaisi ahtaaksi ja ku-raiseksi käynyttä pihamaata eikä häivyttäisi
lä-heisen maantien jakasvavan liikenteen aiheut-tamia häiriöitä. Vanhat suunnitelmat joutivat kumottaviksi. Oli rakennettava kokonaan uusi talo. Parasta olisi, jos sevoitaisiinsijoittaa mah-dollisimman lähelle alakoulua.18
Johtokunnan
aloite hautautui vuosiksi. Syy-nä olivat osin asemakaavan aiheuttamat hanka-luudet. Ensimmäiseksi oliratkaistava, miten ja minne kaupunkia aiottiinkehittää.Viivyttely he-rätti kysymyksiä, etenkin kun valtuusto suhtau-tui kansakouluun ristiriitaisesti. Juhlapuheissa korostettiin kansan heräämisen ja kansanope-tuksen tärkeyttä, muttakäytännössäkansakoulujäi varjoon. Valtuutetut jättivätkansakoulun sen
johtokunnanhoitoonjakeskittyivät muun kou-lunkäynninkehittämiseen. He tukivat keskuste-luitta tyttökoulua ja lyseon valmistavaa koulua
mutta soivat vain satunnaisestivaroja kansakou-lua monipuolistaviin toimiin. Ilmapiiriä kuvaa myös muuten sivistystarpeista usein kirjoitta-neen RaumanLehden vaiteliaisuus.
Seminaarin tulo mursi hiljaisuuden. Koska opettajaksi harjaannuttiinvain opettamalla, se-minaarinyhteyteenperustettiin koulu. Jakoska seminaarilaiset olivatmiehiä,koululaisetkin
oli-vat poikia. Harjoituskoulu helpotti Blåsbackan poikaluokkien ahtautta mutta ei muuttanut
olennaisinta.Kaupungin oli ryhdyttävä toteut-tamaan vanhoja suunnitelmia ja helpotettava tyttöluokkien ahtautta. Pakkahuoneen mäeltä varattiinkesällä 1898tontit tyttö- ja poikakansa-koululle, muttarakentamaan alettiinvain ensin mainittua.
Seminaari toiRaumalle kansakoulun tavoit-teista jamenetelmistä kiinnostuneita ja sen aat-teisiinuskoviavalistajia. He kokoontuivatmyös koulun ulkopuolella, kutsuivat tilaisuuksiin
las-ten vanhempia ja lähettivät Rauman Lehteen 1890-luvun lopullakodin jakoulun yhteistyötä käsitteleviä artikkeleita.Kirjoittajina eivät olleet pelkästään seminaarin opettajat; mielipiteensä toi yhtä usein julkipoikien opettajaksi vuonna
1881 otettuFrans Saarinen,
Muutokset ulottuivat henkisenilmapiirin ul-kopuolelle. Vanhemmilla olisyksystä 1898 lähti-en kaksi vaihtoehtoa: poika voitiin ilmoittaa
joko Blåsbackantai seminaarinharjoituskoulun oppilaaksi. Ratkaisu helpottui seuraavana syk-synä,kun harjoituskoulu saiMyllymäeltä uudet jaajanmukaisettilat. Koulusta tuli kuusiluokkai-nen, joten pojat voivat suorittaa siellä kansa-koulun koko kurssin. Suuri osa kansakouluun haluavista pojista kirjoittautui sen oppilaiksi.
Valtion ylläpitämän harjoituskoulun suosio su-pisti kaupungin poikakoulun yksiopettajaiseksi
- jatoikaupungille tuntuvia säästöjä.
Näkyvinuuden ajanmerkki oli kansakoulun lähtö Blåsbackasta. Kaupunki luovutti vanhan kiinteistön keväällä 1899 Sairaitten Ystävien
Taulukko 32: Rauman kansakoulujen ja seminaarin harjoituskoulun oppilas-määrät eräinä 1800-ja1900-luvunvuosina.
Luku- Ala- Tyttö- Poika- Ruots. Harj. Yhteensä
vuosi koulu koulu koulu koulu koulu
1872-73 31 23 28 18 .. 100
1877-78 109 42 30 20 .. 201
1878-79 131 43 38 22 .. 234
1880-81 132 49 38 27 .. 246
1881-82 117 38 30 17 .. 202
1886-87 212 52 45 .. .. 309
1888-89 168 51 54 .. .. 273
1890-91 184 70 73 .. .. 327
1908-09 262 129 40 .. 135 565
1909-10 286 160 33 .. 147 626
1910-11 278 192 21 .. 148 639
Lähteet: SVTXkansakoulutilasto 1883-1910;RKAkansakoulujenmatrikkelit1872-1910;
Rauman seminaarinvuosikertomukset 1898-1910.
Kansakouluasetus velvoittikaupunginperustamaanriittävän määränkoulujamuttaei
edellyttä-nytvanhempia panemaanlapsiaan kouluun.Osavanhemmistaohjasilapsensakaupungissa toi-miviinvalmistaviinkouluihin, osa tuttujenmamsellien luo. Kouluissaeivähäinlastenkoulua lu-kuun ottamattaollutikärajoja, muttayleensäoppilaat olivat5-14-vuotiaita. Jokaneljäs tämän-ikäinenraumalaislapsi kirjoittautui syksyllä 1880kansakoulujenoppilaaksi. Koulunkäynti yleis-tyi sittemminniin, että syksyllä1910 kansakoulua kävi jokakolmas lapsi.
Koulunkäynti oli aluksi epäsäännöllistä ja perinharvat jaksoivattai saivatollakoulussa
vuodes-ta toiseen. Syksyllä 1872yläkoulunaloittaneista 51 oppilaasta vain kaksi saipäästötodistuksen.
Sittemmin koulunkäynti vakiintui.Syksyllä 1887ensimmäisen luokan aloittaneista 40 oppilaasta 19saineljäntenä kevätjuhlapäivänäänpäästötodistuksen. Syksyllä 1899 aloittaneistatodistuksetta jäi enää neljännes- jaheistäkinosaoli siirtynytkansakoulustayhteislyseoon. Lasitehdas järjesti syksyllä1911 ruotsinkielistentyöntekijöidensälapsille omankoulun. Oppilaitaoliparikymmentä.
käyttöön, muttakoskauusirakennusei ollut vie-lä valmis, koulu muutti kirkkoa vastapäätä ole-vaan jokirannan vanhaan koulurakennukseen.
Tytöt siirtyivät sieltä seuraavana syksynä Pakka-huoneen mäelle valmistuneeseen kouluun, ja pojat jäivätperinteisen koulutalon valtiaiksi.19
Järjestelyt helpottivat ahtauttavain lyhyeksi ajaksi. Poikakouluun ei tungeksinut tulijoita,
mutta tyttökouluun sitäkinenemmän. Kun kou-luun oli palkattava uusia opettajia ja
muodos-tettava rinnakkaisluokkia, avariksi uskotut tilat kävivät ahtaiksi. Tilanne oli sama alakoulussa.
Niinpä kun kouluissa oli keväällä 1912 viisitoista luokkaamutta vain seitsemän luokkahuonetta,
kaupungin oli hankittava kiireesti uusia tiloja.
Ratkaisua helpotti lyseon ahtaus. Koska lyseo oli lähinnäpäättäjien sydäntä,oliselvää, ettäse
sai uudet tilat. Vanha lyseo muuttui tämän jäl-keen tyttökansakouluksi. Sen tilat olivatentisiin verrattuinakomeat, olihan lyseota
luonnehdit-tu sen valmistuessa 1890-luvulla suorastaan suurelliseksi. 110 jäilyhytaikaiseksi. Vanhaan tyt-tökouluunsiirtyneiden poikien oli näet väistyt-täväsyksyllä 1914 sotaväen tieltä.Kun sotaväki ottimaaliskuussa 1915käyttöönsä myös alakan-sakoulun, kansakoulun kaikki luokat
ahtautui-vat vanhaan lyseoon ja seminaarin harjoitus-kouluun.