Järjestyksestä huolehti nimismiehen apunakaksi vakinaista poliisia Huittisis-sa sekä yksi Keikyässä, Kauvatsalla ja Vampulassa. Yleensä he palvelivat pit-kään jaheissä henkilöityi yhteiskunnan tarjoama turva: Huittisissa J. F. Malm, Keikyässä Kalle Aalto, Vampulassa
Jo-han Selin jaKauvatsalla Kalle Mäkinen.
Moninaisia olivat maalaispoliisin toi-met. Matti Juti oli ollut parikymmentä
vuotta haastemiehenä, vasaramiehenä sadoissa huutokaupoissa ja erilaisten maksujen kantajana ilman
erityiskorva-usta; Malm oli tunnettu
kansanpeliman-ni; Selin vaikutti näkyvästi monissa luottamustehtävissä.5
Lautamiehet käräjillä olivat vähintään yhtä pysyviä oikeuden tukipilareitakuin päätöksiä jakavatukkotuomarit. Pitkäai-kaisista lautamiehistä tehtiin herastuo-mareita. Huittisissa Kalle Kuiko toimi tässä tehtävässä yli kolmekymmentä
vuotta, samoin Kauvatsalla Vilho Yli-Kouhi, Vampulassa
Juho
Salo ylikaksi-kymmentä vuotta, mihinpääsi muutama muukin. Yleensä lautamiehet olivat
maanviljelijöitä ammatiltaan, Keikyässä-kin. Yllättävän poikkeuksen teki kuiten-kin kunnista viljelyvaltaisin Vampula,
sillä
Juho
Salo oli kartanon työnjohtaja jahänen jälkeensätointa hoiti jonkin ai-kaa kanttori Emil Siikarla. Vampula pa-lasi ruotuun 1920-luvun lopulla.Kau-vatsa, Keikyä ja Vampula saivat kukin yhden jäsenen lautamiehistöön,
Huitti-nenkaksi. Huittisistavalittiin aina 1920-luvun jälkipuolelle asti lautamiehet si-ten, että toinenedustikeskipitäjää ja toi-nen Suttilankulmakuntaa. Kunta perus-ti 1928 alusta lukien kolmannen lauta-miehen toimen kihlakunnantuomarin sitä esittäessä. Kun tuomari huomautti samanaikaisesti Vampulan kunnalle,
että sieltä tulisi asetuksen mukaisesti valita toinenkin lautamies, valtuusto se-litti säädöksen olevan itselleen
tuntema-ton, muttateki kuten tuomari halusi.6 Käräjiä istuttiin 1920-luvulla Malm-borgilla Lauttakylässä. Käräjähuoneiston vuokra rasitti vanhan käytännön mukai-sesti ainoastaan manttaalinomistajia.
Maksu oli kappa rukiita talousavulta jokoluonnossa tairahana.
Jälkimmäinen
käytäntö oli vallitseva. Vuokraviljelijöi-den itsenäistyessä 1920-luvun alussa vero tuntui enitenpientilallisten
kukka-rossa. Niinpä Huittisten suurintila Tak-kula oli maksanut jakamattomana
olles-saan 1900-luvun alussa vainkahden ka-pan veron, mutta siitä itsenäistyneiltä lohko- ja palstatiloilta perittiin paria-kymmentä vuotta myöhemmin 47
kap-paa. Käräjäkappaan liittyi aikalaisten mielestä myös se kohtuuttomuus, että sitäkerättiin yhdysviljelyksessäkin
olleil-ta taloilta. Käräjähuoneiston vuokranan-taja sai vuosittain huomattavat tulot tä-män ikivanhan käytännön ansiosta.
Manttaalimiehet suunnitelivat kärä-jäkapoistaaiheutuvanrasituksen poista-miseksi Lauttakylään sellaista
rakennus-ta, johon olisi koottu saman katon alle käräjät, vankila jakunnantoimisto. Rasi-tus koski yhtäläisestikoko vanhaa Huit-tisten hallintopitäjää Punkalaidunta myöten, koska ne muodostivat vielä täl-löin yhteisen käräjäkunnan. Kun tuota
erikoista virastotaloa ei saatu aikaan,
kunnat koettivat 1922 vaikuttaa edus-kunnan kautta, jottalakia olisi muutettu.
Käräjäkapat poistettiin v. 1924.7
Vankeinhoito oli myös
manttaalimies-ten rasitus. Huittistenkäräjäkunnan vii-sikuntaa teki yhteensä 150manttaalia ja niiden laskettiin 1920maksavan 20 000
markkaa vuodessa tuosta
yhteiskunnal-lisesta velvollisuudesta. Valtio suoritti
kyytirahana 60 penniä kilometriltä van-kia kohti japari markkaaruokarahaa päi-vältä. Huittisissa esitettiin tällöin van-keinhoidon kunnallistamista jakuntien yhteisen vankilan rakentamista Lautta-kylään, vaikka epäiltiin mahdolliseksi,
”että toimi tulee kunnille maksamaan vielä enemmän”. Nimismies saatiin
tu-kemaan suunnitelmaa, mutta se ei toteu-tunut. Kunta siirsi 1922 Yli-Kykylän maalla olleen putkarakennuksensakin postitalon lisätiloiksi. Kun
lääninhalli-tus kolmea vuotta myöhemmin erikseen
tivasi,valtuusto lupasi varatarikollisten säilytyspaikan tontiksi 10 aarin maapa-lan jokoOsalantakaa taiputkan entisel-täpaikalta. Talollinen Mikko Yli-Färkki-lä urakoi vankienkuljetuksen vuodesta 1899 alkaen 21 vuoden ajan. Hänen jäl-keensä siitä huolehti
Juho
Koivunen jasitten Mikko Yli-Färkkilän poikaKustaa Turto, jonkatalossa Mommolassa istut-tiin myös käräjiä yhdeksän vuoden ajan.
Vilkkaimpaan aikaan 1930-luvulla van-keja kulki viitisenkymmentä viikossa.8
Huittistenkunnasta tuli vankien läpi-kulkupaikan ohella myös näiden säily-tyspaikka vielä ennen talvisotaa. Kesä-kuussa 1935 pidetyssä
kunnanvaltuus-tonkokouksessa kertoi sen puheenjohta-ja K.A. Käyrä valtuuston jäsenille, että asutushallituksen ja vankeinhoitohalli-tuksen miehiä oli äskettäin käynyt
pitä-jässä katsomassa paikkaa vankisiirtolan
Konstaapeli JuhoRossi valvomassa järjestystäLauttakylänkeskustassa 1920-luvulla.JuhoRossi
ehti moneen paikkaan: oli työväenyhdistyksen, VPK:n ja nuorisoseuran johtotehtävissä, toimi lausunnonantajanapunaisia tuomittaessa, toimikauppiaana japoliisina. (Keijo Jaakolan
kokoel-mat)
perustamiseksi Ronkansuolle tai sen
naapurinevoille. Helsinginmiehet olivat tiedustelleet myös yksityisiltä maan-omistajilta alueita, joillevoisi pystyttää tarpeellisia parakkeja. Ilmeisesti
hanket-ta oli valmisteltu lähinnä pääkaupungin puolessa, sillä valtuusto asetti vasta nyt toimikunnan ajamaan tarmokkaasti asi-aa ”jaoltiin periaatteessa sitämieltä, että kunnan puolesta olisi varojakin uhrata,
jos se kysymykseen tulisi”.9
Vankeinhoitohallitus oli muutenkin esiintynyt toimeliaasti Satakunnassa päin.Köyliössä jaKarvialla oli vastikään
avattu uudet työsiirtolat, joissa kummas-sakin oli jo 150miestä. Varavankiloiden perustamiseen oli syynä silloisten
van-kiloiden yliasutus sekä vankityövoiman hyväksikäyttö soiden raivauksessa. Ole-tettiin myös, että se kykenisi
kilpaile-maan yksityisen teollisuuden kanssa erityisesti puusepäntuotteiden valmis-tuksessa. Vampulassa tiedettiin varmas-ti Köyliön laitoksesta ja ehkä siellä oli
saatu vihiä myös
vankeinhoitohallituk-sen kiinnostuksesta Huittisten suunnal-le, silläkunta kiirehti toukokuussa 1935 tarjoamaan omistamiinsa
Jonkan
jaPot-tulan tiloihin kuuluvaa Matkussuota vuokrattavaksi vankisiirtolan paikaksi sekä sen toimitiloiksi Vähäjoen puoli-valmista asuinrakennusta.
Kunnanval-tuusto asetti toimikunnan ajamaan han-ketta. Syksyllä 1936oikeusministeriö
il-Huittisiin perustettiin varavankila 1935.Kuvassa vankilan rakennuksia 1930-ja 1940-lukujen vaihteesta. (Keijo Jaakolankokoelma)
moitti Vampulan kunnalle, ettei uutta vankisiirtolaa tulla perustamaan. Sitä ei tarvittu, koska sellainen oli aloittanut toimintansa vuotta aikaisemmin Huitti-sissa.10
Valtio oli joheinäkuussa 1935 ostanut
kahdelta viljelijältärakennusalaksi Ylö-järvi- jaKulmala-nimiset tilat;
tarkoituk-sena oli vielä hankkia pienehkö
metsä-palsta niiden lähistöltä. Ensimmäiset vangit, 16 määrältään, saapuivat elo-kuun alussa Lappeenrannan vankilasta,
jakuukauden puolivälissä tuotiin Riihi-mäen keskusvankilasta 25 miestä. Hei-dän tehtävänään oli pystyttää parakit
150vankia varten. Huittisiinpassitettiin ainoastaankuritushuonetuomioita kärsi-viä. Parakkien ohella oli alueelle
raivat-tava tiet, sillä sinne ei johtanut polkua kunnollisempaa väylää. Kesäisin sinne oli päässytvainlentämällä, kuvaannolli-sesti sanottuna. Teistä valmistui ensiksi Lauhankylän kauttakiertävä, mutta vie-lä vuoden 1935 aikana varavankilalle päästiin myös suoraan Lauttakylästä Lauhan- jaToivarinsuonvälistä.
Alkupe-räiseen työsuunnitelmaan kuului Raija-lanjärven ympärillä sijaitsevien laajojen kruununsoiden raivaaminen viljelykel-poisiksi, minkä jälkeenne oli tarkoitus luovuttaa yksityisille lisämaaksi. Suot osoittautuivatkuitenkin laadultaan
odo-tettua huonommiksi eivätkä ne
kestä-neetraskaita koneita. Työt oli puurretta-va miesvoimin jakeveillä koneilla.
Vuoden 1938 loppuun mennessä oli
rahkasoista raivattu pelloiksi 160
heh-taarin ala. Se oli kuitenkin heinämaana,
sillä vilja antoi ainoastaan 2-3 jyvää.
Raijalanjärven kuivatus ei sisältynyt en-simmäisiintyöohjelmiin, mutta 1936-38 se otettiin mukaan, vaikka insinöörit aluksi pitivätkin vankilaviranomaisten aikeita kannattamattomina. Huittisten varavankilan tulo merkitsi kunnalle
huomattavaa ansionlisäystä, sillä
vuo-den 1936 lopulla siellä oli 150vankia ja yli 20 vartijaa.11