Kauppaneuvos Rafael Haarla lähetti jou-lukuun alussa 1930 Huittisten Yksityis-yrittäjäin yhdistykselle kirjeen, missä hän mainitsi, että "toimintanne ei ole al-kanut ainakaan liianaikaisin, sillä kansa
olisi saatava heräämään
osuustoiminta-villityksestä varsinaisenkaupan alalla”.9 Suur-Huittisten osuuskaupat olivat
teh-neet omassa keskuudessaan jaon
kah-teen heti kansalaissodan päätyttyä ja puhdistaneet jäsenlistoiltaan sosialistit taiheiksi epäillyt. Nyt niillä oli edessään
uusi koettelemus.
Vaikka HuittistenOsuuskaupan kassa-kone näyttikin nollaa punaisten vallan
siinäpäätyttyähuhtikuun joukkopakoon
1918, niin tuo nolla oli liian
optimisti-nen tilinpäätökseksi. Pankinjohtaja Mat-ti Olli, osuuskaupan entinen johtaja, oli
tarkastanut kesäkuuhun mennessä
menetykset ja arvioinut ne vähintään 200 000 markaksi. Tavaraa jarahaa oli ryöstetty, köyhiä kevytmielisesti
luoto-tettu punaisten pitäessävaltaa. Näin Olli analysoi. Toimintaa päätettiin jatkaa, vaikka vararikkoakin jo ehdittiin
harki-ta. Huittisten Osuuskauppa erosi ensi töikseen OTK:sta ja liittyi takaisin SOK:aan. Sota-ajan aiheuttamasta
tava-rapulasta, keinottelusta jamuista vaike-uksista selviydyttiin vasta 1921, jolloin myös päätettiin, ettei voitto-osuuksia
jaeta. Tätä kustannuksia säästävää
käy-täntöä jatkettiin vuoteen 1934 asti.
Osuuskauppa oli myös joutunut
koke-maan velkakaupan kirot, kun se menetti
1922sattuneessa vararikossa60 000
mar-kan saatavat. Summa olisivastannut
osa-puilleen tuonvuoden voittoa.10
Osuuskaupan päämyymälä sijaitsi Lauttakylässä, entisessäE. Westerlundin kauppatalossa, minkä aseman liikkeen myyjä Vilho Vaaramoriimitteli 1923 sat-tuvasti:11
"Kylänkeskuksessa vainen Osuuskauppa suurenlainen Sinne monta tietä johtaa Valtatietä kolme kohtaa Ovestakin kahdesta pääsee, joson ahdasta.”
Huittisten Osuuskauppa oli kuitenkin
1921 hankkinut konekauppias K.E. Jär-viseltä komean liiketalon, Osalana sit-temmin tunnetun, laajennuksiaan var-ten. Tarkoituksena olikäyttää Osalaa vä-liaikaisena toimitilanapääliikettä raken-nettaessa. Ensiksi varojen puute ja sit-temmin Lauttakylän taajaman asettami-nen rakennuskieltoon siirsivät uudisra-kentamisen jatkosodan jälkeisiin vuo-siin. Osalaan sijoitettiin osuuskaupan
kahvila ja leipomo. Huittisten
Osuus-kauppa oli vuoteen 1939 mennessä pe-rustanut kahdeksantoista sivumyymälää tai jakelupaikkaa. NiistäKeikyään 1917 sijoitettu lakkasikannattamattomana jo kuuden vuoden kuluttua, vaikka sen hoitajana oli kaikkialle ehtivä opettaja J.
Osk. Salonen. Myös muutama jakelu-paikka eli vain parisenvuotta. Sivumyy-mälöiden verkolle oli varsin luonteen-omaista, että se lonkeroitui entisille torppaseuduille, pientilojen kyliin.
Äet-sään 1928 perustetun myymälän
yhtey-teen tuli kahvila ja Huittisten
Osuus-kauppa rakennutti myös neljää vuotta
myöhemmin asemalle valtiolta vuokra-tulle tontille sen viljamakasiinin, mitä Pellervon toimikunta oli suunnitellut.
Kun sivumyymälöiden määräkasvoi ta-saisesti 1920- ja 1930-luvulla, niin pää-liikkeen toimintojakehitettiin Lauttaky-län taajaman mittojen mukaan erikoistu-malla. Kangas- ja lankaosasto sai 1929
rinnalleen mokaosaston. Pulavuonna
1929 aloitettu teuraskarjakauppa esti
tu-loksen lipsumisen miinuksen puolelle.
Maataloustavaroiden ja-tuotteiden väli-tys edusti Huittisten Osuuskaupan
vah-vaa osaamista. Se olikin pääasiassa maanviljelijäin omistama osuuskunta.
Tämä ala nousi arvossa koko ajan.
Maa-talouskaupan osuus liikevaihdosta oli vuosina 1920-24 4 %, 1925-29 40 %, 1930-34 48 % javuosikymmenen jälki-puoliskolla joyli 60 %. Osuuskaupan
jä-senmääräpysytteli vapaussodan
jälkeis-ten erottamisten jälkeen 800:n vaiheilla vuosina 1920-34, mutta nousi
1930-lu-vun jälkipuoliskolla 1 200:een. Henkilö-kunta lisääntyi kymmenessä vuodessa
(1924-34) 13:sta 22:een. Myynnin arvo
miltei kaksinkertaistui
vuosikymmenit-täin. Se oli v. 19204,3 milj. mk, v. 1929
7,3 milj. mk jav. 1939 14 milj. mk. Huo-noina aikoina, 1922—24 ja 1930—32, lii-kevaihdon määrä laski
absoluuttisesti-kin, jatällöin oli varastojen arvo suurim-millaan suhteutettuna vuosimyyntiin.
Hyvinä vuosina ei tavara ehtinyt
vanhe-takaupan hyllyillä. Osuuskaupan liike-vaihto kasvoi pulavuosiin asti hieman
hitaammin kuin tuottajien osuusmeije-riltä keräämän maitotilin määrä. Sen jäl-keen ( 1934-39)ne olivat lähes yhtä
suu-ria. Huittisten Osuuskauppa oli kaupal-lisen alan suurin yritys näillä seuduin.
Sen saavuttama hallitseva asema ei
tie-tystikään miellyttänyt
yksityiskauppiai-ta. Yksityisyrittäjäin Liitto lähetti kesäl-lä 1930kunnalle kirjeen vaatien vapaata
kilpailua kunnan hankintoihin. Huittis-ten kunnallislautakunnan mielestä ei noudatettua käytäntöä ollut syytä muut-taa, ”koska ja siitäalkaen kun Huittisten
Osuuskauppa perustettiin on kunnan tarvikkeet ostettu, pienempiä
poikkeuk-sialukuun ottamattayksinomaan
osuus-kaupasta.”12
Vampulan Osuuskaupan päämyymälä jatkoi 1912 alkanutta toimintaansa kir-konkylässä paikalla, missä oli ollutRan-delininmaakauppa vuodesta 1886
lähti-en. Sen myymäläverkko laajeni 1919-39 kolmella sivuliikkeellä, jotka perustet-tiin Kukonharjaan (1919), Siivikkalaan (1920) ja Vampulankylään (1929). Vii-meksi mainitun toiminta oli
keskeytyk-sissä 1933-38 tilavaikeuksien takia.
Vampulan Osuuskaupan jäsenistöstä oli kunnan elinkeinorakenteenkin
mukai-sesti suurinosa maanviljelijöitä, ja Huit-tisten tavoin maatalouskauppa määräsi liikkeen suunnan. Viljan ja maatalous-tarvikkeiden rinnalle otettiin 1931
ka-nanmunat jakarja. Vuonna1935 makset-tiin viljelijöille noin miljoona markkaa
erilaisista tuotteista, kun osuuskaupan koko liikevaihto oli 2,6 milj. mk.
Osuuskaupan jäsenmäärä vaihteli
1918 puhdistusten jälkeen 180:sta 250:een. Pulavuodet koettelivat
uskolli-suutta kovastikin, sillä jäsenkatooli täl-löin lähes 25 prosenttia. Verrattuna osuusmeijerin jäsenistöönvoidaan
tode-ta, etteivät tuottajat oikein suosineet
kauppaansa: vuosina 1917-35 osuus-kaupan jäsenlukuoli 33-48 % pienempi kuin osuusmeijerin. Marginaali oli sitä suurempi, mitä huonompaa aikaa elet-tiin.Suhteetkohentuivat 1930-luvun lo-pulla, niin että tuo erotus oli 1940 enää vajaat 10 %.Kun osuuskaupan
hallituk-sen puheenjohtajan tehtävätoli 1922 us-kottu konstaapeli
Johan
Selinin jämeriin käsiin, ei mikään näyttänyt uhkaavansentulevaisuutta. Tyytymättömyys tosin
puikahti silloin tällöin esiinkuten
pula-vuonna 1932, jolloinoikein ilmoituksel-la haettiinväkeä koolle
Jukolaan
perus-tamaan kauppaosakeyhtiötä tai porvaril-lista osuuskauppaa. Ehkäpä jotkut piti-vät tänä oikeistoradikalismin aikana SOK-laista liikettä liian
puolueettoma-na.13
Kauvatsalla oli käynyt toisin kuin Vampulassa. Siellä muutokset jakuopat
seurasivatrytmikkäässä jonossa. Kauvat-sanKauppaosuuskunta r.l. oli
lokakuus-sa 1918 vaihtanut nimensä Kauvatsan
Osuuskauppa r.hksi. Päämyymälä oli siirtynyt muun liikesuunnan mukana Yttilän Ala-Reikolta asemanseudulle.
Näiden kahden myymälän lisäksi
osuus-kauppa perusti 1920 sivuliikkeen Lievi-koskelle ja 1923 jakelupaikan Sääkskos-kelle. Kauvatsallakin pahat inflaatiovuo-det 1922—23 olivat saattaneet osuuskau-pan tukalaan tilanteeseen, mutta seuraa-van vuoden myynti oli suurempi kuin
koskaan: 2,2 milj. mk. Täällä ei ainakaan tuottajia voi syyttää siitä, että nousun
jälkeen tuli lopullinen lasku, sillä tuo
huipputulos oli yli 80 % suurempi kuin heidän tuolloin osuusmeijeriin viemäs-täänmaidosta saamatkorvaukset. ”Seon
ollut 'murheen lapsi”, muuan vanhempi kauvatsalainen osuuskauppamies oli lausunut eräänkin kerran arviointinaan kaupan tilasta. Hyvää vuotta seurasi
to-dellapaha alamäki, jaKauvatsan Osuus-kauppa selviytyi 1924 velkojien
kynsis-tä vain akordilla.
Huonot tulokset pantiin kyvyttömien johtajien syyksi. Heidät oli aina
vaihdet-tu, kuten tehtiin nytkin. Uskottiin, että uusi mies saisi asiat kuntoon.
"Osuus-kaupan kewätkokouksesta ei nyt kenen-kään tarwitse enääpalata masentuneella
mielellä”, Satakunnan Kansan
Kauvat-san-kirjeenvaihtaja ennusteli tammi-kuussa 1925. Hän oli väärässä.
Osuus-kaupan jäsenmääräoli enää 150eikä
ve-loista selvitty. Jäsenistä vajaa kaksi
kol-masosaa oli viljelijöitä, runsas neljännes työläisiä jakäsityöläisiä sekä loput vir-kamiehiä ja muuta väkeä.
Epäonnistu-neet suurostot olivat syventäneet putoa-misen jyrkkyyttä.
Kauvatsan osuuskauppa yhdistettiin lokakuussa 1926Kiikoisten
osuuskaup-paan, mitä oli ehdotettu jo 1919. Erityi-sesti SOKmkeskusjohto oli ajanut kaup-pojen sulauttamista. Liitoksesta oli
muu-tenkin taloudellista etua, sillä Kiikoisten osuuskauppa oli joutunut rahtaamaan tavaransa hevoskyydillä Kauvatsan rau-tatieasemalta läpi pitäjän ja rakennutta-maan asemalle ison varaston. Vaikka oma osuuskauppa katosi tällä tavoin paikkakunnalta, eivät myymälät
hävin-neet. Vuonna 1938 Kauvatsalla oli seit-semän osuustoiminnallista puotia.
Kii-koisten osuuskaupan kiusaksi ensin 1927 kirkolle ja pian asemanseudulle tuli Kiikan osuuskauppa, joka
1930-lu-vun jälkipuoliskolla sai lujan otteen ko-titeollisuudentuotteiden myynnistä.14
Kun sosiaalidemokraatit oli vapausso-dan jälkeen potkittu pois SOK-laisista osuuskaupoista, heidät kokosi Suur-Huittisissa siipiensä suojaan porilainen Työväen Osuusliike Kansa, joka muutti 1924 nimensäOsuusliikeKansaksi. Täl-löin se oli jo tullut Suur-Huittisiin. Se avasi kesäkuussa 1919 myymälän vuok-ratiloissa Lauttakylässä ja siirsi 1924
liikkeensä Frans Varjorannalta ostettuun
taloon. Oma tontti oli hankittu Ida Ytil-tä. Kansa ei vedonnut 1920 Lauttakylä-lehden mainoksessa tuottajiin: "Paikka-kunnalla ainoakuluttajain etujen
mukai-nen on: Työväen Osuusliike Kansan Lauttakylän myymälä.”
Jako
kahteentehtiin myös kansankielessä siten, että Huittisten Osuuskauppa tunnettiin tä-män jälkeen "vanhana kauppana”
ero-tuksena porilaisesta.15
Osuusliike Kansa avasi 1920 myymä-länKeikyän Pehulan kylässä sekä
Vam-pulan Kärväselässä. Keikyän toinen
myymälä perustettiin 1930 Posti-Mim-mintaloon, jokasijoittui siltatien varrel-le. Kunnassa elettiin tällöin pahinta pu-lakautta. Kauvatsalle osuusliike yritti päästä 1923, mutta tuloksetta.
Satakun-nan Kansa kertoi 1926, että työväen osuuskauppaa "pystytetään suurella kii-reellä” Kauvatsalle ja arveli, että siellä jo
olevissa 14 kaupassa oli liikaa pieneen kuntaan. Kun omakin osuuskauppa
sam-mui tällöin, ei 01. Kansa tullut
paikka-kunnalle.
Osuusliike Kansan myymälänhoitajat
olivat Suur-Huittisissa näkyvästi
muka-na kunnallispolitiikassa
sosiaalidemo-kraattien johtomiehinä. Kansalla oli myös uskollinen ostajakuntansa. ”Ne ei-vät osta muilta eivätkä myy muille
maataloustuotteitakaan”, Turun Sano-mat kertoi 1925 Huittisista. Tällä tavoin
jokaiselle oli omansa: keskustaajamien virkamiehille jayrittäjille
yksityiskaup-pansa, maataloustuottajille SOK-laiset osuuskauppansa ja työläisille
OTK-lai-nen kansankauppansa. Olisi luullut kaikkien olevan tyytyväisiä. 16