seurauksena (poliisi...) palasi
Lauttaky-lään Jukan univormussa.”53
Puhdistuksia tekivät joskus Suur-Huittisten omatkin miehet, aina vanki-leireille asti. Henkilökohtaiset nöyryy-tykset olivat lähtemättömästi mielessä.
Varsinaista terrorin aikaa kesti huhti-kuun lopulta kesäkuun alkuun, vaikka vielä jokunen kohtasi matkansa pään myöhemminkin kesäkuussa. Sotaoikeu-det korvattiin 29. toukokuuta annetulla lailla valtiorikosoikeuksilla ja
ylioikeu-della. Ne tuomitsivat kuolemaan enää neljä suurhuittislaista. Suurin puhdistus oli jo tehty. Keikyästä tuomittiin puna-kaartin aktivisteihin kuuluneet työmie-het Mikko Lång ja Väinö Villiam
Salo-nen. Edellinen nimettiin punakaartin esikunnan varapäälliköksi ja
paikkakun-nan talollisten hätyyttäjäksi sekä Aetsän tehtaiden rettelöitsijäksi. Lång paljasti kuulusteluissa uusia nimiä. Hän
mainit-siKeikyästä pääkiihottajiksi Toivo Käp-älin ja
Juho
Talosen. Oskari Heinosennimivedettiin esiin
muonituspäällikkö-nä. Hänet oli jo ammuttu. Salosen
sano-taan olleen Tyrväälläriehuneen väkival-taisen joukon johdossa.Kauvatsalta kuo-lemaan tuomittujen joukkoon liitettiin punakaartin päällikkö Robert Aho, jota suojeluskunnanesikunta piti
lausunnos-saan "suurena lurjuksena, murhien jär-jestäjänä ja ryövärinä sekä punakaartin päällikkönä ehdotetaan vangille kuole-manrangaistusta, koska hän on yhteis-kunnalle perin vaarallinen henkilö".
Huittisista kuolematuomio luettiin pu-naistenkeulamiehiin kuuluneelle leipu-ri Heikki Mikkolalle. Ainoana heistä
te-loitettiin Mikkola Lahdessa 27.
syyskuu-ta. Hän oli kirjoittanut vankikoppinsa
seinään: "...Lauttakylästä määrätty mur-hattavaksi27 p:nä syyskuuta 1918. Kuo-lee iloisena päästessään vaimonsa
luok-se, joka murhattiin Hattulassa touko-kuun alussa...”54
Everstiluutnantti Aarne Sihvo oli so-dan ensi päivinä tuohtuneena esittänyt ajatuksen, että jokaisesta murhatusta
valkoisesta oli kostoksi surmattava viisi punaista. Sodan jälkeisissäteloituksissa
tuo ennakointi suunnilleen toteutuikin
maan keskiarvona. Suur-Huittinen so-velsi sitä ankarampaa laskutapaa, sillä
suhdeluvuksi tulee 1:10, yhdestä
valkoi-sesta kymmenen punaista. Monet
mur-hatuista ja sotaoikeudenkin kuolemaan tuomitsemistapunaisista olisivat kuiten-kin selvinneet valtiorikosoikeuksien kä-sittelyssä 12 vuoden vankilatuomiolla, itsekin kahdeksan vuodenrangaistuksen
saanut vampulalainen Aatto Haapanen
on arvioinut. Tämä on pääteltävissä myös oikeusistuinten käsittelemien jut-tujen asiakirjavihkoista. Väkivalta oli
pahinta heti voiton valjettua. Tutkimus
on kuitenkin todennut, etteivät valtiori-kosoikeuksien ja ylioikeudenkaan tuo-miot "täyttäneet edes oikeusvaltion mi-nimivaatimuksia”. Kriisi oli
pohjamu-tiin asti hämmentävä ja siinä vallitsivat eri lait kuin normaalisti. Toisaalta vanki-leirit muodostuivat nälän jatautien joh-dosta kuolemanloukuiksi. Suur-Huittis-tenvangeista menehtyi arviolta 215 hen-keä leireillä tai heti niistäpäästyään. Se oli lähes kuusikymmentä prosenttia so-dan välittömästi aiheuttamasta
punais-tenkuolleiden luvusta.55
Turun jaPorin läänin pienet vankilei-rit tyhjennettiin kesäkuun alkupuolella.
Huittisissa oli toukokuun lopussa vielä
sata vankia. Paikkakunnalla viivyteltiin heidän lähettämisessään kokoamiskes-kuksiin. Syyksi esitettiin parin
pidäte-tyn saamaa isorokkotartuntaa; kaikki vangit olivat myös työssä. Heistä viimei-set poistettiin Huittisista vasta heinä-kuun puolivälin jälkeen. Seudun omat
punaiset sijoitettiin vankiloihin eri puo-lille Suomea eivätkä enteet olleet hyvät.
Jo Huittisissa vangeille oli syötetty
39
niitä elintarvikkeita, joitahe itse olivat Lauttakylästä vetäytyessään turmelleet.
Paloöljyllä voideltua lihaa oli niin run-saasti, että sitä voitiinkuormata kymme-niä tynnyreitä intendenttilaitoksen Hä-meenlinnan aluekonttorille, joka
puoles-taan välitti sen kaupungin sotavankilei-rille. Ken ei kuollut vankeudessa tautei-hin tai nälkään, hän palasi kotipuoleen ainakin aliravittuna, kun vapauden aika vihdoinkoitti. "Painoin silloin 32 kg ja olin melko heikossa kunnossa. Myöskin näkö oli heikko”, täysikasvuinen mies on muistellutpaluutaan.56
Voittajien tuomio oli perusteellinen,
sitäoli lähes mahdotonta välttää. Ilmian-tajista ei missäänollut pulaa ja suojelus-kuntien esikunnat olivat tunnollisia
tut-kintatyössään. Luultavasti kaikilla oli laadittuna yhtä tarkka "punarosvoluette-lo” kuinKeikyän suojeluskunnalla. Kau-vatsalaisista sai tuomion noin 170 hen-kilöä, mikä on miltei kuusi prosenttia kunnan väkiluvusta. Tuskin yksikään punakaartilainen vältti rangaistuksen seulaa. Jos joku oli onnistunut
pakene-maan vangitsemista kätkeytymällä met-siin tai pestautumalla väärällä nimellä metsätöihin kuten komppanian
päällik-kö Frans Salmela, niin rangaistuksen aika tuli myöhemmin. Hänelle vasta
huhtikuussa 1920, jolloin hän oli
käy-mässä kotonaan. Ilmeisesti piileskely pelasti kuitenkin Salmelan välittömältä kuolemantuomiolta. Kauvatsalaisista
ai-nakin yhdeksänkymmentä tuomittiin
valtiopetoksestatai avunannosta siihen.
Tuomituistaoli suunnilleen kahdeksan-kymmentä prosenttia työväestöön kuu-luvia, mikä vastaa koko Suur-Huittisten keskiarvoa. Suojeluskuntien esikunnat olivat lausunnoissaan useasti jyrkempiä kuin muu väki. Maanviljelijä A. R.
Juu-sela Sammusta antoi heinäkuussa 1918
takuukirjeen Lappeenrannan vankileiril-lä tuomiotaanodottavalle työmies Vilho Lahtiselle, missä hän todisti tämän ol-leen "kunnon nuorukaisen”, joka tosin oli punakaartiin liityttyään "astunut har-ha askeleita”.
Juusela
oli valmistakaa-maan, ettei Lahtinen vapaudessa esiin-tyisi enääkiihottajana eikä olisi yhteis-kunnalle vaarallinen. Keikyän suojelus-kunnan esikunta liitti Lahtisen
armon-anomuksen ja
Juuselan
takauskirjeen lausuntoonsa, mutta mainitsi, etteiJuu-sela "tunne vankin toimintaa punakaar-tissa.” Frans Salmela sai puoltajakseen
mv. Eevert Massan vaimoineen. Vastaa-vanlaisia takuukirjeitäon annettu silloin tällöin muillekin vangeille.
Alueen punakaartilaista kuoli terrorin eri asteissa 35-45 prosenttia. Kauvatsan kuolleista ja kadonneista oli yhdeksän kymmenestä myös syntynyt
paikkakun-nalla. Lähes kokonaisia perheitä meneh-tyi, esimerkiksi Hämeenlinnan vankilei-rillä Turkin sodan veteraani ja hänen kolme poikaansa. Suur-Huittisissa oli tuskin työläisperhettä, jota rangaistus ei olisi jossakinmuodossa koskettanut.57
Nuorin rangaistuista lienee ollut 13-vuotias työmiehen poika Aleksi Lehto Keikyästä, joka oli ollut punakaartin he-vosmiehenä. Suojeluskunta piti häntä erittäin pahansisuisena jaehdotti kasva-tuslaitosta tai pakkotyötä. Vanhimpiin kuului 68-vuotias työmiehen vaimo, joka ammuttiin Palojoen kylässä heti valtauksen tapahduttua 21. huhtikuuta.
Naisiakuoli kansalaissodan
tapahtumis-sa kymmenkunta koko Suur-Huittissa,
heistäpuolet oli teloitettuja. Sosialistien johtomiestenvaimoista vangittiinvarsin moni, mutta he selvisivät lievemmin rangaistuksin. Punaisten
luottamuseli-missä ja ammattiyhdistysliikkeessä
toi-mineita kuolema ja pitkät vankeustuo-miotkohtasivat tavallista useammin.
Sodan seurauksena kärsivät syyttömät lapset. Kun lohkotilallisen vaimo Hilma Sipilä Keikyästä oli tuomittavana elo-kuussa 1918 valtiorikosoikeudessa osal-lisuudesta yllyttäjänä kapinaan, hänen miehensä ja poikansa olivat myös van-gittuina. Kotona odotti viisi alaikäistä lasta äitään. Keikyän suojeluskunnan esikunta pyysi Hilma Sipilälle
ehdollis-ta tuomiota, jotta hän pääsisi
huolehti-maan lapsistaan. Valtiorikosoikeus mää-räsi hänelle kahden vuoden
kuritushuo-nerangaistuksen.
Vallankumousoikeudessa valkoisia nöyryyttäneet olivat ensimmäisinä
sur-mattujen joukossa. Huittisissa sen jäse-nistä ammuttiin seitsemän, Vampulassa
jaKauvatsalla neljä. Lisäksi kauvatsalai-sistakaksi kuoli vankileirillä. Loppuun asti "puhdistettiin” täten kaksi
kolmas-osaa noiden oikeusistuinten jäsenistä.
Punakaartin esikuntaa ja päälliköitä kohdeltiin suunnilleen yhtä ankarasti, joskin jälkimmäisiä kaatui myös rinta-malla. Pataljoonan komentaja Albin Hä-mäläinen oli haavoittuneena Porin sai-raalassa valkoisten vallattua kaupungin.
Hänetluultavasti teloitettiin muiden pu-nakaartin johtomiestenmukana. Vampu-lan komppanian päällikkö Erkki Manto ammuttiin Huittisissa 13. kesäkuuta, vaikka rintamaoikeus oli antanut hänel-le vain toisen luokan rangaistuksen.
Huittisissa jaKauvatsalla kunnallishal-linto oli ollut punaisten käsissä. Edelli-sessä toimineen
kunnallisvaltuuskun-nan seitsemästä jäsenestä ammuttiin kolme neljännenkuollessa vankileirillä.
Kauvatsalla valtuuskunnassa ja kunnal-lisneuvostossa vaikutti yhdeksäntoista
eri henkilöä. Heistä sai surmansa kah-deksan, puolet teloitettuina ja puolet vankileireillä. Sos. dem. kunnallistoimi-kunnan seitsemästäjäsenestäammuttiin kolme jakaksi kuoli vankeudessa. Voit-tanut osapuoli pyrki yleisesti
murta-maan työväenliikkeen, masentamaan sen ikiajoiksi, niin ettei uuden kapinan mahdollisuutta kerta kaikkiaan voisi ku-vitellakaan. Suur-Huittisissatoteutettiin tätä käyttäytymismallia. Ennen
Lahdes-sa teloitettua Heikki Mikkolaa Huittisis-sa surmattiin muun muassa Lauttakylän työväenyhdistyksen puheenjohtaja ja vallankumouksellisten elinten johdossa toiminut Kusti Lindqvist (toukokuussa);
Vampulassa väkivallan päivänä 21.4 ko-tinsa läheisessä metsikössä yhtä vaiku-tusvaltainen Nestor Tolonen ja työväen-yhdistyksen pitkäaikainen sihteeri-ra-hastonhoitaja Antti Silander (teloitettiin Lauttakylässä 22.5.); Kauvatsalla Lind-qvistiä jaTolostakinmahtavampiRudolf Tikkanen(murhattiinKauvatsan aseman
lähellä 11.5.) sekäKeikyässä työväenyh-distyksen puheenjohtaja Lrans Terho
(murhattiinKeikyässä 28.4.). Kauvatsal-la asemanseudun jaLievikosken työvä-enyhdistykset sekä torppariosasto ja Sääksjärven nuoriso-osasto menettivät
puhdistuksissa silloisen johtonsa, ja
kato kulki myös eräiden Huittisten työ-väenyhdistysten johtokunnissa.58
Katumalla saattoi jotain pelastaa, jos katumus oli tullut ajoissa ja se oli
tar-peeksi syvä.Kauvatsan vallankumousoi-keuden yleisen syyttäjän virastakesken kaiken eronneelle poliisi Oskar Pohjalle
esitti suojeluskunnan esikunta vain lie-väärangaistusta ja ehdonalaista tuomio-ta. Pohjankatumus ohtoukokuun alussa jo syvä: "...olin ihmisten kanssa ystävä eikä tarvinnut minunhävetä eikä peljätä
41
ketään ja esiinnyinrehellisenä ja
luotet-tavana miehenäKauvatsan
seurakunnas-sa jovähän vaille 23vuotta nyt olen tänä
villityksen aikakautena tullut mitä sur-kiammin petetyksi jakadottanut kaiken
ihmisyyteni ja ystävyyteni entisten ystä-vieni jahyväntekijäini kanssa, jota kat-kerasti itkienkadun.”
Pohja saattoi käyttäytymisellään vai-kuttaa lähellä olevaan tuomiokoneistoon
ja pelastaa itsensä. Mutta hän ei voinut mitään sen liikkeelle panemalle kohta-lolle, jokapyöri monen rattaan välityk-sellä. Hänen poikansa menehtyi
heinä-kuussa 21-vuotiaanavankileirillä.59