Eurajokelainen pihapiiri pysyi koko 1700- ja 1800-luvun ajan ennallaan. Sen rakennukset ryhmitettiin tiiviiksi umpipihaksi, asumukset mies-ja karjasuojat karjapihan ympärille.
Mut-ta vaikka aika näyttikin pihamailla
pysähty-neen, vanhoillaan eieletty. Muutoksia oli mut-ta hitaita, yhtenä sellaisena savupirttien väisty-minen. Pirtti ei ollut 1700-luvun alussa enää eurajokelaisen talonpoikaisväen ainoa asunto.
Mutta koska talonpoika purki vastahakoisesti valmiin rakennuksen, hän jätti savupirtin pai-koilleen. Niinpä se kuului vuonna 1774 pala-neen Saaren tilojen pihapiiriin1, eikä se ollut siellä suinkaantyhjän panttina, soveltuihan se hyvin vaikkapa mallassaunaksi. Tällainen mal-laspirtti oli 1800-luvun alussa muun muassa Auvin Kierin pihalla; Laurilassa se oli siirretty pihapiirin ulkopuolelle. Myös Kirkonkylän
ke-säliä tuhonnut tulipalo sai alkunsalämmitetystä savupirtistä.2
Savupirtti säilyi köyhän kansan asumuksena ja kyläkuvan olennaisena osana 1800-luvun puolelle. Vajaa neljännes (23 %) eurajokelai-sista asumukeurajokelai-sista olikin 1820-luvullayhäti pirt-tejä.3 Vuosisadan lopulla savupirtti, eurajoke-laisittain saunahuone, oli kuitenkin
harvinai-suus, ja itsellisetkin olivat rakentaneet asun-toonsa jo lieden tai varustaneet kiukaan savun
ulos johtavalla holvilla. Juho Isoperen mukaan viimeksi mainittu ratkaisu oli paras, veihän se mennessään sekä savun että höyryn eikä jättä-nyt niitä huoneen seinien kostuttajaksi ja vas-tenmielisten hajujen synnyttäjäksi.4
Auvin lampuotitilojenrakennukset ovat erin-omaisia 1700-luvun lopun talonpoikaisasumuk-sen esimerkkejä. Laurilassa miespihalla oli kaksi asuinrakennusta; toisessa oli vierastapa,
porstua jakaksikamaria, toisessa pakari jasali.
Pentin tilan vierastapa oli muista erillään, sen edessä oli tosin porstua mutta siihen ei liittynyt muita huoneita. Pakari, porstua ja sali sekä
porstuan takakamari olivatyhtenä rivinä pihan etelälaidalla. Isoperän vierastapa oli
samankal-tainen, mutta pakaririvissä oli salin paikalla kaksi kamaria.5
Eurajokelaisten asumukset säilyivät perusrat-kaisuiltaan samankaltaisena sukupolvesta toi-seen. Huippuunsakehittyneenparituparivin
toi-Auvin Stenlundin torppaa 1800-luvun uutuudet eivät koskettaneet. Ikkuna-aukottosin avartuivatmutta muuten torppa ja sen tasaiseksi tallattu alaston pihamaa henkivät mennyttä aikaa. Nurmettunutporraspuun edusta osoittaa kuitenkin, että väki oli muuttanut torpasta 1930-luvun alkuun mennessä pois. Kuva J.Gummerus
1931, Satakunnan Museon kokoelmat.
sessa päässä oli pakari, toisessa sali-tai kuten eurajokelaiset huoneita tavallisesti kutsuivat
tu-pa jakakluuni - jakaksi kamaria. Pirtiksi täkä-läiset nimittivät satakuntalaisista naapureistaan poiketen pelkästään savupirttiä.6 Kakluuni esiintyi salinrinnakkaisnimenä jo 1700-luvulla Auvin katselmuspöytäkirjoissa. Kakluunin ja
tuvan välissä oli porstua jasen perällä yksi tai kaksi kamaria. Ratkaisu muistutti
yksityiskoh-dissaan 1700-luvun puolivälissä rakennettua pappilaa, ainoana erona oli, että pappilan
pors-tuassa oli kellari ja sen päällä kamarit.7
Kuisti ilmaantui porstuan eteen 1800-luvun puolella. Kaukonpielen sotilasvirkataloonse ra-kennettiin vasta 1850-luvun lopulla, vaikka vir-kataloissa olisi sellainen sääntöjen mukaan pi-tänyt olla jo 1600-luvun lopulta lähtien. Kuistin muodostivat porstuan portaiden päälle
raken-nettu lautakatto, kattoa kannattelevat tolpat se-kä penkit portaiden päässä.8
Pakarituvassa oli takkauuni - 'leipomauuni jakeittotakka’ - eli avotuliruoan keittämiseen ja uuni leipien paistamiseen. 1800-luvun jälki-puoliskolla se korvattiin liedellä. Muiden huo-neiden lämmönlähteenä käytettiin tiilistä kak-luunia. Sellainen mainitaan useimmista Auvin kamareista jasaleista 1800-luvun alusta. Muuri kalkittiin sittemmin valkoiseksi. Kaukonpielen puustellin 1850-luvun lopulla valmistuneen asuinrakennuksen uunit kalkittiin heti valkeik-si. 1800-luvun alussa rakennettuun pappilaan muurattiin kuitenkin kaakeliuunit. Eurajokelai-silla talonpoikaistiloilla kaakeli syrjäytti tiilen
vasta vuosisadan lopulla.9
Entistä paremmin lämpöä varaavat muurit kohensivat tuntuvasti väen asumismukavuutta.
Toisena samaan suuntaanvaikuttaneena tekijä-nä oli valaistuksen paraneminen, lähinnä ikku-noiden yleistyminen ja suureneminen. Vuoden
1747 ikkunaveroluettelosta puuttuukin enää vain yksiKaukomäen jakolme Kirkonkylän ti-laa. Tiloilla näyttää olleen suhteellisen paljon ikkunaluukkuja, eihän yhden luukun taloja
Vuojoen kartanon kamareihin ja saleihin hankittiin enimmäkseen kaakelista mutta joihinkin myös val-keasta marmorista muuratut uunit. Eurajokelaisten tai edes lähikaupunkien muurarien taidot eivät kap-teeni Björkmanilleriittäneet, vaan hän hankki uunit valtakunnan keskuksista - hienoimmat uunit Pieta-rista. Kuva P. Pere 1990.
mainittu ainoatakaan ja 2-3 luukun tilojakin vain neljä. Kun 32 tilaa maksoiveroa 4-5
ikku-nasta ja yhdellätoista oli vähintään 10 ikkunaa, enimmällä osalla (78) oli 6-9 ikkunaa.10
Ikku-noidenrunsaus viittaa suhteellisen hyvään asu-mistasoon ja erottaa Eurajoen selkeästi muun
muassa Ulvilasta, jossa2-3 ikkunan talot olivat yleisimpiä. 11 Ikkunoita riittikin jouseisiin huo-neisiin: Auvin Isoperän tilan vierastavassa oli
1800-luvun alussa kolme kuusitoistaruutuista
ikkunaa, pakarissa japihan kolmannessa tuvas-sa kaksi sekä porstuassa yksi ikkuna. Kierin vuonna 1786 valmistuneessa vierastavassa oli kolme, rakennuksen toisessa päätykamarissa yksi ja toisessa kaksi, pakarissa neljä mutta vanhassa tuvassa vain yksi ikkuna.12
Lattiat rakennettiin kirveellä veistetyistä le-veistä parsista. Niiden alle ei
1700-luvullapan-tu aina täytteitä, vaan alla oli paljas, talvella kylmää hohkaava maa. Pahimman viiman kar-koittamiseksi lattian allerakennettiin vain mul-tapenkki. Se sijoitettiin kivijalan tai, jos sitä ei ollut, niin maahan saakka ulottuvien seinähir-sien taakse. Talojen ulkopuolelle multapenkke-jäei enää tehty. Täytelattiat - Trossit’ - yleis-tyivät 1800-luvun puolella. Hankkilan Pihalan
torpan 1800-luvun puolella rakennetuissa ka-mareissa, pakarissa japorstuassa oli kaksinker-taiset lattiat torpparin kuollessavuonna 1834.13 Kartanoissa japappiloissa sammaltäyte pantiin
lattioiden alle joaiemmin.
Huoneiden sisäkatot olivat taitteista, Eura-joella 'syömäreitä’. Pienten huoneiden katot olivat yksi- ja isojen kaksisyömärisiä.Katot ra-kennettiin nauloitta niin, että tukihirteen eli syömäriin lovettiinkolo -pontti - ja sijoitettiin kattolautojen päät tähän. Syömäristä jäi näin näkyville noin kolmen tuuman verran, jotense oli tasattava alapinnaltaan kauniiksi. Kun syö-märi sijoitettiin hieman seiniinkiinnitettyjä kat-tolautojen kannatusripoja ylemmäksi, katto vietti loivasti alaspäin. Kaksisyömärisessä
ka-tossa keskikohta oli vaakasuora.Tasakattoja ta-lonpoikaistaloihin alettiin rakentaa vasta
1800-luvun lopulla. Monen eurajokelaisen sil-mää miellyttänyt syömärikatto uhmasi kuiten-kin uuttavaativaa aikaa ja säilyi käytössä
20.vuosisadalle saakka.
Talonpojan pihapiiriin kuului myös suuri
joukkoulkorakennuksia. Miespihan laidalla oli asumusten lisäksi luhtirivi. Auvin Isoperän 18 kyynärän pituisen rivin yläkerrassa oli kaksi lu-kittavaa luhtia, alhaalla pari puotia, niiden vä-lissä liiteri sekä pihamaalle johtavaportti. Lau-rilan jaPentin liiteri japortti oli rakennettu luh-tirivin viereen. Isoperän jaKierin miespihalla oli myöskäymälä - salainen huone. Kierillä se oli vastikään rakennettu, Isoperällä suurehko kolme kyynärää leveä japitkä erillinen raken-nus. Muuten käymälä yleistyi hitaasti. Juho Isoperen mukaan sellainen oli 1800-luvun lo-pulla vain paikoin, muttaei niinkäänsiisteyden tähden kuin häpeän välttämiseksi, sillä kun
"väliin sattuu käymään herrojakintalossa ja jos kysymään sattuvat, niin on häpeä sanoa, ettei ole laisinkaan”.
Karjapihan piiriin kuuluva talli sijoitettiin Eurajoella vielä 1800-luvun lopulla niin, että siihen pääsi suoraan miespihalta. Isäntä tark-kaili myös pilttuiden suuntaa, sillähevosten oli vakiintuneen tavan mukaan seistävä tallissa päät pohjoista kohti. Navetta sekä pienkarjan suojat ja rehuladot olivat sen sijaan selkeästi karjapihan puolella. Auvin Laurilan
karjapihal-la oli neljän pilttuun talli, kymmenen lehmän navetta, 12-pilttuinen härkätalli sekä erilliset suojat lampaille, sioille, kutuille javasikoille.
Härkätallia vastapäätä oli 13kyynärän pituinen ja 10 kyynärän levyinen (7,7 m x 5,9 m) rehu-vaja. Sen jatallin väliin jäikatettu liiteri. Tapa rakentaa lukuisia erillisia suojia säilyi 1800-lu-vun lopulle. Muutosten merkit olivat kuitenkin vuosisadan vaihteessa jo näkyvissä. Ne liittyi-vät karjanhoidon tehostumiseen. Tallissa ne il-menivät heinän varastoimisena ylisille; navet-toihin sama käytäntö tuli hievenen myöhem-min. Vilja-aitat, heinäladot, työkaluvajat, sau-na, riihirivi ja mahdollinen paja sijoitettiin pi-hapiirin ulkopuolelle.
Yhden tilan rakennusten määrä oli suuri.
Auvin Kierin pihalla ja läheisellä mäellä oli kaksi uudehkoajakaksi vanhaa asuinriviä,
luh-Luhtirivi oli talonpoikaispihan olennainenosa. Se oli kaksikerroksinen ja nelihuoneinen. Alakerran puodeissa säilytettiin viljaa jaruokaa, yläkertaan kapusivat talon tyttäret ja piiatkesäisin yöpuulle, koristivat huoneet mahdollisia vieraita varten itse kutomillaan tekstiileillä ja antoivat tulijalle näytteen emännän taidoistaan.
Kuva J. Gummerus 1931, SatakunnanMuseon kokoelmat.
ti, portti jaliiteri, mallassauna ja käymälä, kai-vo sekä yksinäinen puoti,talli, navetta, härkä-talli,halkovaja, olkilato sekä suoja lampaille ja vasikoille, kolme vilja-aittaa, kaksi riihiriviä,
akanalato sekä työkaluvaja, yhteensä 23
raken-nusta. Kun käytäntö oli muilla tiloilla likipitäen
sama, kylän neljällä tilalla oli ulkopeltojen rii-hiä ja niittyjen heinälatoja lukuun ottamatta kahdeksankymmentä rakennusta.
Itsellis- jatorppariperheiden käytössä olevien rakennusten määrä oli talollisiin verrattuna
vä-häinen, mutta asumus sekä joukko vajoja ja karjasuojiakuului heidänkin pihapiiriinsä. Enti-nen sotamies Jaakko Lax asui 1830-luvun alus-sa vaatimattomassa vanhassa savupirtissä, eikä
hän näytä omistaneen tämän lisäksi kuin kaksi aittaa jaheinäladon, muttaKoivunimen entisen sotamiehen Mikko Granströmin jäämistössäoli 1810-luvun alussa tupa, puoti, sauna, ruoka-aitta. lampola ja lato sekäriihi latoineen. Kor-paraali Jaakko Konstilla oli Irjanteella pakarin jakamarin asumus, porstua, sauna, aitta,kaksi
navettaa ja tuulimylly. Torpan rakennukset
oli-vat paremmat, mainitaanhan Hankkilan Piha-lasta pakari, sen takakamari, porstua takakama-reineen, navetta, siihen liittyvä vaja ja liiteri, luhtirivi kaksine puoteineen ja luhteineen, talli, riihi kaikkine varusteineen sekä sauna ja sen
porstua.14
Kyläkunnan rakennukset poikkesivat
toisis-Luhtirivin yläkerran käytävää seli solaasuojaavaa aita oli Satakunnassa yleensä avoin. Eurajokelaiset raken-sivat sen muuten Uusi Mustapäässä toteutettuun tapaan mutta nostivat seinäksi kolme hirttä, edellisen kuvan TarvolanIsoperen luhdin koristeellinen ristikkoaita on myöhempien korjausten tulos. Mustapään luhti
puoles-taan oli tavanomaista pidempi, olihan siinä vaunusuojan molemmin puolin oma luhtirivi. Kuva K. Havas, Eurajoen kunnan kokoelmat.
taan sekä leveydeltään että korkeudeltaan. Yh-tenäistä oli vain hirsisten seinien piintynyt har-maus. Sekin rikkoutui hiljalleen 1800-luvun ai-kana, kun talonpojat alkoivat sivellä asuinra-kennusten hirsiin punamultaa sekä ovien ja ik-kunoiden puitteisiin ja kulmalautoihin valkeaa öljymaalia.