Papinvirat tulivat haettaviksi vasta vuoden 1739 jälkeen. Aikaisemmin ne oli täytetty tuo-miokapitulin pitämän ylennysluettelon eli lä-hinnä virkaiän mukaisessa järjestyksessä.
Mut-ta nytkapitulin olipantava ehdokkaat järjestyk-seen aina vaali kerrallaan. Menettely korosti pappien omatoimisuutta, mutta soi tuomiokapi-tulille samalla tilaisuuden muotoilla pätevyys-vaatimuksia ja korostaa muitakin avuja kuin pitkää virkauraa. Käytännössä pappina oloaika oli koko 1700-luvunajan ratkaisevan tärkeä te-kijä, mutta kun koulujen opettajina toimivat
saivat laskea virkavuotensa kaksinkertaisina, myös opilliset ansiot tulivat ainakin osin huo-mioon otetuiksi.83
Kirkkoherran vaalissa vaatimukset olivat ko-vimmillaan. Eurajoella tämä näkyi niin, että vuoden 1749 jälkeenvalituksi tulleet olivat yh-tä lukuun ottamatta maistereita - Johan
Pihl-man jaHenrik Tallqvist lisäksiteologian tohto-reita. Poikkeuksena joukosta erottuu vuonna
1852 kirkkoherraksi valittu Gustaf Nesten, mutta hän oli palvellut pappina vuodesta 1814 alkaen ja ollut Eurajoella vuodesta 1825 läh-tien. Hän oli näin entuudestaan kaikille tuttuna turvallinen valinta. Mikael Forselius, Henrik Tömroth sekä edellä mainitut tohtorit olivat kirjanoppineita ja tulivat kirkkoherroiksi suo-raan opettajantoimesta, joskin Forselius oli
vaalin suorittamisaikaan naimisissa Eurajoen kirkkoherran tyttären kanssa.84
Oppineisuus ei ollut kaikissa tapauksissa eu-rajokelaisten eniten arvostama ominaisuus, oli-vathan he vuonna 1774 valmiitasettamaan pit-kään pappina toimineen Henrik Solinin fysiikan
Eurajoen pappien ei tarvinnut muistella Isä meidän-rukouksensuomen- ja ruotsinkielisiä sanoja mieleensä Oikean rytmityksen hesaivatrukoukseen kirkonarkistossa näihin päiviin säilyneenjaMissale Aboenseen liite
tyn käsikirjoituksen sivuilta. Kuva P. Pere 1990.
professoriksi ehdolla olleen Johan Pihlmanin edelle. Vaalin voidaan tästä huolimatta katsoa merkinneen käännekohtaa ja vanhojen asentei-den murtumista. On näet huomattava, että eh-dokkaat antoivat tuolloin viimeisen kerran pöy-täkirjoihin merkittyjä lupauksia edeltäjän les-ken ja lasten elättämisestä. Koska lupausten antajinaolivat sekä Solin ettäPihlman, ne eivät vaalia ratkaisseet.85 Opin arvostus kasvoi 1800-luvun puolella, joskinon huomattava, et-tä tuttuus ohitti oppiarvot vielä vuonna 1836,
kun eurajokelaiset asettivat Gustav Nestenin papilliset ansiot Henrik Tallqvistin tohtorin ar-von edelle.86
Kappalaiset ja pitäjänapulaisetolivat vaalisi-joilla virkaiän mukaisessa järjestyksessä. Vaa-lissa sukulaisuussuhteetjatuttuus nousivat
kes-keisiksi. Niinpä Mikael ja Samuel Höckert -isä japoika - hoitivatkappalaisen tehtäviä vuo-desta 1721 yhtäjaksoisesti vuoteen 1814. Jäl-kimmäisen poika Adolf Wilhelm oli ensin
vuo-desta 1798 isän javuodesta 1814 pitäjänapulai-sena-hänet oli valittu virkaan jovuonna 1810, mutta hän sai viran valitusten jälkeennimiinsä
vasta vuonna 1814. Johan Homaeus, Johan
Rikström, Fredrik Lilius jaDavid Wegelius
oli-vat eurajokelaisille tuttuja: ensin mainittu oli kirkkoherran poika sekä toinen vävy jakaikki neljä aikanaan useita vuosia kirkkoherrojen apulaisina palvelleita miehiä. Eli kun pitäjään nimitettiin tai valittiin vuosina 1725-1865 viisi-toista kappalaista ja apulaista, seitsemän oli palvellut täällä jo aikaisemmin, Gustav Nesten tuli naapuriseurakunnasta jaseitsemälläei
näy-tä olleen valintaa edeltäviä yhteyksiä Eurajoel-le.
Eurajoen kirkkoherrat olivat ilmeisen tyyty-väisiä seurakuntaansa, koskapa he eivät Henrik Tallqvistiä lukuun ottamatta hakeutuneet täältä pois. Kovin pitkään he eivät kirkkoherroina
to-sin ennättäneet olla. Poikkeuksena oli Johan
Pihlman, jokaoli Eurajoella 36 vuotta. Erityi-sen tiuhaan kirkkoherrat vaihtuivat Pihlmanin kuoleman jälkeen, olivathan viran kolme seu-raavaa paikalla yhteensäkin vain parin vuosi-kymmenen ajan. Kun kappalaiset ja pitäjänapu-laiset vaihtuivat tänä aikana poikkeuksellisen
tiuhaan jaseurakunnassa oli useita kirkkoherro-jen apulaisia jaarmonvuosiensaarnaajia, eura-jokelaisten oli tutustuttava vuosien 1810-30
• •• 07
välisenäaikana kuuteentoista pappiin.
Seurakunnan japappien väliset suhteet näyt-tävät olleen ylipäätään hyvät. Vaaleihin liitty-vät erimielisyydet saattoivat hankaloittaa
tutus-tumista ja hiertää mieliä, mutta näkyviin tä-mänkaltaiset kitkat eivät tulleet. Seurakunnan tyytyväisyys näkyy parhaiten tapauksissa, jois-sa se otti kappalaisen kirkkoherrakseen -
Gus-tav Nestenin vuonna 1852 jaKarl Rothströmin vuonna 1865 - tai valitsi kirkkoherran apulai-sen kappalaisekseen tai pitäjänapulaisekseen.
Parhaimman mahdollisen todistuksen
seurakun-ta antoi vuonna 1772 kuolleesta Mikael
Forse-liuksesta; hän oli palvellut seurakuntaarunsaan kahden vuosikymmenen ajan mutta ei
ennättä-nyt hiljaisesta ja vaatimattomasta elämästään huolimatta kerätä omaisuutta, koska oli aina valmis auttamaan hätää kärsiviä.88
KIRKKOHERRAT89 SamuelHornaeus 1722—40
Matthias Tackou 1742-48
Mikael Forselius 1749-72
Johan Pihlman 1775-1811
Henrik Törnroth 1812-20
Abraham Paulin 1821-27
Henrik Solin 1828-34
Henrik Tallqvist 1836-51
GustafNesten 1852-64
KAPPALAISET
MikaelHöckert 1721-65
Todenäköisesti turkulaisen tullikirjurin poika, vihittiin papiksi vuonna 1692, oli sen jälkeen Houtskarin kappalaisena sekä Uudenkaupungin kirkkoherrana vuodesta 1705. sai rauhan pa-lauduttua nimityksen Eurajoelle vuonna 1722. Rovasti. Kuoli Eurajoellavuonna 1740.
Huittisten pitäjänapulaisen poika, s. 1690, vihittiin papiksi vuonna 1719, siirtyi Eurajoelle Punkalaitumen kirkkoherran
vi-rasta vuonna 1742. Hän oli vuonna 1747pappissäädyn edusta-jana valtiopäivillä. Rovasti, Porin triviaalikoulun tarkastaja, kuoli Eurajoella vuonna 1748.
Pöytyän kirkkoherran poika, s. 1705, valmistui maisteriksi vuonna 1735 javihittiin papiksi 1748. Tuli Eurajoelle Porin tri-viaalikoulun opettajan paikalta. Avioitui Eurajoen edellisen kirkkoherran tyttären Anna Maria Tackoun kanssa. Kuoli
Eura-joellavuonna 1772.
Tilanhoitajan poika Uudestakaupungista, s. 1733, valmistui maisteriksi vuonna 1754,vihittiin papiksi 1770. Tuli Eurajoelle Porin triviaalikoulun konrehtorin virasta. Nimitettiin lääninro-vastiksi vuonna 1779, väitteli tohtoriksi samana vuonnaja sai teologian kunniaprofessorin arvon 1786. Hän oli valtiopäivillä pappissäädyn edustajana vuosina 1776, 1786, 1789 ja 1792.
Turun akatemian kemian dosentti 1757, ehdolla fysiikan pro-fessoriksivuonna 1766 ja teologian professoriksi vuonna 1790.
Kolmannella vaalisijalla Turun piispanvaalissa 1802. Kuoli Eurajoellavuonna 1811.
s. 1754, valmistui maisteriksi vuonna 1782, Porin koulun apo-logista ja rykmentin saarnaaja, valittiin Eurajoelle vuonna
1812. Kuoli Eurajoella 1820.
s. 1777, valmistui maisteriksi vuonna 1802, toimi ennen Eura-joelle tuloaan Paattisten, Kokemäen ja Harjavallan kappalaise-na. Kuoli Eurajoella 1827.
Uudenkirkon kappalaisen poika, s. 1780, valmistui maisteriksi vuonna 1805, toimiennenEurajoelle tuloaan Halikon pitäjäna-pulaisena jakappalaisena. Kuoli Eurajoellavuonna 1834.
s. 1804Punkalaitumella, väitteli tohtoriksi vuonna 1823. Tuli Eurajoelle opettajan toimesta 1836. Rovasti. Siirtyi Eurajoelta Kangasalan kirkkoherraksi, kuoli Kangasalalla vuonna 1854.
Laitilalaisen torpparin poika, s. 1791, vihittiin papiksi vuonna 1814. Toimi koko pappina oloaikansa Eurajoella, ensin kirkko-herran apulaisena vuodesta 1814, sitten kappalaisena vuodesta
1825 ja viimein kirkkoherrana. Varapastorin arvo vuonna 1837. Kuoli Eurajoellavuonna 1864.
Raumalaisen porvarin poika, s. 1698, vihittiin papiksi isonvi-han aikana ja määrättiin vuonna 1721 Eurajoen kappalaiseksi.
Sai varapastorinarvon.Kuoli Eurajoellavuonna 1765.
Samuel Höckert 1765-1814
David Wegelius 1816-26
Pehr Rönnbeck
GustafNesteri 1825-53
AlbertF. Malmberg 1854-58
Karl Rothström 1861-84
PITÄJÄNAPULAISET
Johan Fabrell 1725-33
JohanHornaeus 1733—43 Johan Rikström 1744-82
JohanPihi 1789-96 Fredrik Lilius 1796-1810
AdolfHöckert 1814—22
Esaias Tortberg 1825-32
GustafSjöblad 1833-61
Edellisen poika, s. 1730, vihittiin papiksi vuonna 1754. Toimi isänsä apulaisena Eurajoella vuodesta 1754 ja sai kappalaisen viran tämän kuoltua vuonna 1765. Varapastori vuonna 1789.
Kuoli Eurajoellavuonna 1814.
Kirkkoherran poika, s. 1719, vihittiin papiksi vuonna 1812, siirtyi Eurajoelta Köyliön kirkkoherraksi. Kuoli Halikon kirk-koherrana vuonna 1839.
Valittiinvuonna 1823 Eurajoen kappalaiseksi mutta otti ennen viran vastaanottamista nimiinsä Sauvon pitäjänapulaisen viran.
Valittiin virkaan vuonna 1824, sai myöhemmin kirkkoherran viran,kts. edellä.
Kirkkoherran poika, s. 1817 Uudessakaupungissa, vihittiin pa-piksi vuonna 1839, toimi Taivassalon pitäjänapulaisena vuo-desta 1840, sai varapastorin arvon vuonna 1851 ja siirtyi Eura-joelle 1854. Kuoli Eurajoella 1858.
Värjärin poika, s. 1817 Uskelassa, vihittiin papiksi 1842, An-gelniemen kappalainen vuonna 1844, valittiin Eurajoen kappa-laiseksi 1861 ja kirkkoherraksi 1884. Kuoli Eurajoella vuonna
1893.
Raumalainen, vihittiin papiksi vuonna 1725 ja määrättiin heti Eurajoelle, kutsuttiin 1733 Luvian kappalaiseksi, siirtyi Luvial-ta Taivassaloon 1742,kuolivuonna 1774.
Eurajoen kirkkoherran poika, siirtyi Luvian kappalaiseksi vuonna 1743. Kuoli Luvialla vuonna 1756.
s. 1713, toimi Eurajoen kirkkoherran apulaisena vuodesta 1744. Kuoli Eurajoella vuonna 1782. Kirkkoherra Homaeuk-senvävy.
Turkulaisen porvarin poika, s. 1750, vihittiin papiksi vuonna 1780, siirtyi Ulvilan kappalaiseksi 1796,kuoli vuonna 1821.
Rauman pedagogin poika, s. 1764, vihittiin papiksi vuonna 1790 ja määrättiin Eurajoen kirkkoherran apulaiseksi. Seura-kuntalaiset pyysivät hänetvuonna 1796 pitäjänapulaiseksi. Siir-tyi Eurajoelta 1810 Vampulan kappalaiseksi. Kuoli
Vampulas-sa vuonna 1819.
Eurajoen kappalaisen poika, s. 1733, vihittiin papiksi vuonna 1798,määrättiin Eurajoen kappalaisen apulaiseksivuonna 1754 ja pitäjänapulaiseksi vuonna 1756. Kuoli Eurajoella vuonna
1822. Vaimo Häväisten Kistilän tytär.
s. Porissa 1796, vihittiin papiksi vuonna 1819, siirtyi vuonna 1832 Juvan kappalaiseksi.
Talonpojan poika Ulvilasta, s. 1795, vihittiin papiksi vuonna 1822,muutti Eurajoelle Halikon pitäjänapulaisen virasta 1833.
Kuoli Eurajoella vuonna 1861.
Eurajoella ei ollut lukkarilaa. vaan jokainen lukkari sai hankkia asuntonsa itse. Luvialta lukkariksi vuonna 1809 tullut Karl Lindeman asui tässä Pappilan sillanpielessä olevassa torpassa. 1900-luvun alusta kerätty muistitieto korostaa lukkarin ruotsalaisuutta ja herraskaisuutta, mutta tehtävänsä hän hoiti moitteitta. Hän lääkitsi, laati koristeellisella käsialalla selkeitä perunkirjojaja ottikorvausta vastaan tehdäkseen erilaisia vali-tuksia, lauloi hyvin jatakoi lukutaidon vastahakoisimmankin poikalapsen päähän. Hän näyttää mvös istutta-neenlapsiinsakotiseuturakkautta, koskapa hänen poikansaantoi seurakunnalle huomattavia lahjoituksia.
Nai-matonKlaara-tytär asui torpassakuolemaansa elivuoteen 1900 saakka. Kuva J.Gummerus 1931,Satakunnan Museon kokoelmat.