Satakunnan historia III

Satakunnan historia III

Seppo Suvanto

3. OSA

IX YHTEISKUNNAN JÄRJESTYSMUODOT

Maakunnan itsehallinto

Edellä

osan

alussa

on jo tuotu

esiin

se

perustavanlaatuinen

asia, että

Satakunta oli

keskiajalla

asukkaittensa

yhteinen

itsehallinnollinen

maakunta, communitas,

niin kuin latinankielinen termi kuului. Tällöin

^on

ensin tarkoitettu

ns. sinettimaakuntaa, joka

oli

julkisoikeudellinen yhteisö,

ei sitä vanhempaa kansanomaista muinaismaakuntaa

(Ruotsissa käytetään nimitystä folkland).

Jälkimmäisen

julkisoikeudellinen

luonne

on

kiistanalainen

jopa

Satakunnan

^{osalta monet}

kieltävät

^sen

olemassaolon koko-

naan,

vaikka edellä asiaan

^on

suhtauduttu toisin. Meillä

^on

tavallisesti

^sanottu,

että

vasta

kirkon vaikutus teki 1200-luvun lopulla vanhoista heimoalueista varsinaisia

jul-

kisoikeudellisia

yhteisöjä,

maakuntia.

¹

Uusin tutkimus

on

esim. Ruotsissa kuitenkin

korostanut, että

käsite

juridinen

henkilö ei ole

yksinomaan

kirkon kanonisen oikeu-

den mukanaan

^{tuoma, vaan}

Ruotsin kansanomainen

yhteiskunta ja sen

oikeus

^ovat

tunteneet sen jo yksinkertaisissa

muodoissa aikaisemmin.

²

Tämän

^osan

alussa olen- kin tullut siihen

^tulokseen,

että Satakunnalla

^on

ollut

^{jo ennen ns.}

sinettimaakuntien muodostumista

julkisoikeudellisen yhteisön

luonne vakiintuneine

pitäjänjakoineen ja aluerajoineen. Myöskin

Jutikkala

on jo

1949 huomauttanut

^siitä,

että Satakunta

näyttää

muodostaneen varhaisimmin

järjestäytyneen ja

ulkopuolistenkin varhaisim- min

tajuaman

aluekokonaisuuden.

³

Muutos 1200-luvun lopussa ei liene siis ollut kovin

^jyrkkä.

Toiminnalle

on

vain tul- lut uusia

muotoja. Kirjoitusta hyväkseen käyttävä

kulttuuri

on tuonut

uudet pää- tösten

todistustavat, pergamenttikirjeet ja

niiden vahvistamisen sineteillä siitä nimi sinettimaakunta. Uutta

^on myöskin

täsmällisempi suhde muihin

julkisoikeudellisiin laitoksiin,

valtioon

ja

kirkkoon.

1) Jaakkola ¹⁹⁵⁸cs. 341-343, Jutikkala 1949 bs. 143-144, Oja 1965s.241

2) Hellström 1971^s.202.

3) Jutikkala 1949 bs. 143—144,

328

Näkyvimmin

maakunnan väestöä

^yhdistivät

edelleen

yhteiset käräjät maa- kuntakäräjät (landsting) joille

kokoontui väkeä kaikista

sen pitäjistä.

Tällai-

sen

kokouksen luonne

näkyy

parhaiten eräistä vuoden 1374

asiakirjoista.

Silloin

”koko Satakunnan maakunnan

yhteisö”

oli koolla Kokemäen kirkon luona

yleisessä

kokouksessa

ja

antoi omissa nimissään kaksi

todistajanlausuntoa Peräpohjan

alue-

suhteista.

^Läsnä

oli sekä

^pappeja

että maallikoita. Maakunnan

edustajien

lisäksi oli-

vat mukana

Suomen kirkon

johtaja,

piispa Johannes

Westfal, ja

valtiovallan edusta-

jana

valtakunnan

^drotsi,koko

Suomen lääniherra Bo Joninpoika.

⁴

Näin arvovaltainen kirkon

ja

valtion edustus ei tietenkään ollut

^{aina, mutta} saman-

tapaisia kokouksia

on

nähtävästi ollut

1331,

1362

ja 1367, jolloin

Satakunnan

maa- kuntayhteisö esiintyi

toimivana laitoksena. Vuonna 1331 olivat läsnä

myös

Turun piispa, Turun linnanvouti

ja

Suomen

laamanni; vuonna

1362 laamanni

ja

Suomen silloinen

ylin hallintomies,

ritari Eerik Kaarlenpoika.

⁵

Pääsiäisenä 1419 pidettiin Ko- kemäellä

maakuntakäräjät (landz tingeno i Kwmo), joilla

oli läsnä maakunnan rah-

vaan

lisäksi Turun linnanpäällikkö Klaus

Lydekenpoika

sekä eräitä maakunnan räls-

simiehiä, mm.

Ala-Satakunnan kihlakunnantuomari.

⁶

Mutta tämä

^onkin myöhäisin

tieto varsinaisista

maakuntakäräjistä.

Tosin samannimisiä kokouksia pidettiin Sata- kunnan

^ja

Hämeen

rajariitojen

vuoksi

1418,

1483

ja 1486, mutta ne

eivät oikeastaan olleet sellaisia

yleisiä kokouksia, joita

pidettiin

maakuntayhteisön

nimissä

sen

kes- kuspaikassa,

vaan ne

oli kutsuttu koolle kahden linnaläänin välisten

rajojen käyntiä

varten.⁷

Kaikissa niissä tapauksissa,

joissa

tiedetään

pidetyn maakuntakäräjiä,

oli kokous- paikkana Kokemäki. Se

on

ollut siis eräänlainen Satakunnan keskus. Vuonna 1374

keräännyttiin

kirkon luo. Paikan erotti vanhasta

Käräjämäestä

vain kapeahko

^notko, joten^tuo

”kirkon luona” voi tarkoittaa sitäkin. Maakunnan sinettiä

säilytettiin

1439 läheisessä Ylistaron

kylässä,

mahdollisesti perinnäiseen

tapaan.

Sinetin ripustaminen

kirjeeseen

merkisi

^sitä,

että

myös

koko maakunnan

asujaimisto hyväksyi ^sen

sisältä- män päätöksen. Kuului siis

^asiaan, että

sinettiä

säilytettiin

keskuspaikan talonpoikien hallussa. Ylistarolaiset

ovat

siis olleet eräänlaisia

”sinetinvartijoita”.

Niukat lähteet eivät mitenkään varmista

^{sitä, että}

kokoontuminen olisi ollut säännöllistä. Se ei

näy

tapahtuneen

_myöskään

minään

tiettynä juhlapäivänä:

ei

Pyhän

Henrikin päivänä, niin kuin Ylistaron ollessa

kyseessä luulisi,

eikä maakunnan sinetissä kuvatun

Pyhän

Olavinkaan päivänä.

Kirjeet on päivätty

9. tammikuuta

^1331,

27. helmikuuta

^1362,

16.

heinäkuuta 1374

ja

17. huhtikuuta

1419.

4) REA 224, 225.Bo Joninpoikaoleskeli keväällä jakesällä 1374 Kokemäellä ¹⁰viikkoa (piispa Knuut Bonpo- jän todistus Nicolaus Hermanninkanonisaatioprosessissa 1417,Antikvarisk ^tidskrift V), Engström 1935 s. 211. Hän oli 10.5. 1374 Turussa lähdössä ^Viipuriin, EMU I 822. 10 viikon periodi ulottuu varsin ^hyvin heinäkuunpuoliväliin asti.

5) REA 63, 177, 202.

6) EMU^{II 1571.}

7) EMU VIII 6620, BFHIs. 60, EMU V 3978,4068.

329

Käräjille

kokoontunut

maakuntayhteisö

käsitteli monenlaisia sitä koskevia asioita.

Kun

närpiöläinen Klaus Pentinpoika pänttäsi 1331 maita piispalle, maakunta vahvisti sopimuksen hänen

puolestaan

sinetillään. Vuosina 1362

ja

1419

maakuntakäräjillä

vahvistettiin maanvaihto. Tätä

on pidetty

tarpeellisena ilmeisesti

sen vuoksi, että

molemmilla kerroilla

kysymys

oli

^vero- ja

rälssimaan

suhteesta, jonka

muuttamiseen hankittiin veroamaksavien

yhteisön suostumus. Käräjillä jouduttiinkin

ilmeisesti kä-

Satakunnan maakuntasinetti, joka on ollut ripustettuna erää- seen vuoden 1419 pergamentti- kirjeeseen. Reinhold Hausen, Finlangs medeltidssigilln:o290.

sittelemään valtion

^ja

kirkon kanssa tehtäviä verosopimuksia, vaikka

^ne

tosin

on päätetty

lopulta

pitäjittäin.

Kuitenkin esim.

kuningas

Maunu Eerikinpoika osoitti 1334 verovapauksia koskeneen

^kirjeensä

muiden maakuntien ohella

myös yleisesti

Satakunnan

asukkaille,

samoin arkkipiispa Pietari 1360

^ja

piispa Johannes 1369 osoittivat kymmenysriitoja koskeneet kehotuksensa

^yhteisesti

maakunnan asukkaille.

⁸

Tällaiset

^{kirjeet on}

oletettavasti luettu

maakuntakäräjillä,

vaikka

ne

ehkä

ovat myös

kiertäneet

^pitäjissä.

Hyvinkin

läheisesti koko Satakunnan veroamaksavaa rahvasta koski

^kuningas

Al- brekt

Mecklenburgilaisen

aikomus rakentaa linna Kokemäelle. Yksin

jo työvelvolli- suus

olisi tullut kaikille raskaaksi. Tässä asiassa

maakuntayhteisö

osoitti voimansa

ja

tehokkuutensa. Se valitsi

edustajansa, jotka

lähtivät kuninkaan luo esittämään

^va-

litusta Satakunnan

maakuntayhteisön

puolesta. Tuloksena

^oli,

että Kokemäelle

jo

rakenteilla ollut linna käskettiin repiä

ja

rakentaa toiseen paikkaan.

⁹

Satakunta

jäikin

8) REA 74, 172,209.

9) REA 202.

330

loppujen

lopuksi Suomen ainoaksi

maakunnaksi, jossa

ei ollut

^linnaa,

mikä

on

osoitus maakunnan rahvaan

^kyvystä

viedä

^yhteisönsä

puitteissa asiansa suotuisaan päätök-

seen^(ks.

tarkemmin

^{s. 334).}

Satakunnan

maakuntakäräjillä

esillä olleet asiat olivat

laajakantoisia.

Tästä

^on

esi- merkkinä

se,

että 1374 annettiin

^{lausunto Peräpohjan}

hiippakunnan

rajasta, joka

oi- keastaan oli

^{Suomen ja}

Ruotsin välinen

^raja

Ruotsia

^{vastaan.10 Maakunta}

oli

^mu-

kana

myös

Hämeen

^ja

Savon

rajankäynnissä

1415.

¹¹

Sitä edustivat katselmuslauta-

kunnassa

Kokemäen kirkkoherra

^ja

ainakin pari talonpoikaa

^{(Olavi Lang ja}

Olavi

Härkä).

Yläsatakuntalaisten kuuluisa Davidin kapina 1438—39 oli

^myös

koko

^maa- kunnan

asia.

Sopimuskirjan

alle vaadittiin ripustettavaksi maakunnan

^sinetti,

vaikka kapina oli

rajoittunut

vain Ylä-Satakuntaan. Sillä vahvistettiin

kapinapitäjien

esival-

lalle

antamat

lupaukset.

¹²

Davidin kapinan

jälkeiseltä ajalta

ei enää ole mitään

tietoja

Satakunnan maakunta-

yhteisöstä

toimivana laitoksena.

Käräjiä ovat

pitäneet

kihlakunnantuomari,

laamanni tai kuninkaantuomiovaltaiset eri

pitäjissä

tai

pitäjäryhmittäin.

Vain maakunnan

^rajo- ja

selvitelleistä kokouksista niin kuin edellä mainittiin

käytettiin nimitystä maa- kuntakäräjät ⁽landzting).

Satakunta-nimen rinnalla ruvettiin

samaan

aikaan

käyttä- mään nimitystä

Kokemäenkartanon

lääni, jolla on

korostettu

^sitä,

että

kyseessä on

ollut valtion hallinnollinen alue eikä maakuntaitsehallinnollinen alue. 1400-luvun alussa

syntynyt kihlakuntajako

oli omiaan

hajoittamaan

vanhaa maakuntaa. Vaikka

yhteydentunto

oli vielä 1439

olemassa,

ratkaiseva oli kuitenkin vain Ylä-Satakunnan puitteissa

pidetty ^kokous

Kuokkalassa. Tapahtunutta

kehitystä

kuvaa

myös ^se,

että 1460-luvulla vedottiin Äetsän kosken kalastusriidassa "kaikkiin Pirkkalan

pitäjiin” il- man, että

asia tiettävästi oli esillä

maakuntakäräjillä.¹³

Edelleenkin rahvas

on kyllä pitänyt

omia

kokouksiaan, joissase on

pohtinut

yhteisiä

asioita

ja

valinnut

edustaji- aan

esittämään valituksia

valtiovallalle, mutta

tämä

^on

tapahtunut

pitäjän

tai

^kor-

keintaan kihlakunnan puitteissa. Vielä

vuonna

1435

^{sanottiin, että}

kuninkaan

^luona

oli rahvaanmiehiä kustakin Suomen maakunnasta kaiketi

myös

Satakunnasta

mutta

vuoden 1499 kuninkaanvaaliin

edustajat

oli valittu kummastakin Satakunnan kihlakunnasta.

¹⁴

Eräs

^syy

tähän

maakuntayhteisön

toiminnan riutumiseen lienee ollut

^valtaa

pitävien aristokraattien epäluulo kansankokouksia

^kohtaan,

varsinkin 1430-luvun kapinakau- den

jälkeen.

On tietoisesti

pyritty

pienentämään kokouspiirien alaa

ja

hoitamaan

yh-

teiset asiat

pitäjänkäräjillä, joilla

kihlakunnantuomari tai laamanni toimivat arvoval- taisina

johtajina.

Voimistunut

säätyajattelu on myös rapauttanut

väestön

yhteisyy-

den

^tuntoa.

10) REA 225, 226.

11) REA352.

12) REA 476.

13) Turunlinnassa^annettukuninkaantuomio^{21, 7.} 1463,HTfF 1967: 2s.^61—62,

14) REA 456, EMU VI4834^(JaakkoVahainen Ala-Satakunnastaja Tyrvään kylänKauppiYlä-Satakunnasta).

331

Kokemäenkartano ja sen voudit

Tiedot

^maassamme

olleesta vanhimmasta kruunun hallinnosta

^ovat

varsin puutteelliset.

Satakunnan osalta

hämäryys ^on

vielä tavallistakin tiheämpi. Turun

ja

Hämeen linnat olivat valmistumassa 1200-luvun lopulla

^ja

1300-luvun

alussa, ja

siitä lähtien

ne

olivat Länsi-Suomessa kruunun hallinnon

keskuspaikkoja.

1200-luvun lopulla Hämeen vouti oli

^antanut

ruotsalaisille luvan

asettua asumaan Pohjanlahden

rannalle ”Hämeen

met-

siin”, mutta

suomalaisten valitettua asiasta

^kuningas

lähetti

käskykirjeen

1303 Suomen

prefektille

eli Turun linnanpäällikölle.

¹⁵

Satakunnan

omista,

kruunun asettamista

^vou-

deista puhutaan

^{vasta 1348,}

silloin niin

ylimalkaisesti,

että

^varmuutta

ei

^{saa siitä,}

onko vouti todella

asunut

maakunnassa.

¹⁶

Asiat

on

voitu edelleenkin hoitaa

^Turusta

käsin.

Sen

sijaan

paikan päällä

on

ehkä ollut

jonkinlaisia

linnanpäällikön alaisia virkamiehiä

(länsman

1.

officiales), jotka

mainitaan vuoden 1348

kirjeessä.

Luonnolliselta

^tuntuisi,

että heidän asuinpaikkanaan olisi ollut maakunnan keskus Kokemäki.

Kokemäen kruununkartanosta ei ole kuitenkaan vielä 1300-luvulta mitään

^tietoja.

Eräänä viitteenä siitä että sellainen

^on

kuitenkin ollut

^{olemassa, on} se,

että

kuningas Maunu

Eerikinpoika määräsi 1352 Kokemäen

regaaliseurakunnaksi, ts. kuningas

sai sinne nimittää papin. Tämä

^asema näyttää

tulleen

erityisesti

sellaisille

seurakunnille, joissaoli

kuninkaan linna tai muunlainen hallintokeskus

^(muut

olivat

Mynämäki,

Fin-

ström, Ulvila, Vanaja,^Porvoo, Perniö,Karjaa, Äyräpäää ja Viipuri).¹⁷

Ulvilan mukanaolo

on ^antanut

Voionmaalle aiheen

väitteeseen,

että Isokartano olisi ollut entinen kruunun-

kartano.¹⁸

Näin sanoivat

jo

Kustaa Vaasan

kirjuritkin, mutta

todennäköisempää

on, et-

tä

^{sen ovat}

muodostaneet asuinkartanoksi

^vasta

Svärdit. Tämä ei kuitenkaan

sulje^ko-

konaan pois sitä

mahdollisuutta,

että

^jossakin

muualla Ulvilan

kaupungin

lähellä

on

ol- lut kruununtila

joennenkaupungin

perustamista.

Albrekt

Mecklenburgilaisen

mukana tuli valtakuntaan saksalaisia ritareita

^{jaasemiehiä,} jotka

olivat kotimaassaan

tottuneet

feodalismiin. Linnanherra hoiti alueensa hallinnon

yksityisestä

linnastaan

käsin, talonpojat

olivat hänen alaisiaan eivätkä kruunun

^alaisia,

verot

hänen eivätkä

valtion, ja kuningas

voi vaatia vain palvelusta.

^Kun

siis Albrekt lää- nitti

jonkin alueensa,

uudet herrat voivat käsittää tehtävänsä tällä tavalla eikä niin kuin

Pohjoismaissa

oli

totuttu. Systeemiin

kuuluivat

monet

pikkulinnat,

joiden

rakennus-

ja ylläpitorasitus sälytettiin

rahvaan niskoille.

15) FMUI 242.

16) EMU I 543. Kirje on alunperin kirjoitettu ruotsiksi, mutta mallina on ollut latinankielisen kansliakäytännön kaava ”aduocati ^nostri et eorundem officiales”, joka^onkorvattu sanoilla "varoin foghatom oc länsmannom”

(voutimme ja voudinapulaisemme). Ruotsissa oli Maunu Ladonlukon ajoista lähtien linnalääniä pienemmillä alueilla ^{verojen ja} kuninkaan sakkojen kerääjänä länsman. K.o. kirjeestä ks. Liedgren 1956 ^s. 269 ja 279n.91. Ks. myös KLNM Xl art.Länsman.

17) REA 152.

18) Voionmaa 1911^s. 17—18.

332

Satakunnan väestökin

joutui

uuden

^{haasteen eteen sen} jälkeen

kun Albrekt Mecklen-

burgilainen syksyllä

1364 oli tullut

^ottamaan

Suomen

läänejä

haltuunsa.

Vajaan

kolmen

vuoden kuluttua,

kesällä 1367 Satakunnan

maakuntakäräjillä

päätettiin lähettää

^val-

tuutetut

kuninkaan luo

pyytämään

maakuntaan rakennetun linnan hävittämistä. Ku-

ningas

oli tuolloin sotaretkellä

Öölannissa, jonkapohjoiskärjessä

Örehamnin

^satamassa

satakuntalaisten

lähetystö

tapasi hänet. Albrekt suostuikin

sen esityksiin ja

antoi luotta- musmiestensä Dietrich

Viereggen,

Niilo

Kettilinpojan ja

Ernst

von

Dotzemin tehtäväksi

revityttää

linna

ja

katsoa uudelle paikka kruunun mailta sekä määräsi

^samalla,

että siinä ei saisi olla varusväkeä enemmän kuin kahdeksan miestä.

¹⁹

Kuningas

puhuu

kirjeessään

vain Satakuntaan rakennetusta

^linnasta, mutta kirjeen

tuomiokirkon

Mustaankirjaan jäljentänyt kirjuri on

otsikossa

ilmoittanut,

että linna oli Kokemäellä.

Kirje ^on sijoitettu

niiden

kirjeiden joukkoon, jotka

koskevat piispan Koke-

mäellä olleita oikeuksia. Linnan paikasta Kokemäellä ei

^taas

voida

^sanoa

mitään

^muuta kuin, että se

ei ole ollut

^{kruunun maalla,}

koskapa

kuningas

lupasi, että uusi linna raken-

netaan

kruunun ennestään omistamalle alueelle. Ainoat

jäännökset

todennäköisestä Kokemäen keskiaikaisesta linnasta

^ovat Linnaluodossa, mutta

niin kuin edellä

on

esi-

tetty,

siellä

^on

luultavasti ollut piispan linna eikä 1360-luvun feodaalilinna.

Myöhemmän

Kokemäenkartanon paikka

^sen sijaan

voi tulla

kyseeseen. Vuoden

1367 valitus tuotti il-

meisesti

sen tuloksen,

että Kokemäen linna todella

^revittiin, muttasen

tilalle maakunta sai nähtävästi kaksikin linnaa.

Turun

linnanvouti

ja koko

läntisen Suomen päämies Jaakko Abrahaminpoika

(Djäkn)

luovutti 15. elokuuta 1395 hallussaan olleet Bo Jonin-

pojan

perillisten panttiläänit linnoineen Bon

pojalle

Knuutille. Joukossa oli kaksi Sata- kunnan

linnaa, joiden

nimiksi

^sanotaan

tässä saksankielisessä

asiakirjassa Vreghden-

borch

ja

Aborch.

²⁰

Jälkimmäisen

^sanotaan

nimenomaan

sijainneen Satakunnassa, ja Vreghdenborchinon yleisesti^katsottu

olleen

^sama

kuin

kansanrunossa ja

perimätiedos-

saesiintyvä

Liinmaan

linna, josta

vielä

^on jäljellä

vallitus.

²¹

Molemmat mainitaan histo- riallisissa lähteissä tämän ainoan kerran. Satakunnassa oli ollut voutina Jaakon veli Martti Abrahaminpoika.

²²

Liinmaan linna

sijaitsee ^ns.

Väkkäränlahden

pohjukassa

Läpi-

ja Eurajokien

lasku-uo-

man

välissä Kaukionpielen entisen sotilasvirkatalon alueella Liinmaan

kylässä.

Kau- kionpieli katsottiin 1500-luvulla omaksi

^{kyläkseen.23}

Paikka

on

sekä puolustuksen että liikenteen valvonnan kannalta

^edullinen,

koska siitä käsin voitiin hallita sekä Läpi- että

19) REA 202,DS 7551. ^Pirinen 1940^s.39-44.Örehamn^onnykyäännimeltään Grankullavik 20) EMU I 1037.

21) Yrjö Koskinen (1874) Hist.Ark. IV pk. s. 154-155, Jaakkola ¹⁹¹¹ a s. 35-37, Jaakkola 1944^s.323, Pirinen 1940^s.45.

22) EMU 1996.

23) Liinmaan kylännimi ei varmasti ^johdutästä linnasta. Seudun ^murteessa kyllä tavut lyhenevät jaloppuvokaali jääpois (siis: Linnmaa), mutta jo ensimmäisissä 1500-luvun merkinneissä sanassa on^{pitkä vokaali} ensi ^tavus- sa, mikätekee ^varsin mahdolliseksi ^{sen, että kylän} nimi sittenkin ^on ollut alun ^perinLiinamaa. 1548^kymme- nysluettelo: Lijnamaa, A- tk 1550—52usein Lijnamaa, kerran myös Lijnamäki. V:n 1554maakirja Lijnama.

333

Eurajoen vene-ja

laivaliikennettä.

^Nimi Vreghdenborch^on johtunut

selvästi edellä mai- nitusta Dietrich

Viereggestä, joka vuonna

1367 sai

^käskyn

rakentaa linnan toiseen paikkaan. Perimätiedon mukaan linna

^on

ollut

”meriryövärien” tyyssija.²⁴

Tällöin tule-

vat

heti mieleen 1390-luvulla Suomenkin rannikolla liikkuneet

vitaaliveljet, jotka

piti-

Eurajoen Liinmaan linna. Satakunnan Museon kok. Valok. Unto Salo 1959.

vät hallussaan eräitä

Pohjanlahden rannikkolinnoja.

Liinmaan linnakin

on

voinut

^hyvin ollajonkin

aikaa heidän käsissään.

Aborchin eli Jokilinnan

^on

tavallisesti

katsottu sijainneen

Kokemäellä.

Kansanruno, jo-

hon edellä

viitattiin, on

seuraava:

Eij

silloin

hyvin eletty,

Cuin oli Linna

Lijnamaisa

Cuisti Kumolan kedolla.

Silloin leipä lehmän

^maxoi,

Murun muhinen

^vasicka, Carpion

härkä Calosarvi.

²⁵

24) Jaakkola 1911as.35—36.

25) Kemin rovasti Frosteruksen 1736tekemän muistiinpanon mukaan Rinne 1944 s. 37. Jaakkola on merkinnyt toisintoja tämän vuosisadan alussa, ^ilmeisesti kotiseudullaan Eurajoella, Jaakkola 1911 ^a s.

36-37.

334

On

^arveltu,

että ”Kumolan kedolla” voi tuskin tarkoittaa

^muuta

kuin Kokemäkeä.

Edelleen

on

viitattu

^siihen,

että Kokemäen kartanon lähellä oli

Kokemäenjoessa

pie- nessä

^saaressa

kallioon osittain hakattu kivestä

muurattu vankitorni, jota

kansa

^on sanonut

”kistuksi”.

²⁶

Kansan muistissa eri linnat

^ovat

voineet kuitenkin

^sekoittua, joten

ei ole

varmaa,

että ”Kumolan kedon” linna olisi todella ollut

^samaan

aikaan

pystyssä

kuin Liinmaan

Vreghdenborch.

Kansanrunon linna ei ehkä tarkoita ollen- kaan Aborchia. Todennäköisempää

^{onkin, että}

Kokemäen

^{linna on}

todella

revitty

heti kuninkaan

käskyn

tultua

ja sen sijaan on ruvettu

rakentamaan

^kahta,

toisen- luontoista

^linnaa,

toista Läpi-

ja Eurajoen suuhun,

toista

Kokemäenjoen suuhun.

Molempien tarkoitus olisi silloin ollut

suojata

maakuntaa

mereltä

tulevilta

hyök- käyksiltä,

mikä talonpoikienkin kannalta oli

paljon hyväksyttävämpää

kuin feodaali-

sen

pakkolinnan

ylläpito

keskellä maakuntaa.

^{J. W.}

Ruuth

^on kiinnittänyt

huomion

siihen,

että Porin

nykyisestä

kirkosta itään 1550-luvulla

perustettua

Porin kunin- kaankartanoa väitettiin 1600-luvulla vanhemmaksi kuin 1558

perustettua

Porin kau- punkia,

ja siihen,

että Juhana-herttua

on

ehkä

^saanut

tukea

ajatuksilleen

paikallisesta traditiosta

²⁷

nimittäessään

^uutta

kaupunkia

Björneborgiksi ja

suunnitellessaan

nykyi-

sen

kirkon paikalle eli

ns.

Linnanmäelle

(slottsbacken)

itselleen palatsilinnaa. Linnan- mäki

^on hyvin

mahdollinen

ja

sopiva paikka 1300-luvun lopun Aborchin paikaksi.

Se kohosi

jo

silloin selvästi

ympäristöään

korkeammalle

juuri ^siellä,

mistä Kokemä-

enjoki

todella siihen aikaan alkoi. Linnalle

on

ollut silloin Jokilinna erittäin sopiva nimi. On

myös luonnollista,

että linna

on

rakennettu

saman

vuosisadan ensi puolis- kolla 1365

kaupunkiprivilegionsa ^saaneesta

Ulvilan

kaupungista

merelle päin, mikäli tarkoitus

on

ollut muukin kuin puhtaasti feodaalinen.

Kahden linnan

yhtäaikainen

rakentaminen maakuntaan merkitsi

myös uutta

hallin- nollista

aluejakoa.

Aborchin

ympärillä sanotaan

1395 olleen

voutikunnan, ja

näin oli kaiketi

Vregdenborchinkin

laita. Jälkimmäisen piiriin

ovat

luultavimmin kuuluneet ainakin Lappi,

Eurajoki ja

Eura. Mielenkiintoista

on,

että 1400-luvun hallinnollinen

linnalääninraja^kulki

aivan Liinmaan linnan vieritse. Voutikunnan lakattua olemasta

on sen

linnaan asti ulottuvat eteläpuoliset alueet

liitetty

Varsinais-Suomeen eli Turun linnalääniin

ja

loput edelleen Satakuntaan.

Nyköpingin

resessiin 1396

sisältyi kohta, jossa

luvattiin hävittää 1300-luvun lopulla

syntyneet

uudet pikkulinnat

ja tyytyä

vain suuriin valtion hallintolinnoihin.

²⁸

Tätä päätöstä päästiin Suomessa

toteuttamaan

vuodesta 1399

lähtien, ja

varsin todennä- köisesti sekä

Vregdhenborch

että Aborch

on revitty

1400-luvun ensimmäisellä tai

26) Jaakkola 1944s.323,Rinne 1944^s.37.

27) Ruuth 1897 bs. 36. Jaakkola (1958 s. 220) hyväksyy ajatuksen ”esi-ja varhais-Porista” ja katsoo että Kirstinnokassa olisi ollut vartiopaikka. Hän pitää myösOlaus Magnuksenkarttaan Ulvilan kohdalle joki- suuhun merkittyä rakennusta tornilinnana, mikä kylläkin on epävarmaa. Ks. myös Ruuth ^Jokipii

1958s.686 viite 16.

28) STIIliite n:oV.

toisella

vuosikymmenellä.

Samalla

^{on toteutettu}

uusi hallinnollinen

jako, jonka ^mu-

kaan

^Rauma ja

Lappi

joutuivat ^Turun

linnalääniin. Lappi oli Satakuntaa vielä siinä

verokirjassa, jota

Ruotsissa

käytettiin pohjana

1413

kuningas

Eerik Pommerilaisen

verokirjan laatimiseen, mutta Turun

linnalääniä varmasti 1457

ja

todennäköisesti

jo

aikaisemmin.

²⁹

Vasta tämän

jälkeen

alkaa olla

tietoja Kokemäenkartanosta ja sen

läänistä. Vuonna 1451 kerrottiin Klaus

Lydekenpojan

"silloin

^{kun hän}

täällä muinoin oli voutina”

vaihtaneen Villiön

kylän

rintamaista

yhden saran

kuninkaankartanon hevoshaaksi.

³⁰

Mainittu

^Klaus Lydekenpoika (Djäkn)

oli Turun linnanpäällikkönä

^{(tai voutina, ku-}

ten

häntä

myös

usein

kutsuttiin) 1409—35,

eikä ole

luultavaa,

että hän sitä

^ennen

olisi ollut vain Satakunnan voutina. Hän oli Turun linnanpäällikkönä läsnä Huittis-

ten käräjillä

1418 sekä Eurassa 1420

ja 1429, joten on selvää,

että Satakunta

^on

ollut hallinnollisesti Turun linnan alainen.

³¹

Klaus

Lydekenpoika _on

siis

joskusennen

kuolinvuottaan 1435

järjestellyt

Kokemäellä kuninkaankartanon maita

ja

ehkä

asu-

nutkin siellä

ajoittain.

Kartano

on

ollut olemassa ainakin

1435, säilyneissä

samanai- kaisissa

asiakirjalähteissä se

mainitaan ensi kerran 144 5.

³²

Vielä kauan tämän

jäl-

keenkin kartanon alaista lääniä kutsuttiin

yksinomaan

Satakunnaksi.

Nimitys

Koke- mäenkartanon lääni

esiintyy

autenttisessa lähteessä ensi kerran 1513.

³³

Sen

jälkeen se

vähitellen

yleistyi ja

oli 1500-luvun hallinnossa

paljon käytetympi nimitys

kuin Satakunta.

Klaus

Lydekenpoika

oli kuninkaalle tilivelvollinen alaisistaan

lääneistä, joten

unioni-

ajan

alussa keskusvallan

ote

Satakuntaan oli huomattavasti

lujittunut.

Sen

verojen ylijäämä

meni Turkuun tai

suoraan Tukholmaan, jotense

kuului

ns.

fatabur- eli tili- lääneihin. Näin

jatkui

muutamia poikkeuksellisia

aikoja

lukuun

^{ottamatta keskiajan}

loppuun.

Lyhyyden

vuoksi taulukoin Satakunnan

läänitysvaiheet ja

voudit vuosilta 1436—1534 seuraavasti:

Valtaneuvoston alainen Tu-

run

linnanpäällikkö Hannu Kröpelin

1436-40 oli selvittämässä

yläsatakuntalaisten ^ka-

pinaa tammik. 1439 Lempäälässä

Kröpelinin vouti Satakunnassa nimeltä

tuntematon

29) Vrt.s.75. 1457:Läppäsokn liggiandes i ^Åbolän, HTfF 1966: 2s.^81.

30) FMUIV 2885.

31) FMU II 1567, REA 388,428. Tämä ilmeneemyös yläsatakuntalaisten sitoumuksesta 1439, REA 476.

32) REA525.

33) FMU VII 5649. FMU IV 3130 (v. 1460?), jossasanotaan Pietari Svärdiä Kokemäenkartanon läänin kihlakun- nantuomariksi, muttalähde onturmeltunut (päiväämätön vidimaatio), jotensitä ei voiottaalukuun.

335

336

Valtaneuvoston alainen Turun

^linnan-

päällikkö Juhana Kaarlenpoika

¹⁴⁴⁰

41

läsnä

Kangasalan käräjillä

13.1.

^1441.

Juhana

Kaarlenpojan

alainen vouti Sa- takunnassa Henrik

Görieshagen

13.1.

1441

Turun linna 1 ä ä

n

i

ty

k

s en

ä Kaarle Satakunnan vouti Henrik

Görieshagen Knuutinpojalla syysk.

1441—toukok. 3.2.1442

1442

Kuningas

Kristofferille

ja

v a

11a

n euvo ^sto

11

e ^vastuu-

velvolliset Turun linnanpäälliköt Matti

Ödgislenpoika

1442

Henrik Bidz vanh. 1442—46

Maunu

Gren 1446—1448

Kuningas

Kaarle Knuutin-

pojalle

vastuuvelvolliset

Turun

linnanpäälliköt

Maunu

Gren 1448—50 Eerik Akselinpoika 1450

Kustaa

Laurinpoika 1452—55

PietariDjäkn

1457

Kuningas

Kristianille

ja

valtaneuvostolle vastuuvelvolli-

nen Turun

linnanpäällikkö

Ala-Satakunnan vouti Hannu Linde- när 10.9. 1445

Henrik Plata läsnä Huittisten

^käräjillä

2.1.

^1448,

todennäk.

^vouti,

koska hän oli

^saanut

kuninkaan sakkorahat Sata-

kunnasta (FMU IV ^2918).

Hannu Lindenär

ajoi

Kokemäen ku- ninkaankartanon asiaa

käräjillä

4.5.

1451

22

Kristiern Pentinpoika

(Oxenstierna)

1457-63

kutsuu itseänsä

myös

Satakunnan pää- mieheksi 1460

Kristiern

Pentinpojan

alainen vouti Torsten

Björninpoika

1463

Satakunta oli

läänitetty

Jusse

Olavinpojalle (Stenbock)

1463—65. Hän kutsui 4.1. 1465 itseään Ylä-

ja

Ala-Satakunnan päämieheksi. 29.12. 1463 hänen vouti-

naan

Klaus Kurki.

Kaarle Knuutinpoika sai Satakunnan elinikäislääniksi 30.1. 1465. Hänen voutinaanKlaus Hannunpoika 16.10. 1465

^ja

5.7. ^1466.

Kaarlen tultua

¹⁴⁶⁷ jälleen

kuninkaaksi

^hänen

voutinaan oli Satakunnassa Jon Pie- tarinpoika 12.4.

ja

25.7. 1469 sekä 17.2. 1470.

Valtionhoitaja

Sten Stu-

re 11 e

tili-

^ja

vastuuvelvollisena Turun linnanvoutina 1472—84 Martti Jönsin- poika

Juhana

Kyle

1485—90

läsnä Ulvilan

käräjillä

19.1. 1473.

Turun linnan alaisena voutina

livar

Olavinpoika

1.9.

^1472,

30.1.

1476,

8.2. 1477

(Ylä- ja

Ala-Satakun-

nanvouti)

Niilo Jönsinpoika 24.3. 1477—13. 10.

1483

Pentti

Olavinpoika

30.1. 1486—12. 2.

1488

Eerik

Ragvaldinpoika (fargalt)

oli Satakunnan päämies 4.2. 1489

ja

asui Kokemäen kuninkaankartanossa vielä 6.4. 1490.

Maunu Laurinpoika

kirjuri

1491—95 Severin Paavalinpoika ”Kokemäenkar-

tanon

vouti” 8.8. 1491

ja ”prefectus Satagundie”

2.10. 1491.

Severin Paavalinpoika 1495—97

337

Sten Sture vanh. sai 3.12. 1497 elinikäiseksi palvelulääniksi koko

Suomen, mm.

Sa- takunnan.

^Hän joutui

luopumaan Turun linnaläänistä

ja

ilmeisesti

myös

Satakunnas-

ta

23.6. 1499.

^Hänen voutejaan

tältä

ajalta

ei Satakunnasta

tunneta.

Samoin

ovat

Satakunnan

läänitysvaiheet

1499—1503

tuntemattomat.

Satakunta kuului Sten Sture vanhin lesken

Ingeborgin

leskeneläkealueeseen

1504 07.

Valtionhoitaja

Svante Nii- lo

^{poj a}

11

^e

tili-

ja

vastuuvelvollisena Turun linnan voutina 1504—11 Joosef Pietarinpoika

Valtionhoitaja

Sten Sture

nuoremmalle ^tili-

^ja

^vastuuvel- vollisena

Joosef Pietarinpoika 1512—15

Krister Klaunpoika

(Horn)

1515—20

Ingeborgin

vouti Paavali Hermaninpoi- ka 24.7. 1504-1.4. 1505

ja

Lasse

kirjuri

17.7. 1505—2. 2. 1507

oli läsnä Kokemäen

käräjillä

19.1.

1508, Kangasalan käräjillä

3.2. 1508

ja

Pirkkalan

käräjillä

29.1. 1509.

Hänen alaisenaan Satakunnan voutina Paavali Hermaninpoika

jouluk. 1508,

29.1. 1509

Yrjänä

Paavalinpoika talvella 1509

ja

14.7. 1510

Didrik Hannunpoika 12.2.

ja

13.9.

1511

Lasse

kirjuri esiintyy

alivoutina

jou-

luk. 1508

ja

15.2. 1512

Satakunnan voutina

livar Fleming

30.4. 1512

ja

Kokemäenkartanon

^lää-

nin voutina

sama

mies 21.2. 1513.

Lasse

kirjuri

Satakunnan voutina 18.9. 1513-9.5. 1517. Oli ilmeisesti

sama

mies kuin 20.12.

^1514,

11.2.

1518,

1.3. 1519

ja

24.2. 1520 voutina mainittuLasse

Maununpoika.

338

339

Kuningas

Kristian II antoi 5.9. 1520 Kokemäen kuninkaankartanon Sten Sture

nuoremman

leskelle Kristiina

Gyllenstiernalle leskeneläkkeeksi, mutta

tämä ei

liene

todellisuudessa sitä koskaan nauttinut.

Tanskalaisen

miehitysajan

voudeista

on

vain

yksi

tieto: livar

Fleming

Kokemäen-

kartanon

voutina 20.2. 1521. Eräs toinen

kirje

tietää Olavi Swanin olleen

^samana

päivänä

samassa tehtävässä,

mikä

on

epätodennäköistä,

ja kirje

onkin

jollain

tavalla epäaito.

^(EMU

VIII

6030).

Kristian II läänitti 29.9. 1522 Severin

^Norbylle

erään kuninkaankartanon

^Suomesta,

todennäköisesti Kokemäen.

Kustaa

Vaasan alaisena tili-

ja

vastuuvelvollisena Satakunnan vouti-

na

Olavi Swan 2.3.

^1522,

heinäk.

1525-10. 10. 1526

Samassa

^asemassa

oli Pietari Svenske

9.7.

1527-1. 3.1529.

Kustaa

Vaasa läänitti Satakunnan

Juhanalle, Hoijan

kreiville 1.8. 1529.

Hoijan

kreivi oli läsnä Huittisten

^käräjillä

12.2. 1531.

^Läänitys

peruutettiin 1534.

Hoijan

kreivin alaisena voutina Pietari

kirjuri (=Pietari Svenske?)

1.3.

^1530,

8.6. 1530

Ne läänin päämiehet

ja voudit, joiden

kanssa kansa lähinnä

joutui tekemisiin,

olivat pääasiassa vierasmaalaisia. 1400-luvun puoliväliin saakka

näyttävät

saksalaiset olleen

etusijalla:

Martti Abrahaminpoika oli ehkä Baltian

saksalaisia,³⁴

Klaus

Lydekenpoika

oli Messeniuksen

^mukaan Ministeristä,

Henrik

Görieshagen

oli Tanskan kautta Suo-

meen

tulleita

mecklenburgilaisia,^{35 Hannu}

Lindenär

taas

todennäköisesti oman

maan

kaupunkien saksalaista porvarissukua. Didrik Hannunpoika lienee hänen sukuaan

(ks. s. 65);

voutina Didrik oli

^tunnettu

kovista otteistaan.

Se vähä mitä tiedetään

unioniajan jälkimmäisen

puoliskon voutien

syntyperästä

viit-

taa

eniten ruotsinmaalaiseen

^alempaan

rälssiin. Vain

^muutaman

kerran

on jonkin

tunnetun

suomalaisen rälssisuvun

jäsen

ollut Satakunnassa voutina

^(Klaus

Kurki

ja

livar

^{Fleming). Yleensä}

Kokemäenkartanon isäntä vaihtui

^{nopeaan tahtiin, muttasen-}

tään

joku näyttää

hoitaneen pitkään siellä tehtäviään. Näistä

^{on ennen}

kaikkea mai- nittava

Lasse-kirjuri, joka on

kaiketi

sama

mies kuin

jo v.

1505 voutina toiminut

samanniminen mies

ja joka joskus

mainitaan

myös

isännimellä Maununpoika.

^Hän

siis huolehti Satakunnan veroista 15

vuotta,

aina

^juuttien

tuloon asti.

34) Anth^on^{i ÄSF 1 2art.Djäkn,}JakobAbrahamssons ätt ja sama, Djäkn, Lydekasönemas ätt.

35) Sundquist 1957s. 152.

340

Kihlakunnat ja hallintopitäjät

Tämän

^osan

alussa

^(s. 10) jo selvitettiin,

että Satakunta

on

ollut 1300-luvulla

yksi kokonaisuus;

mitään todisteita

sen jakautumisesta

kahteen

osaan

ei ole. Jako Ala-

ja

Ylä-Satakuntaan

on

tapahtunut

vasta

1400-luvun alussa

samaan aikaan,

kun

naapu-

rimaakunnissa Varsinais-Suomessa

ja

Hämeessä. Hallintoa

ja oikeudenkäyttöä

ei ol-

lut

keskiajalla erotettu

omiksi

toimialoikseen, _vaan käräjillä

käsiteltiin sekä hallinnol- lisia että oikeudellisia asioita. Kihlakunnantuomari

^johti

puhetta

käräjillä,

oli sitten

kysymys

mistä asiasta

tahansa, ja

näin

hän joutui puuttumaan myös

hallintopulmiin.

Ala-Satakunnan ensimmäinen kihlakunnantuomari Hartikka

^Dyker

antoi 1413

tuo-

mion

Loimijoen myllyistä,

vahvisti

¹⁴¹⁴

kaupan Huittisissa

ja

oli kihlakunnantuo- marien

joukossa

Turun maanoikeuden

jäsen

1415.

^{36 Hän on astunut}

toimeensa sel- västikin viimeistään 1413. Ylä-Satakunnassa oli

^taas

Pentti

Lydekenpoika

tuomarina

jo 1418, ^mutta

ei vielä 25. tammikuuta

1411, jolloin

hänellä oli Piikkiön kihlakun-

ta.³⁷

Koska Piikkiössä oli toinen mies

jo

15. toukokuuta

^1412,

hän

on

mahdollisesti

siirtynyt

Ylä-Satakuntaan vuoden 1411 aikana tai alkuvuodesta 1412.

³⁸ Ajankohta

sopii

hyvin yhteen sen kanssa,

mitä tiedetään Hartikka

Dykerin

varhaisimmista

^tuo-

mioista. Satakunnan

jako

kahteen kihlakuntaan

näyttää

siis tapahtuneen todennä- köisimmin 1412. Uusien kihlakuntien nimet tulevat lähteisiin kuitenkin

vasta jonkin verran myöhemmin.

Ala-Satakunta mainitaan ensi kerran 1425

^ja

Ylä-Satakunta

1418.

³⁹

Oma mielenkiintonsa

^on

sillä

^seikalla,

että Satakunnan molemmat ensimmäiset kih- lakunnantuomarit olivat Turun linnanpäällikön

ja

samalla koko Satakunnankin

^vou-

din Klaus

Lydekenpojan

läheisiä

sukulaisia,

Pentti

Lydekenpoika

oli hänen

veljensä ja

Hartikka

Dyker ^hänen

lankonsa. Klaus oli linnanpäällikkönä

^vuodesta 1409, ja

hänen tehtäväkseen

on

tullut

^toteuttaa

kuninkaan lähipiirissä

suunniteltuja

muutok-

sia. Satakunnan hallinnollis-oikeudellinen

järjestelytyöon

näin vain

orgaanista jatkoa

edellisen

vuosikymmenen jälkipuoliskolla

tapahtuneelle Varsinais-Suomen kihlakun-

tajaolle.⁴⁰

Uudistus ei kuitenkaan ole

^merkinnyt

Satakunnan

jakoa

kahteen voutikuntaan kuin ehkä aivan poikkeuksellisesti. Vain

^{kerran, vuonna} 1445, mainitaan,

että oli olemas-

sa

erikseen Ala-Satakunnan vouti. Mutta

^kun

tällöinkin

^on

viitteitä siitä että

^kysei- nen vouti, Hannu

Lindenär

^on

toiminut

myös Ylä-Satakunnassa, ^on mahdollista, et-

tä Ala-Satakunta

on

mainittu 1445 vain Kokemäkeä

^koskeneen

asian mukaan.

⁴¹

36) FMU II 1418, 1445,REA 352.

37) FMU VIII6620,REA329.

38) FMU II 1377.

39) FMU II 1788, VIII 6620. ^Varmempi Ylä-Satakuntaa koskeva lähde ^on FMU II 1648, mutta FMU VIII 6620:ssa olevaavuosilukua eiolemitään varsinaistasyytäepäillä.

40) Oja 1936s.59-61.

41) REA 525.Hannu Lindenäristä ks. s.65.

341 Varsinais-Suomessa suoritettiin uusi

hallintopitäjäjako

kihlakuntien perustamisen ai- kaan. Hämeessä oli

veropitäjiä jo

1370-

ja

1380-luvulla.

⁴²

Satakunnassa uudistuksen

ajoittaminentuottaa

erinäisiä vaikeuksia.

Ensimmäisessä

maakirjassa

vuodelta 1540

^ovat

veroluetteloiden

pohjana tietysti ^hal- lintopitäjät, joiden

alueet kuitenkin niin kuin

jo

edellä

on esitetty

Satakunnassa

eroavat vähän

seurakuntien alueista. Eroavuuksia kuitenkin

on

maakunnan molem- milla laidoilla:

Eurajoella ja Kangasalla.

Seitsemän

Eurajoen

seurakunnan

kylää

kuului Lapin

hallintopitäjään ja

Turun

linnalääniin,

sekä

Kangasalan hallintopitäjän kylistä

oli kolmetoista Pälkäneen seurakuntaa.

Köyliön, Säkylän ja

Yläneen kohdalla

esiintyvästä

poikkeuksesta

on

puhuttu

jo

aikaisemmin

s. 21).

Koska hallinto-

ja kirkkopitäjillä

oli

samat nimet,

ei pelkästään sillä perusteella voida päätellä, milloin

on kysymys

maallisesta oikeus-

ja

veropiiristä tai seurakunnasta. Yleensä

on

katsot-

tava,

että

käräjät

pidettiin

hallintopitäjittäni joten sen jälkeen

kun kihlakuntalaitos oli

syntynyt,

oli

myös tuomiokirjeissä

mainittu

käräjäalue hallintopitäjä.

Koska Ylä-

neen

asioita käsitteli 1421

lautakunta, joka

oli kotoisin

myöhäiskeskiaikaisen

Loimi-

joen hallintopitäjän ^alueelta,

oli

se jo

silloin olemassa. Tämä vie

hallintopitäjäjaon synnyn

ainakin noin

vuoteen

1420. Mutta

jo

1405 oli

^Kyrön,

Pirkkalan

^jaKangas-

alan

yhteisillä oikeuskäräjillä

lautamiehenä Anders

Alkunis, joka hyvin

todennäköi- sesti oli Pälkäneen Mälkilän

kylän

Alkuisia. Edellä mainitut Pälkäneen kolmetoista

kylää

kuuluivat

Kangasalan hallintopitäjään

aivan varmasti

1439, hyvin

todennäköi-

sesti

vuonna 1418, jolloin käytiin

Mälkilän

ja Myttäälän rajoja maakunnankäräjillä,

sekä varsin

hyvin myös jo

1405.

Verojärjestely

maakunnan itälaidalla

näyttää

siis vanhemmalta kuin

kihlakuntajako.

Oikeastaan tämä

on luonnollista,

koska Hämeen

hallintopitäjien saatua

hahmonsa

jo

1300-luvun lopulla

on osa

Pälkänettä voitu liit-

tää

hallinnollisesti toiseen linnalääniin. Pälkäne

on

kirkollisesti kuulunut Sääksmä- keen

1340, ja

tuskin

se on ehtinyt itsenäistyä

omaksi seurakunnakseen vielä 1300- luvulla.

^Vuonna

1409

^se

oli

^Kangasalan

kappeli,

mutta

Pälkäneen

hallintopitäjä

oli

42) Niitemaa 1955s.438-439.

V. 1391 ^{(tai 1390)pitivät Suomen} ali-laamanni Olavi Pietarinpoika ja Satakunnan vouti Martti Abrahamin- poikaoikaisukäräjiä ”Sastamalan ^{pitäjässä,} alemmassaja ylemmässä” (FMU IV 2895). Tätä onpidetty todis- tuksena siitä, että Ylä-Satakunnassa oli suoritettu uusi hallintopitäjäjärjestely ennen vuotta 1390, siis samaan aikaankuin Hämeessä. Ks. Voionmaa 1911 b

s.

44—56.

Onkuitenkin olemassa hyvin suuri mahdollisuus, ettälähteessä tarkoitetaan kirkkopitäjiä, jotkatoimivat kärä- jäpiireinä. Ns. Kallialan kirkontilien mukaan oli nimittäin olemassa 1460-luvulla kirkolle velallisia sekä alem- masta seurakunnasta(debita inferioris parochie) että ylisestä seurakunnasta(debita superioris parochie). Edel- liset olivat myöhemmän Tyrvään alueelta, jälkimmäiset etupäässä Karkusta. Seurakuntiakin kutsuttiin siis ali- seksi ja yliseksi, janäin ^onvoinut olla esteettä jo 1390, sillä Ala-Sastamalan eli Kallialan itsenäisen seurakun- nansyntyvoi mennä 1460-lukuavarhaisempaanaikaan^{(ks. myös} s.394). BFH Is.363.

Huolimatta f. 5 olevasta vuosiluvusta 1511 ovat Kallialan kirkon tilikirjan sivut s—lo 1460-luvulta(f. lOv:

vuosiluku 1469).Näillä sivuilla mainitut henkilöt ^sopivatpaljon paremmin 1460-lukuunkuin v:een ^{1511, jopa} f. 5v mainitun Lauri Suomalaisen ilmoitetaan f. 22v kuolleen 14.3. 1492. Kysymys ei voi olla ^myöhemmän polven Laurista,koska molemmissa kohdissa mainitaan myös hänenpoikansa Heikki, joka taas muutoin ^mai- nitaan myös 1511 16.Käsiala ^ja muste ovat samat f. I—l2r, sen sijaan f. 5r vuosiluku ^{1511 tehty} samalla musteellakuin f. 34 ^r v:n 1511 merkinnät. Selitys (f. sr:n) vuosilukuun ¹⁵¹¹ onse, että edellisellärivillä on ollut sama^maksajakuin f. 35:ssä Nicolaus^Tala.

342

olemassa

^vuonna 1405, ja se on

aina kuulunut Hämeen linnalääniin. Koska vanhas-

taan

Satakuntaan kuuluneet

^{Kangasalan osat ovat} itsenäistyneet

omaksi seurakun- nakseen todennäköisimmin 1300-luvun lopulla,

^on

molemmin puolin

maakuntarajaa

ollut

järjestelytyö käynnissä

samoihin aikoihin. Tällöin

^on liitetty^{Kangasalan uuteen} hallintopitäjään myös

veroteknisistä

syistä ^ne

Pälkäneen

kylät, joilla

ei ollut

^suurem-

pia

kuljetusvaikeuksia

veroparseelien viennissä Satakuntaan päin. Näin oli

päästy

sii-

tä,

ettei Hämeen puolella

^ollut

Pälkäneen

veropitäjä

paisunut liian

^{suureksi, kun} taas Kangasalan vajaasta pitäjästä

tuli

täysi.

Tilanne oli siis Satakunnan itälaidalla poikkeuksellinen. Kirkko-

ja hallintopitäjäyh- teyden järkkyminen

ei ole lähtöisin

Satakunnasta, vaan

Hämeestä. Vastaava tilanne

syntyi

vähän

myöhemmin

lounaislaidalla. Viimeistään silloin kun Turun linnaläänin kihlakunta-

ja hallintopitäjäjärjestely

oli

saatu

vuoden 1410 paikkeilla

^valmiiksi,

oli ratkaistava Liinamaan eli

Vreghdenborchin

linnan veropiiriin kuuluneiden

kylien vas-

tainen kohtalo. On varsin

todennäköistä,

että Lapin

pitäjä, joka

mainitaan vuoden

1413 Eerik Pommerilaisen

verokirjassa

kuuluvaksi

Satakuntaan,

oli

syntynyt

1360- luvun linnanrakennuskauden aikana

kylistä, jotka

alun perin olivat olleet Varsinais- Suomea

(ks. selvitystä

vanhasta

maakuntarajasta , s. 76). Nyt osa

Liinamaan linnan veropiirin alueesta eli Lapin

hallintopitäjä

liitettiin takaisin Turun linnalääniin. Tämä ei ollut tapahtunut vielä

^silloin,

kun laadittiin Eerik Pommerilaisen

verokirjan pohja- na olleet,

Tukholmaan

lähetetyt veroselvitykset

eli todennäköisimmin veronkantokau-

tena 1411—12, vaan

ilmeisesti pian

^sen jälkeen.

Lounaislaidalla tapahtunut hallinto-

pitäjän

siirto

liittyy

näin

hyvin

luontevasti Satakunnan

kihlakuntajaon

toteuttami-

seen.

Satakunnan

hallintopitäjien myöhäiskeskiaikainen alajako

verokuntiin

näkyy

ensim- mäisestä

maakirjasta

vuodelta 1540. Ala-Satakunnasta Eura

ja Eurajoki

oli

jaettu kolmanneksiin, muut neljänneskunniksi. Köyliö ja Säkylä

muodostivat

oman

itsenäi-

sen

"kappelin

ja neljänneskunnan”.

Euran Luvian kolmannes mainitaan

jo

1445

^ja

Ulvilan Masian

neljännes 14 5

3.

⁴³

Jälkimmäinen oli ilmeisesti

^sama

kuin

myöhempi

itäinen

neljännes.

Kokemäen

Harjavallan

asukkaista puhutaan vuoden 1458

rajakir- jeessä tavalla, joka

tarkoittaa selvästi

Harjavallan neljännestä

eikä

kylää.⁴⁴

Vaikut-

taa

siis

^siltä,

että

maakirjan verokuntajakoon

ainakin 1440-luvulta.

Ylä-Satakunnassa oli 1540 Ala-Sastamalan eli

Tyrvään,

Vesilahden

ja

Lempäälän

pitäjissä kolmannekset,

muissa

neljänneksiä.

Kummastakaan ei

^ole

varhempia asia-

kirjatietoja.⁴⁵

43) Eurajoen kär. 12.8. 1622, EMU 111 2634. V:n 1622 tuomiokirjassa sanotaan vanhan kihlakunnantuomarin kirjeen olleen päivätty”1445i Handby i Lufwija treding”. Masian neljännes EMU IV2926.

44) REA 584.

45) Kolmannesjakoa onyleisesti pidetty vanhempana kuin neljännesjakoa; ks. Lundberg 1952 ^{s. 179—189,}

Satakunnan osalta ^myös Fontell ^1936. Nähdäkseni Satakunnassa ei kuitenkaan ole varmoja kriteerejä kolmannesjaon vanhemmuuden^puolesta.

343 Näitä

hallintopitäjän

osia

on

usein kutsuttu

jonkin keskeisen, suuren kylän

mukaan.

Nimensä

^ovat

kolmannekselle tai

neljännekselle antaneet

Euran

^Panelia,

Ulvilan

Masia,

Kokemäen

Harjavalta,

Huittisten

Sampu ja

Vampula,

Tyrvään Kalliala,

Karkun

Selkee,

Sarkola

ja Karkku, Kyrön Viljakkala,

Pirkkalan

Takahuhti, Keijär- vi, Messukylä ja Pirkkalankylä, Kangasalan Riku, Tiihala,

Heponiemi

ja Ruokola,

Lempäälän

Tolvila,

Hahkala

ja

Kuokkala sekä Vesilahden

^Narva.

Mutta usein nimi

on saatu

vain verokannan

^sijainnin

mukaan

pitäjässä.

Eurassa

ja Eurajoella on

sekä Ylinen että Alinen

^kolmannes,

samoin Ulvilassa

ylinen ja Pohjoinen neljännes (myös joskus

Itäinen

neljännes), Tyrväässä Alinen, Kyrössä ^Aloo (murremuoto sanasta alinen)

sekä Vesilahdella Keskimäen

^ja

Ylämäen

neljännekset.

Mielenkiintoisia

ovat

pelkästään seutuniminä

esiintyvät Luvia,

Kokemäen Raitio

ja Kiviranta, Tyrvään

Lahdenloppi, Karkun

^Rantoo

sekä

Kyrön Lahdenpohja ja

Auree. Näiden mahdolli-

sesta juontumisesta

neljänneskuntajakoa vanhemmasta

^{aluejaosta on jo}

edellä ollut

puhe(s.s9seur.).Silloinon myös käsitelty

Kokemäen

jaLoimijoen

Ylistaro-

^ja

Alastaro-

nimiä, jotka

nekin lienevät

jäänteitä

ainakin varhaiskeskiaikaisista

pitäjäjaoista.

Varsinais-Suomessa oli verokannan ruotsinkielisenä nimenä bol. Satakunnassakin oli 17 bolia Eerik Pommerilaisen

^verokirjan

mukaan 1413.

⁴⁶

Muissa lähteissä niitä ei

mainita, jotenon

erittäin vaikeata

^sanoa,

missä osissa Satakuntaa tämä

^{bol-jako on}

ollut voimassa. Lukumäärä 17 viittaa

^siihen,

että

se

ei voi kattaa koko aluetta

^(Tu- run

linnaläänissä

boleja

oli

^{54), mutta}

luku ei

yhtene myöhemmän kolmannesjaon

eikä

myöskään yleensä

Ala-Satakunnan

verokuntajaon

kanssa. Se

mahdollisuus,

että

kyseessä

olisivat pienemmät, ruotsalaiset

bolit, joita myös

Suomessa oli eräillä

^ruot-

sinkielisillä

alueilla, täytynee myös hylätä.⁴⁷

Näin ollen ei ole

juuri ^muuta selitystä

kuin

^se,

että

^ennen

1410-luvun hallintopitäjänuudistusta Satakunnan

joissakin

pitä-

jissä (sopivimmin

läntisissä: Lapissa,

^jossa

oli 1540 kolme

bolia, Eurajoella, Eurassa ja

Köyliössä) olisi ollut voimassa varsinaissuomalainen

^bol-jako

eikä kolmannes- tai

neljänneskuntajako.

Tällöin

se

voisi

samastua sen

alueen

kanssa, joka

kuului 1300- luvun

jälkipuoliskolla

Liinmaan eli

Vredgenborgin

voutikuntaan.

Verotus

Kuningas

Maunu Eerikinpoika

myönsi

1334

Varsinais-Suomen, Uudenmaan,

Ahve-

nanmaan,

Hämeen

ja

Satakunnan asukkaille

neljän

vuoden verovapauden

jokaisesta koukunmaasta, jonka

he vastaisuudessa raivasivat.

⁴⁸

Tämä varhaisin Satakunnan

vero-oloja

kuvaava tieto

^osoittaa,

että koko läntisessä Suomessa

myös

Satakun-

nassa

valtion

^{vero on}

maksettu koukulta. Se

on

alunperin tarkoittanut sitä

auran (eli koukun) alaa, jonka

tavallisesti

yksi

mies

on pystynyt viljelemään, mutta

siitä oli

46) BFHIs. 305.

47) Keskiajan bol-jaosta ^art.801,KLNM ^11.

48) REA 74,AMU 18.

344

tullut ainakin

jo

1300-luvulla talon etuisuuksien

yleinen arviomitta, joka

voitiin

myös jakaa

osiin.

⁴⁹

Koska koukku oli

yleinen veroperuste

Suomessa 1300-luvun alku- puolella, ei ole siis mitään

syytä olettaa,

että Ala-

ja

Ylä-Satakunnan välillä olisi sil- loin ollut

jotain eroa

valtiollisessa verotuksessa.

^{50 Eron}

toi

^vasta

1300-luvun

jälki-

puoliskolla

toteutettu savuverotus.

Vuonna 1387

kuningas

Albrekt antoi Turun linnanpäällikölle

^Jeppe Djäknille, jonka

alaisuuteen kuului

myös Satakunta, käskyn

kantaa

joka

savulta

tietyn

suuruista

apuveroa.⁵¹

Savua

on

siis

^ruvettu käyttämään jo

tätä

^ennen veroperusteena.

Jaakko-

la on

vakuuttavasti

osoittanut,

että tämä

on

todennäköisimmin tapahtunut sillä lin-

nanrakennuskaudella, jonka kuningas

Albrekt oli 1360-luvulla

pannut

alulle.

⁵²

Aluksi

savu on

tarkoittanut

veronmaksukykyistä

talonpoikaistilaa,

mutta

pian sekin voitiin

jakaa osiin, ja

siten siitä tuli samanlainen

verokyvyn

arviomitta kuin koukusta.

⁵³

Jo Eerik Pommerilaisen

verokirjassa

1413

esiintyy savun

puolikkaita. Kustaa Vaasan aikaisten ensimmäisten

tilikirjojen

mukaan maksettiin Ala-Satakunnassa

^{savun mu-}

kaan vuotuisveron rahat 1.

^ns.

päävero, nimismiehenkapat

ja ^osa

kinkeriverosta.

⁵⁴

Ylä-Satakunnassa

samassa

tehtävässä oli edelleen koukku. Mutta kuitenkin

^Tyr-

väässä määrättiin

^{1466, että}

Liekosaari piti

jakaa

osakkaiden kesken ”oikean

savu- luvun

mukaan.

⁵⁵

Jakoperusteeksi ei ole sopinut

kylänmitta,

koska

^osakkaat

olivat eri

jakokunnista, mutta sen sijaan pitäjän veroperuste on käynyt hyvin, ja se

siis oli

niin ollen savu.

Samoin

Tyrväässä ja

Karkussa päivätöiden suoritustapa

^on

erilainen kuin muissa Ylä-Satakunnan

pitäjissä. Vuonna

1540

^nämä

kaksi

pitäjää

maksoivat

päivätyönsä

voina miesluvun mukaan niin kuin

^ne

Ala-Satakunnan

pitäjät, jotka

ei- vät

käyneet

töissä

Kokemäenkartanossa,

kun

^{taas ne}

muualla lunastettiin haukina

jousiluvun

mukaan.

⁵⁶

Muistutettakoon

^{myös mieliin,}

että nämä

^pitäjät

suorittivat

kymmenyksensä

Varsinais-Suomen

ja

Ala-Satakunnan

^tapaan

eivätkä niin kuin Ylä- Satakunnan

^muut pitäjät. Jousi-nimityksen käyttö on

selvästi peräisin

^saman

Ylä- Satakunnan turkisalueen kirkollisista veroista: Ala-Satakunnassa

jousivero

oli

tunte- maton.

Valtion verolaitos

on kehittynyt myöhemmin

kuin

^kirkon,

sillä

kymmenysve-

rotus on ^toteutettu jo

1200-luvun puolella,

jolloin

kruununverot

ovat

olleet

vasta

muodostumisvaiheessaan. Niitä kehiteltäessä

on

noudatettu

samoja

alueellisia talous-

eroja

kuin

^kirkon verotuksessa, ja

siis tältäkin osalta

Tyrvää ja

Karkku entinen

49) Nousiaisissa laskettiin 1380 puolenkoukun vastaavan kolmea punnanalaa ''molemmissa aitauksissa” ja kah- deksankuorman niittyä, REA 244, Oja KLNM IX p. 395. Pirinen ⁽¹⁹⁶² s. 176) huomauttaa ^siitä, et- täem.kuninkaan kirjeessä edellytettiin,ettäyksi henkilövoi^hankkianimiinsä^{useampiakoukkuja.}

50) Voionmaa (1912 s. 159) käyttää koukku-verotusta yhtenä todisteenasiitä,että Ylä-Satakunta kuului Hä- meeseen.Ero siinä suhteessa on ollut vain kirkollisessa verotuksessa, eikä verotettavan alueen raja ole mennyt kihlakunnanrajaa myöten.

51) EMU 1962.

52) Jaakkola 1944s.326—7.

53) BFHIs.305.

54) VA 1919^f, Ijaseur.Hyvä yhteenveto Ulvilan^veroista Lehtinen ^1967s.50—51.

55) EMU IV 3290.

56) VA 1919.