28rtflin’itle tapi Ipfeenjoljtaia 9s

•£>ä {luutuille.

Seminaarinopiskelijat olivat mieluisia^{vieraitamuttaeivät} sopeutuneetRaumalle aivan merikoulun poiki-entavoin. Syynälienee ollutseminaarin eristyminenMyllymäelle,ensimmäisen johtajanaiheuttamat risti-riidat sekä opiskelijoidenvieraus. Raumalaiset eivät hakeutuneet seminaariin, eikä siellä käynyt kovin monia lähipitäjienkään poikia. Raumalaiset pyrkivät kuitenkin mahdollisuuksiensa mukaan auttamaan

Myllymäen jusseja’ asunnon etsinnässä.

seminaarin työskentelyyn, ^vastaavia häiriötä ^ei esiintynyt myöhemmin. Franssilan jahänen jäl-keensäAugustAlhon seminaarioli vakaan suo-menmielinen. Koulun henkeä olivat heidän rin-nallaan luomassa Rauman parhaimpana

puhu-janatunnettu lehtori Taavi Puttila sekä kirjailija-nakin tunnustusta saanutEllen Ljungberg.^3'

Suurlakkovuosi 1905 ^{heijastui seminaarin} elämään. Tiukka valvonta ^ja ankara kuri ^saivat erään oppilaan ^tuomaan julkisuuteen toiveen, että täysi-ikäisiä oppilaita kohdeltaisiin

inhimilli-sesti. Toivomus ^johtimoniin kokouksiin ^ja kou-luylihallituksentarkastajantuloonpaikalle.^Tämä piti toivomusta oikeana mutta toivoi, että asia hoidettaisiin hiljaisuudessa. ^{Näin ei} tapahtunut,

vaan kärpäsestä paisui tarkastajan mielipahaksi härkänen, kokokaupunkia kuohuttava asia, jota puitiin rehtori Hynnisenikkunoiden alla. Mielen-osoitukseen kokoontuneet voittivat. Valvontaa luvattiin lieventää ^ja toverikuntaa kuunnella enemmän kuin ennen. Myönnytys verhottiin kasvatuksellisiin päämääriin: tulevia opettajia harjaannutettiinnäin vastuunkantajiksi.³⁸

Rauma ei kiirehtinyt maksamaan valtiolle lu-paamaansa summaa, vaikka ensimmäinen viisi-tuhatta markkaa olisi sopimuksen mukaan pitä-nyt maksaa hetiharjoituskoulunkäynnistymisen

jälkeen. Valtio heräsi peräämään rahoja vasta vuonna 1905 ja vaati rästin maksamistayhdellä kerralla. Valtuutetut^katsoivat, että maksamatto-muus oli valtion vika.Jos^maksujaei vuosiin pyy-detä, nekatsotaan unohdetuiksi! Valtuusto veto-sitavanomaiseen^tapaan myösvaikeisiin aikoihin

jamuihin menoihin ^jakorostipettyneensä odo-tuksissaan. Näyttisiltä, ettäniin rautatie kuin se-minaarikin aiheuttivat vain menoja. Rautatie ei kasvattanut kaupungin väkilukua eikä tuonut uusiatehtaita, eikäseminaaritäyttänyt“minkään paikkakunnaiden sivistyslaitoksen tarvetta, sillä koko^sen olemassaolon aikanaon siinäoppilaina ollut kaikkiaan ainoastaan neljä Rauman kau-pungistakotoisin olevaa nuorukaista ^ja sielläval-mistuneet opettajat hajaantuneet yli koko maan”. Seminaarille kaupungin ^{parhaan tontin} antajaltaei^voituodottaauusia uhrauksia.³⁹

Oppikoulut

Snellmanilaisen kansallisuusaatteen vaatimuk-siinkuului kansanopetuksen ^ja suomalaisen si-vistyneistönluominen. Suomen kieltä eisaanut

sysätä lapsipuolen asemaan kelpuuttamalla se

pelkästään ammatillisiin aineisiin ja jättämällä korkein sivistys ruotsinkielisten etuoikeudeksi.

Tavoitteen toteuttaminen edellytti suomenkie-listen, yliopistoon johtavien koulujen

perusta-mista mahdollisimman moniin kaupunkeihin.

1800-luvun puolivälin aikoihin kuultiin myös ääniä, jotkapuhuivat latinan _jamuun klassisen sivistyksen tarpeettomuudesta käytännön aloil-le suuntautuvilaloil-leoppilailaloil-le.⁴⁰

Erilaisten päämäärien sovittamien kaikkia tyydyttäväksi kokonaisuudeksi oli vaikeaa.

Vuoden 1872 koulujärjestys oli ennen muuta

kouluylihallituksen päällikön Casimir ^von Kot-henin mielen mukainen. Hänen tavoitteenaan oli kieliä jamuita kauppaporvaristolle

tarpeel-lisiaaineita opettavakoulu. Uusikoulujärjestys lakkautti 1840-luvulla perustetut ala- ^ja yläal-keiskoulut ja toi tilalle reaalikoulut ja

yliopis-toon johtavat lyseot.⁴¹ Rauma toivoi neliluok-kaista reaalikoulua mutta joutui tyytymään kaksiluokkaiseen ^- von Kothenin mielestä se ei olisi tarvinnut edes tätä.⁴² Reaalikoulu ^jäi oudoksi. Koska ^sen opetuskielenä oli ruotsi ^ja koska se ei^avannut tietäyliopistoon, niin kei-täpä se Raumalla hyödytti? Opetuskieli sulki

ovet suomenkielisiltä. Ruotsinkieliset ^ja kau-pungin^vauraimmatkauppiaat pitivät parhaana panna poikansa yliopistoon johtavaan kou-luun jalähettää heidätopiskelemaan joko Po-riin tai Turkuun.

Syksyllä 1874 toimintansa alkanut koulu si-joitettiin jokirannanentiseen ala-alkeiskouluun.

Sen rehtorina jatkoiGustav Wilhelm Cannelin.

Alku oli vaikea.Kaupungin oli määräysten mu-kaan huolehdittavatilojen javälineiden hankki-misesta, mutta kun Cannelin pyysi uusia pulpetteja, valtuutetut hylkäsivät pyynnön op-pilaiden vähyydenvuoksi. Vanhatpulpetit olivat pitkiä penkinkaltaisia istuimia. Cannelin valitti niiden puutteita. Kapeat kannet tekivät

kirjoit-tamisen vaikeaksi, kirjoille ei ollut kunnollisia säilytystiloja, eivätkä opettajat ^aina tienneet, ketkä olivat helposti syntyvän epäjärjestyksen aiheuttajia. Valtuusto ^ei ymmärtänyt rehtorin puhetta. Jos ^{opettajat eivätkyenneet pitämään} kymmenkuntaa oppilasta kurissa nykyisissä pulpeteissa, miten uudetauttaisivat asiaa? Kau-pungin oli lopulta taivuttava, mutta vahinko oli

jo tapahtunut, ^ja epäilys reaalikoulun kahden opettajan,rehtori Cannelinin ^jaAugustWilhelm Modeeninkykyyn pitää kuriakylvetty.⁴³

Ruotsinkielinen opetus ei sekään

miellyttä-nyt kaikkiakaupunkilaisia, etenkin kun vanhas-sa ala-alkeiskoulussa oli vuodesta 1856 ^lähtien opiskeltu myös suomen kielellä. Isak Rosen-dahltoi asiankeväällä 1880 valtuuston käsiteltä-väksi. Hän ehdotti opetuskielen muuttamista suomeksi. Rehtori Cannelin kannatti esitystä, koska kaikki reaalikoulun oppilaat tulivat toi-meen paremmin suomen kuin ruotsin kielellä.

Suomenkielinen opetus lukisi kaupunkiin

pe-rustettavaa merikoulua, auttaisi asevelvollisia ja ehkäisisi reaalikoulunnäivettymisen.⁴⁴

Aloite synnytti muhkean kiistan. Suomen kielen kannattajat voittivat ääninyksitoista yh-deksän, muttaruotsinkielisetryhmittyivät vas-tarintaan. Heidän puhemiehensä, hovioikeu-den auskultantti Hjalmar Ridderstad korosti vanhan ala-alkeiskoulun ruotsinkielisten luok-kien oppilasmäärien tasaisuutta ja suomenkie-listen lukumäärän “kiivasta elämistä”. Suo-menkielinen koulu “niinkauan kuin nykyinen sukupolvi ^elää, ei tulisi lukemaan niin monta

oppilasta kuin nykyinen ruotsalainen reaali-koulu”. Ridderstad tähdensi muun opetuksen suomalaisuutta. Koska kaupungissa oli suoma-lainen vähäinlastenkoulu, kansakoulu sekä suomenkielinenmerikoulu, eikö pelkkä

“koh-tuus vaateisi, että sille osalle kunnasta, joka vielä rakastaa sitämuutamiltaniin halveksittua ruotsinkieltä, suodaan etu saada

paikkakun-nallasäilyttää yhdenkin yleisen koulun

ruotsa-laisella opetuskielellä, ^eritotenkuin jäsenet sa-notussa osassa kuntaa ovat korkeimmasti ve-roitetut”.⁴⁵

Ridderstad korosti oikeudenmukaisuutta, hän puhui ihmisistä, “joillaruotsi onnettomasti on äidinkielenä”jakatsoi, ettäkaupungin oli pi-dettävä huoli ruotsinkielisistä asukkaistaan.

Hän ^ei halunnut vähimmässäkään määrin estää suomenkielistenmahdollisuuksia; hänen sydä-mellään olivat syrjäytetyiksi ^jäävät

ruotsinkieli-set. Mutta miksi ^juuriRauman olisi pitänyt jär-jestääopetus muutamille ruotsinkielisille, sii-hen Ridderstad ei puuttunut ^-eikä sitä häneltä kysytty.⁴⁶ Isak Rosendahl otti asian esille vielä toistamiseen, mutta vaikkavain kahdeksan

val-tuutettuapuhuiruotsinkielen puolesta, päätök-siä eisaatu aikaan.⁴⁷

Reaalikoulun oppilasmäärä pysyi vuodesta toiseen pienenä. Kouluun kirjoittautui vuosit-tain keskimäärin viisi tai kuusi oppilasta, vuo-teen 1883 ^mennessä yhteensä 56 ^poikaa.48 Kos-kareaalikoulujen ^suosiooli kaikkiallayhtä huo-no, vaatimukset opetuksen uudistamisesta voi-mistuivat.⁴⁹ Pitkällisten keskusteluiden jälkeen saatiin^vuonna 1883 aikaan reaalikoulut

yliopis-toon johtaviinväyliin liittänyt uudistus. Nyt oli mahdollista^perustaa sekä perinteisiä klassillisia lyseoita että uusia reaalilyseoita ^ja näihin val-mistavia kaksi- ^tai nelivuotisia alkeiskouluja.

Koulut janiidenopetusohjelmat kytkettiin näin toisiinsa.⁵⁰

Pastori Henrik Wegelius esitti valtuustolle talvella 1884 toivomuksen suomenkielisen al-keiskoulun perustamista, mutta valtuutetut jäi-vät odottamaan valtiovallanpäätöksiä.⁵¹ Ne toi-vatRaumalle syksyllä kaksiluokkaisen suomen-kielisen alkeiskoulun.Siirtyminen vanhasta

uu-teen sujui kitkoitta, toimihan koulu edelleen rehtori Cannelinin johdollamonille sukupolvil-le tutuiksi tulsukupolvil-leissa jokirannan tiloissa.⁵² Suo-menkielinen ^opetus helpotti raumalaisten opinkäyntiä. Se olisi ^tosin loppunut alkuunsa, mikäli kaikkien olisi pitänyt maksaakymmenen markan sisäänpääsy- ^jakymmenen markan lu-kukausimaksu. Kaupunki tuli kuitenkin apuun

ja^otti useina vuosina kantaakseen köyhimpien oppilaiden maksut. Oppilasmäärät eivät tästä huolimattanousseet suuriksi. Koulussa oli

vuo-sittain 20-30-oppilasta. He tulivat enimmäk-seen käsityöläisten, alemman porvariston sekä lähimmän takamaan talonpoikien ^jatorpparien

joukosta.⁵³

Koulun oppilaat olivat fennomaanien toivo-mia suomalaisen sivistyneistön ^airuita. Heidän opintiensä olipitkä. Tutusta koulusta oli lähdet-tävä kahden vuoden kuluttua joko Turkuun tai Poriin, käytävä siellä alkeiskoulun kaksi ^viimeistä luokkaa ^ja mentävä sen jälkeen lyseoon. Oma koulu ei täyttänyt raumalaisten odotuksia. Val-tuustolle esitettiinkin 1889 ^toive sen muuttami-sesta kunnalliseksi reaali- tai porvariskouluksi.

Taustalla oli pettymys koulun ‘päättymättömiin’

kursseihin. Aloitteen tekijät haikailivatreaalikou-luntäysiä opintokokonaisuuksia. Valtuusto^ei ol-lut liiointyytyväinen ^muttakaihtoi muutoksia ja halusi antaakoululle aikaa juurtua ja voimistua.

Nyt ^{ei voitu} palata ^vanhaan, etenkin kun reaali-kouluista saadut kokemukset eivät olleet hyviä.

Nytoli katsottava eteenpäin jatehtävävarovaisia muutoksia. Raumalla paras vaihtoehto oli alkeis-koulun muuttaminen nelivuotiseksi.⁵⁴

Suomalaisen sivistyneistöntarpeesta keskus-televat kiinnittivät huomionsamyös naisiin, jos-kaan ei niinkään naisina kuin äiteinä^javaimoina.

Nainen oli J.^{W Snellmanin} mukaan herätettävä tajuamaan, kuinka hän voi perhe-elämän keski-pisteenä vaikuttaa kansan ^jakoko ihmiskunnan hyväksi. Tytöille ^japojilleolisaatavasamaopetus, muttatoki^niin,ettätytötlopettaisivatkoulun 14-vuotiaina ja pojat alkaisivat vasta tämän jälkeen totisen opiskelun. Tyttöjenparhaaksi opettajaksi jäivät^tämän jälkeenäidit jahyvätkirjat. Naisia ^ei ollut tarkoitus kouluttaa itsenäisestiajatteleviksi olennoiksi,koska“mies ei rakasta milloinkaan it-senäistä jaitsekylläistänaista”.⁵⁵

Keskustelut kiteytyivät vuoden 1872 koulu-järjestyksen määräyksiin “vaimoihmisten sivis-tystävarten”. Tytöille voitiinperustaa nelivuoti-sia “huolelliseen kasvatukseen tarvittavain tie-tojen ja käsitöiden opettamiseen” keskittyviä naisväenkouluja.Koska naisetkoulittiin sivistys-kotien vaimoiksi ja äideiksi, heille opetettiin tässä ^asemassa vaadittavia ^taitoja. Heidän oli

perehdyttäväranskan ^alkeisiin, tiedettävä ^jotain maantieteestä ja historiasta, pystyttävä ohjaa-maan javalvomaanpiikojaan ^jahallittava seura-elämän sopivaisuussäännöt. Raumalle perustet-tiin vain pojattiedon alkeisiinohjaavia kouluja,

jotentyttöjen opettaminen jäi yksityisten mie-lenkiinnon^{varaan. 56}

Useimmat ensimmäisten tyttökoulujen pe-rustajat olivat kotiopettajattarina ^toimineita köyhtyneiden säätyläisperheiden ikäneitoja.

Rauman uranuurtajatolivat perustaneet koulu-ja koulu-japitäneet neelinvoimaisinaparhaimmillaan joitakinvuosikymmeniä. Pysyviä kouluja^{näin ei} syntynyt. Perinteeseen liittyivät Turun tyttökou-lun käyneiden Hildi Granströmin ja Augusta Sallmenin Raumalle perustamat koulut. Ky-seessä oli eräänlainen hyväntekeväisyys. Neidit saattoivat näin hankkia itselleen mielekästä

te-kemistä mutta eivät elämän ^{turvaavia tuloja.}

Poikkeavia kouluista tuli^{vuonna 1878,} kun nei-dityhdistivät ne japerustivat reaalikoulun kol-lega August Modeenin kanssa kolmiluokkaisen ruotsinkielisen rouvasväenkoulun.⁵⁷

Koulu olikannattajiensa mielestäelintärkeä, olihan sillä ensimmäisen vuoden aikana31 op-pilasta.⁵⁸ Se oli tuolloin Rauman suurin koulu.

Sen ovet olivat auki myös pojille ^- he valmen-tautuivat reaalikoulua varten. Kun oppilaita

il-maantui sittemminvähemmän ^jakun kaupunki eimyöntänytapurahoja,koulu lakkautettiin ke-väällä 1882.⁵⁹ Tuloksena oli kiivas väittely. Se jat-koi reaalikoulun kielestä käytyä ^{kiistaa, mutta}

sai pian naisliikkeen mukaisia painotuksia. Nä-kyvin väittely käytiin sanomalehdessä. Rauman Lehti pyrkivaikuttamaan siihenkahdella tavalla.

Se julkaisinaisten koulutusta, sen muotoja ja tavoitteita tarkastelevia ja naisten merkitystä kasvattajina korostavia kirjoituksia: ^vaimo teki kodin kodiksi javain isänmaan jakansan kielen arvon mieltänyt nainen ^ohjasi lapsensa samoja arvojakunnioittavaksi suomalaiseksi.⁶⁰

Sivistyksen julistettiin kuuluvan kaikelle kansalle, mutta se ei saanut vieroittaa naisia pois kodin piiristä. Koulutustasaaneen

talontyt-tären tuli palata takaisin juurilleen:⁶¹

Koulut alkoivat 1800-luvun jälkipuoliskollaavautua myöstytöille. Köyhän kansantyttäret saattoivat mennä kansakouluun; varakkaat hankkivat kotiopettajattaren tai panivat tyttärensä mamseilikouluihinoppimaan lähinnä seuraelämässä välttämättömiksi katsottuja taitoja. Naisasialiikevaatienemmän^- nousevanpolven kasvattajaa ei saanut jättää opitta ^- muttaedellytti tyttöjen palaavan koulun ^jälkeennaisellisiin toimiinsa.

Monensäätyläisnaisen jääminennaimattomaksimuutti asenteita.Koulutuksesta tuli yhä useammalle naisel-le^tiekunnialliseen^{ammattiin ja}säädynmukaiseen elämään. Raumalaistyttöjen mahdollisuudet olivat 1880-luvulta lähtien hyvät,olihankaupungissa jonkin aikaa sekäsuomen- ettäruotsinkielinen tyttökoulu. Rauma-laistytötpääsivät syksystä 1893 lähtien poikientavoin Rauman yhteiskoulun oppilaiksi^-ja käyttivät tilaisuu-denmyös hyväkseen, olihan lähes puolet koulun 1890-luvunlopun oppilaistatyttöjä. Kuvaan asettuneet yh-teislyseon voimisteluryhmäntytöt tiesivät pääsevänsäpoikientavoin myösyliopistoon,heitävanhemmat

oli-vat vuoteen 1901 saakka^päässeetyliopistoonvainerikoisluvalla.Rauman museonkokoelmat.

Koulun päätyttyä tulee talonpojan tyttä-ren palata maa-askareihinsayhtä hyvin kuin herrasnaisen kyökkiinsä ^ja

neulo-mukseensa. Harhaan ^{on se} sivistys men-nyt,joka^{ei tätä}pidäaivan luonnollisena, javanhemmillatäytyy olla^{sen verran}

val-taalapsensaylija^{sen verran} lujuutta, että he tämän panevat ^toimeen, vaikka nuori neiti sitä itseehkätoisinaanpitäisikin vä-hän ikävänä. Samoin kuin virkamies on kiinnitetty pöytänsä ^ääreen, tulee naisen-kin olla^toimiinsa sidottu.

Rauman Lehti kutsuikaupunkilaiset heti en-simmäisenä keväänään pohtimaan suomalaisen tyttökoulun perustamista. Paikalle tulleet olivat yksimielisiä koulun tarpeellisuudesta ^mutta epäilivät rahoitusta.⁶² Valtuusto lupasi koululle

tuhat markkaa. Kun ^joukkokaupunkilaisia

si-toutui avustamaantoimintaa vuosittain viidellä-sadalla^markalla, kaikki vaikutti hyvältä.⁶³ 110 oli ennenaikainen. Anniskeluyhtiö ^antoi

valtuus-ton lupaamat avutruotsalaiselle koululle. Miksi?

Oliko tarkoituksena lakkautettavaksi päätetyn koulun elvyttäminen?

Jako

^havahdutti

kysy-mään, onko “kohtuullista ^antaa niitärahoja,

joi-ta ainakin suurimmaksi osaksi on koottu työ-kansasta, ruotsalaisen koulun ylläpitämiseksi,

jostakoulusta ei luonnollisesti^voi mitään hyö-tyä olla ^suomea puhuvalle työkansalle vaan ai-noastaan niille harvoillekaupunkilaisille, jotka

osaavatruotsinkin kieltä ja joillaon myös varaa omalla kustannuksellaan hankkiaopastusta lap-silleen?"⁶⁴

Myöhempien muistelijoidenmukaanennen kaikkea pastori Henrik Wegeliuksen sitkeys voitti suomenkielisen tyttökoulun tielle nous-seet vaikeudet. Koulu alkoisyksyllä 1882 vaati-mattomasti valmistavana luokkana. Sille pääsi-vät kaikki välttävästi lukemaan pysyvät, myös pojat. Halukkaita ilmaantui seitsemäntoista, kaksitoistatyttöä ja viisi poikaa. Varsinaisen tyt-tökoulun käynnistäminen kävi mahdolliseksi seuraavana ^kesänä, kun konsuli ^Granström, pastori Wegelius ^jamerikoulun johtaja Ignatius perustivat kaupunkiin kolmiluokkaisen suoma-laisentyttökoulun.⁶⁵

Koulu oli kolmiluokkainen ^vain paperilla.

Käytännössä oppilaat olivat toisella luokalla kaksi vuotta sekäylimääräisen vuoden kolman-nenluokanⁿⁱⁱⁿ kutsutullayläosastolla.Rauman tyttökoulu antoi oppilailleen siten valtion neli-vuotisia tyttökouluja vastaavan oppimäärän ^ja täytti mainiosti tehtävänsä tyttöjen opettajana.

Koulussa oli jatkuvasti myös poikia, mutta he siirtyivät parin vuoden kuluttua alkeiskoulun oppilaiksi. Koulu oli suosittu. Sinne kirjoittau-tui vuoteen 1895 ^{mennessä 86tyttöä ja}66 poi-kaa. He olivat etupäässäraumalaisia, joka seit-semäs tuli läheiseltä maaseudulta ja^muutamat ainaAhlaisista, Maariasta^jaTurusta saakka.⁶⁶

Kaksiluokkainen alkeiskoulu sekä

käytän-nössä viisiluokkainen tyttökoulu eivät

vastan-neet 1890-luvunraumalaisten toiveita. Yhä han-kalammalta tuntui lähettää pojat jatkamaan koulunkäyntiä muualla. Tyttökoulujen

herättä-mät keskustelut nostivat esille ajatuksen ulko-maisten esikuvien kaltaisten yhteislyseoiden perustamisesta. On sinänsä varsin outoa, että kun haave täysimittaisestanaislyseostaoli muu-tamavuosi aikaisemmintorjuttu mahdottoma-na, pojille jatytöille yhteisesti annettavaopetus

toteutui ^varsin kivuttomasti. Ensimmäinen yh-teislyseo perustettiin Helsinkiinvuonna 1886.^6'

Rauman alkeiskoulun kohtaloa

J.

^W

Söder-lundin johdolla vuonna 1889 miettinyt toimi-kunta olikinajantasalla esittäessään, että koulu olisimuutettava nelivuotiseksipojille ^jatytöille tarkoitetuksi opinahjoksi. Senaatin torjuva

vas-taus hiljensi raumalaiset vain hetkeksi. He lä-hettivät kolmen vuoden kuluttua uuden

esityk-sen ja toivoivatkouluun eräänlaista kunnallista jatkoluokkaa. Koska ^{senaatin asenne} oli

enti-nen, Raumaryhtyi pohtimaan kunnallisen kou-lun perustamista. Sen pontimena oli huhu se-naatin hankkeista lakkauttaa Rauman alkeis-koulu. Kaupunki ^eihavitellutyliopistoon johta-vaa oppilaitosta, toisaalta koska sellainen oli ^jo Turussa ja Porissa jatoisaalta koska täydelliset lyseot valmistivat oppilaita nimenomaan yli-opistoa varten. Niinpä jos oppilaat eivät

käy-neetkoulua loppuun, heidän^tietonsa jäivät va-javaisiksi jamikäpahinta, he vieraantuivat kou-lussakäytännön elämästä.

Viisiluokkaisen lyseon katsottiin sopivan Raumalle parhaiten. Sen oppimäärä ^ei ollut yhtä perusteellinen kuin lyseon ^mutta

täydelli-nen jamikä parasta, maassa oli ^jokaksi ^japian varmasti useampiakin kouluja, joissahalukkaat voisivat jatkaa ylioppilaiksi ^jaavata tien

yliopis-toon ja‘polyteknikumiin’, myöhempään teknil-liseen korkeakouluun. Viisiluokkaisesta

koulus-ta oli muitakin ^etuja. Sinne tarvitsi palkata ^vain kaksi yliopistotutkinnon suorittanutta

opetta-jaa.Muut^voivat olla joko jatko-opiston^tai semi-naarin^{käyneitä -} jahalvempia. Koulun tarpeel-lisuutta perusteltiin viittaamalla nuorukaisten näin ^saamaan opetukseen; vasta kun siirryttiin kustannuksiin, alettiin puhua yhteiskoulusta.

Mikäli suomalainen ^jaruotsalainen tyttökoulu sulautettaisiinuuteen kouluun, kaupunki

sääs-täisi. Tässä yhteydessä korostettiin toki myös tyttöjen parantuvia mahdollisuuksia.⁶⁸

Senaatti myöntyi kaupungin anomukseen.

Alkeiskoulu määrättiin lakkautettavaksi elo-kuun lopulla 1893. Ruotsalainen tyttökoulu lo-petti toimintansa samaan aikaan, suomalainen asteittain keväällä 1895. ^“Rauman viisiluokkai-nen lysee” otti^vastaanensimmäiset oppilaansa,

22 poikaa ja¹⁸ tyttöä syksyllä 1893- ^Lyseon

en-simmäinen luokka jakoitilat jokirannan

kiin-teistössä suomalaisentyttökoulun kanssa. Kau-punki ryhtyi kuitenkin valmistelemaan nopeasti

uuttarakennusta. Tontiksi valittiin vanha

puuta-Turkulaisen^August Heleniuksen suunnittelema^Rauman viisiluokkainen lysee'vihittiin marraskuun 13-päivänä 1897. Muutto jokirannan matalasta puurakennuksesta kaupungin komeimpaan kivilinnaan ^oli sykähdyttävä kokemus. Vaatimattomimmankin lyseolaisen rinta paisuiylpeydestä. Kirkkoherra Wilhelm Kaitilan sanatkoulusta hurskauden, siveyden,isänmaarakkauden, uskollisuuden, taidon, toimen ja kestä-vyyden tyyssijana heijastivat juhlaan osallistuneiden ajatuksia jatunnelmia. Komeakoulutalo kävi yllättä-vän nopeasti ahtaaksi, jarehtori alkoi jo muutaman vuoden kuluttua puhua laajennuksen

välttämättö-myydestä.Kaupunki päättirakentaa kokonaan ^uuden koulun.Rauman museonkokoelmat.

varaton. Valtuusto hyväksyi turkulaisenAugust Heleniuksen suunnitelmatvuoden 1895^lopulla

ja toteutti nekesään 1897^mennessä.69

Tarvonsaaren koulu täytti raumalaisten

toi-veet. Siellä oli tilaa javaloa. Fysiikan jakemian luokkaan voitiin hankkia uudenaikaisimmat opetusvälineet. Opettajilla oli oma huone ja vahtimestarilla asuntokoulun yhteydessä.

Juh-liavarten olikaupungin komein sali. Toiveet to-teutuivat myös sikäli, että kouluun tuli

oppilai-ta. Muutaman vuoden kuluttua puhuttiin jo suoranaisesta tulvasta. Kasvava oppilasmäärä

johti kyselemään viisiluokkaisen koulun mie-lekkyyttä, Miksi Raumalla ei voinutopiskella yli-oppilaaksi saakka?

Johtokunta

^esitti

kysymyk-sen valtuustolle syksyllä 1897 ja sai sen kannal-leen. Kun senaatti taipui ehdotukseen, lyseo

muuttui vuoden kuluttua kahdeksanluokkai-seksiRauman yhteislyseoksi.

Yhteislyseo lähetti ensimmäiset kaksitoista ylimmän luokan oppilasta ^- yhdeksän ^{poikaa ja} kolme ^{tyttöä -} kevätlukukauden 1901 lopulla

Helsinkiin suorittamaan ylioppilastutkintoa yli-opiston professoreille. Hetki oli juhlallinen.

Kaupunki antoi ^jokaiselle junalipun. Asemalla tungeksi perheenjäseniä, ystäviä ja uteliaita.

Helsingissä odottivat suulliset ^ja kirjalliset ko-keet. Tytöt pukeutuivat mustiin leninkeihin ja pojat frakkeihin. Kokelaita oli vähän, ja tulos saatiin^nopeasti

Illalla^mentiinkello 9yliopistolle. Kokoon-nuttiinkaikkiyhteen saliin, jossaeräs

In document Rauma idylliä ja tehokkuutta 1875–2000 2. OSA (sivua 75-81)