Ihmistä ympäröivä luonto oli kaikkineen sekä
outo japelottava että tuttu jaturvallinen.
Ihmi-nen oivalsi sen säännönmukaisen kiertokulun.
Hän pohti myös tapahtumien syitä ja näki ne periaatteessa Jumalan tahdon ilmauksiksi.
Mut-ta vanha taikausko eli sitkeästi kirkon opetuk-sen rinnalla, olivatpa 1700-luvun alun eurajo-kelaiset taipuvaisia uskomaan suoranaiseen
noi-tuuleenkin ja olivat vuoden 1730 talvikäräjillä tutkimassa noidaksi syytettyä Lapin Anttilan kylän Briitta Juhontytärtä. Oikeudenkäynnistä tuli pitkä jatunteita kuohuttava. Kaiken
lähtö-kohtana oli väite, jonka mukaan Briitta oli saa-nut erään naapurinsa lapsen itkeskelemään.
Naapurin kertomus mursi padot jatoi kärä-jiinrunsaasti muita Briitan noitavoimien uhre-ja;kenen käsi oli mustunut, kun hän oli lyönyt Briitan lasta, kuka oli menettänyt karjaansa ja kuka saanut sairauteensaoutoja lääkkeitä. Oli-pa Briitta käynyt Eurajoellakin tärvelemässä Isoperen viinapannun, niin ettei sen hattu pysy-nyt enää paikoillaan jaettä siinäkeitetty viina turmaltui juomakelvottomaksi. Raskaimman syytöksen esitti Eurajoen pitäjänapulainen Jo-han Fabrell. Hänen muistelemansa tapaukset ajoittuivat vuosiin 1711-1712. Briitta oli asu-nut tyttärineen tuolloin Raumalla ja tavannut
siellä erään laitilalaisen Matti-nimisen miehen.
Tämä oli kosiskellut Briitan tytärtä. Koska tu-hattaitoinen Matti vaikutti kaikin puolin kelpo mieheltä. Briitta suostui liittoon. Mutta ensim-mäisten kuulutusten jälkeenkävi yllättäen ilmi, että Matti oli jonaimisissa. Äkämystynyt
Briit-ta tuli tiedon saatuaanFabrellin isän luona asu-van Matin pakeille jauhkasi muuttaatämän su-deksi. Mattia moinen ei säikäyttänyt vaan hän vastasi samalla mitalla: muuta vain, niin minä-pä syön ensi töikseni lehmäsi, sittentyttäresi ja lopuksi sinut!
Uhmakas puhe jäi Matin viimeiseksi, sillä sen koomin miehestä ei kuultu mitään. Vain jälkeen jääneetrunsaat juomavelat, monet työ-kalut ja isäänsä rauhan palattua etsiskelevä ty-tär muistuttivat Matin olemassaolosta. Kaikki viittasi Fabrellin mielestä selvästi Briitan uh-kauksen toteutumiseen. Hän ei esittänyt kerto-muksensa tueksi tietoja kaupungin lähistöllä vaaniskelleen suden liikkeistä, mutta kertoi joutuneensa itsekin Briitan noitavoimien koh-teeksi. Syynä olivat Briitan Matille kutomat
villasukat, joita Fabrellin isä ei suostunut
pa-Aurinkokello näytti elämänsä luonnon vuotuisen ja vuorokautisen kulun mukaan järjestäneelle ihmiselle riittävän tarkanajan. Sen mukaan ennätti hyvin sun-nuntain jumalanpalvelukseen ja muuhun ei kellonai-kaa vaatinut. SatakunnanMuseonkokoelmat.
lauttamaan. Mutta kun hän veti ne kylmänä syysyönä jalkaansa, hän sai niistä päiväkausia kestäneen ankaran säryn.
Briitta kiisti aluksi kaikki syytökset mutta pyörsi puheensa yön jälkeen jakertoili vuolaas-ti luonteensa vinoutumista, kiivaudestaan sekä kyvyttömyydestään rukoilla jakuunnella Juma-lan sanaa. Hän myönsitavanneensa paholaisen.
Tämä oli ilmestynyt hänelle tummiin pukeutu-neena miehenä ensi kerran nelisenkymmentä
vuotta takaisin, kun Briitta oli menettänyt tuli-palossa omaisuutensa, jaluvannut pikkusormea tai muutamaa veripisaraa vastaan palauttaa kai-ken takaisin. Sittemmin piru olikäväissyt
Brii-tan pakeilla muun muassa varsan hahmossa.
Viimeisen kerran hän oli tavannut paholaisen edellisenäyönä, kun tämä tuli noutamaan
Brii-tan lupaamaa sormea tai verta. Kahleissa
viru-nutta vankia vartioinut mies oli hänkin
havah-tunut pirun käyntiin. Hän ei ollut suorastaan
nähnytpaholaista muttaoli kuullut Briitan kah-leiden kiivaan kolinan jateki siitäomat johto-päätöksensä.
Käräjillä esitetyt raskauttavat todisteet ja Briitan oma tunnustukset johtivatankaraan tuo-mioon; noita oli mestattava ia roviolla poltetta-va.84
Briitta Juhontytäroli viimeinenkäräjille tuo-tu noita; hänen jälkeensävastaaviatapauksia ei käsitelty eikä noidaksi puhutteleminen
aiheutta-nut enää syytteiden nostamista eikäedellyttänyt välitöntä maineen puhdistamista. Tämä ei mer-kinnyt taikauskon katoamista, ja miksi olisi-kaan, kun käräjillä oli parin vuoden ajan käsi-telty kuohuttavia tapauksia jakun seurakunnan oppinut pitäjänapulainenkin näytti vakaasti us-kovan noitien kykyihin. Ihmisten pahansuo-puus - paha silmä- oli edelleen läsnä javaati herpaantumatonta varuillaan oloa. Näkit vaani-vat vesistöissä, eikä haltijoiden perimmäisistä vaikuttimista ollut varmuutta.
Kyöpelinvuorelle luudillaan lentävien noita-akkojen muuttuminen pääsiäisaikaan liittyväksi
tarun jatoden sekoitukseksi kuvastaa hyvin ih-misten hämmennystä, uskoako vai ei? Vanha taikausko kanavoituiajan myötä uusiin uomiin.
Siitä tuli enimmältään harmiton pyrkimys vai-kuttaa tuleviin tapahtumiin. 1800-luvunlopulta peräisin olevan materiaalin mukaan taikakeinot tähtäsivät etupäässä vain tapahtumien muutta-miseen taikojan oman mielen mukaisiksi. Pää-määränä saattoi olla vaikkapa tytön suostutta-minen avioliittoon, hevosten taivuttaminen hel-posti seuraaviksi tai varkaan ilmiantaminen.
Koska toisaalta oli välttämätöntätuntea keinot, joillaloitsut saatiin kirpoamaan, niin vahingol-lisiakin taikoja tehtiin, mutta niistä ei kyseli-jöillehevin kerrottu. Poikkeuksena olivat tiedot mielisairauden aiheuttamisesta japienten äijien loitsimisesta vihamiehen riesaksi.85
EURAJOKELAISIA TAIKOJA
Varas palauttaa anastetun tavaran takaisin, josse, joltaon varastettu, meneepyhäaamuna ennen kir-konkellojen soittoa - kläppäämistä -kirkolle, käy kerran vastapäivääntaakseen katsomatta kirkon ym-päri, nousee torniin ja sanoo: ”Kaikki kuolleet tässä ympärillä, menkäät vaivaamaan minulta varasta-nutta”.
Varastettu hevonen palaa takaisin, kun otetaan hevosen kaulassa olleet länget-ränget - jaasettaa ne uuniin kaulan vastainenpuoliarinaapäin. Mikäli hevosta ei ole sidottu, sepalaa varmasti takaisin.
Vastahakoisen tytönsaarakastumaan, josantaatälle ehtoollispöydässävasemmassakainalossa pidettyä nisua.
Onni hymyilee korttipelissä, jos pappi on astunutpakan yli sunnuntaina kirkkoon mennessään.
Mikälisotaan lähteväpaneekuolleen silmien peittona olleenvaatteen rintaansa vastaan, kuulat
kaikko-vat.
Hevonenkotiutuu uuteenpaikkaan helposti, josemännänhelmaan kootaan kaikki tilan avaimetja
anne-taanhevosen hamuta helmaanpannut ohrat. Pienimmät avaimet sidotaan narulla yhteen, sillä ei hevo-sen toki avaimia syödä tarvitse!
Loitsun saaraukeamaan, jos polttaa isännän jaemännänsukan kolmanteen pesään muutetussa tulessa jasekoittaa tuhkan tämänjälkeen noidutun eläimenruoan joukkoon.
Liikavarpaat paranevat, jos menee täydenkuun aikana istumaan niin suurelle kivelle, ettei sitä voi ku-kaan rikkomatta liikuttaa, asettaa liikavarpaan kuuta kotia ja lausuu: "Syö kuu liikavaan älä liian kan-tajaa". Tämä toistetaan yhdeksän kertaa.
ENNUSTUKSIA
Pesänsä maahan tekevä vaapsiainen ennustaakuivaa kesää ja syksyä Kissa antaa ylen pahan ilman edellä
Kukko kiekuu iltapäivän sadetta.
Minne varis ehtoolla, sieltä tuuli ylihuomenna.
Siat rypevät rapakoissa poudan edellä.
Lampaat etsiytyvätsuojaanpitkän sateen edellä.
Keväinen ukkonen ennustaakylmää.
Kotiin palaavan karjan suusta ulospistävät korret enteilevät sadetta.
Vanhoihin 1600-luvulla helposti noitasyyt-teisiin johtaneisiinperinteihin pohjautui myös kyky parantaa erilaisia tauteja ja vaivoja. Pa-rannuksen tuojina käytettiin yrttejä ja loitsuja.
Viimeksi mainitut tehosivat vain pahan tuomiin tauteihin. Taikuuden avulla pyrittiin
ennakoi-maan tulevia, muttatämä onnistui vain tiettyinä otollisinaaikoina, ennen kaikkea Uudenvuoden yönä. Niinpä jos tietoa halajavat panivat kes-kiyöllä suolojatuvan ikkunalle, tulos oli nähtä-vissä aamulla; kenen suolakeko suli yön
aika-na, hänen elämänsä valui tyhjiin vuoden
mit-taan. Mutta aamu antoi myös muita viitteitä:
minkä eläimen näki ensimmäiseksi, sen kaltai-nen oli koko vuoden. Tämän vuoksi eurajoke-laiset kiirehtivät anivarhaintalliin, jotta he oli-sivat työteliään ja uskollisen hevosensa kaltai-siamutta tapasivat onnettomuudekseen matkal-la toisinaan virkun kissan. Laskiaisena juotu piimä puolestaan keräsi kesällä juojan ympäril-le taajat hyttysparvet.
Taikojenrinnalla eli luonnontarkkaileminen, sen säännönmukaisuuksien ja poikkeaminen havainnointi. Se oli elintärkeää, olihan luonto
samanaikaisesti ihmisen ystävä ja vihollinen.
Sen oikut toivat mukanaan kadon, nälän ja
kul-kutaudit, mutta se tarjosi ihmiselle myös lukui-sia mahdollisuuklukui-sia nähdätulevaan; sen tuttuus antoi elämälle selkeän rytmin. Ihmisenoli näin ollen tulkittava oikein luonnon merkit. Hänen oli ymmärrettävä, että hiiret eivät syyttä suotta
ryhtyneet syömään vaatteita vaan antoivat viit-teitä tulevista sairauksista jaettä
ihmisasumus-ten lähelle ilmaantunut huuhkajaennusti kuole-maa.
Hyviksi todetut havainnot siirtyivätperintönä sukupolvelta toiselle. Niinpä eurajokelaiset tun-sivat hyvin hokemat: halloiksi käki hankeen ja jos kurki haukkaa hankea, niin mies puree parkkia. He pitivät visusti silmällä vuoden kah-dentoista ensimmäisen päivän ilmoja, sillä
"minkälaiset ilmat ovat kunakin päivänä, sa-manlaiset eri kuukausina”. Yhtä tarkoin oli
tut-kailtava ensimmäistä kyntteli.ipäivän jälkeistä suojasäätä, antoihan se viitteen jäidenlähdöstä.
Muita huomionarvoisia tapahtumia oli
ensilu-mi, jänistenkulku uudella lumellasekähanhien lähtö syksyllä. Lumen peittämät vielä lehdessä olevat puut toivat tullessaan pitkän jatautisen kevään. Syksyllä lumiauran kaltaisessa muo-dostelmassa lentävät hanhet ennustivatrunsasta lumentuloa, mutta mikäli auran toinen siipi jäi lyhyemmäksi, talvesta tuli vähäluminen - silo.
Jänikset jättivät uudelle lumelle selkeät viestit:
jos ne kulkivat samoja polkuja, talvesta tuli runsasluminen, mutta_päinvastainen, jos ne kulkivat sikin sokin. Mutta ihmisiä kiinnosti myös seuraavan päivän sää, jotensitäkinvarten
oli luotava omat tunnusmerkit, oli tarkkailtava kotipiirin eläinten käyttäytymistä, lintujen
len-toa, taivaanrannan värejä ja pidettävä visusti mielessä, että ihminen liittyi osana ympäris-töönsä jaettä hänen oli elettävä sen
edellytys-ten ja vaatimusten mukaisesti.