Piikit, parkit, fregatit

Merenkulkua kahlehtineiden esteiden

purka-minen ja 1860-luvun elpyvä taloudellinen toi-meliaisuus loivat hyvät edellytykset

kauppalai-vaston kasvulle. Raumalaisille esteiden purka-minen vuonna 1830 ^soi oikeuden purjehtia kaikkiin ulkomaiden satamiin. Ovi laivojen li-säämiselleoli ^näinavattu.Rauman tonnisto kas-voikin tapulioikeuksien myöntämisen jälkeen

lähesyhtäjaksoisesti. Suotuisaakehitystä ^ei

tait-tanut edes purjehdusoikeuksien myöntäminen 1868 maaseudun asukkaille.⁷³

Rauma ei ollut 1870-luvulla erityisen ^suuri merenkulkukaupunki. Sen ^tonnisto oli ^vain kaupungit huomioonottaenmaan

kuudennek-si suurin. MonissaAhvenanmaan, Turun saaris-ton ja Karjalan kannaksen pitäjässä oli enem-mänlaivoja ^jatonnistoa kuin Raumalla. Rauma-laisten laivat olivat vaatimattomia. Fregatti Osmo oli tosin valmistuessaan vuonna

1869

maansuurimpia, mutta useimpien

raumalaislai-vojen kantavuus jäiparin sadan rekisteritonnin

tuntumaan.Kaupunginvarvilla^vuonna

1876

ra-kennettu fregattiAltai oli kuitenkin runsaan

tu-hannen rekisteritonnin jättiläinen ja sellaisena harvinaisuus koko Suomessa ^-yhtä^suuria

laivo-jaoli maassa vain viisi.⁷⁴

Purjelaivojen parin vuosikymmenen mittai-nenvahva nousukausi taittui 1880-luvunlopulla lieväksi taantumaksi. Se kesti seuraavan

vuosi-kymmenen puoliväliin javähensitonnistoa nel-jänneksellä.Taantuma^ei koskenut raumalaisia.

He rakennuttivat varvillaan 1880-luvun ^ja

seu-raavan vuosikymmenen alussa seitsemänuutta

alustamutta ostivat suurimmat laivansa

muual-ta. Merimieshuoneen vuoden

1895

rekisterissä oli 53 laivaa. Merkittävintä oli tonniston raju kasvu. Kaupungissa ei ollut enää alle sadan re-kisteritonnin aluksia mutta viisi yli tuhannen tonnin jättiläistä^-koko maassavastaavia oli yh-deksäntoista.⁷⁵

Rauma irtaantui taantuman aikana meren-kulun yleisestä kehityssuunnasta. Sen rinnalla

Taulukko 14: Rauman purjelaivatjaniiden tonnistovv. 1865-1912.

Vuosi Laivoja Rek.tonnia Keskikoko

1865 ~34~

7102 209

1875 30 ⁷

452

²⁴⁸

1885 41 11351 ²⁷⁷

1890 52 14 958 ²⁸⁸

1895 53 20 957 395

1900 52 24 202

465

1905 52 ²⁷ 168 522

1912

_3_6_

^{16 407}

456_

Rauman suurimmatpurjelaivat vv. 1875, 1895^ja 1912.

Vuosi 1875 rek.tn VuosiVuosi18951895 rek.rek.tntn VucVuosi 1912 rek. ^tn

Osmo 762 ^{Fennia 2}

154

^{Imp.Alexander II 1767}

Muisto 608 Winefred 1319 Finland 1590

Finland

560

^{Primus 1 122 Sylfid 1468}

Dygden

490

Altai ¹⁰²¹ Rhea

968

Amphion 490 ^{Murtaja 1}003 ^Hermes

936

Lähteet: ^Suomen laivakalenteritvv. 1875, 1895 ^ja 1912. ^{Luvuissa ovat} mukana^vain Rauman eivätsen merimieshuoneeseenrekisteröidyt maalaispitäjienalukset.

45

Kauppias IsakLudvig Långforsinvuonna 1896^ostama 165 rekisteritonnin kuunari Freija purjehti monienmuidenraumalaislaivojen tavoin puutavaralastissaetupäässä Itämeren satamiin. Laiva ku-vattiinkesällä 1897 Kielin satamassa. Matkalla oli mukanamyöskauppiasLångforsin vanhin, juuri ylioppilaslakkinsa_saanutpoika,Aarne. Tämävaikutti sittemmin isänsälaillamonin tavoin Rauman elinkeino-jakunnalliselämään. Kuvassa onvalkolakkisenAarnen lisäksiFreijan kapteenin ja kaup-piasLångforsin paikallinenagentti. Rauman museonkokoelmat.

olivatUusikaupunki jaAhvenanmaa. Kolmikol-le oliominaista lujausko purjelaivojen mahdol-lisuuksiin. Koska höyryoli muualla valtaamassa markkinat, myynnissä oli ^runsaasti hylättyjä

mutta hyväkuntoisia purjelaivoja. Raumalaiset käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja nostivat

ton-nistonsa ^maan suurimmaksi. Maarianhaminan merimieshuoneen tonnisto oli ^tosin suurempi,

muttaluvuissa olivat mukana useimmat Ahve-nanmaan pitäjät.⁷⁶

Purjelaivastonkasvu herätti raumalaisissa oi-keutettua iloa ^jaylpeyttä. Merenkulun

kukois-tus oli osoitus kaupunkilaisten reippaudesta ja

kaukonäköisyydestä. He ^eivät langenneet myy-määnaluksiaan laman aikana ja saivat nyt ansai-tun palkinnon!" Iloon sekoittui 1890-luvun lo-pulla huoli huomisesta. Turvasivatko purjeet merenkulun kukoistuksen, vai oliko Rauman

seurattava muiden esimerkkiä jaturvauduttava höyryyn? Kyselijät korostivat jälkimmäisen

mer-kitystä purjelaivaston tukena jasäännöllisen lin-jaliikenteenvälittäjänä. Höyrynvoimalla

pidet-tiin ylläviikoittainenyhteysEuroopan ^satamiin, ennen

kaikkea

^Rulliin,Antwerpeniin ja Hampu-riin. Uutuuden tulevaisuuteen uskovat

patisteli-vatraumalaisia hyviksikoetuin uhkakuvin: pori-laiset olivat ^jotäydessä toimessa.⁷⁸

Raumalaisille suunnattu hätähuuto oli myö-hässä. Porilaisilla oli

1890-luvulle

tultaessa parin vuosikymmenen kokemus höyrylaivojen

eduis-ta jahaitoista jahe olivatsuuntaamassa katseen-sa lähivesiltä Pohjanmerelle. Porilaisten laiva haaksirikkoutui kuitenkin syksyllä 1898, ja rau-malaiset huokaisivathelpotuksesta.⁷⁹ Naapurin huono onni ei houkutellut heitä höyrylaivojen varustajiksi. He luottivat edelleenpurjeiden

tu-levaisuuteen ^ja olivat jäämässä pahoin muun maailman jälkeen.⁸⁰

Raumalaiset eivät olleet kuitenkaan jämäh-täneet tiukasti vanhoihin perinteisiin.

J.

^W

Sö-derlund^toivuoden

1894

valtiopäivillealoitteen lainojen myöntämisestä ^{rauta- ja} teräslaivojen ostajille. Söderlund oli purjelaivakauden edus-taja japyrki takaamaansen jatkumisen.

Kannat-tava liiketoiminta edellytti ^muutaman sadan tonnin puualusten korvaamista suurilla laivoil-la. Niitä oli

1890-luvulla

^tarjollaedulliseen mut-ta monen suomalaisvarustajanmahdollisuudet ylittävään hintaan. Söderlund osti jo ennen aloitteensa hyväksymistä maan ensimmäisen rautalaivan, 1 312 rekisteritonnin Winefredin.

Hän sai keväällä

1895

ensimmäisenvaltiolainan ja osti sen turvin teräksisen 2

154

rekisteriton-nin Goodrich’hin. Se oli maan suurin ja^ainoa teräksinen purjelaiva. Rauman merimieshuone pestasi sinne historiansa ^suurimman miehis-tön: kapteenin, kolmen perämiestä ja21 meri-miestä. Raumalaisomistukseen siirtynyt laiva kastettiin Fenniaksi.⁸¹

Rauman merenkulku taantui

1900-luvun

alussa. Syynä oli suurimpien varustajien kuole-ma. Söderlundin ja Granlundin perikunnat ei-vät jatkaneetheidäntoimintaansa.Ensin

maini-tun laivatmyytiin, ^mutta jälkimmäisen suurim-mat laivat ^jäivätRaumalle. Ostajat pyrkivät pe-lastamaan vanhat perinteet ^japitämään Rauma

purjelaivojenkaupunkina. Sanomalehdet kiitte-livät heitä kaupunginpelastajiksi ^mutta korosti-vat, että Rauman oli uudistuttava.Purjelaivojen

osto oli vain murroskauden vaikutuksien ke-ventäjä!⁸²

Rauman liikemiesten usko purjelaivojen mahdollisuuksiin rakoili

1910-luvulla.

Purjelai-vat soveltuivathyvin puutavaran kuljetukseen, höyrylaivatolivat muuallaylivoimaisia ^mutta kal-liita. Raumalta ei uskottu löytyvän riittäviä pää-omia niidenostoon.Parasta olisi, jostavaroiden tuottajat ryhtyisivät höyrylaivojen varustajiksi.

Vähintään yhtätärkeänä pidettiin suurten suo-malaisten höyrylaivayhtiöiden taivuttamista Rauman ^sataman säännölliseksikäyttäjäksi.⁸³

Purjehdukset

Raumalaiset olivat vuosisatojen ajan joutuneet tyytymään suppeisiin purjehdusoikeuksiin ja

käyneet vain Itämeren satamissa. He eivät us-kaltautuneet vielä

1830-luvun

alussa Tanskan

salmien taakse mutta pitivät seuraavalla vuosi-kymmenelläyllä^tiiviitäyhteyksiä Pohjanmeren, Englannin kanaalin sekä Väli- ^ja Mustanmeren satamiin.

1850-luvun

alussa 407 rekisteritonnin parkki Sovinto purjehti Itä-Intian saaristoon ja ylitti ensimmäisenä raumalaislaivana Atlantin valtameren.⁸⁴

Rauman laivat kuljettivat

1850-luvulla

enim-mäkseen niiden omistajien tuotteita. Tavaroi-den rahtausyleistyi kuitenkin nopeasti. Rauma-laiset ehättivät mukaan

1860-luvulla.

^He

hankki-vat vuosikymmenen lopulla useita ^uusia laivoja.

Merimieshuoneen vuonna 1878 luetteloimista

32

laivasta 19 oli rakennettu vuoden 1864 jäl-keen.

Jokainen

^{uusi laiva ei} ollut valtamerien kyntäjä. Ero^entiseenoli kuitenkin selvä: useim-mat uudet laivat olivatyli sadan, suurinrunsaan viidensadan rekisteritonninvetoinen.⁸⁵

Suurten laivojen rakentaminen oli kallista,

muttarahdit olivat

1860-luvulla

tuottoisia. Hei-näkuussa

1869

vesille lasketunfregatti ^Osmon osakkaat saivatnopeasti takaisin rakentamiseen käyttämänsä 200 557 markan 89 pennin pää-oman. Osmon kapteeni tilitti ^näet varustajille kahdeksan ensimmäisen vuoden rahtituloina

369

172 markkaa. Summasta ^jaettiin osinkoina

254 449

markkaa.⁸⁶ Vuosittain kymmeniin tu-hansiin markkoihin nousevat tulot

houkutteli-vat yrittäjiä. Kulta-aika oli 1870-luvun lopulla auttamattomasti ohi, eivätkä uudet varustajat

saaneet lähimainkaan entisen kaltaisia rahtitu-loja; ne olivat

1890-luvun

alussa pudonneet puoleen 70-luvun aluntasosta.⁸⁷

Rahtitulojen lasku ei sammuttanut rauma-laisten intoa. He hankkivat päinvastoin entistä suurempia laivoja japitivät ne jatkuvasti liiken-teessä.^Laivat kävivätLontoossa ja muissa Eng-lannin satamissa^useammin kuin Raumalla. Mat-kaan lähdettiin ^usein puutavaralastissa, _mutta

Gabriel Granlund rekisteröi ^vuonna 1899^nimiinsä1767rekisteritonnin fregattiImperatorAlexanderII:n.

Se purjehti ^etupäässävaltameriltä jakävi perinharvoin Raumalla. Pohjoisimmat lastinsa ^sehaki yleensä Ruotsista. Granlundinpojat jatkoivat isänsä jalanjäljissä,muttaeivät voineetkääntää kehityksensuuntaan:

suurtenpurjelaivojen aika oli^auttamatta ohi. Liike joutui pianvaikeuksiin, ja senlaivat olimyytävä huuto-kaupalla. Muutamienraumalaisten liikemiesten^perustamayhtiö osti laivat jajatkoi kaupungin perinteitä, kunnes suurten purjeveneiden aika täyttyi viimeistään ensimmäisen maailmansodan vuosina. Rauman museonkokoelmat.

Englannista ^otettiin uusi lastijalähdettiin valta-merille. Jopa pari vuotta kestäneen

purjehduk-sen aikana saatettiin^vuonna

1868

valmistuneen 412 rekisteritonnin parkki Lainettaren tavoin kiertää kahdestiCap Horn ^japurjehtiavielä Hy-väntoivonniemen kautta Australiaan. Rahtina kuljetettiin kaikkea mahdollista, eläviä ^elämiä,

puuta, rommia, sementtiä, mausteita,

salpieta-ria,kivihiiltä, hopeaa, viljaa, jakopraa.

Pitkään jatkunut rahtitulojen lasku pysähtyi 1880-luvunlopulla. Raumalaiset uskoivat hyvi-en aikojen paluuseen ^jahankkivatsuuriayli

tu-hannen tonnin laivoja. Rahtien hinnat nousivat vain vähän ^jakääntyivät muutaman vuoden

jäl-keen laskuun. Raumalaiset selviytyivät lamasta suhteellisenhyvin. Heidän laivansa

osoittautui-vatsopivan kokoisiksi. Merilläpitkään ollutkap-teeni arvioikin, että tuhannen tonnin laivoihin saivielähelposti edullisialasteja.Yli kahden

tu-hannen tonnin rautalaivat olivat sen sijaan vai-keuksissa. Vakuuttajat eivät pitäneet niitä

tur-vallisina,eivätkä myöntäneetniille oikeutta kul-jettaaarvokkaimpia lasteja.⁸⁸

Raumalaiset olivat vielä

1890-luvun

puolivä-lissä toiveikkaita.^Rahteja oli tarjolla, jahka

kap-teenit osasivat etsiä niitä oikeista paikoista ^ja löysivätparhaat^reitit. Parasta oli^käyttää hyväksi pasaatituulia ja lähteä Tyynelle valtamerelle.

Australia oli vanhan merikarhun mielestä paras paikka. Sen ilmasto oli erinomainen, ruoka maittavaa ja ihmiset ystävällisiä. Tärkeintä oli kuitenkin, että siellä oli vehnää ^ja hopeaa Eu-rooppaan kuljetettavaksi. Purjelaivojen

tulevai-suutta pohtivat korostivat suomalaisten laivo-jen alhaisia kustannuksia. Laivat oli hankittu edullisesti ^ja työvoima oli halpaa: miehistön kuukausipalkka oli englantilaisilla laivoilla kes-kimäärin

57

^jasuomalaisillavain 27-28 ^puntaa.

Kustannuksia laski _myös suomalaistentapa

las-tata japurkaa laivaoman väen voimin. Muiden maiden kapteenit antoivat työn enimmäkseen

satamanammattilaisten huoleksi.⁸⁹

Usko purjelaivojen mahdollisuuksiin alkoi haihtua 1900-luvun alun ^vuosina, kun rahdit

putosivat ennätyksellisen alhaisiksi. Rauman valmiuksia selviytyä lamasta heikensi sen

tär-keimpien laivanvarustajien kuolema. Vanhojen perinteiden jatkajiksi jäivät 1910-luvun alussa Imperator Aleksander 11, Finland, Sylfid, Aihi-on, Rhea, Helmi, Osmo, ^Saari, Uljas ^ja Vega.

Kolme ensin mainittua haki lastinsa etupäässä Ruotsista ^japurjehti niin sanotuilla ‘pitkillä

ve-sillä’. Samaan joukkoon kuuluivat Aihion ja Rhea. Muut olivat kesät Itämerellä, talvehtivat

Välimerelläjatulivat keväällä kotisatamaan suo-lalastissa. Rauman satamasta lähti

1910-luvulla

merelleyhäti kolmisenkymmentä täällä talveh-tinutta laivaa.Nepurjehtivat lähinnäItä- ja Poh-janmerellä ja pitivät yllä menneen kukoistuk-sen muistoja.⁹⁰

Rauman veistämöltä laskettiinvuonna 1869 vesille Osmoksi kastettu 411 lastin (731 rekisteritonnin) fre-gatti. Sitärakennettiin 1860-luvun lopunnälkävuosina, mutta senhinta oli työvoiman ilmeisestä halpuu-desta huolimatta huikeat ²⁰⁰ 657 ^markkaa 89 penniä. Seuraavat kahdeksan vuotta tuottivat omistajille kuitenkin rakentamiseen vaaditut varat, jakun yhtiö teki nelikymmenvuotisen toimintansa

tilinpäätök-sen, se kirjasi noin 470⁰⁰⁰ markanvoiton. Osmo oli aikanaan monenkin raumalaisomistajan hallussa ^ja päätyi 1930-luvullaHelsinkiin Mustikkamaan rantaan. Sielläse oli muutamanvuoden säiden armoille jä-tettynä hylkynä, kunnes Satakuntalainen osakunta ryhtyi suunnittelemaan^senkorjaamista. Tarkoituksena oli kerätä suomalaisen merenkulun historiaa valaisevaa esineistöä japerustaa museo. Osakunta totesi, ettäpelkästäänOsmon ulkoiset mittasuhteet ja “sen viivojen tyylipuhtaus tulevat katsojan silmälle tarjoa-maannäyn täynnä karua uljuutta”. Hanke herättivastakaikua, ja osakuntahinautti ^Osmon Uudenkaupun-gin telakalle. Hyvin enteinkäynnistynyt hanke päättyi telakan konkurssiin, ja Osmo jäi hylyksi

Hiunlah-teen.Rauman museon kokoelmat.

In document Idylliä Rauma (sivua 49-54)