Vuosina 1926-38 Suomen maatalouden puhdas tuotto kasvoi 82 prosentilla. La-makaudellakin sen lasku oli lievää, niin että vuosien 1926-28 nimellinen taso
ylitettiin jo 1933. Vaikka metsänomista-jien kantorahatulojen kuoppa oli pula-aikana syvä, nekohosivat kuitenkin
kak-sinkertaisiksi, kun verrataan vuosien
1926-28 ja 1937-38 tuloja toisiinsa.
Maanviljelijäväestön ansiokehitys oli it-senäisessä Suomessa ennen talvisodan vuosia edullisempaa kuin minkään
muun yhteiskuntaryhmän. Ei johtunut
sattumasta, että tämä etuus lankesi po-liittisesti hallitsevan väestönosan
hyväk-si. Kaiken lisäksi maatalouden kasvu-vauhti oli ripeintä juuri pahimpina
la-mavuosina, ja sektori toimi näin koko kansantalouden suhdannevaihtelujen tasaajana.71
Suur-Huittisten talonpoika hyötyi
tuosta yleisestä kehityksestä varmasti keskimääräistä enemmän, koska sen ponnistuksia tukivat kaikki tuotantote-kijät Luojan auringosta valtiovaltaan
asti. Pudotus kantorahatuloissa ei tien-nyt maata mullistavaa, sillä niiden mer-kitys ei ollut täällä pelto-Suomessa yhtä
suuri kuin huonommilla viljelyseuduil-la. Huittislainen talonpoika, joka omisti
220 hain tilan, siitä 54 viljeltyä ja
nave-tassa 24 lehmää, oli tyytyväinen 1920-luvulla ansaitsemaansa tuottoon. Tili-vuonna 1924-25se oli puhtaana 14.6 %.
V. 1920 perustetun Huittisten maatalo-uskirjanpitoyhdistyksen tarkoituksena oli ollut saada viljelijät seuraamaan säännöllisesti kirjanpidon avulla
meno-jaan ja tulomeno-jaan. Vaikka yhdistyksessä olivat mukana eräät suurimpien tilojen omistajat, sen toiminta päättyi ennen ensimmäisen tilikauden loppua. Tällai-sen seurannan pelättiin vaarantavan
maatalousyrittäjäin liikesalaisuuden säi-lymistä.72
Muuten kokonainen järjestöverkko teki työtään tuottajan puolesta. Koska yhdistysrientoja käsitellään omassa
lu-vussaan, tässä tyydytään vain sivua-maan kudelman moninaisuutta. Suur-Huittisiinperustettiin tai siellä jatkoi
ai-empaa toimintaansa sotien välisinä vuo-sina likimain seitsemänkymmentä
maa-ja metsätalouden yhdistystä. Niistä yli puolet (36) oli selviä yrittäjien etujärjes-töjä: maamiesseuroja, maataloustuotta-jainpaikallisosastoja, pienviljelijäyhdis-tyksiä, maalaisliiton osastoja. Maatalou-den osa-alueista karjanhoito oli herättä-nyt erityistä toimeliaisuutta, sillä
leh-mät, sonnit, hevoset, jopamehiläisetkin olivat saaneet taakseen järjestöväkeä.
Puutarha- jakoetoimintayhdistykset an-toivat oman panoksensa kasvinviljelyn puolesta. Metsänhoitoyhdistys oli joka kunnassa, kuten myös 1930-luvun alku-puolella perustetut maatalouskerhot,
joi-den tehtävänä oli maahengen
herättämi-nen ja ylläpitäminen. Jäsenistä
kilpail-tiin maatalouden sisällä pääasiassa tila-koon perusteella, mutta myös alueelliset kysymykset toimivat vedenjakajana
etenkin Huittisten laajassa kunnassa.
Yrittäjien ja maataloudessa
työskentele-vien välissä kulki myös järjestöverkon pauloitus sekä ammattiin että
poliitti-seen etupiirijakoon rajautuen.73
Osuuskunnat, -kaupat ja-kassat olivat maanviljelijän keinoja hankkia myynti-kanavia ja pääomia, tarkkailla markki-noiden hintakehitystä. Sensijaan heidän parisataavuotinen viljapankkinsa
mant-taalilaitos oli miltei menettänyt merki-tyksensä vallankäytön välineenä, kun kunnanvaltuustot syrjäyttivät kuntako-kouksen itsehallinnon toimielimenä.
Manttaalikuntien tarve toimiaviljan hä-täapuvarastoina supistui 1918 jälkeen
lähes olemattomiin suurten liikkeiden rakentaessa omia makasiinejaan.
Jyväs-töjen käyttäjiksi jäivät 1920- ja 1930-lu-vulla enimmäkseen vähävaraiset henki-löt. Lainamakasiinien ohjesääntöjä ja
ni-Talkooväkeä Vampulan Matkusjoen kylän Haapaniemessä 1920-luvulla.Naapuriapu oliyhä
vah-vasidekylissä.
91
miä muutettiin 1920-luvun jälkipuolis-kolla, niin että siemenviljavarastojen rinnalle muodostettiin siemenrahastoja.
Lainajyvästölakia rukattiin 1930-luvun puolivälissä siten, että viljan vähim-mäismääräksi asetettiin2 000kg ruista ja
5 000 kg kauraa sekä siemenrahaston pääomaksi vähintään 10 000 mk.
Lainajyvästöjen sekä niiden varanto-jen hallinto ja omistus alkoi aiheuttaa pientä kiistelyä uuden jyvästölain säätä-misen jälkeen. Tähän vaikutti osaltaan makasiinien käyttötarkoituksen
muuttu-minen. Vampulassakunnallislautakunta toimi siemenrahaston hoitokuntana.
Kunnassa katsottiin pulavuosien jäl-keen, että siemenrahaston toiminta oli
muodostunut osaksi ennalta ehkäisevää köyhäinhoitoa. Tämän vuoksi ei ollut kovin suurisynti, jos jokuvarattomampi ei saanutkaan maksetuksi takaisin koko lainaansa. Lääninhallituksen
vaatimuk-sesta uusittiin kuitenkin 1936
lainajy-västön säännöt niin, ettei kunnallislau-takunta enää voinut toimia sen hoito-kuntana. Kauvatsalla luovutettiin 1938 kunnan lainajyvästö kaikkine varoineen manttaalikunnalle sen sitä vaatiessa.
Valtuuston sosiaalidemokraattiset
jä-senet jättivätpäätöksen johdosta
kirjalli-sen vastalauseen. Huittisissa mietittiin pari vuotta,kenelle jyhkeäkivimakasiini varantoineenoikein kuului. Yleisen
käy-tännönmukaisesti kunnanvaltuusto luo-vutti varat manttaalikunnalle, mutta pi-dätti kolmasosan makasiinin omistusoi-keudesta itsellään vedoten
rakennuskus-tannusten perusteella suoritettuun jyvi-tykseen. Huittisten manttaalikunta muutti 1940 lainajyvästönsä
siemenra-hastoksi ja jyvästön vilja myytiin.74 Viljelijän hyvinvointi näkyi ja sitä näytettiin ulospäin erityisesti suurissa
maatalousnäyttelyissä. Heinäkuussa 1923 Huittisissa voitiin joosoittaanormaalien aikojen palanneen: maatalousnäyttely
veti puoleensa 7 000—8 000 kävijää.
Vampulassa tällainen yhteisen voiman
osoitus järjestettiinkaksipäiväisenä hei-näkuun lopulla 1939. Tapahtumapaikka-na oli kunnan haltuun siirtynyt
Jonkan
kartano Punolan kylässä. Kuri säilyi hy-vin juhlatilaisuudessa,kun se oli
uskot-tu suojeluskunnan luotettaviin käsiin.
Lotat hoitivat rutiinillaan näyttelyväen muonituksen. Väkeä oli mukana
run-saasti, sillä pääsylippuja myytiin yli
10 000. Ala-Satakunnan pienviljelijäyh-distysten paikallisliitto vastasi syys-kuussa 1939 omalla
maatalousnäyttelyl-läänLauttakylässä.75
Maa- ja metsätalous - tai oikeammin maatilatalous, sillä suoranaisesti metsä-talouden työllistävä vaikutus oli vain vajaanprosenttiyksikön verran - oli elä-misen perusta Suur-Huittisissa kuten koko maassakin. Sen varassa oli seudun väestöstä jatkuvasti yli 80 prosenttia.
Poikkeuksen muodosti ainoastaan teol-listunut Keikyä, missä tuo osuus jäi poikkeuksellisen matalalle: 42—43 pro-senttiin, pulavuosina kuitenkin 54 pro-senttiin. Maatalousväestön sisäinen ra-kenne muuttui,kun entisistä vuokramie-histä tuli itsenäisiäyrittäjiä. Tämän
ryh-män osuus maatilatalouden piirissä toi-mivasta kokonaisväestöstä kohosi 52 prosenttia vuodesta 1910vuoteen 1940.
Poikkeuksellisen runsaasti itsenäisiä yrittäjiä oli Vampulassa. Viljelijäväestö oli aiheellisesti ylpeä työpanoksestaan, joka tuotti myös aineellisia tuloksia.
Suur-Huittisten tuottajien ponnistelut elintasonsa parantamiseksi eivät men-neet hukkaan maatalousammatissa.
Toinenselvämuutos oli irtaimen
maa-työväen väheneminen. Suur-Huittisissa tämän väestöryhmän määräsupistui
vii-desosalla vuosina 1910-40. Perheviljel-mien jakoneiden yleistyminen teki sen työpanoksen osittain tarpeettomaksi.
Huittisissalaskettiin 1925, ettäRiesolan,
Rieskalan, Hirvelän, Naatulan ja Pöyriä-län kylien muodostamassa asutuskoko-naisuudessa oli kaikkiaan 23 tilaa, joi-den yhteinen viljelysala oli 690 ha.
Nämä keskimäärin 30 peltohehtaarin viljelmät antoivattoimeentulon
täydelli-sesti niiden välittömässänaapuruudessa asuvalle 48 työläisperhekunnalle. Toisin oli entisellä torppaseudulla Vakkilan-maassa. Sen 13 talolla oli peltoa
ainoas-taan 139 ha eli vajaat 11 ha viljelmää kohti. Pientilat eivät kyenneet
työllistä-mään siellä asuvaa yhdeksää maatonta perhekuntaa, vaan näiden oli haettava ansionsa muistakylistä.
Vuosipalkollisia tarvittiin kuitenkin entiseen tapaan, ja palkat muodostivat noin 35 % keskikokoa suuremman tilan menoista. Kun väki aterioiyleensätalon
ruuissa, kohosi työkustannusten osuus
maatilataloudessa yli 60 prosentin. Kes-kikokoa suurempi - 50 peltohehtaarin ja
20 lehmän - tila tarvitsi 1920-luvun puolimaissa ympärivuotisesti
ulkopuoli-sena työvoimana neljä miestä jakolme naista. Lisäksi se saattoi pitää kesällä paria harjoittelijaa sekä hankki korjuu-ajaksi tilapäistä työväkeä.
Torppariaika-na oli vuokramiesten tekemien päivätöi-den ohessa riittänyt palkollisiksi mies ja nainen, niin olivat ajat muuttuneet.
Palkkataso nousikansalaissodan jälkeen jyrkästi. Kun maatyöväelle maksettiin 1918 3-4 mktunnilta,Huittisten piirilää-käri kauhisteli sen suuruutta. ”Yleensä
näyttää työväki tulevan paremmin
toi-meen kuin pienempi palkkaiset
virka-miehet”, hänkirjoitti kertomukseensa v.
1919. Parin vuoden kuluttua oli palattu vakaaseen hinnoitteluun eikä työväestä ollut enää puutetta, kun sitä vapautui vankileireiltä. Naisen kuukausipalkka oli pitkään 150-300 markassa.
Päivä-palkkana maksettiin miehelle kesällä
10-15 mk ja talvella 8-10 mk, naiselle
10 mk. Työväki oli talon ruuissa.
Vam-pulan
Jonkan
pelloilla, navetoissa jakeittiössä oli joskusuurastanut
satakun-ta henkilöä. Kun tila myytiin 1934 pak-kohuutokaupassa, sitä seurasiyhdeksän työväen asuinrakennusta. Soinilan
Toka-rassa oli samaan aikaan kuusi työväelle tehtyä rakennusta, jotka oli jaettu
kah-den huoneen asuntoihin.
Maatyöväen lakoissa 1917 oli kamp-pailtu 8 tunnin työpäivän puolesta. Se taistelu päättyi osittain
ratkaisematto-maan niin täällä kuin muuallakin.
Maa-taloustuottajain Huittisten paikallisyh-distys oli 1920huolestunut siitä,että vil-jelijäteivätnoudattaneet yhtenäistä työ-aikaa ja kilpailivat vahingollisesti
työ-voimasta kiireaikana. Keskimääräiseksi työajaksi läpi vuoden suositeltiin 8.7
tuntia, mikä vastasi suunnilleen koko
maankäytäntöä jaoli lyhyempikuin en-nen maatalouslakkojen aikaa. Pienillä ti-loilla palkollisten päivä venyi tästäkin, koska heidän oli pysyttävä uutteran isännäntahdissa. Muuten tuottajain yh-distys pyrki tehokkuuden lisäksi
kohen-tamaan myös palkollistensa asemaa. Se antoi ohjeeksi jo 1920, että talonruuissa oleville mies- janaispalkollisille oli
va-rattava erilliset siistithuoneet ja muona-miesperheille järjestettävä vähintään kaksi huonetta käsittäviä yhden perheen asuntoja. Tokaran esimerkki osoittaa, että suurissataloissa tähän oli päästykin.
Mahdollisuuksien mukaan muonamie-93