"Sekös meitä harmittaa jos juodaantaikka syödään,
sanomatkun
saadaan liianmyöhään.”
(Kauppias Vilho Vaaramo Lauttakylän postioloista v. 1925]53
Postinkulku oli kunnossa jatavoitti
syr-jäisetkin kylät; ensimmäisen maailman-sodan jälkeen pyrittiin parantamaan sen nopeutta japalvelun laatua. Posti välitti
tietoa, ja sanomalehtien saanti oli usein toivomusten javalitusten listalla ensim-mäisenä. Enimmät purnaukset kirjoitet-tiin Lauttakylässä, koska siellä elettiin lähimpänä kaupunkimaista olotilaa ja haluttiin tieto tuoreena. Postia odotet-tiin, Lauttakylässä miltei häiriöksi asti, kuten liikemiesyhdistys 1919 valitti:
"...postitalon edustalla joka iltainen pos-tinodottajistakerääntynyt jauseimmiten hyvin myöhään kestävä väenkokous ei ole eduksi yleiselle järjestykselle”.
Lauttakylän postitoimiston asema oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen
jonkinverran epävakaa,kun sen vuokra-suhde sanottiinkolmekin kertaa irti eikä
sillä ollut välillä edes vakinaista hoita-jaa. Vuonna 1917 Huittisten kunta ih-metteli postintarkastajan kirjettä tämän vaatiessa sitä hankkimaan huoneiston postitoimistolle. Eihän kunnalla
sellais-ta velvollisuutta voinut olla, selitettiin
mutta siltitaivuttiin. Vuonna 1922
kun-ta vihdoin päätti ostaa postitoimistoksi liikemies Vilho Oittiselta kiinteistön Lauttakylästä, entisen vaskiseppä Sevo-nin talon, jakäyttää sen lisätiloiksi omis-tamansa putkarakennuksen. Postitoimis-to sijaitsi nyt torin lähellä vastapäätä Kirkkopuistoa. Rakennuksessa oli
työti-loinapieni eteinen,yleisöhuone ja
varsi-nainen postihuone sekä postinhoitajan ja -virkailijan asunnot. Saapuva posti la-jiteltiin lokerikkoihin, joita oli aluksi yksi jokaista perhettä varten. Määrän li-sääntyessä naapurusten postin oli sovit-tava samaan lokeroon.
Postihallitus ryhtyi 1937
etsiskele-määnLauttakylän toimistolle uusia tilo-ja, sillä sen talo oli vähintään peruskor-jauksen tarpeessa. Kunta oli ehdotto-masti sitävastaan, että posti olisi siirret-ty Lauttakylän taajaman ulkopuolelle.
Postihallitus noudattikin sen toivomusta javalitsi toimistolleen paikan Huittisten Saviteollisuus Oym kiinteistöstä. Se oli Kolmikulmassa, prykinvanhoissa
tilois-sa. Kunta myi 1938 entisen postitalon puhelinyhtiölle.56
Vaikka kunta ei tahtonut sekaantua valtion tehtäviin, kun kysymyksessä oli sen menojenlisääntyminen, ei se
kaihta-nutkäyttää muutoinpuhevaltaansa.
Val-tuusto oli 1918-19 parikinkertaa asialla koettaessaan saada Alba Karttuselle ni-mityksen Lauttakylän postinhoitajaksi.
Liekö se auttanut vai muut syyt, mutta Karttunen siihen virkaan valittiin ja
sii-Postikulki hevosellavielä 1910-luvun lopulla. OlaviErkkilätuohuittislaistenkirjeitäÄetsän ase-malle.
nä hän palveli huittislaisia 30 vuotta.
Luultavasti ”postitiskin” molemmin puo-lin oltiin tyytyväisiä toisiinsa. Kun kak-si pappia,
Jokinen
ja Suurkari, saapuiyhtä aikaa postiin, AlbaKarttunen rien-si palvelemaan heitä javirkkoi: "Tässä-hän menee ihan kädet ristiin, kun pre-laatit tulee.”57
Lauttakylän asukkaat olivat tottuneet saamaan postinsa Helsingin-junalta jo
saman päivän illalla. Vuoden 1918 jäl-keen aikatauluja muutettiin kuitenkin
siten, että jo 1920 juna oli Aetsässä niin myöhään, että postin jakaminen
Lautta-kylässä oli jätettäväseuraavaan aamuun.
Helsingin keskusvirasto ei kovin hevillä
ottanut huomioon taajaman asukkaiden esityksiä aikataulun parantamisista.
Lai-vakyyti ei kelvannut eikäKeikyän postia
suostuttu erottamaan Lauttakylään saa-puvan joukosta puhumattakaan junan kulkuvuorojen muuttamisesta. Posti läh-ti edelleen kuntakeskuksesta hevoskyy-dillä Aetsään klo 8.30 ja palasi sieltä
ju-nan saavuttua Lauttakylään klo 14.30.
Helsingin-juna oli Aetsässä vasta run-saat kolme tuntia myöhemmin. Näin ai-noastaan Tampereen lehdet olivat huit-tislaisten luettavissa jo saman päivän il-lalla, mutta eivät Turun jaHelsingin leh-det, jotka saatiin taajaman ulkopuolella sijaitseviin koteihin useinvasta
kolman-tena päivänä ilmestymisestään.58
Vilho Vaaramo kertoi 1925 tilanteen kehnoudesta lauttakyläläisen liikemie-hen näkökulmasta;59
"Äetsänpä asemalla meidän posti makaa,
owat sielläkirjehet penikulmain takaa.”
Valtion postiautoa toivottiin linjalle
Loi-maa-Lauttakylä-Aetsä useiltakin
tahoil-ta. Huittisten kunta arveli v. 1923, että
Uudenkaupungin radan valmistuminen vapauttaisi sieltä postiautoja muualle liikenteeseen japiti sopivana
keskustan-sa kautta kulkevaa linjaa. Suunnilleen samanlaisen esityksen teki seuraavana
vuonna Alastaron kunta, mikä sai
vam-pulalaisten kannatuksen. ”Valtion kel-tainen”ryhtyi kesäkuun alussa 1927 lii-kennöimään Lauttakylän kautta Äetsän
jaLoimaan väliä. Siitä tuli pian talvisin-kin ajettava linja, jaainakin Lauttakylän
asukkaat saivatluettavakseen Helsingin,
Turun, Tampereen jaPorin lehdet jo il-mestymispäivänä. Matkustajille avautui myös jatkoyhteys päivällä Tampereelta
Aetsään saapuvalta junalta. Huittisten postin kuljettaminen siirrettiin
kym-mentä vuotta myöhemmin yksityiselle Lauttakylän Auto Oydle.60
Lauttakylän Liikemiesyhdistys oli jo
1923 pyytänyt postihallitukselta, että se järjestäisi taajamaan päivittäisen postin-kannon. Hakemus uudistettiin viittä vuotta myöhemmin, mutta käytännön tuloksia saavutettiinkai vasta
1930-lu-vun lopulla. Tällöin postikannettiin ko-teihin kahdesti päivässä. Postitoimisto oli auki arkipäivien lisäksi lauantaisin ja sunnuntaisinkin klo 9-10, joulunaikaan
se oli suljettuna vain joulupäivänä. Kun-takeskuksen osalta postinkulku oli nyt
hyvin hoidettu.61
Postiautolinjan avaaminen vaikutti hetiHuittisissaLauttakylän taajaman ul-kopuolisiin palveluihin. Kolmesti vii-kossa kulkenut maalaiskirjeenkanto rei-tillä Lauttakylä-Riihimäen torppa lak-kautettiin kesäkuussa 1927.
Korvauksek-si perustettiin postiautolinjan varteen
kolme postipysäkkiä: "Loimankylä”, hoitajanaan työmiehen vaimo Maria Lehtinen; "Jokisivu”, hoitajanaan
työ-mies Kalle Koskio ja ”Kallionpää”, hoi-tajanaan maalaiskirjeenkantaja E.J.
Kan-nisto. Kansanopiston luona oli heitto-pussi: postiljooni heitti linja-autosta postipussin puupaalussa olevaan kouk-kuun. Kun liikemiesyhdistys oli
koetta-nut 1920 saada laivaakuljettamaan
Laut-takylän postia, sitä vastustivaltuustossa erityisen jyrkästi mv.Kustaa
Sampolah-ti Sammun kylästä. Hän perusteli kiel-teistä kantaansa sillä, että muutos olisi hyödyttänyt vainkeskustan asukkaita ja sotinut sitä periaatetta vastaan, jonka mukaan "kaikissa asioissa pitäisikatsoa kaikkien kuntalaisten etua eikä
ainoas-taan jonkunosankuntalaisia”. Sampu ja sen isot naapurikylät olisivat kärsineet, koska posti ei olisienääkulkenut niiden kautta Äetsään jatyhjentänyt tienvarren postilaatikoita. Postihallitus otti
huomi-oon nämä näkökohdat. Se muutti 1921 Sammun postipysäkin 2. Ik. postitoimis-toksi, sijoitti sen Sampolahden taloon,
määräsi sille aukioloajat jaKustaa
Sam-polahden sen hoitajaksi. Hän oli tässä toimessa ainavuoteen 1939 asti.62
Huhtamon kulmakunta oli saanut
postiyhteyden 1910-luvun puolimaissa,
mutta ei Lauttakylän vaan Alastaron kautta. Yhteys pysyi huonona aina vuo-teen 1933 asti. Vielä tuon
vuosikymme-nen alussa Huhtamon postinkulku oli hyvin hajanaista. Sinne tuli kolme jalka-postia: yksiAlastarolta, toinen Punkalai-tumella jakolmas Lauttakylästä.
Jokai-nen niistä käytti osuuskaupan päädyssä ollutta puista laatikkoa. Sanomalehdet saapuivat vanhoina ja kirjeet melkein kellastuneina. Arvolähetykset oli vietä-vä etäälle postitoimistoihin.
Punkalaitu-men kunnanvaltuustoteki 1931 esityk-sen postiyhteyksien parantamisesta lin-jalla Lauttakylä-Punkalaidun-Urjala.
Huittisten valtuusto oli sitä
puoltamas-sa. Huhtamon postiasema avattiin
vuo-den 1933 alussa, sijoituspaikkanaan
Huittisten osuuskaupan myymälä.
Kol-mea vuotta myöhemmin sentoimipiiriin perustettiin kaksi maalaiskirjeenkanto-linjaa, joistatoinen kävi Kärkkäänjoella sekä toinen Karpin ja Alasen kulmilla.
Huhtamon postin kautta tuli 1938 jo
5 000 sanoma- ja aikauslehteä.63 Postinkulku oli niin tärkeä, että sen saaminen kiinnosti erilaisia painostus-ryhmiä. Liikemiesyhdistyksen jälkeen
olivat asialla omanarvon tuntoiset pien-viljelijäyhdistykset, jotkatoivat esiin
si-vukylien vaikeudet ja huonon aseman verrattuna kuntakeskukseen. Huhtamon pienviljelijäyhdistys oli jo 1923 esittänyt postiaseman perustamista. Huittisten
Kirkonkylän pvy anoi seuraavana
vuon-na valtion palkkaamaa postiljoonia alu-eelleen. Kun pyyntöön ei suostuttu, pos-tinkuljetusta tarvitsevat joutuivat itse maksamaan siitäaiheutuneet kulut. Yh-distys suostui tarpeen vaatiessa avusta-maan yksityisiä, mutta kulkuvuorot vä-hennettiinkolmeen viikossa aiotun
seit-semänsijasta. Myös Raijalan kylän
kan-to alkoi 1925 yksityisenä Huittisten län-tisen pvy:n aloitteesta, valtio tuli maksu-mieheksi vasta myöhemmin.
Huittisissa oli maalaiskirjeenkantoa
varten useita muitakin linjoja
1930-lu-vun lopulla: Suttilaan, Rekikoskelle, Räikkään, Korvenkylään, Korkeakoskel-le, Lauhankylään. Kirjeenkantajat
haki-vat postin iltapäivisin Lauttakylän posti-toimistosta, kun se oli sinne saapunut Äetsästä. Postinkannon sai hoitaakseen
se henkilö, joka oli varta vasten järjeste-tyssä huutokaupassa tehnyt halvimman
tarjouksen.64
Keikyän alueen pääposti oli Äetsän
rautatieasemallaasemapäällikön
hoidos-sa, siiskuntarajan takana. Äetsä oli pos-tiasema. Vähäisempi merkitys oli varsi-naisella Keikyän postilla. Keikyäläiset
eivät olleet tyytyväisiä v. 1920,kun huit-tislaiset laivapostia hankkiessaan olivat estämässä hevospostia poikkeamasta Keikyään, kuten käytäntönä oli.
Seuraa-vana vuonna kunta takasi postiasemal-leen ilmaisen huoneen lämpöineen, vaikka sitä ei saatukaan korotetuksi pos-titoimiston asemaan. Kauvatsalla oli suunnilleen samanlainen tilanne, sillä
aseman posti oli muodostunut
yhteyksi-en takia kirkonkylää, Yttilää, tärkeäm-mäksi. Enää ei Kauvatsallekaan tarvin-nut tuoda lehtiä ja kirjeitä kievarikyydil-lä Loimaan Niinijoensuusta. Yttilän Mi-kolan torpasta postinjakelu oli siirtynyt Lundenin karvarinverstaaseen ja sieltä edelleen Nummisen taloon. Kauvatsan koko alinen pää - kaksi isoa kylää,
yh-teensä parisen sataa perhekuntaa - oli ollut vailla postinkuljetusta pitkään.
Ja-lonojankylään oliiltajunalta tuonut pos-tin kauppiaanleski Hilma Keskinen kaikkien ollessa tyytyväisiä järjestelyi-hin.Kun hän syksyllä 1919ilmoitti nou-tavansa sen päiväjunalta, tyytyväisyys katosi. Seutulaiset päättivät järjestää
ilta-man, jonka tuotoilla katettaisiin taas
postinkuljetus iltajunalta joka päivä aina Työtilään saakka.65
Vampulan kirkonkylässä Sallilassa kuntaa, kansakoulua japostiakin
hallin-nut L.S. Saarnisalo jätti 1922 postin muille hoidettuaan sitä yli 30 vuotta.
Sen jälkeen postin asemapaikka vaihteli tässä kylässä useamminkin. Postitoimis-ton arvoon sitä haettiin 1925, mutta vi-ranomaiset eivät suostuneet. Loimaan ja Äetsän välinen postiauto alkoi 1927 lii-kennöidä tietysti myös Vampulan
kaut-ta, jotenkunnan ponnistelut eivät olleet
menneet hukkaan.Kun huittislaiset vie-lä samana vuonna toivoivat muutoksia
auton kulkuaikoihin, Vampulan kunta päin vastoin kertoi olevansa niihin tyy-tyväinen ja suhtautui kielteisesti
esitet-tyihin muutoksiin. Sen sijaan postitar-kastajan 1930tekemä esitys kirkonkylän postiaseman siirtämisestä osuusmeijeril-le Punolaan ei saanutkunnan
kannatus-ta. Kirkonkylä oli kuitenkin paljon
taa-jempaan asuttu kuin osuusmeijerin ym-päristö, ja lisäksi muutos olisi
pidentä-nyt mm. Harjun jaRiittiön seudun kuu-denkymmenen asunnon postimatkaa 3-4 km. Osuusmeijerin läheisyyteen olisi riittänyt korvikkeeksi postilaatikko, joka
tyhjennettäisiin postiautoon sen men-nessä Lauttakylään jaLoimaalle. Kunta ei myöskään pitänyt tarpeellisena kuusi kertaa viikossa tapahtuvaa kantoa kir-konkylästä Rutavan postipysäkille.
Tämä voitiinhoitaa siten, ettäSallilan ja Matkusjoen kansakoulun välinen pos-tinkanto olisi enennetty kuuteen vuo-roon viikossa ja samalla ulotettu kulku kylätietä osuusmeijerille, jolloin myös majatalo japappila olisivat saaneet pos-tinsaajoissa. Kun oli ehdotettu, että mai-tokuskeja käytettäisiin myös postin kul-jettamiseen, ei sekunnan mielestä ollut mahdollista. Heistä osa oli jopa kirjoi-tustaidottomia, kunta vähätteli vasti-neessaankuskeja ja torjui muutosta. Pos-tihallitus kuunteli kunnan neuvoja.66
Vampulan kunta halusi valtiolta lisää parannuksia v. 1933. Se eiollut enää tyy-tyväinen Loimaa-Äetsä linjan postiauton kulkuun, koska auto lähti Loimaalta
vas-ta 17.45 ja saapui Vampulaan etenkin syksyllä jakeväällä niin myöhään, että
jalkapostin päässä oleva "maaseudun väestö jo silloin tavallisesti poikkeuksia
lukuunottamatta on mennyt levolle”.
Kun ahkeraviljelijäkiirehti vielä aamul-la varhain askareihinsa, niin lehtien ja kirjeiden lukeminen siirtyi iltaan. Muita
huonommassa asemassa olivat Vampu-lan ja Huhtaan linjan varressa asuvat,
joiden lauantaipäivän Helsingin-lehti
saattoi olla neljäkin päivää vanha tilaa-jalle saapuessaan. Myös Kukonharjan kylä sijaitsi postinkulkuun nähden
epä-edullisesti. Kunta esitti postin lajittele-mista jo junassaennen Loimaalle tuloa, sillä sen mielestä puolen tunnin
aikais-tus auton kulkuvuoroon olisi merkinnyt olennaista parannusta. Palvelua olisi myöskohennettu, jospostiasemat ja- py-säkit olisi saatu pitää auki sunnuntaisin
ja juhlapyhinä vaikkapa vain puoli tun-tia,kunta arveli.67
Suur-Huittisten postitoimistojen ja -asemienkautta kulki vielä ennen
talvi-sotaa melkoisiarahasummia, sillä lasku-jaei tuolloin maksettupankkeihin. Niis-sä hoidettiin myös muita postipankin palveluja, myytiin leimamerkkejä.
Laut-takylän postissa miltei pelättiin kruu-nunvoudin iltaista ilmestymistä Karhu-lassa toimitetun veronkannon jälkeen.
Rahaa oli paljon ja niiden laskeminen, setelien pakkaaminen puulaatikkoon, kolikoiden punttaaminen ja laatikon
si-netöiminen, vei runsaasti aikaa. Lähe-tyksen toimittaminen postipankkiin oli
oma huolensa.
Postin päätehtäviä oli kuljettaa lähet-täjältä vastaanottajalle ihmisten ilot ja
surut, viralliset viestit ja huolettomat onnittelut. Niitä oli suunnattomasti:
vuosina 1917-39 Lauttakylän ja Sam-mun postitoimistojen kautta enimmil-lään lähes 80 000 kirjettä jakorttia vuo-dessa (1919); Kauvatsalla miltei 56000 (1929) ja Keikyässä 37 000 (1919).
Poik-keukselliset ajat panivat kirjoittamaan, kun soittaminen ei vielä ollut yleistä.68