Historiallisia lähteitä lukeva havahtuu pian huomaamaan Juhojen, Mattien, Mikkojen ja Heikkien, Marioiden. Annojen, Valpureiden ja Liisojen runsauden ja herää kummastelemaan käytössä olleen nimivalikoimansuppeutta. Eu-rajoen vuosien 1722-31 kastettujen luetteloiden
mukaan vaikutelma on oikea ja käytettyjen ni-mien määrä vähäinen, onhan näinä vuosina kastetulle 226 pojalle annettu kaksikymmentä ja 231 tytölle yhdeksän erilaista nimeä. Kun nimet kasaantuivat vielä niin, että vajaa puolet
(48 %) pojista oli Juhojatai Matteja ja yli puo-let (54 %) tytöistä Marioita ja Liisoja, joka toi-nen Eurajoen kasvavasta sukupolvesta totteli neljää nimeä. Kun moni poika kastettiin lisäksi Mikoksi, Jaakoksi, Antiksi tai Heikiksi jatyttö Annaksi tai Valpuriksi, 77 % pojista oli kuu-den ja86 % tytöistä neljän nimen kantajia.79
Kaikki Eurajoella 1720-luvulla kastetut
nai-set olivat jonkintunnetunpyhimyksen kaimoja, edellä lueteltujen lisäksi lähinnäKatariinoja ja Briittoja. Miehet saivat kantaakseen apostolien, arkkienkelien. Vanhan testamentin patriarkko-jen ja myöhempien pyhimysten nimen. Uskon-puhdistaja Martti Luther antoi hänkin nimensä usealle 1700-luvun alun eurajokelaiselle. Pitä-jäläiset noudattivat siten edelleen keskiaikaista perinnettä ja valitsivat lapselleen mahtavan suojelijan, eräänlaisen varjon, joka iloitsi kai-mansa menestyksestä januhteettomasta elämäs-tä, suri vastoinkäymisiä ja tehtyjä syntejä. Hän-tä oli kiitettävä nimikkopäivän messussa ja hä-neltä oli pyydettävä varjelusta seuraavaa vuotta varten. Nimipäivä olikin alkujaan pyhimyskai-man eikä suinkaan nimen kulloisenkinkantajan juhla.80
Vanhat perinteet säilyivät elinvoimaisina 1700-luvun jälkipuoliskollesaakkasekäJuhoja Maria suosituimpina etuniminä; edellisiä oli kolmannes (36 %) vuosina 1773-79 kastetuista
Vuojoen kartanon neljänkymmenen huoneenseinätja kipsikatot koristeltiin stukkofriisein.Kuva P Pere 1990.
pojista ja jälkimmäisiä neljännes(24 %) tytöis-tä. Nimien selkeä enemmistö pohjautui pyhi-mystaruihin ja Raamattuun, mutta käytäntö muuttui sikäli, että vanhatestamentillisten ni-mien määrä lisääntyi ja moni eurajokelainen mies kastettiin Benjaminin, Danielin, Eliaan, Isakin, Israelin, Nikodemuksen, Salomonin ja Samuelin mukaan. Toisena muutoksena oli ku-ninkaallistenkäyttö esikuvana. Eurajoella tämä näkyi 1700-luvun alun muutamanaKustaana ja Kaarlena. Suosituksi Kustaa nousi vastaa vuo-sisadan jälkipuoliskolla,kun 13 % 1770-luvul-la syntyneistä poikalapsista ristittiin kuninkaal-lisen majesteetin kaimaksi. Kaarle oli sitä vas-toin edelleen suhteellisen harvinainen, eikä Fredrikien määrä noussut tarkasteluna aikana kuin kahdella. Naisten puolella kehitys oli sa-mansuuntaista, ja kuningattaret Loviisa, Ulrika
sekä Charlotta saivat Eurajoelta ensimmäiset kaimansa.
Ennallaan pysyi myös muutaman harvan ni-men suosio. Niinpä kolme neljästä miehestä oli Juhoja, Kustaita, Matteja, Mikkoja, Heikkejä, Erkkejä ja Samuleita, neljä viidestä naisesta
Marioita, Liisoja, Annoja, Kaisoja ja Leenoja.
Kaiken kaikkiaan käytössä oli 26 miehen ja20 naisen nimeä. Niiden suosio vaihteli jonkin verran vanhempien sosiaaliaseman mukaan.
Talonpojat olivat edelleenmieltyneet Juhoonja antoivat sen jokakolmannelle kastetulle. Juho kaikui toki hyvältä myös itsellisten korvissa,
mutta tilattomien nimivalikoima (21) oli suu-rempi kuin talonpoikien (14). Seurauksena oli
talonpoikaisten Juhojen, Kustaiden ja Mattien runsaus - 62 %. Itsellisväen pojista näitä oli vajaa puolet (49 %). Tyttöjen kohdalla tilanne
oli päinvastainen: itselliset suosivat perinteistä Mariaa -31 % kastetuista talonpojat käytti-vät lisäksiLiisaa jaLeenaa - 16 % kutakin.
Muutokset nopeutuivat 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun vuosina ja näkyivät ennen muuta käytössäolleen valikoiman
lisääntymise-nä; vuosina 1823-29 eurajokelaiset antoivat pojilleen 42 ja tytöilleen 47 erilaista nimeä.
Yhä useampi poika oli Kustaa jalisakki.
Sellai-set pitkään käytössä olleet vanhat nimet kuin
Antti, Erkki, Heikki, Jaakkoja Mikko kävivät harvinaisiksi.Lauri, Olavi, Pentti sekä Tuomas katosivat käytöstä kokonaan. Tytöille
puoles-taan alettiin antaa miesten nimistä muunneltuja muotoja- Fredrika. Henrika, Johanna, Rustaa-va, Erika, Kostantina, Albertiina, Adolfiina,
Karoliina. Anna, Briitta jaLiisa alkoivat vai-pua unhoon, eikä kukaan ristinyt tytärtään
1700-luvun alussa suosituksi Valpuriksi.
Mutta vaikka nimet osin muuttuivatkin, niin
Kymmenen suosituinta eurajokelaisten lapsilleen 1700- ja 1800-luvullaantamaa nimeä.
Pojat
Vuodet 1722-31 Vuodet 1773-79 Vuodet 1823-29 Vuodet 1864-69 Vuodet 1884-85
Juho 55 Juho 72 Juho 133 Juho 81 Juho 38
Matti 54 Kustaa 28 Kustaa 76 Kustaa 62 Frans 38
Mikko 22 Matti 24 Isak 73 Frans 62 Kustaa 25
Jaakko 17 Mikko 19 Fredrik 19 Isak 49 Isak 19
Antti 14 Heikki 10 Matti 16 Fredrik 22 Viktor 11
Heikki 13 Erkki 9 Samuel 16 Viktor 21 Nestor 5
Erkki 9 Samuel 9 Emmanuel 12 Karl 12 Karl 4
Martti 8 Antti 8 Karl 10 Oskar 9 Fredrik 4
Simo 7 Jaakko 7 Esaijas 10 Matti 8 Oskar 4
Tuomas 6 Tuomas 7 Frans 6 Nestor 8 Emil 4
Vilhelm 6
Yhteensä 205 193 377 Yhteensä 334 152
Kastettuja 226 223 424 Kastettuja 403 179
Tytöt
Vuodet 1722-31 Vuodet 1773-79 Vuodet 1823-29 Vuodet 1864-69 Vuodet 1884-85
Maria 80 Maria 65 Maria 59 Amanda 68 Fanni 31
Liisa 47 Liisa 46 Fredrika 53 Ida 45 Aina 21
Anna 38 Leena 42 Leena 35 Aleksandra 42 Amanda 18
Valpuri 35 Kaisa" 38 Justiina 34 Maria 31 Maria 12
Briitta 17 Anna 31 Loviisa 30 Frederika 16 Ida 11
Kaisa 13 Justiina 16 Kaisa 27 Sofia 15 Aleksandra 10
Sofia 1 Briitta 9 Johanna 23 Josefina 14 Hilma 9
Juliana 6 Kristiina 13 Edla 14 Olga 7
Kristiina 3 Eeva 13 Matilda 13 Edla 4
Loviisa 3 Liisa 10 Vilhelmiina 12 Emma 4
Ulrika 3 Alma 4
Lydia 4
Yhteensä 231 262 297 Yhteensä 270 135
Kastettuja 231 274 395 Kastettuja 420 162
Huom! Mukana ovat ainoastaan lasten ensimmäiset nimet.
vanhemmat noudattivat edellisten
vuosikym-menten käytäntöä ja takasivat lapselleen useita kaimoja. Juhoiksi kastelliinkin 1820-luvulla jatkuvasti lähes jokakolmas poika. Kun
Kus-taat ja lisakit otetaan mukaan, 66 % nuorim-mista ikäluokista kantoi kolmea erilaista nimeä.
Tyttöjen kohdalla perinteet eivät olleet aivan yhtä vankkoja, eikä Maria ollut 1820-luvulla yhtä suosittu kuin aiemmin. Nytrinnalle oli ki-vunnut Frederika, ja takana odottelivat vuo-roaan Justiina, Leena, Loviisa jaKaisa.
Nouseva kansallisuustunneheijastui 1800-lu-vun puolivälin jälkeen myös nimistöön. Sen vaikutukset olivat 80-luvulle saakka tosin vä-häisiä vain satunnaisiin yksityistapauksiin ulot-tuvia, mutta muutos nopeutui, kun Kansanvali-tusseuran vuosien 1882-83 kalentereihin saatiin suomenkieliset nimet ja niille omat päivät.81 Eurajoella suomalaistumisen ensimmäiset mer-kit näkyivät jo1860-luvulla. Muutoksen
airuei-ta olivat Kuivalahden Hannulan Alma
Josefei-na, Sydänmaan Vähä-Uotilan torpparin Rauha Emilia jaLavilan myllärin Hilma Amanda. Ka-lentereihin nimet ilmaantuivat myöhemmin. Pi-simmälle suomenkielen innostus vei innokkaa-na suomen kielen ystävänä tunnetun Kustaa Roslöfm, kastattihan hän lapsensa itse keksi-millään nimillä, tyttären vuonna 1867 Siuna-tuksi Seppeleeksi ja pojan vuonna 1877 Suloi-seksi SuomiSuloi-seksi.82
Vaikka ensimmäiset suomalaiset nimet tuli-vatkin Eurajoella käyttöön poikkeuksellisen ai-kaisin, niin nimistön keskeinen osa oli mennei-nä vuosikymmeninäkuultua. Sen tuttua ja tur-vallista osaa edustivat Juho, Kustaa, lisakki ja Fredrik, uutta kerrosta nopeasti yleistyneet Frans jaVihtori. Mutta nyt tavataan myös liva-reita, Jalmaliva-reita, Eemeleitä, Nestoliva-reita,
Au-gusteja, Ottoja, Vemereitä ja Eeverttejä.
Nais-ten nimistössä vieraat vaikutteet tulivat näky-viin erityisen selkeästi, kun Marioiden ja Fre-derikojen- Maijojen ja Riikkojen -rinnalle tu-livatAmandat, Idat, Aleksandrat, Vilhelmiinat,
Josefiinat, Serafiinat jaMatildateli puhekielen Mantat, litat, Santrat, Miinat, Piinat, Fiiut ja Tiitat.
Nimistön suomalaistuminen jatkui 1800-lu-vun kolmannella neljänneksellä, ja
eurajokelai-set oppivat tuntemaan Ainan, Annin, Martan, Selman, Suoman, Väinön ja Einon kaltaiset uutuudet. Ne eivät ennättäneet Ainaa
lukuunot-tamatta yleistyä 1880-luvun puoliväliin men-nessä, joten vaikka pitäjään ilmaantui vuosi-kymmenen puolivälissä lukuisia Fanni- ja Aina- nimisiä tyttösiä, suosionsa säilyttäneet vanhat nimettakasivat, että uusi sukupolvi tot-tui käyttämään pääosin samojanimiä kuin van-hempansakin.
Talonpoikainen kansa omaksui nimiä kristil-lisen traditionjakuninkaallisten esimerkkien li-säksi kartanoiden herrasväeltä, papeilta ja seu-dun muilta säätyläisiltä. 1800-luvulla vaikutteet voimistuivat ja nimistöön alkoi ilmaantua suo-situissakirjoissa esiintyviä nimiä, ennen muuta
Topeliuksen näytelmien ja kertomusten sanka-reiden jasankarittarien kaimoja. Ja vaikka suo-malaisuuden vaikutukset eivät 1800-luvun kol-mannen neljänneksen nimiä vielä
muutaneet-kaan, niin skandinaavisenjasaksalaisen sanka-ritaruston nimistö valtasi alaa ja hautasi lähes
kokonaan alleen nimistön vanhimman kristilli-seenperinteeseen pohjautuvankerroksen.
Muu-tosta täydensivät Venäjän keisarillisen perheen mukaan otetut nimet Aleksanteri, Aleksandra, Nikolai, Olga. Vaikutteita saatiin hyvinkin kaukaa. Mihinperustuu esimerkiksi helmikuus-sa 1868kastetunKaukomäen Valpolan nuorim-maisen nimi Abdul Richard, mistä oli saatu vaikutelleet, kun tyttö kastettiin Byrillaksi tai kun hän sai suutarien suojeluspyhimyksen mu-kaan nimen Krispina?
Kaikki vanha ei muutoksissakadonnut, vaan Juho ja Maria säilyttivät vuosikymmenstä toi-seen asemansa. Javaikka käytössä ollut nimis-tö muuten vaihtuikin, eurajokelaiset pitivät sit-keästi kiinni vanhasta tavasta javalitsivat
kas-vaneesta valikoimasta- vuosina 1884—85 käy-tössä oli 69 naisten ja46 miesten nimeä- aina
muutaman suosikin. Niinpä 63 % vuosina 1864-69 kastetuista miehistä oli Juhoja, Trans-seja, Kustaita ja lisakkeja sekä 44 % naisista Mantoja, litoja, Santroja jaMarioita.
Eurajokelaiset omaksuivat säätyläisiltä myös
tavan antaa lapselle vähintään kaksi etunimeä.
Vielä 1770-luvullakäytäntö oli
poikkeukselli-nen, jatoinen nimi annettiin kolmen säätyläis-lapsen lisäksi vain yhden itsellisperheen nuo-rimmaiselle. Tapa omaksuttiin sittemmin no-peasti, ja48 % 1820- ja59 % 1860-luvun kas-tetuista sai vähintään kaksi nimeä. Käytäntö yleistyi ensin tyttöjen kohdalla - 1820-luvulla kakkosnimi oli vain jokakolmannellapojalla
-mutta samalla vauhdilla tilattomien ja talonpoi-kien keskuudessa.
Toinen nimi pyrittiin valitsemaan niin, että se sointui hyvin ensimmäisen kanssa. Muuten suhteellisen vähän käytetty Kristiina kuulosti näiltä osin 1820-luvulla hyvältä, mutta muoti muuttui, jase sai vuosisadan puolivälissä antaa
tilaa Vilhelmiinalle, Sofialle ja Aleksandralle sekä usein ensimmäisenä nimenä käytetylle Marialle. Poikien kakkosnimeksi valittiin aluk-si lähinnäFredrik ja Vilhelm, myöhemmin etu-päässä Vihtor ja Nestor. Eurajokelaiset eivät kaihtaneet outojakaan muotoja vaan liittivät lastensa nimiin Ferdinandin, Amanduksen, Al-binuksen, Ansgariuksen, Valerianuksen, Hem-mingin, Hesekielin, Leanderin, Mauresin ja Artturin, Vivekan. Augustan,Emerentian, Euf-rosynen jaFransinan.
Nimien kasaantuminen hankaloitti ihmisten tunnistamista ja edellytti jonkinlaisten lisäni-mien käyttöä. Yhtenä mahdollisuutena oli su-kunimi - Björkin Kustaa, Weslinin Liisa, Sjö-vallin Juho. Sukunimeä käyttivät 1700-luvun alussa säätyläiset lisäksi kuitenkin lähinnä vain sotamiehet, joillerykmentinkirjurit pyrkivät an-tamaan lyhyitä, urheutta ja sotilaallisuutta ko-rostavia nimiä - Modig, Trogen, Hurtig,
Ka-Maan vauraimpiin kuuluvat aatelisetnousivat Vuo-joen elegantteja portaita yöpymään huoneisiinsa, laskeutuivat syömään toisen kerroksen suureen ruo-kasaliin tai vetäytyivät lukemaan ensimmäisen ker-roksen hyvinvarustettuun kirjastoon. Kuva P. Pere
1990.
non, Manlig, Lejon, Ståhl. Käsityöläiset ja it-selliset omaksuivatkäytännön 1700-luvun aika-na. Heidän sukunimensä olivat ajan tavan mu-kaan ruotsinkielisiä, Dahlberg, Grönroos, Korsman, Lauren, Wahlroos. Talonpojat olivat uskollisia vanhan käytännön noudattajia ja esiintyivät edelleen Matti Mikon- tai Kustaa li-sakinpoikina. He saattoivatkyllä liittää perään kotitalonsa nimen, mutta kyseessä ei ollut var-sinainen sukunimi. Onkin huomattava, että kun sukunimien käyttö yleistyi talonpoikien kes-kuudessa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun
alussa, se ei ollut aina vanhan talonnimen mu-kainen.
Ja vaikka eurajokelaiset sukunimen käytön omaksuivatkin, niin se ei ollut välttämättä pe-riytyvä - tällaiseksi se tuli vasta 1920-luvun
lopulla. Poikkeuksina olivat säätyläiset, jopa niin, että aatelin ja papiston naiset säilyttivät
1700-luvun alkupuolelle saakka vanhat
perin-teet jakutsuivat itseään avioiduttuaankin isänsä nimellä. Isän nimellä tunnettiin myös yhteisen kansan naiset. He olivat koko ikänsä Maria Ju-hontyttäriä tai Leena Kustaantyttäriä. Sotilai-den nimet siirtyivät myös usein sukupolvelta
toiselle, mutta vain mikäli poika seurasi isään-sä.
Ruotsinkieliset sukunimet taipuivat huonosti suomenkielisen kansan suuhun. Niipä kun ih-miset oli tunnistettava ja jokuoikotie löydettä-vä, nimet joko vääntyivät outoon muotoon
-Talperi - tai nekorvattiin muilla määreillä. Ne saattoivat viitata haltijansa kotikylään,
-torp-paan tai -tilaan, hänenkokoonsa, luonteenomi-naisuuksiinsa, raihnaisuuteensa jne. Mikä ta-hansa erottajaksi käypä määre kelpasi, eikä ni-mittelyssä oltu hienotunteisia, nilkku-, mykkä-, sokea-, lyhyt-, lihava- ruma-, kiukku-, kaikki sopivat etunimen yhteydessä käytettäviksi liit-teiksi.