hittona suur-Huittitten

Raimo Viikki

suur-Huittitten

hittona IV

Raimo Viikki

SUUR-HUITTISTEN

HISTORIA IV

Raimo Viikki

SUUR-HUITTISTEN HISTORIA IV

PITÄJÄ YHTEISÖ LÄÄKITSEE

HAAVANSA 1918-1939

ISBN 952-91-2873-8

Kirjapaino Raamattutalo Oy Pieksämäki 2000

LUKIJALLE

Simr-Huittisten historian I osa ilmestyi

1949 (Suur-Huittisten pitäjän historia

vuoteen 1639). Sen kirjoitti Aina Läh- teenoja, joskin esihistoriallisen jakson laativat Kalevi Virkkala ja Sirkka Valjak- ka. Teos päättyy vuoteen 1639, koska Punkalaidun erosi silloin itsenäiseksi kirkkopitäjäksi. Tutkimuksen valmistu- mista viivytti pitkä sota-aika.

Suur-Huittisten historiateoksen jatko-

osat on laatinut allekirjoittanut. ^Teossar- jan II osa käsittää sen ajanjakson, joka alkoi Punkalaitumen erottua Huittisten

kirkkopitäjästä jayltää kunnallisen itse- hallinnon valmisteluvuosiin (1639-

1860). Teos ilmestyi vuonna 1972. Huit- tinen muodosti vielä ennen vuotta 1860

laajan kirkkopitäjän, jossa Vampula ja Kauvatsa olivat senkappeleita jaKeikyä rukoushuonekunta. Historiasarjan 111 osa

jaettiin kahdeksi kirjaksi. Suur-Huittis- ten historia III: 1(1989) muodostaa varsi- naisen tekstiosan, kun taas osa 111:2 (1990) sisältää tavallaan tausta-aineis- ton: luettelot, matrikkelit jatilastot sekä vuosien 1860-1975 väestöäkäsittelevän yleisluvun. Paikallishistoriat ovatperus- tutkimusta. Uskoakseni niistä haetaan hyvinkin yksityiskohtaistatietoatieteel- lisiin jatkotutkimuksiin, kyläkirjoihin, koululukemistoihin, sukukirjoihin jopa

juhlapuheisiin. Mielestäni paikallishis-

toriallinen teos on luonteeltaan tietokir- ja jahakuteos alueen historiallisesta ke- hityksestä. Kaunokirjallisuutta alan teoksista ei ole ^saatu tekemälläkään.

•k k k

Suur-Huittisten historian IVosankirjoit-

tamisesta tehtiin sopimus v. 1987. Kun kirjoittamista päätettiin jatkaa vuodesta

1975 aina 1990-luvun jälkipuoliskolle saakka, niin tutkimus on jaettukahdeksi kirjaksi. Suur-Huittisten historia IV al- kaa vuoden ¹⁹¹⁸tapahtumista, jotka oli-

vat seudullavarsinrajut, japäättyy talvi-

sotaa edeltäneeseen aikaan, jolloin myös pitäjäyhteisö saavutti sisäisen sovun yh-

teisen vihollisen uhatessa maata. Histo- riateoksen ^{V osa} käsittelee paikallisyh- teisönvaiheita sodan aiheuttamassakrii- sitilanteessa ja selviämistä ^{siitänormaa-} liin rauhanajan elämään sekä vanhan Huittisten hallintopitäjän lopullista ha-

joamista, muinaisten siteiden katkea- mista. Paino on historiallisen muutok-

senkuvaamisessa. Kokemäkeen ¹⁹⁶⁹ lii- tetyn Kauvatsan sekä Kiikan kanssa Äet- sänkunnan ₁₉₈₁ muodostaneen Keiky-

än vaiheita on käsitelty yksityiskohtai-

sesti liitosvuosiin saakka, kun taas itse- näisinä säilyneiden Huittisten ja Vam-

pulan vaiheita on seurattu 1990-luvulle asti.

k k k

Historiankirjoitusta on valvonut histo- riatoimikunta, jonka ^jäsenille tahdon

lausua lämpimät kiitokset siitä tuesta ja kärsivällisyydestä, jokaosakseni ^on tul-

luttyön eri vaiheissa. Historiatoimikun-

5

ta on jaksanut uskoa tutkimuksen val-

mistumiseen, vaikka monia aikarajoja onkinylitetty. Toimikuntaan ovatkuulu-

neet Huittisten kaupungin edustajina

John

92) sekä Martonaan kuoltua ^{Tapani Mi-} kola puheenjohtajana (1993-2000) ja jä-

senenä (1988-92), muina jäseninä Otto Mast ^1988-2000, Veikko ^{Moisio (1988-}

2000) ja Erkki Yli-Olli (1988-2000), Huittisten seurakunnasta jäseninä Simo Laitila (1999-2000), Veikko Majakulma

(1988-98), Antti Norri (1988-2000) ja Eino Orpana (1988-2000); Äetsän kun-

nasta jäseninä Pentti Oittinen ^(1988- 2000),

Jaakko

nen (2000), Vampulan seurakunnasta jä- seninä Alpo Hosike (1988-2000), Toivo Ingren ⁽¹⁹⁸⁸⁾ ja Ossi Ritakallio ^(1993-

2000); Kokemäen kaupungista, ^tavallaan

entisestä Kauvatsan kunnasta, jäseninä Ulla Eskola (1989-2000) jaMartti Knuu- tila ^(1988, asiantuntijana ^1989-2000) sekäKauvatsan seurakunnasta jäseninä Hannu Arola (1988-2000) jaHeikki Ru- kanen (1988-2000). Historiatoimikun-

nan sihteerinä on toiminut Kalervo ^Iso-

Ahola ^Huittisten kaupungista. Antti Norri,

John

Teoksen kustannukset ^on jaettu ^siten, että Huittisten kaupunki ^{on maksanut}

niistä ^{53,75 %,} Huittisten seurakunta

16,25 %, Vampulan kunta ja seurakunta 12.50 ^%, Äetsän kunta ja seurakunta 11.50 ^% sekä Kokemäen kaupunki ja Kauvatsan seurakunta ^{6,00 %.}

•k ie •k

Historiatoimikunnan jäsenten ^lisäksi

useat henkilöt ovat antaneet apuaan

aina, kun sitä olen pyytänyt. Ketään erikseen nimeämättä tai unohtamatta kiitän tässä yhteisesti kaikkia. ^Emeritus- professori Erkki Lehtinen ^{on entiseenta-} paantarkastanut tutkimuksen käsikirjoi- tukset ja ohjannut arvokkailla neuvoil- laan kirjoittajaa oikealle tielle historian mutkittelevilta poluilta.

Mikkelissä3. lokakuuta 2000

Raimo Viikki

7

SISÄLLYS

LUKIJALLE ⁵

VUODEN 1918TAPAHTUMAT 11

Kahtiajakautunut kuntayhteisö 11

Punaistenvalta 15

Voitto 27

Häviö japuhdistus ³⁴

Kaksi paluuta arkeen 42

ELINKEINOELÄMÄ 48

MAA-JA METSÄTALOUS, TOIMEENTULON TURVA 48

Vuokramiehistä pienviljelijöiksi, torpparit ja mäkitupalaiset itsenäistyvät ⁴⁸ Perkaus- jakuivatustyöt lisäävätasutustilojen ja viljelyalan määrää 55

Muutoksiamaanomistuksessa ⁶¹

Pelto ja sen käyttö 69

Parempiin satotuloksiin uusilla menetelmillä ^jakoneilla ⁷⁴

Karjatalouden vahva^asema 80

Metsääkannattaa hoitaa 88

Maatalouden tukirakenteet 90

METSÄSTYS JA^KALASTUS, HARRASTUKSIA 95

TEOLLISUUS JA^{KÄSITYÖ, VOIMAA} JA^{TAITOA 98}

Sähkönsaanti on turvattava ^-koskia valjastetaan 98

Elintarviketeollisuus: viljaa, voita jalimonadia 105

Myllylaitos muuttuu yritystoiminnaksi ₁₀₅

Osuusmeijerien kulla-aika 107

Muu elintarviketeollisuus 111

Saha- ja puuteollisuus kattaa pitäjien omat tarpeet 114

Tekstiili- janahkateollisuus: loppu jaunelma 120

Kemianteollisuus, kloori jaturvallisuus ¹²⁴

Tiili- jaturveteollisuus sekä rakennustoiminta 125

Kotiteollisuus sopeutuukulutuksen markkinoihin ¹²⁸

Kokonaiskuva 134

LIIKENNE 137

Maantieliikenne, muutosten aikaa ¹³⁷

Teiden rakentaminen jakunnossapito 137

Sillat ja^laulat 142

Autolla pääsee 146

Majataloistamatkustajakoteihin 156

Auto, Loimijoen laivaliikenteen surma 158

Rautateitä tarvitaan 160

Lentokone, nähty 163

Tiedonkulku tosiaikaan 164

Posti kulkee 164

Puhelin yleistyy 169

Sanomalehti, tuoreena 171

Radiokuuntelija 175

Liikenteen merkityksestä 177

KAUPPA JA^{RAHOITUS 179}

Kaupoilla on elinkaarensa, asiakaspiirillä jatoimintamallinsa 179

Kauppa jokakylään, Lauttakylään kolmekymmentä 179

Osuuskaupat ^-kaksi järjestelmää 186

Kioskeja, kahviloita jamuutakaupallista ^{toimintaa 190}

Torikauppa 192

Pankit javakuutuslaitokset 194

Isoarahaa pienellä byrokratialla: säästöpankit, osuuskassat ja

liikepankit jakavat hyvinvointia 194

Vakuutukset kotikuntaan 204

Kaupallisten elinkeinojen asema 206

SIVIILI- JAOIKEUSHALLINTO 208

Vanhojahallintorakenteita pilkotaan 208

Putkasta varavankilaan 209

Kieltolaki kumoon 213

SEURAKUNNALLISET OLOT 220

Muutokset aluejaossa jakiinteässä omaisuudessa 220

Keikyän seurakunta aloittaatyönsä 220

Huhtamo pyrkii itsenäiseksi seurakunnaksi 224

Huittistenkirkko jaseurakunnan omistukset 226

Vampulan^kirkko, hautausmaa ja pappila 229

Kauvatsan kirkko jamuutkiinteistöt 229

Seurakuntienmenoista jatuloista 233

Seurakuntien hallinto edustuspohjaiseksi 236

Kirkonkokouksesta kirkkovaltuustoon ²³⁶

Kirkonisännät, kirkkohallintokunta, kirkkoneuvosto

jamuut luottamuselimet 238

Kirkon virkakunta 239

9

Papin jakanttorin ^vaalit 239

Seurakuntien papisto 241

Lukkarit jasuntiot 246

Seurakunta jakansan uskonnollisuus 248

Kirkossakäynnistä jakirkollisista toimituksista 248

Uskonnollisista liikkeistä 251

Valtakunnallinen vaikutuspaikallisyhteisössä 251

Huittistenkartanolaisuus 256

Kirkosta eronneet 261

Seurakunnanopetus- jasosiaalitehtävä 263

KUNNAT VOIMISTUVAT 269

Muutoksia aluejaossa ²⁶⁹

Keikyän kunta perustetaan 269

Huhtamon rukoushuonekunnan kuntahaaveet ²⁷²

Kunnallinen yhteistoiminta laajenee ²⁷³

Demokraattinen jalujittuva organisaatio 275

Laki ^muuttuu, kunnanvaltuustopakolliseksi 275

Kunnallislautakunta jamuut luottamuselimet 276

Luottamusmiehen asema jatausta 278

Keskushallinto oraalle:kunnankirjurit tarvitsevatkunnantoimiston 291 Asiat lisääntyvät, toimintamuodot vakiintuvat 291

Kunnallinen virkakoneisto alkaa hahmottua 294

Kunnantalot: vaatimattomuuskaunistaa 299

Kuntien talous 302

Maaomaisuuden lisääntyminen 302

Kuntienvarat javelat 306

Verotustulojen perustana 311

Kasvava menotalous 3 18

Kaavoitus jarakentaminen 321

Lauttakylä ^- melkein^{kauppala 321}

Kartanoita, maataloja ja töllejä maalaismaisemassa ³³⁸

Sosiaalitoimen taakka 347

Kunnalliskodit köyhäinhoidon ongelmana ³⁴⁷

Avustuksia, armeliaisuutta jalastenhuoltoa 355

Kausityöttömyys jasen torjunta 360

Terveydenhuolto ^-vastuuta valtiolta kunnille ³⁶⁸

Koulutusta jaknlltnnria ₃₈₁

Kansakoulusta aikuiskoulutukseen 381

Oppivelvollisuuden toteuttaminen 381

Oppikoulusta yliopistoon 395

Kansanopisto ja vapaaopisto aikuisten koulutusta 399

Kirjastot jamuseot^-yhteiskunta ja yksityisetkulttuurin tukijoina ₄₀₅

Kulttuuria, viihdettä ja naamiohuveja 414 TALOUDELLISETEDUT JAPUOLUEPOLITIIKKA:

PAIKALLISYHTEISÖN MUUTTUVA

JÄRJESTÖKENTTÄ

Poistuvien tilalle uusia yhdistyksiä 422

Nuoriso- jaraittiusseurat, menettäjiä 426

Palokunta palaa tehtäväänsä 429

Urheilu sotilaskunnon perustana 433

Opettajat japapisto yhdistystoiminnassa ⁴⁴¹

Naisasia enemmistöntukena ⁴⁴²

Yrittäjät kokoavat voimansa 446

Isäntienvalta: maamiesseurastamaataloustuottajiin 448

Itsenäistyneet vuokraviljelijät muodostavatpienviljelijäyhdistyksiä 453

Suojeluskunnat ja lotat, melkein virallista järjestäytymistä 459

Poliittisen kentän uusjako 469

Suomalainen jaaitosuomalainen 469

Porvarilliset ryhmittävät uudelleen joukkonsa 472

Vasemmisto, lyötynä ja hajallaan 481

Kommunistit koville 488

Kunnallispolitiikka ^on eri asia 493

Vapaussodan perintö, Lapuan liike jaisänmaallinen

kansanliike palauttavat järjestystä 504

Vastavaikutus: IKL yhteiskuntarauhan esteenä 524

LÄHDEVIITTEET 530

VUODEN 1918 TAPAHTUMAT

Kahtia] akautunut kuntayhteisö

Kun itsenäinen Suomi täytti viisikym- mentä vuotta, sen itsenäistymispäivänä

6.12.1917 syntyneitä kansalaisia oli elossa vajaat puolentoista sataa. Kansan- eläkelaitoksen tietokoneen tulostamassa

nimiluettelossa, jokaoli ajettu Jörn ^Don-

nerin "Uutta Maammekirjaa’’ ^varten, mainitaan ensimmäisenä Vilho Viljami Kodisoja Huittisisten Sammun kylästä.

Hän oli torpparin poika ja joutui aika- laistensa tavoin lähtemään jo 12-vuoti- aana vieraalle ^töihin, aluksi äespojaksi,

sitten rengiksi pitäjän eri maalaistaloi- hin. Työt alkoivat kiireaikaan aamukuu- delta jaloppuivat iltakymmeneltä.Kesä- lomia ei tunnettu. Ensimmäisen pukun-

sa hän ostiripilläkäyntiään varten 1930- luvun alussa. ^Se maksoi 250 markkaa, mihin täytyi säästää ¹²⁵renkityöpäivän kaikki ansiot. Kodisojan, ensimmäisen

Huittisissa itsenäiseen Suomeen synty- neen kansalaisen, rippipuku oli ostettu suurten pulavuosien aikana.¹

Vilho Kodisojan varhaislapsuus osui onnettomiin vuosiin. Kansalaisyhteis- kunta oli alkanut jakautua rajulla tavalla

v. 1917. Maatalouslakon erimielisyydet kärjistyivät Huittisissa meijerin kaha- kaksi heinäkuun kuumina ^{päivinä; asei-}

den käyttö nosti pitäjän varoittavaksi esimerkiksi koko maan sosialistilehtien otsikoissa. Väki järjestäytyi väkivaltaa vastaan kahdeksirintamaksi. Huittisten

Vartija-yhdistys sai senaatin lokakuussa

antamalla päätöksellä puolivirallisen luonteen, ja suojeluskunnat organisoi- tiin elokuussa pidetyn Porin kokouksen tuloksena. Järjestökaartit eli myöhem-

mät punakaartit muodostettiin välittö- mästisen jälkeen,kun Suomen ammatti- järjestö oli ^20. lokakuuta julkaissut nii- den perustamiseen tähtäävän kehotuk-

sen.

Hajoavan imperiumin voimaa edusti venäläinen ^sotaväki, jota oli yhä vuoden

1918 alussa Kauvatsalla ^150-200 mie- hen joukko. Sen käytös tuntui muuttu- van päivä päivältä uhittelevammaksi.

Elintarvikkeiden puute, keinottelu ja työttömyys ahdistivat erityisesti tilaton-

ta väestöä, lisäsivät sen liikkumista jaal- tistivat ^sen kiihotukselle. Sosiaalidemo- kraattien kannatus oli enintä Suur-Huit- tistentorppariseuduilla, noin70 prosen- tin vaiheilla. Vuoden 1917 vaalit olivat

taas saaneet kansan liikkeelle, japorvari-

en liittoutuma valtasi takaisin asemiaan edellisiin vaaleihin verrattuna. "Puolu- eettomat" järjestöt jaosuuskunnat politi- soituivat. Kannatuspohjaltaan ^Suur-

Huittinenkuului kuitenkin selvästi "pu- naiseen” Suomeen.

Kuntien asioita pyrittiin hoitamaan osapuilleen demokraattisen käytännön mukaisesti vielä vuoden 1918 alussa.

Sosiaalidemokraatit tavoittelivat määrä-

ysvaltaa etenkin elintarvike- ja työlli- syysasioiden hoidosta vastaavissa luot- tamuselimissä. Se ei tapahtunut han- kauksitta. Huittisissa maataloustuotta- jain paikallisyhdistys katsoi tammikuun lopulla, ettähätäaputöitä oli tehtyriittä-

11

västi. Sen mielestä niihin osallistuvien joukkooli kasvanut liian suureksi. Maa- talous kärsi työvoiman puutteesta, mikä

taas oli johtamassaelintarviketuotannon vähenemiseen. Yhdistys lajitteli ryhmän tosityönhaluisiin ja ammattityöttömiin.

Tuottajien esityksestä kunnanvaltuusto hajautti työllisyyden hoidon kylille, ²¹ piiriin, joissa kussakin oli ^isännistä muodostettukolmijäseninen toimikunta huolehtimassa töiden sujumisesta. Työt- tömät tuli sijoittaa maatalouteen ^siten, että kunkin tuottajan oli otettava palve- lukseensa ^mies jokaista²⁵ pelto- tai niit-

tytynnyrinalaa kohti. Jos ^{joku oli pako-}

tettu työllistämään enemmänkin, kunta korvasi tältä osinkolmanneksen palkka- kustannuksista. Työttömät eivät vastus- taneet päätöstä, mutta vaativat vähin- tään entisen ansiotason säilyttämistä.

Työnantajat eivät kuitenkaan hyväksy-

neet tuntipalkkausta, ^vaan kaikkien oli ahkeroitava urakkatahtia.²

Kauvatsalla ^sen sijaan jatkettiin hätä- aputöitä vuoden 1918 puolella ^aiem-

paan malliin; työttömyys kouraisi ^mo-

nen perheen toimeentuloa yhä uhkaa- vampana.³

Elintarvikkeidenkysyntä ja tarjonta ei- vät olleet tasapainossa säännöstelytalou-

den vallitessa eivätkä hallituksen toimet olleet sopusoinnussa käytännön kanssa.

Kun eduskunta hyväksyi 6. joulukuuta

1917 ilmoitusasiana senaatin kahta päi- vää aikaisemmin antaman itsenäistymis- julistuksen, Huittisten elintarvelauta- kunta käsitteli tulevana itsenäisyyspäi- vänä senaatin elintarveosaston ^marras- kuun lopulla lähettämää kehotusta elin- tarvikkeiden luovuttamisesta. Hieman

ironisesti lautakunta ilmoitti olevansa siihenvalmis, muttahallituksen valtuut-

tamat hankkijat olivat tehneet sen mah-

elottomaksi ostamalla ^kunnasta viljaa sa-

toja tuhansia kiloja. Tästä syystä ^”omaa

seutuakohtaa puute juuri siksi,kun ajat- telemattomat viljantuottajat ovat myy- neet itsensä aivan tyhjiksi huiman kor- keitten hintojen vuoksi, joita sanotut

Elintarpeiden Tuontikunnanostajat ovat

niille maksaneet”. ^Vastasyksyllä elintar- velautakunta oli raportoinut senaatille, ettäkiertelevät perunanostajat olivat sa-

malla tavalla tarjonneet ylihintoja. Oli huhuttu, että heidäntarkoituksenaan oli välittää perunat ulkomaille.

Huittisten maataloustuottajat olivat vaatineet lokakuussa ^1917, että elintar- velakia oli ehdottomasti noudatettava.

Sitä valvovien elintarvelautakuntien jä- senyys synnytti ankaraakilvoittelua por- varien ja sosialistien kesken, missä jäl- kimmäiset lopulta ^perivät voiton. Huitti-

sissakunnanvaltuusto varta vasten uu-

disti joulukuussa 1917kehotuksensa ^so- siaalidemokraattisellekunnallisjärjestöl- le, jottase valitsisi edustajansa lautakun-

taan, mistä sen jäseniä juuri oli ^eronnut.

Kunnallisjärjestö viivytteli esitystään väittäen, ettei valtuusto ollut noudatta-

nut työväen vaatimuksia eikä ^elintarve- lakia. Kun lopullista vastausta ei tullut, valtuusto otti eronneiden tilalle tammi- kuussa 1918 kunnallisjärjestön jo syk- syllä asettamat ehdokkaat. He olivat kaikki jyrkän linjan miehiä. Huittisten

työväenyhdistyksissäradikaali suuntaus

oli levinnyt Lauttakylän osaston välityk- sellä kylille. Yhdistys oli ^6. joulukuuta kieltäytynyt valitsemasta edustajiaan viljavarojen inventointiinselittäen syyk-

si sen, ettei senaatti ollut ^pysynyt pää- töksissään, vaan oli jättänyt tuottajille mahdollisuuden välttää tarkastuksia.

Sen sijaan kunnan ^muut työväenyhdis- tykset olivat ^nimenneet tuohon tehtä-

vään edusmiehensä.

Kauvatsalla olivat elintarvelautakun-

nan jäsenet yhtä lukuun ^{ottamatta myös}

sanoutuneet irti, ja tammikuussa 1918 sen kokouksesta jouduttiin hätistämään poisuseita sivullisia moka-avunhakijoi-

ta.⁴

Vampulassa elintarvelautakunta oli toukokuusta 1917 lähtien sosialidemo- kraattien johdossa puheenjohtajanaan

Nestor Tolonen jasihteerinä Erkki Täh- tönen. Porvarillisten puolueiden edus-

tus jäilähes yksinomaan ^Eino Heikkilän

varaan. Lautakunta antoi mm. tammi- kuussa ¹⁹¹⁸kartanonomistaja Eelu Jen- kalle huomautuksen viljan huolimatto-

masta hoidosta, kun tämän työläiset oli-

vat siitä kannelleet.⁵

Huittisissahelpotettiin vähävaraisten asemaa helmikuun alussa, juuri ennen

punaisten hyökkäystä ^siten, että yhdeltä veroäyriltä tai vähemmän taksoitetuille oli myytävä elintarvikkeita alennettuun hintaan. Se oli ollut sos.dem. kunnallis-

järjestön vaatimuksena jonkin aikaa.

Vampulassa oli jo tammikuun lopussa myönnetty vähävaraisille korttitalouk- sille 20 prosentin alennus elintarvikkei- den hinnoista. Kauvatsalla ^ei katsottu olevan aiheellista ^turvautua yleiseen elintarvikkeiden hintojen ^laskuun, vaan

avunpyynnöt oli ratkaistava ^tapaus ker- rallaan.⁶

Tuottajat turvautuivat näin kepin ohella porkkanaan. ^{Siihen oli tavallaan} pakkokin, silläpunakaarti maksoi tai ai- nakin lupasi maksaa riveihinsä värväy- tyville huomattavasti paremmin kuin maataloustöissä oli käytäntönä. ⁷

Vaikka vuoden 1918 alku ei tuntunut

mennyttä pahaenteisemmältä, ^{niin alu-}

een sisällä kuitenkin kuohui. Lauttaky- lä-lehdessä julkaistiin 12. tammikuuta

Huittislaisia vapaussotureita sotisovassaan.

(Huittisten museonkokoelmat)

runo "Uuden vuoden laulu”, jossa joen-

nakoitiin tuleva myrsky.

”Nyt keskellämme säilät välkkyy, liput liehuvat.

Mi joukkoja veljessotaan kurjaan kut-

suu.

Jokansallisenhengentaivas ^tummuu, Javihan liekit lähimmäistä kohtaan pa- lavat.

Oi, aukeneeko hauta isänmaan?

Kun nousua suurta silletoivotaan.

Oi, vaipuvatko valot Suomen?

Ah, eikö kansallemme kuljettavaks

muutalie.

Kuin veljesvihan, väkivallan tie?” ⁸

Politiikka oli tunkeutunut kaikkialle.

Kuninkaisten tyttökansakoulun ^pienet

13

oppilaatkin jakautuivat kahtia. Koulun pitkän käytävän ^toiseenpäähän kokoon- tuivat"punikit”, toiseen"lahtarit”^- eikä haukkumasanoja säästetty. Opettaja Ida Vemmelpuu oli pitänyt lapsille juhlapu- heen poistaessaan ^keisarin kuvan luok- kahuoneen seinältä.⁹

Aikuiset olivat ryhtyneet jo tositoi- miin. Marraskuun suurlakko oli ^pannut suojeluskunnat liikkeelle. Vastapuolelta koetettiin takavarikoida ^aseet ja^tehdä se

vaarattomaksi. Suojeluskuntien osastot

alkoivat ^toteuttaa annettuja ohjeita jär- jestyksen palauttamiseksi. Huittisissa^se

tapahtui yöpartioin ^ja ratsumiehien avulla sekä avustamalla ^ns. lentävinä osastoinanaapuripitäjissä pulaan joutu- neita.MyösKauvatsan jaVampulan ^suo- jeluskunnat antoivat miehiään aseelli- siin partioihin.

Marraskuussa 1917 Loimaan Vesikos- ken nahkatehtaan luona syntyneessä ka- hakassa kaatui talollisenpoika Oskari Mäki-Tuovola Vampulasta. Sen jälkeen koeteltiin vastustajan voimien pitävyyt- tä marraskuun ja joulukuunnokkapokis-

sa Äetsän tehtailla.Kiikan Ruotsilan kar-

tanon vartiointitehtävissä sai 23.1.1918 surmansa talollisenpoika Viljo Hakuni Kauvatsalta. Varsinainen sota ei ollut

vielä edes alkanut.

Teollisuuslaitokset lakkoineen ja la- konpurkuineen vetivät noina rauhatto- mina aikoinapuoleensa väkivaltaa kuin hunaja karhuja: Huittisten osuusmeijeri, Vesikosken nahkatehdas, Äetsän tehtaat.

Jo ^{marraskuun lopulla 1917 Keikyän ja} Kiikan järjestökaartit olivat venäläisten

sotilaiden avustamana etsineet aseita Äetsän tehtailta. Niitä huhuttiin olevan

siellä suuret määrät konekivääreistä al-

käen. Tehtailija Alfred Viljanen tunnet- tiinpaikkakunnan suojeluskunnan ^ante- liaana tukijana. Vaikka piirittäjät ampui-

vat muutaman laukauksen, ei selkkauk-

sestakoitunut ^senvakavampaa. Aseita ei

löydetty. Vampulassa oli jo ennen joulua uhkailtu poliisikonstaapeli

Johan

liniä jarovasti Manneria vangitsemisel- la. Tapahtuma sai muutaman suojelus- kuntalaisen varmuuden vuoksi piiloutu-

maan purujen sekaan Sallilan sahalla.¹⁰

Keikyän suojeluskunta ja järjestys- kaarti punnitsivat toistensa sietokykyä uudelleen 22.-23.1.1918. Mukana oli

taas jokunenmiesKiikan punakaartista, hieman venäläistä sotaväkeä ^ja lopulta myös Huittisten suojeluskunta. ^Molem- min puolin tapahtui vangitsemisia, joita tuettiin tuliasein. Tilanne raukesi vas-

tustajien vapauttamiseen ja muualta nousseisiin uhkiin. Lauttakylä-lehdessä kirjoitettiin noiden tammikuun loppu- päivien ankeasta ilmapiiristä: "Viime ai- kaiset ryöstöt ja murhat ovat panneet monet kansalaiset vakavasti ajattele-

maan, mihin ollaan ^menossa, jos nykyi-

nen puolueraivo ja -taistelu saa jatkua.

Asema onkin kehittynyt äärimmäisen kireäksi. Ihmiset ovat jakaantuneet eri leireihin jaepäluuloisesti katselevat ^toi- siaan."¹¹

Työväenliikkeessä oli päässyt äkki- jyrkkäradikaalisiipi voitolle sosiaalide- mokraattien puolueneuvoston kokouk-

sessa 16-22.1.1918. Vallankumousta alettiin syöttää ylhäältä alaspäin; ^{se ei} edennyt spontaanisti joukkoliikkeen ^vir-

tana.

Johtavat

Neljää päivää myöhemmin ^{maa oli so-}

dassa.¹²

Punaisten valta

Vampulassa jaKauvatsalla ei huomattu kovin erikoista tapahtuneen: ajateltiin, että tavanomaisetkahnaukset vain jatku-

vat. Toisin oli Huittistenpitäjänkeskus-

tassa Lauttakylässä. ^{Tammikuun lopulla} oli tehty päätös muutamien tukikohtien miehittämisestä mahdollisten levotto- muuksien varalta. Lauttakylää oli ^suun- niteltu neljän sadan miehen kokoontu- mispaikaksi ja yhdeksi operaatioiden

lähtöpisteeksi. Suojeluskuntalaisia aina Turkua ja Saloa myöten alkoi saapua Huittisiin. Eläinlääkäri

John

talosta muodostui eräänlainen esikunta suojeluskuntien joukoille. Miehistön

suuruutta liioiteltiin sekä tuolloin että

myöhemmissä lähteissä. Puhuttiin jopa 6 000:narmeijasta, vaikka senmäärä tus-

kin ^{ylitti puolen} tuhatta.

Majoituksen jamuonituksen järjestä- minen ei aiheuttanut sanottavia vaike- uksia. Osa suojeluskuntalaisista oli sijoi-

tettu vartiopaikoille pitäjän taloihin, osa Malmbergin harmaaseen ^riviin, melko moni myös kauppias Schultzin raken- nukseen torin varrelle. Pienemmät ^osas- tot tarkkailivat maanteitä Kokemäen

suuntaan Raijalassa, Punkalaitumen

suuntaan Suttilassa ja Loimaan suun- taan Maurialassa jaLoimankylän Rytillä.

Kunnan kaikki puhelinkeskukset miehi- tettiin 25. tammikuuta.

Äetsän tehtaita suojaamaan lähetettiin viitisenkymmentä ^{miestä, joiden} lisäksi sinnesaapui parikymmentä tyrvääläistä.

Vampulan suojeluskunta piti majaa etu-

päässä

Jukolassa.

päällikkö Mannerheim oli ^antanut käs- kyn riisua venäläiset joukot aseista.

Huittisiin sijoitettujen suojeluskuntien johtosuunnitteli aluksi koko Tampereen

ja Porin välisen radanvarren puhdista-

mista, mutta huomasi, etteivät omat aseet riittäneet siihen. Aktiivisuus koh- distettiin tällöin niitävenäläisiä ^vastaan, jotkaolivat majoittuneet Kauvatsan ase-

manseudulle työväentalo Rauhalaan.

Heitä arvioitiinolevan toista sataa. Ope- raation onnistuttua sitä oli tarkoitus jat- kaa niiden venäläisten kukistamisella, jotka olivat ^ottaneet asemapaikakseen kunnantalon _Kauvatsan kirkolla. Tam- mikuun kahtena ^{viimeisenä päivänä} to- teutettuun hyökkäysretkeen osallistui noin kahdeksankymmentä miestä Laut-

takylästä johtajanaan luutnantin ^arvoi-

nen upseeri.

Joukko-osastolla

sään konekivääri, jonka useimmat näki- vät ensikertaa. Suunnitelmalla oli huo-

no puolensa: kauvatsalaiset oli unohdet-

tu. Kauvatsan suojeluskunta oli samaan

aikaan valmistellut vastaavaa hyökkäys-

tä javetänyt liikkeelle Kiikoisten jaLavi- an miehiä. Venäläiset, joita lopulta oli Rauhalassa vajaat parikymmentä, olivat

saaneet tietoonsa huittislaisten aiko- mukset. Työväentalolla syntyneessä tais- telussa sai surmansa kaksi suojeluskun- talaista, toisena talollisen poika Kalle Vihtori Ailu Huittisista, ja pari haavoit- tui. Ailu oli saanut kuulan jalkaansa ja kätkeytynyt höyrysahan lautatarhaan, mistä venäläiset olivat hänet löytäneet, pahoinpidelleet ^ja ampuneet. Hän oli venäläisen terrorinuhri. Tekijätpääsivät pakenemaan. Tämä oli ensimmäinen ja ainoa yritys Satakunnassa venäläisten riisumiseksi aseista.¹³

Kun sanomalehdet lakkasivat saapu- masta 30. tammikuuta, huhutrintamata-

pahtumista voimistuivat ja vääristyivät.

Sotilaallinen toiminta Porin-Tampereen radan varrella oli kiihtymässä. Valkoiset olivat saaneet käskyn säilyttää Huittinen

15

ja sitoasamallapunaisten voimia. Suoje- luskunnan laatimassa Lauttakylän puo- lustussuunnitelmassa kaavailtiin lin- noittautumistakivikirkkoon jasen naa-

purissa olevaan kivimakasiiniin, kunnes apu pohjoisesta ehtisi paikalle. ^Punais-

ten joukkojen saartorengas lähestyi kui- tenkin vahvoina osastoina Huittista nel- jältä taholta: Kokemäeltä, Punkalaitu- mella, Loimaalta ja Tyrväästä. Suojelus- kuntalaiset vetäytyivät Lauttakylästä 4.

helmikuuta toteuttamatta linnoittautu- missuunnitelmaansa, jolloin Ookilan ta-

lon luona käytiin pienehkö ^taistelu il- man miestappioita. Valkoiset siirtyivät Köyliön kautta seuraavaan kokoontu-

mispaikkaan Kankaanpään kirkolle. Si- viiliväestöä pakeni Lauttakylästä ^sivu- kylien piiloihin.¹⁴

Kauvatsalla runsaat viisi kuukautta majailleet venäläiset sotilaat poistuivat sieltä ^3. helmikuuta Lempäälään. ^Kun-

nan oma punakaarti ^ottitällöinvallan ja asettui työväentalo ^Rauhalaan. Keikyä

joutuipunaisten haltuun 5. helmikuuta:

valtaajia sanotaan olleen noin viisi sa-

taa.¹⁵ Vampulassa ^aseet vaihtoivat kol- masti omistajaa. Vesikosken^kahakan jäl- keen niitätakavarikoivat niskan päällä olleet punaiset, 2. helmikuuta oli val- koisten vuoro tehdä sama päinvastaises-

sa järjestyksessä, jakahta päivää myö- hemmin Vampulaan saapuneet Turun

seudun ja Loimaan punakaartit ^toivat kolmen sadan miehen joukkona uuden vallan. Suur-Huittinen oli ^muuttunut valkoisesta punaiseksi.¹⁶

Emäpitäjässä Huittisissa punaiseen sekoittui aluksi ^{veren sävyä.}

Lauttakylän ^valtaajat olivatpääasiassa Poristatulleita: _30-40hevosen kuormas-

in, muutamiaautoja japari sataa miestä, joitakuita naisiakin. Punaisen terrorin

uhrina ammuttiin kauppias _Frans

Joel

Malmberg, joka oli muonittanut suoje- luskunnan joukkoja. Hänet ryöstettiin.

Eläinlääkäri

John

Oskari Laurilan ja kauppias ^Walter Schultzintaloista ^vietiinkaikki kuljetet- tavaksi ^{kelpaava. He olivat} olleet suoje- luskunnan johtomiehiätai uskollisia tu-

kijoita, heitä etsittiin.Konstaapeli Matti Vilho Juti^{vangittiin maantiellä javietiin} palokunnan talolle kuulusteltavaksi. Hä- net ammuttiin siellä.

Punkalaitumella päin edennyt puna- kaartilaisosasto oli siepannut mukaansa

Hirven talon kohdalla tilallisen pojan K.H. Keskitalon. Kun hänettunnistettiin

yhdeksi Vanttilan työväentaloon hyö- känneistä, ammuttiin hänetkin matkalla Lauttakylään. Kaikki ^tuo tapahtui sama-

napäivänä, 4. helmikuuta. Palokunnan- talon tankoon nostettiinpunalippu.

Malmberg ^ja Juti ^{olivat punaisen ter-}

rorin tyypillisiä uhreja. Kauppias oli va-

rakas suojeluskunnan tukija, konstaape- li taas edusti ”luokkapoliisia” jahänellä oli henkilökohtaisia vihamiehiä. Mur- hiinkiihottajiksi sanottiin paria paikal-

lista punaisten johtomiestä, mutta nii- den tekijät olivat vieraspaikkaisia. _Kau- vatsalla,Keikyässä jaVampulassa eivas- taavaa väkivaltaa esiintynyt miehitys-

vaiheessa, vaikka Vampulan valtaajina olivat pelätyt Raunistulan miehet

Juho

Saariston komentamina. ¹⁷

Huittisten punakaartin pääosa saapui Lauttakylään Keikyästä ^{vasta 5.} helmi- kuuta, jolloinPunkalaitumen punakaar-

ti poistui paikkakunnalta. Tulo oli ^nyt juhlavampaakuin lähtö tammikuun vii- meisenä päivänä suojeluskunnan vallan täyteydestä. Osk. Laurilan, Engdahlin ja Schultzintalot sekä Huhkolan kartano ja vuokraaja Selim Salosen^omaisuus julis-

Punakaartilaisia 1918Lauttakylässä ^Malmbergin talon edessä. ^(Keijo Jaakolan^kokoelma)

tettiin "valtiolle menetetyiksi”; puna- kaarti otti majoituspaikoikseen myös pa- lokunnantalon, Malmbergin ^rakennuk-

set ja seuraintalo Karhulan. Huittisten vallankumouskomitea pyrki palautta-

maan alkukiihtymyksen jälkeen järjes- tyksen puuttumalla muun muassa 8. hel- mikuuta elintarvikkeiden anastuksiin.

Oli tullutaika rakentaa punainen hallin- tokoneisto. Malli ^{ja ohjeet} saatiinylhääl-

tä kansanvaltuuskunnan ukaaseista, mutta sovellutukset olivat omia.

Uuden yhteiskunnan ^{luominentapah-}

tui paikallisella ^tasollakunnallisen hal-

linnon, tuomioistuinten japoliisivoimi-

en valtaanotolla sekä punakaartien vah- vistamisena.

Punaisten johtamat lääninhallitukset antoivat helmikuun alussa 1918 ohjeen-

Suur-Huittistenhistoria IV

sa kunnallishallinnon järjestämisestä.

Turunpuolesta sellainen lähetettiin ken- tälle 14. helmikuuta. Se ei ollut _määrä- yksistä jyrkimpiä, sillä ohjeen mukaan valta oli otettava vain ^siellä, missä työ- väenjärjestöjen voimat arvioitiin riittä- viksi. Suur-Huittisten alueella kunnalli-

nen toiminta jatkui pari viikkoa entisen

yhteistyön ^pohjalta.

Rintamalle vetäytyneissä suojelus- kuntalaisissa oli enin osa nuorta väkeä

eikä ^se ollut osallistunut yhteiskunnan johtotehtäviin. Valtuustojen ja kunnal- lislautakuntien puheenjohtajat olivat kaikki porvarillisten puolueiden edusta-

jia.He olivat jääneetpunaisten miehittä- miin kuntiin: Huittisten valtuustossa pankinjohtaja Verner ^Väinölä,kunnallis-

lautakunnassamaanviljelijä F.O.

Juusela

17

jakuntakokouksessa maanviljelijä K.A.

Härkälä; Kauvatsan valtuustossa maan-

viljelijä Oskari Marttila, kunnallislauta- kunnassa maanviljelijä

Jalmari

kuntakokouksessa kanttori Oskari Met- sola; Vampulassa ei ollut vielä valtuus-

toa, muttakuntakokousta johtimaanvil- jelijäK.J. ^{Hosike ja}kunnallislautakuntaa maanviljelijä Kalle Travanti. Vampulas-

sa oli ^22. tammikuuta valittu kuitenkin jo kunnallisten vaalien ^{elimet, jotka} kaikki olivat sosialistien johdossa:kes- kuslautakunnassa puheenjohtajana suu- tari Nestor Tolonen, eteläisessä vaalilau- takunnassa työmies Frans Aalto japoh- joisessa työmiesKalle Haapanen. Jäseni-

nä oli myös talollisia porvarien puolelta.

Hallinto toimikaikissa kolmessa kun- nassa yhteistyöhakuisesti helmikuun puolenvälin paikkeille: järjestettiin yksi

taikaksi valtuuston, lautakunnanjakun- takokousta. Huittisissavaltuuston kaksi kokousta istuttiin Verner Väinölän joh-

dolla. Vaikka ^ne keräsivät mukaan sekä talollisia ^että sosialisteja, eivät osallistu-

jamäärät (14 ja 7 valtuutettua) saaneet niitä lainvoimaisiksi. Vielä 18. helmi- kuuta ja4. maaliskuuta pidettiin Huitti- sissakaikkien kolmen kunnan manttaa-

limiesten edustajienkokoukset tienteko-

asioissa, edellinen Härkälässä ja jälkim- mäinen säästöpankilla. Huittisten pu- naiset erkanivat kuitenkin jo 17. helmi- kuuta täydellisen vallanoton tielle.

Sos.dem. kunnallisjärjestön kokoukses-

sa valittiin tuolloin uusi kunnallinen valtuuskunta, kunnan komissaari ja hä- nelle kolme neuvonantajaa, vallankumo- usoikeus, talojenhoitokunta japäätettiin muokata elintarvelautakunnan kokoon- panoa.

Kauvatsalla ilmoitti vallankumousoi- keuden puheenjohtaja leipuri Rudolf

Tikkanen ^28. helmikuuta kunnallislauta- kunnan puheenjohtajalle

Jalmari

le, että "sosiaalidemokraattinen kunnal- lisjärjestö tulee vallankumouksen oikeu- della ^ottamaan kunnallishallinnon huostaansa”. Tikkasen uhkaus ^muutet- tiin päätökseksi 1. maaliskuuta hänen

johtamassaankunnallistoimikunnan ko- kouksessa. ¹⁸

Vampulassa ei edetty täydelliseen val- lanottoonasti, vaikka siellä oli valmiste- lut ^varmasti yhtä pitkällä kuin ^Huittisis-

sa jaKauvatsalla. Vampulassa sosialistit toimivat yhteistyössä ^porvarien kanssa painostamalla ja valvomalla kuitenkin niin, ettäpäätökset olivat heidän mielei- siään. Maltillisuuteen on varmasti ollut osasyynä kirkkoherra Gustaf Manner ja hänen poikansa. Perhe oli mielipiteil-

tään yhtä jakaantunut kuin koko kansa- laisyhteiskunta.Kirkkoherra itse oli van-

hasuomalaisia eikä hän mitenkään tuke-

nut sosiaalidemokraatteja. Hänen poi- kansa Kullervo Manner oli tällöin kan- sanvaltuuskunnan johtavia jäseniä ja huhtikuun alkupuolen perääntymisvai- heessa jo punaisen puolen diktaattori.

Toinen veljistä E.T. Manner oli Vampu- lassa suurenTokaran talon ^isäntä, suoje- luskunnan perustajia ja oli pakottanut kolmannen veljeksen Junno ^(Lahja Jo-

hannes)Mannerin mukaan suojeluskun- taan, jolloin tämä oli osallistunut ^vam- pulalaisten joukossaVesikosken kahak- kaan. Punaistenvallattua Vampulan Jun-

no Manner liittyi heihin: nyt oli Kuller-

vo Mannerin vuoro neuvoa. Junnosta

tehtiin vallankumousoikeudensihteeri.

Vesikosken kahakka kuolonuhreineen oli eristänyt ja lamauttanut muutenkin Vampulan suojeluskuntaa, joten ehkä punaiset eivät pitäneet sen taholta tule-

vaa uhkaa kovin vaarallisena. Jopa Saa-

riston johdollapaikkakunnan vallanneet

”raunistulalaiset” isoimpia taloja kiertä- essään jaruokaa vaatiessaan maksoivat useimmiten saamisensa.¹⁹

Huittisissa17. helmikuuta tapahtunut vallanotto käsitettiin sotaolojen vaati- maksi tilapäiseksi toimeksi kuten muu-

allakin. Sosiaalidemokraattisen ^kunnal- lisjärjestön kokouksessa perustettiin 7 -jäseninen kunnallinen valtuuskunta

"huolehtimaan kunnan asioista”. Val- tuuskuntaan valituista oli neljä aikai- semminkuulunut myös kunnanvaltuus-

toon. Puheenjohtajana vaikutti raken- nusmestari Kusti Lindqvist, varapu- heenjohtajana satulaseppä Emil ^Falen, kokenut jamaltillinen kunnallismies, ja kirjurina leipuri Heikki Mikkola.Keiky-

äläisiä valtuuskunnassa jamuissapunai-

sen Huittisten kunnallisissa elimissä edusti työmies Frans Terho, jokaoli ^tun-

nettu puhujantaidoistaan. Kauvatsalla valtuuskuntaan kuului ¹⁴ jäsentä, joista kaksi oli ollut kunnanvaltuustossa. Pu-

heenjohtajan tehtäviä hoiti leipuri Ru- dolfTikkanen. Punaiset kytkivät hallus- saan olevalla alueella yleensä päätäntä- ja toimeenpanovallan kiinteästi yhteen ja pyrkivät ottamaan määräävän aseman

myös kunnallislautakunnassa. Suur- Huittisissa ei kuitenkaan tahdottu kat- kaista kaikkia siteitä ^entiseen; siihen ei

ollut pakko ja saatujakokemuksia tarvit- tiin. Kun Huittisten kunnallisjärjestö teki päätöksen vallanotosta, se tarjosi kunnan komissaarin titteliä kahdellekin

miehelle, K. Lindqvistille ja O. Kaunis- maalle, mutta molemmat kieltäytyivät.

Punainen lääninhallituskaan ei pystynyt välittämään sopivaa henkilöä tehtävään.

Tällöin sosialistit kääntyivät ^kunnallis- lautakuntaa parikymmentä ^{vuotta johta-}

neen maanviljelijä F.O.

Juuselan

leen ja pyysivät tätä jo instituutioksi muodostunutta ^miestä, Kunnan-Juuse-

laa, hoitamaan entiseen tapaan tointaan tuleviin kunnallisvaaleihin asti. Taivut- telijaksi pyydettiin Emil ^Falen, jollehel- mikuun lopulla oli uskottu kunnan raha- varainhoito.

Juusela

raskasta ja varmaan kiusallistakin vas- tuuta yksin kontolleen. Hän vei asian kunnallislautakunnan kokoukseen, _mis-

säpitkähkön keskustelun jälkeenpäätet- tiin ”hoitaa kunnan taloudelliset ^asiat niinkuin ^ne voidaan eikäluopua toimis- ta, jolleikäniitä väkipakolla oteta”. Kun säädösten mukainen kunnallisvaalipäi-

vä lähestyi, ^punainen valtuuskunta yrit- ti vielä saada komissaarin ^Porista, mutta

tämänkin kieltäytyessä laillinen lauta- kunta säilytti asemansa loppuun asti.²⁰

Kauvatsalla oli kiisteltykunnallislau- takunnan kokoonpanosta ^{edellisen vuo-}

den maaliskuun vallankumouksesta asti.

Jalmari

Reikolla oli kunnassaan lähes samanlai-

nen auktoriteetti rahavarain hoitajana kuin

Juuselalla

huolehtinut niistä runsaat kymmenen

vuotta. Punainen valta vyörytti vääjää- mättä valkoisten asemia. Sen

Jalmari

Reikko varmaankin vielä ^sieti, ettälauta- kunta muutti nimensäkunnallisneuvos-

toksi, _mutta kun sen kokoonpano ^jatoi-

mintatavat tyystin vaihdettiin, kärsiväl- linenkin mies menetti malttinsa. Kau- vatsan sos.dem. kunnallistoimikunnan valtuuttamana lähetystönä ^{saapuivat 4.}

maaliskuuta

Jalmari

Tikkanen, Armas Ahlfors ja Frans Hei- no-Tasku vaatimaan kunnan kassaa ja asiakirjoja. Reikko ei ^suostunut, jollei heillä ollut esittääsen tueksi muutakuin kunnallistoimikunnan pöytäkirjan ote.

19

Tarvittiin "parempia valtuutuksia” tai

"tarpeeksi ^{pistimiä”, hän} lisäsi. Hän ti- vasi lähetystöltä myös riittäviä takuita siltä varalta, että kunnan omaisuutta hä- viäisi. Ahlfors torjui takuut, koska ne

olivat "vain vanhan-aikaista porvarillis-

ta järkeä ja jarrutusta, sillä kunniasana nykyänsä ^riittää suuremissakin asiois- sa”. Kun lähetystö vielä ^uhkasi, että ^se toimittaa tarvittaessa paikalle ^"niin pal-

jonvoimaa ettälähtee”, oli kunnallislau- takunnan puheenjohtajan taivuttava.

Hän saivielä vaatimansalupauksenpöy- täkirjan otteen täydentämisestä ja luo- vutti ^sen jälkeen lähetystölle ^kunnan- kassan, kassakirjan sekä ^11.maaliskuuta kunnan kassakaapin, tarpeelliset avai-

met jakunnanarkiston. Tuon tapauksen jälkeen

Jalmari

Jonkan

metsän kaadon. Toimeenpanovalta oli nyt 9-jäsenisellä knnnallisneuvostolla,

jota johti leipuri Rudolf Tikkanen.²¹ Myös Huittistenkunnallisvaltnuskun-

ta oliryhtynyt maaliskuun alussa tarkas-

tamaan taksoitusluetteloa. ^Se joutui lo- pulta tekemään punaisen verolain edel- lyttämät muutokset

Juuselan

na. Vampulassa nämä asiat koetettiin saada järjestykseen yhteistyössä, ja maanviljelijä Kalle Travanti johti lauta- kuntaa punaisella kaudella pidetyssä parissa kokouksessa.²²

Punaiselle kunnallishallinnolleperiy- tyi ratkaistavaksi kaksi vaikeaa ongel-

maa: elintarvikkeiden puute ja työttö- myys. Elintarvikkeiden huoltoon koetet- tiinvaikuttaa muuttamalla organisaatio-

ta. Huittisissa elintarvelautakunnasta muodostettiin "paremmin työväen etua

silmällä pitävä laitos”. Yhdeksänjäseni-

sen lautakunnan nimitti Huittisten työ- väen kunnallisjärjestö. Siihen jäi ^vain yksi talollinen, muut olivat sosialisteja.

Lautakunnan avuksi^otettiinkahdeksan- toista elintarviketarkastajaa, kukin ^pii- riinsä. Kunnan elintarvekomissaariksi valittiin kuitenkin asiantuntijana sen ai-

kaisempi toimitusjohtaja, maanviljelijä Oskari Hannula. Keikyään järjestettiin

omakanslia elintarvikeasiain hoitamista

varten; sen johtoon määrättiin Mikko Ranta.

Kauvatsalle elintarvekomissaari oli

otettu ensimmäisenä, 16. helmikuuta, ja Vampulaankin ennen Huittista. Kauvat- salla lautakuntakatsoi parhaaksi hyväk- syä myös siltä vaaditun kansanvaltuus- kunnan tunnustamisen muodollisesti yksimielisesti mutta jonkun tehdessä mielessään varauksia: "yhden ^porvarin pitäissään suunsakiinni ^ja punoittaissa kuin pätsi”. Vampulassa yhteistyön ^aika keskeytyi maaliskuun puolimaissa, ^jol- loin ehtojen kiristyttyä maanviljelijä Eino Heikkilä jäitai hänet jätettiinkuu- kaudeksi pois lautakunnasta. Sen toimi-

tusjohtajaksi valittiin aivan punaisen kauden lopussa ^{torppari Erland Virta-}

nen, kun komissaarin tehtäviä oli hoita-

nut työmies Kalle ^Santanen. Eino Heik- kilä palasi tällöin maanviljelijä Paavo Naatun kanssa elintarvelautakuntaan.²³

Kansalaissodankaan aikana ei Suur- Huittisissa eletty kaikista kurjimmissa oloissa, vaikka puutetta esiintyi yleises-

ti. Huittisten elintarvelautakunta huo- mautti maaliskuun puolimaissa, _{että pu-} nakaartien esikuntien oli saatava jouk- konsa noudattamaan ankarampaa elin- tarvikkeiden säännöstelyä. Seutu muo-

nitti omien punakaartien lisäksi myös

sen läpi vaeltavia sotilasosastoja jaantoi