käsittelyyn maaliskuussa 1910 tuotuun kysy-mykseen kauppakoulun perustamisesta. Asia oli tuolloin ensi kerran valtuustossa, mutta ko-kemuksia alan koulutuksesta olisaatu jopaljon aikaisemmin. Kauppias Peter Henrik Ceder-stein oli näet pitänyt kaupungissa 1880-luvun alussayksityistä kauppakoulua. Hän kuoli vuo-den 1882alussa, muttaOskar Nordman ilmoitti saman vuoden lopulla antavansa opetusta
kir-janpidossasekä erilaisissa “konttooreissa esiin-tulevissayksinkertaisimmissa aineissa”.83 1880-luvun yritykset haipuivat nopeasti, eikä kau-punki suhtautunutmyötämielin 1910-luvun esi-tyksiin. Aloitteen tekijänä oli kauppias
John
Nurminen. Hanke kariutui sopivien tilojen
puutteeseen.84
Kauppa- ja tehdasyhdistys otti asian esille uudelleen kolmen vuoden kuluttua. Nyt koulul-le oli tarjolla tilat, joten valtuustokin saattoi kannattaa asiaa. Lopullinen päätös tehtiin hel-mikuussa 1914. Ratkaisua helpotti syksystä
1913 toiminnassaolleen yksityisen koulun suo-sio: 61oppilasta oli painava todistus koulun
tar-peellisuudesta.85 Päätökset pantiin toimeen ri-peästi. Ensimmäiset viisikymmentä oppilasta kokoontuivat syyskuun alussa 1914
yhteisly-seon tiloihinkäynnistämään opintojaan. Tarkoi-tuksena oliopettaalähinnä jotyössä olevia. Op-pituntejaoli kolmastiviikossa,
iltakuudestakah-deksaan,Lukukausi kesti kahdeksan kuukautta.
Nopeaa käynnistymistä auttoivat aluksi vähin-tään viideksi vuodeksi myönnetyt valtionavut
sekä lyseon lehtoreiden aulius liittyä koulun opettajakuntaan.Kaupungintuki supistui ilmai-sen luokkahuoneenantamiseen.86
Raumalaisten ‘omin’ elinkeino oli meren-kulku. Merimieheksisaatettiinkenties hyväksyä lähes kuka tahansa keinumista sietävä, mutta
kapteeneilta ja perämiehiltä vaadittiin enem-män. Heitä oliopetettu 1800-luvun
alkuvuosis-ta alkaen Turussa, mutta vain ruotsinkielellä.
Suomenkielisten tarpeisiin perustettiin 1860-luvulla kaksi koulua, toinen Ouluun jatoinen Viipuriin. Oulun vaihtoehtona mainittiin Rau-ma. Pohjoisen voimakas merenkulku kallisti va-linnan Oulun hyväksi. Vuoden 1874 määräys -Pohjanmeren ulkopuolella purjehtivilla kaptee-neilla oli oltava merikoulun tutkinto- yhdessä
JohanReinhold Ignatius(1845-1901) nimi-tettiin vuonna 1880 Rauman merikoulun ensimmäiseksi rehtoriksi. Hän käynnisti koulun toiminnan, hankki tarpeelliset
väli-neet ja opetti itse useita aineita. Häneltä riit-tiaikaamyösmuuhun. Hänoli valtuustossa vuosina 1883-85 jauudelleen 1887-1900, vaikutti ratkaisevasti seminaarin tuloon Raumalle, puolusti ruotsalaista tyttökoulua ja oli mukana monissa raumalaisissa lai-vayhtiöissä.Rauman museonkokoelmat.
Fredrik Groundstroem (1844-1915), Meri-Fretu' nimitettiin rehtoriksi Ignatiuksen kuoleman jälkeen.Hänen opetusmetodin-saolivat persoonalliset jamieliinpainuvat.
Hän saattoi esittääratkaistavaksi tehtävän:
joskahvi maksaa Raumalla markka 80 pen-niäkilo, mitä silloin maksaa neljä kiloa so-keria Unajassa? Eikä hän ymmärtänyt oppi-laiden väitteitä laskun mahdottomuudesta:
"Ettekö te tollot sitätiedä, ettäsokerin hin-nan tulee ollavississä suhteessa kahviin. Ja teidän pitäisi merikoulun oppilainatuntea UnajanBlomqvist jakuinka paljonhän tar-vitsee sokerin kuljetukseen Raumalta Una-jaan.Jonkunpenninkilolta. Siitä sen
laske-tuksi saa.” Groundstroem hoiti opetuksen-sa ohella merimieshuoneen johtajan ja lai-vanmittarin tehtäviä, varusti laivoja ja har-joittipuutavaran vientiä. Rauman museon kokoelmat.
lounaisrannikon merenkulun kasvun kanssa nosti esille ajatuksen kolmannen suomenkieli-senkoulun välttämättömyydestä.87
Rauman edustajana valtiopäivillä 1877-1878 ollut pormestari Frans Törnroth ehdotti porva-risäädyn istunnossa merikoulun perustamista
lounaisrannikolle.Hän perusteli aloitetta
vetoa-malla Uudenkaupungin jaMerikarvian välisen rannikon vaikeuksiin palkata koulunkäyneitä kapteeneja japerämiehiä. Rauma olisi
ihanteel-linen uuden koulun paikka, ei pelkästään pitki-en merenkulkuperinteidensä vaan ennen
kaik-kea keskeisen sijaintinsavuoksi. Sinne olilyhyt matkaniin Merikarvialta kuin Uudestakaupun-gistakin. Säädyt hyväksyivät ajatuksen suomen-kielisen merikoulun perustamisesta mutta jätti-vät senaatin tehtäväksi ratkaista, kumpi oli pa-rempi, Rauma vaiUusikaupunki.
Oliko hanke pormestarin vai koko kaupun-gin?Valtuusto eikäsitellyt asiaa ennalta, mutta tokko pormestari oli täysin omatoiminenkaan.
Todennäköisintä on, ettäasiastaoli keskusteltu hänet valtiopäiville valinneessa raastuvankoko-uksessa, muttanäistä keskusteluista ei ole pöy-täkirjoja. Valtuusto pohti asiaa muutaman kuu-kauden kuluttua valtiopäiväaloitteen esittämi-sestä. Törnroth totesi tuolloinPorin ja Uuden-kaupungin halun perustaa merikoulu jakyseli raumalaisten valmiutta. Valtuutetut totesivat kuukauden harkinnan jälkeen, että vähittäis-myynti- jaanniskeluyhtiönvaroista voitaisiin
va-rata koululle 2 000 markkaa. Tämänlisäksi kou-lulle voitiin luvata vain tilat, sillä“kaupunki on köyhä ja väkiluvultaan vähäinen sekä sen
jä-senet ennaltaan suurilla maksuilla rasitetut ja merenkulku, jokaon kaupungin pääelinkeino,
on tätänykyä aivan vähän tuottava.”88
Raumalaisten odotuspäättyi tammikuun 21.
päivän julistukseen; “Me Aleksanteri II jne jne
teemme tiettäväksi, että sittenkuin Suomen maan viimeiseksi valtiopäiville kokoontuneet valtiosäädyt meille esiintuodussa alamaisessa anomuksessa ovat pyytäneet, että täydellinen merikoulu, suomi opetuskielenä, perustettai-siin Raumankaupunkiin.. .olemmeme nähneet hyväksi Armossa määrätä, että merikoulu,
suo-mi opetuskielenä, on perustettava Rauman
kaupunkiin”. Koulun toiminta alkoikaupungin vuokraamissa tiloissa lokakuussa 1880. Sen joh-tajana olimerikapteeni
Johan
ReinholdIgnatiusjatoisena opettajanakapteeni Fredrik
Ground-stroem. Oppilaita ilmoittautui toivottu määrä:
kauppalaivuriksi tähtäsi kaksitoista ja perämie-heksi kymmenen miestä. Kun koulu loppui huhtikuussa, kolme oppilasta sai perämiehen, kahdeksan aliperämiehen ja neljä
kauppalaivu-rin todistuksen.
Merikoulu aloittitoimintansa syksyllä 1880yksityisiltä vuokratuissa tiloissa. Sen toiminta vakiintui syksyl-lä 1886, kun se muutti Vännin sillanviereiseen taloon. Tilat olivatriittävät mutta 1890-luvulla sikäli
huo-not, että nahkatehdas pimensi taivaan jaaiheutti häiriöitä koulun herkille laitteille.Johtokuntasuositteli
koulun pikaisesta muuttoa jamieluiten uuden koulun rakentamista. Valtuusto teki toivotun päätöksen ja hyväksyi marraskuussa 1899 arkkitehti O. F. Holmin laatimat piirustukset. Koulu muutti kanaalin taakse rakennettuihintiloihin seuraavana syksynä.Rauman museonkokoelmat.
Kouluun riitti tulijoita seuraavinakin vuosi-na. Ongelmaksi tuli oppilaiden ilmaantuminen pitkin syksyä. Päästötodistusedellytti muutami-enkuukausien merilläoloa.Muttakoska kukaan ei tiennyt varmasti, milloin laivat tulivat
sata-maan, koululleei asetettu kiinteää ilmoittautu-misaikaa. Oppilaita otettiin vastaan pitkin syk-syä. Tulijoita oli tämän vuoksi muutamina syk-syinäperin vähän, esimerkiksi lokakuussa 1883 koulussa oli vain kolme oppilasta. Koska
ope-tusta ennettiin parhaimmillaan seitsemän kuu-kauden ajan, matti myöhäisten tulo viikkoja opetuksen alkamisen jälkeentuotti hankaluuk-sia.Toisena huolen aiheena olioppilaiden kaik-koaminen ennen koulun päättymistä. Oppilas-kato ja merimiehille maksettujen palkkojen
suuruus olivatsuoraan verrannollisia: kuta kor-keammatpalkat, sitäsuurempi oli
keskeyttänei-den joukko.89
Rehtori Ignatius piti koulun pahimpana
puutteena opetusohjelman kapeutta. Koska Raumalla ei voinut opiskella merikapteeniksi,
parhaat oppilaat hakeutuivat jokoViipuriin tai Turkuun. Vain täydellinen merikoulu nostaisi Rauman oppilaiden jaopetuksen tasoa. Ignati-uksen toive toteutui runsaan vuosikymmenen kuluttua, kun koulu sai ensinvuonna 1895 väli-aikaisen janeljä vuotta myöhemminvakituisen oikeuden kouluttaa merikapteeneita.
Merikoulu oli raumalaisten läheisin
opinah-jo. Siellä perehdyttiin kaupungin elämänme-noon, ja sieltä saatiin laivoihin osaavia miehiä.
Koulun oppilaat olivat tutumpia kuin esimer-kiksi seminaarilaiset. Merikoulussa oli useita raumalaisia ja vähintään yhtä monia
uusikau-punkilaisia. Oppilaita tuli myös läheiseltä maa-seudulta. Rehtori Ignatius sekä hänen kuoltu-aan rehtoriksi nimitettyFredrik Groundstroem osallistuivat kaupungin kunnallispolitiikkaan
mutta eivät nousseet esille samallatavoin kuin seminaarin lehtorit. Sanomalehdissä ei puhuttu
mitään merikoulun valtaan pyrkivistä
opettajis-ta. He jaheidän oppilaansa sulautuivat kivutto-masti laivanvarustajien kaupungin elämään.