Satakunnan historia I, 2

Satakunnan historia I, 2

Unto Salo

2. OSA

178

IX PRONSSIKAUDEN

HAUTAUSTAVAT RANNIKOLLA

Ruumishautaus ^ja siihen liittyvät rakenteet

Vainajat haudattiin Satakunnassa pronssikaudella joko polttamatta ruumishautaus tai polton jälkeen. Tämä kaksinaisuus kuuluu myös skandinaavisenpronssikulttuu- rin peruspiirteisiin. Keskusalueella Jyllannissa, Tanskan saarilla ja Skånessa vallitsi I ja II periodilla vanhaan, myöhäiskivikautiseen tapaan ruumishautaus. Polttohautaus näyttää kuitenkin ilmaantuvan jo^I periodilla, on suhteellisen ^yleistä

11:11 a

tää

111:11 a ruumishautauksen

On mahdollista, että nämä eroavuudet ^ovat osaksi perinnäisiä. Kiukaisten kulttuurin hautaustavoista meillä ei ole suoranaisia^{tietoja, mutta} juuri tietojen puuttuminen an- taa aiheen ^otaksua, että ^vainajat haudattiin silloin polttamatta: jäännöksetovat ehti-

neet maatua jäljettömiin. Ruumishautauksesta todistaa osaltaan myös Uotinmäen poikkeuksellinen megaliittiarkku. Pronssikautinen ruumishautaus merkitsee siis ^ilmeis- tä jatkuvuutta tai uusien ja vanhojen hautaustapojen samankaltaisuutta.

Suoranaisia todisteita pronssikaudenkaan ruumishautauksista meillä ei kuitenkaan ole; niitä koskevat viitteet rajoittuvat poltettujen luunsirujen puuttumiseen tai rauni- onsisäisiin rakenteisiin. Täysin varmoja pronssikautisten ruumishautausten luita eivät tutkijat näet ole Satakunnassa tähän mennessä todenneet.² Asia on ymmärrettävä:

1. Hautaustapojen kehityksestä Tanskassa pronssikaudella, ks. esim. Bröndsted 1939 11—13, 29—35, 46—48, 103-12, 157-66, 196-201, 229-34. ^Broholm 1944 34, 42, 54-64, 136-45. ^Broholm 1949 9-23, 63-64, 94—102. Katsaus Ruotsin varhaispronssikautisiin hautoihin, ks. Oldeberg 1976II 22—26,Etelä-Hallannin prons- sikautisiin hautoihin, ks. Lundberg 1972,erityisesti 120—23.

2. Hautaraunioista löydetään suhteellisen usein sekundaareja eläinten luita. Toisinaan niissä on myös myöhäisistä jälkihautauksista peräisin oleviaihmisenluita.Niinpä pikkupoikien kerrotaan pelästyneen eräästä Uotinmäenrau- niosta paljastunutta pääkalloa. Pääkallo mainitaan löydetyn myös HarjavallanKelakarin eräästä rauniosta, ja Harjavallassa muistettiin vielä vuosisadan alussa, ettämuuan "Korrelaja Fältin Haartti” olivat 1860-luvulla kai- vaneetKuumonmäen suurkiukaasta näkyvän paasiarkun,jossaoli miehen luuranko ja ”pronssisapeli”; myös lie- nee löydetty sileäkultasormus. Tällaisten tietojen aitoutta ei tarvitse ^epäillä; mainittakoon, että Satakunnan Mu- seoon saatiin 1960-luvullakallonkappale, joka oli paljastunut eräästä Rauman rauniosta kuusen kaaduttua juuri- neen. Ks. Salo 1970 18. Seppo Huovinen, Harjavallan känteät muinaisjäännökset, n:o 22, MA.

hautaraunioissa oli happea jakosteutta ^enemmän kuin riittävästi hävittämään peittä- mättömät jäännökset jäljettömiinkahden ja puolen kolmen vuosituhannen kulues- sa. On kyllä mahdollista, että Högman löysi todella alkuperäisten ruumishautausten luita 1890-luvulla Huilun ^vuoren Pitkästä ^rauniosta, Kollan Kuusiston kiukaasta ja Vasaraisten Leilsuon kahdesta rauniosta, mutta kun luut "heitettiin”, ei asiaa voi enää tutkia.^{3 Mutta} parissa tapauksessa vainaja on todettu haudatun raunion maa- pohjalle: Uotinperä II:n keskusraunion keskellä ja^Panelian Kolimäen raunion yhdes- sä arkussa⁴ todettiin paakkuuntunutta ^maata jäännöksenämuutoin jäljettömiinmaa- tuneista orgaanisista aineista. Asiaa vahvistavat Kolimäen kiukaan kaksimetrinen arkku, johonpolttamaton vainaja ^on hyvin mahtunut, jaUotinperä II:n raunion suo- musmainen katekiveys ja pohjalaatat, jotka näyttävät muodostaneen vainajaa suojaa- van rakennelman. Sen yhteydestä löydetyt pronssipinsetit ajoittuvat ^IV periodille: ky- seessä ^on Satakunnan vanhin ajoitettu pronssikauden ruumishautaus. Tällä on kui- tenkin täytynyt olla edeltäjiä jo vuosisadat aikaisemmin, sillä ^edellä jo mainittuja^kol- men—neljän metrin mittaisia paasiarkkuja, jotka ajoittunevat II ja 111 periodille, voi tuskin ajatella polttohautauksia _varten rakennetuiksi.

Ruumishautauksesta on Satakunnassa viitteitä myös ^IV periodin jälkeen.Rieskaron- mäen kehäraunion 88 löydötön reuna-arkku, ilmeisen ruumishautauksen paikka, ajoittuu myöhemmäksi kuin raunion sisältämä V periodin (?) keramiikka, jasamoin on soikean muuriraunion 87 viereinen ruumishautauksen kuoppa V periodille ajoittu- vaa muurirauniota nuorempi. Raunio 97, kuvat 36 ja 37, joka on sisältänyt ^ainakin yhden, mahdollisesti kolme ruumishautausta, on sijainnistaanpäätellen rakennettu to-

dennäkäisesti myöhemmin kuin hiidenkiuas ^89, jonka jälkihautauksetkuuluvat V ^pe- riodille. Ruumishaudat ovat siis olleet suhteellisen yleisiä Rieskaronmäellä ^V:llä, kai- keti myös VI periodilla. Pronssikaudesta ruumishautaus lienee jatkunut esiroomalai- seen aikaan.

Myös muualla Suomessa ^näyttää vainajia haudatun polttamatta ^koko pronssikauden ajan.^s Ruumishautauksen jatkuvuus on piirre, joka^erottaa Suomenrannikon pronssi- kulttuuria eteläskandinaavisesta kulttuurista, samoin nähtävästi Uplantia, jossaBör-

jen Brobyn kaivaukset paljastivat joukon myöhäispronssikautisia ruumishautoja.⁶ Miksi ei Skandinavian pronssikulttuurin pohjoislaidalla ^eikä Suomessa ^seurattu kes- kusalueen kehitystä? Ruotsalainen tutkimus on etsinyt selitystä Gotlannin ja Uplan- nin myöhäispronssikautisille ruumishaudoille impulsseista, jotka olisivat ^saapuneet

3. Volter Högman, Rauman jaLapin pitäjät, ^MA,

4. Alfred Hackman, Undersökning af ettstenröse ^påKolimäki i Ella gårds skog, Panelia by 1894, MA.

5. Meinander 1954 b 108.

6. Schönbäck 1959.

180

Keski-Euroopasta, varhaisrautakautisen Hallstatin kulttuurin piiristä.⁷ Kun Uotinperä

ll;ssa ruumishautaus ^on todettavissa jo IV periodilla, aikana, jolloin Hallstatin kult- tuurin voimakkaasta vaikutuksesta voidaan tuskin Skandinaviassa puhua, lienee seli-

tys Suomen osaltayksinkertaisempi: vanha ruumishautausperinne säilyi täällä elävä- nä, eivätkä ne ^ideat, jotka johtivatpolttohautauksen täydelliseen ylivaltaan ^eteläises- sä Skandinaviassa, _saaneet täällä yhtä ^vahvaa jalansijaa;sama ajatus pätenee myös Mälarin alueen myöhäispronssikautisiin ruumishautoihin.

Polttamattomat vainajat sijoitettiin usein kiviarkkuun, kuten tavallisesti ^on päätelty, milloin arkku on vainajalle riittävän suuri eikä sisällä poltettuja luunsiruja.

Satakunnasta on tietoja kaikkiaan puolestasadasta arkusta tai arkkumaisesta raken- nelmasta, myös polttohautausten arkut mukaan ^lukien, joten^{ne ovat} kuuluneet hau- taraunioiden säännöllisiin piirteisiin.

Arkut vaihtelevat kooltaan ^jarakenteeltaan. Sivu- ja päätyseinät asetettiin tavallisesti pystypaasista; joskus arkun seinät voitiin ^myös latoa muurimaisiksi, kuten Euran

Lähteenmäen, Nakkilan Selkäkankaan tai Harjavallan Heinilän 111-rauniossa.⁸ Sata- kunnan hiekkakivialueella, Nakkilanlahden ja Panelianlahden piirissä, jossain määrin etelämpänäkin maaperä tarjosi runsaasti laatoiksi lohjennutta ja siten arkkujen ^ra- kentamiseen sopivaa kiviainesta; muutoin käytettiin karkeampia lohkareita.

Arkut katettiin paasilla, ks. kuva ^{70, mutta} toisinaan katekivet ^puuttuvat tärvelty- mättömistäkin arkuista. Niitä ei ollut Rie«karonmäen raunioissa 87 ^{ja 88,} eikä myös- kään raunion 97 arkun ^yksi katelaatta ole riittänyt koko arkkua peittämään. ^Kate- laattoja vailla olivat myös Viikalan Selkäkankaan ^{arkku, kuva 88, Panehan} Uuden-

Heiskan kiukaanpohjan sekä Lapin Kivikylän Pitkän raunion pohjoispuolisen kiu- kaan arkku, kaikki kiukaankiviä ^täynnä.9

Aina ei arkun seiniäkään rakennettu täydellisiksi:Rieskaronmäen kehäraunion arkus- sa oli vain yksi pääty- ja sivuseinä, Kaunismäen raunio 69:ssä vain yksi paasiseinä.

samoin Kirkonlaattiassa, kuvat 25, ^{26, 4} ja 85. Lapin Pitkän raunion eteläpuolella olevaan kiukaaseen oli pystytetty kaksi ^paatta vastakkain ^{2,6 m;n} päähän toisistaan, ja vastaavat kivet seisoivat Vasaraisten Leilsuon komeassa rauniossa ^{3,1 m:n vä-} lein.¹⁰Tällaiset epätäydelliset arkut tai rakennelmat edellyttävät, että vainajalla on ol- lut suojanaan jotakin ^muuta, arvattavasti puuarkku.

Lattiakiveys on paasiarkuissa harvinainen, todettu varmasti vain Lähteenmäen ^rau- nion sekundaariarkussa, kartta kuva ^{68, ja} Panehan Kolimäen kiukaan kaksoisar-

7. Schönbäck 1959 73. Stjernquist 1955 41—43.

8. Salo 1970 11-12.

9. Hj. Appelgren, Kiukais, Panelia by, Uusi Heiska hemm., MA. Volter Högman, Rauman ja Lapin pitäjät, MA 10. VolterHögman, Rauman jaLapinpitäjät, MA.

Ajma 59. Panehan Toukolan mäellä eli Sepänrnäellä näkyy kahden suurkiukaan ^vä- lissä, ks. kuva ^74, peittämätön paasiarkku, jolla on pituutta kerrassaan neljä metriä.

Valokuvannut Ilkka Kaskinen. Turun yliopiston arkeologian arkisto.

kussa, kartta kuva 76.¹¹ Siitä lienee ollut kyse myös, ^kun Högman ^{kertoo, että} Lapin Vahalan Huhdanniskan lounaisen ^raunion arkussa pohja oli ^täynnä niin tiukassa ole- via ^kiviä, että ne oli ^kangella väännettävä.¹²

Rakenteina paasiarkut ^tuntuvat luonnollisilta: kivinen suoja kivisessä haudassa. Mut-

ta se mikä meistä ^on luonnollista, ei ole sitä useinkaan alunperin ollut; myös paasi- arkkuihin sisältyy probleemansa. Alkuperältään ne tosin^ovat epäilemättä läntisiä, sil- lä Skandinaviassa sekä maakummut ^että röykkiöhaudat sisältävät usein paasiarkku- ja. Siellä nämä jatkavat myöhäiskivikautista hautaperinnettä. Kiukaisten kulttuuria suunnilleen ^vastaavana aikana Ruotsissa rakennettiin suuria megaliittisia paasiarkku- ja, Uotinmäen suurarkun kaltaisia ja varmastikin suvun jatkuvaan käyttöön tarkoi- tettuja.¹³ Mutta ^samaan aikaan tehtiin myös pieniä, yhden-kahden vainajan paasiark-

11. Alfred Hackman, Undersökning afett stenröse påKålimäki i Ella ^gårds skog, Panelia by^. . . 1894, MA.

12. Volter Högman, Rauman ja Lapin pitäjät, MA.

13. Arkkujen kehityksestä Skandinaviassa ^ks. viite 1.

182

Kuva 90. Panehan Uuden-Heiskan rauniossa sijainnutpaasiarkku

HJ.

-kuva Museoviraston kokoelmissa.

kuja, ja kun näiden tai suurempien arkkujen katteeksi alettiin koota kiviröykkiöitä, oli pronssikautinen hautaperinne muovautunut. Mm. Uplannista, Södermanlannista ja Gotlannista ^tunnetaan suuren, monen vainajan sijaksi tarkoitetun paasiarkun peit- täviä raunioita, jotka sisältävät osaksi myöhäiskivikautisia, ^osaksi varhaispronssikau- tisia hautauksia.¹⁴ Suurarkkuja lakattiin kuitenkin pronssikauden alun ^jälkeenrakenta-

masta, joten jäljelle jäivät vainajan koon mukaiset arkut. Nekin vielä pienenivät polt- tohautaperiodin aikana, kunnes lopuksi redusoituivat polttohautauksen uurnaa suo- jaaviksi kiveyksiksi.

Arkkujen kehitys on Satakunnan puolella ollut samansuuntainen, muttei täysin sa- manlainen. Niiden ^koko vaihtelee ^{täälläkin, mitä} seikkaa voidaan eräissä tapauksissa käyttää viitteellisiin ajoituksiin. ^Kaikkein pisimpiin kuuluu kahden ^komean hiidenkiu- kaan välinen arkku Panelian ^{Toukolan mäellä, kuva 89,} 4-metrinen, 1—1,4 m leveä, 60—70 cm korkea.¹⁵ Arkkua ^ei, omituista kyllä, ole koskaan peitetty. Sijainti osoit-

taa sen viereisiä kiukaita nuoremmaksi muttei annakiinnekohtaa ajoitukselle. Hiukan lyhemmän, 3,7 m:n mittaisen arkun tutki Hj. Appelgren v. 1889 Panelian Uuden-

14. Oldeberg 1974 I ^n:ot 2823, 2160, 2163, 2208. Jaanusson 1969.

15. Unto Salo, Kertomus Kiukaisten pitäjän kiinteistä muinaisjäännöksistä, nmt 4—5, MA.

Heiskan ^rauniossa, kuva ^90, ja jokseenkin samankokoinen sijaitsee Nakkilan Tarrin- ginmäen edellä useasti mainitussakiukaanpohjassa, kuvat ^{71 ja 72.16}

Suurarkuista ^syntyy kaksi ongelmaa, jotka luultavasti kuuluvat yhteen; milloin näin pitkiä arkkuja on rakennettu jamiksi niissä ^on ollut sisätilaa ^{jopa yli} kolme metriä?

Luultavasti ^siksi, että arkut oli tarkoitettu usealle vainajalle. Tällainen otaksuma on tietysti vain selitysyritys, ^mutta saa tukea Tarringinmäen rauniosta, johonkehien lm

vusta päätellen on haudattu ainakin neljä kertaa. Kyseessä olisi toisin sanoen suku- hauta-arkku ja sellaisena perinne, ^jokapalautunee Skandinavian myöhäiskivikauden kollektiivisiin arkkuihin. Tällaisena perinne edellyttäisi ajoitusta mahdollisesti ^I;lle tai ainakin ^II periodille. Ajoitus ^I periodille ei liene raunioiden sijaintikorkeuden vuoksi mahdollinen, mutta II ^periodin jälkipuolituntuisi hyvinkin tulevan ^kyseeseen.17 Näin tulkittuina^Toukolan, Uuden-Heiskan ja Tarringinmäen ^suuret paasiarkut edustaisivat Uotinmäen megaliittiarkun jälkeistä vaihetta siinä kehityksessä, joka Suomessa ku-

vastaa skandinaavisten hautamuotojen vaikutusta. ^Ne tuntuisivat samallaosoittavan, että rauniohautaus olisiKokemäenjoen suussa jaPanelianlahden rannalla alkanut jo ennen kuin Varsinais-Suomessa.

Lähes yhtä suuria, sisämitoiltaan melkein kolmimetrisiä ^arkkuja tai niitä vastaavia rakenteita on edellä mainittu muualtakin Satakunnasta: Euran Lähteenmäen primaa- riarkku, Lapin Kirkonlaattian pystypaasiseinä, Vasaraisten Leilsuon raunion vastak- kaiset pystykivet, ^ks. kuvat 68 ja 85. Nekin lienee ajoitettava ILlle tai viimeistään

111 periodille. Viitteenomaista tukea tämä ajatus saa Vahalan Huhdanniskan lounais- raunion 2,8-metrisestä arkusta, sillä sitä voidaan arvella mieluiten varhaispronssikau-

tiseksi, koska viereinen raunio sisälsi ¹¹¹ periodille ajoittuvan tikarin.

Myös Satakunnassa näyttävät arkut ajanmittaan pienenevän, joten kehitys on ollut samantapaista kuin Skandinaviassa. ^Tämä ilmiö havaitaan parissa tapauksessa ^jo yhden ja saman raunion arkuista. Niinpä Lähteenmäen raunion primaariarkku oli 3,3 m:n mittainen, ^mutta polttohautausta varten ilmeisesti rakennettu sekundaariark- ku ”vain” 2,1-metrinen. Panehan ^Kolimäen kiukaan primaariarkku oli ^{1,75 m} pitkä,

siihen liittyvä sekundaariarkku 2-metrinen, mutta reunimmainen arkku vain ^{1,25 m} pitkä, kuva ^76; viimeksi mainittu lienee ^sisältänyt polttohautauksen tai lapsivainajan.

Yleisimpiä ruumishautausten arkuista ^ovat kuitenkin 1,5—2,5 m:n mittaiset. Tällaisia mainitaan Ahlaisten Ylikylän Salmien ^rauniosta, Euran Vaanin ^Taskun metsälohkos-

ta ja Harjavallan Heinilän (Taalperin) rauniosta ^{111.18 Niihin} kuuluvat tai rinnastuvat

16. Hj. Appelgren, Kiukais, Panelia by. Uusi Reiska hemm., MA. ^Salo 1970 62—64.

17. Toukolan arkku ^{sijaitsee n.} 32^m:n, Tarringinmäen arkku 25—30 m:nkorkeudella.Laskelman ^{mukaan ranta on}

n. 1300 eKr. sijainnut ^n. 28—29 ^m:n korkeudella. Salo 1972 Kiukainen 05, Nakkila 16.

18, Matti Huurre, Ahlainen, MA. Anna-Liisa Hirviluoto, Euran kiinteät muinaisjäännökset, MA. Salo 1970 11.

184

Kuva 91. Volter Högmanin kaaviot Rauman maalaiskunnassa v. 1891 tutkituista hautaraunioista. 1 Kulamaan Taarnalhon vuoren koillinen raunio, 2 Taarnalhon ^vuo- ren lounainen ^raunio, 3 Vasaraisten Kylänpään (Leilsuon) raunio, 4 Vasaraisten Kestilän koillinen ^raunio, 5 Kestilän lounainen ^raunio, 6 Koltan Kuusiston luoteinen

raunio, 7 Koltan Aroheinilän ^raunio, 8 Nihattulon Harevuoren rauniot. Högmanin mukaan piirtänyt Ilkka Kaskinen.

Kaunismäen raunion 69 arkunseinä, Paneliassa Kolimäen raunion kaksi ^arkkua, Vähä-Jaakolan raunion ^arkku, kuva ^75, Mattilan luota hävitetyn raunion arkku sekä Ruskin maalta mainittu ^arkku, Nakkilan Rieskaronmäen em. kolme arkkua tai ark- kumaista rakennelmaa. Lapissa Huilun vuoren Pitkän raunion pohjoispuolella sijait- sevan raunion ^{arkku, Rauman} Nihattulan Manolaisniityn, Soukaisten Isonsuon kal- lion ja Vasaraisten Leilsuon kallion raunioiden ^arkut, ks. kuvat ⁵⁴ ja ^91.19 Viimeksi mainitussa tosin oli poltettuja luita, ^mutta myös "kaksi polttamattoman näköistä”, minkä vuoksi sekin ^on voitu tehdä ruumishautausta varten, vaikka ^saanut myöhem- min myös polttohautauksen.

Ruotsin puolella ^on tämänkokoisia paasiarkkuja rakennettu ruumishautauksia ^varten II periodilta IV:lle,²⁰ ja näin lienee tapahtunut myös Satakunnassa, vaikkei asia ole- kaan esinelöydöin todistettavissa. Mutta kaksimetrisiä tai sitä pienempiä ruumishau-

tausten arkkuja täällä on käytetty vielä V tai ^VI periodilla, kuten edellä ^jo mainitut Rieskaronmäen arkut osoittavat. Johtopäätökseksi jää,että suunnilleen kaksimetrisiä arkkuja Satakunnassa lienee käytetty koko pronssikauden ajan.

Rakenteeltaan puutteelliset paasiarkut edellyttänevät, kuten edellä viitattiin, että vai- najalla on ollut lisäksi muunlainen suojus, todennäköisesti puuarkku. Jäännök- senä puuarkusta lienee ollut ^{se suora,} 60 ^cm:n mittainen hiilijuova, joka paljastui Rieskaronmäellä rauniossa 97 sijainneen paasiarkun pohjoisreunasta, kuva ^{37; se oli} näet liian lähellä arkunseinää johtuakseen vainajasta. Puuarkkua edellyttänee tässä tapauksessa myös se, että paasiarkku oli vain osaksi kivikatteinen. Puuarkkuja lienee käytetty myös niissä raunioissa, joissa on todettu ruumishautauksen jälkiä, muttei paasiarkkua, kuten Uotinperä II:n keskusrauniossa ja Panehan Kolimäen ^rauniossa, kuvat 40 ja ^76. On siis mahdollista, vaikkei todistettavissa, että vainajat olisi kätket-

ty hiidenkiukaisiin varsin usein puisissa arkuissa.

Ja miksi ei olisi? Puuarkut tai niiden ^{merkit ovat} skandinaavisen pronssikulttuurin haudoissa varsin tavallisia. Tanskan ja Skånen hautakummuissa on säilynyt melko runsaasti järeitä, halkaistusta tammenrungosta koverrettuja arkkuja tai niiden jään-

nöksiä, javielä lukuisampia ovat hävinneiden arkkujen tukikiveykset. Puuarkkuja ^on toisinaan sijoitettu myös paasiarkkuihin, kuten edellä on ajateltu Satakunnassakin tehdyn.²¹ Eteläskandinaaviset tammiarkut ajoittuvat ^II ja ¹¹¹ periodille, pohjoisin ^tun-

nettu tammiarkku, Uppsalan lähistöllä tutkittu Hågan arkku,²² kuuluu vasta IV pe-

19.Ks. viite 11, J. R. A., Kiukainen, Panelia, Vähä-Jaakkola. MA. Killinen 188085. Unto Salo, Kertomus Kiukais- ten pitäjän kiinteistä muinaisjäännöksistä. Volter Högman, Rauman jaLapin pitäjät, MA.

20. Baudou 1968 81.

21. Oldeberg 1976 23—24. Ks. viite 1.

22. Stenberger 1964 209—10.

186

riodille. Tammiarkkuja ^on voitu kovertaa myös Satakunnassa, vaikkei niiden tukiki- veyksiä ole kivistä koostuneissa hautaraunioissa voitukaan ^havaita; kenties Vasarais-

ten Leilsuon raunion vastakkaiset pystypaadet on sijoitettu kolmimetrisen tammiar- kun päädyiksi. Tammenrungoista veistetyt ^arkut ovat kuitenkin olleet suuritöisiä ja niitä ^näyttää Skandinaviassa valmistetun erityisesti suurkumpujen vainajille, jotka saivat tuonpuoleista varten muutoinkin poikkeuksellisen hyvät ja runsaat varusteet.²³

Yleisempiä lienevät sen vuoksi olleet pehmeämmistä puulajeista valmistetut arkut.²⁴

Polttohautaus ja polttohautauksiin liittyvät rakenteet

Päinvastoin kuin ruumishautaus polttohautaus ^on meillä todellinen pronssikauden uu-

tuus. Vahalan tikarirauniossa ^se ajoittuu ¹¹¹ periodille, mutta Liedon Vanhalinnan Kotokalliolla ja Ahvenanmaan Sundin eräässä hiidenkiukaassa jo ILlle.¹ Se on var-

mastikin omaksuttu Pohjanlahden takaa, samoin ja ^samaan aikaan kuin ^tapa raken-

taa hiidenkiukaita kallioille; kollektiiviset paasiarkut ja asuinpaikkojen läheiset rau- niot ^sen sijaan lienevät toista traditiota, kuten edellä on otaksuttu. Myös Skandinavi- assa polttohautaus on uusi ilmiö, joka esiintyy harvinaisena jo I periodilla, melko yleisenä

11:11 a

111:11 a

kuten edellä on mainittu.²

Polttohautausten kehitystä ei Satakunnassa voi yksityiskohtaisesti seurata; ajoitettuja hautoja ^tunnetaan liian ^vähän. Varhaispronssikautinen lienee Lähteenmäen raunion primaariarkun viereinen polttohautaus, 111 periodilta tunnetaan em. Vahalan ^hautaus, aikaisintaan ^IV periodille ajoittuu ehkä Ruoholan Loukomäen suurraunion löydötön polttohautaus, samoin Uotinperä II:n N-raunion sekundaarihautaus. Seuraavalta ^pe- riodilta ^ovatpolttohautaukset Rieskaronmäen raunioissa 87 ja 89, VLlta ehkä saman paikan raunioissa 98—100 sekä Kaunismäen rauniossa 69, ellei viimeksi mainittu ole vieläkin nuorempi. Kun poltettuja luita esiintyy pronssikauden tyyppisissä hautarau-

nioissa Porin Leppäsen ja Parkkalin kalmistoissa vielä roomalaisajalla,³ on todennä- köistä, että polttohautaus ^on jatkunutesiroomalaiseen aikaan ja siitäyli ajanlaskun vaihteen.

Mikäli vainajan poltto onnistui ja luut paloivat riittävästi, niistä hävisi kaikki orgaa- ninen aines. Jäljelle jäi kalsinoitunut osa, joka säilyy verrattomasti paremmin kuin

23. Oldeberg 1976 24.

24. Näitä onkäytetty myös Skandinaviassa, joskin niistäonymmärrettävästi vähemmän tietoja. Lundberg mainitsee Etelä-Hallannista yhden koivuarkun, ks. L. 1972 30.

1. Edgren 1969.

2. Ks. edellisen luvun viitettä 1. Ruotsin vanhimmista polttohautauksista erityisesti Oldeberg 1976 24—25.

3. ^Salo 1970 66-70, 73-83.

peittämätön luu. Mutta jäätymisen aiheuttama mekaaninen ^kulutus, maan hapot ja veden ^uuttava vaikutus syövyttävät ja murentavat niitäkin, ja jo palaessaan luut kat- keilevat kappaleiksi. Tästä syystä polttohautojen luuaines on säännöllisesti ^pieniksi paloiksi rikkoutunutta, toisinaan sora- tai hiekkamaiseksi jauheeksi murentunutta, niin hienoa, ettei sitä ole sellaisena voitu roviolta ^poimia.

Täysikasvuisesta vainajasta jää nykyisten havaintojen ^mukaan poltettuja luita ^2—3,5 litraa^{4 määrä} vaihtelee tietysti vainajan koon mukaan pronssikauden otaksutta- vaksi pienikokoisemmista ihmisistä kaiketi jonkinverran vähemmän. Mikäli luut olisi poimittu roviolta huolellisesti ja säilyneetraunioissa syöpymättä, niiden määrää voi- taisiin käyttää vainajan kokoa koskeviin päätelmiin. Mutta tällaiseen ne eivät näytä

antavan mahdollisuutta: ^niissä Kokemäenjoen suulahden polttohautauksissa, joiden luut ^on analysoitu, on luiden määrä vain parissa tapauksessa ^noussut 900 ^g:aan, ja se vaihtelee usein ^muutaman sirun ja kahden-kolmensadan ^g:n rajoissa.^s Ei ole myöskään voitu ^todeta, että niukkaluiset haudat olisivat olleet ^lasten, enemmän luita sisältävät aikuisten hautoja: säilyneiden luumäärien ja vainajien iän kesken ole todet-

tu mitään säännöllistä suhdetta. Edellä esitetystä seuraa, että vaikka polttohautaukset voidaan useimmiten todeta palaneista luunsiruista, niin ei ehkä ole aina laita: luutto-

mat rauniot eivät siis aina todistane ruumishautauksista.

Ruumiinpoltto tapahtui nähtävästi aina haudan ulkopuolisella ^alueella, sillä hautojen pohjilla ei ole rovioiden edellyttämiä hiili- janokikerrostumia. Poikkeuksena ^ovatLa- pin Vahalan Huhdanniskan ^{rauniot, mutta} niiden vahva nokikerros⁶ voi yhtä hyvin johtua riittitulien jäljistä;vastaavia kerroksia tunnetaan Ruotsin puolelta esim. Hai- lannista tai Uplannin ^Dragbyn rauniosta.⁷ Röykkiöiden pohjalta löydettävät hiilenpä- lat eivät useimmissa tapauksissa liittyne hautaukseen, vaan lienevät soluneet ^kivien raoista.

Yhtä vähän kuin rovioista on tietoa niistä tavoista, joita vainajan polttamiseen pronssikaudella liittyi. Eräs havainto ansaitsee kuitenkin maininnan: Rieskaronmäen raunio 86:n toisesta sekundaarihautauksesta löytyi palanut, ilmeisesti siis roviolla ol- lut tuluspii, kuva 21. ^Kyseessä ei liene pelkkä sattuma, sillä vastaavasti Liedon ^Ko- tokallion väre sisälsi palaneen luuesineen; palaneita luu- japiinuolenkärkiä on löydet- ty myös Ruotsin pronssikautisista haudoista.^BAsia on ilmeisesti tulkittava ^{siten, että} vainajalla on ollut tällaisia teriä ^mukanaan, kenties jonkinlaisessakukkarossa: vaina-

4. Lahtiperä 1970 200.

5. Lahtiperä 1970 199—218.

6. Volter Högman, Rauman ja Lapin pitäjät, MA.

7. Lundberg 1972^60—66. Jaanusson—Siiven ^{1962 36.}

8. Edgren 1969 a 76—77. Oldeberg 1976 n:o2164.

188

ja ^lienee siis poltettu vaatteissaan ^kuten rautakaudellakin tapahtui. ^Mutta pronssite-

riä, -koruja tai muita metalliesineitä ei roviolle pantu: polttohaudoista löydetyissä metalliesineissä ei näet ole tulenjälkiä; tuleen pantaviksi ne näyttävät olleen tabuja.

Polttohautaukseen on täytynyt liittyä joitakin käsityksiä, jotka ^eroavat ruumishau- tauksiin liittyneistä. ^Mykät luunpalat eivät tietystikään ^kerro, millaisia, mutta löytö- suhteet tarjoavat joitakinkiinnekohtia tulkinnoille. Ensinnäkin: kumpaakin ^hautausta- paa on sovellettu rakenteeltaan samanlaisiin röykkiöihin, vieläpä ne voidaan useinto-

deta yhdessä ja samassa rauniossa. Uotinperä II:n keskusraunioon oli IV periodilla kätketty peittämätön vainaja, mutta raunion reunaosasta löytyi ^myös polttohautaus.

Rieskaronmäen raunio 86 sisälsi polttohautauksen, mutta sen viereen oli rakennettu arkkumainen ladelma ilmeisesti ruumishautausta varten. Rinnakkainen ruumis- ja polttohautaus on enemmän tai vähemmän varmasti todettavissa Lähteenmäen suur- raunion primaarirakennelmassa, samoin Panelian Kolimäen ^rauniossa, ja Högman

mainitsee eräistä Rauman kunnan alueella tutkimistaan raunioista sekä poltettuja että peittämättömiä luita, joista jälkimmäiset voivat olla osaksi ruumishautauksista peräi- sin.⁹ Kun hautausten ^määrä, sikäli kuin se voidaan ^todeta, on Satakunnan pronssi- kausissa raunioissa yleensä vähäinen, lienee yhden ja saman raunion ruumis- ja polttohautauksia pidettävä ajallisesti ^melko lähekkäisinä, eräissä tapauksissa nähtä- västi saman sukupolven vainajia sisältävinä, kuten tuonnempana lähemmin esitetään.

Näyttää siis ^siltä, etteivät ruumiinpolttoon liittyneet käsitykset kovinkaan jyrkästi poikenneet ruumishautaukseen liittyneistä; muutoin eivät ruumis- ja polttohautojen hautamuodot ja hautarakenteet olisi voineet olla samanlaiset eikä kumpaakin hau-

taustapaa olisi ilmeisesti sovellettu saman suvun saman sukupolven tai lähekkäisten polvien vainajiin.

Polttohautaus ei ^ole alkuperältään skandinaavinen tapa, vaikka se sieltä Suomeen le- visikin; tässä, kuten monessa muussa kulttuuri-ilmiössä Skandinavialla oli Suomeen nähden vain välittäjän osuus. Skandinaviaan se näet levisi pronssikauden alussa Keski-Euroopasta, _jossa sitä esiintyi kolmannen vuosituhannen jälkipuolella eräissä nuorakeraamisissa ryhmissä, mm. Puolassa, Määrissä ja Sveitsissä, sekä nuorakeraa- misen alueen ulkopuolella Unkarissa ja jossa ^se säilyi ainakin paikoin varhaiseen pronssikauteen.¹⁰

Silloin elettiin koko Euroopassa, kreetalais-mykeneläistä ^kulttuuria lukuun ^ottamatta, vielä esilitteraaria, kirjoituksetonta aikaa; samanaikaisia tietoja polttohautauksen merkityksestä ei siis ole. Mutta kreikkalaisten sankarirunoelmassa Iliaassa, joka sai

9. Högman, Rauman jaLapin pitäjät, MA.

10. Buchvaldek 1969 1239-45.Bona 1969 1544.

kirjallisen asunsa vasta 8. vuosisadalla ^mutta joka^kertoo nelisen vuosisataa vanhem- mista tapahtumista ja säilyttää varmasti monia kirjaanmerkitsemistään vanhempia kulttuuripiirteitä, kerrotaan useissa kohdin pronssikautisesta hautauksesta. Kun Ak- hilleuksen ystävä ja asekumppani Patroklos oli saanut surmansa Hektorin peitsestä ja poltettu roviolla, niin

"Kaasivat sammuttain roviolle^heviiniätummaa,

kunne oi’ yltänyt vain tulen liekki jakarttunut tuhka.

Kumppanin lempeän luut he nyt valjenneet valitellen poimivat uurnaan kultaiseen sekä peittivät ^rasvoin, liinaan lauhkeahan ^{sen käärivät,} nostivat ^telttaan;

kummun tehdäkseen kehän mittasivat, kivitarhan laativat ^pohjaks sen, keon multaa kiirehin loivat.”¹¹

Jos edellisestä jätetäänpois viini, kultainen ^{uurna, teltta} jamaakumpu, runon säkeet voisivat kuvata satakuntalaista pronssikauden polttohautausta. Mutta Ilias viittaa myös hautaamisen merkitykseen yleensä. Unessa Patroklos ilmestyy Akhilleukselle pyytäen:

”Hankkios hautani^koht’,ett' aukeis portti joHadeen.

Varjot vainajien mua estää vaipunehitten,

joukkoons’eivät suo minun astua viel’ yli virran, vaan liki harhailen minä Hadeen porttia laajaa.

Kerran viimeisen kätes anna, en astu, ma koito, koskaan Hadeen ^mailta, kun kirvoittaa tuli sielun.”¹²

Iliaan ^mukaan vainajan hautaaminen siis vasta avasi manalan portit, ja samalla käy ilmi, että sielu ^erkaniruumiin palaessa. Samanlaisia käsityksiä sielun vapauttamisesta polttamalla on merkitty muistiin ^sekä Tyynen meren intiaaneilta^että myös hinduilta, jotka ovat säilyttäneetpolttohautauksen meidän päiviimme.¹³ Ilmeisesti siiskatsottiin,

että sielu vapautui poltettaessa paljon pikemmin kuin ruumishautauksessa; ainakin tämänlaatuinen käsitys olisi riittävä selittämään hautaustapojen rinnakkaisuuden ja vaihtelun. Voimme ^kuvitella, että vainajan oma toivomus tai jälkeen jääneiden har- kinta ^ratkaisi, vapautuiko sielu nopeasti vai viipyikö se haudassa ^kauemmin, omais- ten askareita ehkä seuraamassa.

Polttohautauksen idean kehitys ^kuvastuu kiintoisasti siinä suojarakenteiden ^ja hau-

11. Homeros, Ilias, XXIII 250—56. Tässä yhteydessä on vähemmän tärkeää, että kyseinen hautauskuvausei sovi Troijan sodan aikaan, ^{vaan vasta} 1.vuosituhannen ^puolelle eKr.

12. Homeros, Ilias, XXIII 71-78.

13. Oldeberg 1976 29. Glob 1968 122.

190

tavarusteiden vähittäisessä muutosprosessissa, jota skandinaavisen pronssikulttuurin keskusalueella voidaan yksityiskohtaisesti ^seurata. Aluksi ^ne olivat samanlaisia kuin

ruumishautauksissa; poltetut luut pantiin miehenmittaiseen tammi- tai paasiarkkuun, vieläpä ainakin toisinaan villavaatteeseenkäärittyinä ja naudantaljalla peitettyinä ku-

ten polttamattomat vainajat. Arkku kuitenkin pieneni ajanmittaan, ja ^IV periodilta lähtien aletaan luiden suojana käyttää savi- tai muuta astiaa, uurnaa kyseessä lie- nee alunperin ollut vainajan juoma-astia. Varsinainen arkku kävi ^{tällöin tarpeetto-} maksi jasupistui uurnaa suojaavaksi kivilippaaksi sekämyöhemmin uurnan kuoppaa verhoavaksi kivivuoriksi, joka sekin saattoi lopuksi ^jäädäpois.^l4

Tämä johdonmukainen kehitys lienee perustunut polttohautauksen ideasta vähitellen tehtyihin päätelmiin; jokatapauksessa se eriytti polttohautausta ruumishautauksesta.

Kun lisäksi näyttää uskotun, että vainajan sielu jättipoltossa ruumiin, ei haudan ko- koon eikä antimiin kannattanut vainajan itsensä ^kannalta kiinnittää entisenlaistahuo- miota. Näissä suhteissa tapahtui polttohautauksen yleistymisen myötä tai sen jälkeen arkkujen pienenemistä vastaavia muutoksia: vähittäinen luopuminen monumentaali- raunioideasta, uurnien sijoittaminen Skandinaviassa suurten kumpujen pintakerroksiin tai tasaisen maan alle sekä hauta-antimien väheneminen. Sisäisistä tekijöistä huoli-

matta tässä kehityksessä lienee nähtävä ^myös keskieurooppalaisen Lausitzin kulttuu- rin vaikutusta.

Satakunta ^{ei pysynyt} näiden eteläskandinaavisten ^tai keskieurooppalaisten virtausten saavuttamattomissa, mutta täällä ne kuvastuvat vaimeampina: ruumishautaus säilyi eikä poltettuja luita pantu saviuurniin, kuten ei muuallakaan Suomessa.¹⁵ Sen sijaan polttohautojen paasiarkut vaihtelevat kooltaan samoin kuin Skandinaviassa, minkä vuoksi on todennäköistä, että niiden kehitys ^on täällä ollut samanlainen tai samanta-

painen kuin ^siellä, vaikkei asiaa voikaan ajoitettujen arkkujen ^puuttuessa todistaa.

Parimetrisiä tai miehenmittaisia paasiarkkuja, jotka sisälsivät poltettuja luita, ^tunne-

taan ainakin Euran Lähteenmäen rauniosta (sekundaariarkku), Panelian Vähä-Jaako- lan rauniosta sekä Vasaraisten Leilsuon ^rauniosta, kuvat ^68, 75 ja 91. Mikäli tällai-

set arkut voidaan ajallisesti rinnastaa vastaaviin skandinaavisiin, ne olisi ajoitettava 11, 111 jaIV periodille.¹⁶ Mutta poltettuja luita ^on löydetty myös pienemmistä arkuis-

ta, mm. Panelian Kolimäen raunion laitimmaisesta arkusta, jokaoli ^{1,25 m} pitkä, 60 cm leveä ja laattapohjainen, kuva 76. Uotinmäen Mikolan maalta kerrotaan hävite-

tyn väre, jossa oli 1,2 m x 60 cm x 40 cm laaja arkku ja siinä ”kovasti poltettuja

14. Ks. viitettä 2. Bröndsted 1939^46—84.

15. Poikkeuksena ^on Ahvenanmaan Hammarlandista löydetty uurna, ks. Meinander 1954 b 110.

16. Tällaista ajoitusta onEvert Baudou perustellut, ks. B. 1968 81.

luita”. Tällaiset ^arkut ajoittuvat Ruotsissa samoille periodeille kuin pitkät ^arkut, luul- tavasti myös Satakunnassa, jossaPanelian Loukomäen suurraunion 1,2 m:n pituinen arkuntapainen rakennelma ajoittuu viimeistään ^IV periodille. Mahdollisesti pikkuark- kuja on sen jälkeenlakattu rakentamasta, ainakin yleisesti; Uotinperä ll:sta jaRies- karonmäen ^raunioista ei näet löydetty polttohautauksia sisältäneitäpikkuarkkuja. Ai- nakaan toistaiseksi ei Suomesta ole myöskään löydetty sellaisia puolimetrisiä laatta- kiviarkkuja, joita Skandinaviassa käytettiin uurnien suojina.^{17 Tämä} voi kuitenkin

johtuatutkimuksen niukkuudesta.

Arkkujen sijasta polttohautaus voitiin suojata laattakivikatteella, kuten Rauman Kulamaan Taarnalhon lounaisessa rauniossa ja Nihattulan Harevuoren pohjoisessa ^rauniossa, joissapoltetut luut oli sijoitettu katekiveyksen alaiseen k

a 1

1i o n kolo ^{o n,} kuva 91. Harevuoren raunio oli vain ^{2,6 m x} 1,2 m laaja ja sel- laisena Uotinperä ^II:n latomusten ^kaltainen; mahdollisesti ^{se on} näiden mukaan ajoi-

tettava aikaisintaan ^IV periodille. Yksinkertaisuudestaan huolimatta laattakivikatteet muodostanevat oman rakennetyyppinsä, sillä niitä mainitaan ^myös Ruotsin ^puolel-

ta.¹⁸

Entä puuarkut, joihin Skandinaviassa ^on usein sijoitettu ^myös poltettuja luita.¹⁹ Var-

mat tiedot puuttuvat Satakunnasta ja muualtakin^{Suomesta, mutta} mahdollisesti ^puu- arkkuihin viittaavat poltettujen luiden toisinaan muodostamat pitkät, kapeat ^jasuorat juovat. Niitä Högman on merkinnyt Vahalan tikariraunioon neljä, ja niitä on hänen mukaansa ollut Kivikylän Pitkän raunion pohjoispuolella sijaitsevassa rauniossa.

Huilun talon haan rauniossa sekä Rauman Kollan Kuusiston ja Aroheinilän raunioi- den ^reunassa, kuvat 54 ja 91.^{20 Högmanin} kartat ^ovat kuitenkin varsin kaavamaisia ja sellaisina epäluotettavia, mutta samanlaisia juovia on myös C. F. Meinander to-

dennut Kaunismäen rauniossa ^71, kartta kuva 6: parimetrisen suoran juovanrau- nion pohjaan merkityn laattakiveyksen päällä, toisen vastaavan reunake- hän vieressä.

Useimmiten poltetut luut löytyvät raunioiden pohjilta jokovailla todettavia suojuksia tai suoria juovia muodostamatta. Miten siis luut on tällaisissa tapauksissa hautaan sijoitettu? Milloin luita on vähän javähän niitä tavallisesti on ne on voitu pan- na arkkuun tai muuhun suojukseen, jonka muotoa ne eivät ^voi niukkuudessaan ^ku-

vastaa. Mikäli luualueet kuitenkin ovat vähintään metrin levyisiä, ^ei arkkujen käyttö

17. Halkaisijaltaan 25—30 ^{cm laajan paasiarkun} mainitsee Ekholm Alundan Rotängenistä, ks. E. 1921 48—49.

18. ^Oldeberg 1976 25,^(n:ot 290, 2120, 2458).

19. Esim. Oldeberg 1976 25.

20. Volter Högman, Rauman ja Lapin pitäjät, MA.

192

tunnu todennäköiseltä: kyseessä olevat polttohautaukset ^{ovat avoimia;} luut on toisin ^sanoen siroteltu raunion ^pohjaan. Tällaisia ^on todettu ainakin Kaasanmäki ^I;n rauniossa ^I, Uotinmäen Juholan^rauniossa, Rieskaronmäen raunioissa ^{85, 87 ja 89,} Uotinperä II:n N-rauniossa ja useissa latomuksissa, Euran Lähteenmäen primaari- rauniossa jaKulamaan Taarnalhonvuoren koillisrauniossa,²¹ kuvat ^{23, 35, 40,} 68 ja 91. Voidaan tietysti ajatella, että yhtenäinen luualue koostuisi useamman kuin yhden vainajan ^{luista, mutta} ainakin Uotinperä II:n jaRieskaronmäen ^kyseisiin luualueisiin sisältyivät ainoastaan yhden vainajan luut.²² Mahdollisesti avoimet polttohautaukset

ovat polttohautauksista yleisimmät, vaikkemme voikaan sitä varmasti todeta.

Niillä oli ^tietysti ideasisältönsä. Kenties ^ne merkitsevät lopullista johtopäätöstäitse ruumiinpolton ideasta: jos vainajan sielu vapautui ^roviolla, niin miksi rakentaa ^luille arkkua tai suojusta? Kenties luiden huolimaton poiminta ^roviolta, mihin ^niiden niuk- kuus useissa hautauksissa ^tuntuu viittaavan, kuvastaa sekin luopumista aikaisemmis-

ta käsityksistä. ^{Kun luut} kuitenkin siroteltiin ^raunioon, oli kyseessä ehkä pikemmin- kin sitkeä tapa kuin vainajan tuonpuoleiseen elämään vaikuttava seikka. Satakunnas- sa ei, kuten ei muuallakaan ^Suomessa, luovuttu hautaraunioista kuten paikoin Skan- dinaviassa; niillä oli täällä ^jatkuvasti tehtävänsä.

Vailla todettavaa suojusta tai sen merkkiä poltetut luut olivat ^{jo II} periodille ajoittu- vassa Liedon Kotokallion sekundaarihaudassa;²³ sitä ei kuitenkaan voi pitää ehdotto- masti arkuttomana. Varhaiseen pronssikauteen ajoittunee myös Lähteenmäen pri- maariraunion sekundaari polttohautaus, koska ^se sijaitsi yli kolmimetrisen paasiar- kun vieressä. Uotinperä ^II:n N-rauniossa avoin polttohautaus ^{ajoittunee IV} periodil-

le, sillä ^se ei liene primaaria keskushautausta ^paljonkaan nuorempi. Rieskaronmäen raunioissa 85—87 avoimet polttohautaukset ^ajoittuvat varmasti tai todennäköisesti ^V periodille. Kun avoimia polttohautauksia esiintyy Kokemäenjoen ^suussa, esim. Porin Leppäsen raunioissa ^vielä roomalaisajalla.²⁴raunioissa, jotkarakenteessaankin säilyt- tävät pronssikautista perinnettä, lienee polttohautaus ^tässä muodossa jatkunut VI pe- riodille ja edelleen esiroomalaiseen aikaan.

Tämäkään polttohautauksen ^{muoto ei rajoitu} pelkästään ^Suomeen; Uplannin Drag- byssä se esiintyy viimeistään ¹¹¹ periodilla.²⁵ Kyseessä lienee eräs pronssikautisen polttohautauksen varhaismuoto, Suomeen ^ehkä jo ^II periodilla lainautunut.

21. Volter Högman, Rauman jaLapin pitäjät, MA.

22. Lahtiperä 1970 205—11.

23. Luualueen koko oli vain 100 cm x ^60cm. Edgren 1969.

24. Salo 1970 66-70.

25. Oldeberg 1976 27. Jaanusson—Siiven 1962; II periodille tai mieluummin III:n alkuun ajoittuu avoin poltto- hauta 0.

Poltetut luut ^ovat säännöllisesti vaaleita japuhtaita, ts. roviolta huolellisesti poimittuja ja luultavasti puhdistettuja. Kiintoisan poikkeuksen muodostivat ^Rieska- ronmäen hiidenkiukaan 89 neljä sekundaarihautaa, kartta kuva ^35, sillä poltettujen luiden lisäksi ^ne sisälsivät runsaasti rovion nokea ja tuhkaa ja erottuivat raunion pohjalla mustina palokerroksina. Kyseessä on tuskin satunnainen huolimat-

tomuus: saman raunion molemmat keskellä sijainneet haudat olivat ^noettomia, jano- kiset sekundaarihaudat ^puolestaan sisälsivät pronssiesineen tai ^-esineitä, mikä osoit-

taa hautojen meillä harvinaista varustamista; lisäksi ne sijaitsivat rakenteeltaan eri- tyistä huolellisuutta vaatineessa rauniossa. Niissä kuvastunee siis poikkeaminen ^polt- tohautausten yleisestä traditiosta: luita ^{ei ollut} välitetty poimia rovion tuhkasta, vaan raunioon oli sijoitettu osa rovion palokerrosta kaikkineen. Vainajan jäännöksiäkoh-

taan tunnettu pieteetti näyttää siis vähentyneen siitä, ^mitä avoimet polttohautaukset muutoin osoittavat, mutta tämän ei tarvitse merkitä itse vainajaan kohdistuneen pie- teetin vähenemistä.

Nokisia luita sisältyi myös Kaasanmäki I:n raunioon ^I, mutta muita täysin varmoja avoimia palokerroshautoja ei Satakunnassa ole tutkittu. Panelian

Pienensuon, Uotinmäen Mikolan ja Lapin Vahalan raunioissa todetut noki- tai ^palo- maakerrokset²⁶ voivat selittyä hautoja rakennettaessa poltetuista riittitulista tai hau- dan sisältämästä nokisesta kulttuurimaasta. Varmana palokerroshautauksena ei voi pitää myöskään Liedon Kotokallion tikarihautaa, koska poltetut luut olivat nokiker-

rosta suppeammalla alalla.²⁷ Mutta Ruotsissa niitä esiintyy, Uplannissa poikkeukseni sesti jo ^III:11a, Hallannissa IV periodilla.²⁸ Ne yleistyvät siellä kuitenkin vasta Vja VI periodilla, jolloin mm. Skånessa aletaan rovion tuhkaa sijoittaa hautakuoppaan;

Gotlannissa ja Uplannissa kehitys näyttää samantapaiselta.²⁹ Ilmeisesti Rieskaron- mäen palokerroshaudat ovat skandinaavistenrinnakkaismuotoja.

Ilmiöllä on näet laajempi keskieurooppalainen tausta: rovion tuhkaa sisältävät hau- dat ^ovat yleisiä pronssikauden puolivälissä jalopulla Lausitzin ^kulttuurin piirissä ja esiintyvät jo skandinaavisen pronssikulttuurin 111 periodia suunnilleen vastaavana ai- kana.³⁰ Vastaavat myöhäisen pronssikauden eteläskandinaaviset haudat kuvastavat ilmeisesti Lausitzin kulttuurin vaikutusta, luultavasti Oderin alajuoksulta välittynyt- tä.³¹ Pohjoisemmilla alueilla, mm. Uplannissa, jossauurnahaudat ^ovat harvinaisia, tai

26. Kerttu Itkonen, Kiukainen, Panelia, Pienisuo, 1967, MA. Volter Högman, Rauman jaLapin pitäjät, MA.

27. Edgren 1969.

28. Ks. viite 25, Dragbyn hauta 0. Lundberg 1972 28—30.

29. Stjernquist 1961 100—14. Hansson 1927 79—80; ^kyseiset Gålruminlaivalatomukset ajoittuvat IV ja V periodil- le, mutta palokerroksia sisältävät olivat löydöttömiä. Uplannin Börjen Brobyssä esiintyy pronssikautisessa mil- jöössä jokin palokerroshautajapalokuoppa; Schönbäck 1959.

30. Stjernquist 1961 118—21.

31. Ks. ed. viitettä.

194

Satakunnassa, jostane puuttuvat ^kokonaan, tuhkaa aletaan uurnan sijasta ^{panna pe-} rinnäisiin avoimiin polttohautoihin.

Rieskaronmäen neljä palokerroshautaa sekä Kaasanmäki ^{I:n vastaava hauta} näyttä- vät tutkimuksen nykyvaiheessa yksinäisilmiöiltä. Mutta ne viittaavat tulevaisuuteen,

sillä nokiset luut ^ovat rautakauden polttohaudoissa yleisiä, joskin vanhemmalla^roo- malaisajallavielä harvinaisia.³² Luultavasti kyseinen perinne ei juonnu meillä suoraan pronssikaudesta, vaan merkitsee rautakaudella ^{uutta läntistä} impulssia.

Vainajan

Parhaan kuvan vainajien varhaispronssikautisista varusteista Skandinaviassa tarjo-

avat Tanskan klassilliset tammiarkkuhaudat. Polttamattomat ^{vainajat ovat} niissä säi- lyneet hämmästyttävän hyvin, villaviitalla ja naudantaljalla peitettyinä, täydessä ^vaa- tetuksessaan, johon on usein kuulunut solki, neula, nappi tai vyöhaka, mukana kan- nettu kampa, partaveitsi, pinsetti jatatuointineulaksi arveltu naskali. ^Pukuun voidaan myös lukea ^korut, kuten kaularengas, kaulalevy, rannerengas, sormus ja vyönkoris-

teet, samoin aseet, nim. tikari, miekka, keihäänkärki jaasekirves.¹ Varsinaiset työka- lut ovat haudoissa harvinaisia, mutta onsikirveitä ja sirppejä niistä on kuitenkin löy- detty, etenkin myöhäispronssikautisista.² Lisäksi vainaja voitiin evästää astioihin ^pan- nulla juomalla ^tai mm. liharuualla, josta polttohautojen palaneet eläimenluut ^toisi- naan todistavat.³ Varhaispronssikautinen ruumishauta oli ^asunto, johon vainaja va- rustettiin maallisen elämän jälkeen.

Tapa panna hautaan esineitä omaksuttiin Suomeen rauniohautauksen ^{myötä jo} pronssikauden alussa, joskin siitä ^on Satakunnassa ^vanhimpana todisteena ^{vasta 111} periodille ajoittuva Vahalan tikari. Hautojen varustelussa noudatettiin kaiketi muu- toinkin skandinaavisiatapoja, tietystikin vaatimattomin muodoin. ^Mutta suoranaisia todisteita tästä on vähän: orgaaniset ^antimet tai puvun ^{osat ovat ehtineet} ruumishan^- doissa maatua, japolttohautauksissa ne lienevät palaneet roviolla. Hautalöydöt koos-

tuvat sen vuoksi pelkästään pronssiesineistä ja piistä. Esineitä on löydetty kaikkiaan yhdeksästätoista tutkitusta ^haudasta, ts. joka neljännestä. Vaikka tutkittuihin raunioi-

32. Salo ¹⁹⁶⁸ 192.

1, Esim, Bröndsted 193946—84.

2. Mainittakoon, ettei Oldebergin luetteloon sisältyvistä Ruotsin varhaispronssikautisista sirpeistä ainoakaan ole to- dettavissa hautalöydöksi; Oldeberg 1974. Broholmin mukaan sirppi esiintyy harvinaisenavarhaispronssikautisissa haudoissa; B. 1944 175, samoin joskusvasarataimetallipunssausterä, mt. 181—82. Pronssikauden jälkipuolella sirpit ovat skandinaavisen pronssikauden haudoissa melko yleisiä, toisin kuin onsikirveet, ks. Baudou 1960

16-17, 45.

3. Esim. Bröndsted 1939 48. Jonsson 1972.

hin lieneekin sisältynyt sellaisia, joiden antimet ^on joko pronssikaudella tai ^sen jäl- keen ryöstetty, lienevät pii- ja metalliantimilla varustetut haudat olleet alunperinkin vähemmistönä. Samoin on laita ^Ruotsissa, vaikka sikäläinen pronssikauden metalli- esineistö on Suomeen ^verrattuna ehkä satakertainen. Hautalöytöjen niukkuus voi ^tie- tysti selittyä esineettömän hautaustavan ^{voimasta, mutta} todennäköisesti siihen ^myös on syynä metalliesineiden tosiasiallinen vähyys.

Tämä niukkuus ei kuitenkaan näytä jakautuneen Satakunnan rannikolle tasaisesti, mikäli tutkittujen raunioiden pienen luvun nojalla voi tehdä päätelmiä. Nakkilan—

Porinlahden alueella tutkituista 43 ^varmasta hautarauniosta antimia sisälsi viisitoista, ts. suunnilleen joka kolmas, kahdeksasta Panelianlahden rannalla tutkitusta ^oli vain yksi antimellinen, samoin yksi Rauman jaLapin alueen 27 pronssikautiseksi otaksut- tavasta kaivetusta kiukaasta. Porin pohjoispuolisen Satakunnan rannikko on tässä suhteessa niukasti tutkittua, joten sen osalta asia jää avoimeksi, mutta kun läntisiä metallimuotoja ei alueelta ^tunneta, lienevät metalliantimet olleet sen haudoissakin harvinaisia. Nykyisen aineiston mukaan pii- ja metalliantimet ^ovat yleisimpiä ^Koke- mäenjoen ^{suun haudoissa,} harvinaisempia muulla rannikolla.

Hauta-antimiksi voidaan kaivauksissa löydettyjen lisäksi lukea neljä metalliesinettä, jotka mainitaan hautaraunioistalöydetyiksi tai joiden löytötiedot muutoin oikeuttavat tällaiseen päätelmään.⁴ Kun lisäksi on tietoja neljästä hukkaan joutuneesta hauta- antimesta,⁵ haudoista löydettyjen pii- ja metalliesineiden luku ^nousee 27:een. Niistä ajoituskelpoiset jakautuvat periodeittain seuraaviin ryhmiin:

111 111-IV IV IV-V V V-VI-I

1⁺1? 2? 3 ⁴ 8 4

Hauta-antimien määrä on niin pieni, ettei taulukko voi kuvastaa täysin luotettavasti esineiden hautaanpanon vaihteluita pronssikaudella; ^{jo muutama} uusi ^löytö voi

muuttaa periodien suhteita, ja lisäksi kuvaan vaikuttaa eräiden löytöjen epävarma ajoitus. Mutta nykyisen tutkimustilanteen mukaan hauta-antimien ^{määrä lisääntyy} 111 periodilta lähtien saavuttaakseen huippunsa V:llä. Antimien hautaan pano jatkuu kuitenkin VI periodilla sekä esiroomalaisen ajan ^alussa, joskin ilmeisesti ^väheten.

Epävarmuudessaankin lukusarja on viitteellinen ja vastaa eräissä suhteissa skandi- naavista kehitystä. Ainakin ^VI periodin varmojen hautalöytöjen puuttuminen tulee

4. Harjavallan Heinilän (Taalperin) kirves, Nakkilan Tarringinmäen 2rannerengasta, Panelian Ellan keihäänkärki, ks. lukua "Esineistö”.

5. Hukkaan ^joutuneitaesineitä ^ovat Rieskaronmäestä löydetyksi mainittunappi, Uotinmäen Maijalan rauniosta löy- detyt pinsetit, Juholan rauniosta löydetty pronssiesine sekä nähtävästi Harjavallan Heinilän (Taalperin) hukkaan joutunut onsikirves, ks. lukua"Esineistö”.