Olen useinkävellytsinun rantojasipitkin.
Olen ihmetellyt sinun salaperäistä voi-maasi, sinun omituista muotoasi. Minkä nimen antaisinkaan sinulle? Olen kuullut puhuttavan SinisestäjaKeltaisestajoesta, Punaisesta ja Valkoisesta merestä. Sinun värejäsi ei voiyhteen nimeen sovelluttaa.
Sinäolet kuin kamelontti, jokaalituiseen
muuttaa värejään tai kuin oikullinen
nainen, jokamontakertaapäivässä
vaih-taapukuaan. Olen nähnyt sinut sinisenä ja keltaisena. Väliin siinä taas mustana
liejuna purkaat sisältösi mereen. Väliin loistat sateenkaarenkaikissa väreissä. Jos-kus taas on pintasi kiiltävän metalliker-roksen peittämä. Tuulet eivät sinun pin-taasiliikuta. Rauhallisena uinut sinä ran-tojesi suojaamana. Mutta kuitenkin olet sinä välistä paksun vaahdonpeittämä ai-van kuin meren aallotmyrskyn jälkeen.
Rauman Lehti15-9.1910, HymniRauman joelle.
Kaupungin läpi virtaava jokion usein yhtei-sön elämänlanka, sen synnyttäjä ja sen
raken-teenmäärääjä.
Joki
on antanutvoimaa myllyilleja sahoille, vettä tehtaille jakarjalle, siinä on huuhdottu pyykit ja siihen on viskattu
likave-det, Raumanjoki ei ollut vuolas virta eikä siinä ollut koskia voiman antajaksi mutta se oli siitä huolimatta niin tärkeä, että kaupungin kaup-piaat ryhtyivät sen kanavoimiseen ja takasivat
Rauman joenyläjuoksun vesikelpasi 1900-luvunalussa pyykkienhuuhtomiseen. Kuva on pajasillan ylä-puolelta vuodelta 1905.Vettä riitti toki alajuoksullekin mutta ei enää pyykin huuhtojia. Nahkatehtaan päästöt muuttivatkaupungin läpivirtaavan kanaalin eräänlaiseksi viemäriksi. Rauman museon
kokoel-mat.
näin sen säilymisen liikennöitävässä kunnossa.
Satamassa puretut tavarat tuotiin kanaalia pit-kin rannan aittoihin lähemmäksikaupungin sy-däntä, jakanaalissa vielä 1900-luvun alussa kul-kevat pienet moottoriveneet veivät väen
kesäi-sin saaristonhuviloille.
Jokeen
olivat vuosisatojen ajan päätyneet myös kaupungin jätevedet.Jos
se kuumina jakuivina kesinä löyhähtelikin, niin kuka pystyi
erottamaantoisistaantakapihojen ja joenhajut?
Mikälikaupunkilaiset miettivät joenlikaisuutta, he lohduttautuivat ajatuksella, että keväällä kaikki olisi toisin jasulamisvedet huuhtoisivat jätteet mereen. Kun tulvavedet eivät 1870-luvun lopullanäyttäneet enääriittävän joen puhdista-jiksi,kaupunginlääkäri Domander etsi syyllisiä
ja vaati toimia likaantumisen estämiseksi. Hän nostiesille värjärien janahkurien tavan käyttää jokea lankojen javuotien huuhtomiseen. Vär-jäämö ei ollut hänen mielestään erityisen vaa-rallinen, päästihän se veteenvain mätänemättö-miä väriaineita; vuotien huuhtominen sitä vas-toin jätti jokeeneloperäisiä aineita. Domander oliväistymässäolevan miasmateorian
kannatta-janavakuuttunut näin syntyvien kaasujen vaa-rallisuudesta: niissäelivättautien aihiot.57
Kaupunginlääkäri tyytyi vaatimaan vuotien huuhdonnankieltämistäsaunan lähellä kolmen kesäkuukauden aikana. Maistraatti teki suosi-tuksen mukaisen päätöksen - ja joutui vastaa-maan nahkurien ja värjärienvalitukseen. Nämä kummastelivat, miksi hyvien veronmaksajien oli lopettava toimintansa; miksi sauna oli
tär-keämpi kuin vanhat käsityöammatti? He
torjui-vat syytteet veden turmelemisesta, sillä jos sau-navesi nostettiin kymmenen metriä
jokirannas-ta olevistakaivoista, miten he voisivat olla syy-päitä vedensameuteen japahaanhajuun? Kau-punki pyrki kumoamaan väitteet toteamalla,
että saunavesituli joestapuista putkea myöden,
mutta joutui vastaamaan ihmettelevän kysy-myksen: eiköyleisenedun mukaista olisi
raken-taa saunalle kunnolliset kaivot? 58
Maistraatti pyrki myöhemminkin
vaikutta-maan vuotienhuuhdontaanja saihuuhtojat
pit-KeisarillisenSuomen Senaatin Loka-kuun 6 päivänä 1905 vahvistama lisäys Rauman kaupungin Terveyshoitosään-töön Marraskuun 15päivältä 1883.
»Kaupungin läpitse juoksevaan jokeen ei 10—1000 markan sakon uhalla saa heittää mitään kiinteitä jätteitä, eikä lukuunottamatta
sade-ja kevätyesiä johtaa mitään likaa, lika- ja huuhtomavesiä, ei taloista, tarhoista, likakaivoista, hyyskistä, eikä tehtaista y. m., ellei vesi ole hyväk-sytyllä ja tarkoitustaan täysin vastaavalla tavalla vaarattomaksi tehty ja puhdistettu. Sama olkoon voimassa vaatteiden, mattojen, vuotien ja
kaiken-laisten astiain pesemiseen nähden,"
Edellä olevan lisäyksenoikeinjäljennetyksiKeisarillisen Suomen Senaatin alkuperäisestä päätöksestä todistaa: Raumalla Helmikuun 5 päivänä1906
Viran puolesta:
VAINO ANTIiONI.
kähisten kiistojen jälkeen siirtymään
1890-lu-vun lopulla Martinlahden etelärannalle.59
Joki
oli tuolloin erittäin huonossa kunnossa. Sen pinta oli vihreän niljan peitossa, ja siitä mätä-kuulla nouseva lemu sai jokirannassakulkevat pitämään kiinni nenästään. Ärtymys purkautui Rauman Lehden kitkerinä kirjoituksina. Niissä kuvailtiin elämän ankeutta, kun joesta nouseva lemu esti kesäkuumalla asuntojen tuulettami-sen jakanavan reunalla kävelemisen.Kirjoittajat surkuttelivat etenkin köyhän kansan lasten kohtaloa, kun näiden oli jäätäväkesäksi kuu-maan japahalta haisevaankaupunkiin.60
Kirjoitukset patistelivat päättäjiä joen puh-distajiksi. Työhön oli ryhdyttävä heti, oli turha vedota hankkeen kalleuteen.
Jos
rahoja riittiHauenkuonon kaivon suunnitteluun sekä ho-tellin ja kauppahallien rakentamiseen, miksi päättäjät vitkuttelivat joen kunnostamisessa?
Kirjoittajat antoivat valtuustolle monianeuvoja.
Jotkut
suosittelivat joenharavoimista. Kun mä-tänevät aineet saataisiin pois, hajut kaikkoaisi-vat, ja vesi virtaisikirkkaana jakuulaana. Useim-pien mielestä haravointi ei riittäisi; joki olisisyvennettävä ja alajuoksun kanavoitu osa leven-nettävä. Tähdellisintä oli virtauksen parantami-nen. Koska vesi jäikesäisin seisomaanvihreänä liejuna joenpohjalle, jokeenolisaatavavettä.61
Monia neuvoja saanut valtuusto kutsui vuonna 1899 Raumalle hygienian parhaaksi asiantuntijaksi mainitun professori Wilhelm Suckdorffin. Tämä totesi joenkurjan tilan ja ehdotti yläjuoksun kiveämistä nahkatehtaalta Äyhönjärvelle ja jätevesienohjaamista
merel-le joen pohjallelaskettavaa viemäriäpitkin.Jos putki peitettäisiin hiekalla ja mullalla ja sen
päälle istutettaisiin nurmi, kaupunkilaisten ei tarvitsisi enää haistellasaastunuttavettä. Jotta he eivät menettäisi kokonaan rakasta jokeaan, uomaan voitaisiin laskea kevään ja syksyn tul-vavedet. Ja vaikka ehdotusta ei kokonaisuu-dessaan hyväksyttäisi, jokeen 1870-luvulla ra-kennetut hirsiset palokaivot olisi joka
tapauk-sessa poistettava.62
Suckdorffin esitys ei miellyttänyt päättäjiä.
Kaupunki ei ryhtynyt pohtimaan viemärin ra-kentamista vaan luotti perkausten voimaan ja päätti puhdistaa joen alajuoksulta Äyhönjärvel-le. Palokaivot oli poistettava ja joki kivettävä Kirkko- ja Pajasillanväliseltä matkalta. Päätökset toteutettiin vain osin.
Joki
perattiin, mutta senreunat kivettiin vain Vännin kulmalta Talvitien-sillalle. Palokaivoja ei poistettu. Epäilevät tuo-maat uskoivat, että joki olisi saanut likaantua rauhassa, ellei kesä 1901 olisi ollut
poikkeuksel-lisen lämmin jakuiva.63
Laiminlyöneistäsyytetyt puolustautuivat; jo-kea ei ollut suinkaan jätetty likaantumaan rau-hassa.Kaupunki oli päinvastoin uhrannut varo-jarantojen kiveämiseen ja estänyt näin niiden ruohottumisen. Se olinostanutpohjasta mutaa, syventänyt alajuoksua,oikaissutvirtausta
hidas-taneen Leikarin mutkan ja tutkinut mahdolli-suuksia voimistaa virtausta ohjaamalla jokeen
joidenkin lampien ja soiden vedet. Virtaus ei kuitenkaan lisääntynyt, ja joen suoristaminen näytti tuottavan pelkästään haittoja: ennen Lei-karin mutkaan pysähtyneet jätteet mätänivät
nyt asutuksentuntumassa.64
Joenpuhdistaminen edellytti uusia keinoja.
Kaupungin järjestyssäännötkielsivät joen ros-kaamisen, mutta koska pelkkä kielto ei
tehon-nut, terveydenhoitolautakunta suositteli jäteve-sien laskemisen kieltämistä 10 - 1 000 markan uhkasakolla. Tarkoituksena oli karkottaa joelta myös pyykkärit. Päätös herätti ristiriitaisia tun-teita. Rauman Lehden pakinoitsija irvaili: “Mikä Salomonin tuomio, eikö totta! Ihme ettei sitä ennen kukaan ole huomannut!
Ja
noinyksin-kertaisesti kun tuosta monimutkaisesta kysy-myksestä nyt selvitäänkin, jokaon niin paljon huolta ja miettimistä antanut.” Pakinoitsija ei epäillyt kiellon merkitystä mutta arveli, että se ei puhdistaisi vanhoja jätteitä jaettä uhkasakko olisi vaikuttava vain, mikäli kaupunki pystyisi
järjestämään joelletehokkaan valvonnan.65 Valtuusto ja terveydenhoitolautakunta py-sähtyivät ainoinakyselemään miten nahkateh-taalta jokeen laskettavavesi olisi puhdistettava.
Päätösten tueksi kyseltiin tietoja muista kau-pungeista, Paras kohde oli Oulu, olihan siellä maan suurin nahkatehdas. Vastaus ei auttanut
raumalaisia: koski vei Oulussa jätevedet merel-le, jatehtaan kiinteät jätteet myytiin Limingan niittyjen lannoitteeksi. Ratkaisua oli väläytelty myös Raumalla mutta huonolla menestyksellä.
Täkäläiset maanviljelijät eivät ostaneet nahka-tehtaan haiseviajätöksiä.66
Muualta tulevienvastausten odotteleminen ja niiden tutkiminen vei aikaa. Koska sitä ei näyttänyt olevan tuhlattavaksi, Rauma etsi no-peasti vaikuttaviaratkaisuja javalmisteli Äyhön-järven patoamista. Asiasta oli puhuttu turhaan jo 1890-luvulla, eivätkä enteet olleet syksyllä 1902 rohkaisevia. Padon ei arveltu aiheuttavan
sanottavaa haittaa järven ympäristössä, mutta koska järvioli pieni jamaasto alavaa, padon ta-kaa laskettavavesi virtaisiverkkaan jahuuhtoisi
joesta vain suurimmat jätteet. Järven rannalla
asuvien asenteet olivat ennallaan: he toivoivat sen laskemista, eivät patoamista.67
Kun ajatus joen ‘pesemisestä’ muualta joh-detuin vesin hautautui asiantuntijoiden lau-suntoihin ja Äyhönjärven osakkaiden
vastus-Rauma näytti elävän kanaalinsa rannalla säröttömässä idyllissä. Lämpimätkesäpäivät rikkoivat luonnon sopusoinnun: kanaali lemahteli pahasti eikä veden värikään ollut kaikkien kaupunkilaisten mieleen.
Löyhkän synnyttikuvassa taka-alalle jäävänahkatehdas. Hajuakoetettiin poistaa monin tavoin mutta
tur-haan. Ratkaisusiirtyi vuodestatoiseen, kunnes tehtaan konkurssi jamaailmansodan puhkeaminen
johti-vatraumalaisten ajatukset 1910-luvun puolivälissämuuanne.Rauman museonkokoelmat.
tukseen, kaupungin oli etsittävä uusiakeinoja.
Asiantuntijoiden suosittelemaa tehtaiden siir-tämistä raumalaiset eivät harkinneet.68 Ainoak-si keinoksi näytti jäävän jätteiden ohjaaminen pois joesta- mutta mitenjaminne?Vastausten löytyminen vaatii aikaa, sen myönsivät kaikki.
Moni epäili myös päättäjien halua etsiä tehok-kaita ratkaisuja. Päätöksiä kyseltiin erityisesti kesäisin, kun kuvottava haju nosti ongelman ajankohtaiseksi. Rauman Lehti huolehti asian ajankohtaisuudesta kertomalla rannan kuo-huttavista tapahtumista. Oli selvää, että nahka-tehdas ei lähettänyt ympäristöönruusuveden tuoksuja, mutta pyykkiä huuhtoneen
piikaty-tön verenmyrkytys ja jokeen nousseen kalan herättämä kummastus oli jo hyvän pakinan
aihe.69
Ratkaisujen viipyminen ei johtunut
pelkäs-tään valtuuston haluttomuudesta. Nahkatehdas oli näet valittanut kevään 1902päätöksestä kiel-tää puhdistamattomien jätteiden laskeminen
jokeen,jotenkaupungin oli odotettava maaher-ran ja senaatinratkaisuja.70 Kun päätös tuli ke-säkuun alussa 1906, osoittautui,ettäarvostelijat olivat oikeassa: kaupunki ei kyennyt
vastaa-maan vuosia sitten tehtyyn kysymykseen: min-ne jätevedetolivietävä. Syynäoliongelman kyt-keminen nahkatehtaan tulevaisuuteen.
Raumalaiset päätyivät ratkaisujen etsimisen sijasta väittelyyn nahkatehtaan syyllisyydestä.
Toisten mielestä syyllisyys oli selvä: tehdas oli
saastuttanut joen jasen olivastattava teostaan.
Toiset olivat yhtä varmasti päinvastaista mieltä.
Mitä siitä joskalat kuolivatkin, menehtyiväthän 177
ne myös maitoon taiolueen pantuina! Tehtaan puolustajatvetosivat työläisten hyvään
tervey-teen. Olivatko taudit konsaan syntyneet nah-kurienverstaissa?Eikö pikemminkinollutniin, että verstaissa käytetyt aineet tappoivat
eri-laistentautien idut jaedistivätterveyttä?Ja jos otettiin huomioon nahkatehtaanmerkitys rau-malaisten työllistäjänä javerotulojenantajana, oli anteeksi antamatonta hyökätä sitä vas-taan.'1
Nahkatehdas katsoi joutuneensa
perusteet-toman ajojahdinkohteeksi. Jos sen oli huoleh-dittava yksin jätevesien puhdistamisesta, toi-mintaa oli supistettava. Lopputilin uhkaamat työntekijät asettuivat johtajansataakse. He ko-rostivat tehtaanponnistuksia jätevesien puhdis-tamiseksi jamuistuttivat päättäjiätehtaan mer-kityksestä seudun talouselämälle; ei riittänyt, että se antoi elannon sadoillekaupunkilaisille,
se osti lisäksi ympäristöstä parkkia, pärekoreja javarpuluutia. Työväki eiymmärtänyt valituksia tehtaan jätevesien haitallisuudesta. Oliko uusi vuosisata herkistänyt ihmisten hajuaistin, kun hajusta ei valitettu aikaisemmin? He tähdensi-vät raittiin ilman, puhtauden jaterveyden
mer-kitystä mutta korostivat, että ne eivät tuoneet leipää nälkäisten lasten suuhun.'2
Keskustelu kärjistyi senaatin ratkaisun jäl-keisinä kuukausina vuonna 1906. Suurlakon
jälkeinenilmapiirin politisoituminen sekä van-hasuomalaisia aatteita julistavan Länsi-Suo-men perustaminen loi edellytykset uudenlai-sen keskustelun synnylle. Osapuolet käsitteli-vät eri ratkaisuvaihtojen merkitystä, mutta
mielipiteiden rajaajana oli yhä selkeämmin väittelijöiden puoluekanta. Toisaalla oli nuor-suomalaiseksi mainittu terveydenhoitolauta-kunta ja sen kantoja toisteleva Rauman Lehti, toisaalla vanhasuomalaisiin kuuluvan
omista-jan tehdas jaLänsi-Suomi. Raumanjoesta tuli osa nuor- javanhasuomalaisten taistelua kau-pungin herruudesta.
Jäteongelman ratkaiseminen oli näissä oloissa äärimmäisen vaikeaa. Osapuolet olivat yhtä mieltä viemärin rakentamisesta. Mutta
kuka maksaisisen,oliko rakennettavavain nah-katehtaan jätteet joestapois ohjaavaviemäri vai
yhdistettävä nahkatehdaskaupungin vedet
joh-tavaanviemäriin?Kysymyksiin vastattiin monin tavoin. Milloin esitettiin avoimen kanavan ra-kentamista Otanlahteen ja jätteiden ohjaamista mereen, milloin oltiin valmiit laskemaan ne
Pa-pinhakaan kaivettavaan altaaseen, milloin har-kittiin jätteidenpuhdistamista biologisin
mene-telmin taikloorikalkin janatriumsulffaatin avul-la. Nahkatehdas ehdotti viemärinrakentamista,
mutta kaupunki torjui ehdotuksen vetoamalla vanhan kaupunginosanasemakaavan valmiste-luun jamaastontasaisuuteen.73 Jakun kaupun-ki esitteli uusia puhdistusmenetelmiä, tehdas
torjui ne muistuttamalla noudattaneensa tähän saakka kaikkia ‘asiantuntijoiden’ antamia
ohjei-ta, rakentaneensa viimeksi vuonna 1909kaivot, joissamurskatun tiilikiven oli määrä puhdistaa niihin laskettu vesi jokeenkelpaavaksi. Sen
mit-taolinyt täysi!74
Vuosien soutamisen jahuopaamisen jälkeen oltiintutussa tilanteessa: jokihaisiiljettävästi ja ratkaisut olivatyhäetäällä kuin ennenkin. Erään yksityisen kuvernöörillejättämävalitus
käynnis-ti uudelleen vaihtoehtojen etsinnän, etenkin kun kuvernööri velvoittikaupungin ryhtymään syksyllä 1911 toimiin viemärienrakentamiseksi japahan hajunpoistamiseksi.75Kaupunki toisti viemärin rakentamista haittaavat yleiset esteet muttaliitti mukaan toteamuksen jätevesien me-relle aiheuttamista haitoista. Asiaa oli sen mie-lestä valmisteltava näiltäosinedelleen. Ainoaksi mahdollisuudeksijäinahkatehtaan vesien puh-distaminen, mutta yksimielisyyden löytyminen oliyhtä vaikeaa kuin ennenkin.Lopulta
päädyt-tiin ehdottamaan nahkatehtaalta Papinhakaan johtavan viemärin rakentamista, mutta kun kumpikin osapuoli halusi olla vain avustava maksaja eikä perääntynyt kannastaan, sopu jäi vain haaveeksi.76
Kaupungin ja nahkatehtaan suhteita
tu-lehduttivat edellisen tiukkuus ja jälkimmäi-sen valitukset. Kaupunki oli tyytymätön
teh-taansaostuskaivojen toimintaan jaetenkin
lii-matehtaan jätteiden pääsyyn käsittelemättö-minä veteen. Tehdas puolestaan ei taipunut kaupungin kieltoon eikä lopettanut jätteiden laskemista Leikarin kautta kiertäneeseen jo-kiuomaan. Kiellon syynäolikaupungin
raken-tama, pintavedet vanhasta jokiuomasta Vän-nin kohdalla jokeenlaskeva maanalainen vie-märi. Jos nahkatehdas olisi saanut laskea jät-teensä vanhaan uomaan, ne olisivat
pääty-neet käsittelemättöminä jokeen. Nahkateh-das selvisi valituskierteestä voittajana: maa-herra katsoi, ettei nahkatehdasta voitu vel-voittaa viemärin rakentajaksi. Tuloksena oli pysyminen vuonna 1906 vahvistetuissa sään-nöissä ja tehtaan vesien laskeminen jokeen vanhojen puhdistuskaivojen kautta ja
vuosi-sadan alusta tutuksi tulleen ‘odöörin’ leijumi-nen joen jakanavan vaiheilla."
1 Lähteenoja 1939,311
2 Rasila 1983,359.
3 RKAkaup.valt. 15.1.1879§ 13.
4 RKAkaup.valt. 18.2.1880
§3-5 RKAterveydenhoitoltkm vuosikertomus. 1883.
6 RKAkaup.valt. 30.12.1891 §1213, 24.2.1897 1§39, 19.3.1897§ 48, 9.4.1897§ 56.
RKAkaup.valt, 2.2,1898§ 9, 14.9.1898§ 156.
8 RKAkaup.valt. 15.12.1898§236.
9 RKA kaup.valt.15-12.1898 § 223; Rauman Lehti 30.11.1899 “Kaupungin uusi väliaikainen..”, Rau-man Lehti 27.10.1900“Sairastenystävät”.
10 RKAkaup.valt. 8.2.1899 § 19, 7.3.1899 §57.
11 Rauman Lehti 30.11.1899“Kaupungin uusi väliaikai-nen..”.
12 RKAkaup.valt. 21.11.1901§ 149.
13 RKA kaup.va1t.7.2.1906 § 25, 7.3.1906§ 31; Tervey-denhoitolautakunnan vuosikertomukset
1909-1913,ne on julkaistukaupungin vuosikertomusten liitteinä.
14 Rauman Lehti 27.10.1900 “Sairasten ystävät”.
15 Terveydenhoitoltkm vuosikertomukset 1909-1913.
16 Terveydenhoitoltkm vuosikertomukset 1909-14.
17 RKAkaup.valt. 22.5.1913 § 103, 25.9.1913§ 180.
18 Terveydenhoitoltkm vuosikertomukset
1914-15-19 Pesonen 1980,506-514.
20 Niemi 1990,40.
21 RKAkaup.valt. 10.2.1905§ 17, 28.11.1913 § 231.
22 Rauman Lehti 18.8.1883
23 Rauman Lehti 6.8.1903 “Kaivopuistorakennuksen kunnossapito”.
24 Rauman Lehti 22.1.1898“Rauman kirje”, 24.3.1898
“Arvoisaraumalainen!”, 22.9.1898“Kylpylaitos”.
25 Länsi-Suomi 1.4.1914“Huomattavakeksintö”, Rau-man Lehti 9.3.1911 “Lopullinen tulos”,
tervey-denhoitoltkm vuosikertomus 1910,7-8.
26 Rauman Lehti 14.3 1911‘Ajanmukainen vesiparan-tola”.
27 Länsi-Suomi 1.4.1911“Huomattavakeksintö”.
28 Rauman Lehti 12.8.1911“Missä syy?”.
29 RaumanLehti 20.10.1914“Raumantulevana..”.
30 Hietala 1992,69-75.
31 Rasila 1983,359-360.
32 RKAkaup.valt. 25.4.1877§ 10,27.6.1877 §3, tervey-denthoitolkt. 1.7.1884.
33 RKAkaup.valt. 8.8.1883 § 117, 9.1.1884,20.2.1885§
61, 18.3.1885§ 68.
34 RKAkaup.valt, 21.10.1885§ 175.
35 RKAkaup.valt. 24.5.1905 §
73-36 RKAkaup. valt. 19.3.1914§ 72, terveydenhoitoltkm vuosikertomukset 1909-1914.
37 Rauman Lehti 17.3.1903 “Lihakaupasta torilla”,
9.6.1903“Torikaupasta”.
38 Rauman Lehti 14.6.1906, 18.5.1912 "Rauman kir-je".
39 Rauman Lehti 27.12.1902 “Ruma javahingollinen tapa..”.
40 Terveydenhoitoltkm vuosikertomus 1911.
41 Terveydenhoitoltkm vuosikertomukset 1909-14;
RKAterveydenhoitoltk. 12.6.1914§ 49, 21.12.1914
§B7.
42 Terveydenhoitoltkm vuosikertomus 1909, RKA kaup.valt.s-6.1913 § 122,.
43 Terveydenhoitoltkm vuosikertomukset 1909-14;
Rauman Lehti 7.9.1907, 6.7.1909.
44 RKAkaup.valt. 16.6.1910§ 112.
45 RKAkaup.valt. 3-6.1912§ 147.
46 RKAkaup.valt. 3-12.1914§ 263, Nousiainen 1996, 94-98.
47 RKA kaup.valt. 4.1.1916 § 10, 15-6.1916 § 158, 17.8.1916§ 170-171.
48 Ollila 1993,41-42.
49 RKAterveydenhoitoltk.29.4.lBBl, lautakunnan vuo-sikertomusv. 1883.
50 RKA terveydenhoitoltk.s.ll.lBB7 § 5-6, rahatoimi-kamari 7.11.1887 § 468, Rauman Lehti 2 2.4.1890
‘Tiettävää”, 8.7.1896 “Kirje Raumalta”, 18.6.1898
“KirjeRaumalta”
51 Rauman Lehti 22.4.1891, 29.4.1891, 3.8.1892; RKA kaup.valt. 7.3.1899 §39, maistraatti 26.3.1903§ 50.
52 RaumanLehti 9.6.1906“Yhäenemmänsiisteyttä”.
53 RKAterveydenhoitoltk.2B.B. 1914§
65-54 Terveydenhoitoltkm vuosikertomus 1910, 2-3; Län-si-Suomi 27.6.1911 “Vähän kaupunkimme
terveys-oloista”.
55 RKA terveydenhoitoltk.17.4.1914 § 29, 9.6.1916 §
41, 4.7.1916§47, 13.7.1916§ 54.
56 Rauman Lehti 27.6.1905; RKA terveydenhoitoltk.
26.3.1914§ 12, 7.10.1914§7l.
57 RKA terveydenhoitoltk.14.9.1880; TMA LKA AD Å 20/188;Hietala 1992,74.
58 TMA LKA ADÅ 20/188.
59 RKA kaup.valt. 24.8.1897 § 119, 29.12. 1897§ 247,
2.2. 1898§ 8, 16.2,1898§ 34.
60 Rauman Lehti 11.8.1883, 1.7.1893, 11.7.1894.
61 Rauman Lehti 1.7.1893, 11.7.1894, 29.2.1896, 11.8.1900“Lausuntoja jaehdotuksia..”.
62 RKA kaup.valt. 28.6.1899 § 110; Rauman Lehti 11.8.1900“Lausuntoja jaehdotuksia..”
63 RKA kaup.valt. 17.5.1900 § 62, 20.9.1901 § 132,
18.12,1901§ 179;Rauman Lehti 6.8.1903“Pakinoita”.
64 RKAkaup.valt, 18.12.1901 § 179.
65 RKA kaup.valt. 2.5.1902 § 68; Rauman Lehti 11.1.1902“KirjeRaumalta”.
66 RKAkaup.valt. 23.4.1902§ 59.
67 RKA kaup.valt. 14.10.1896 § 147, 1.10.1902 § 127;
Rauman Lehti 13.9.1902“Rauman jokiasia”.
68 Rauman Lehti 13.9.1902 “Rauman jokiasia”, 27.12.1902.
69 RaumanLehti 9.8.1904; 22.8.1908; 10.7.1909.
70 Rauman Lehti26.8.1902,RKAkaup.va1t.11.7.1902 §
103,23.11.1904§ 127.
71 Åbo Underrättelser 14.9.1901, 4.10.1901; Rauman Lehti 9.8.1904; Länsi-Suomi 27.6.1911“Vähän
kau-punkimme..”; Nousiainen1996, 54-58.
72 RKAkaup.valt. 28.6.1906§ 107.
73 RKAkaup.valt. 13-9.1906§ 178,. 13.1.1910§7.
74 RKA kaup.valt. 6.4.1911 § 58, Terveydenhoitoltkm vuosikertomukset 1909-1910.
75 RKA kaup.valt. 24.8.1911 § 114; 21.9.1911 § 125;
Rauman Lehti 10.7.1909“KirjeRaumalta”, 8.7.1911
“Kaupunkimme terveysolot”.
76 RKAterveydenhoitoltkm pöytäkirjojen liitteenä
ole-vat kirjeet 22.9.1911 ja 11.12.1912; kaup.valt.
16.2.1911 § 21, 6.4.1911 § 58, 4.5.1911 § 70, 5.9.1912 § 177; terveydenhoitoltkm vuosikerto-mukset 1910-1912.
Terveydenhoitoltkm vuosikertomus 1912; Rauman Lehti 24.4.1913;RKA terveydenhoitoltkm
pöytäkir-jojenliitteenä olevat kirjeet 11.12.1912; Nousiainen 1996, 80-86;RaumanLehti 11.1.1902“Kirje Raumal-ta”.