rautatieasemat
Tampereen jaPorin välinenrata valmistui vasta v. 1895, viisi vuotta rakenta-mispäätöksen jälkeen.Samanaikaisesti oli tekeillä useitaratoja, mikä viivytti töitä.
Porin rata kulkee 14 km:n matkan Suur-Huittisten alueella. Vampulaa se ei sivua, jaHuittisten emäseurakunnan se leikkaa aivan pohjoispäästä Kuukinmaan äärilai-dalta. Sen sijaan Kauvatsa ja Keikyä
pääsivät välittömästi nauttimaan radan tuomista eduista. Se menee Kauvatsan eteläosan halki Ahvenuksen, Rutunan ja
Jalonojan kylien kautta, mistä se etenee
Keikyän läpi ja jakaa alueen poikittais-suuntaisesti Meskalan ja
Rehulan
kylien pohjoispuolelta. Asutus ja teollisuussi-joittuivatradan eteläpuolelle.
Rata antoi tullessaan työtä jatoi muka-naan järjestyshäiriöitä. Huittisten nimis-mies jahänen ainoapoliisinsakävivät vii-nanmyyjien kimppuun rakennuskohteis-sa. Kauvatsalla 1897 toimitetussa rovas-tintarkastuksessa valitettiin ratatyön ai-heuttamista siveellisistäongelmista. Rau-tatiehallitus puolestaan pani syytteeseen Keikyän jaKauvatsantalollisia, kun nämä olivat päästäneet eläimiään radalle. Nämä hyödyt ja haitat olivat ohimeneviä, py-syvämpää oli uuden liikennemuodon ai-kaansaama muutos ihmisten ja tavaran
kuljetuksessa.21
Huittislaisten käyttämät rautatieasemat olivat 1900-luvun alkuun asti kokonaan Kokemäen puolella: kesällä
laivayhtey-den päässä ollut Kyttälä jatalvella Riste.
Jälkimmäiseen
turvautuivat myös vampu-lalaiset, silloin kun he asioivat Poriin ja Raumalle päin. Peipohjan asemaa eitar-vittu, koska sinne oli pitempi matka.
Kauvatsan asema rakennettiin lähelle Jalonojan kylää Puurijärven pohjoispuo-lelle. Asemanseutu nousi pian kappelin teolliseksi keskukseksi ja alkoi kilpailla kaupan sijaintipaikkana kirkonkylän Yt-tilän kanssa.
Jo
v. 1896 asemanseudun vaikutusalueeseen kuului noin neljäsosa kunnan asukkaista. Aseman valmistumi-nen muutti liikennesuuntaa Kauvatsalla siten, että Sääksjärven yli Tampereelle johtanuttalvitie jäipois käytöstä. Vuonna 1907 sepalveli enääSääksjärvenympäris-Rautatieasemat olivat jo valmistuessaan nuorten kohtaamispaikkoja. Sinne vaellettiin suurin joukoinkatsomaan junaa ja tapaamaan tuttuja. 1900-luvun alunkiireettömyyttä Kauvatsan ja Äetsän asemalla.
Jälk.
SNL, Satakunnan museon kok.Tavaranlastaustoivauhtia asemanseudulle.Äetsän aseman mahtavatpuuvillapaalit oli
rahdat-tu sinne tehtaalta hevoskuormina.
tön asukkaiden välistä kanssakäymistä.22 Vampulalaiset eivät tarvinneet Kauvatsan asemaa ja harvoin sinne emäseurakunta-laisetkaan suuntautuivat. Kiikoisten ohel-la Kauvatsan asema hyödytti Äetsän teh-taita.23
Äetsän villakehruu- ja kutomotehtaan sekä Äetsänkonepajan raskaat hevoskuor-mat laahasivat Kauvatsan ja Kiikan ase-mille. Vuonna 1899 isännöitsijä Alfr. Vil-janen anoi paitsi tieyhteyden tekemistä Kiikan, Keikyän jaKauvatsan välillemyös aseman rakentamista Kauvatsan jaKiikan rataosalle helpottamaan Äetsän tehtaiden kuljetuksia. Senaatti hyväksyi esityksen.
Emäseurakunta puolsi kannanotossaan asemanrakentamista, kunhan se vain tuli-si Huittisten puolelle eikä ulkopitäjiin.
Rautatiehallitus suostui pysäkin pys-tyttämiseen vasta, kun sinne johtava tie oli valmis. Näin tapahtui v. 1901. Asema sijoittui Kiikan puolelle, pari sataa metriä Huittisten silloisestarajasta. Sen nimestä Keikyä vai Äetsä käytiin emäpitä-jässä melkoinen väittely. Anomuksen ta-kana olleet keikyäläiset esittivätKeikyää,
sen alkuunpanijana ollutisännöitsijäAlfr.
ViljanenÄetsää, "erittäinkin kunKeikyän kunta on maassamme aivan tuntematon”.
Äetsä samaistettiin tehtaisiin ja niiden tuotteisiin ulkomaita myöten, hän perus-telu Se riitti jo pelkkänä postiosoitteena.
Huittisten kuntakokous käsitteli nimiky-symystä toukokuussa 1901, jahuolimatta Viljasen taitavasta pohjustuksesta se aset-tui enemmistöpäätöksellä Keikyän
kan-nalle. Senaatti määräsi aseman Äetsäksi.24 Äetsän aseman valmistuminen muutti Huittisten liikennesunntaa Kokemäeltä Keikyään päin. Tästä huolimattaKyttälä ja Ristokin säilyivät yhä huittislaisten matkojen ja kuljetusten lähtö- ja paluu-paikkoina.
Kun Suur-Huittisista avautuisuora rau-tatieyhteys Poriin ja Tampereelle, se mer-kitsi näiden kaupunkien keskusaseman vahvistumista Turun kustannuksella.
Kauimpana radasta sijainnut jalikimpänä Turkua ollut Vampula ei muuttanut lii-kennesuuntaa toisten osa-alueiden tavoin.
Matkustaminen nopeutui ja kävi muka-vammaksi. Käsiteltävän ajanjakson lopul-la (v. 1917)
Tampereelta klo
14.38 lähte-nyt postijuna oli Äetsässä 17.08, Kauvat-salla 17.24, Kyttälässä 17.38, Pisteellä17.46 ja Porissa 19.10. Tampereelta klo 17.34 lähtenyt sekajuna saavutti Äetsän
4.46, Kauvatsan 5.07, Kyttälän 5.24, Pis-teen 5.35 japuuskutti aamulla 7.50Poriin.
Päinvastaiseen suuntaan lähti postijuna Porista klo 12.05 ja oli Pisteellä 13.35,
Kyttälässä 13.48, Kauvatsalla 13.57,
Äetsässä 14.14 jaTampereella 16.45; seka-junavastaavasti Porista klo 15.35, Kyttä-lään 18.52, Kauvatsalle 19.07, Äetsään 19.35 jaoliperillä Tampereella 23.07. Po-rin ja Tampereen väliä kulki tuolloin kah-tena vuorona tavarajuna, jonkamatka kes-ti osapuilleen kaksitoista tuntia. Se lähti molempiin suuntiin aamulla puoli kuu-den maissa ja oli perillä
vastakaupungis-saan illalla.25 Pelkän hevoskyydin aikaan oli Porin reissu vienytHuittisten mieheltä vähintään kaksi päivää.
Kauvatsan 1895—1919 ja Äetsän aseman 1902—1919 henkilö-jatavaraliikenne
Äetsän aseman valmistuttua se saavutti henkilöliikenteen määrässä heti Kauvat-san jamenituotapikaa sen ohi.
Kauvatsal-ta matkustettiin eniten Poriin, sitten Ko-kemäelle. Aetsästätaas oli vilkkainyhteys Tyrvään—Vammalan seudulle, Tampere
jaPori seurasivat tässä järjestyksessä.
Tavaraliikenteen välittäjänäKauvatsan asema oli selvästi Äetsää suurempi. Kau-vatsalta lähti paljon jasinne saapui suh-teellisen vähän tavaraa. Aetsä puolestaan oli enemmän vastaanottava kuin lähettä-vä: tehtaiden kudontatuotteet eivät paljoa painaneet. Yleistäen voidaan sanoa, että Kauvatsa rahtasi puutavaraa jaÄetsä maa-taloustuotteita. Huittislaisten kauravank-kurit vierivät sadoittain Äetsän lastaus-paikalle.
Asemapäälliköt univormuissaan olivat ruotsinkielisiä ainakin sukunimiltään.
Kauvatsalle he vaihtuivat tiheään siir-tyivät isommille paikoille mutta tyivät isommille paikoille mutta Aetsän ensimmäinenasemapäällikkö Wil-liam Alopaeus pysyi paikallaan kaksi-kymmentä vuotta.26Kun 3. ratapiirin
joh-to puolsi 1913 Kauvatsan asemapäällikön virkaan erästä neitiä kymmenen hakijan joukosta, se oli tiettävästi ensimmäinen kerta maassamme. Naisen aika ei vielä kuitenkaan tullut, sillä virkaan valittiin yhä mies.27