Lauttakylä-lehti kertoi kesäkuussa 1920 kunnan keskustaajamassa yöaikaan
ta-pahtuneesta puukotuksesta otsikolla
"Hulikaanielämää Lauttakylässä”. Uhri joutui lääkärille japuukottaja vanginvar-tijansäilöön. Teon syyksi lehti arveli ko-titekoisten viinojen vaikutuksen. Viina
javäkivalta kuuluivat yhteen. Ne olivat
tunkeutuneet aina yhteiskunnan perus-rakenteiden, perheiden, sisälle. Kun po-liisi javiisikymmentä vapaaehtoista suo-jeluskuntalaista hävitti tammikuussa
1918 viinatehtaan Huittisten Suontaus-tanmaalla, heitävastassa oli kaksi haloin
jakirvein aseistautunuttaveljestä.
Poiki-en äitioli toiminut "tehtailijana”. Suoje-luskuntalaiset osallistuivat seuraavana-kin vuonna poliisin apuna useiden pon-tikkatehtaiden hävittämiseen.12
Vuodet 1920-34 olivat koko maassa väkivallan aikaa. Murhattujen ja
tapettu-jen osuus keskiväkiluvun sataa tuhatta asukasta kohti oli 1920-luvulla Huittisis-sa kahdeksan, Vampulassa yhdeksän ja Kauvatsalla kymmenen henkilöä
vuosit-tain. Huittisten nimismiespiirissä
pa-hoinpitelyjen määrät olivat enimmillään
vuosina 1930-32. Koko maassa
surmat-tujen suhdeluku oli yli kahdeksan, mikä lähenteli edellisen vuosisadan
puukko-junkkarikauden uhrien lukua Pohjan-maalla. Lehdet olivat täynnä kauhiste-lua. "Törkeä pahoinpitely Kauvatsan Lievikoskella. Rauhallisesti maantiellä ajavaamiestähakattu seipäillä ja
puuko-tettu”, SatakunnanKansa kertoi maalis-kuussa 1927. Samaan numeroon oli vie-lä saatu uutinentoisestakin Kauvatsalla
sattuneesta puukotuksesta jaHuittisissa Mommolan metsäkylässä
nurkkatans-seissatapahtuneesta ampumisesta, mikä johtikuolemaan. Samaan aikaan kasvoi itsemurhien määrä edellä mainitun suh-deluvun mukaan 10-18 yksikköön.
"Kammottavaakehitystä”, oli Lauttaky-lä-lehden arvio 1932 elämisen raskau-desta.13
Sisäasiainministeriö kiinnitti
kierto-kirjeessään 1926 huomiota rikollisuu-den "pelottavaankasvuun”. Myös Suur-Huittisten valtuustot valitsivat toimi-kuntansa, jotka yhteisvoimin kunnissa vaikuttavien "edistysseurojen” kanssa kutsuivat koolle kansalaiskokouksia miettimäänrikollisuuden ehkäisemistä.
Huittisissa korostettiin suunnitelmien tärkeyttä, "jotta varsinkin nuorisomme
voitaisiinpelastaa”. Tällaiset kansalais-kokoukset pidettiin seudun kunnissa paikallisten alustajien johdattamina.
Keikyässä tehtailtiin kuusi pontta, joi-den arveltiin ehkäisevän tapainturme-lusta. Kotikasvatuksen avulla oli
istutet-tava
Jumalan
sana lapsiin ja nuoriin;työnteko jaammatilliset taidot oli
saatet-tava kunniaan sekä nuoriso ohjattava hyödyllisten harrastusten pariin;
jokai-sen oli täytettävä yhteiskunnalliset vel-vollisuudet janoudatettava lakeja; edis-tysseurojen oli tehostettava
kansalais-kasvatusta; viranomaisten oli valvottava paremmin lakien noudattamista; juop-pous jakieltolakirikkomukset oli ehkäis-tävä.14
Levottomuus oli taas samaistettu nuo-risoon, kuten montakertaa aiemminkin.
Sen sakkiutuminen oli kuitenkin vain
yksi syy väkivallan paljouteen. Kansa-laissodan tapahtumat olivat yhä
tuorei-nakuvina muistissa.Tutkimus on
puhu-nut elämän arvoihin liittyvästä tavoite-kadosta väkivallan eräänä aiheuttajana:
suuren ihmisjoukon yhteiskunnallista menestymistä koskevat odotukset olivat käyneet vaikeiksi, osinsuorastaan
mah-dottomiksi toteuttaa. Väkivaltarikolli-suuden niska taittui taloudellisen
nou-sukauden alkuun 1930-luvun puolivä-lissä, sillä se antoi ihmisille uskoa pa-rempaan.15
Väkivalta jarikollisuus ei erityisesti keskittynyt Lauttakylään jakirkonkylien taajamiin.Pikemminkin se etsiytyi syrjä-kyliin, missä oli mahdollisuus
juoksut-taa "kotitekoista”. Taitohan ei ollut mi-hinkään kadonnut. Rikollisuus sai voi-mansa ja sitä syntyi tilastoihin viinan avulla. Huittisten kunnanvaltuusto ha-lusi 1919 apulaisnimismiehen sijasta ylimääräisen poliisin Huhtamon ja
Palo-joen kulmakunnalle, "kun näillä seu-duilla viime aikoina on suuressa määräs-säruvettu harjoittamaan
salaviinanpolt-toa japoliisiviranomaisilla näille syrjä-seuduille onpitkät matkatkuljettavana”.
Elettiin kieltolain aikaa. Huittisten kirkkoherra kertoi 1920 piispalle, ettei salapolttoa ollut harjoitettu
vuosikym-meniin, mutta nyt se oli käynyt
yleisek-si paheeksi. Kauvatsan asemanseudulla oli levottomuus kasvanut 1920-luvun puolivälissä julkeisiin mittoihin: ”Vii-natrokarit matkustelevat edestakaisin ja
kulettavat viinaa jonka jäljiltäsitten suu-ret joutilaatmiesjoukot häiritsevät ja
hä-tyyttelevät rauhallisia ihmisiä”.16
Huittinen, Keikyä jaVampula
sijaitsi-vat pääteiden varsilla: ne olivat
pirtulas-tien läpikulkupaikkoja. Ainetta tuli he-vos- jaautokuormittainrannikolta,
Eura-jokea on sanottu tavalliseksi lähtöpai-kaksi. Pirtu oli myös halpaa. Kymmenen
litran astian sai 300 markalla, joskus jopa halvemmalla. Vampulassakin oli useita pirtun tukkumyyjiä. Nimismies valitteli 1928 ehkä liioitellen: "siellä ei riitä se, ettäkieltolakia uhmaavat suuret irtolais- ja työläisjoukot, vaan siellä on suuri prosentti kantaväestöäkin
(talolli-sia) kieltolain rikkojia”. Huittisten kärä-jillätuomittiin1926 muuan mies menet-tämääntuhannen litran pirtukuormansa eikä hän jäänyt ainoaksi. Vuonna 1929
takavarikoidun pirtun määräksi arvioi-tiin useita tuhansia litroja. Keikyässä
otettiin talteen 1930 jo helmikuun al-kuun mennessä kolme ulkokuntalaista pirtuautoa ja Huittisten nimismiehen hallussa oli kaksitoista takavarikoitua
autoa odottamassa myyntiä. Edellisenä
vuonna niitä oli ollut kuusi, useimmat
kadunpuoleisia laatuautoja. Pienemmil-tä salakauppiailta otettiin pois moottori-japolkupyöriä. Huittisten nimismiespii-rissä kohosi kieltolaki- ja
juopumustapa-usten osuus vuosina 1924 ja 1926 aina 90 prosenttiin kaikista rikoksista. Se oli paljonverrattunakoko maankin
tilantee-seen.17
Pirtun japontikan ohella vaivaa aiheu-tui korvikeaineiden käytöstä. Huittisten valtuusto siirsi 1921alkoholipitoisten ai-neiden (spriilakka, pulituuri jadiodiini) myynnin yksinomaan apteekille ja
osuus-kaupoille, muttakielsi sen yksityiskaup-piailta. Denaturoidun spriin, "tenun”,
myynti tuottikahta vuotta myöhemmin huomautuksen apteekille, koska oli
saa-tu tietää, että erään kansakoulun pojat olivat kerjänneet rahaa, ostaneet tenua
apteekista ja esiintyneet päihtyneinä kouluun tullessaan. Kun muu ei
autta-nut,valtuusto määräsi, ettävuoden 1928 alusta lähtien denaturoitua spriitä sai
myydävainniille, joillaoli siihen nimis-miehen myöntämä lupa.18
Suur-Huittisten kunnat olivat
kannat-taneet kieltolain säätämistä aina, kun sitäoli kysytty.Laki vahvistettiin 1917 ja tuli voimaan 1919. Valtion viranomais-ten apuna olivat lain toteutumista
valvo-massakunnalliset javapaaehtoiset
orga-nisaatiot. Huittisten kunnanvaltuusto vahvisti heinäkuussa 1920 raittiuslauta-kunnan ohjesäännön japian tällaiset
eli-met oli asetettu myös Kauvatsaan,
Kei-kyään jaVampulaan. Näiden luottamus-elimien jäsenistössäoli usein kansakou-lunopettaja tai kaksi sekä pari naista muiden edustaessa lähes tavanomaista
miehitystä. Lautakuntiin ei otettu
väki-sin, vaan siihen edellytettiin
vakaumus-ta. Huittisissa mainittiin 1921tehtävään valitun erityisesti ”siihen
suostumuk-sensa antaneet”. Ilmianto- ja rangaistus-koneistoa vahvistettiin. Vampulankunta
lupasi jo 1917 niille ilmiantajille, joiden
tieto johtaisiviinatehtaan hävittämiseen
50 mk palkkion jakiljutehtaan osalta 25 mk. Keikyässä kohdistettiin 1920 tällai-nen palkitseminen raittiuslautakunnan jäseniin, joiden odotettiin toimivan
te-hokkaasti.
Lautakuntiin kuuluikin kolme raittiu-denvalvojaa. Heitä kutsuttiin raittiuspo-liiseiksi, josmaaherra oli antanut heille kotietsintäoikeudet. Valvonta toi
tulok-sia, sillä palkintoja saatettiin jakaa. Ni-mismies tosin valitteli v. 1928, ettei
Vampulan "neljästä kylästä löytynyt yh-tään sellaista henkilöä, jota olisi voitu ehdottaa poliisille apumieheksi tämän tutkiessa sattuneitarikoksia”. Virkamie-hen ihmettelyyn oli aihetta, sillä
val-tuusto palautti maaherran myöntämät kaksi kotietsintälupaa takaisin, koska niiden haltijat olivat kieltäytyneet vas-taanottamasta lupia. Kunnanvaltuuston avustuksella saatiinVampulaankin
yli-määräinen poliisi,kun maaherran masi-noimayleinenkansalaiskokous oli ensin valinnut raittiudenvalvojat ja päättänyt putkan rakentamisesta. Nimismies itse tuli varsin nopeasti huomaamaan, ettei
raittiuspoliisin asettaminen ratkaissut ongelmia. Hänenehdotuksestaan Huitti-sissa lisättiin1929lautakunnan jäsenten määrää, niin että valvonta kunnan eri
kylillä paranisi ja samalla lakkautettiin raittiuspoliisin toimi.19
Vapaaehtoinen raittiustyö kanavoitui yhdistyksiin jaseuroihin.
Kuntakeskuk-sista toiminnan painopiste siirtyi
sivu-kylille, ja Huittisiin perustettiin 1924
kaksikin raittiusyhdistystä, toinen
Huh-tamoon jatoinenPalojoelle. Niistä aina-kin jälkimmäinenoli 1910-luvun
puoli-maissasammuneen Huittisten Raittius-liiton versoja, sillä sen johtoonvalittu maanviljelijä Heikki Apilisto oli toimi-nut joraittiusliiton Palojoen
haaraosas-ton esimiehenä. Raittiuden Ystävät oli ollut aikanaan kummina, kun alan yh-distyksiä näille seuduin muodostettiin.
Emoseuran työ oli vireytynyt juuri nii-hin aikoihin, jolloinHuhtamon ja Palo-joenyhdistykset perustettiin. Raittiuden Ystävien piiritoimikunnan esimiehenä ja sihteerinä oli tällöin kansanopiston-johtajaJ.E. Tuompo Huittisista, jamyös ylioppilas Aarre Tuompo kulki
puhuja-matkoilla levittämässä raittiuden aatetta.
Huittistenkunta avustirahallisesti ylei-sötilaisuuksien järjestämisessä.20
Raittiusliike oli saanut voimaa kielto-laista ja politisoitunut. Raittiuden Ystä-vät oli likellä kokoomusta, kun suuri osa raittiusväestä oli järjestäytynyt 1919 pe-rustettuun Kieltolakiliittoon. Se oli syn-tynyt Santeri Alkion aloitteesta ja sen tukijoukkoihinkuuluivat maalaisliitto ja sosiaalidemokraattinen puolue. Huittis-ten kunta liittyi Kieltolakiliiton jäsenek-si jo helmikuussa 1920, myöhemmin myös sen alue- ja tukijärjestöön sekä avustirahallisesti liiton toimintaa.
Vam-pulaa lukuun ottamatta myös muut Suur-Huittisten kunnat olivat mukana
sen työssä. Vampulassa Kieltolakiliiton avustusanomukset torjuttiin ja 1927 ker-rottiin syykin:
"Valtuustoasiaakäsiteltyäänpäätti yk-simielisesti ettei anomuksen johdosta varoja tarkoitukseen myönnetä, koska todetaan mainittujenelintentyön ole-van etupäässä esitelmien japuheiden pitämistä ja kirjelmien laatimista ja ja-kelua joita eivät kuuntele eikä lue
muut kuin ne jotka jo ennestään ovat raittiita, jotensen toiminta muodostuu hyvin vähän tulokselliseksi, sen sijaan valtuusto pitää tähdellisenä nuorison ja lasten kasvatuksellistaraittiustyötä johontarkoitukseen valtuusto tulee va-roja myöntämään.”
Vampulan kunnanvaltuustoa eivät miel-lyttäneet keisarin uudet vaatteet, joita
taas toiset kunnat eivät huomanneet.21 Vampulan kannanotto myötäili
kehityk-sen yleistä suuntaa, sillä kieltolakia vas-tustava mielipide oli tällöin voimistu-massa, japulakausi sai sen kääntymään lain kumoamisen kannalle. Valtio ja kunnat tarvitsivat rahaa. Kun eduskunta käsitteli kieltolain kohtaloa, Huittisista
oli sen jäsenenämaalaisliitonedustajana Kalle Kirra. Hän kuului puolueensa eduskuntaryhmän vähemmistöön, ns.
marjamiehiin: oli kannattamassa marja-viinien valmistuksen sallimista, koska siten olisi tuettu maalaisväestön ansio-tulon kasvua. Kirra oli ensimmäisenä al-lekirjoittamassa kahdeksantoista
maa-laisliiton kansanedustajan 1930 puolue-kokoukselle jättämän esityksen, jossa toivottiin alkoholilainsäädännön uudis-tamista. Kun eduskunta hajotettiin ja
1930 toimitettiin uudet vaalit, Santeri Alkion onnistui lapuanliikkeeltä
saa-mansa avun turvin estää Kalle Kirran asettaminen ehdokkaaksi. Alkio oli vas-tustanut tätä mm. Lallin palstoilla eikä
Kirraa auttanut, vaikka 24 huittislaista ja
14 keikyäläistä monien muiden Sata-kunnan maalaisliittolaisten mukana
il-maisi huhtikuussa 1930Lallissa
pahek-sumisensa Alkion hyökkäyksen
johdos-ta.22
Kieltolain kohtalo ratkaistiin 29.12.
1931 toimitetussakansanäänestyksessä, joka ei vielä ole saanut seuraajaansa.
Osanotto siihen oli koko maassa melko laimeaa, sillä vain 44 % kansalaisista käytti äänioikeuttaan. Turun jaPorin
lää-nissä jäätiin 41 prosenttiin. Suur-Huit-tisten kunnista osallistuminen oli lai-meinta Vampulassa (28 %), missä
muu-tenkin oli esiintynyt eniten välinpitä-mättömyyttä kieltolakia kohtaan. Mui-den kuntien äänestyskäyttäytyminen noudatteli niiden yleistä
vaaliaktiivi-suutta. Vilkkaimmin oltiin mukana Kei-kyässä (44 %}, sitten Huittisissa (38 %)
jaKauvatsalla (35 %). Naiset olivat ta-vanomaisesti passiivisempia kuin mie-het. Ero äänestysaktiivisuudessa oli miestenhyväksi Huittisissa22,
Keikyäs-sä 19, Kauvatsalla 23 ja Vampulassa 20
Kansanäänestys kieltolaista 29.12.1931
I kieltolaki säilytettävä II viini jaolut sallitaan 111 kieltolaki kumottava
Huittinen Keikyä
prosenttiyksikköä. Valtaosa kannatti kieltolain kumoamista. Huittisissa näin äänesti 59 %, Keikyässä 61 %. Kauvat-salla 65 % ja Vampulassa 70 %. Suur-Huittisten kunnat olivat noista nume-roista huolimatta kuitenkin suhteellisen tyytyväisiä kieltolakiin, jostulosta
verra-taankoko maan (71 %) tai TurunjaPorin läänin (74 %) kieltolain vastustajien
osuuteen. Keskitien kulkijoita, vain vii-nin ja oluen käytön sallijoita, oli kaik-kialla hyvin vähän. Tällainenkin vaihto-ehto oli kansanäänestyksessä
valittava-na.
Kansanäänestyskieltolaista29.12.1931
Kunta Äänestäneitä 1 II lii Yhteensä
(I-III) %
Huittinen 38.639.4 1.958.7 100.0 -miehet 51.030.8 2.067.2 100.0 -naiset 28.651.8 1.746.5 100.0
Keikyä 44.337.2 1.861.0 100.0 -miehet 50.333.7 1.664.7 100,0 -naiset 35.341.835.341.8 2.256.02.256.0 100.0100,0 Kauvatsa 36.433.6 1.764.7 100.0 -miehet 49.627.1 1.971.0 100.0 -naiset 26.143.3 1.455.3 100.0 Vampula 27.829.4 1.1 69,5 100.0 -miehet 38.722.3 0.777.0 100.0 -naiset 18.841.2 1.757.1 100.0 Ikieltolainpuolesta, II viini jaolut sallitaan,111 kieltolaki kumottava
Naisetpuolustivat kieltolain
säilyttämis-tä miehiä ponnekkaammin. Huittisissa
yli puolet naisäänestäjistä (52 %) oli tätä mieltä, muissa kunnissa jonkin verran
vähemmän: Kauvatsalla 43 %,Keikyässä
42 % ja Vampulassa 41 %. Kieltolakia olivat innokkaimmin kumoamassa
Vam-pulan miehet (77 %), sitten
järjestykses-sä Kauvatsan (71 %), Huittisten (67 %)
jaKeikyän (65 %) miehet. Kuntien
ää-nestyskäyttäytymisen eroihin ovat vai-kuttaneet ainakin niissä vallinnut
”ylei-nen mielipide”, puolueiden omaksumat
asenteet kieltolakiin, raittiusjärjestöjen voimakkuus ja uskonnollisten
liikkei-den perinteet.
Vampulassa yleinen mielipide suh-tautui varsin lepsustikieltolakiin, kuten edellä on kerrottu. Siellä oli myös ko-koomuksella jaedistyksellävarsin vahva kannatus, janämä puolueet tukivat kiel-tolainkumoamista. Keikyä oli
päinvas-täistä näkemystä edustaneiden sosiaali-demokraattien jamaalaisliiton
tukialuet-ta, jalisäksi sieltä oli tullut aikaisemmin melko paljon ääniäkristilliselle työväen-liitolle, joten muita aktiivisempi kielto-lain kannatus on tältä osin ymmärrettä-vää. Kauvatsalla etenkin alinen
äänes-tysalue antoi vaaleissa sosiaalidemo-kraateille vahvan tuen ja siellä oli ollut myöskristillisen työväenliiton
kannatta-jia, joten kieltolain saama epätavallisen
suurikannatus (40 %) on tältä osin ym-märrettävä. Lisäksi tähän vaalipiiriin kuului järjestyshäiriöitäaiheuttanut ase-manseutu, mikä on nähtävästi saanut ai-kaan vastareaktion. Ylinen alue äänesti aivan toisin, sillä siellä kieltolaki sai vain vajaan neljäsosan tuen (23 %). Kiel-tolakia viimeiseen asti puoltaneen
sosi-aalidemokraattisen puolueen kannatus oli täällä kymmenisen prosenttiyksikköä pienempää kuin alisella alueella. Kokoo-muksen ja edistyksen yhteensä saamat
äänimäärät eivätpaljoakaan niissä
eron-neet. Keikyässä ja Vampulassa ei ollut äänestysalueiden kesken niin isoa poik-keamaa kansanäänestyksen tuloksissa kuin Kauvatsalla.
Huittisissa Kieltolakiliiton kahden pääpuolueen - maalaisliiton ja sosiaali-demokraattisen puolueen - vaaleissa
saamakannatus ohjasi tietysti
äänestyk-sentulosta, mutta ei niin paljon kieltola-kia tukevasti, kuin olisi odottanut. Eri-tyisesti pienviljelijäin järjestäytyminen
jaSuomen pienviljelijäin puolueen saa-makannatus toisaalta (kieltolain
puoles-ta) sekä kokoomuksen jaedistyksen
saa-ma kannatus toisaalta (kieltolakia vas-taan) vaikuttivat äänestysaktiivisuuteen
ja -käyttäytymiseen. Kuntakeskuksessa oli yleinen mielipide suvaitsevin
muus-sakin kuin alkoholin käytössä.
Kielto-lain kumoamisen puolesta äänestettiin selvimmin Lauttakylän (66 %), Suttilan (62 %) jaSammun alueilla (62 %), joilta Suomen pienviljelijäin puolue kokosi suhteellisesti vähäisimmän ääniosuu-denmutta kokoomus jaedistys taas run-saimman. Pienviljelijäyhdistykset olivat omaksuneet myönteisen asenteen raitti-uskysymykseen. NiinpäRekikosken yh-distys oli 1931 ryhtynyt keräämään ni-miä kieltolain säilyttämisen puolesta, kun oli kuultu, että Helsingissä
naisjär-jestöt aikoivatryhtyä päinvastaiseen toi-mintaan. Vahvimmin kieltolakia kanna-tettiinPalojoella (68 %), missäoli paljon
Suomen pienviljelijäin puolueen tuki-joita ja innokas raittiusseura. Lisäksi kulmakunnan työväentalon iltamista oli aiheutunut usein järjestyshäiriöitä. Reki-kosken entinen torppaseutu äänesti val-tiollisissa vaaleissa lähes identtisesti Pa-lojoen kanssa, mutta sieltä puuttui myönteinen raittiusseura jahäiritsevä il-tamapaikka. Kieltolakia tuki 43 % äänes-täneistä. Samoihinlukuihin jäätiinmyös Huhtamossa (44 %),vaikka siellä vaikut-ti eläväraittiusseura. Suomen pienvilje-lijäin puolueelle ei kuitenkaan irronnut kannatusta Palojoen ja Rekikosken ta-voin. Mommolan äänestysalue käyttäy-tyi Huhtamon kaltaisesti, sillä kieltolain säilyttämistä puolsi 44 % äänestäneistä.
Suomen pienviljelijäin puolue oli
saa-nut täältä tukea enemmän kuin Huhta-mosta, mutta päinvastaisesti olisi
oletta-nut vaikuttaneen kokoomuksen ja edis-tyksen vahvan kannatuksen sekä sen, että Mommola oli ”marjamies” Kalle Kinankotikylä.23
Kieltolaki kumottiin 1932 ja rikosti-lastot kaunistuivat. Muutos ei ollut pel-kästään taulukoiden puhdistamista, sillä
papitkin kertoivat tuoreeltaan juopotte-lun vähentyneen uudistuksen ansiosta.
Vampulan kunta lakkautti raittiuslauta-kuntansa tarpeettomana vuoden 1933
alusta lukien. Kunnanvaltuustot käsitte-livät kuitenkin vielä 1935
Kansalaisvas-tuur.ymkirjelmiä, joissaehdotettiin toi-mia laitonta väkijuomien kauppaa
vas-taan. Alkoholimyymälöihin oli pitkä matka. Kirjelmissä oli esitetty ns. kylä-kurijärjestöjen perustamista kuntiin.
Vampulassa oli kutsuttu koolle oikein kansalaiskokous, johonkuitenkin saapui vähän osanottajia. Muodollisuus täytet-tiin ja kyläkurijärjestö perustettiin,
”mutta lienee se nukkunut synnytystus-kiinsa, koska sen toiminnasta ei ole mi-tään kuulunut”, arvioitiin kunnallisker-tomuksessa saavutettua tulosta. Huittis-ten valtuusto ei pitänyt kyläkurin
käyt-töönottoa tarpeellisena eikä siitä kuulu-nut mitään Keikyästä ja Kauvatsalta-kaan.24