Suur-Huittisten historia IV

Suur-Huittisten historia IV

Raimo Viikki

2. OSA

LIIKENNE

Maantieliikenne,

muutosten aikaa

Teiden rakentaminen ja

kunnossapito

Liikenne ^on teollisuuden ja kaupan- käynnin edellytys eikä jatkuvasti laaje-

nevamaatalouskaan selvinnyt ilman ^sen apua. Maanteiden määrä jalaatu taas on

takeena liikenteen sujumiselle. Autojen tulo teille tiesi kuormituksen kasvua;

kärrypolut eivät enää tukeneet yhteis- kunnan infrastruktuuria. Valtiovallan oli puututtava epäkohtiin jakoettava ^seura-

ta liikennevirran kasvua omilla ukaaseil- laan: uusi tielaki annettiinv. 1918. Val- tio otti maantiethaltuunsa ^- ensimmäi- senä maailmassa, koska niistä oli hyö- tyäkoko kansalle eikä pelkästään maan-

omistajille, joidenvelvollisuutena olitä- hän asti ollut manttaalikuntalaitoksen kautta rakentaa ja pitää kunnossa tiet.

Tämä rasitus poistettiin myös maaseu-

dun teollisuusyrityksiltä. Se oli merkit- tävä laki.

Vuoden 1918 laki sisällytti yleisiin teihin valtion kustantamat maantiet ja käyttäjien ylläpitämät paikallistiet. ^Ai- kaisemmasta kylätien käsitteestä luovut-

tiin, kun taas tilustiet ja muut yksityis- luontoiset kulkuväylät kuuluivat omis- tajiensa huolenpitoon. Maanteiden ^ra- kentamisesta jahoidosta vastasivat uusi keskusvirasto ja lääninhallitukset. ^Vii- meksi mainittujen päätöksiä toteuttivat kunnalliset tielautakunnat. Laki tuli voi-

maan vuoden 1921 alusta.

Turun jaPorin läänin maaherra neu- voi kiertokirjeessään nimismiehiä lain täytäntöönpanossa, ja Lauttakylä-lehti

noteerasi sen heti syyskuussa 1919 otsi- koiden tekstinsä: ''Maantiet ^owat korjat-

tawat moitteettomaan kuntoon.” ^Siinä oli ankara kehotus tiivistetty olennai-

seen muotoon yhdelleriville. ^Suur-Huit- tisten kunnat ^perustivat tielautakunnat

sen vuoden lokakuussa. Samalla päättyi alueen yhteisten tientekolahkojen ^toi-

minta. Laki lopetti näin erään vuosisa- taisen jaksonHuittistenvanhan hallinto- pitäjän vaiheissa, kun Huittisten, Vam-

pulan, Kauvatsan ja Keikyän ^kuntien edustajat, kerrankin yksimielisesti, päät- tivät lakkauttaa yhteisen tientekolah- konsa vuoden 1921 alusta lukien ja"teh- dä yhteinen pesänselvitys, jossakukin kunta vastaa yhteisistä sitoumuksista manttaalinsa mukaan”. Viimeisessä ko- kouksessaan tammikuussa ¹⁹²² edusta- jat joutuivatvielä ^toteamaan, että valtio ei ollut ^ottanut tientekolahkon ^lainoja

hoitaakseen, kuten kunnat olivat ^ano-

neet.¹

Lääninhallitusten alaisten teiden ^kun- nossapito hoidettiin käytännössä ^siten,

ettätielautakunta ^{jakoi ne} sopiviksi kat- somiinsa osiin ja tarjosi ne huutokaupas-

sa yksityisten urakoitsijoiden hoidetta- viksi. Kustannukset pyrittiin pitämään kurissa. Tielain tarkoitus ^oli, että urakat annettaisiin pääasiassa kunnan asuk- kaille, jotka olivat huolehtineet niistä ai- kaisemminkin. Paikallistien ^osakkaat, yleensä ^sen varrella ^asuvatkiinteistöjen

jatilojen omistajat, muodostivat tiekun-

nan, jonkatehtävänäoli tällaisen kulku- väylän rakentaminen ja kunnossapito.

Kunnat pitivät sen verran omiensa puo- lia, ettäkruununvouti kirjoitti ^{1919 hie-}

man tuskastuneena; ''Huittistenkunnan- valtuusto koettaa tyrkyttää kyläteitään yleisiksi teiksi.” Niinhän oli viisasta ja pakkokin tehdä. Niin tekivät ^monet muutkin.²

Suur-Huittisissa oli 1920-luvunpuoli-

maissa yhteensä 311 km verran yleisiä

teitä. Niistä oli ^runsas kolmannes ^maan- teitä ja vajaa kaksi kolmannesta paikal- listeitä. Huittisten osalle tuli ^{192 km,} Kauvatsan 58 km, Vampulan ³¹ km ja Keikyän 30 km. _Rasitus kohdistui ^siten enemmän Huittisiin jaKauvatsaan kuin Keikyään jaVampulaan. Huittisissa las- kettiin v. 1920, ettäteiden kunnossapito

maksoi kesällä 1 700mk kilometriä koh-

ti, kun lainlaatijat olivat pykäliä sorva-

tessaan asettaneet tavoitteeksi ⁷⁰⁰ mk pienemmät kustannukset. Kaikkihan ^on sentäänkallistunut, lohduteltiin kunta- laisia. Tilanne oli ollut edullisempi, sil- lä ¹⁹¹⁸ pidetyssä urakkahuutokaupassa oli teiden ylläpidosta ^{vaadittu 60 000}

mk, _mutta siitä oli saatu tingityksi pois

20 000 mk. Tällöin oli päästy jopa alle tavoitteen yksikkökustannuksissa. Kun 1920 arvio kipusi likelle ^{100 000} mark- kaa, ei lääninhallitus hyväksynyt niin

suurta pyyntöä.³

Suur-Huittisten kunnat eivät noudat-

taneet yhtäläistä ^{käytäntöä} teiden kun-

nossapidossa. Kauvatsalla, Keikyässä ja Vampulassa talviaikainen ylläpito oli tielautakunnan huolena,kun ^taas Huitti- sissasen oli huutanut itselleen liikemies Oskari Laurila. Tämän jouduttua talou- dellisiin vaikeuksiin kunnossapito ^siir-

rettiin 1923 Huittisissakin tielautakun-

nalle. Kesäaikaan työn ^urakoiOy Granit, jonka johdossa oli saksalainen ^insinööri.

Se oli ottanut hoitaaksen lähes koko ^Loi-

maankihlakunnan sekä pari naapurikih- lakuntaakin. Ulospäin ^asiatnäyttivät hy- viltä. Vuonna ¹⁹²⁴ Huittisissa kustan- nukset laskivat noin ^{1 000} markkaanki- lometriä ^{kohti, mutta} Oy Granit oli ^saa-

nut sen aikaan huonontamalla työn laa-

tua. Parina alkuvuonna, 1921-22, ura-

koitsijaan oltiin tyytyväisiä. Se toi näy- tille jopa niin raskasta ^{kalustoa, etteivät} Keikyän jaKarhuniemen lautat kestäneet

suuren aurausauton painoa, vaan se oli kierrätettävä Lauttakylään Kiikan lossin kautta. Luonto auttoi myös tuolloin yh-

tiötä, sillä kesät ^olivatkauniit. Sitten tu-

livat ^sateiset kesät ja luottamus meni.

Kunnossapitovaroista kului puolet ^ura- koitsijan hallinnollisiin menoihin, kun väliin neljäkin insinööriäjauseita työn-

johtajia ajeli autoilla jamoottoripyörillä ihmettelemässä valitusten paljoutta.

Seudun tiet oli perustettu enimmäkseen savipohjalle ja ^ne "huomasivat” vähäi- senkin sateen. Ne olisivat tarvinneet runsaasti soraa ja ^lanausta. Työt tehtiin myös entiseen tapaan hevospelillä eikä koneita juurikaankäytetty. ^{Granitin ura-} kointi loppui vuoteen 1925. Sen oli lo- pussa vaikea saada ajomiehiä, sillä yri- tyksen maksukykyyn ei enää luotettu.

Kun valtion maanteiden kunnossapito Huittisissa siirtyi 1926 huutokaupoissa yksityisille henkilöille, tehdyt tarjoukset olivat kaksi kertaa silloista hintatasoa korkeammat.⁴

Vuoden ¹⁹¹⁸ tielaki synnytti Suur- Huittisiinoikein "tiekuumeen”. Melkein joka kylässä pidettiin kokouksia teiden kuntoon saattamiseksi. Entisten paikal-

listeiden hoito muutettiinyksikköperus- teiseksi urakoinniksi. Tieyksikkö mää-

räytyi ^osakkaan "paikallistien piiristä saaman vuositulon ynnä hänelle tiestä arvioidun hyödyn perusteella”. Urakka-

järjestelmäntodettiin 1925 onnistuneen melko hyvin, sillä tielautakunta ^piti lai- minlyöjät kurissa mitoittamalla osuuk- sille ajettavien sorakuutioiden määrät.

Huittisten kunnassa yksikköjärjestel-

mään oli tällöin siirretty seuraavat van-

hat kylätiet: Vesiniityn, ^Huhtamon, Suontaustan. Rekikosken, Kirkonkylän, Huittistenkylän, Korkeakosken, Kurvon jaRodun tiet. Uusia teitä oli rakenteilla tai suunnitteilla Mommolasta Köyliöön päin; Uolaan; Korkeakosken jaPalojoen välille; Huhtamosta kolmeenkin eri suuntaan; Naatulaan sekä Lauttakylän ja Vesiniityn välille. Teiden rakentaminen oli erityisen tähdellistä kunnan sivukul- mien entisille torppa-alueille jakeskipi- täjäläistenkaukotiluksille. Myös Lautta-

kylän ^taajaman kulkuväylät ^vaativat

oman erikoiskohtelun.

Entistenvuokra-alueiden halki kulke- vista teistä välittivät kauttakulkuliiken- nettä muun ^muassaRekikosken ^tie, joka

vei Leppäkosken kylästä Rekikosken-

maan läpi Kiikan rajalle; Huhtamon ^tie, jokaerkaniPöyriälän kylässä Huittisten- Punkalaitumen maantieltä ja johti Huit- tisten Huhtamonmaan sekä Punkalaitu-

men Kanteenmaan kautta Punkalaitu-

men ja Alastaron väliselle maantielle.

Huhtamon tiellä sanottiin liikenteen kasvaneen "tavattomasti” v. 1921. Syynä oli paitsi vuokra-alueiden itsenäistymi-

nen myös se, että tietäpitkin oli alkanut solua liikennevirta Loimaan asemalle.

Kun 1931 keskusteltiin, kumpiko olisi kunnalle edullisempi vaihtoehto, _Huitti-

nen-Huhtamo-Hennijoki vai Huittinen- Huhtamo-Koiramaa, valtuusto päätyi edellisen linjan kannalle, koska se välit-

ti enemmänkauttakulkuliikennettä. Itse- näisten pientilojen syntyminen lisäsi kaikin puolin aktiivisuutta kulmakun- nilla.

Lauhantie oli 1927kehnossa kunnos- sa ollut runsaan peninkulman ^tilusura,

joka alkoi Raijalanjärven maatumalta ja päättyi Ristikankaalla Lauttakylästä Ko- kemäelle johtavalle maantielle. Sen oi- kaiseminen jauusiminenpantiin tällöin käyntiin asukkaiden aloitteellisuuden ansiosta. Lauhanmaan tien vaikutuspii- riin kuului kuutisenkymmentä maan-

omistajaa, ⁴⁵⁰ ha:n viljelykset ja laajat suoalueet. Palojoenkulmakunta Vampu- lan rajalla sai kunnollisen tieyhteyden Lauttakylään Lauhanmaan tavoin vasta

1920-luvun lopulla.⁵

Vampulan kirkonkylän halki johtanut Turun tie oli tietystivaltion huolenpidos-

sa. Silleei paljon muuta tarvinnut tehdä kuin oikaista jamadaltaa jotakinahdetta.

Kauttakulkua välittivät pari paikallistie- tä. Toinen alkoi Soinilan sillalta ja johti

Siivikkalan, Kukonharjan sekä Murron

kylien läpi Alastaron Tammiaisten ky- lään. ^{Toinen, ns.} Päävään tietuliKöyliös-

tä jayhtyi VampulanMatkusjoen kylässä Turun ja Porin väliseen maantiehen.

Tämä lisäsi Matkusjoen kylätien käyttöä, jonka kulkijoista arvioitiin 1930 puolet olevan ulkokunnista. ^Senkautta tuli kul- kijoita Loimaalta ja Alastarolta, jahe jat- koivat usein matkaansa Säkylään, Köyli-

öön ja^Euraan, jopaRaumalle saakka.Sa- tunnaisilta ^tuntuvat seikatkin muuttivat

liikennesuuntia. Kun 1933 Rutavan sil- lanrakennuskustannuksia ryhdyttiin pe- rimään Rutavan- Murron kylätien osak- kailta, joukkoasukkaita lakkasi kokonaan käyttämästä siltaa ja paikallistietä sekä

siirsi liikennöintinsä Huittistenkunnan keskustaan johtavilleteille.

Vampulan pääliikennesuunta ^{oli Tur-}

kuun maanteitse ja rautateitsekin.

Jäl-

kimmäinen saavutettiin Loimaan ase- man kautta. Loimaa oli muutenkin kun-

nan eteläisten kylien määränpäänä, ^kun

taas pohjoiset kävivät kauppaa ja olivat yhteydessä Lauttakylään. ^Sen sijaanAet- sän asemalle vievän tien kuntoonpano

tuntui liikennevirran kannalta ^”epäto- delliselta”.⁶

Keikyässä Honkolan kylästä Kauvat- sahe johtava tie välitti kauttakulkulii- kennettä Kauvatsalta jaHuittistenKarhi- niemenkylästä etenkin kuntarajalla ole- valleÄetsän asemalle. Se oli myös ainoa

yhdysväylä, jota pitkin ^voitiin viedä hiekkaa valtion maanteille. Kunta ^tun- nusti myös Kiikoisista Äetsän asemalle

johtavan tien kansantaloudellisen ^mer- kityksen, ^mutta koska ^se ei yltänyt ^Kei-

kyän alueelle, ei sitähaluttu rahallisesti tukea. Huittislaisista ^taas kiikoislaisten aloite oh hyvinkinkannattamisen arvoi- nen. Turun jaPorin läänissä ennen talvi-

sotaa toteutettu mittavintiehanke sivusi koko Suur-Huittista,kun Loimaalta Äet-

sän asemalle suuntautuva maantie levi- tettiinkuuden metrin väyläksi. Vampu- lan kunta oli jo¹⁹²⁷esittänyt toivomuk-

sen, että tie pidettäisiin talvisinkin auki autoliikenteelle, koska ^se oli tärkeä myös postinkululle. Valtiovalta katsoi Loimaan-Äetsän ^maantien niin hyödyl- liseksi, _että oli ¹⁹²⁶ kesken sopimus- kautta ottanut sen pois urakoitsijalta Oy

Granitilta ja siirtänyt sen suoraan TVH:n vastuulle. ^Tien merkitystä ^lisäsi, että ^se oh osa vilkkaasti liikennöityä ^Turun ja Tampereen välistäväylää. Loimaan-Äet- sän maantienparannustyötkestivät kuu- si vuotta ja tarjosivat välttämätöntä an- siotarunsaalle miesjoukolle tänävaikea-

na aikana. Huittisissasiihen liittyi usei-

ta oikaisuja ja levityksiä; 1930-luvun

puolimaissa vastaavia töitä jatkettiin myösLauttakylästä ^{Poriin päin} johtaval- la osalla sekä Hämeenlinnan tiellä. ^Vam- pulassa oikaistiin kulkuväylää kirkolla

ja Salmenojan kylässä Antinojan sillan lähellä. Se ei kuitenkaan estänyt koko- naan Loimijoenrantatörmän sortumisia.

Loimankosken perkaustyöt olivat niiden suoranaisena syynä 1930-luvun alku- vuosina. Salmenojallavahvistettiin pen- kereitä ja Loimankylän tie siirrettiin

1934 kokonaan uuteen paikkaan, kau- emmaksi jokitörmältä.Perkausyhtiö ^jou-

tui maksamaan puolet kuluista. Loi- maan-Aetsän maantie oli valmistunut muilta osin 1932 ja tullut maksamaan

3.4 miljoonaa markkaa.⁷

Kauvatsalla vilkkaahkosti liikennöity- jä ja läpikulkuteiden luontoisia olivat Kynsikankaan ^tie, joka yhdisti Kokemä-

en. Kauvatsan ja^Kuhaan, sekäHuittisis- ta Kauvatsan kautta Kiikoisiin ja sieltä edelleen Pohjois-Satakuntaan johtavalta tieltä Orikorvessa Kauvatsan rautatiease- malle erkaneva tie. Valtio otti hoitaak-

seen vain asematien. Kynsikankaan tie oli kauvatsalaisten yhdysväylä Poriin sekä Noormarkkuun ja siitä kauempana oleviin pitäjiin. Kun tien suuntausta tut-

kittiin 1920-luvun lopulla, kunta piti parempana Kokemäen Tulkkilasta Kau- vatsalle vievän osan ohjaamista Rakku- laisten kuin Vilhon kylän kautta. Lievi- kosken kylästä Kokemäen Tulkkilaan

johtavaa tietä pantiin kuntoon pulavuo-

sina 1930-luvun alussa jasille annettiin nimeksi Seiväskorven tie.⁸

Sen enempää valtio, kunnat kuin ^tei- denkäyttäjätkään eivätolleet tyytyväisiä teiden kuntoon. ^Kauvatsan kunnanval-

tuusto valitteli ^{v. 1927,} että "yleiset

maantiet paikkakunnalla ovat niin kur-

jassa jauskomattomassa kunnossa, _että liikenne ^on miltei mahdoton pienem- mänkin ^sateen jälkeen, minkä vaikuttaa huono ojitus jaaivan riittämätön sannoi- tus”. Syypäänä pidettiin valtiota. Koke- mäenjoen varren asukkaat puolestaan

moittivat voimalaitoksia jokakeväisistä tulvista maanteillä. Näin ojensi muuan insinööriLauttakylä-lehdessä ¹⁹²⁷ Kol- si-yhtiötä:

"Eiköhän yhtiön velvollisuutena olisi

seuratatilannetta muuallakin kun työ- pöydän äärellä. Ottakaa auto ja ajakaa Karhuniemen lossille ^josta ja kylän

maantieltävoitte nähdäosantilantees- ta, ajakaa ^sitten paikallistietä Mutilah-

teen, päätepisteeseen Huippulan ^ta- loon, -mutta perille ^ette pääsekään,- vettä tielläpuoli (1/2) metriä, traktorin tai varmuuden vuoksiveneen ^saanette lähitalostapääkohteen saavuttaaksen- ne.”

Samanlaisia kuvauksia voitiin esittää Hämeenlinnan maantieltäLauttakylän ja Pöyriälän kankaan ^väliltä, missä aina

syksyisin jakeväisin oli uusiutuvakoke-

mus: "Vielä sitä pitkävartisella sentään jotenkin menee, mutta niiden puuttues- sa onkulku jotakuinkin epämukavaa. ^Ei

parane asiapaljoakalosseistakaan.” TäT laistahan ^se oli ^- jakasvava autoliikenne kuraa roiskuttamassa. Tielautakunnatkin

saivat melkeinvalvonnatta ^toimia.9 Tielakia uudistettiin ^{v. 1927.} Valtion vastuulla olevien maanteiden lisäksi oli kuntien rahoittamia kunnanteitä sekä käyttäjiensä kustantamia kyläteitä. ^Ta-

valliseen puheeseen juurtumaton pai- kallistien käsite kumottiin. Erikseen an- nettiinlaki tilusteistä. Säädökset tulivat voimaan vuoden ₁₉₂₈ alusta. Paikallis- tiet muuttuivatyleensä kyläteiksi, ^ellei

niitä haluttuottaa kunnanteiksi. Vampu-

lan kunnallislautakunta esitti valtuustol- le "pitäen tarpeellisena jaoikeudenmu- kaisena”, että siellä olevat paikallistiet ylläpidettäisiin vastedes kunnanteinä.

Valtuusto ei kuitenkaan suostunut sii- hen, _vaan totesi, ettäkylätiet olisi ensin korjattava perinpohjin. Lisäksi se oletti, että kunnanteiksi siirtäminen ei tyydyt-

täisiläheskään kaikkia. Muutos toteutet-

uinkin Suur-Huittisissa vähitellen, sitä mukaa kuin kunnostustyöt ^saatiin teh- dyksi. ^Myös valtio suostuiottamaan hal-

tuunsa muutaman vilkkaasti liikennöi- dyn tienosan Suur-Huittisten alueelta vielä ennen talvisotaa. Kulkulaitoskomi-

tean 1933 esittämän suunnitelman ^mu- kaan maahan oli rakennettava kaikkiaan

29valtatietäpalvelemaan jatkuvastikas-

vavaa liikennettä. Näistä valtatie nro 9

oli Turusta Huittistenkautta Tampereel- le johtava. Vuoden 1939 budjettiin eh- dottivateräät Satakunnankansanedusta- jat huomattavaa määrärahaa Porin ja Lauttakylän välisen valtatienasvaltoimi- seksi. Pääliikenneväylien rakentamista ei näiltä ^osinehditty toteuttaa ennen so- dan alkamista.¹⁰

Vuoden ¹⁹²⁷tielaki vahvisti jo aikai- semmin vakiintuneen käytännön, jonka mukaan valtiolle oli luovutettava^korva- uksetta ^sen rakentamien maanteiden edellyttämät soranottopaikat. ^Huittisten kunta ^{siirsi saman} velvoitteen kylätei-

den hoitokunnille. Mikäli ne halusivat tiensä kunnan ylläpidettäväksi, ^niiden oli hankittava sen läheisyydestä maa-ala hiekanottoa varten joko omakseen tai vuokralle ₃₀ vuodeksi. Kunta itse oli kaivanut sitä 1920-luvun alusta saakka Haaralan ^mäestä, mutta ei luovuttanut siitä yksityisten tarpeisiin: milloin ^san-

taa oli liian vähän jamilloin sitäoli täh- dellisempää käyttää sementin valmis-

tukseen. Hiekanottoa jatkettiin entiseen tapaan yleiseltä sorapaikalta Ristikan- kaalla, jokatuli kuuluisaksi ^{useista on-}

nettomuuksista, kun mukulakivilakat sortuivat kaivuumiesten päälle. Karhi- niemen talolliset alkoivat 1920-luvun lopulta ^myydä entistä enemmän soraa

kangasmaistaan, jamm. Keikyän kunta ostiheiltä myös määräalojaomaa tarvet- taan varten. Vuonna ¹⁹³⁰kuntakauppa-

si karkeaa soraa 4 mk kuutiometriltä, kun hienompaa saipuolta halvemmalla.

Hiekanotto oli yhteiskunnan ^toiminto- jenkannalta välttämätöntä, mutta ympä- ristöä se muutti paikallisesti hyvinkin rajusti. Entiset harjanteet alkoivat ^ma-

daltua Karhiniemelläkin javiljelyskylän

keskelle avartuikuoppa kuin viisauden-

hampaan poiston jäljiltä.

Vampulassa hiekan saanti oli vuoteen 1927 tultaessa muodostunut niin vai- keaksi, _ettävaltuustolle tehtiin ulkopuo- linen ^aloite, jottase ostaisi ''kuntalaisten käytettäväksi sannanottopaikan”. Vaikka kunnallislautakunta harasi ^vastaan, val-

tuusto päätti seuraavana hankkia heh- taarin hiekka-alueen, _mutta ei omasta

kunnasta, vaan joko Alastaron, Säkylän tai jonkin muun kunnan ^alueelta. Heh- taarin hiekkamaan hinnaksi ^arvioitiin

5 000-6 000 mk.¹¹

Sillat ja lautat

Jokien

muuten siinä jalat kastuivat. Punaiset olivat peräytyessään 1918 ottaneet osak- si taktiikkaansa kulkuväylien rikkomi-

sen, joten sodan jälkeen ensimmäisiä tehtäviä etenkin Kauvatsalla jaHuittisis- sa oli siltojen kunnostaminen. Puisia

maantierumpuja ei kuitenkaan tällöin haluttu vaihtaa ^kivisiin, koska aika oli kallis. Koko alueella oli ^{v. 1925} kaikki-

aan 54 siltaa, yhteispituudeltaan ⁸⁵⁰

metriä. Niistä Lauttasilta oli ^ainoarau- dasta tehty, kivisiä oli ³⁷ ja puisia 16.

Sen lisäksi maanteiden jatkeeksitarvit- tiin suurenpuoleinen lossi Huittisissa ja Keikyässä, pienemmistä joneistapuhu-

mattakaan.

Vuoden 1918 tielain mukaisesti vas- tuu silloista jalautoista oli siirtynyt val- tiolle. Autoliikenteen kasvu asetti tälle tehtävälle uusia vaatimuksia, sillä yli- tyspaikoista lähes kaikki oli mitoitettu hevosliikenteelle. Suur-Huittisissa poik- keuksen muodosti vainLauttakylän rau-

tasilta. Kruununvouti arvioi 1919, että sen lisäksi liikenteelle välttämättömiä olivat Huittisissa Särkimyssilta, Hällin silta, Hirvelän silta jaSammun silta sekä Karhiniemen jaAarikkalan lautat; Kau- vatsallaLievikosken ^{silta, mutta} Vampu- lasta hän ei luetellut ainoatakaan tar-

peellista ylityspaikkaa.¹²

Huittisten kunnassa oli kaksikym-

mentä siltaa. Niistäkauneimpia olikivi- mestari KustaaKuorikosken 1880-luvul- la muotoilema Särkimyssilta, jotapunai-

set olivat hieman vaurioittaneet.Korjaa- malla siitä saatiinihankelvollinen, mut- ta sen holvit ja maatuet eivät kestäneet Turun-Tampereen _tien raskasta liiken- nettä. TVH rakensi sen tilalle 1933-34

teräspalkkisillan, mistä tehtiin valtatien vaatimusten mukaan ajoradaltaan kuu-

den ^metrin levyinen. Hankkeeseen liit- tyivät tarpeelliset maantieoikaisut, jase

tuli maksamaan ^{440 000} mk. Ylityspai- kan nimikin vääntyi virkamiehiltä vi-

noon, sillä sitäalettiin kutsua Särkymys- sillaksi. Yhtä vanha jakaunis ^{oli Sam-}

mun silta. Se katosi ^{maisemasta 1938,}

Lauttakylän ^siltaa1920-luvulla. Siltavahdin piskuinen koppi kuvassa vasemmalla.Sillanvartijana oli pitkään Kulta-Matti yhdessä Hanna-vaimonsa kanssa. Siltavahti Matti Mattsson oli ^saanut liikanimensä oltuaan siirtolaisena Amerikassa.

jolloinse korvattiin edellisen kaltaisella rakennelmalla. Tällainen hanke ^tiepa- rannuksineen työllisti parikymmentä

miestä jamaksoi yhteensä 600 000 mark- kaa.¹³

Huittislaiset olivat selvinneetpitkästä

vaivastaan, kun valtio otti hoitoonsa Lauttakylän rautasillan vuoden ¹⁹²¹ alusta lukien japoisti samalla siltä yli- kulkumaksut. Siltavahdin virka, tupa ja

sillan puomit kävivät tarpeettomiksi.

Kihlakunnan kuntien yhteinen kokous, ikivanhan yhteistyönrelikti, piti viimei- sen istuntonsatammikuussa 1922. Se ja- koi säästössä olleet siltakassan ^varat,

runsaat 20 000 mk, eikä aivan yksimieli-

sesti.Ensiksi mietittiinsitä, lahjoitetaan- ko varat yleishyödyllisille laitoksille vai

annetaanko ne kuntien manttaalirahas-

töille. Kun edellinen kanta oli ^voittanut, kiisteltiin hieman ^siitä, paljonko eri kunnissa sijaitsevat laitokset saavat.

"Sovittelujen kautta tultiin sitten miltei yksimieliseen päätökseen", pöytäkirja kertoo. Länsi-Suomen kansanopisto ja Kokemäen maamieskoulu saivatkumpi- kin ^{8 268 mk,} Loimaan käsityökoulu

3 100 mk ja Silta-Matin leski Hanna Mattsson 500 mk "kiitollisuuden osoi- tukseksi ^siitä tunnollisuudesta, jolla aviopuolisot ^Mattsson olivat aikoinaan siltavahdin ^tointa hoitaneet". ^Loppuerä lähes 700 mk käytettiin kokous- jamui- hin hallinnollisiin kuluihin. Lauttaky-

län silta oli tehnyt tehtävänsä kihlakun-

nan yhteisenä siltana.¹⁴

Matkustajien kiusaksi jäivät vielä los- simaksut. Ne rasittivat enitenomankun-

nan väkeä, jonkaoli pakko käyttää yli- tyspaikkoja jokapäiväisiin asiointeihin-

sa. Lossitaksa ^seurasi ajassa tapahtuvia muutoksia, kulkuvälineiden jatekniikan kehitystä. Se vahvistettiin korkealla ^ta-

solla vielä 1920-luvun ^{alussa, aina} val- tioneuvostossa asti. Sittemmin allekir- joittajaksi^riitti maaherra. Karhiniemen lossilla 1920-luvun puolimaissavoimas- sa ollut hinnasto oli erittäin monipuoli-

nen:

Henkilö ^{0,25 mk,}kuormattu kelkka tai käsikärry 0,25 mk, vasikka^tai lammas

0,25 mk, nautaeläin, sikatai varsa ^0,40 mk, polkupyörä ajajineen 0,50mk,reki tai^rattaat kuormineen tai kuormatta il-

manvetäjää^0,50 mk,hevonen0,50 mk, juhta ja ajoneuvot, kulkijoineen ja kuormineen ^tai ilman ^{1 mk,} parivaljak- ko ja ajoneuvot, kulkijoineen jakuor- mineen tai ilman ² mk, moottoripyörä ajajineen ²mk, moottoripyöräsivuvau- nuineen ja kulkijoineen ³mk, henkilö-

auto kulkijoineen ⁵ mk, lokomobiili, traktori, puimakone tai näihinverratta- va pyörillä kulkeva koje, ajajineen ⁵ mk, kuorma-auto kulkijoineen jakuor- mineen tai ilman 6 mk. Öiseen ^aikaan, klo 9 ip-klo 6 ap, perittiin maksu kak-

sinkertaisena. Kolme tärkeätä ^toimin- toa oli vapautettu hinnoittelusta:mai- don kuljetus meijeriin, kirkkomatkat sunnuntaisin ja juhlapäivinä,^ruumis-

saatto.

Tuosta luettelosta ei puuttunut enää kuin linja-auto. Se lisättiin muiden pe- rään 1930-luvun alussa. Taksaa tarkistet- tiin aina tarpeen ^mukaan, joskus yksin- kertaistetuinkin. Omakuntalaiset pääsi- vät 1930-luvulla puolta pienemmin maksuin kuin ulkopitäjäläiset. Karhinie-

men kyläläiset alkoivat vaatia 1930-lu-

vun alusta lähtien, että heidät vapautet- taisiin ylikulkumaksuista jaettä lauttu- rin palkka korvattaisiin kokonaan kun-

nanvaroista. Valtuusto ei tähän suostu- nut; sillä oli kielteiseen kantaan peruste- lunsa. Karhiniemeläisiä ei rasitettu mui- den tapaan kylätien kustannuksilla, vaan kunta vastasi ^sen hoidosta. Jos ^he olisivat saaneet ilmaisen ylikulkuoikeu-

den, niin kunnan olisi tarvinnut siirtää kaikki kylätiet huostaansa.¹⁵

Kulkijoilla oli vanhastaan arvojärjes- tyksensä. ^{Lautturi kuljetti jatkuvasti} pyöräilijät ja jalankulkijat soutamalla Kokemäenjoen yli. On muisteltu, _että heidän edellään olivat kylän talollisten kyydit. Se pohjautui perinteiseen ^mak-

sajan oikeuteen, jotavahvistettiin lisä- suorituksinlautturille.¹⁶

Keikyän puolella Aarikkalan jaHelli- länkylien välillä jouduttiinKokemäen-

joki ylittämään myös lossikyydillä, ^tie- tysti maksullisena kuten Karhuniemellä- kin. Taksan poistamiseksi käytiin läpi

samat virkaportaat ⁿⁱⁱⁿ Huittisissakuin Keikyässäkin, mutta tuloksetta. Aarikka-

lan lautta oli ^erittäin heikkotekoinen, ja kokeiltaessa ^sekantoi hädin tuskin kuor-

ma-auton kahden ^tonnin lasteineen.

Vaikka lautta korvattiin 1924 raudasta tehdyllä kantavammalla vetolossilla, ei sen avulla pystytty selviämään koko lii- kennetarpeesta, jonka suunta oli yhä

enemmän Aetsän asema. Erityisesti ke- väisin jasyksyisin sinne vyöryi Huitti- sistavilkas ^liikenne, koska laivankulku oli mahdotonta eivätkä huittislaiset voi- neet käyttää Risteen asemaa hyväkseen.

Kiikoislaistenkin oli pakko Kiikan sijas-

ta turvautua Kauvatsan palveluksiin, kun raskaat kuormat eivät jaksaneet

nousta jyrkkiämäkiä eikä Aetsän tie ^ve- tänyt. Lossi oli hengenvaarallinen. Vuo- den 1927keväällä ^se oli vähällä hukut-

taa kyydissään olleet kuusi miestäja vii- si hevosta: lautta kulki jometrin veden-

pinnan alla keskellä ^virtaa, kun miehet hengenhädässä saivat sen kiskotuksi

rantaan. Toisenkerran mies hevosineen suistui ^lossilta, vain heinätukko veden pinnalla kertoi tapahtuneesta. Kun huk- kunut hevonen saatiin hinatuksi ran- taan, sen mukana tuli ajomiehenruumis kädet lujasti ohjaksissa.

Aarikkalan lossia yritettiin korvata kiinteällä betonisillalla ^1920-22, jolloin Björneborgs Kraft Ab rakennutti Äetsän voimalaitosta. Se myös hankkeen pani alulle. Voimayhtiö oli valmis tekemään sillan Meskalan kosken yli, ^{josvain naa-} purikunnat olisivat osallistuneet kustan- nuksiin. Huittisten valtuusto ampui

1920 yritelmän melkein lennosta alas

"tavattoman ristiriitaisena”. Voimayhtiö tyytyi tällöin laittamaan välittömiin tar-

peisiinsa ns. vanhan riippusillan, ^jota pitkin pääsi joen yli ainoastaan jalkaisin.

Keikyän kunnanvaltuusto sai kahta

vuotta myöhemmin kyllä tukijoikseen

Huittisten kunnan jaLauttakylän liike- miesyhdistyksen, mutta tämä toistuvasti

pinnalle pulpahdellut ^hanke lykkäytyi

eri syistä. Muun muassa sillan sijainnis-

takiisteltiin: osa olisi halunnut pitää sen

lossin paikalla, osa siirtää Peevolan ky-

lään, olipa ^Kiviniemen vuollekin ehdol- la; _toiset tahtoivat betonista^valettua, toi- set riippusiltaa. Vasta kun Huittisten ja Keikyän kunnat sekä suurimmat paikal-

liset yritykset yhdistivät voimansahank- keen taakse ja lupasivat sille rahallista tukea, niin tulosta alkoisyntyä. Kun vie- lä huittislainen kansanedustaja Kalle Kirra otti 1928 asian omakseen, valtio-

neuvosto hyväksyi ¹⁹³⁰Keikyän sillan työohjelmaansa. Serakennettiin ^vuosina

1930-31 Aarikkalan-Hellilän ^lossin yli- kulkupaikalle jaoli aikanaan ^{maan suu-} rimpia siltatöitä. Viisi metriäleveän^rau-

taristikkosillan jännevälit olivat 3x40 metriä. Pilaritöitä tehtäessä rakentami-

nen työllisti enimmillään 140 miestä, toistakymmentähevosta javiisi kuorma-

autoa. Se oli piristysruiske ankean la-

man jatyöttömyyden keskellä eläneelle Keikyän kunnalle. Vaikka rautasilta ^tuli maksamaan kaksi miljoonaa ^markkaa, arvioidut kustannukset alitettiin. Paik- kakunta oli saanut seitsemännen siltan-

sa, mahtavamman kuin aikaisemmat ki- visillat.¹⁷

Keikyästä vapautunut lossi siirrettiin Karhuniemen ylityspaikalle, missä se

korvasi vanhuuttaan kitisevän lautan.

Valtio vaati siitä vastapalveluksen. Kar- huniemen lossitiestä tehtiin ensimmäi- nen kunnantie. Valtuusto ei kuitenkaan

suostunut antamaan valtion autoilleva- paata ylikulkuoikeutta, kuten piiri-in- sinööri oli esittänyt. Kunta saihaltuunsa myös lautturin ^asunnon. Keikyän silta paransi liikenneyhteyksiä näin myös Huittisten jaKauvatsan välillä.¹⁸

Vampulassa ^oli 1920-luvun puoli-

maissa kahdeksantoista siltaa, mutta

Loimijoen ja sen sivupurojen ylittämi-

seen ei tarvittu yhtä suuriarakennelmia kuin Huittisissa ja Keikyässä oli tehty.

Vampulan kunta otti 1920 äänestyksen tuloksena haltuunsa Vampulan-Huh-

taan, Tamareen jaRutavan sillat. Tulva hävitti 1926tyystinkaksi ensiksi mainit- tua ja ne oli rakennettava ^uudelleen, myösRutavan siltaa olikorjattava. Kivi- työt urakoi taitava Isak Selkämö. Kunta selvisi rahoituksesta lainoituksen ^turvin, ja ^osa kuluista katettiin heti ensimmäi- sessäverotuksessa. ^Tamareen sillan kus-

tannusten maksamiseen osallistui myös

sen partaalla sijaitseva Sallilan sähkölai-

tos.¹⁹

Rutavan siltaa paljon käyttäneet ^Huit-

tisten Palojoen kulmakunnan asukkaat suostuivat maksamaan kymmenennen

osan korjauskustannuksista. ^Kasvavan

liikenteen tarpeet ymmärrettiin joRuta- van siltaakunnostettaessa; arveltiin, että se olisi rakennettava uudelleen ^{2-3 vuo-} den kuluessa. ^Niin tehtiin ^1932, jolloin silta sai betonisen päällysrakenteen, ai-

kaisempaa leveämmän ajokaistan ja jal- kakäytävät. ^Se oli TVH:n insinöörin

suunnittelema ja kuului valtion raken-

nusohjelmaan. Vampulassa puhuttiin,

että Rutavan silta oli pisin siihen ^men- nessä Suomessa rakennetuista suorista rautabetonisilloista. Kustannuksiksi oli

laskettu hieman yli ^{200 000} mk. ^Töitä oli myöhennetty ^{vuodella, koska pula-} ajan odotettiin yhä alentavan menoja, kuten tapahtuikin. Valtionavut japitkä-

aikaiset lainat olivat ^takeena, ettäkun-

nan vaikeassa taloudellisessa tilantees-

saan ottama riski ei noussut liian suu-

reksi. Kunnanisien toivomuskin ^toteu-

tui,kun he kirjasivat ¹⁹³² sillan valmis-

tuttua kertomukseensa: 'Toivottavasti rakennettu silta kestää ja tyydyttää tar-

vitsijain liikennetarpeen monet vuosi-

kymmenet, aiheuttamatta kunnalle suu-

rempia kustannuksia.”

Vampulan-Huhtaan sillan kansiraken-

teet päätettiin uusia 1939-40 liikenne- turvallisuuden parantamiseksi. ^Noina

vuosina nousivat kuitenkin laajemmat turvallisuuskysymykset Siltaloidenedel- le.²⁰

Kauvatsan yhdestätoista sillasta kuu- lui valtiolle rautatienkäyttöön tehty, pi- tuudeltaan 20 metriä. Kivisiltoja oli nel- jäpaikallisissa oloissa suurehkoa maan-

tiesiltaa. Pisin oli Lievikosken iso silta

(41 m), sitä seurasivat pituusjärjestyk-

sessä Piilijoen (31 m], Jalonojan(30 m),

Kuoppalan ^{(20 m)} jaKauppilan silta(20 m). Näitä jouduttiin kunnostamaan ja uusimaan vuoden 1918 korjausten jäl- keen 1930-luvun tietöiden yhteydessä.

Tieoikaisut, kyläteiden kuntoon saat- tamiset ja suuret siltatyöt supistivat

koko alueellaennen laajassa käytössä ol- leiden jonien ja jokiportaiden tarpeen varsin paikalliseksi ilmiöksi. Lauhan-

maassa oli kuitenkin jatkuvasti välttä- mätöntä turvautua kapulalauttoihin lii- kuttaessa mm. Naaras-, Leppi- jaAnnan- saareen. Vaikka ihminen oli liikkues- saankin virran ^vietävä, hän osasi antaa sen viedä oikeaan suuntaan.²¹

Autolla pääsee

”Siis uudetrautatiet romukoppaan ja pannaan ne rautatiemiljoonat parem- paan paikkaan.” Tällaisen päätelmän teki Lalli-lehdentoimittajanähdessään heinäkuussa 1923 Huittisten maatalo- usnäyttelyssä Lauttakylässä nelisen- kymmentä ^autoa. Tuo parempi paikka

oli autoliikenne.

Maanteiden ja siltojen rakentamiset oli-

vat oivallisia työkohteita, ^mutta oli niil- lä varsinainenkin tarkoitus: autoliiken-

teen tukeminen. Vaikka Suur-Huittisten kunnissa oli auto nähty ja jokunen nii-

hin hankittukin ennen ensimmäistä maailmansotaa, niin vaivalloisesti se

pystyi hevosen sivuuttamaan sekä tiellä että kuljetuksissa. Kun Turun ja Porin lääninhallitus kehotti kesäkuussa 1920 kuntia antamaan lausunnon siitä järjes- tyssääntöehdotuksesta, jokaoli tarkoitus

julkaista "automobiili-, moottoripyörä- ja moottoriliikennettä” ^varten, alueen kunnista vain Huittinen esittisiihentäy-

dennyksiä. Keskeisin lisäys koski hevo-

sen ja auton välistä yhteistyötä ^liiken-

teessä: "Hevosen ohi ^on ajettava varo- vasti sekä heti pysäytettävä automobiili

ja seisautettava sen kone, jos hevosen ohjaaja ^{antaa sitä varten merkin nosta-} malla kätensä ^{ylös. Hevosen} ohjaajan on.

tietäessään hevosen olevan tässä suh-

teessakovin ^vauhkon, annettava merkki

auton ohjaajalle." Tämän ohella valtuus-

to halusi korottaa autojen nopeutta pa- rissa erikoista pauksessa viidellä kilo- metrillä tunnissa ^siitä, mitä lääninhalli-

tus oli ehdottanut. Maaherran vahvistet-

tua seuraavana vuonna järjestyssäännön Lauttakylä-lehti esitteli ^sen lukijoilleen ja ^evästi viranomaisia, että he valvoisi-

vat tarkoin määräyksen noudattamista,

"jotta mikään paha ^{tottumus ei pääsisi}

estämään järjestyksen toteuttamista ajanoloon”.²²

Jo ^1910-luvun puolimaissa Huittisten kunnassa oli aloiteltu ammattimaista lii-

kennöintiä, jolloin parikin eri yrittäjä- ryhmää ryhtyi kuljettamaan kuorma- ja

henkilöautolla tavaroita jaihmisiä. ^Asi- alla olivat olleet Lauttakylän liikemie- het. Yhtä jäsentymättömänä tunkeutui

auto ensimmäisen maailmansodan jäl- keen seudunteille: rahti javäki meni^sa- massa kyydissä aina 1920-luvun puoli- väliin asti. Kuorma-auto oli linja-auto ja henkilöauto kelpasi sekin linja-auton korvikkeeksi. Eriytyminen tapahtui vas- ta vähitellen. Päämääränä oli siirtyä pai- kasta toiseennopeasti.

Kuntien edellytykset ^jatarpeetkäyttää

autoa vaihtelivat suuresti. Koska Kau- vatsa oli sivussa päätieverkosta ^ja siellä

oli rautatieasema palveluksineen, ^{se jäi}

varsin osattomaksi säännöllisistä linja- autoreiteistä. Keikyä saattoi myös tur- vautuaAetsän aseman välittämään juna-

kyytiin, mutta kun se oli maantienvar- ressa ja likellä Lauttakylän taajamaa, se

Antti Keinosen kuljettama linja-auto^ajoi 1920-luvullareittiä Vampula-Alastaro-Oripää- ^Turku.

Auton hankinnan rahoitti Vampulan säästöpankki.

pääsi nopeasti autoliikenteen piiriin.

Vampulalle ^auto oli välttämätön, sillä

sen kautta eikulkenut rautatietä. Koska

se sijaitsi Turun tien varressa sekä mel- kein Lauttakylän jaLoimaan puolimat-

kassa, _se oli maantieliikenteessä mukana alusta alkaen. ^Huittinen ja etenkin ^sen kuntakeskus Lauttakylä oli kokonaan ^eri asia. Siellä risteytyivät ^Turkuun, Tampe- reelle, Poriin jaHämeenlinnaan johtavat

valtaväylät eikä kunnassa ollut rautatie- tä, joten sen ei edes tarvinnut tavoitella

uutta liikennemuotoa. Se tipahti sinne kuin kypsä hedelmä poimijansa eteen.

Lauttakylästä kehittyi huomattava lii- kennekeskus jo 1920-luvulla. Siellä oli miehiä, jotka eivät pudonneet auton

kyydistä.

Liikemies Oskari Laurila jaHuittisten

osuuskauppapanivat yhteisen ilmoituk-

sen Lauttakylä-lehteen marraskuussa

1921. He kertoivat aloittavansa liiken- nöinnin 14. marraskuuta Lauttakylän ja Aetsän aseman välillä. Välineenä oli Presto-merkkinen kuorma-auto ja tava-

roiden lisäksi siihen ^otettiin matkusta- jia.AutolähtiLauttakylästä ^jokaarkipäi-

vä klo ^7.45, 10.15 ja 16.00, tarvittaessa myösklo 19.00.Kulkuvuorot määräytyi- vät junien aikataulun ^mukaan, kuten

myöhemmin muiden yrittäjien vuorot Pisteen, Loimaan, Tyrvään ja Toijalan asemille. Meno- ja paluukuljetukset ei- vät pyörineet tyhjää, koska junilta oli

ainatulijoita tairahtia.

Laurila oli jokesällä ajattanut myös pitempää linjaa ^aina Turkuun ^asti, mut- ta silloin matkassa oli tavallisesti vain tavaraa. Matkustajia ^ei kuitenkaan ^tar- vinnut houkutella mukaan: he ^pääsivät sinne omasta pyynnöstään. Kuorma-au- ton lavalle tehtiin kehikko ja sen varaan

sidottiin pressu toimittamaan katon ja

seinien virkaa. Lavalla oli kolme pitkää penkkiä matkalaisten istuttaviksi.Kova- kumirenkaat jakuoppaiset ^tiet höystivät kulkijan taivalta. Oskari Laurilan liike- toimet olivat liian lainoituksen ^varassa;

Preston ostihuutokaupassa 1923 sen va-

kituinen kuljettaja Heikki Nieminen.

Hänestätuli Huittisten autoyhtymän pe- rustaja. ²³

”Vampulan Autoyhtiö” aloitti kesällä

1922 säännölliset vuorot Vampulan ja Loimaan välillä neljänä päivänä ^viikos-

sa. Auto lähti Punolasta osuusmeijeriltä klo ^7.30 japalasi takaisin ^samana päivä- nä. Vuoroistakaksi ajettiinLauttakylästä saakka. Yhtiö tarjosi myös huittislaisille tilaisuuttatehdä edullisesti Turun mat-

kan, ja väliaikoinakin autoa vuokrattiin huvikyyteihin jarahdinajoon. Yhtiön ^ta- kana oli luultavasti pankinjohtaja Niilo

Pietilä, joka jatkoi yritystoimintaa sa-

moilla Loimaan ja Turun reiteillä ^vuo- den ¹⁹²⁵ puolelle asti. Pietilä kohensi

palvelun ^tasoa, sillä hän saattoi kehua

autossaan olevan kankaan pitävän vettä ja istuintenkin olevan pehmustettuja.

Vuonna 1925 hän sai liikenteeseen "uu- den asetuksenmukaisen matkailuau- ton”. Pietilällä oli kuljettajanaan Antti Keinonen, sittemmin Niemisen yhtiö- kumppani.²⁴

Antti Keinosen vanhempi veli

Jalmari

Keinonen osti 1924yhdessä Oskari Vilk- kisen ja Oskari Rantalan kanssa Ford- merkkisen linja-auton, joka pantiin Vampulan-Loimaan linjalle. Se kuljetti myös postia. ^Seuraavana vuonna Keino-

sen veljekset yhdistivät voimansa ja hankkivat ^oman linja-auton, 15-paikkai-

sen Chevroletin.

Jalmari

liikennöimäänLoimaan lisäksi Turkuun.

Toisen linja-auton hankkimista vuotta

myöhemmin rahoitettiin myymällä

Jal-

marin henkilöauto. Vampulasta tuli ra-

han tekoon ¹⁹²⁶ ostamallaan linja-autol- la myös ^Lauri Heikkilä. ^Hän liittoutui William Lehtisen kanssa, jolloinkalus-

toa voitiin lisätä toisella linja-autolla.

Kun Keinosenveljekset ajoivatLoimaal- le ^{Haaroisten kautta,} Heikkilä jaLehti-

nen tekivät mutkan Kurittulan ^tietä.

Vampulasta päästiin 1927 Turkuun joka päivä.

Kilpailu oli koventunut varsinkin Tu- run-linjalla. HuittistenMylly ja Saha Oy

oli hankkinut pakettiauton, ja jotteikal- liille sijoitukselle tulisi tyhjäkäyntiä, se

aloitti kesällä 1923 reittiliikenteen Tur- kuun yhtenä päivänä viikossa. Autoa

ajoi William Lehtinen. Yhtiöllä oli valt-

ti, jotasekäytti mainonnassaan: ”Huom!

automme on varustettu ilmakummeilla, jonka tähden kulku ^on hyvin tasaista.”

Umpirenkaatkiellettiin v. 1925.²⁵ Turkulainen Gustafsson aloitti pudo- tuspelin huittislaisten liikennöitsijöiden

kanssa. Hän aikaisti ^vuoronsa näiden edelle voidakseen kerätä tienvarressa varttujat. Huittisten yrittäjien oli seurat- tava perässä. Gustafsson heijasi Turun matkan hinnan ⁴⁰ markasta ³⁵ mark- kaan, jolloin paikkakuntalaiset liiken- nöitsijät Heikki Nieminen jaVesa Heino- nen panivat 1925 paremmaksi 30 ^mar- kan taksallaan. Turkulaisen oli vetäydyt-

täväpelistä. ^{VesaHeinonen, sepän} poika Nanhian kylästä, ^{alkoi ajaa 1924 kerran} viikossa Turkuun yhdessä^veljensäkans-

sa. Seuraavana vuonna hän osti 14-paik- kaisen linja-auton. Linjat pitenivät ja

uusiakilpailijoita ^ajoi teille. Moni vilje- lijä myi tilansa ja lähti autolla hankki-

maan leveämpää leipää. Kesällä 1927

Eino Virtapuro aloittiLauttakylän jaPo- rin väliä Kokemäen ^kautta; hän saimuu- taman kuukauden kuluttua peräänsä Lauri Eskelisen. Kolmansina tulivat mu-

kaan Heikki Nieminen ja Vesa Heino-

nen, jotkaryhtyivät kuljettamaan mat-

kustajia Punkalaitumelta Poriin. Aina- kin Virtapuro lopetti pian tämän reitin

ajamisen.

Kilpailu oli myös autonmyyjien välis- tä taistoa. Kun "Autoyhtymä”kertoi tou-

kokuussa ^{1924 avaavansa} linjan Äetsä- Loimaa jaLauttakylä-Turku, ^{se mainosti} kovin suurellisesti: "Liikennettä tulee välittämään ^uusi nykyajan vaatimuksia

vastaava 1 1/2 tonnin AUTO-OMNI- BUSS... HUOM! Ei Ford." Se oli var-

maankinvetävä valtti, sillä 1923 Huittis- ten maatalousnäyttelyyn saapuneista 40 autostakolmekymmentä oli ollut Forde-

ja.Siitä eitullut huittislaisten liikennöit- sijöiden suosikkia.

Äetsän, Vampulan jaLoimaan välinen reitti oli samalla eräs maan lähes neljäs-

täkymmenestä yksityisestä postilinjasta.

Vaikka siitä saatu korvaus ei ollut järin suuri, se takasi kuitenkin jatkuvan ansi- on hiljaisenakin kautena. Tällaisena lii- kennöinti jatkui 1930-luvun puolelle.²⁶

Huittislaiset autoilijat olivat tehneet yhteistyötä ^jovarhain sovittamalla ^vuo-

ronsa siten, etteivätne menneet päällek- käin. Vuonna 1924 ”Auto-yhtymä” ^ajoi

Turkuun maanantaisin ja perjantaisin, Huittisten Mylly ja Saha Oy tiistaisin, torstaisin jalauantaisin sekä osuuskaup-

pa keskiviikkoisin. Linjojen pidetessä, matkustajamäärän lisääntyessä javaati- mustason kasvaessa oli pakko muuten-

kin tiivistääkanssakäymistä. Seudun lii- kennöitsijät ^-Heikki ^Nieminen, Antti ja

Jalmari

liam Lehtinen sekä Lauri jaAlma Heik-