Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen taloudellinen elpyminen jakasvu vaati tuekseenrahalaitoksia, muuten se ei oli-si onnistunut. Rahatalous oli niin syr-jäyttänyt luontoistalouden. Huittisissa, Vampulassa, Kauvatsalla ja Keikyässä
oli säästöpankit; Lauttakylän taajamassa kahden liikepankinkonttorit; Huittisissa kolme osuuskassaa (Räikän ja Rekikos-ken, Huhtamon sekä Palojoen), Kauvat-salla Sääksjärven osuuskassa ja Vampu-lassa Säkylään ulottuva Harjuntaustan osuuskassa. Pankkiverkosto laajeni si-ten, että osuuskassat etenivätkohti kun-takeskuksia, mistä säästöpankit hyvin verkkaisesti alkoivat katsella sivukyliin päin, kun taas liikepankit pitäytyivät tiukasti kirkon tuntumassa, mikäli nii-hin lainkaantulivatkaan.
Osuuskassojen toiminnan
laajentumi-nen rakentui paljolti itsenäistyneiden vuokraviljelijöiden varaan jatuki heidän irtautumisprosessiaan. Vapautuminen entisistä isännistä tapahtui kertakaikki-sesti mutta ei välirikon kautta. Osuus-kassat pystyivät tulemaan kantakyliin vain niissä asuvien viljelijöiden myötä-vaikutuksella. Huittisten neljäs
osuus-kassa syntyi 1921 Raijalan kylään
kun-nan aloitteesta. Sen perustamiskirjan al-lekirjoitti 29 henkilöä,kaikki maanvilje-lijöitä. Raijalan Osuuskassa sijaitsi koko elinaikansa kylän kansakoululla, jonka koulupiiri muodosti sen toimialueen.
Kunnanvaltuusto oli panemassa 1922 al-kuun myös Sammun Seudun
Osuuskas-saa. Valtuusto oli sitämieltä, että
maata-louden edistämisrahaston välityksellä myönnetyt valtion halpakorkoiset lainat oli parasta käyttää osuuskassojen val-vonnassa. Kun varat eivät olisi
jakautu-neettasaisestikoko kunnan alueelle, pe-rustettiin Sampuun sieltä puuttunut
osuuskassa. Se toimi elinaikansa
Sam-polahden talossa, koska maanviljelijä K.
Sampolahti hoiti sen kassan ja kirjanpi-don. Osuuskassaa oli perustamassa 20
henkilöä, mutta valtioneuvostolle jätet-tyyn anomuskirjelmään oli saatu peräti
95:n nimet. Heistä 69 oli viljelijöitä, 25
työmiehiä jakäsityöläisiä sekä ainoana virkamiehenä opettaja Heikki Rantala.
Kassantoimipiiri ulottui Lauhanmaahan asti.1
Huittisten keskipitäjäläisiä varten, tyhjiötä täyttämään, perustettiin 1924
”Keski-Huittisten Osuuskassa”. Aloit-teentekijänä oli maanviljelijä Oskari Hannula ja kummina kuten tavallista Pellervo-seuran konsulentti. Kassan ni-meksi muutettiin 1925 Huittisten Osuuskassa; Sammun Seudun Osuus-kassakin lyhensi nimensä 1927Sammun Osuuskassaksi. Keski-Huittisten Osuus-kassan perustavan kokouksen pöytäkir-jankaikki 21 allekirjoittajaa olivat vilje-lijöitä, mistä pientilallisten osuus oli yli kuusikymmentä prosenttia. Osuuskassa pyrki saavuttamaan johtoaseman
kun-nassa, hankkimaan asiakkaikseen suur-ten rahavirtain käyttäjiä ja saikin pian siipiensä suojaan osuuskaupan ja osuus-meijerin. Huittisten Osuuskassa toimi Oskari Hannulan Lähteen talossa
1924-27, siirtyi sieltä Lauttakylän taajamaan Nestori Suittiolta vuokrattuun kahteen huoneeseen (1927-30) ja osti pakko-huutokaupasta Mahnala-nimisen talon Lauttakylästä (1930-50). Oskari Hannu-lan jälkeenkassanhoitajaksi tuli mv. Kal-le Äyhö (1928-48).2 Kuusi osuuskassaa riitti täyttämään Huittisten kunnan tar-peet. EteneminenRäikän jaRekikosken takamailta kuntakeskukseen olikestänyt
seitsemäntoistavuotta, vieläkymmenen
vuotta eteenpäin ajassa niin poikanen
oli kasvanut kyllin vahvaksi
ryhtyäk-seen syömään vanhempiansa.
Kauvatsan Sääksjärven Osuuskassa oli 1916 siirtynyt Sääkskosken kansa-koululta maanviljelijä Seimi Ojalan
hoi-toon ja hänen taloonsa, missä se toimi
Huittisten säästöpankin johtokuntakoolla parhaimmissaan 1926.Seuraavanavuonnapankki täytti 50 vuotta. Johtokuntaankuuluivat: OskariHannula,K.A. Härkälä,KalleKuiko,K.A. Käyrä, Vihto-ri Niemi,Artturi Seppä. [Satakunnanmuseonkokoelmat)
lakkauttamiseensa asti. Se sai 1922 vah-vemman kilpailijan Kauvatsan Osuus-kassasta, joka rajasi alueekseen koko kunnan lukuun ottamatta Sääksjärven koulupiiriä. Perustavankokouksen
pöy-täkirjan kaikki 31 allekirjoittajaa olivat maanviljelijöitä. Kassan kirjanpitäjänä
toimi 1922-46 maanviljelijä
Jalmari
Reikko, jonka omistaman Yttilän Ala-Reikon kamarissa osuuskassa oli tuon ajan. Osuusmeijerin kirjanpito siirrettiin heti 1923kulkemaan konttokurantti luo-tolla KauvatsanOsuuskassankautta. Kir-konseutu oli saanut yhden
palvelulai-toksen lisää.3
Huittisten Palojoen Osuuskassan toi-minta ulottui Vampulan Kukonharjan
kylään asti. Vampulan-Säkylän
Harjun-taustan Osuuskassa oli myös tällainen rajakylien luottolaitos. Muun kunnan
alueelle perustettiin 1917 Vampulan Osuuskassa. Sen säännöt allekirjoitti
tuolloin 12 henkilöä, joista yhdeksän maanviljelijää, kaikki eturivin miehiä, sekä kolme virkamiestä ja toimihenki-löä. Kunnanvaltuusto herätti henkiin il-meisesti vapaussotaan nukahtaneen
osuuskassan v. 1922, mihin oli antanut aiheen Pellervo-seuran lähettämä kirjel-mä jaseuran tarjoama asiantuntija-apu.
Osuuskassa sijoitettiin Matkusjoen Paa-tille (1922-27), koska talon isäntä Väinö Vettenranta toimi sen johtotehtävissä.
Omakiinteistö rakennettiin Matkusjoen
kylään Lahdenrannan tilasta erotetulle määräalalle (1927-58), joten se jäiparin kilometrin päähän kirkonseudun palve-luksista. Vampulan Osuuskassa hankki nopeasti hoitoonsa osuusmeijerin ja osuuskaupan raha-asiat, vuodesta 1935
lähtien myös kunta oli sen asiakas.4 Vaikka ensimmäisellä yrittämällä Kei-kyässä osuuskassa olikin muuttunut
säästöpankiksi, niin ei se osuustoimin-nan kannattajia säikäyttänyt. Heimolan tilaisuudessa 1922 kävi Pellervo-seuran
edustaja antamassa vauhtia kassan pe-rustamiselle, ja Lauttakylä-lehti saattoi kertoa kokousta seuraavassa
numeros-saan, että "Keikyän maanomistajain osuuskassaan” oli liittynyt jo nelisen-kymmentä jäsentä. Epävirallinen
nimi-tys kuvasi hyvin tämänkin rahalaitoksen kannatusta: Keikyän Osuuskassan
pe-rustavan kokouksen pöytäkirjan allekir-joittaneista 41 henkilöstä oli 37 viljeli-jöitä,eninosa pikkutilallisia, 3 työmies-tä jayksi opettaja (Matti Laine).
Viimek-si mainittu toimi kassanhoitajana 1922-44, jolloin osuuskassa oli sijoitettu Hon-kolan kansakoululle.5
Osuuskassojen jäsenmäärät kasvoivat pulavuosiin asti. Kauvatsaa lukuun otta-matta huippu saavutettiinvuoteen 1930 tultaessa; 1930-34kassojen jäsenistö vä-heni Vampulassa 27 %, Huittisissa18 %
jaKeikyässä 5 %.Kauvatsalla se kuiten-kin lisääntyi 59 %. Valtaosa osuuskasso-jen jäsenistä oli maanviljelijöitä. Kun vertauskohtana käytetään viljelmien lu-kua, niin 1930 Huittisissaosuuskassojen
jäsenmäärä oli 99 % siitä, Vampulassa
61 %, Kauvatsalla 59 % jaKeikyässä 58
%. Tietysti jäsenistöönkuului henkilöi-tä muistakinyhteiskuntaryhmistä, mutta he olivatvähemmistönä.
Suur-Huittisissa toimi ennen
1920-lu-vun lopun pulavuosien alkua neljä
sääs-töpankkia ja yksitoista osuuskassaa.
Huittisten Säästöpankki oli ainoa, joka ehti talvisotaan mennessärakentaa sivu-konttorin. Aihe siihen oli saatu 1927
keskus-osakepankin yleisestä suositus-kirjeestä, mutta sen toteuttaminen vaati
säästöpankilta kymmenen vuoden har-kinta-ajan, sillä väliin ehti pitkä lama-kausi. Huhtamon konttori avattiin 1936
sitä varten rakennetussa kiinteistössä.
Näin se oli edellä vanhempia toimipaik-koja, jotka yhä työskentelivät monen
osuuskassan tavoin kansakoululla tai maatalossa eikä myöskään säästöpan-keilla ollut erityisestirahalaitoksen
käyt-töön suunniteltuja toimitaloja. Vampu-lan osuuskassan Matkusjoen kiinteistö
oli ainoa Huhtamon pankkia edeltänyt.
Muiden omat talot olivat tarkoitukseen kunnostettuja kaupparakennuksia.
Taloudellinen nousukausi 1930-luvun lopulla antoi suunnitelmille vauhtia.
Keikyän säästöpankille valmistui 1940
oma kiinteistö Honkolaan, Huhtamon osuuskassalle 1941 samoin toimipiiriin-sä jaHuittisten säästöpankille 1942 ark-kitehti Erkki Huttusen suunnittelema kiinteistö Fagerströminkaupan paikalle Lauttakylän liikekeskukseen. Sota lyk-käsi muiden uudisrakentamista. Osuus-kassat joutuivat varhain kokemaan toi-mialarationalisoinnin edut jahaitat. Lii-kevaihdon jakannatuspohjan
vähenemi-nen yleensä sille tielle johdatti.
Joitakin
liitoksia nopeuttivat myös pulavuodet.
Ensimmäisenä putosi Raijalan Osuus-kassa, jokaoli ryhtynyt miettimään yh-distymistä Huittisten Osuuskassaan vuoden 1928 lopulla. Tämä toteutui 1934 lama-ajan jokääntyessä loppuunsa.
Raijalan Osuuskassan jäsenmääräoli täl-löin vähentynyt lähes puolella vuoden
Pohjoismaiden Yhdyspankin Lauttakylän konttori toimi vuoteen 1952 asti kelloseppä Emil Mattssonilta ostetussa talossa. Pankin konttori oli samalla tontilla 1990-luvulle.
1924 huippuluvusta, mutta sen
lainasaa-tavat olivat silti miltei40 prosenttia
suu-remmat 1934kuin kymmentä vuotta
var-hemmin. Huittisten Osuuskassa kävi 1933-34myös neuvotteluja eräiden mui-denpienempien kassojen
sulauttamisek-si, mutta esim. Sammussakassan osuus-kuntakokous kieltäytyi tällaisesta yksi-mielisesti, vaikka senkin lainoittamia maakiinteistöjä oli myyty pakkohuuto-kaupoissa juuri noina vuosina eikä kai-kista ollut saatu omia takaisin.6
Kauvatsalla Sääksjärven Osuuskassa yhdistettiin 1929 Kauvatsan
Osuuskas-saan, koska se yksinkertaisesti oli liian vähäinen toimiakseen itsenäisenä. Vam-pulan-Säkylän Harjunseudun Osuuskas-salle kävi samoin 1938, jolloin se liitet-tiin Vampulan Osuuskassaan. Tässä oli kysymys lisävoiman hakemisesta, sillä
Harjunseudun kassa ei ollut jakanut lai-noja enempääkuinKeikyän Osuuskassa-kaan. Edellisen turmioksi koitui liian vähäinen talletuskanta. Osuuskassan va-kavaraisuus oli näet sitä parempi, mitä
suuremmat sen omat pääomat osuus-maksut, vara-, käyttö- ja muut rahastot sekä ylijäämä- olivat suhteessa varojen kokonaismäärään.7
Säästöpankkien ja osuuskassojen li-säksi raha kulki liikepankkien
paikallis-ten konttorien kautta. Lauttakylän
taaja-maoli pitkään Suur-Huittisissa ainoa lii-kekeskus, jonkane katsoivat
operatiivis-tentoimien arvoiseksi. Niistä ensimmäi-nen oli ollut Uudenmaan Osakepankki, joka kuitenkin lakkautti Lauttakylän konttorinsa 1915 parikymmenvuotisen yrittämisen jälkeen.Se sai seuraajakseen tai paremminkin kilpailijakseen 1913
turkulaisen Länsi-Suomen Osake-Pan-kin konttorin, jokatoimi entisessä Wes-terlundin kiinteistössä. Pankkia veti Huittistenosuuskaupasta siirtynyt
johta-jaMatti Olli kuolemaansa 1921 asti. Hä-nen jälkeensä pankin esimieheksi valit-tiin punkalaitumelainen liikemies
Kus-taa Oskari Hosia, joka toimi sittemmin keskeisesti myös Huittisten
yritysrien-noissa. ”Länsipankki” oli perustettu ni-men omaan maaseudun jamaatalouden rahalaitokseksi. Se koettiin
osuuskasso-jen kilpailijaksi jopa siinä määrin, että HannesGebhardin oli tarvinnut varoitel-la kassoja tästäuhkasta. Kovin suuriaris-kejä Länsi-Suomen Osake-Pankin
Laut-takylän konttori ei näytä
lainoitukses-saan ottaneen. Näkyvin menetys oli
kauppias Walter Schultzin kaatuminen pulavuonna 1929, jamyös muutama pie-nempi maakiinteistön
pakkohuutokaup-pakuului pankin valvomiin etuihin. Sen sijaan itse pääpankille ja Lauttakylän konttorille sen mukana kävi pahemmin.
Rahan puute ajoi liikepankkeja yhteen.
Suomen Pankin pääjohtajaRistoRyti sai 1929Länsi-Suomen Osake-Pankin, Tam-pereen Osake-Pankin ja Maakuntain Keskus-Pankki Oy:n liittymään Maakun-tain Pankki Oy:ksi, mutta senkin oli
1931 fuusioiduttava Kansallis-Osake-Pankkiin. Lauttakylän konttori lakkau-tettiin.
Länsi-Suomen Osake-Pankki oli 1926 perustanut konttorin myös Kauvatsan asemalle. Sen esimiehenä oli asemapääl-likkö Vilho Vainio. Konttori oli Suur-Huittisissa ainoa, jonka liikepankki oli perustanut Lauttakylän ulkopuolelle. Se tavoitteli markkinaosuutta myös Kokoi-sista. Kauvatsan konttori lakkautettiin myös vuoden 1931 fuusioissa.8
Pohjoismaiden Osakepankki Kauppaa
jateollisuutta varten (1919 lähtien Poh-joismaiden Yhdyspankki) oli 1916 pe-rustanut konttorin Lauttakylään. Se
kun-nosti toimitiloikseen kelloseppä Emil Mattssonilta ostamansa kiinteistön, jon-ka paikalle PYP rakennutti 1952 uuden kaksikerroksisen toimitalon.
Lauttaky-län konttoria johti 1917-29 kansakou-lunopettaja VernerVäinölä,kunnan luot-tamustoimissa kunnostautunut mies, ja hänen jälkeensä maanviljelijä Kalle Ryti. Se eikaatunut edellisentavoineikä sillä ollut pulavuosina mitään vaikeuk-siavalvoa muutamaa pienehköä saamis-taan.9
Maan liikepankkien määräoli suurim-millaan v. 1926. Tällöin kaksi niistä si-joittikonttorinsa myös Lauttakylään,
jo-ten taajamassa oli parhaimmillaan neljä liikepankkia kilpailemassa nousukau-den synnyttämästärahasta. Tähän jouk-koon voidaan lisätä vielä postitoimistot,
jotka välittivät postisäästöpankin har-joittamaarahaliikennettä. Suomen Maa-talous-Osake-Pankin Lauttakylän kont-tori avattiin Osalan talossa toukokuussa
1926.Konttorinjohtajana toimi 1926-33 maanviljelijä K.A. Käyrä, silloinen kun-nanvaltuuston puheenjohtaja. Tämä
pankki oli tavallista useammin
velkoja-na pulakauden konkursseissa Suur-Huit-tisten alueella: vuosina 1931-35 suun-nilleen parikymmentä maakiinteistöä haettiin pakkohuutokauppaan Lauttaky-län konttorin saamisista. Lauttakylän konttori lakkautettiin 1934 pankin
ter-vehdyttämistoimien seurauksena.10 Kansallis-Osake-Pankki saapui Laut-takylään yhtäaikaisestimaatalouspankin kanssa. KOP-konttoria olivat
hankki-massa erityisesti valtioneuvos Väinö Kivi ja johtaja Oskari Hannula. KOPm konttori avattiinkesäkuussa 1926
kaup-piasKustaa Virtasenkauppakiinteistöstä vuokratuissa tiloissa. Parin vuoden ku-luttua pankki siirtyi avarampiintiloihin kauppias Ilomäen taloon, kunnes sille
1939ryhdyttiin rakentamaan omaa, ark-kitehti Erkki Huttusen suunnittelemaa funkkistyylistä pankkirakennusta. Se oli kokonaisuudessaan valmis 1940. Kont-toriapari vuotta hoitaneen Niilo Ahosen
jälkeensen johtoontuli 1928 maanvilje-lijä ja kansanedustaja Kalle Kirra. Hän toimi pankinjohtajana lähes neljännes-vuosisadan. Liikepankit olivat valmiina kilpaan.11
Säästöpankkien, osuuskassojen ja lii-kepankkien ohella rahaa hakivat myös
osuuskauppojen säästökassat, joskin vä-häisemmin panoksin. Huittisten
Osuus-kauppa sai 1926valtioneuvostolta luvan perustaa säästökassan, kun sen omai-suustaseen havaittiin olevan kunnossa.
Siihen sisältyi jopa84 Lauttakylän Höy-ryvene Oy:n osaketta. Hieman esittelijää tosin oli arveluttanutkaupan tilintarkas-tajien lausunto, missä todettiin velaksi-myyntiä harjoitetun sääntöjen vastaises-ti. Vaikka säästökassan talletusmäärä jäi vähäiseksi verrattuna varsinaisten pank-kien saamiin summiin, sillä oli kuiten-kin merkitystä osuuskaupan rahoitusra-kenteen helpottajana. 12
Helpointa ja tutkimuksen kannalta keskeistä on verrata paikallisten
rahalai-tosten säästöpankkien ja osuuskasso-jen- välistä ottelua Suur-Huittisten
ra-havirroista. Pari lainmuutosta paransi niiden toimintaedellytyksiä. Uusi sääs-töpankkilaki 1918 teki mahdolliseksi jo-takuinkin täydellisen pankkiliikkeen harjoittamisen. Huittisten säästöpankki
remontoi sääntönsä japäästi tilapäisesti-kin liikenevät varat palvelemaan talous-elämää. Vuoden 1920 laki salli
osuus-kassoille talletusten vastaanottamisen.
Kenttä laajeni tältä osin vasta, kun
seu-dun osuuskassat muuttivat 1920-luvun puolimaissa sääntöjään niin, että ne sai-vat ottaa talletuksia muiltakin kuin omilta jäseniltään.
Jos talletusten määrät lasketaan pitä-jissä asukaskohtaisesti, niin Huittisten kunnassa riitti varoja eniten säästöpan-kin ja osuuskassojen talletustileille koko
ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisen ajan.Ero olisi vieläkin selvempi, jos mukana olisivat myös yrittäjien tilit liikepankkien konttoreissa. Muiden kuntien järjestys oli: Vampula, Kauvatsa jaKeikyä. Viimeksi mainittu ohitti Kau-vatsan 1930-luvun lopussa, kun kloori-tehtaan elvyttävä kemia jo alkoi
vaikut-taa tulotasoon. Säästöpankkien ja
osuus-kassojen yhteenleivotusta
talletuskakus-ta edelliset veivät suurimman palan.
Vampulan osuuskassaihmiset pitivät kassan suhteellisen talletusosuuden isompana kuin kolmessa muussa
kun-nassa. Se oli 18-19 % vuosina 1928-34, kun Huittisissajäätiin14-18 %:iin, Kau-vatsalla 7-12 %:iin ja Keikyässä 7-14
%:iin. Vuonna 1938Kauvatsan, Huittis-ten jaVampulan osuuskassat olivat
sii-vuttaneet jo 22-23 %:n osuuden talle-tuskakusta, muttaKeikyässä oli pudottu
11 %:iin.
Säästöpankkien ja osuuskassojen
jaka-mat lainat vaikuttivat monin tavoin el-vyttävästi Suur-Huittisten talouselä-mään. Vuokraviljelmien
itsenäistymi-nen, maatilataloudenrakennukset, kone-ja laiteinvestoinnit, karja, apulannat ja väkirehut, uudet meijerikiinteistöt; yri-tystoiminnan laajentuminen tehtaineen, kauppoineen ja autoineen - kaikki ne kysyivät varoja. Luottoa oli myös saata-vissa, kun oli takuut ja vakuudet
kun-nossa. Lainan hakijallatuli myös olla re-helliset aikomukset. "Osuuskassa ei ni-mittäin ole mikään sellainen laitos, että
siitäsaatuja rahoja voitaisiinkäyttää joi-hinkin kevytmielisiin tarkoituksiin, vaan on sen tarkoitus jäsentensä
talou-dellinen vaurastuminen”, korostettiin Huittisissa 1922 Sammun osuuskassaa perustettaessa. Säästöpankkien ja
osuus-kassojen myöntämät lainat kasvoivat yli viisinkertaisiksi vuosina 1920-28. Nii-den yhteismäärissä näkyy myös jako kahteen siten, että Huittisten ja Vampu-lan rahalaitokset antoivat luottoja
suu-nilleen kolminkertaisesti verrattuna
Kauvatsalla jaKeikyässä myönnettyihin.
Laskuperusteena onkäytetty asukaskoh-taista jyvitystä. Kun säästöpankkien ja osuuskassojen asiakaskunnasta oli suu-rin osa maanviljelijöitä, lainatarve on
seurannut uskollisesti maatilatalouden
tuotannon arvoa eri kunnissa. 13
Osuuskassojen myöntämien lainojen määrä lisääntyi huomattavan paljon 1920-luvun puolimaissa, jolloin niiden toiminta-alue käsitti kunnat koko
laajuu-dessaan.Vampulan osuuskassat kulkivat suhteellisella painollaan muutoksen kär-jessä. Vuosina 1928-38 säästöpankin ja osuuskassojen jakamasta yhteen
laske-tusta lainasummasta tuli siellä osuus-kassojen tilille 56-68 %, Huittisissa 35-46 %, Keikyässä 18-32 % jaKauvatsalla 20-24 %. Pulakausi nosti
säästöpankki-en osuutta lainoista muualla paitsi
Kei-kyässä. Tähän oli syynsä.14
Vaikka Huittisten Säästöpankki oli selvinnyt kuin koira veräjästä 1920-lu-vun alun keinotteluaallon mittavista
va-rarikoista, ne olivat kuitenkin tehneet siitä jamuistakin pankeista varovaisia.
Sen sijaan osuuskassat laajensivat
anto-lainaustaan kamppailtaessa
markkina-osuuksista. Pientilallisillemyönnettyjen halpakorkoisten luottojen jälkeen ne siirtyivät tavanomaiseen käytäntöön.
VarsinkinVampulan Osuuskassa oli luo-punut varovaisuudestaan juuri
pula-vuosien kynnyksellä 1927, jolloin se
myönsi "päteviä kiinnitys- ja henkilöva-kuuksia vastaan” runsaasti lainoja.
Kun-nan suurtilalliset hankkivat traktoreita ja muitakoneita, koska taloudellinen nou-su vaikutti katkeamattomalta.
Osuuskas-san omaisuustase oli 1930maan suurim-pia pellervolaistenrahalaitosten
joukos-sa. Pelkästään viiden suurtilallisen lai-nojen yhteismäärä oli yli 2 milj. mk. He olivat taanneet toisiaan ristiin, ja kun yhdelle ilmaantuivaikeuksia, koko kort-titalo oli sortua. Vampulanmiesten kiin-teistöjen pakkohuutokauppoihin
joutui-vat mukaan myös Huittisten
Säästö-pankki ja Suomen Maatalous-Osake-Pankin Lauttakylän konttori. Ne olivat onnekseen rahoittaneet pienemmin pa-noksin kuin Vampulan Osuuskassa. Sen täytyi vaihtaa myös hallintoaan ja
johto-aan, sillä lainoitetut olivat toimineet osuuskassan päättävässäportaassa. Kun-takin oli samalla sekoitettu välillisesti
näihinvararikkoihin. Vampulan Osuus-kassa pääsi jaloilleen, kun sen kassan-hoitajaksi valittiin 1933 kunnankirjuri Paul M. Laine. Tällöin alkoi aurinko
sa-rastaa muutoinkin.15
Paikallisistarahalaitoksista oli
ylivoi-maisesti suurin Huittisten Säästöpankki.
Sen omaisuustasekohosi yli kaksinker-taiseksi verrattuna Kauvatsan, Keikyän
jaVampulan säästöpankkien
yhteenlas-kettuun summaan. Samalla määrällä se ohitti myös oman kunnan osuuskassat vielä talvisodan alla. Väheksyä ei voi
myöskään liikepankkien
paikalliskont-torien kautta kulkenutta rahavirtaa,