Suurten maanteiden varsillesijoittuvina Huittinen, Vampula jaKeikyä olivat yh-teyksiensä kannalta kuin kytketyt kau-pankäyntiin. kun taas Kauvatsa oli niin pohjukassa, ettei se hevin noussut kaup-pamiesten suosikiksi. Vain Huittisten keskus Lauttakylä muodostui sellaiseksi liiketaajamaksi, jokaveti asiakkaita
naa-purikunnista saakka, toisten
kirkonkyli-en jäädessäoman pitäjän jakelukanavien päätekohdiksi. Kauppa kasvoi määrälli-sesti jalaadullisesti. Varsinkin Lauttaky-lässä se jatkoierikoistumistaan.
Kauppiaiden ja myymälöiden lisään-tyminen kovensi kilpailua jalyhensi asia-kaskunnan kauppamatkoja. Moni pyrki markkinoille. Etenkin Huittisten
kun-nassa oli käyty elinkeinoelämän eri aloilla keskustelua siitä, kumpi olisi edullisempi yritysmuoto, yksityinen vai
osuustoiminnallinen.Teollisuudessa jäl-kimmäinen oli miltei poikkeuksetta jää-nyt tappiolle, mutta kaupan alalla sen onnistui säilyttää kilpailuasemansa.
Määrällisesti yksityisyritykset pitivät kuitenkin hyvin pintansa. Kun
Huittisis-sa oli 1930-luvulla vuosikeskiarvolla mitattuna 45 myymälää, niin niistä vain
kahdeksan oli osuuskaupan puoteja.
Keikyä oli emäpitäjänsä kaltainen: sen
keskimäärin seitsemästä myymälästä
kaksi oli osuuskauppojen. Kauvatsa ja Vampula erosivat noista kahdesta, sillä Vampulan yhdeksästä myymälästä neljä oli osuusliikkeen; Kauvatsalla taas kah-deksasta viisikuului
osuustoiminnalli-seenketjuun. Huittisissalaajan omistus-pohjan osakeyhtiöillä koetettiin ainakin
julistuksenomaisesti korvata sitä, että osuustoiminnallinen yritys ei ollutkaan ponnisteluista ja puheista huolimatta päässyt alkuun. Vuosikeskiarvolla mitat-tunasiellä toimi jatkuvastipari osakeyh-tiömuotoista kauppaliikettä, Keikyässä
ja Vampulassa tätä kokeiltiin, mutta Kauvatsa piti linjan puhtaana
yksityis-yritteliäisyyden jaosuustoiminnan välil-lä.
Asukasta kohti laskettuna myymälä-verkko oli 1920-luvulla harvinta
Huitti-sissa ja Vampulassa, mutta Keikyän ja Kauvatsan kesken ei ollut suurtakaan
eroa. Seuraava vuosikymmen muutti ti-lanteen Huittisten eduksi (189 asukasta myymälää kohti), Keikyä (208 asukasta) jaKauvatsa (210 asukasta) säilyttivät
oi-vasti asemansa. Vampulan kauppojen ti-heys koheni huomattavasti, mutta silti
se jäi muista selvästi jälkeen (256 asu-kasta). Vampula oli varakas pitäjä, joka eli pääosin maatilataloudesta. Asukaslu-vultaan japinta-alaltaan se oli verratta-vissa Kauvatsaan. Kuitenkin sen elinkei-noelämä oli kovin yksipuolista, peltoon
tukeutuvaa, niin ettei sen
yritystoimin-nassa yleensä ollut samanlaista puhtia
Lauttakylän Valtakadun rauhaa 1920-ja 1930-lukujenvaihteessa. Vasemmalla kauppias Fabian Oksasen talo, OsuusliikeKansan kiinteistö, Frans Juuselanja Kustaa Ilomäen talot. Etäällä koho-aa muitakorkeampana Osala, kun taas Oksasesta vasemmalle jääkauppias Erkki Särmän
kiin-teistö.
kuin kolmessa muussa kunnassa. Ehkä Vampula sijaitsi liian lähelläLoimaan ja Lauttakylän liikekeskuksia; lisäksi sieltä puuttui suurteollisuuden piristysruiske, joka piti Keikyää pystyssä. Vampula eli turhiariskejä ottamatta.
Uusille yrittäjille ei sanottavasti ollut tilaa ensimmäisen jatoisen
maailmanso-dan välisen ajan Suur-Huittisissa, niin tiukasti joolevat pitivät kiinni saavutta-mistaan asemista. Niiden elinkaari ei ol-lut vielä jyrkästi laskevassa päässään.
Ainakin vanhat olivat vankimpia ja laa-jensivat kysynnän mukaan liikettään.
Vuosina 1918-39 Huittisten kunnassa toimineiden tai aloittaneiden yksityis-kauppiaiden keskimääräinen
työrupea-ma kohosi 21 vuoteen, Vampulassa jopa
30 vuoteen, mutta tällöin on arviointiin
sisällytetty myös jatkoyrittäjän aika. Kei-kyässä päästiin 22:een jaKauvatsalla 10
vuoteen. Keskiarvot eivät anna aivan oi-keaa kuvaa todellisuudesta, sillä ala oli
ollut kovin suhdanneherkkää ja pysyi sellaisena. Taloudellisesti hyvinä
aikoi-na oli helppo pannapuoti pystyyn, ”siir-tomaa- jasekatavarakauppa”, koska asi-akkailla ei ollut suuriavaatimuksia myy-tävän näytteillepanosta. Huonot vuodet
1920- ja 1930-luvun alussa pudottivat nopeasti onnenonkijat jaliikaa investoi-neet pois markkinoilta.
Maaherra puhui 1922 taloudellisessa yleiskatsauksessaan keinottelijain koke-mista vararikoista. Suur- Huittisissa tä-hän kuoppaan putosi kolme neljä
suu-rehkoa yritystoimintaa pyörittänyttä
lii-kemiestä, mutta varsinaisina
keinotteli-joina ei heitä voine pitää. Yrjö Uolan ja Oskari Laurilan vararikoista on aikai-semminkin ollut puhetta. Tässä yhtey-dessäniitä voitaneen analysoida hieman tarkemmin. Edellisen velat olivat 2,6 milj. mk ja jälkimmäisen 2,7 milj. mk.
Yhteensä ne ylittivät kymmentä vuotta
myöhemmin rytinällä kaatuneen Eri.
Jonkan
sen miinustaseen, joka veiVam-pulan kunnan maksuvaikeuksiin. Uola ei juurivähittäiskaupan alalla
sinnitel-lyt, sillä hänen liiketoimensa
keskittyi-vät viljaan, maahan ja puuhun. Hänen varansa ynnättiin 68 prosenttiin
omai-suuden arvosta, kun vouti tuli 1922 ovelle. Sen sijaan Oskari Laurila oli mu-kana vähän kaikessa: vilja-, karja- ja maakaupoissa, mylly- ja
sahabisnekses-sä, laiva- ja autoliikenteessä; perustipa hän 1917 myös vähittäis- ja tukkukau-pan Huittisiin. Laurilan omaisuus oli kuitenkin 1923konkurssilaskennassa 85
% velkojen arvosta. Näiden kahden ta-voinkaatui 1921Lauttakylässä myös lii-kemies Allan Krogius, joka teki
maa-omaisuuksien ohella autokauppaa. Mo-lemmat vaativat pääomia
menestyäk-seen. Näillä 1920-luvun vararikoilla oli melkoinen vaikutus Huittisten taloudel-liseen elämään. Keinotteluaalloksi sitä aikaa kutsuttiin myös paikkakunnalla.
Kauvatsan asemalla monenlaista väli-tystoimintaa harjoittanutK.V. Nissilä oli
joutunut lopettamaan jo 1919, kun
hä-nen varansa olivat vain 41 % omaisuu-den taseesta. Hän oli kuitenkin pienyrit-täjä Uolaan ja Laurilaan verrattuna. Pu-lavuodet katkaisivat myöhemmin aina-kin neljän tunnetunkauppiaan
liiketoi-met. He eivät kuitenkaan pudonneet yhtäkorkealta kuin Uola jaLaurila. Wal-ter Schultzin kauppa oli Lauttakylän parhaalla paikalla torin laidassa. Se oli
ollut varattuna puodille jo vuodesta
1871 lähtien. Walter Schultz oli isännöi-nyt sitämiltei täsmälleen
kaksikymmen-tä vuotta, kun Maakuntain Pankki Oy haki hänet 1929 suoritustilaan osapuil-leen 330 000markan lainasta. Häntä
oli-vat jo aiemmin hätistelleet saamisillaan tamperelaiset ja turkulaiset tavarantoi-mittajat. Schultzin liiketalon osti pakko-huutokaupassa huittislainen liikemies Väinö Ilomäki. Myös kenkäkauppias J.N.
Mahnalan ja liikemies K.A. Kykylän maksuvaikeudet päättyivät 1929 kruu-nunvoudin listoille, edellisen varat
oli-vat 56 % veloista ja jälkimmäisen74 %.
Heidän liiketoimensa olivat kestäneet kymmenkunta vuotta. Samana vuonna
joutui ulosottotoimen kohteeksi myös Bromsin talossa toiminut Mimmi Lohen käsityö- ja muotiliike, hänen, joka oli
1925 ilmoittanut järjestävänsä ” ensim-mäisen alennusmyynnin paikkakunnal-la”. Siinä myytiin turkulaisen toimini-men laskuun naistenkappoja sekä mies-ten pukuja ja kesäpalttoita. Walter Schultz oli seurannut esimerkkiä ja
tar-jonnut "suurella hinnanalennuksella”
koko rihkama-, kangas- ja rautatavarava-rastonsa. Huonojen aikojentultua oli
lo-pulta pakko myydäkaikki. 1
HuittisissaF.F.
Juuselan
autokorjaamo Lauttakylässä sai 1931 kruununvoudin palvelijan ovelleen. Vampulassa kaatui 1932 lamaan puolenvuosisataa aiemmin aloittanut Sallilan Uotilan kauppa. Sen ostiliikemies OskariHeikkiläLoimaalta.Hän sai 100 000 markalla kuuden heh-taarinRauhaniemen tilan Vampulan kir-kon likeltä ja siinä sijainneen asuinra-kennuksen, jokakäsitti avaran
puotihuo-neen, kaksi kamaria jakeittiön. Lisäksi kauppaan kuului useita varastohuoneita
ja autovaja. Heikkilä oli rahoittanut
Uo-tilan liiketoimia, jahän ryhtyi myös jat-kamaan kaupanpitoa. Pula kouraisi
se-katavarakaupan hyllyjä yhtä lailla kuin erikoisliikkeen varastoja.2
Useimmat liikkeet selvisivät sekä 1920-luvun alun että vuosikymmenen lopun koettelemuksista. Huonoa aikaa seurasi aina parempi jakso, ja ihmiset hamusivat silloin tavaraa patoutuneen
kysynnän voimalla. Huittisissa toimin-taansa talvisodan vuosiin asti
jatkaneis-ta suuremmanpuoleisista kaupoista mo-net sijaitsivat Lauttakylässä. Schultzin taloon asettuivat 1929kunnostuksen jäl-keen LauttakylänRuoka- ja Siirtomaata-varaliike Oy, Kahvila jaRuokala Keskus sekä matkustajakoti. Ilomäen lisäksi vä-hemmistöosakkaina olimuutama
paikal-linen liikemies. Fabian Oksasen sekata-varakauppaa ja liha-alan yritystä hoiti hänen 1923kuoltuaan leskirouva Aman-da Oksanen. Punaisten surmattua 1918
F.J. Malmbergin kaupantekoa jatkoi les-kirouva Vilhelmiina Malmberg. Sekata-varakaupan ohella liikkeeseen kuului majatalo, ruokala, leipomo ja teurasta-mo. Maantie jakoi kiinteistön kahtia, niin että sen toisellapuolen Pukinojan partaalla sijaitsi ns. harmaa rivi eli enti-nen Nordgrenin kauppahuoneen
raken-nus jatoisella puolen puutarha huvima-joineen. Tmi E. W. Lönngren oli
rauta-sillalta tultaessa tien oikealla puolen.
Sekin oli 1920 jäänyt leskirouvan, Anna MariaLönngrenin hoitoon,kunnes tämä siirtomaa-, kangas- jataloustarvikeliike siirtyi 1930-luvun puolimaissa kauppi-aspariskunnan pojan Otto Lauron omis-tukseen. Naisilla oli mamselli Wendla Gonanderin ajoista ollut vahva ote Huit-tisten liike-elämässä.
Tmi Kusti Wirtanen oli jatkuvasti Kustaa Evert Virtasen asiantuntevassa
hoidossa. Hän oli sen pannut alkuun 1912 ja laajentanut kiinteistöä 1925.
Sieltä saikaikkea rauta-, rakennus- ja
ta-loustarvikealalta. Se oli jo oikeastaan erikoisliike, joita Lauttakylä alkoi olla pullollaan, toinen toistensa vieressä ri-poteltuna pitkin taajamaa halkovia tien-varsia.
Lauttakylä oli alkanut nousta viljan-myynnin keskukseksi 1800-luvun vii-meisellä vuosikymmenellä. Sen käyn-nistäjinä olivat olleet porilaiset liikemie-het, mutta jo vuoteen 1910 tultaessa huittislaiset olivat omineet sen itselleen.
Yksityisistä liikemiehistä osa oli 1916 liittoutunut Karpin Maantuote-nimen suojaan. Se hankki etulyöntiaseman, kun elintarvelautakunta luovutti itsel-leen kuuluvan viljankeruuvelvollisuu-den yhtymälle. Kunnanvaltuusto
pahek-sui jälkikäteen tapahtunutta. Vuonna 1922 mainittiinsuurimpina
viljanostaji-na Huittisten Mylly ja Saha Oy, Karpin MaantuoteOy jaIlomäen veljesten liike.
Hyvinä satovuosinaliikkui seudulla pal-jon muitakin ostajia. Karpin liike oli
muuttunut osakeyhtiöksi 1922, javaikka
sekaksinkertaisti osakepääomansa 1924,
sen oli lopetettavatoimintansa
seuraava-na vuonseuraava-na. Karpin prykin tiloissa jatkoi maataloustuotteiden jakoneiden
välitys-tä K.T. Hietala. Kun osuuskaupat olivat mukana myös viljakaupassa, Lauttaky-lässä oli 1920-luvun puolimaissa niin paljon varastotilaa, että sinnehyvin voi-tiin vastaanottaa kyliltä ja naapurikun-nista tuotu vilja jarahdata tuo paljous
sittenmarkkinoille Äetsän aseman
kaut-ta.3
Karjapuolella oli Karpin Maantuote Oy:n kaltainen yritys Huittisten
Maata-loustuottajain Oy Tuotanto, joka toimi 1921-27. Molemmissa oli mukana
Huit-tisten merkittävimpiä tuottajia ja liike-miehiä, mutta siltikään niistä ei
muo-dostunut mitäänkultakaivoksia. Reuna-ehdot olivat varmasti kunnossa. Valta-kunnallisen maatalousalan yrityksen,
SMK:n, hankki Lauttakylään liikemies Wilhelm Toikko, joka siihen mennessä oli vaikuttanut jo neljännesvuosisadan
eri koneliikkeiden edustajana Huittisis-sa. SMK osti tullessaan 1930 leipuri Lönngrenin entisen kiinteistön likeltä Viialaa, pitäjänapulaisen taloa.4
Vaatetus- ja kenkäalan myymälöitä Lauttakylässä oli runsaasti, kumpiakin
1920- ja 1930-luvulla 3-4kerrallaan, jol-loin lukuun ei ole sisällytetty edellä mainittuja kauppahuoneiden tapaisia yrityksiä. Räätäleistä, suutareista, nah-kureista ja satulasepistä yhä useampi kävi tarpeettomaksi, kun tehdasvalmis-teiset tuotteet syrjäyttivät ne hintakilpai-lussa suurilla sarjoillaan. Lauttakylän pari vanhaa värjärinliikettä muuttui kan-gas- javaatepuodeiksi. Ennen talvisotaa
niistä oli suurin Maria Virtasen kangas-liike, jonka juuretvoidaan viedä Huittis-ten ensimmäiseen, 1857 aloittaneeseen Blomin värjäämöön. Emil Mattssonin omistama "Lauttakylän Kirjakauppa ja Kellosepänliike” jatkoi hänen 1932 kuoltuaan leskirouva Maria Mattssonin johtamanaperheyhtiönä. Huittisiin 1920 aiottu kemikaliokauppa syntyi vasta 1927, jolloinErkki Särmä perusti
Lautta-kylän kemikalio- japaperikaupan. Se oli ensimmäisiämaaseudulla toimineita ke-mikalioalan yrityksiä. Kun Mimmi Lo-hen muotiliike meni nurin, Bromsin
ta-lossa avattiin 1929 hetiLauttakylän Puu-sepät A.M. Nurminen jaKmit huoneka-luliike. Lama-aika kaatoi senkin 1932.5 Lauttakylässä oli paljon muutakin myytävää. Paavo Falen kauppasi 1923
kaikenlaisia soittimia. Polkupyöräliik-keitä oli 1920-lnvun alussa 3-4, ja
talvel-la niiden menestysartikkeli oli potku-kelkka. Koneliikkeitä ja -korjaamoita,
mylläri K.R. Erkkilän
huutokauppaka-mari, valokuvausliikkeitä pareittain, väri- jatapettikauppa, kaksi
kukkakaup-paa, hautaustoimisto - mitä kummaa asiakas enää olisi osannut toivoakaan.
Valikoimaa oli kuin paremmassa kau-pungissa. Vuosina 1918-38 Huittisten kunnassa myymälöiden määrä oli vä-himmillään 1918-19, hieman yli kolme-kymmentä, jaenimmillään 1938, jolloin
niitä oli runsaat sata. Sekatavarapuoteja riitti joka kylään, Lauttakylässä eri
alo-jenkauppoja oli ennen talvisotaa kolmi-senkymmentä.
Keikyän itsenäistyminen ja vaurastu-minen lisäsi myös kauppojen määrää.
Suurin nousu osui 1920-luvun loppu-vuosiin, mutta laman kaadettua Aetsän Tehtaat 1930-luku oli myynninkannalta huonompaa aikaa aina FCm
klooriteh-taanrakentamiseen asti vuosikymmenen lopulla. Enimmillään myymälöiden luku oli puolen toistakymmentä, 1929 ja
1939. Keikyän "vanhoista” kauppiaista lopetti 1920 liiketoimensa neljännes-vuosisadan uurastuksen jälkeenKaarle Fredrik Toivonen, joka myi puotinsa Huittistenosuuskaupalle. Berndt Matti-sen (Markulan) 1904perustama sekata-varakauppa jatkoitoimintaansa Helihän kylässä hänen hoidossaan aina 1950-lu-vulle saakka. Sen tavoinKokemäenjoen
eteläpuolelle kirkon likelle sijoittui Semmi Koiviston kauppa, jokaoli
aloit-tanut toimintansa 1905
Juho
Virtasenomistuksessa. Koivisto osti liikkeen
1920. Nestori
Jaakkolan
1910 Meskalankylään avaamakauppakohosi kansalais-sodan jälkeen paikkakunnan
suurim-Kustaa Virtasen sekatavarakauppa oliperustettu Lauttakylään 1912. Sitälaajennettiin 1925 rau-ta- jataloustavaratiloilla sekä uudelleen 1958 tekstiiliosastolla. Liikkeen nimi muutettiin 1945
LauttakylänRauta ja Talous OY:ksi. Tämä Huittisten vanhinyksityinenkauppaliike antoi oman ilmeensäLauttakylän katunäkymään. Selopetti toimintansa 1989.
OsuusliikeKansan myymälä VampulanKärväselässä. (Seppo Virtasenkokoelma)
maksi ja jatkoitoimintaansa 1940-luvun jälkipuoliskolle asti. Nestori Karvo oli perustanut kauppansa Pehulan kylään
aivan villakehruutehtaan naapuriin en-simmäisen maailmansodan korkeasuh-danteen vuosina. Hänen yrityksensä sai
puhtia voimalaitoksen rakentajien pal-jouden tuomasta lisäkysynnästä. Joen pohjoispuolella Pehulassa oli myös
Juho
Mäntysen 1920 perustama sekatavara-kauppa, jonkahän 1938myi O.E. Tuomi-selle. Vuotta myöhemmin kuin Tuomi-nen ryhtyivät Pehulassa harjoittamaan kauppatointa Aili jaLeo Lause. He aloit-tivat 1939ensimmäisinäKeikyässä
mai-to- ja lihakaupan. Lauttakylässä näitä elintarvikkeita oli myyty puodeista jo 1910-luvun puolivälistä lähtien.
Porilai-sen silakan välittäjiä oli useitakin, pitkä-aikaisimpia varmaan Alma jaVäinö Nie-minen Keikyästä, jotka ryhtyivät siihen
1920-luvulla ja jatkoivat pitäjän kiertä-mistä lähes puoli vuosisataa.
Erikois-tunutta liiketoimintaa edusti myös Niilo Leppäsen 1937 perustamaKeikyän kirja-kauppa.
Juho
Pelttarin liike (1905) sijait-si Aetsän asemalla muutaman metrin Kiikan puolella, mutta se palveli kuiten-kin pääasiassa keikyäläisiä. Pelttarinmajatalo ja taksi olivat sitten matkusta-vaistenkäytössä. Aetsän Tehtaiden myy-mälästä sai ostaa puuvillaisia paita- ja puserokankaita sekä hienoimpia
keino-silkkikankaita, mitämaassamme valmis-tettiin.Kaupan olemassaolo näkyi keiky-äläisten vaatetuksestakin.
Keikyässä kauppa jateollisuus
kulki-vat käsi kädessä: jälkimmäisen luja ote
ohjasi sekä astumisen nopeutta että
mat-kan suuntaa. Yhtä aikaa ne kompasteli-vatkin. Kotiteollisuus puolestaan kasvat-ti paikkakunnalle ominaisen kulkukaup-piaiden ryhmän, jonka ansiosta sarvi-,
olki- jalaatutuotteet tavoittivat
ostajan-sa.
Kauvatsan yksityiskauppiaista
jatkoi-vat toimintaansa 1888 aloittaneet
Mäki-set Sääksjärven seudulla, missäpuoti oli ollut 1893 alkaen leskirouva Fredrika Mäkisen ja1920-luvulta hänen poikansa hoidossa. Eevert Rukasen omistukseen
1889 siirtynyt kauppa Yttilässä oli
kun-nan toiseksi vanhinmaakauppa, sillä se oli perustettu jo 1875. Se eli ainakin 1940-luvulleasti, jolloinse oli Lauri Ok-salla. Vasili Kytömaan Jalonojan kylään
avaaman sekatavarakaupan juuret voi-daan viedä aina vuoteen 1899, ja sekin pysyi pystyssä pulavuosien yli. August Karimäki aloitti kaupanteon 1923
ase-manseudulla, jolloin hän hankki omis-tukseensa 40-vuotiaan liikekiinteistön.
Karimäenkaupasta muodostui
pitkäikäi-nen. Asemanseutu, kirkonkylä Yttilä ja Sääksjärven seutu olivat ne navat, joihin puodinpito Kauvatsalla pääosin keskit-tyi. Vahvin niistäoli asemanseutu. Myy-mälöiden määrä oli Kauvatsalla enim-millään kuusitoista (1928 ja 1936). Sa-haustoiminnan lama vaikutti
supistu-neena ostovoimana liikkeiden lukuun noidenvuosien välillä.
Vampulan kauppatoiminnan paino-piste oli kirkolla Sallilankylässä. Uoti-lan kaupan lisäksi siellä sijaitsi 1892
Salmenojalla aloittanut ja paria vuotta
myöhemmin Sallilaan siirretty Kiviön puoti, mikä oli vuodesta 1916 lähtien leskirouva Amanda Kiviön hoidossa.
Tämänkaupan osti 1934Ruskosta kotoi-sin ollut jaMetsämaalla maatilan omis-tanut
Jalmari
Heikkilä. Kiviönnaapuris-sa sijaitsi 1896Huittisista tänne muutta-neen Heikki Niemiahon kauppa, joka toimi vuoteen 1927 asti. Vuotta myö-hemmin oli hänen veljensä August
Nie-miaho avannut myymälän Kiitävällä, missä se palveli yli 1930-luvun lama-vuosien.Räätäli Kalle Salmi oli 1915 os-tanut Punolasta Matti Kiviön haaraliik-keen, jokasekinpysyi pystyssä
1930-lu-vun puolelle. Matti Mäen kauppa Ku-konharjan kylässä oli aloittanut 1909, ja vaikka senomistajat vaihtuivatkin 1920-luvulla, se jatkoi toimintaansa talviso-danyli. Vampulankylässä Vilkkisen talo oli kauppapaikka jo 1910-luvulta, sillä
sen isäntäK.R. Vilkkinen oli itsekin ko-keillut yrittäjän ammatissa. Aleksanteri Lintusen pitämä myymälä siirtyi 1920-luvun puolimaissa Unto Pelttarin omis-tukseen ja häneltä 1929 Vampulan Osuuskaupalle. Näiden sekatavarakaup-pojen lisäksi erikoistuneempaa sarkaa edustivat 1930-luvun lopussa Arvi Kan-tosen polkupyöräliike sekä A.S. Stenfor-sinvaatetus- jalyhyttavaramyymälä Sal-lilassa. Vampulan puotien määrä oli suurimmillaan kuusitoista v. 1932, kun edellinen vuosi oli vielä ollut siellä kau-pankannalta pahinta lama-aikaa.6
Ainakin puolet Huittisten kaupoista oli sijoittunut Lauttakylään. Taajamassa oli tosiaan myymälöitä enemmän kuin Vampulan ja Kauvatsan kunnissa
yh-teensä. Tällainen keskittyminen synnyt-ti yhteistoimintaa sen
liikkeenharjoittaji-en keskuudessa: he perustivat jo 1917
Lauttakylän Liikemiesyhdistyksen. Se oli ammatinharjoittajien etujärjestö.
Vuonna 1923 Lauttakylän Liikemiesyh-distys oli panemassa aisoihin kulku-kauppaa javaati, että liikkeet oli saatava
pitää aukiklo 8-18 arkisin ja8-17
lau-antaisin, kesällä puolta tuntia ja tuntia
pitempäänkin. Liikenneyhteyksien ko-hentaminen oli usein toistuva aihe yh-distyksen tekemissä aloitteissa.7
Kun liikemiesyhdistyksen toiminta
hiipui viimeistään pulavuosiin, Huitti-sissa jatkettiin uudelta pohjalta.
Seitse-män liikemiehen kauppias Kustaa Virta-sella Lauttakylässä 1929 pitämässä ko-kouksessa luotiin pohja seuraavana
vuonna perustetulle Huittisten Yksityis-yrittäjät r.ydle. Järjestön toiminta näkyi paikkakunnalla heti alkuvuosista
Laut-takylä-lehden etusivulla, liikkeiden ik-kunoissa ja muussa myytävän esille-panossa,yleisön palvelun
parantumises-sa, kiinteän ja yhtenäisen hintatason ai-kaansaamisessa sekä
tinkimisjärjestel-män romuttamisessa. Tinkiminen oli vanhaa perua, mutta velaksimyynti oli yleistynyt pakosta pulavuosina. Sitä ei
ollut helppo kitkeä pois. Kilpaileva
osuustoiminta saimyös ärhäkän
arvoste-lijan.8