Suomessa polkupyörä nähtiin ensi kerran Vaasassa v. 1869. Varhaisten vuosikym-menien pyörät olivatmaaseppien tekemiä tai tuontitavaraa. Nykyisenlainen kolmi-runkoinen malli kehitettiin maailmalla
1890-luvulla. Maammepyöräteollisuuden alku sijoittuu vuosisadan vaihteeseen.1 Näihin aikoihin tämä liikkumisen ihme ehti Suur-Huittisiin jatavoitti tuota pikaa pitäjän syrjäkulmatkin.
Huittisista muistetaan, että pitäjän en-simmäinen polkupyörä oli Takkulan maisterilla 1880-luvun puolimaissa, mal-liltaan sitäsuuripyöräistä. Kariniemen Ee-vertti osti 1906 ensimmäisenä polku-pyöränRekikosken torppaseudulle,
sellai-sen kiinteäkappaisen, jollauskalsi röyky-tellä aina Vammalaan asti.2 Seuraavan vuoden kesällä varastettiin apteekkari Os-kar Bromsin ”Columbia”-merkkinen pyörä, mitä nimismies sitten haki oikein etsintäkuulutuksen avulla.3 Satakunnan Sanomien Kauvatsan kirjeenvaihtaja ker-toi toukokuussa 1913, että
pyöräilyinnos-tus oli levinnyt kappelissa oikein epide-miana kaikkiin kansankerroksiin.
"Polkupyöräkuume on tänä kewäänä
taasen hywin tuntuwasti wallannut nuo-ren wäen. Sellainen kapine pitää jo olla niin palwelijoillakuin talollistenja torp-parienkin pojilla jatyttärillä. Moni uh-raa wiimeiset penninsä tämän 'taalikapi-neen’ hankkimiseen ja jos ei rahaa satu
olemaan, niin ne otetaan welaksi jos waan saadaan jakylläkuulutaan säätä-väänkin.”
Nämä 1900-luvun alun pyöräilevät herrasmiehet ovatkuvauttaneet itsensä Vampulan vanhan meijerin asuinrakennuksen edessä.
Pyörä piti olla. Kauvatsalla muuan
tor-panmies myi 1912 ainoan lehmänsä, jotta pojalle voitiin hankkia polkupyörä. Se oli
statusta.4
Kestikievarikyytien ja pyöräilyn
rinnalle
alkoi vuosisadan vaihteessa työntäytyä kolmas tieliikenteen muoto: autoilu.Kruununvouti antoi 1906 Finlandia-turis-tifirmalle tiedon niistä kihlakunnan teistä, jotka olivat autolla kuljettavassa kunnossa. Suur-Huittisten alueella saattoi edetäLauttakylän kestikievari lähtökohta-na Vampulan Matkusjoen kievarille(18.4 km), Kokemäen Risteen asemalle(22 km), Hannulan kievarille Suttilassa (12 km), Äetsän seisakkeelle (15 km), Kauvatsan asemalle (22 km) ja Kiikan asemalle (22 km); Matkusjoen kievarista pääsi autolla
paitsi Lauttakylään myös Alastaron Virt-sanojalle (15 km) jaMännistöön(17.3 km) sekä Kauvatsan Rutunan kievarista Laut-takylään (22 km) jaKiikoisiin (24.7 km).5 Auto oli jonähty näillä teillä.
Suomen ensimmäisen auton omistajak-si on eri lähteissä ilmoitettu eri hen-kilöitä. Aivan viime vuosisadan lopulla se oli joka tapauksessa maahan tuotu.6 Tur-kulainen kauppaneuvos Victor Forselius oli noita varhaisia pioneereja. Hänen muistetaanajaneenvuoden 1900 paikkeil-la maatipaikkeil-lalleen HuittistenRaijalaan.7 Täs-tä ei kuhmut montaakaanvuotta,kun kar-tanonomistaja Lelu
Jonkka
hankki henki-löauton VampulanJenkalle
ja piirieläin-lääkäriJohn
Engdahl Lauttakylään. BHuit-tisten nimismiespiirissä oli silti v. 1915 vasta neljä autoa ja yksi moottoripyörä.9Väinö Ala-Mikola Kauvatsalta on valjastanuthärän veden hakuun (n. 1915—16). HelmiHaunion kok.
Niistä ei vielä olisi ollut haittaatuon ajan kapeilla teillä, mutta kun ajoväylät kuu-luivat hevosille jakun jokunen auto tuli muualtakin, joutuivat vanha ja uusi maamies japomomies vastakkain.
"Olemmekome maanwiljelijätpakotetut kokonaan jättämään itse kunnossa pitämämme tiet ’auto-herrojen’haltuun?
wielä sellaisten joideneitäysinäisistä kukkaroistaan tarwitse penniäkään tei-den kunnostamiseen uhrata, ja heidän ajonsa kyllä muutoinkin enemmän teitä runtelewat.” (Satakunnan Sanomien Kauvatsan kirjeenvaihtaja 24.5.1912) Vaikka Kauvatsa ei ollut aivan valtaväy-lien varrella, sikäläinen kirjeenvaihtaja
saattoi kertoa kokemastaan muutoksesta
porilaisessa lehdessä v. 1912: "Automo-biili-liikenteestä alkaatäällä, samoin kuin useammissa muissakin paikoissa maaseu-duilla tulla todellinen maanwaiva. Täällä tämä liikenne alkaa tulla wielä hywin suureksi.” Luultavasti porilaiset liikemie-het olivat metsästysretkillään häirinneet kauvatsalaista rauhaa.10 Autoja pelättiin niiden harvalukuisuudesta huolimatta.
Vampulassa jäielokuussa 1911 maitokus-ki auton alle. Kuukautta aikaisemmin Huittisten maamiesseurassa oli ryhdytty keskustelemaan keinoista, joillavoitaisiin estää "yhä uusiutuwat" onnettomuudet.
Keinojen etsiminen siirrettiin Satakunnan maanviljelysseuran huoleksi.11
Auto ei ollut vielä 1910-luvun alun Huittisissa työväline. Se osoitti ihmisen
Huittisten ensimmäisenkuorma-auton omisti Frans MataraLeppäkoskelta. Kuva vuodelta 1910.
SNL, Satakunnan museonkok.
paikan yhteiskunnassa jaoli vauhdinhur-man suoja. Kansanjuhlat toivat niitä
yh-teen tavallista raisumpaan leikkiin.
"AutoliikeHuittisten laulujuhlillaoli
ta-wattomanwilkasta.Lauttakylän ja juhla-kentän wälillä pyöri noin 20 autoa minkä ennätti täysillä kuormilla.
Osittain oli tarpeellistakin, että oli kyy-tiä tarjolla, mutta suurimmaksi osaksi
oli ajeluensikertalaisten koettelua kuten Korwentaustan Matin ja Liisan rautatie-matka. Sekin wielämeneemukiin. Kuu-luuhanse siwistykseen sekin, että tietää miltä autolla ajaminen maistuu, mutta innostuu asiaan niin, että uhraa siihen lystiin koko maallisen omaisuutensa kuten eräskinrenkimies kuuluu juhlien aikana tehneen muuttuu tuo urheilu
jo surkuteltavaksi ilmiöksi.” (Lautta-kylä 4.7.1914)
Autolla olikansanjuhlissa sama imu kuin ennen karamellilla markkinoilla. Silloin ei muistettu, että Huittisten kunnanval-tuusto oli 1913 hyväksynyt pitäjään auto-mobiilisäännöt. Niissä kiinnitettiinsuurta huomiotasiihen, mitenautoilijan oli käyt-täydyttävä kohdatessaan hevosen. Mutta niissä neuvottiin myös muuten varovai-seen ajoon ja asetettiin kattonopeudeksi eräille tieosille20 km tunnissa.12
Vuonna 1913koko Loimaan kihlakunnas-sa ei ollut yhtään ammattimaista
auto-liikenneyhtiötä. Vielä kuutta vuotta myö-hemmin kruununvouti ennusti, että
"säännöllistä kuorma-automobiililiikettä ei ole odotettavissa.”13 Hän erehtyi, sillä juuri tänä aikana alkoi näkyä merkkejä
Lauttakylän kehittymisestä myös autolii-kenteen keskukseksi alueellaan. Kolme paikkakunnan liikemiestä Matti Olli, AllanKrogius jaKalle Käki ostivat tou-kokuussa 1914tuliteränauton, "aivan uu-si ja siisti, on tilava ja mukava”, jolla he ryhtyivät harjoittamaan matkustajaliiken-teessä tilausajoa. Ennen vuotta 1918 he saivat seurakseen ainakin 1915 polku-pyöräliikettä harjoittaneen Oskar Vilenin
ja majatalonisäntä
Juha
Heikkilän, jokaos-ti 1916 piirieläinlääkäri Engdahlin hen-kilöauton.14 Säännöllisen vuoroliikenteen alku lykkäytyi kansalaissodan johdosta viiden vuoden päähän.
Nimismiehen rekisterissä oli 1915 myös yksi moottoripyörä. Vampulassa 1887 syntynyt emäntä muisteli lapsuuttaan rauhallisella maaseudulla. Muistikuvissa olihätääntynyt eukkovanhus juoksemassa henkensä edestä autoa pakoon riihen taakse.