Säätyvaltiopäiväedustus

Raumalaiset kokoontuivat

valtiopäivätoimin-nan käynnistyessä ^vuonna 1863 vielä vanhaan

tapaan valitsemaan edustajansaporvarissäädyn jäseneksi. Vuonna 1869 ^voimaan tullut valtio-päiväjärjestys edellytti vaalin suorittamista maistraatin edessä ‘kaupungissatavallisen

vaali-tavan mukaan’. Väljäsanamuoto muokkasi

käy-tännön kaupungista ^toiseen vaihtuvaksi. Ääni-oikeus oliporvarioikeuksia nauttivien kauppiai-den ^jakäsityöläisten lisäksi kaupungille ^veroa maksavilla tehtailijoilla, laivanvarustajilla ja ta-lonomistajilla. Ongelmallista oli äänien luku-määrä. Laki antoi^ohjeeksivain toteamuksen lu-vun määräytymisestä äyrien ^tai muiden kau-pungissa noudatettujen periaatteiden mukai-sesti.Äänioikeudetta jäivät naiset, laivojen mie-histöt ^ja muut toisen palveluksessa olevat.¹ Opettajatsaivatantaavaikuttaa osaltaan pappis-säädyn edustajanvalintaan.

Raumalla oliensimmäisissä uuden valtiopäi-väjärjestyksen mukaisissa vaaleissa 101 porva-rissäätyyn lukeutuvaa äänioikeutettua ^janäillä

375 ääntä. Raatihuoneelle tuli vaalipäivänä kui-tenkin vain joka neljäs. Yhden äänestäjän

käy-tössä oli vuonna 1872 korkeintaan kaksikym-mentä^jaseuraavalla kerralla kaksikymmentävii-si ääntä. Kun samaakäytäntöä noudatettiin va-littaessa vuoden 1882 valtiopäivämiestä, tulok-sena oli maaherralle osoitettu valitus. Se nojau-tui senaatin vuoden 1879 päätökseen, jonka mukaan kaupungin virkamiehiä valittaessa tuli käyttää rajoittamatonta ääniasteikkoa.²

Senaatti hyväksyi valituksen, ^jotenRaumalla oli toimitettava uudet vaalit. Kun äänet määräy-tyivät kunkin maksamanveron mukaisesti, viisi miestä käytti kaksi viidesosaa jayhdeksän va-rakkaita kaksi kolmasosaa kaupungin ääni-määrästä. Tämän pelättiin karkottavan vain

muutaman äänen omistajat. Rauman Lehti pa-tistelikaupunkilaisia vaalitilaisuuteen vetoamal-la varakkaimpien erimielisyyksiin. Nämä olivat kannattaneet vain ani harvoin samaa miestä!

Lehti korosti kaikkien velvollisuutta äänestää.

Vain näin^voitiin vaikuttaa asioihin ja ^muuttaa sopimattomana pidetty vaalitapa. Lehti saattoi ilokseen todeta kaupunkilaisten noudattaneen ohjeita. Äänestäjiä oli paikalla kymmeniä, ja vaikkakauppias Söderlund saikinneljältä varak-kaimmalta kaupunkilaiselta 354 ^ääntä, 44 valit-sijan 753 ääntä vei maisteri ^{B. W} Paneliuksen valtiopäiville.³

Senaatin vuoden 1882 ratkaisu oli muutetta-vissa. Edellytyksenä oli raastuvankokouksen päätös ja senaatin siunaus.Äänimäärän rajoitta-mista kahteenkymmeneenviiteenvaatinut Rau-man Lehti saikin syksyksi 1883 koolle asiaa kä-sittelevän raastuvankokouksen mutta kummas-teli pettyneenäkaupunkilaisten välinpitämättö-myyttä. Paikalle tuliparikymmentämiestä, näis-tä neljä jätti äänestämättä, javiiden äänet riitti-vät estämään muutokset.⁴

Lehti eityytynytviiden miehen tahtoonvaan vaati _uutta käsittelyä. Se ^vetosi oikeudenmu-kaisuuteen ^ja raumalaisten kunniantuntoon:

rajoittamaton äänimäärä olikäytössä enää^vain kymmenessä kaupungissa ja niistäkin useat

olivat muuttamassa vaalitapaansa.

Jäisikö

Rau-ma ainoaksi vanhoillaan olijaksi?⁵ Kirjoitukset muokkasivatpäättäjiäuudistustenkannattajiksi ja kokosivat kaupunkilaiset raastuvankokouk-seen. Tuloksena oli äänimäärän rajoittaminen mutta entisen valtiopäivämiehen valinta vuon-na 1888. Koska tulos näyttiherättävän jonkinlai-siapettymyksen tunteita, lehti kiirehti vakuutta-maan, että uudistus takasi suomenmieleisen miehen valinnan sekä näilleettä myöhemmille valtiopäiville.⁶

Porvarissäädyssä alettiin 1890-luvun puolivä-lissä viritellä jälleenvaalitavan muuttamista.

Toi-veet eivät toteutuneet, muttakeskustelu jatkui sanomalehdissä ^ja puolueiden tilaisuuksissa.

Nuorsuomalaisten ja työväenliikkeen johtajat vaativat tiukastimies jaääni-periaatteen laillista-mista. Rauman Lehti korosti periaatteen tärke-yttä ^muttapiti parhaimpana edetä vaiheittain ja tyytyä aluksi korkeimman äänimäärän rajaami-seenkymmeneen.'

Raumalaiset ottivat ajatuksen vastaan hy-vin. Yksityisissä keskusteluissasaatettiin viitata

sivistyksen ^javarallisuuden vaikutuksen vähe-nemiseen porvarissäädyssä ^ja alhaisovallan nousuun.

Julkisuudessa

tämänkaltaisia ajatuk-siaei esitetty, etenkin kun Rauman Lehti osoit-ti selkein ^laskelmin, että kymmenen äänen miehillä olikäytössä ^runsaat kaksi kolmasosaa jakorkeintaan neljänäänen miehillävain kah-deksan prosenttia koko äänimäärästä. Rauma-laiset kokoontuivat pohtimaan uudistuksen välttämättömyyttä ^ensin epävirallisesti, Paikal-la oli alun viidettäkymmenettä miestä. He

oli-vat valmiit yhtymään kunnallisneuvosJ. ^W Sö-derlundin, viskaali Hannes Gahmbergin ja reh-tori Volter Högmanin laatimaan julkilausu-maan. Se korosti kaikkien merkitystä

päätös-ten tekijänä, “olisi suotavaa, että vähävarai-semmatkin olisivat tilaisuudessa^saamaan

tah-tonsa kuuluville edusmiestävalittaessa, olleti-kin kuin vähävarainenvoiomatasamassa mää-rässä valtiollista^älyäkuin varallinen”.⁸

Raastuvankokousyhtyi toivomukseen

muu-tamanviikon kuluttua. Maistraatin tehtäväksi ^jäi

anomuksen lähettäminen senaatin vahvistetta-vaksi, muttakun kuukaudet^kuluivat, kaupunki-laiset havahtuivat peräämään maistraatin toi-mia. Oliko se ylipäätään lähettänyt anomuskir-jeeneteenpäin?Kun kysymykseen ei saatu

vas-tauksia, maistraattia moitittiin kovakorvaisuu-desta ^javälinpitämättömyydestä. Vastauksia ti-vattiin talvella 1898. Maistraatti ohitti pyynnöt

selityksittä, julkaisikeisarillisen vastauksen hel-mikuun lopulla jateki tiettäväksi, että korkein äänimäärälaskivuonna 1899^kymmeneen.9

Porvarissäädyn raumalaisedustajan valinta häipyi^usein äänimääränrajoittamisesta käydyn keskustelun ^varjoon. Kyseessä lienee ainakin osin kiistojen jääminen raastuvankokousta edeltäneisiin päiviin. Vaalitilaisuudessaei

pidet-ty puheita, eivätkä ehdokkaat esitelleet siellä näkökantojaan. Vaalit näyttivät sopuisilta. Vuo-den 1872 vaalissa oli tosin viisi ehdokasta, mut-tavarakonsuliA. W Granströmsai valtaosan ää-nistä. Hänen takanaan oli kaksikymmentä

rau-malaista, muille äänensä antoineljä valitsijaa.¹⁰ Vaalitilaisuus oli edelleen koruton, mutta

paikallisen sanomalehden perustaminen ^toi vaaliin uusiasävyjä.^Rauman Lehti puhui

ensim-mäisissä numeroissaan ^maisteri Paneliuksen puolesta jailoitsitämän voittaessarikkaiden eh-dokkaana pidetyn kauppias Söderlundin. Kun Panelius kieltäytyi seuraavalla kerralla ehdok-kuudesta, lehti tuki Söderlundia. Ehdokkaan ominaisuuksia tärkeämpää oli äänestäminen.

Toimittaja korosti osallistumisen merkitystä ^ja huomautti, ^että mikäli miehet eivät lähteneet joukolla äänestämään, tulos saattoi olla

yllättä-vä. Varoituksen taustalla oli lehden tiukka suo-menmielisyys. Se pelkäsi, että kaupunkilaisten välinpitämättömyys ^antaisi hiljaisuudessa val-mistautuneille ruotsinmielisille mahdollisuu-denomanmiehen valintaan.¹¹

Lehden huoli oli sikäliaiheellinen,että ^vain harva äänioikeutettu vaivautui vaalipaikalle.

Oikeuttaankäytti vuonna 1888 vain ^jokaviides valitsija, seuraavissavaaleissa oli^muutamia

uu-sia äänestäjiä,mutta he olivatsuurten äänimää-rien käyttäjiä.¹² Lehti tähdensiyksimielisyyden

Johan

Wilhelm Söderlund ⁽ 1845-1904) syntyi käsi-työläisperheeseen mutta menikauppiaan oppiin. Hän ei aikonut ^juuttuamuiden palvelukseen ^vaan hakeutui

15-vuotiaanaTurkuun ^jakirjoittautuimuutamanvuoden kuluttuakauppakoulun oppilaaksi. Hän eikuulunut par-haiden oppilaiden joukkoon^{mutta sai}paikan arvoste-tunturkulaiskauppiaan kirjanpitäjänä,.

Söderlund anoi isänsä kuoleman jälkeen syksyllä 1870 Rauman porvarioikeuksia japerusti vaatimattoman vähittäiskaupan. Hän totesi nopeasti uuden ajan mah-dollisuudet jaryhtyi vuonna 1874 viljan japuutavaran

tukkukauppiaaksi sekä oluenvalmistajaksi. Nuori mies menestyi, myi panimontuntuvallavoitolla, keskittyi Rau-man perinteiden mukaisesti merenkulkuun jahavaitsi pian, ettei laivojakannattanut makuuttaa talvella sata-massa. Neolipestattavarahdin^ajoonmaailman merille.

Oivallus tuotti Söderlundille tuottoisiarahteja ja

tuntu-via voittoja. HänestätuliRauman jalopulta Suomen suu-rin purjelaivojenvarustaja.Hänellä oli 1890-luvun lopulla

liikenteessäkymmenen yhteensä⁸ 499rekisteritonnin alusta. Laivaston kruununa oli maan suurin teräslaiva, nelimastoinen2 154 rekisteritonninFennia.

Söderlundolikaupunginpoliittisen elämän tukipilari, ^HänetvalittiinRauman ensimmäiseen

valtuus-toon, Hänsäilyttipaikkansa kuolemaansa saakka jahoitivuodesta 1884 lähtien^myösvaltuuston puheen-johtajantehtäviä. Hän tunsikaupunginasiat perin pohjin jaoli eräänlainenyhteisön elämisen ehto ja sai vuonna 1896 kunnallisneuvoksenarvonimen.

Söderlundvalittiinvuonna 1885^Raumanvaltiopäiväedustajaksi.Hän eikuulunutporvarissäädyn joh-tajiin, eikä häntä valittu tärkeiden lautakuntien jäseneksi. Syynä lienee ollut hänen mielenkiintonsa kiinnittyminen paikallisiin asioihin.^Hänoli valtiopäivilläkin kunnallismies. Söderlundin taloudellinen^ja poliittinen toiminta jatkuivireänä 1890-luvun lopulle saakka.Kun hänenterveytensä alkoi^heiketä, hän eisuostunutvuonna 1900enää valtiopäiväehdokkaaksi. Voimienehtyminen heijastui myöshänen

liike-toimiinsa. Hänellä oli vuon-na 1904 vain neljä laivaa, ja vaikka hän ^{varautui uuteen} huomeneen ^{ja osti} höyry-laivayhtiöiden,

puhelinlai-tosten javakuutusyhtiöiden osakkeita, hän oli pohjim-miltaan purjelaivojen varus-taja ja sellaisena purjelaiva-kauden iltaruskon mies.

Kaupunki jakaupunkilaiset kunnioittivat kunnallisneu-voksen muistoa komeilla kukkalaitteilla ^ja myöhem-min myös hautamuisto-merkillä.Rauman museon kokoelmat.

merkitystä. Vuoden 1893 vaaleihin osallistui kaksi viidestääänioikeutetusta, muttakun heis-tä hiemanyli puolet äänestikauppias Söderlun-dia, toimittajakyseli, oliko tulostalopulta pidet-tävä poikkeuksellisen yksimielisyyden merkki-nä? Eikö pikemminkin ollut syytä tivata, ^missä

muut piileskelivät ^jakeitä he olisivat äänestä-neet? Söderlundiako? Tuskinpa^vain, sillä tämän takana oli lehden tulkinnan mukaan ‘ytimiin saakkaagiteerattu joukko’.¹³

Rauman edustajat

säätyvaltiopäivillä 1867-1905

1867ja 1872: varakonsuli

AdolfWilhelm Granström.

1877ja 1878: ^pormestari

FransAugust Törnroth.

1882: maisteri, pankinjohtaja Berndt Wilhelm Panelius.

1885, 1888, 1891, 1894, 1897ja1899.

kauppias, kunnallisneuvos

JohanWilhelm Söderlund.

1900: kaupunginlääkäri Frans Hjalmar Nordling.

1904: seminaarinjohtaja,

Kysymysten takana on Rauman ensimmäi-nen todellinenvaalikampanja.Kukaan ei voinut kiistää Söderlundin ansioita. Hänoliajanut mitä

parhaimmalla tavalla Rauman etua, puhunut merikoulun ja ennen kaikkearautatien

puoles-ta. Mutta kunvähäpätöisiinkin virkoihin oli

alet-tu vaatiaakateemistasivistystä,ⁿⁱⁱⁿeikö valtio-päivillekin olisi lähetettävä vastaava henkilö?

Lehti ^korosti, ettei se aliarvioinutvanhan edus-tajanansioita, mutta uusi aikanäytti vaativan si-vistystä, puhelahjoja, nopeaaymmärrystä, jos-kin oli menestys oppiarvoittakintärkeää. ¹⁴

Toimittaja suositteli tohtori ^Hjalmar Nor-dlingin valitsemistakaupungin edustajaksi ^- ja suri samallasydäntä särkevin sanoin vanhan yk-simielisyyden katoamista ja^Rauman hajaantu-mista puolueisiin. Muutos ei ollut kaikin ^osin

huono: ”Ehkä se ei ⁿⁱⁱⁿ kumma olekaan. Aika se kasvattaa erimielisyyttä jatavallaan sekin on

pidettävä karttuvan eloisuuden merkkinä. Mut-ta kun erimielisyys piileskelee salassa eikä us-kalla julkisesti ja yleisemmin esille tulla, ei se ole hyväksyttävää, varsinkin kun se ei sen enempää harrastusta ja innostusta herätä, kuin mitäsetällä paikkakunnalla on herättänyt”.¹⁵

Kunnallisneuvos Söderlund valittiin yksi-mielisesti vielä ennalta vaikeiksi tiedetyille vuo-den 1899valtiopäiville. Hän ^sai sairauden vuok-si eron, ja raumalaisten oli pohdittava, kuka täyttäisi kokeneen miehen paikan. Monet pik-kukaupungit turvautuivat vastaavassa tilantees-sa helsinkiläisten apuun. Raumalaiset pitivät parhaana oman ehdokkaan valitsemista. Eh-dokkaina olivat tohtori Nordling ja kauppias Lehtinen. Valitsijoiden mielissä risteilivät vas-takkaiset mielikuvat. Tohtori tunnettiin sanaval-miiksi jakielitaitoiseksi, mutta häntä tarvittiin

‘tänä taudillisena aikana’myösRaumalla. Lehti-nen puolestaan oli kouluja käymätön mutta

kaupungin ^asiat perin juurin ^{tunteva mies.}

Kumpi oli parempi? Valituksi tuli tohtori Nor-dling.¹⁶

Seuraavat vaalit ^tunnettiin tärkeiksi. Eugen Schauman oli ampunut kenraalikuvernööri Bobrikofin senaatin portaikkoon kesäkuussa.

Vaikea valtiollinen tilanne edellytti yksimieli-syyttä. ^Rauman Lehti unohti kieli- ja puoluerii-dat jaluonnehti kumpaakin ehdolle asetettua

hyviksi. Seminaarinjohtaja OskarHynen oli kai-kin puolin ^{sopiva, mutta} kauppias Långfors mieleisin. Lehti arveli hänen voittavan ^mutta erehtyi.¹⁷

Raumalaiset valitsivatsyksyllä 1904 valtiopäi-ville ^ensi kerran kaupungissa ^vain joitakin vuo-siaasuneen ‘vieraspaikkakuntalaisen’. Tästä tuli-kin heidän näkyvin edustajansa. Söderlund oli osallistunut keskusteluihin ^jaedistänyt Raumalle tärkeitäasioitamuttahäneikuulunut porvarisää-dyn vaikutusvaltaisiin jäseniin. Tohtori Nordling puolestaan esitti porvarissäädyn tervehdyksen papistolle mutta jäi _muuten pimentoon.

Hynen sitä vastoin valittiin porvarissäädyn

varapuheenjohtajaksi ^jasäädyn lähetystöjen jä-seneksi.^Hänkutsui raumalaiset^myös kuuntele-maan valtiopäivien keskusteluita. Kutsua nou-datti kolmisensataa raumalaista.¹⁸

Raumalaiset päättivät suurlakon jälkeisissä tunnelmissa keskusteluitta laskea äänestysas-teikkoaan niin, että ennen yhdellä äänellä ää-nestäneet pitivät äänimääränsä ^{ja muut saivat} kaksi ääntä. Vuoden 1905 ylimääräisten valtio-päivien raumalaisedustaja valittiin ^siten kuta-kuinkin mies jaääni-periaatteella. Valituksi tuli perustuslaillisten ehdokkaaksi asettama Euran tuomiokunnan tuomari^{K. L. Lojander.10}

Suurien

PHlapiniD

lehdosta

In document Rauma idylliä ja tehokkuutta 1875–2000 2. OSA (sivua 94-98)