Otto Waldemar Lunden - kajuuttavahdista kapteeniksi

Raumalla 18.10.1851syntynyt Otto Waldemar muuttiala-alkeiskoulunkeväällä

1865

päätettyään Poriinviinakeittämön juoksupojaksi.Hänpalasiparinvuoden kuluttua takaisin ja saityötäparkki Lainettaren rikauksessa. ^Työ vaihtui kesälläkajuuttavahdin pestiksi. Ensimmäinen merimatka alkoi heinäkuussa^1868,kunLainetarlähti Reposaarelta reitille Toulon^-Aleksandria^-Cowes -Glasgow^-Buenos Aires^-Callao^-Martinique^-Marseilles^-Konstantinopoli. Matka kesti kaksi

vuotta,viisikuukautta jayhdeksän ^päivää.

Matkan aikanasairastunutLunden jäiKonstantinopoliin, pestautuiparannuttuaan turkkilai-seen höyrylaivaan jatuliLontooseen. Hän ottitäällä pestin ensin skottilaisenja sitten englanti-laisenfregatin puolimatruusiksi ja teki viimeksi mainitunmukanayhdeksänkuukauden matkan Bombay’hin. ^Hän oli 21-vuotiaanakiertänytⁿⁱⁱⁿHyväntoivonniemen kuinCap ^Horninkin,

Lunden palasi Raumalle keväällä 1872 jalähti parkkiLaineen matruusinakahden kuukau-denpurjehdukselleTallinnaan ^jaHelsinkiin.^{Hän otti} elokuussa^Laineen konstiksi reitille Repo-saari^- Marseilles^- Swansea ^- Genova ^- Cagliari^- Tukholma ^- Rauma ja jatkoiheinäkuussa

1873 konstina matkalleMarseilles^-Malta^- Marseilles^- Havanna^- Cardenas^-Falmoutb ^-Le Havre^-Rauma.

Lunden kirjoittautui lokakuussa 1874 Turun merenkulkukoulun perämiesluokan

oppilaak-si,valmistuiseuraavan vuodenhuhtikuussaja sai pestinparkkiHoppetin perämieheksi. Ensim-mäinen matka^suuntautuiTyynellevaltamerelle^jakesti yksitoistakuukautta.

Lunden palasi parin perämiesvuoden jälkeenmerenkulkukouluun ja suoritti huhtikuussa 1878merikapteenin tutkinnon. Hän saiheti komentoonsatutunLainettaren. Sittemminhän oli kymmenen vuoden^{ajan Vegan}kapteenina jateki ^{useitamatkoja}Välimerelle.Vegan jälkeen hä-nenkomennossaan olivat^{Laura, Gertrud,}Murtaja, Primus jaYarkand, Purjehdukset suuntautui-vat lähinnä Välimerelle^jaSaksanrannikoille. ^Vuonna 1894 hänpurjehti 1894 Primuksella Ame-rikkaan.Viimeinenmatrikkeliinmerkittymatka olivuonna 1898 Yarkandilla Australiaan.

Lähteet: ^{TMA RMA} Sjömanhusets matrikel^{C jaF; Turun}Merenkulkukoulu^Bc:s,

Ed: 11.

Taulukko 11: Rauman merenkulkijat.

Meriväki väkilukutaulujen mukaan 1875 -1890

1875 ¹⁸⁸⁰ 1890

Laivurit japerämiehet

45

^{42 61}

Merimiehet

465

405 467

Luotsit 14 3

Meriväen vaimot jalapset

645 1348

1578

Yhteensä

1156

1799 2109

Osuusväestöstä (%) 35,0 52,2 53,8

Meriväkihenkikirjojenmukaan 1870-1914

1870 1898 1914

Päällyste)

34 45 56

Merimiehet 325 344 196

Perheenjäsenet

657

¹⁰²⁴ 821

Yhteensä 1016

1413

1073

Osuus väestöstä ^(%) 40,5 39,3 24,4

Merimieshuoneen ilmoitusten mukaanRaumalla olivuonna 1870yhteensä

367

^ja kol-mevuotta myöhemmin 429 palveluskelpoista miestä. Vuonna 1900kaupungissa oli merimieshuoneen mukaan 874merenkulkijaa:

"kotona

merellä yhteensä

päällystöä SS 2^S 80

merimiehiä 359 355 714

Lähteet: RSA väkilukutaulut 1875-1890; Lybeck 1996,61, ^242; TMA LHA LkoRauman henkikirjat 1898 ^ja 1914;TMA Rauman merimieshuoneen ark.Bg:2.

vähäiset:vain jokaviides miesnousi tiukan hie-rarkian portaitaylöspäin. Oton ura urkeni poik-keuksellisen ^nopeasti, saihan hän heti

Englan-nistapalattuaan matruusin japarin kuukauden kuluttua jopäällystöön luettavankonstaapelin pestin. Nopean nousun taustalla lienevät olleet englantilaisiltalaivoilta saadut kokemukset.⁵³

Konstiksi ja sitenkapteenin oikeaksi kädek-si nousseen Lundenin oli tavallaan ‘pakko’ ha-keutua merenkulkukouluun, _muuten hän olisi

juuttunut purjehtimaan vain

rannikkoliiken-teen laivoissa. Valtamerelle purjehtivien laivo-jenpäällystöön mielivältäedellytettiinnäet vuo-desta 1874 lähtien merenkulkukoulun

tutkin-toa. Kun samallasäädettiin, että Itä- ja

Pohjan-merelläkin purjehtivilla laivoilla oli oltava

tut-kinnon läpäissyt aliperämies, perämiehille oli tarjollatöitäyllinkyllin. Niitä lisäsimääräys, jon-ka mujon-kaan Hyväntoivonniemen jaCap Hornin vesilläpurjehtivassalaivassa oli oltava kaksi pe-rämiestä.⁵⁴

Merimiehet ovat vain lukumääränsä ja elä-mäntapansa puolesta näkyvä osa raumalaista elämää. Valtuusto ei käsitellyt heitä sivuavia asioita,eikä merimieshuonepuuttunutheidän elämäänsä. Luetteloiden ylläpitäminen ja sa-tunnaisten apujen jakaminen olivat ^sen tär-keimpiä tehtäviä. 1800-luvulla havahduttiin kuitenkin pohtimaan eräitä merimiesten elä-mään liittyviä epäkohtia. ^{Huomio kiinnittyi}

Taulukko ^12: Raumalaisilta laivoilta^vuosina 1873-1899 karanneet merimiehet.

Ketkä karkasivat? ^Missäkarkasivat?

Perämies 4 Afrikka 2

Konstaapeli 2 Alankomaat 13

Stuertti 5 Australia ²²

Pursimies 12 Britannia 142

Timpuri 13 ^Espanja 14

Matruusi 74 Etelä-Amerikka 6

Puolimatruusi 110 Pohjois-Amerikka 138

Jungmanni 164 Ranska 16

Kokki 35 ^Ruotsi 5

Kajuuttavahti 1 Saksa 21

Asematuntematon 3 ^Suomi 23

Muu Eurooppa 9

Tuntematon 12

Yhteensä

423

^Yhteensä

423

Suosituimmat karkaussatamat. Milloinjakuinka montakarkasi?

Pensacola USA 59 1875-79 93

Lontoo Britannia 48 1880-84 90

Cardiff Britannia 30 1885-89 70

Hull Britannia 24

1890-94

98

Baltimore ^{USA 17} 1895-99 51

Rotterdam Alankomaat ¹¹ Liverpool Britannia 10

Yhteensä 199

Lähteet: TMA Rauman merimieshuoneen^arkisto, matrikkelitAa 3-7 ^jaAb 1-7.

ensin laivoilta karkaamisiin. Esivalta suhtautui asiaan periaatteessa ankarasti. Vuoden 1851 säädösten mukaan karkuri oli tuomittava kuu-deksi vuokuu-deksi jokosotapalvelukseen tai pak-kotyöhön. Rangaistuksia lievennettiinvuonna

1873; nyt tuomittiinkorkeintaan kuuden kuu-kauden vankeuteen.⁵⁵

Säädösten lieventymisen ^toivottiin häivyt-tävän eräänlaisten “orjakontrahtien” aiheutta-maa tyytymättömyyttä ja edistävän karkurien valmiutta palata. Uusissa ohjeissa korostettiin asiallisen kohtelun jakunnollisen^ravinnon tär-keyttä. Karkaamisia ei_saatukuitenkaan kuriin.

Pelkästään raumalaisista laivoista pakeni vuosi-na

1873

^{- 1899 yhteensä 414 miestä. Lievät}

rangaistukset ^eivät liioin näytä houkutelleen miehiä suurin joukoin takaisinkaan, koskapa vain 62 karkuria ilmaantui myöhemmin meri-mieshuoneen luetteloihin.

Ketkä laivoilta karkasivat jamissä?Kaksi

kol-mesta karkurista oli nuoria, vähintään yhden matkan jungmanneja ^ja puolimatruuseja. Kar-kumatkalle lähdettiinyleisimmin joko englanti-laisissa ja pohjois-amerikkalaisissa ^satamissa.

Pako^onnistuiparhaiten Lontoossa sekämuissa Englannin suurissa satamissa jaFloridan ranni-kon Pensacolassa.Karkaajien ^määrätvaihtelivat vuosittain, Rauma menetti pahimpina vuosina ylikolmekymmentä ^merimiestä mutta

parhaim-pina vain muutaman.

Karkurit olivat enimmäkseen liikkeelläyksin tai ^{kaksin, mutta toisinaan} laivastanäyttää

läh-teneen suuri osa miehistöä. Hoppet menetti Lontoossa maaliskuussa 1876 seitsemän^miestä, Ansiolta lähti Glasgow’n ^{satamassa kuusi} ja Os-molta samana vuonna Rotterdamissa kahdek-san miestä. Hoppet oli nimestään huolimatta si-käli epäonninen, ^{että sen} miehistö oli erityisen altis karkaamaan: laivalta katosi vuosien

1875-1899 aikana peräti

49

^miestä.

Merimiehille oli matkan alkaessa luettava karkaamista koskevat määräykset, jotenhe tiesi-vät,miten heitä tultaisiinrankaisemaan. Miksi he kuitenkin ^jättivät laivansa?Karkaaminen ei ollut vainsuomalainen ilmiö. Se koski kaikkia ^ja yleis-tyi laivojen jäädessärahdinajoon maailman me-rille. Koti-ikävää ei pidetty pakojen aiheuttajana.

Syytä^etsittiinkurin höltymisestä; tulkinnan seu-rauksena olivat vuoden 1851 ankarat säädökset.

Sittemmin alettiinepäillätiukan kurin vaikutuk-sia ja päädyttiinkovan kurin ^jaankeiden olosuh-teiden merkityksenkorostamiseen.

Karkumatkojen yleistymiseen näyttävät vai-kuttaneen satamissa kerrotut tiedot muiden laivojen oloista. Parempi palkka houkutteli suomalaisia ulkomaisiin^laivoihin, mutta aina ei suinkaan ollut kyse harkitusta valinnasta.

Merimiehille osoitetuissalehdissä korostettiin englantilaisissa ja amerikkalaisissa satamissa vaanivaa^vaaraa: niissä joutuihelposti niin kut-suttujen krympparien eli runnarien valtaan.

Nämä tulivat laivoihinmyymään tavaroitaan ja houkuttelivat merimiehiä karkaamaan lupaa-malla yhtä hyvää jatoista kaunista.

Jos

meri-mies lankesikiusaukseen, krymppari ^vei hänet kotiinsa, oli ylen ystävällinen niin kauan kuin karkurin laiva oli satamassa ja vaati sen jälkeen maksun palveluksistaan. Koska uuden pestin saaminen saattoi viedä viikkoja, karkuri vel-kaantui ja joutuimaksamaan ylöspidosta jopa kuukausien palkan. Krympparit olivat häikäile-mättömiä miehiä. He eivät kaihtaneet

väkival-taa ja^saattoivat apureineen siepata humalaan-sa nukkuvan merimiehen ja‘myydä’ hänet

uu-teenlaivaan.⁵⁶

Karkaamisia pyrittiin estämään kansainväli-sinsopimuksin, ^{mutta mikään ei} näyttänyt

aut-tavan.Kaikki maateiväthalunnet valvoa krymp-pareiden ^toimia, saati^sitten palauttaa omiin lai-voihinsapaenneet. Rauman Lehti ^vaatisyksyllä

1901 kansainvälisen ^yhteistyön tehostamista.

Varustajienolitiivistettävä rivinsä ja varmistetta-va, että karkureilta peritään vanhalle isännälle aiheutuneet kustannukset. ^{Vain näin} kevyt-mieliset ^ja hetken iloa etsivät olivat ^saatavissa kuriin ^jaoivaltamaantekojensa seuraukset.

Kir-joituksessaei puututtu sanallakaan merimiehiä houkutelleiden toimiin.Kyseessä oli^vain meri-miesten kevytmielisyys! ⁵⁷ Kirjoitus oli poik-keuksellinen, sillä valtuusto eikä liioin meri-mieshuoneen johtokuntakäsitellyt karkaami-sia. Maistraatti puuttui ^asiaan maaherran käs-kystä 1882 mutta antoi lausunnon laatimisen evästyksittä muutamankauppiaan ^jakapteenin huoleksi. Merimiehiä ei kuunneltu.⁵⁸

Rauman Lehden syksyn 1901 kirjoitukset muuttivat urheasti^vaaroja uhmaavan merimie-hen vastuuttomaksi parin päivän humalan ^ja huvitusten etsijäksi Muissayhteyksissä huomio kohdistui yhä ^useammin laivojen ja ^satamien puutteisiin.

Jos

^maissa odotti vain tunkkainen kapakka, mitä merimiehellä voitiin odottaa? Pa-rempaan päästiin vain, mikäli mereltä palaavia odotti suomenkielinen pappi sekä ^{tilat, joissa} he voisivat hiljentyä lukemaan hyvää

kirjalli-suutta.⁵⁹

Ulkomailta saadut kokemukset toivat

meri-mieslähetyksen Suomeen vuonna

1875-

Rau-malaiset liittyivät muiden tavoin ompeluseu-roiksi jaryhtyivät valmistamaan^vaatteita köyhil-le merenkulkijoille ja heidän perheilleen. He auttoivat lähetystyötä myös testamenttilahjoi-tuksin.⁶⁰ Muutamatvanhojen raumalaissukujen edustajatperustivat satamaanvuonna 1902 Ilva-nin tuvan kunnioittaakseen “niitä vaatimatto-miatyömiehiä, joidenavulla jasekä vaarallisella

javaikeallatyölläisiemme menestyminen on ol-lut mahdollinen”. Satamaan saapuva sai sieltä luettavakseen lehtiäjakirjoja, ravitsevan aterian sekäyösijan sitä tarvitessaan.⁶¹

Kapteenioli laivansa ehdoton valtias. Häneli^arvonsa mukaisesti laivan olosuhteisiin nähden mukavassa kajuutassa. Sinne tarjoiltiin kokin valmistamat ^ateriat ja sinne saapuivatkapteenin vieraat ja liikekumppa-nit. Vieraana on vasemmalla istuva Imperator Alexander ^U:n kapteeni Albert Henriksson ja isäntänä fre-gattiSylfidinkapteeni FransWilhelm Nylund.Kapteenien välissä näkyy Nylundin valmistamaSylfidin pie-noismalli. Rauman museon kokoelmat.

Huomio siirtyi hiljalleensatamista laivoille.

Laivapäällikköyhdistys korosti kasvatuksen ja hyvän kirjallisuuden merkitystä^-miehistö saa-taisiin näin oivaltamaan isänmaalle tehtävän työn arvo.⁶² Merimiesten pitkään ^{vain työn} vaatimaa uljuutta korostaviin kirjeisiin tuli suurlakon jälkeisinäkuohuvina vuosina uusia sävyjä. Raumalla virallisena puheenvuorojen käyttäjänä oli vuonna 1908 perustettu

meri-miesyhdistys. Se oli kotona olevienyhdysside,

mutta kokouksissa puututtiin myös merielä-män varjopuoliin. Pahimmaksi ongelmaksi

mainittiin ‘ensireissun’ poikien pestaaminen keittäjiksi. He pilasivat kokemattomuuttaan

hyvätkin ruoka-aineet. ^Yhdistys kiinnitti

huo-mion myös laivoihin keväällä varastoidun veden laatuun: satama-altaan vesi ei kelvannut enää juomavedeksi. Kolmantena valituksen aiheena oli lääkevarastojen niukkuus.

Jos

'engelskan suola’oli^{ainoa lääke, sen} tehoa ^ei parannettu suomimalla sairastunutta “endan fladilla” ^-köydenpäällä.⁶³

Isännät vastasivat vaatimuksiin ja sitoutuivat

palkkaamaan laivoihin keittotaitoisia kokkeja.

Terveyslautakunta puolestaan kielsi jokisuun ve-den käyttämisen. Merimiehen ammatin vaaroja ei näin poistettu. ^Kun peräti 187 miehen ilmoi-tettiin hukkuneenvuosina 1860-1909,merellä oli edelleensyytä yhtyä ^Nortamon sanoihin ja pyy-tää “meripoikkimeit varjelkkondaevas...”⁶⁴

Laivanvarustajat

Omistussuhteiden muutostenväitettiin talvella 1908 haittaavan^Rauman

laivapäällikköyhdistyk-sen toimintaa. Yhdistykseen olivat alun perin kuuluneet päälliköt javarustajat. Käytäntö oli soveltunut hyvin menneille vuosikymmenille, jolloinlaivan omistaja oli usein myös ^sen pääl-likkö. Nytkaikki oli toisin. Laivojen osuuksia oli miehillä janaisilla ^jakaikillayhteiskuntaluokilla.

Päälliköiden ja^omistajien edut^eivät olleet enää yhteneväisiä, eivätkä omistajat vaivautuneet saapumaan yhdistyksenkokouksiin.⁶⁵

Laivojen pääisännät olivat 1870-luvulla ja vielä seuraavan vuosikymmenen puolella lähes poikkeuksetta kauppiaita. Vain yhden ^vuonna

1878rekisteröidyn laivanvarustajaksimainitaan laivuri, kolmenkymmenen muun isännyyttä hoiti kauppias. On ^selvää, etteivät isännät en-nättäneet osallistua kaikille purjehduksille,

mutta yhteys merielämään säilyi. Kaupungin suurimpiin laivanvarustajiin kuulunut Paul

Sall-inenolikin merimatkan vuoksi ^useinpoissa

val-tuuston kokouksista. Laivuriksi palkattu

tarmo-kas mies puolestaan saattoi

Johan

^Wilhelm

Taulukko 13: ^Rauman laivanvarustusvuosina 1878^ja 1895.

Laivoja ja pääisäntiä:

1878 1895

Rekisteröityjä laivoja _{31 51}

Pääisäntiä 17 23

Laivojenkeskikoko ^(tn)

265 409

Viisi suurinta varustajaa(rek.tn) vuosina 1878,

1896

^ja 1912.

1878 1896

1896

Rederi Aktiebolaget ¹

765

Sallmen,P 1 350

Wahlroos, Em. 1 214

Lindegren,

J.

^W.

745

Granlund, G. 618

Yhteensä 5 692

Koko tonnisto 8 232

Viidensuurimmanosuus 69,1%

1912

Söderlund,

J

^W 8

499

Lundmark. ^D. 1 782

Lundström, G. 1 231

Granlund, G. 985

Ekroth, B. 825

Yhteensä 13 295

Koko tonnisto 20866

Viidensuurimman osuus 63,7%

Panelius,_{W 1} 938

Yrjönen, G. 1 032

Grundström, ^Fr,

936

RederiAktiebolaget 751

Ekroos O. W 570

Yhteensä 5227

Koko tonnisto 16 407

Viidensuurimman osuus 31,8 ^%

Lähteet: TMA Rauman merimieshuoneenarkistojenlaivaluettelot sekä Suomen laiva-kalenteri.

Lindegrenin tavoin nousta useiden laivojen omistajaksi jaarvostetuksikauppiaaksi. ⁶⁶

Kauppiaan jalaivurinero oli 1870-luvulla ve-teen piirretty^viiva. Päällikköyhdistyksen totea-man rajun muutoksen seuraukset olivat nähtä-vissä paria vuosikymmentä myöhemmin, kun

enää kaksi viidestä isännästä oli kauppiaita, ja heistäkin vain Otto Carlsson olisivoinut toimia laivansa päällikkönä. Muilla ei ollut päälliköltä edellytettyä tutkintoa. Laivuri tai kapteeni mai-nitaan joka neljännen laivan päävarustajana

mutta heistä vain kaksi oli samalla laivansa

kap-teeni. Moni maihin jäänyt vanha merikarhu näyttää hyödyntäneen ^tietojaan toimimalla lai-vojen isäntinä. Raumalaislaivojen varustajien

joukossaolimyös^muutamiamerimiehiä^ja käsi-työläisiä. Isännistö oli siten ^{hajanainen ja} pääl-likköyhdistyksen kaipaama yhtenäisyys jäi haa-veeksi.⁶⁷

Laivojen isännyydet keskittyivät 1870-luvul-la muutamiin käsiin. Viisi suurinta varustajaa hallitsi yli kahta kolmannesta kaupungin

ton-nistosta. Heistä ^vain kauppias Gabriel Gran-lundsäilyttiasemansa 1800-luvun lopulle saak-ka. ^Kun parkki Hoppet rekisteröitiin vuonna

1879 uudelleen hänen ^nimiinsä, hänen

laivas-tonsa oli kaupungin mahtavin. Muut vuoden

1895

^{suuret varustajat} olivat aloittaneet toi-mintansa edellisellä vuosikymmenellä. Heistä menestyksekkäin oli

Johan

Wilhelm Söder-lund. Hän muuttui parissa vuosikymmenessä pienen kauppapuodin pitäjästä maan suurim-man yksityisen purjelaivaston varustajaksi. Sö-derlund oli muiden raumalaisvarustajien rin-nalla jättiläinen. Hän ^omisti kaksi viidesosaa Rauman ja vajaat ^viisi prosenttia koko maan

purjelaivojen tonnistosta.⁶⁸

Söderlund ja Granlund mainitaan asiakir-joissa kauppiaina, ensin mainittu sittemmin myös kunnallisneuvoksena. He olivat puutava-raa välittäviäulkomaankaupan harjoittajia. Mui-den mahdollisuudetnoustasamaan asemaan

oli-vathuonot. Harvalla merimiehellätaikapteenilla oli suurten laivojen varustamiseen tarvittavia pääomia. Laivan isännyys oli ^usein eräänlainen

GabrielGranlund ( 1819-1901) lähti ^isänsä mukana merilleensikerran jo 12-vuotiaana ja purjehti aina 1860-luvulle saakka. Hän sai toimiavuodesta 1842 lähtien oman liik-keensä nimissä jaryhtyi maihin jäätyään laivanvarustajaksi japuutavarakauppiaaksi.

Hän menestyi hyvin. Hänen nimissään oli 1800-luvun jälkipuoliskollauseita laivoja -joukossa aina yksi Hoppet-niminen alus Hän osallistui innokkaastimyös kunnallis-elämään, oli ensimmäisessä valtuustossa, toimi sen puheenjohtajana, kuului vai-vaishoitohallitukseenja oli mukana paikka-kunnan taloudellisissa riennoissa, muun muassaperustamassa säästöpankkia. Gran-lund^on elänyt jälkipolvienmuistoissa tark-kana ^isäntänä ”Ja ^{täsä olis} Lagerqvistin palkk 31 markka ja 10 penni, se olis oikki-astas 31 markka ja 12 penni, mutt ei nep penni teili mittä merkitt, mutt mnuull ne merkitte, kon dlee nii monen gohdall".

(Suojamaa 1946, 69) _Rauman museon ko-koelmat.

43

sivutoimi.^Maisteri Berndt Wilhelm Panelius oli parkkiAnsion jakuunari Urhon ^isäntä, kaupun-gin kamreeri ^jaKansallisosakepankin johtaja.

Raatimies ^Hjalmar Ridderstad ei voinut liioin

paneutua pelkästään hänelle uskotun kolmen aluksen hoitoon.Isännän tehtäviä hoitivat mui-den töimui-den ohellatyönjohtaja

Johan

^Björklund

ja seppä Otto Pihlman, edellisen vastuulla oli neljä, ^jajälkimmäisenkolme laivaa.

Monet Suomen purjelaivojen ^varustajat laa-jensivat1800-luvun jälkipuoliskolla toimintaan-sa japerustivat erilaisia teollisuuslaitoksia,

etu-päässä sahoja japaperitehtaita. Rauma ^ja Uusi-kaupunki olivatpoikkeuksia. Nekeskittyivät ni-menomaan merenkulkuun.⁶⁹ Miksinäin?Syyksi on arveltu takamaan pienuutta. Mutta jos Rau-malle ^saatettiin

1910-luvulla

^{perustaa suuri}

saha, syitä lienee etsittävä myös muualta. Rau-malaiset olivat vakaasti purjelaivojen mahdolli-suuksiin uskovia javarovaisia. Granlundin ja Sö-derlundin varakkuus olisiriittänyt teollisuuden käynnistämiseen, mutta Granlund oli 1800-lu-vun lopulla jovanha jaSöderlund monien luot-tamustehtävien jasairauden väsyttämä. He

oli-vat Nortamon ajan keskeisiä vaikuttajia, ^eivät niinkään uuden ajan airuita.

Varustajaksi mainittu ei ollut välttämättä laivan pääasiallinen omistaja. Söderlund ja Granlund omistivat aluksensa enimmäkseen yksin. He ^eivätolleetainoitakoko laivan omis-tajia _mutta erosivat selvästi^muista. Heidän lai-vansa olivat poikkeuksellisen suuria. Söder-lundin nimissä oliyli tuhannen rekisteritonnin fregatit Altai ^ja Winefred sekä parkit ^Ceder, Fennia, Murtaja ^jaPrimus. Granlund omisti yk-sinään kolme kaupungin suurimpiin kuuluvaa alusta, fregatit Finland, ^{Hoppet ja} Imperator AlexanderIL

Useimmilla laivoilla oli monia omistajia. Ky-seessä oli eräänlainenavoin yhtiö. Sen osuuk-sia voitiinmyydä ^javaihtaa. Osakkailla oli taval-lisesti omistuksiamyös muualla. Yhtiöitä ei re-kisteröity. Netoimivat niinkauan, kuin laiva oli

purjehduskelpoinen.Raumalaiset eivät keskit-täneet pääomia elinkelpoisiksi ^javoimakkaiksi

kokonaisuuksiksi.Kaupungissa oli joitakin sel-västi osakeyhtiöiksi ^mainittuja yrityksiä, ^mutta

ne toimivat vanhaan tapaan ja tyytyivät yhden laivan omistukseen. ^Uutta oli yhtiölle annettu nimi ja maininta toimimisesta osakeyhtiönä.

1860-luvun nälkävuosina perustettu Raunio Rederiaktiebolaget rakensi ja varusti näin

parkki Osmon. Poikkeuksellista ^sen toimin-nassa oli jatkuvuus:yhtiöpurettiin vasta vuon-na 1909’°.

Uusi aikanäytti koittavan 1800-luvun lopul-la,kun

J.

^W Söderlundinperheen Rauman Uusi Laivanvarustusyhtiö ^osti 1

562

rekisteritonnin fregatti Cuthonan ja Laivanvarustus Oy Rau-maksiliittyneetkauppias Fredrik^Lehtinen,

kap-teeni

Johan

^{Reinhold Ignatius sekä tehtailija}

Karl Fredrik Sjöblom hankkivat 1

467

rekisteri-tonnin fregatti Sylfidin. Yhtiöt hiipuivat kuiten-kin muutamanvuoden kuluttua. Uusiayrittäjiä ilmaantuisittemmin enemmän, mutta he eivät keskittäneet voimavarojaan. Esimerkiksi kap-teenien

Johan

^{Tork, Karl Linden,}

Johan

Söder-lund,

Johan

^{Enlund ja Frans WilhelmLaine}

pe-rustama Albion-yhtiö omisti

1900-luvun

^alussa

vain fregatti Hoppetin, vaikka kapteeneilla oli osuuksiauseissalaivoissa.

Kauppiaiden Lehtinen ^jaSofronoffsekä teh-tailija Sjöblomin jakapteeni Torkin yhtyminen

vuonna 1907 ostamaan Granlundin konkurssi-pesän kolmea suurinta laivaa olisi tarjonnut

mahdollisuudenvakaanyhtiön syntyyn.'¹ Osak-kailla oli sekävaroja ettäkokemusta, mutta nah-katehtaan konkurssi vei pohjan yhtiön laajentu-miselta.^Yhtiöt,etenkinsatamanhuolinta- ^ja ah-tausyritykset näyttivät vakaavan yhä suurem-man osan Rausuurem-man merenkulusta. Niiden hallus-sa olivuonna 1907 jo runsas kolmannes (38 %)

rekisteröidystä tonnistosta.Kehitys katkesi eräi-denyhtiöiden konkurssiin sekä joidenkin omis-tajien kuolemaan. Viittä vuotta myöhemmin kaupungista puuttuivat sekä yhtiöt että suuret varustajat.⁷²

In document Idylliä Rauma (sivua 41-49)