Suur-Huittisten historia IV

Suur-Huittisten historia IV

Raimo Viikki

4. OSA

TALOUDELLISET EDUT JA

PUOLUEPOLITIIKKA:

PAIKALLISYHTEISÖN

MUUTTUVA JÄRJESTÖKENTTÄ

Poistuvien tilalle uusia

yhdistyksiä

Suur-Huittisten alueelle oli vuosina 1882-1917 perustettu ainakin 83 yhdis- tystä. Kansalaisyhteiskunnalle oli luotu perusta. Yksityinen ei voinut vaikuttaa omin voimin suuriakaan rakenteiltaan

muuttuvassa yhteiskunnassa. Hänen oli turvauduttava toisten samanmielisten apuun toisia erimielisiä ^vastaan. Kun etujen voimasuhteet olivat ^tasaiset, etsit- tiinratkaisua neuvottelemalla;kun jokin ryhmittymä oli saanut yliotteen, ^{se usein}

halusi sanella ^{päätöksen.}

Pitäjäyhteisö saivaikutteetulkoapäin:

haki aktiivisesti etsimällä jaotti vastaan

tarmokkaasti sille syötettynä. Paikalli- sella tasolla nämä ärsykkeet sulautuivat

joskusomaleimaiseksi kokonaisuudeksi.

Henkilösuhteiden verkko antoi tilaisuu- denymmärtää vastapuolen tarkoituksia,

mutta johti yhtä hyvin kärjistyneeseen vastakkain asetteluun, ristiriitaan, missä solmut olivat kovia kuin osmankäämi.

Suur-Huittisten seutu jatkoi organisoi- tumistaan myös 1918-39, jolloin siellä perustettiin yhteensä lähes ^sata yhdis- tystä. Ne jakaantuivat seuraavasti perus- tamisajankohdan mukaan:

Pemstamisaika HuittinenKeikyä Kauvatsa VampulaYhteensä

1918-1923 18 5 3 2 28

1924-1929 14 5 5 3 27

1930-1935 12 4 5 10 31

1936-1939 6 ^- 2 3 11

Yhteensä 50 14 15 18 97

Vuosi 1917 oli ollut yhdistystoiminnan kuohunta-aikaa, valmistautumista talou-

delliseen japoliittiseen voimainkoetuk-

seen. Sen seurauksetriistäytyivät käsis- tä. Uuden ^nousun aika alkoi vuodesta

1919, niin että varsinaisesti vain 1920- ja 1930-luvun jälkipuoliskot olivat hiljai-

sempaakautta. Kun muissakunnissa ke- hitys kulki viiden vuoden jaksoissa mi-

tattuna varsin tasaista tahtia, niin Vam-

pula muodosti selvän poikkeuksen 1930-luvun alkupuolen piikillään.

Eri kansanliikkeiden merkityksestä voidaan sanoa, että suojeluskuntatoi- minta hallitsikoko sotien välistä aikaa

1918-44. Se oli oikeastaan virallinen or-

ganisaatio, osa vuoden ¹⁹¹⁸ tapahtumi-

en tuloksena luotua ^uutta yhteiskunta- järjestystä. Sen sijaan seudun vanhin

yhdistysverkko, nuorisoseurat, oli sel- västi taantumassa. ^Sen elinvoimaa näi- vetti jäsenten kyllästyminen ^{ja irtautu-}

minenmuuhun yhdistystoimintaan, jol- loin emojärjestö menetti merkityksensä.

Nuorisoalkoi muutenkin liikkua. Raitti- usliike eli uudenkukoistuskauden kiel- tolain vartijana mutta menetti sen ku-

moutuessa vahvan ankkurinsa. Vanhois-

ta liikkeistäVPK-työ pysyi hyvin hengis-

sä, siirtyi sosialisteilta "puolueettomiin”

käsiin, normalisoitiin jakeskittyi ^varsi-

naiseen osaamiseensa, laajeni.

Naisasialiike ja opettajien ammatilli- set etujärjestöt pitivät puolensa ja osal- listuivat "puolueettomina”kunnalliseen vaalitoimintaan porvariryhmittymän osana. Maataloustuottajien ja yrittäjien yhdistykset saivat vahvan jalansijan ja kykenivät vaikuttamaan painostusjärjes- töinäkahden edellisen ^tavoin, mutta nii- tä voimakkaampina. Uutena marssi tä- hän rintamaan pienviljelijäin järjestövä- ki, lujan ja laajan yhdistysverkonavulla.

Itsenäistyneet pienviljelijät näyttivät ^ot-

teensa pitävyyden myös poliittisena ryh-

mänä. Puoluepolitiikalle ^antoi leimansa maahan lyödyn työväenliikkeen vähit- täinen elpyminen jasen vasemman sii- ven radikaalistuminen uudelleen. Tämä

kehitys synnytti oikeistolaisen ^vastare-

aktion, mikä kulki myös Suur-Huittisten

yli tuulispään ^tavoin jättäen jälkeensä Lapuan liikkeen ja IKL:n kannattajat.

Kriisi puhkesi lieväksi ruumiilliseksi väkivallaksi, mutta vielä enemmän se le- vitti henkistä pahoinvointia ^vastusta-

jiensakeskuuteen. ¹

Henkilösiteiden sekä yhteisen aate-

maailman jayhteisten etujen seitti näkyi selvänä juonteena pienissä kunnissa, missä useat viljelijöiden yhdistykset ja osuustoiminnalliset laitokset voivat pi- tää tilaisuutensa samassa nipussa. Vuo- den 1932 huhtikuussa kokoontui Kau- vatsalla peräjälkeen seuraavat kuusi yh-

teisöä: Kauvatsan Seuratalo Oy,Kauvat- san Sähkö Oy, Kauvatsan osuuskassa,

Kauvatsan puhelinosuuskunta, Kauvat- san osuusmeijeri jaKauvatsan tarkastus- yhdistys. Niiden kokousten puheenjoh- tajina ja sihteereinä vuorottelivat kun-

nan, seurakunnan jamonienmuidenkin yhteisöjen vahvat miehet: talolliset ^Os- kari ^Marttila,

Jalmari

Leonard ^Siura, Onni Korpela ja Viljo Kouhi. Yhteisten kokousten raskautta kevennettiin niiden jälkeisellä illanvie- tolla. Tätä käytäntöä jatkettiin 1930-lu-

vun lopulle. Myös Keikyässä yhdistet- tiinpuhelinosuuskunnan, munanmyyn- tiosuuskunnan ja osuuskassan kokouk-

set yhdeksi tilaisuudeksi, jolloinkoko- uksia ohjasivat Felix ja Lauri Torpo, Martti Ranta jaVihtori Rauhala. Yleises- ti voidaan ^sanoa, että samat toimijat vai- kuttivat yhteisen päämäärän hyväksi

monia eri kanavia pitkin.²

Yhteinen aatemaailma^tarvitsi suojak-

seen vettäpitävän ^katon, toimitilat. Täs- säkin koottiin samanhenkiset jykevän kurkihirren alle, missä vahva perustus tuki lujaa rakennetta. Niin kohosivat seuraintalot. Keikyässä oli siirrytty teh-

taan seurahuoneen suojista Heimolan ta- loon, jokaoli 1915noussut maamiesseu- ran januorisoseuran^voimin, laajan tuki- joukon avustamana. Vuonna ^{1918 sen}

pääisännäksi kohosi suojeluskunta.

Vampulassa oli muutamaa vuotta van-

hempi Jukola, suomalaisen seuran ja nuorisoseuran pääasiallinen ^tyyssija,

mutta myös muidenkäytettävissä.

Juko-

la vihittiin suojeluskuntataloksi ^joulu- kuussa 1925. Huittistenvanhasuomalai-

set olivat rakennuttaneet Lauttakylään

1909, vuosi

Jukolan

Karhulan, jota ryhdyttiin viittä vuotta

myöhemmin ^hoitamaan osakeyhtiöpoh- jalla.Karhulan ^ostaneet "edistysseurat”, suojeluskunta, maamiesseura, maata-

loustuottajien paikallisyhdistys januori- soseura tekivät 1920 taloon peruskorja- uksen, jolloin talvisin jääkellariksi ni- metty näyttämö ^muuttui, sillä sen "kuu- luu saawan yhtä lämpimäksi kuin suo- malaisen saunan”.³

Suttilan kulmakunta halusi olla niin itsellinen, että sen nuorisoseurarakensi 1923 uuden seuratalo Kalliolan kuusi

vuotta aiemminpalaneen ^{sijoille. Huit-}

tisten VPK:n talo säilytti asemansa mo-

nipuolisen harrastuksen ja toiminnan keskuksena, _mutta politiikka oli sen sa-

lista tungettu pihamaan turinoihin. Se- kin liittyi lenkiksi "puolueettomien” tu-

kikohtiin. Kun VPK määrittelikäyttötak-

san isolle japienelle ^salilleen, se laskut- ti vähiten paikallisia seuroja sekä pelas- tusarmeijaa jamuiden hengellisten tilai- suuksien järjestäjiä. Häät, lukukinkerit, teatteriseurueet, vaalitilaisuudet sekä ^ar- pajaiset jakansanjuhlat olivat paljonkal- liimmin hinnoiteltuja tilaisuuksia.⁴

Kun Karhula kelpasi Huittisten kun- nanisien kokoontumispaikaksi, tietysti korvausta vastaan, niinKauvatsan "puo- lueettomat” yhdistykset eivät olleet tyy- tyväisiäasemaansa kunnantalon vuokra- laisina. Ne halusivat oman kiinteistön ja saivatsen. Yritykseen ^haalittiinmukaan kaikki porvarilliset järjestöt. Runsaan

puolenkymmentä vuotta aloitteellisena esiintynyt nuorisoseura oli havaittu

1927liian heikoksi javarattomaksiyksin

toteuttamaan hanketta. ^Se alkoi edetä suojeluskunnan ottaessa pari vuotta

myöhemmin ohjat käsiinsä. Seurainta- lon sijainnistakäytiin pientä kilpaakun-

nan eteläosan, asemanseudun, jakeskus-

tan eli kirkonkylän Yttilän välillä. Kun

pohjoispää tuki kirkonkylää, rakennet- tiin kiinteistö sinne

Jalmari

maista lohkaistulle tontille. Seuraintalo

valmistui syksyllä ^1930. Vihkiäispuheen piti kunnallisneuvos Vilho Oksanen, monien Kauvatsan yhdistysten jatalou-

dellisten yhtymien sielu. Talon raken- nuttajiin kuuluivat suojeluskunnan li-

säksiLotta ^Svärd, nuorisoseura, V. jaUs.

Ponteva sekätorvisoittokunta. Kiinteis- töä ylläpitämään muodostettiin osake- yhtiö kuten Huittisissakin. Kunnallis-

neuvos Oksanen asetti puheensapäätös- sanoissa seuraintalon käyttäjille velvoi- tuksen: "Tulkoon tämä kotikasvattajaksi kehittämään jäsenissäänkristillistä jasi- veellistä ^mieltä, isänmaan rakkautta ja

sen puolustuskuntoa sekätyön jatarmon

miehiä ja naisia. Tulkoon tämä talo sel- laiseksi kansalaisten kasvattajaksi, että kehittyisi niitä ^voimia, jotka osaltaan

nostavatkansamme jamaamme arvoa!”⁵

Työväentalojen verkko oli rakentunut yhdistystoiminnan laajenemisen seu-

rauksena. ^Huittisten keskustan sosialis- tit eivät tarvinneet omaakiinteistöä, kos- ka heidän tukikohtanaan oli palokun- nantalo. Sen sijaan kylillä toimivat yh- distykset olivat rakentaneet ^1906-16vii- si työväentaloa. Keikyän työväenyhdis- tyksen talo oli valmistunut ^1907-12 lauttatien varrelle. Kauvatsan kummal- lakin työväenyhdistyksellä oli 1910-lu-

vun alussa tehdyt kiinteistönsä Käpylä ja Rauhala, edellinen Lievikoskella ja jälkimmäinen asemanseudulla. Vampu- lan työväentalo kirkonkylässä oli vuo-

delta ^1907.Kansalaissodan jälkeentämä aatteen tukikohtien verkko oli kahtalai-

sen valtauksen kohteena: ensin sodan voittajien, sittenpuolueen sisäistenryh- mittymien. Toiset talot luhistuivat siinä temmellyksessä.

Kauvatsan seuratalo^jaurheilukenttä.[Satakunnan museonkokoelmat)

Yhdistyksetrahoittivat toimintaansa usein arpajaisilla. Väkeä menossa tien täydeltä Vampulan Jukolaan ^1929onneaankoettamaan.

Nuoriso- ja raittius-

seurat, menettäjiä

Nuorisoseurat muodostavat seudun jär- jestörakenteen vanhimman kerrostu-

man. Ne eivät kestäneet voimissaan ul- koapäin tulevaa kilpailua. Niiden toi- minta hiipui 1920-luvun alusta lähtien.

Vampulassa nuorisoseura oli kunnan kolmanneksi vanhin yhdistys, mutta se ei jaksanutkoota väkeä vuoden ¹⁹¹⁸ jäl- keisissä muuttuneissa oloissa. Torvisoit- tokunnan siirryttyä suojeluskunnalle nuorisoseurasta ei kuultu käytännölli-

sestikatsoen mitäänennen vuotta 1945.

Muut harrastukset olivat kuivattaneet

sen elinvoiman.⁶

Huittisten nuorisoseuraoh muutamaa vuotta vanhempi kuin Vampulan, ja sen toiminta oli vireimmillään vielä 1910-

luvulla. ^Seuran virkeys oli kansanopis-

ton ansiota. Sieltä ^se ammensi väkevyy-

tensä. Sen kannatusta tuki myös jäsen-

ten ikärakenne, sillä alkuaikoina siihen kuului nuorten lisäksi myös vanhempia ihmisiä. Kun nämä liittyivät maamies- seuraan jamaataloustuottajiin, nuoriso- seuran työ menetti osan voimastaan.

Vuoden 1918 jälkeen puheenjohtajana

toimi pari vuotta mv. Venni Martinantti, myöhemmistä on syytä mainita liike- mieheksi jakunnalliseksi vaikuttajaksi

noussut Yrjö Hälli (1928) ja naisyhdis- tyksen kautta enemmän toiminut Hilja Torkki^(1930). Naisilla oli johtokunnassa jatkuvastiyhtä vahva edustus kuin mie- hilläkin. Vaikka tämä Suur-Huittisten sydämessäkasvanut nuorisoseura säilyi hengissä myös 1930-luvulla, niin edes maakunnalliset laulu- ja soittojuhlat ei- vät sitäpiristäneet kuin hetkeksi. ”Opti- mistinen itsekasvatus- ja edistysajatus ei

elähdyttänyt ^{niin kuin ennen”, Risto} Alapuro on arvioinut näivettymisen syi- tä.⁷

Huittisissa nuorisoseuratyön paino- piste oli siirtynyt keskustasta sivukylil- le: ^Suttilaan, Suontaustanmaahan ja^Pa- lojoelle. Toiminnan nuorekkuus tulee ilmi johtokunnan jäsenten japuheenjoh- tajienvaihtuvuudessa. Siinä oli sen vah-

vuus ja suuri heikkous. Nuorisoseura koulutti puheenjohtajansa yhteiskun-

taan. Elämänuransa valinneena nuori kasvoi aikuiseksi, ja hän liittyi kaltais-

tensa harrastus- ja etupiireihin. Niinpä Suttilan nuorisoseuralla ehti 1904-39 olla ²⁴ eri puheenjohtajaa, heistä pisim- pään Yrjö Suonpää 1921, 1924-25,

1931-33. Seura eikuitenkaan nukkunut edellisen ^tavoin, vaan sillä oli jatkuvaa

toimintaa viime sotiin asti.Rauhan pa- lattua Suttilan nuorisoseuran elinvoima vain lisääntyi.⁸

Suontaustanmaan torppaseudulle pe- rustettu nuorisoseura oli ehtinyt toimia

vajaat kaksi vuotta ennen vapaussodan puhkeamista. Seura kunnostautui sit- temmin erityisesti kotiseutuperinteen tallettajana, ja sen valokuvakokoelmaa kehuttiin. Palojoen torppakulmalle 1919

muodostettu nuorisoseuraoli ikään kuin edellisen toisinto: sijainti katvealueella oli osoitus seutukunnan omanarvon ^tun-

nosta. Samanlaisenavoidaan pitää Huh-

tamon etäiselle kulmakunnalle 1920 pe- rustettua nuorisoseuraa, sillä se oli kuin

Suttilankopio. Kokouksia pidettiin aina eri sopimuksen ^mukaan ja niistä tiedo- tettiin meijerin seinälle ja puhelinpyl-

väisiin naulatuilla lappusilla. Päin vas- toinkuin toisissa nuorisoseuroissaHuh- tamossa ^toiminta loppui jokahden vuo-

den kuluttua. Riuttamäen talossa pide- tyssä kokouksessa oli läsnä ainoastaan

Kesällä 1927järjestettiin Huittisissa Satakunnan Nuorisoseurain Liiton laulu- jasoittojuhlat ja urheilukentän vihkiäiset. Juhlayleisön^takananäkyyseuraintaloKarhula, jonkapaikalle raken- nettiin myöhemminLauttatalo.Kuvan oikeassaalareunassakansanopiston johtajaJ.E.^Tuompo.

(Satakunnan museonkokoelmat)

varapuheenjohtaja, varasihteeri ja yksi johtokunnan jäsen. Viimeinennaula yh- distyksen arkkuun nuijittiin ennen sotia siinäpäätöksessä, jollalopetettiin nurk- katanssien pito kokouksien päätteeksi.

Ei nuoriso kaikkea kestä. Seura tarvitsi uusiavirikkeitä elpymiseensä.⁹

Myös ¹⁹⁰⁶ perustetun Keikyän ^nuo-

risoseuran vahva kausi päättyi vapaus- sotaan. Osa jäsenistä erosi: sosialistit nurkkaan ajettuina, voittajapuolen nuo- ret suojeluskuntaan ja lottiin hakeutu- neina. Nuorisoseuran puheenjohtajana tavallista kauemmin (1911-17) vaikutta-

nut mv. Felix Torpo siirtyi suojeluskun-

nan päälliköksi. Nuorisoseuralla ehti olla ²² puheenjohtajaa ^1906-39, miltei kaikki kunnan vauraimpien talojen poi- kia tai tyttäriä. Yhdistyksen toiminnan

kohokohtia olivat 1921 järjestetyt maa-

kunnalliset laulujuhlat, mutta vaikka Satakunnan nuorisoseuraväki oli taas 1932 koolla Keikyässä kuuntelemassa monia hyviä esitelmiä mm. kotiseutu- työn tehostamisesta, niin paikkakunnan

oman yhdistyksen toiminta oli näivetty- mässä. Se keskittyi koko 1930-luvun näytelmäkerhon ympärille, joka antoi- kin kymmenessä vuodessa ^{(1930-40) 75}

esitystä ennen muutaBeeda Luodon ^tar- mokkuuden ansiosta.¹⁰

Kauvatsalla oli 1882 perustettu Sata- kunnan ensimmäinen nuorisoseura. Se

oli ^myös vanhin Suur-Huittisten yhdis- tyksistä. Vilho ^Oksasen, Martti Alpiran-

nan, Oskari Metsolan ja

Jalmari

kausien toiminnallinen vilkkaus vaihtui täälläkin 1920- ja^1930-luvunhiljaisem-

paan jaksoon. Sen syyksi on sanottu yh- distyksen Hinkumista” naisten käsiin.

He hoitivat jo ¹⁹¹⁹ johtokunnan _pu- heenjohtajan ja sihteerin tehtäviä. Kol-

mea vuotta myöhemmin valiteltiinole-

van pulaa toimihenkilöistä. Näytelmä-

toiminnan käynnistyminen oli ^tuonut naisetmukaan nuorisoseuratyöhön, ^mi- hin heitä ei alkuaikoina ollut edes kel- puutettu. Kun Helsingistä keskusjärjes-

töstä saapunut matkapuhuja kertoi 1920

ohjelmastaan Kauvatsalla, hän perusteli palkkiotoivomustaan; ”Suuriperheisenä miehenä huolisin matkakuluista ja pal- kasta korvaukseksi esim. ^voita, juustoja tai lihaa. Ehkä Km emännät ja tyttäret niitäminulle antavat.” Hän oli kuitenkin valmis myös palkkiottomaan lumee- seen. Kauvatsan nuorisoseuran ^50-vuo- tista taivalta juhlittiin yhä 1932 näyttä- västi, sillä juhlapuheen^piti professori ja valtiomies E.N. Setälä, aikanaan ^perusta-

van kokouksen puheenjohtaja. ^Kauvat-

san Piilijoella oli ^Martti Alpirannan^vai- kutuksesta jatkuvasti vilkkaasti toimiva nuorisoseura, joka päätti joulukuussa

1918ryhtyä keräämään talteen vapaus- sodan muistoja. Tässä kokouksessa oli läsnä väkeä tuvan täydeltä. Kauvatsan nuorisoseuratoiminnanjohtohenkilöistä varsin moni oli saanut virikkeen yhdis- tysaktiiviksi kansanopistossa. ¹¹

Nuorisoseuratyön pysyvä keskus oli Länsi-Suomen kansanopisto. ^Sen vaiku-

tus säteili koko maakuntaan. Tämä oli suureksi osaksi opiston johtajan J.E.

Tuompon ^ansiota, sillä hänet oli valittu

1922 Satakunnan Ns. Liiton johtokun-

taan jauseihin valiokuntiin. Liiton pu-

heenjohtajana hän toimi 1923-28. Hä- nen kaudellaan kansanopistolla järjes- tettiin useitanuorisoseuratyötä kartoitta- via kokouksia ja esitelmätilaisuuksia.

Käytäntö jatkui yhä 1930-luvulla Aarre Tuompon aikana.¹²

Raittiusseuratyö oli osittain siirtynyt yhteiskunnan ^jakuntien harteille kielto- lain valvonnan seurauksena. Kuntien raittiuslautakunnat korvasivat vapaaeh-

toisen järjestötoiminnan, niin ettei Kau- vatsalle, Keikyään jaVampulaan perus- tettu uusiaraittiusseuroja vuosina 1918- 40 eivätkä entiset jaksaneetkilvoitella.

Toiminta muuttui maakunnalliseksi pai- nostuskeinoksi, javarsinkin Kauvatsal- la, _osittain myös Huittisissa avustettiin Satakunnan raittiuspiirijärjestöä, Sata- kunnan naistenraittiuskeskusta, Kielto-

lakiliiton Satakunnan aluejärjestöä, jopa Satakunnan sos.dem. raittiuspiirijärjes- töä. Kauvatsan kunta oli merkinnyt

avustettavienluetteloon 1927^oman rait- tiuslautakuntansakin. Huittinen jaKau- vatsa supistivat tai kokonaan ^poistivat näitä avustettavia 1930-luvun pulavuo-

sina, _mutta jatkoivat ketjua laman helli- tettyä. Vampula piti jatkuvasti pussin

suun tiukasti suljettuna.¹³

Maakunnallisen rahakanavan ^täyttä- miseen vaikutti paitsi paikallisen toi- minnan heikkous tai puuttuminen, myös alueen vaikuttajista kansanopiston johtajaJ.E. Tuompo, jokaoli mm.Kielto- lakiliiton Satakunnan aluejärjestön ja Satakunnanraittiuspiiritoimikunnan pu- heenjohtaja. Miltei heti Huittisiintultu-

aan hän oli vuoden 1921 alussa järjestä- mässäKarhulaan yleistäraittiuskokous-

ta, missä hänen lisäkseen pitivät alus- tuksia sosiaaliministeriön raittiusosas- ton päällikkö Niilo Liakka sekä pastori Eeli Hakala jakunnanlääkäri Viljo Ran- tasalo. "Tähän kokoukseen kutsutaan kuntamme wirkailijat sekä yhdistysten ja seurojen wirkailijat”, ^mainittiintilai- suudenkutsussa. Paikallisista yhdistyk-

sistä toimivat aktiivisimmin Huhtamon ja Palojoen raittiusseurat, sillä molem- piinriitti innokkaita vetäjiä, samoja, jot- ka kunnostautuivat myös nuorisoseu- roissa. Kieltolain aikana raittiuden aat- teen julistajilla oli omat vaikeutensa.

Kun kiertävä raittiuspuhuja piti loka- kuussa 1927 esitelmätilaisuuden Raija-

lan kansakoululla, joukko kylän huli- gaaneja tuli mellastamaan koulun etei- seen ja pihamaalle. ^Ulkona huudettiin, rähistiin, rikottiin puutarha-aitaa, ovia

paukuteltiin. Lauttakylä-lehti ^{toivoi, että} poliisiviranomaiset puuttuisivat tällai- siin häiriöihin. Myös työväenyhdistys-

ten tilaisuuksissa puhuttiin ^jatoimittiin raittiuden edistämiseksi, sillä juopotte-

lun aiheuttamien epäkohtien lisäksi ha- luttiin harteilta karistaa niille sälytetty

roskaväen leima.¹⁴

Palokunta palaa

tehtäväänsä

Huittisten VPK oli paikkakunnan ^van- hin yhdistys ja samalla ensimmäinen

nykyaikainen joukkojärjestö. Siinä oli valta siirtynyt vuosisadan vaihteessa si-

vistyneistöltä käsityöläisille, työväenyh- distyksen aktiivijoukolle. Kansalaisso- dan aikanaVPKm talosta oli muodostet-

tu vallankumouksen tukikohta. Sodan jälkeen yhdistyksen toiminta normali- soitiin. Puhdistus aloitettiin hallinnosta

jaulotettiin aatteisiin. Selustaturvattiin 1922 kaikkiin suuntiin.

"Yksimielisesti päätettiin, ^ettei palo- kuntataloa tulla tästä lähtien vuokraa- maan mihinkäänyleiseen kiihotus- ja mielenosoitustilaisuuksiin pyydettä- köön niihin lupaa miltä taholta tahan- sa.”

Lauttakylän työväenyhdistys oli ^vuotta aikaisemmin tehnyt muutoksesta omat

johtopäätöksensä ja vienyt näyttämötar- peensa pois. Ylimääräinen kulttuuri ei

palannut entisenlaajuisena VPKm ohjel- mistoon. Torvisoittimetoli kaupattu tar-

peettomina jo 1917, piano ensin vuok-

rattu ja sitten myyty konstaapeli

Juho

Rossille. Vaikka palokunnantalolle han- kittiin uusipiano 1920-luvun lopulla, ei

sitäpidetty kuin vuoteen 1940 asti. Mil- tei koko 1920-luvun jatkuneista yrityk-

sistähuolimatta ei soittokuntaakaan ^saa-

tu muodostetuksi. Palokunta tottui marssimaan kesäjuhliinsa suojeluskun-

nan torvisoittimientahdittamana.¹⁵ Huittisten VPK järjestelitoimintaansa toukokuun lopulla ¹⁹¹⁸ pidetyssäkoko- uksessa. ^Sen päällystöstä oli suurin osa

vankileireillä tai teloitettuina. Palokun-

nan johtoon valittiin kauppias Vilho

Vaaramo, kokenut sammutusmies, joka jo ^1909-13 oli ^toiminutvastaavassa teh- tävässä. Hän oli kuitenkin enää ohime- nokauden päällikkö vajaan vuoden kes- täneellä pestillään. ^Hänen jälkeensä VPKm työ sidottiin kiinteästi suojelus- kuntaan ja kuntaan, puoliviralliseen ja viralliseen organisaatioon. Vaaramoa seurasivat päällikköinä kunnankirjuri Martti Kauppila ^(1919-21), kauppias Walter Schultz ^(1921-22, 1927-28, joh- dossa jo aiemminkin), suojeluskunnan päällikkö VäinöKauppi (1922-26),kaup- pias Erkki Särmä ^(1929-34) jamv. Oska- ri Hannula ^(1935—53).

Kun vapaa palokunta nimesi ensim- mäiset kunniajäsenensä 1930, heidän

joukossaan oli ^Vaaramon, Schnltzin ja Hannulan lisäksikunniapäälliköksi kut-

suttu pankinjohtaja ^Verner Väinölä^mut-

ta myös kuin sovituksen osoituksena

mm. satulaseppä Emil Falen, kunnallis-

Varsinaiseen tehtäväänsä palanneen Huittisten VPK:n toimintaedellytyksetparanivat huomatta- vasti. ^{kun se} sai hankituksi 1928-30kaksi paloautoa. Uudempi niistä ^on etualalla, vanhempi taustalla 1904valmistuneenpalokunnantalon edessä.

mies hänkin ja^VPK;n punaisen kauden aikainen päällikkö. ¹⁶

Palokunta sai eroamisten jälkeen pian takaisin entisen jäsenmääränsä, sillä

1925 kirjoissa oli jo 110 miestä. Heistä oli toimivia jäseniärunsas puolet. Suoje- luskunnalla jaVPKdla oli paljon yhteis-

tä. Aktiivijäsenet olivat suureksi osaksi samoja, ulkoiset tunnusmerkit molem- milla sotilaallisia. Palokunnan osastot toimivat komppanioina, asusteet olivat siviiliväestöstä ^erottuvia, äkseeraus kuin armeijassa ja päällystölle suotiin 1938 olkahihna eli "rähinäremmi”. Suojelus- kuntaan kuului kurinpitolautakunta, ja

1929 sellainen asetettiin myös palokun-

taan. VPK värväsi itselleen ^uusia jäseniä kesäjuhlien aikana, mutta 1937perustet-

tu poikaosasto takasi jälkikasvun yhdis- tykselle. Poikien kuntoisuutta tarkkail-

tiinkuuden kuukauden alokasajalla.¹⁷ Tulipalon sammuttaminen oli kurin- alaista työtä. Se vaati ammattitaitoa ja asianmukaistavarustusta. Moottorikäyt-

töinen imuruisku hankittiin ^1921. "Täl- laista ^ruiskua, mikä nyt ^on huittislaisil- la, on wain harwassa maaseutupaikassa, joten Huittinen siinä suhteessa ^on nyt aiwanensisijalla, palokuntaan ^nähden”, Lauttakylä-lehti kehui omiaan. Teho vain parani, kun ^senvetopeliksi vaihdet- tiin 1928 hevosten sijasta kuorma-auto.

Kunta tuki rahallisesti kumpaakin han- kintaa. Palokunta paransi iskukykyään

ostamalla 1929-30 toisen moottoriruis- kun ja paloauton, jonka kori tehtiin

Huittisissa Frans Santalan verstaassa.

Kalustoa täydennettiin vielä 1930-luvun jälkipuoliskolla.¹⁸

Huittisten VPK oli 1927 keskustellut

vakinaisen palomiehen saamisesta, ja kolmea vuotta myöhemmin se palkkasi

ensimmäisenpuolivakinaisen. Palolain valmistelu jasäätäminen 1933 muuttivat

alan rakenteita koko Suur-Huittisten alu- eella. ^{Se määräsi}kunnan huolehtimaan palokaluston hankinnasta jaylläpidosta.

HuittisissaVPK oli ryhtynyt huhtikuus-

sa 1932 suunnittelemaan talonsa naapu- riin paloasemaa, ^mistä kunta merkitsi

120osaketta. Rakennus tehtiin ^{näin osa-} keyhtiön muotoisena, ja se valmistui

seuraavan vuoden lopulla. Yläkerta oli niin suunniteltu, että Huittistenmahdol- lisesti saadessa joskus vakinaisen palo- kunnan sinne voitiinkunnostaa miehis- tösuojat. Kuntalaiset pääsivät tutustu- maan paloaseman komeuteen markan pääsymaksulla.¹⁹

VPK:n hallitus esitti elokuussa ₁₉₃₂ kunnalle myös palolautakunnan asetta-

mista. Se toteutettiinvuoden 1934 alus-

ta lukien. Lautakunnan ensimmäinen

puheenjohtaja oli Oskari Hannula. Kah-

ta vuotta myöhemmin valtuusto myönsi VPKdle avustusta, jota se oli hakenut

"noudattaakseen uuden palolain sään- nöksiä kaikissa suhteissa javapauttaak-

seen Huittistenkunnan kaikissa muissa kohdin muistakuluista kuin mikä kos- kee palolautakuntaa ^ja palopäällikön palkkausta.” Valtuusto valitsi 1935 palo- päälliköksi Erkki ^Särmän ja hyväksyi VPK:n laatiman palojärjestyksen. ^Kunta jaettiinkuuteen palopiiriin, javaltuusto teki sopimuksen ^VPK:n kanssa palotoi-

men hoitamisesta. Vuotta myöhemmin vahvistettiin kunnallinen nuohoustaksa, ja paloasema ^siirtyi kunnan omistuk-

seen.²⁰

Palotoimen kunnallistaminen sai val-

tuuston utelemaan, olivatko kaksi muu- ta Huittisissa toimivaa VPK:ta itsenäisiä

vai Huittisten VPK:n alaosastoja. Se oli tarpeellista ^{tietää avustusten jakamisek-}

si. Nuokaksi kyläpalokuntaa olivat ^Sut- tilassa ja Huhtamossa, muutenkin hyvin itsellisillä kulmakunnilla. Kun Huittis- ten VPK oli hankkinut 1929 kevyen moottoriruiskun, se siirsi vanhat käsi- käyttöiset sivukulmille.²¹

Suttilan^VPK:ta on sanottu maan van-

himmaksi kyläpalokunnaksi. ^{Se oli vain} neljää vuotta nuorempi Lauttakylässä syntynyttä isoaveljeään. Suttilan VPK oli kuin perheyhteisö: palopäällikköinä- kin toimi neljä Riesolan Tiutun isäntää vuosina 1889-1952, heistä ^nuorimpana Kosti Tiuttu peräti 32 vuotta (1921-52).

Lauttakylän poliittisista kiistoista sivus- sa ollut Suttilan VPK ei kokenut isom- man yhdistyksen kaltaista myllerrystä.

Se oli valinnut kanssaeläjäkseen kulma- kunnan nuorisoseuran, jonkataloa ^se sai

käyttää toimintansa keskuksena. ^Sutti- lan seudun radikaalisuus kehittyi 1930- luvulla täysin toiseen ^suuntaan kuin Lauttakylän ennen vapaussotaa.

Suttilan VPK oli 1935 aikeissa siirtyä Huittisten ^VPK;n kyläosastoksi, mutta

perui tästä jotekemänsä päätöksen. Sii- hen kuului tällöin parikymmentä ^jäsen-

tä. Itsenäisyydenkorostaminen merkitsi toiminnan vilkastumista ^mutta samalla lisää kustannuksia. Vuonna 1938hankit- tiin ensimmäinen moottoriruisku jara-

kennettiin ^oma paloasema, jotarahoitet- tiin viljakeräyksin. Seuraavana vuonna ostettiin paloauto. Kulmakunta koetti elää omillaan jahuolehtia itsestään.²²

HuittistenVPK oli 1921ryhtynyt kam- panjoimaan kyläosastojen perustamisen tärkeydestä. Niitätuli muodostaa kaikki- alle^kuntaan, missä ennestäänoli ruisku- ja. Aivan heti ^{ei asiasta} tullut valmista.

Suontaustan kulmakunta sai ¹⁹³¹ aloit-

teestaan oman osaston. Siellä oli ollut pohjaa myös nuorisoseuralle. Huhtamos-

sa oli jo ¹⁹¹² ainakin suunniteltu ^Huit- tisten VPKm haaraosaston perustamista.

Ehkä ^se jäi hyväksi aikeeksi, sillä 1933

perustettiin Huhtamon VPK. Se oli väli- tön tulos HuittistenVPKm Jylhän suulil- le elokuussa tekemästä käännytysmat- kasta. Tapahtumaantoivottiin miestalos-

taan jamelkein se määrä saatiinkin ko- koon. Kunnan palojärjestyksessävuodel-

ta 1935 nimettiinLauttakylän, Suttilan ja Huhtamon ohella palopiireiksi myös Karhuniemi, Rekikoski jaPalojoki. ^Laut-

takylän sammutusosaston vahvuudeksi määrättiin vähintään kaksikymmentä

miestä, muihin ^riitti kuusi ^miestä.23 Huittisten VPK oli 1933 liittynyt lää- nin palokuntaliittoon jatoimi sen sään- töjen mukaan keskuspalokuntana. Tämä asema antoi vauhtia sen työlle. ^Se kävi naapuripitäjissä esittelemässä taitojaan ja tekemässä tuloksellista propagandaa sammutustyön puolesta. Keikyässä oli voitu turvata tehtaan palomiesten

apuun, mutta syyskuussa huittislaisten tekemä vyörytys johtisiellä ^{oman VPKm} perustamiseen. Siihenliittyi heti yhdek-

säntoista toimivaa ja viisi kannatusjä-

sentä. Vuoden loppuun mennessä jäsen- määrä oli moninkertaistunut: ^toimivia oli 65 jakannattavia 32 henkilöä. Palo-

päälliköksi valittiin isännöitsijä Toivo Ranta ^(1932-41), joka tänä aikana ehti johtaa myös kunnanvaltuustoa. Hallin-

non puheenjohtajuus oli uskottu mv.

Verner Kyläkoskelle, vieläkin ansioitu- neemmalle kunnallismiehelle. Rannan isännöimäKeikyän Mylly ja Saha Oy ^ra- kensi ¹⁹³⁵ paloaseman ^lahjaksi kunnan toritontistaluovuttamalle palstalle Mes- kalan kylään. Kahta ^vuotta myöhemmin

VPK omisti jo paloauton. Pienessä kun-

nassa hyvä ^aate kokosi lähes ^{kaikki sa-}

man nuotion ääreen. Tällöin olivat ta-

louselämän ja kunnan edut yhteisiä.

Äetsänklooritehtaalle omapalokunta oli suoranainen välttämättömyys heti

1939.²⁴

Vampulaan ¹⁸⁸⁸ perustetun VPKm toiminta oli lopahtanut ^ennen ensim- mäistä maailmansotaa. Tämän jälkeen tulipalojen sammuttaminen jäi^taaskes- kinäisen ^{avun varaan,} joskinkunta koet- ti huolehtiaperusturvallisuudesta. Se ei vielä 1927 ollut valmis hankkimaan pa- loruiskua, kaiketi moottorikäyttöistä,

mutta suostuiostamaan ns. kartanoruis- kut niille kolmelle koululle, joilta ne

puuttuivat. Kunta ei tällöin myöskään halunnut liittyä Suomen palosuojeluyh- distykseen, kun sitäoli siihen pyydetty.

Liittymisestä ei katsottu olevan mitään hyötyä.²⁵

Huittisten VPK sai käydä Vampulan

kirkolla kolmena kesänä antamassa näy- töksiä ja järjestämässäkilpailuja, ennen

kuin ¹⁹³¹kipinä iski hieman tulta.

Juko-

lassa saatiin aikaan johtajaNiilo N. Pie- tilän vetämä toimikunta suunnittele-

maan oman palokunnan perustamista.

Vasta pula-ajan päättyminen, palolain

säätäminen javaltuuston töytäisy tekivät

tuumasta totta. Kunnanvaltuusto kehot- ti maaliskuussa ¹⁹³⁵ juuri perustettua

palolautakuntaa, _että sen oli "viipymät- tä ryhdyttävä toimenpiteisiin vapaaeh-

toisen palokunnan perustamiseksi kun-

taan ja suunniteltava kunnan palojärjes-

tys jakunnallinen palosuojelutoiminta tälle perustalle.” Vampulan VPK muo-

dostettiin paria kuukautta myöhemmin, siis melkein "viipymättä”, ja sen ^ensim- mäiseksi päälliköksi valittiin asentaja T.

Pousar. Vuoden 1936 lopussa yhdistyk-

sessäoli ^{jo90 jäsentä.}

Lääninhallitus vahvisti 1936 kunnan palojärjestyksen ja samana vuonna hy- väksyttiin nuohoustaksa. Palolautakun-

nan puheenjohtajana toimi kamreeri H.A. Kajander. Kunnan palopäälliköksi

ei ollut yhtään hakijaa, jolloin valtuusto valitsi vuoden ¹⁹³⁶ alussa tehtävään opettaja

Jorma

vana vuonna tehtiin valtuuston puheen- johtaja. Hän sanoutuikin ^{1938 irti} palo- päällikön toimesta. Kunta lahjoitti ¹⁹³⁶ paloaseman paikaksi ^tontin lainamaka- siinin läheltä ja avusti moottoriruiskun hankkimista huomattavalla rahasummal- la. Myös Vampulan palovakuutusyhdis-

tys osallistui ennalta ehkäisevään työ- hön. Se osti itselleen 1938 paloauton ja luovutti sen korvauksetta VPKm käyt-

töön. Vakuutusyhdistyksen johtajanaoli tällöin Niilo N. Pietilä. Vampulan kunta oli muutamaa kuukautta aiemmin siirtä- nytvakuutuksensa toiseenyhtiöön.Kun- nallislautakunta oli puolestaan ottanut

hoitaakseen palolautakunnan tehtävät.²⁶ Huittisten VPKtoimi kummina myös Punkalaitumen VPK:ta perustettaessa 1929. Punkalaitumen kunta olisi 1937

halunnut solmia Huittisten kunnan kanssa sopimuksen ilmaisen kaukoavun antamisesta.Yhteistyöstä oli palolaissa- kin oma kohtansa. Huittisten kunta ja

sen VPK eivät olleet valmiita siihen il-

man eri korvausta. Kieltoa perusteltiin VPKm asemalla keskuspalokuntana ^ja

siitä johtuvallakaukoavun laajuudella, jokaulottui Suoniemelle saakka.²⁷

Palontorjuntatyö oli näinvahvistanut Huittisten keskusasemaa ^sen naapuri- kuntien rinnalla. Suur-Huittisten kun- nista Kauvatsa jatkoikuitenkin tällä alal- la myös muuten tavaksi tullutta yhteis- työtään Kokemäen kanssa. Kokemäen VPKm elokuussa 1933 Kauvatsalle teke-

mä propagandamatka näytöksineen joh- ti Kauvatsan VPK:n perustamiseen. ^Se kulki kauan mv. Vilho Sipin komennos-

sa. Kunta antoi palosuojelun VPK:n teh- täväksi, ja kunnallislautakunta toimi myös palolautakuntana vuoteen 1940 asti. Veini Mieskosken urakoima palo-

asema valmistui syksyllä 1938 kirkolle maantien äärelle. Samana vuonna Kau- vatsa ottikäyttöön yhtäläisen nuohous- taksan Kokemäen kanssa. Kauvatsa oli mallinsa valinnut.²⁸

Urheilu sotilaskunnon

perustana

"Kun urheilu liittyy läheisesti ^maan- puolustustyöhön, samoinkuin muukin liikuntakasvatus, täytyy tätä tapausta pitää merkkitapauksena suojeluskun-

nan elämässä." (Vampulan urheiluken- tän vihkiäistilaisuudesta^14.8.1938)29 Urheilu oli todella muuttunut liikunta- kasvatukseksi jasitäohjasi vapaussodan

jälkeen suojeluskunta. Muu järjestöelä- mä oli myös tällä alalla toissijaisessa

asemassa. Suojeluskuntalaisenoli oltava kunnossa: kunnon tuli näkyä siviilielä-

mässä japaraateissa.

Juhlallisuudet

vaativatkeskeisiä suorituspaikkoja, val- miita aukioita, joita pitäjissä ei ollut.

Suojeluskunnat ryhtyivät urheilukent- tienrakentajiksi. Niiden paikat valittiin kirkolta, taajamista, läheltä seuraintalo-

ja, jotta sateen sattuessa oli varalta myös suojaisatila.

Huittinen suurimpana näytti mallia.

Se jatkoi ^{siitä, mihin} nuorisoseura oli jäänyt. ^{Väki oli} saatava urheilun avulla ulos sodan aiheuttamasta apatiasta. Pitä-

jässä ei liiennyt innostuneita edes pie-

VoimistelunäytösSatakunnanNuorisoseurain Liiton juhliltaHuittisissa 1927.(Satakunnan muse onkokoelmat)

nempiinkilpailuihin kuin ^{se määrä,} että jokaiselle riitti palkinto. "Ehkäpä kuin kyläämme saataisiinurheilukenttä, niin kyllä kait innostustakin siihen ilmeni-

si”, Lauttakylä-lehti kirjoitti syyskuussa

1919. Suojeluskunta olikin ^asettanut elokuussa toimikunnan ^etsimään paik- kaa urheilukentälle. ^{Kunta tuli sen} pyynnöstä tukemaan hanketta myymällä tarkoitusta varten Vatajan peltoalan Lauttakylästä. ^{Kun siihen ei saatu} yksi- tyisiltä riittävästi lisämaata, yritys lyk- kääntyi ja sitä oli ryhdyttävä toteutta- maan toiselta pohjalta. Vuonna 1922 pe- rustettu Lauttakylän Urheilukenttä Oy

saihieman erikoisen kokoonpanon, sillä siihen tulivat mukaan suojeluskunnan ohella ^VPK, nuorisoseura jatyöväenyh- distys. Viimeksi mainitun osallistumi-

nen osoitti, ettäkenttä oli tosiaankunta- laisten tavoite. Kolme ^muuta järjestöä

koostui paljolti yhteisistä jäsenistä. Yh- tiö oli sellaisenaan epäsuhtainen eikä hankkeesta tullut ^mitään, ennen kuin työväenyhdistys jäi joukkoonkuulumat-

tomana pois.

Suojeluskuntaa ei tyydyttänyt yksi- tyisten Lauttakylän reunamilta tarjoama maa-ala, vaan se halusi kentän Karhulan viereen. Kun lehdessä kirjoitettiin 1924, että "Huittistenkenttäasia riippuu vielä taivaan ja ^maan välillä”, viitattiin sillä hienovaraisesti kirkon ^suuntaan. Urhei- lukenttäyhtiö kohdistikin painostuksen-

sa seurakuntaan, joltaoli vapautumassa Viialan virkatalo peltoineen. Kirkkoval-

tuusto taipui javuokrasi ¹⁹²⁴ yhtymälle

tarvittavanpalstan. Ehtona ^{oli, ettei}kent- tää ^saanut luovuttaa tivoleille eikä muil- le rahanpyydystäjille, ^ei myöskään po- liittisiin tarkoituksiin. ^{Seuraavanavuon-} na työväenyhdistyksen tilalle urheilu-

kenttäyhtiöön otettiin mukaan erikois- seura Lauttakylän Luja. Seurakunta hy- väksyi alueen käyttämisen laulujuhliin,

jaurheilukentän valmistumista kiirehti- vät Satakunnan Nuorisoseurain Liiton

1927 järjestämät laulujuhlat. Kentälle ha- ettiin mallia maakunnasta. Kun ^se val- mistui kesällä ¹⁹²⁶ kilpailtavaan kun-

toon, siitätehtiin kuitenkin tavallista pa- rempi. Sille eivät vetäneet vertoja Porin

jaRauman urheilukentät ^mutta kylläkin naapurin Kokemäen kenttä. Arkkitehti Bertel Strömmerin kentälle suunnittele-

makoristeellinen paviljonki oli tiettäväs- ti ainutlaatuinen koko Suomessa. Se oli

valmis, kun Huittisten urheilukenttä vi- hittiinkäyttöönsä kesäkuussa 1927.³⁰

Keikyä seurasi ensimmäisenä isom- pansa esimerkkiä. Suojeluskunta kes- kusteli jo lokakuussa 1919 urheiluken- tän rakentamisesta, teki ^seuraavana

vuonna kaupan sen alueesta Kalle Jaat-

sin kanssa, myi palstan ^1922, koska ^se oli liian etäällä Heimolasta, jahankki ^sa-

mana vuonna tilalle uuden Vähähongon talosta. Silloinurheilukenttääryhdyttiin rakentamaan. Kesällä ¹⁹²⁴ siellävoitiin pitääkilpailuja ^{250metrinradalla, mut-}

ta sen lopullinen valmistuminen kesti vielä miltei kymmenen ^{vuotta. Kentän} pohjustamiseen tarvitsi siirtää suunnat- tomasti maata. Kun suojeluskunta ei ha- lunnut uhrata kaikkia varojaan tähäntar- koitukseen, sen aloitteesta muodostet- tiin 1928 osakeyhtiö urheilukentän ra-

kentamiseksi kuten aiemmin Huittisissa.

Vesalan alueella 1931-32 tehtiin suoje- luskunnan voiminkunnostustöitä, sillä kunta oli 1931 jättänyt asian lepäämään, koska järjestön sille antama esitys ei ol-

lut tyydyttänyt kaikkia valtuutettuja.

Keikyän urheilukenttä voitiin vihkiä käyttöönsä elokuussa 1933, sillä kunta-

kin oli tullut mukaan hankkeeseen. Ti- laisuudessa oli väkeä kentän täydeltä. Se kokosi lähes puolet kunnan asukasmää-

rästä, 800 henkeä. Urheilukentän kun- nossapito oli sitten eri asia: 1936 vain kolme valtuutettua oli valmis myöntä-

mään suojeluskunnalle siihen varoja.^3l Kauvatsalla edettiin suunnilleen ^Kei- kyän tahdissa. Siellä aloitteellisena esiintyikuitenkin urheiluseura ^Ponteva, jollevaltuusto myönsi ^1921-22avustus- takentän ^{tekoon, samoin}suojeluskunta

1925. Maantien varteen Mikolan Kaski- hakaan Yttilässä raivattu urheilukenttä oli vaatimaton. Vuonna 1924 oli käytös-

sä 200 metrin juoksurataeikä siitä juuri tahtonut pidetä. Suojeluskunta otti lo- pulta ohjat käsiinsä kuten seuraintaloa rakennettaessa. Se kokosi 1931 samat

"edistysseurat” mukaan kenttähankkee-

seen javalitsi paikan läheltä seurainta- loa. Vuonna 1934 urheilukenttä oli saatu

työn alle ja paria ^vuotta myöhemmin siellä voitiin harjoitella, jopa kilpailla- kin. Valitettavasti suorituspaikkojen päällystäminen epäonnistui, mutta sota-

vuodet lykkäsivät ^jo aloitetut peruspa- rannustyöt hamaan tulevaisuuteen.³²

Suojeluskunta huolehti myös Vampu- lassa urheilukentän rakentamisesta. Sitä tehtiin talkoilla 1930-luvun alkuvuosina ja 1935 korostettiin kentän jaseurainta- lon välistä läheisyyttä. Urheilukentän entinen alue oli todettu ^liianvähäiseksi, mutta ahtauskorjattiin lisämaan ostolla.

Samana vuonna pantiin alkuun toden teolla urheilukentän rakennustyöt. Sen suunnitteli alan erikoismies ^EinoKetola Ulvilasta. Kenttä oli valmis ^1938.33

Suojeluskuntien ^johdolla tehdyt ur-

heilukentät ^eivät olleet valmistuneet yh- dessä ^vuodessa,koska järjestöilläoli ^var- sinaisentoimintansapiirissämonia mui-

Suojeluskuntientoiminnassa oli liikuntakasvatus keskeiselläsijalla.Kuvassa Kauvatsan suojelus- kunta prosenttihiihdossa 1937 nousemassa Virkamaan ahdetta. _(MarttiKnuutilankokoelma) ta suuria hankkeita. Ampumaratojen ra-

kentaminen eiollut niistäpienimpiä.Ra- dat palvelivat ^paitsi kilpaurheilua myös valmistautumista maanpuolustukseen.

Huittisten suojeluskuntarahoitti Vin- gon pellonoston myymällä Vatajan maa-

alan. Se oli jo 1919 päässyt Suomen am-

pujain liiton jäseneksi. Ampumaradan valmistuminen tuottituloksia, sillä^vuo-

desta 1925 alkaen huittislaiset ^saavutti-

vat menestystä kilpailuissa. Vuonna 1927 suojeluskunta voitti jopiirin kou- luammunnan mestaruuden kiväärillä ja oli koko ^maassa kymmenes.³⁴

Keikyän suojeluskuntavuokrasi 1928

ampumarata-alueen J.V. ^{Rannan peri-} kunnalta jarakennutti sinne 1933 pavil- jongineli urheilumajan. Kauvatsan suo- jeluskunnalla ei ollut vielä ¹⁹²⁸ ampu-

marataa, vaikka edellisenä ^vuonna oli päätetty ryhtyä sitä hankkimaan.

Jalon-

ojan Niumn talon isäntäväen myöntei-

sen asenteen ansiosta suojeluskunta ^sai kuitenkin pian tilaisuuden rakentaa vaa- timattoman ampumaradan Hirvisuolle.

Sekorvattiin 1930-luvun jälkipuoliskol- la uudenaikaisemmalla Yttilän ampu- maradalla. Vampulan suojeluskunta teki

1930 päätöksen ampumaradan ^hankki-

misesta ja alkoi 1933 suunnitella sitä kunnan keskustaan. Tarvittava maa-ala vuokrattiin Sallilasta Loviisa Pelttarilta.

Ampumarata ja sille rakennettu maja voitiin vihkiä käyttöönsä elokuussa

1934kesäjuhlien yhteydessä.³⁵

Keikyässä suojeluskunta meni kaik- kein pisimmälle kunnostaessaan urhei- lulle suorituspaikkoja. Se ryhtyi 1936

rakentamaan hyppyrimäkeä jaeräänlais-

ta hiihtokeskusta Karausvuorelle. Seu- raavana vuonna valmistui pienempi

mäki, missä voitiinhypätä 30-35 metrin hyppyjä, ja 1939 isompi yli 40 metrin mäki, vaikka jo edellinen oli ominai- suuksiltaan suurin koko Satakunnassa.

Hiihtomaja täydensi komeata kokonai-

suutta. Suojeluskunta ja Keikyän Vesa saattoivat järjestää Karausvuorella hel- mikuussa ^{1941 Suomen poikien talviur-} heilupäivät.³⁶

Suojeluskunta, kunta jaosittainvaltio avustuksineen olivat rakentaneet urhei- lutoiminnalle suorituspaikat. ^Tämän jäl- keen oli alanerikoisseurojen osoitettava

kyvykkyytensä. Niiden verkkoa oli ku- dottu vuosisadan alun suurlakon myller- ryskaudelta lähtien. Niitäperustettiin ta-

vallisesti pareittain: yksi "puolueeton” ja yksi työväen urheiluseura, yksi miehille

jatoinen naisille. Eriytyminenlajikohtai-

siinerikoisjärjestöihinulottui näille seu-

duin heikkona 1930-luvun lopulla.

Kauvatsalla urheilutoiminta pysyi vuoden 1918 mainingeista huolimatta kasassa. Vuonna 1910 perustettu V. ja Us. Kauvatsan Ponteva oli yhä voimis- saan. Se oli liittynyt silloin SVULiään,

kun sen johto oli sosialistien käsissä.

Vapaussodan ^jälkeen sen oli helppoa pysyä tässä järjestössä, sillä urheiluseu- ran ja suojeluskunnan johto oli nyt mil- tei yhteismitallinen. Oli ^sama, kumman

järjestön väreissäkauvatsalaiset urheili-

vat. Vuonna 1928 molempienkin pu-

heenjohtajana toiminut ^mv. Vilho Sipi mainitsi urheiluharrastuksen vähenty-

neen viime^vuosina, kun ^se suojeluskun-

nan alkuaikoina oli ollut hyvinkin vil- kasta. TUL:n järjestöverkkoulottui Kau- vatsalle ^{vasta 1938,} jolloin sinne perus- tettiin Kauvatsan Valpas.³⁷

Huittisissa suojeluskunta jatkoi nuo- risoseuran aloitteellista työtä perusta- malla keskuuteensa 1919 urheiluosas-

ton, jonka johtoonvalittiin opettaja Yrjö Starck (Tarkki). Varsinaisen vyörytys- työn teki kuitenkin valtakunnallisen jär-

jestön SVULm urheiluneuvoja ns. tie- dustelumatkallaan Lauttakylään joulu- kuussa 1920. Nämä tiedustelut suunnat- tiin sellaisille paikkakunnille, joissa ei vielä ollut alanseuroja. ^Matkan tulokse-

na perustettiin Huittisten Voimistelu- ja Urheiluseura. Joyhdistyksen jäsentymä- tön nimi ^osoittaa, että elettiin yhä ^suun- nittelukautta. Suojeluskunta oli ^toimin-

nan kummina. ^Sen vuosikertomuksissa

1920-21 mainittiin urheilupuolen ole-

van paikkakunnalla kunnossa.³⁸

Suojeluskunnan luonne eräänlaisena kattojärjestönä ei tyydyttänyt innok- kaimpia yleisurheilijoita, ^{jotka olivat}

myös iältään nuorempia kuin suojelus- kunnan johto. Osa heistä kilpaili keiky-

äläisen urheiluseuran riveissä. Lauttaky- läläisten hyvä menestys Satakunnan suojeluskuntapiirin mestaruuskilpai- luissa ¹⁹²²kypsytti oman seuran perus- tamista. Yleisurheilua harrastava kun- nankirjuri ^MarttiKauppila oli innostava

joukkohengen ^luoja. Hänen ansiostaan

yleisurheilun ^{voima siirtyi Sammusta} Lauttakylän taajamaan. Seuraavana vuonna järjestetyt Satakunnan piirin mestaruuskilpailut yleisurheilussa ^pani-

vat vauhtia erikoisseuran perustamisel- le. Voimistelu- jaUrheiluseura Lauttaky- län Luja syntyi ^kesällä 1923.Kun Martti

Kauppila kieltäytyi puheenjohtajan teh-

tävästä, siihen valittiin Toivo Väinölä, kertomansa mukaan ^siksi, että hän oli joukon ainoa ylioppilas. ^{Seuran varain-} keräyksessä oli mukana mm. ^Huittisten

suojeluskunnan miesvoimistelijat.