T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 1 0 55
1800-luvun lopun
suomalainen
kirjallisuus: realismia vai naturalismia?
Juhani Niemi Riikka Rossi: Särkyvä arki.
Naturalismin juuret suomalaisessa kirjallisuudessa. Palmenia, Helsinki University Press 2009.
Riikka Rossin tutkimus Särkyvä ar- ki. Naturalismin juuret suomalaises- sa kirjallisuudessa perustuu hänen ranskan kielellä julkaistuun väitös- kirjaansa Le naturalisme finlandais.
Une conception entropique de quo- tidien (SKS 2007). Suomenkielinen versio on tarkoitettu yliopistollisen kirjallisuudenopetuksen oheisma- teriaaliksi. Naturalismi on suoma- laisessa 1800-luvun lopun aika- laiskeskustelussa ja myöhemmässä tutkimuksessa nähty lyhytkestoi- sena ja pieneen aineistoon rajoit- tuvana kirjallisuuden ilmiönä. Nä- kemykseen on ollut vaikuttamas- sa yleisempi käsitys pohjoismaisen kirjallisuuden erityislaadusta suh- teessa mannermaisiin virtauksiin.
Naturalismin marginaalisuutta on korostanut myös 1800-luvun johta- va pohjoismainen kriitikko ja kir- jallisen elämän suunnannäyttäjä, tanskalainen Georg Brandes. Luen- noidessaan Helsingissä 1880-luvun lopulla hän luonnehti naturalismin profeettana pidetyn Émile Zolan tuotantoa mieluummin symbolis- tiseksi kuin naturalismin ohjelman mukaiseksi.
Brandesin jäljillä kirjallisuus- historiassa onkin pitkin 1900-lu- kua vallinnut melkoinen seka- melska ”realismin”, ”naturalismin”,
”symbolismin” ja ”modernismin”
käsitteiden kesken. Joka tapauk-
sessa perinteinen linjaus 1800-lu- vun lopun kirjallisuutta koskevis- sa suomalaisissa yleisesityksissä on ollut nähdä se ”realismin” valtavir- tauksena; yleensä tämä ismi on si- joitettu vuosien 1885 ja 1895 välille.
Kuten Rossi selkeästi kirjoite- tussa ja oppikirjamaisessa teokses- saan esittää, realismi ja naturalismi ovat terminologisesti ymmärrettä- vissä kolmella tavalla: 1) ajattoma- na ilmiönä, 2) perioditerminä ja 3) diskurssina. Hänen jaotteluaan voi verrata Kai Laitisen Kirjallisuu- dentutkijain Seuran vuosikirjassa vuonna 1974 lanseeraamaan luo- kitteluun, jossa kolmantena tyyp- pinä diskurssin sijasta puhuttiin realismista myös ”metodina” viita- ten esimerkkinä erityisesti sosialis- tiseen realismiin.
Rossi tarttuu suomalaisen 1800-luvun naturalismin analyy- sissään nimenomaan diskursiivi- seen lähestymistapaan. Tukenaan hänellä on kansainvälinen natu- ralismi-tutkimus, varsinkin David Baguleyn teos Naturalist Fiction.
The Entropic Vision (1990). Bagu- ley liittää naturalismin olemukseen ranskalaisessa muodossa ”entropi- an” käsitteen ja määrittelee täl- tä pohjalta suuntauksen ”eräänlai- seksi rikkomuksen kirjallisuudek- si”, kuten Rossi popularisoi. Hänen mukaansa entropia ilmenee paitsi motiivien ja teemojen tasolla myös yhteiskunnallisen ja inhimillisen järjestyksen hajoamisena tai aiem- man kirjallisuuden konventioiden särkemisenä ja lukijoiden odotus- ten murskaamisena.
Toisena naturalismia luonneh- tivana piirteenä, sen ”ydinteema- na”, Rossi tarjoaa ”arjen” käsitettä.
Analyyttisenä terminä se on näh- tävissä arvotuksista vapaana. Ar- ki voidaan esittää Rossin mukaan
myönteisessä tai kielteisessä valos- sa ja jopa ylevöitettynä (kuten suo- malaisessa traditiossa J. L. Rune- bergin eepoksissa). Naturalismin yhteydessä arjen kuvaus merkitsee eräänlaista ”arjen arkipäiväistämis- tä”; se rikkoo ylevöitetyn idyllin ja avautuu modernin maailman uh- kakuville ja konflikteille.
Kun naturalismi ymmärretään edellä kuvatulla tavalla diskursii- visesti ja samalla lajina tai ”kirjal- lisuuskäsityksenä”, sen keskiössä on rakenteen sijasta tietty maail- mankatsomus. Rossi ottaa määrit- telyilleen tukea myös Mihail Bah- tinin estetiikasta, varsinkin tämän romaaniteoriasta, joka tähdentää kirjallisuuden ajallisia ja paikalli- sia kiinnikkeitä sekä lajien sidon- naisuutta historiaan.
Naturalismin käsitteen väljennys Rossin teoreettisiin lähteisiin no- jautuva tapa väljentää naturalis- min käsitettä johtaa hänet pole- misoimaan käytännöllisesti katso- en kaikkea tähänastista 1800-luvun lopun kirjallisuuteen kohdistuvaa tutkimusta. Soveltaessaan uuden- laista naturalismi-termiä Rossi ni- puttaa sen piiriin samoja teoksia, joita Mikko Saarenheimon klassi- sesta yleisesityksestä (1880-luvun suomalainen realismi. Kirjallinen tutkimus, 1924) lähtien on totuttu nimittämään realistisiksi. Aineis- tonaan Rossilla on pääosin Juhani Ahon, Minna Canthin, Teuvo Pak- kalan ja K.A. Tavaststjernan teoksia vuosien 1885 ja 1895 väliltä. Näi- tä tutkija tulkitsee yleisesti ottaen ennakkoluulottomasti ja koryfeoi- ta kumartamatta.
Suomalaisia todellisuuskuvauk- sen merkkiteoksia tutkija vertailee systemaattisesti ranskalaisiin rea- lismin ja naturalismin merkkite-
56 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 1 0
oksiin. Varsinkin Zolan tuotan- toa Rossi analysoi tarkkanäköises- ti ja löytää tämän jälkiä runsaasti suomalaisista romaaneista. Vertai- lua vahvistaa se luonnollinen läh- tökohta, että 1880- ja 1890-luvun suomalaiset kirjailijat – etunenäs- sä Canth ja Aho – todellakin luki- vat ranskalaista kirjallisuutta alku- kielellä tai ruotsinnoksina. Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1889 matkannut ja valtion apurahalla Yksin-romaaniaan (1890) valmis- tellut Aho ryhtyi myös ranskalai- sen kirjallisuuden suomentajaksi.
Naturalismin käsitettä levittä- essään Rossi käy rajaa sen ja me- lodraaman kanssa. Hän tarkaste- lee edelleen naturalismin allegori- sia ja symbolisia elementtejä. Vii- me kädessä naturalismin aikakausi 1800-luvun lopun kirjallisuudessa kytkeytyy keskeisesti yhteiskunta- kritiikkiin. Tässä suhteessa Zolan tuotantoa analysoidaan laajasti esi- merkkinä naturalismin moniulot- teisuudesta. Samaa dynaamisuutta Rossi havaitsee suomalaisissa na- turalisteissa, joita tutkimuksessa luetaan erilaisten kehikoiden kaut- ta. Lukutapa tuottaa paikoin liian- kin perusteellisia juonireferaatte- ja, mutta enimmäkseen tuoreita ja osuvia näkökulmia puhki luettuun kansalliskirjallisuuteen. Se, mikä on perinteisesti nähty omaehtoise- na ja kansallisesti erityisenä, näh- dään nyt laajemman kulttuurisen laahuksen alla. Suomalaisen kirjal- lisuuden eurooppalaisuus täsmen- tyy ja monin kohdin kirkastuu uu- della tavalla.
Kaunokirjalliset teokset hybrideinä Erityisen innovatiivisina Särky- vän arjen tulkinnoista pidän Juha- ni Ahon keskeisten teosten analyy- sejä. Tässä kohdin Rossi jatkaa an-
siokkaasti Aho-tutkimuksen uu- sinta vaihetta, jonka merkittävänä avauksena on nähtävä Yksin-ro- maaniin ja pariin lastuun kohdis- tuva Jyrki Nummen perusteellinen monografia Aika Pariisissa. Juha- ni Ahon ranskalainen kausi 1889–
1890 (2002). Rossi keskittyy luen- noissaan paljolti Papin tyttäreen (1885) ja Papin rouvaan (1894), joista etenkin jälkimmäisen tul- kinnassa naturalismin näkökulma toimii tarkentavana linssinä. Myös Maailman murjoman analyysissä Rossi löytää kiinnostavia uusia nä- kökulmia.
Jonkinlaiseksi kauneusvirheek- si voi nähdä sen, että tutkimus si- vuuttaa kokonaan Ahon pienoisro- maanin Hellmannin herra (1886), joka nimenomaan yhteiskunta- kriittisyydessään – maaseudun säätyeroja ja torppareiden koh- taloa kuvatessaan – edustaa mi- tä jykevintä naturalismia. Teoksen unohtumiseen lienee osaltaan vai- kuttanut se, että Rossi on käyttä- nyt perusaineistonaan Ahon koot- tuja teoksia, joissa Hellmannin her- ra on painettu korjattuna versiona, naturalismistaan tavallaan kuohit- tuna. Hellmannin herraa voi lukea myös aateromaanina, jonka Ros- si sisällyttää naturalismi-käsittee- seensä ja jonka ilmentyminä hän analysoi Zolan ja Suomessa Arvid Järnefeltin tuotantoa.
Rossin Aho-tulkintoja lukies- sa nousee esille myös kerettiläi- siä jatkokysymyksiä, jotka asetta- vat pohdittavaksi sen, onko sana- taiteen tulkitseminen ismeistä kä- sin lainkaan tarkoituksenmukaista.
”Ahon teoksia voidaan siis kuvata naturalistisiksi romaaneiksi, joissa realistiseen kuvaukseen yhdistyy symbolisia ja allegorisia piirteitä”, Rossi kirjoittaa. Samaan hengen-
vetoon hän huomauttaa, että mo- dernista lajiteoreettisesta näkökul- masta kaunokirjallisia teoksia ei voi palauttaa vain yhteen lajiin. Rossia mukaillen voi kysyä, eivätkö Ahon – ja vastaavasti myös Pakkalan tai Tavaststjernan – teokset ole par- haimmillaan jonkinlaisia lajien ja ismien välimaastossa eläviä hybri- dejä, kaunokirjallisia yksilöitä par excellence.
Juuri Ahon teosten kautta 1800-luvun lopun kirjallisuuteen voidaan hakea myös vaihtoehtoi- sia näkökulmia. Saman aikakauden sanataiteen tutkija Saija Isomaa on äskettäin Kirjallisuudentutkijain Seuran Avain-lehdessä (2/2009) liittänyt Ahon Papin rouvan poh- joismaisen kirjallisuuden senti- mentalistiseen virtaukseen. Tähän tulkintaan hän on päätynyt tukeu- tuen Brandesin kirjoituksiin ja et- sien vertailukohtia Ibsenin draa- moista sekä palauttaen yhteiset piirteet ranskalaisen kirjallisuu- den perinteeseen ennen Zolan na- turalismia.
Mitä Rossin teoriaa ja teostul- kintoja tasapainoisesti yhdistävästä tutkimuksesta jää lopulta käteen?
Sen kirjallisuushistoriallisia aksi- oomia kyseenalaistava ote virittää lukemaan uudelleen suomalaisen kirjallisuuden murrosajan merkki- teoksia. Lajiteoreettisesti teos tar- joaa välineitä lukea toisin silmin myöhempiäkin klassikkoja. Kir- jallisuustieteelliselle tutkimuksel- le nämä eivät ole vähäisiä ansioita.
Kirjoittaja on Suomen kirjallisuu- den professori Tampereen yliopis- tossa.
