Satakunnan historia IV

Satakunnan historia IV

Mauno Jokipii

4. OSA

XI MERENKULKU JA KAUPPA

1. Satakunnan kaupunkien ^vapaa kaupankäynti vuoteen 1636

a)

Helsinki-episodi ja Porin synty. Satakunnan kaupunkien koko

Keskiajalla kaupungit syntyivät yleisesti luonnollista tietä siten, että jo olemassaole- valle kauppapaikalle annettiin hallitsijan toimesta kaupungin oikeudet. Näin virallis- tettiin myös Satakunnan keskiaikaiset kaupungit Ulvila (privilegiot

1348)

ja Rauma (privilegiot 1442).

¹

Kustaa Vaasan uudenaikainen, Saksasta vaikutteita

saanut

hal- linto muutti 1540-luvulla suuresti tilannetta. Alettiin ajatella, että valtiolla oli oikeus ohjata kaikkia ^asioita, kauppaakin. _Kuningas voi näin ollen

perustaa

uusia kaupun- keja sinne, missä niitä tarvittiin, ja

^muutella,

jopa

peruuttaa

olemassaolevien kau- punkien oikeuksia. Kun Kustaa Vaasa kerran voi kenenkään vakavasti vastustamat-

ta ottaa

kirkon verotulot kruunulle ja talonpoikien erämaat valtion uudisasutukseen, ei vähälukuinen porvaristokaan uskaltanut kapinoida, kun sen oikeuksiin puututtiin.

Sitä paitsi valtakunnan johtavat kerrokset olivat kaupan järjestelykysymyksissä Kustaa Vaasan kanssa samaa mieltä.

Kävi vieläpä ^niin, että ^neuvo vähätuottoisten pikkukaupunkien porvarien siirtämises- tä suurempaan kaupunkiin lähti juuri Suomen omien herrojen taholta Turun sääty- kokouksessa 1547. Tällöin harkittiin äsken tulipalossa pahoin palaneen Turun siirtoa sopivampaan paikkaan. Kokouksen mielestä Naantalin ja Rauman porvarit voitaisiin samalla siirtää sinne ja Ulvilan porvarit Viipuriin,

mutta

kun kuninkaan uusi suun- nitelma

perustaa

Santahaminaan (Helsinkiin) Tallinnalle kilpailija, joka kokoaisi Suomenlahden rannikkokaupan ja toimisi laajentuvan Venäjän-kaupankin tapulina, tuli 1548 tunnetuksi, Suomen aateli kannatti sitäkin lämpimästi.

²

Jälkimmäiseen

suunnitelmaan liittyi kuninkaan ehdotus 12.6. 1550 siirtää Porvoon, Tammisaaren.

Rauman ja Ulvilan porvarit Helsinkiin. Asiaa yritettiin ensin ajaa laamanni Henrik Klaunpoika Hornin johtamilla vapaaehtoisilla neuvotteluilla, joissa Suomenlahden pikkukaupungit siihen suostuivatkin. Kun Satakunnan ^kaupungit kuitenkin kieltäytyi-

D Suvanto 1973 s. 284ja 289, 2) Renvall 1949 bs. 30-41.

Rauman kaupungin kuva pormestari Matti Jussoilan 15.7. 1572

^ruttoon

kuolleen tyttären Margaretan votiivitaulussa Rauman kirkossa. Ruttoon kuolleita ei uskallet-

tu

haudata tavanmukaisesti ^kirkkoon, vaan heidät vietiin härkävaljakolla ja reellä kaupungin ulkopuolelle. Vainajan poika Matias johti kulkuetta, Karin-vaimo ^ajoi härkiä ja vainajan neljä

muuta

poikaa sekä herra

Martti,

Rauman lainsuomentaja- na

tunnettu

kirkkoherra seurasivat. Kaupungin liian ^vuorinen ympäristö ^ja kovin korkea rakennustapa osoittavat maalarin

^puuttuvaa

paikallistuntemusta, vaikka esim. kaksi kirkkoa

(seurakunnan

ja

luostarin)

sekä niiden välissä näkyvä raatihuo-

ne sopivat silloisenRauman kuvaan. Valok. Museoviraston kuva-arkisto.

vät eikä loppukesän jatkoneuvotteluistakaan ollut ^{apua, ryhdyttiin} kesäkuusta 1551 alkaen pakkotoimiin raumalaisten ja ulvilalaisten siirtämiseksi Helsinkiin.

³

Varsinainen pakkomuutto Helsinkiin näyttääkin tapahtuneen 1551—1552, jolloin raumalaiset ja ulvilalaiset keräsivät

^saatavansa

Satakunnan pitäjistä ennen lähtöään

(siihen

palataan s.

590).

Muutto oli tuskin kenellekään

^{mieleen, mutta}

jos päästi katkeruutensa valloilleen, niin kuin ulvilalainen Niilo Huovari, joka väitti, että ”nyt vallitsee juutin aika ja juutin laki”, sai maksaa vielä 40 markan suursakotkin kaiken päälle. Muuttovuoteen 1551 viittaa myös porilaisten muistelma

^v.

1564. että "mei- dän täytyi

^{muuttaa (Jumala}

tietäköön: meille köyhille vähäksi hyödyksi ja

^avuksi)

Ulvilasta Helsinkiin, jossa kuusi

^vuotta

asuimme.” Kun raumalaiset ja ulvilalaiset

3) Lähteenoja 1946^s. 110; Jaak k o 1a 1958s. 193—194.

12.3. 1557 saivat Venäjän sodan johdosta kuninkaalta luvan palata, jää etelässä asuinajaksi sanotut kuusi vuotta.

⁴

Vaikka suuri ^osa satakuntalaisista palasi Helsingistä kotiseudulleen heti luvan

saatu- aan,

oli eräitä, jotka hyvin menestyttyään jäivätkin Helsinkiin. Niinpä raumalainen Henrik Pietarinpoika

^(Pakila)

toimi 1550-luvulla Helsingin toisena pormestarina ja ulvilalainen Markus Sundergelt kaupunginvoutina.

⁵

Helsingin talouselämälle siellä

asuneet

satakuntalaiset ^antoivat erään erikoispiirteen, joka sitten hävisi heidän läh- tiessään: he harjoittivat laivoineen sieltäkin käsin vilkasta Pohjanmaan kauppaa.

Niinpä Mustasaaressa (Vaasassa) mainitaan 1553—1556 käyneen helsinkiläisiä eri vuosina ^{12, 3,} 5 ja 3. Vastaavasti Oulussa kävi 1553—1555 ^21, 12 ja 14 henkeä ^se- kä Kemissä samoina vuosina 21. 23 ^{ja 24} helsinkiläistä.

⁶

Luvut kuvastavat siis ^Sa-

takunnan kaupunkien vanhaa Pohjanmaan purjehdusta, johon pian palataan.

Kun suurin Helsinki-innostus meni ohi havaittiin ^taas, että Satakuntakin toki tarvitsi kauppapaikan. Vanhasta Ulvilasta ei sellaiseksi ollut, vaikka jokunen oppositio-por- vari oli sinne jäänytkin parempia aikoja odottelemaan.

⁷

^Porin kaupungin perustami- selle oli aivan luonnolliset

^perusteet.

Laivaväylä Ulvilaan oli jo siinä määrin

^maatu-

nut^8.

että purjehdus sinne oli tullut varsinkin suurille laivoille liian hankalaksi.

Sopivia uusia kaupungin paikkoja oli kuten ^Auvo Säntin kartasta ^näkyy oikeastaan kaksi: Porin nykyinen paikka Kokemäenjoen silloisessa suussa tai sitten Kokemäen-

saari varsinaisen avomeren äärellä. Paikan maantieteellisesti lyhyt siirto vain Poriin edusti tavallaan

minimiratkaisua, mutta

helposti voi ymmärtää, että juuri siihen pää- dyttiin. Sisämaan liikenteen kannaltakin kaupungin sijainti jokisuussa oli tavanomai- nen maalaiset pääsivät sinne helposti veneineen, joita tähän aikaan vielä runsaasti käytettiin. Toiseksi siirto sinne vaati paljon vähemmän esim. uuden maantien raken- tamista kuin siirto Kokemäensaareen asti olisi vaatinut. Poikkeama päätieltä jäi näin

myös lyhyemmäksi, menihän Turun—Pohjanmaan rantatie Kokemäenjoen yli ^jo Ul- vilan yläpuolelta Haistilasta

^{(s. 517).}

Kolmanneksi maan nousun jatkuvuudesta Ko- kemäenjokisuussa ei ollut vielä mitään käsitystä: tiedon

^puuttuessa

ei voi olettaa paikan valitsijoilta kaukonäköisyyttä, joka meidän aikanamme olisi normaalia. Sata

vuotta

myöhemmin jouduttiin siten Kokemäenjoen jatkuvan maatumisen vuoksi jäl- leen saman probleeman

^eteen, mutta

sillä kertaa se ratkaistiin muodostamalla kau- pungille eräänlainen ensimmäinen ’'ulkosatama”

(Santanenä).

4) Suol a ^{hti 1950s.} 156:Ro ^{o s} 1964^s. 197; Jaak ko 1^a 1958 s. 195.

5) Suolahti 1950s. 162, 180.182.

6) Lähteenoja 1946s. 174—175;Suolahti 1950 s. 150.

7) Vrt. esim. Larsköpman

i

Koivisto, joka tappeluistaan ja käräjillä meluamisistaan huolimatta maksoi toisten puolesta kruununveroja javalittiin Ulvilan ^pitäjän lautamieheksi 2.4. ^{1552. Roos 1964 s.} 125, 148, 171,

193.

8) Säntin kartta.Ruut h—J oki p i i 1958^s.266,

Porin kaupungin paikan valinta oli ^nuoren Juhana-herttuan suurimpia hallintotoimia herttuakunnassaan. Vaikka Kustaa-isä lienee ratkaissut siirtämisen periaatteessa ^jo ennakolta ja ^vaikka Juhanan

^varttuneet

neuvonantajat tosiasiassa hiukan valvoivat hänen ^toimiaan, tässä oli asia, jonka on täytynyt innostaa

nuorta

ruhtinasta. Hänen

antamansa

Porin perustamiskirja 8.3. 1558 oli alkuna ^laajalle toiminnalle. Juhana ehti rakennuttaa Porin itälaidalle jokirantaan komean kuninkaankartanon ja vedät- tää jo kiviä raatihuoneen mäelle todellista linnaa varten, joka tosin jäi tekemättä, kun herttuakunta väkivaltaisesti lopetettiin 1563. Hänen

^monet

^käyntinsä paikka- kunnalla selittynevät juuri tästä: hän tunsi saavansa suuria aikaan. Porin kaupungin paikka onkin Turun linnan rakennustöiden ohella pysyvintä, mitä Juhanan Suomen vuosista on säilynyt. ^Kun porilaiset v. 1564 anoivat Eerik XlV:lta privilegioittensa vahvistamista, he samalla pyysivät kaupungin paikan vahvistamista siihen mihin sitä parhaillaan rakennettiin, ”koska mistään ei voida parempaa asemaa löytää”.

⁹

Raumalaiset palasivat keväällä 1557 ^samaan aikaan kuin ulvilalaisetkin. Railakasta tunnelmaa kuvaa Helsinkiin jääneiden valitus, että raumalaiset ja ulvilalaiset eivät tällöin edes välittäneet tavaroittensa tullaamisesta, vaikka he purjehtivat Saksaan en- nen kotiin paluutaan, ^vaan "jokainen oli ^oma herransa”.

¹⁰

Porin perustamispäivänä 8.3. 1558 myös raumalaisille annettiin julistus, että porvareiksi haluavat saisivat

taas asettua

asumaan Raumalle. Samasta vuodesta alkavat myös Rauman ^pormes- tarien ja raatimiesten luettelot jälleen katkeamattomana sarjana. Lyhytaikaisesta ajatuksesta, että entiset raumalaiset pantaisiinkin palaamaan Helsingistä

^uuteen

Po- rin kaupunkiin vahvistamaan sen vielä liian vähäistä porvaristoa siis samalla luovut-

tiin.

¹¹

Pori kasvoi nopeasti merkittäväksi kaupungiksi: naapuriinsa Raumaan

verrattuna

si- tä suosi Pohjanmaan läheisyys ja siten suurempi takamaa. Jo hopeaveroluettelossa 1571 Pori on hiukan Raumaa suurempi ja keskimäärin paljon varakkaampi. Porissa oli tällöin 88 porvaria ja 7 kestiä; ^koko väestö on arvioitu noin 700:ksi. Raumalla oli samaan aikaan 78 porvaria ja 18 kestiä eli noin 620 hengen väestö.

¹²

Hopeaveroluettelon aikoihin Pori oli Turun ja Viipurin jälkeen maan kolmanneksi ja Rauma neljänneksi suurin kaupunki (pienempiä Helsinki, Porvoo, Tammisaari, Naantali). Pian 1600-luvun puolella tilanne muuttui: Helsinki kasvoi Satakunnan kaupunkien ohi ja uudet tulokkaat Vaasa ja Oulu alkoivat kilpailla Rauman kanssa.

Kaupunkien myöhemmät asukaslukuarviot esitetään tarkemmin väestöluvussa,

mutta

kaupunkien koon arvioimiseksi mainittakoon tässä, että tapulikauden lopulla ^1635,

9) Ruuth Jokipii 1958^s.274.

10) Suolahti 1950s. 157.

Il) Lähteenoja 1946s. 160 jas. 134—135; Jaak ko

1

^{a 1958s. 196.}

12) Grotenfelt 1887s. 162arvioi molemmat450 hengeksi; 12 K. R uuth 1899 s.78^sanoojo 700.

Porin kaupunki vuoden 1696 kartassa. Kaupunki sijaitsee joen etelärantaa seuraile- valla hiekkaharjulla. Pääkadut kulkevat kohtisuoraan jokea kohti ^ja

asutus

jää niiden varsille seitsemänä leveänä korttelijonona. Laivalaituri on melko täsmällisesti asu- tuksen keskusakselin kohdalla ja porvarien tavara-aitat rivittyvät sen molemmin puolin. Harjun korkeimmalla kohdalla on barokin

^tapaan

nurkkatontteja käyttöön ottamalla muodostettu

tori,

jonka keskellä seisoo vapaasti raatihuone

(suunnilleen

nyk. paikalla). Kirkko siitä länteen (nyk. museon

tontilla)

on ns. Pohjanlahden tyyppiä ^oleva länsitornillinen pitkäkirkko. Kaupunkia kiertää

^tulliaita,

jonka itäreu- nassa näkyy suhteellisen alavalla paikalla kuninkaankartano "ristirakennuksineen”

ja umpipihoineen

(nyk.

kirkon tienoilla). ^Piirtänyt Oloj Mört. Riksarkivel.

jolloin laadittiin ensimmäinen henkikirja, Porista tavattiin 470 ^ja Raumalta 321 hen- kiverotettua. Nämä vastaisivat vajaat 1 000 ^hengen ja vajaat 700 hengen kokonais- väkilukuja.

¹³

Suunnilleen samanlainen suhde oli kaupunkien maksamissa kruununve-

roissa,

jotka kuvastavat niiden arvioitua varallisuutta. Niinpä 1578 Pori maksoi tak- saveroa 100 ja Rauma 70 ^talaria, 1604 vastaavasti Pori 201 ja Rauma 160V

2

tala- ria sekä 1613 Pori 30lV

2

ja Rauma 234 talaria.

¹⁴

Varallisuus oli siis

^nousussa,

mutta

kaupunkien kokojen suhde pysyi entisellään ^koko tapulioikeuskauden ajan.

13) Ru uth—J^{oki p}

i i

^1958s.316—317; Hein o,Gradu,s.39.

14) Kerkk o n e n 1945s.49 ja 62; Ru u^th—Joki^p

i

^{i 1958s.307.}

b) Kaupunkien ulkomaankauppa

Satakunnan kaupunkien syntyaika 1300—1400 ^luku oli Hansakaupan ja hansakau- punkien kukoistusaikaa. Ruotsin ja Suomen ulkomaankauppa oli alkuaan

^suuntautu-

nut

pääasiassa suuriin ja vanhoihin, johtaviin hansakaupunkeihin Lyypekkiin ja Danzigiin sekä Suomenlahdella tietysti Tallinnaan ja Riikaan. ^Keskiajan lopulla

(1400-luvun

jälkipuoliskolla ja 1500-luvun

^alulla)

useakin pienempi Pohjois-Saksan kaupunki oli kuitenkin

noussut

edellisten rinnalle ja solminut kauppasuhteet ^Pohjo-

laan. Kauden kuluessa 1500-luvun lopulla ^näyttävät nimenomaan Pohjois-Saksan

"pikkukaupungit” erityisesti Stralsund

mutta

jonkin verran myös Rostock ^ja Greifswald sekä Itä-Preussin Königsberg päässeen Porin ja ^Rauman uusiksi ^kaup- patuttaviksi. Satakunnan kauppiaiden ulkomaankauppa oli valtaosaltaan

aktiivista,

toisin ^{sanoen he} purjehtivat omilla aluksillaan mainittuihin Saksan satamiin eivätkä jääneet odottelemaan hansakauppiaiden käyntejä, jotka olivatkin harvinaisia. ^Tau- lukosta 58 ^on

huomautettava,

että ^Tallinna kuului vuodesta ¹⁵⁶¹ Ruotsiin (ja Riika- kin vuodesta

^1621),

joten sinne matkustavien ei enää tarvinnut ^maksaa

^suurta

^meri-

tullia,

jota nämä luettelot

^koskevat,

vaan ainoastaan pikkutullia. ^Onkin

oletettava,

että vanhat suhteet erityisesti Tallinnaan ^säilyivät vilkkaampina kuin näistä hieman sattumanvaraisista numeroista näkyy.

Taulukko 58. Satakunnan kaupunkien porvareiden Baltian ja Saksan matkoja eräinä vuosina

Kaupunki ja Yhteensä

Tallinna Riika Königsberg Danzig Greifswald Stralsund Rostock Lyypekki

vuosi matkoja

Rauma 1556 1 3 4

Rauma 1557 3 1 2 6

Rauma 1583 ^{- - -} 3 ^- 1 ^- 6

10

Rauma 1584 2

21 38

Rauma 1585 2 1

25

Pori 1590 5 1 1 2 -9

Pori 1591 1 ^- 3 ^{- -} 2 1 7

Pori 1595 ^- 1 3 ^{- -} 2 1 7

Rauma 1596 2 1 6 3 12

Rauma 1597 ^{- -} 1 2 ^-

3-28

Pori 1615 5 5

Rauma 1615 1 11 2 712

Yhteensä 4 2 4 23 2 21 7 30 93

Lähteet:

Högman 1907, liite; Lähteenoja 1946 s. 244—246; Lähteenoja 1942 s. 43; Ruuth-Jokipii 1958 s. 283;Jokipii 1972 s. 65-66.

—— Vientitulli Tuontitulli (uksiisi)

Laivan omistaja

ja

tyyppi Kohde

ja

lähtöaika Paluuaika Viejiä Tuojia Talana, mk, Talaria, mk,

äyriä, pen. äyriä, pen.

Pori 1590 Lasse Niilonpoika (laiva) Stralsund 9.7. 25 14 15:— :2:

1 2

Matti Niilonpoika (laiva) Danzig kevät 10.7. 23 23 26:2:1:10V

2

Martti Markunpoika (laiva) Danzig kevät 10.7. 14 14 19:1 :2: — ^Pietari Mikonpoika (laiva) Greifswald kevät 10.7. 24 18 22:3:1:23 _Pietari Olavinpoika (laiva) Rostock 8.10. 16

9

16:2:5:3 _Simo Antinpoika (laiva) Rostock 20.10. 16

11

12:1:6:5 _Matti Niilonpoika (laiva) Danzig 20.10. 39 30 21:0:6:7V

2

Aksel Kurki Pietari Mikonpoika ^(laiva) (laiva) Danzig Danzig haaksirikko haaksirikko 20 15 14:1:2:16 10:3:4: 17V

2

Yhteensä

7

laivaa

9

matkaa

2

haaksirikkoa 192

1

18 154:— :4:13

Rauma 1600 Olavi Mikonpoika (kuutto) Stralsund 17.5. 28.6.

4 4

—:4:1: —:2:—

:—

Simo Laurinpoika (laiva) Stralsund 17.5. 28.6.

7 7

8:3:— :3V

2 5 å/2 :

—

:— :—

Jaakko Juhananpoika (laiva) Stralsund 10.5. 29.6. 12 12 10:2:3V

2 :3

4:—

Matti Rekonpoika (kuutto) Stralsund 20.5. 18.7.

4 4

—:4;6:— —;6:—

:—

Jaakko Juhananpoika (laiva) Lyypekki 15.9. 1.12. 15 10 33:

—:

12

l/2

:5'/

2

9:1:—:

Simo Laurinpoika (laiva) Lyypekki 16.9. 2.12. 14 14 19:— :7:6 —:10:—:

Yht.

4

eril. laivaa

6

matkaa 56 51 74:—:6:18 23:1:—:—

Taulukko 59. Porin

ja

Rauman ulkomaanpurjehdus eräinä vuosina Riksarkivet, Finska kameraiia voi. 81

ja

82 567

568 Vientitulli Tuontitulli (uksiisi)

Laivan omistaja

ja

tyyppi Kohde Lähtöaika Paluuaika Viejiä Tuojia Talana, mk, Talapa, mk,

äyriä, pen. äyriä, pen.

Pori Aksel Kurki (kreijari) Lyypekki 6.5.

. . 6 2

13:— :11; 11: :1V

4 ;—

Hannu Antinpoika (kreijari) Lyypekki 2.6. 19.

6. 8 II

9:— :15:— 13:— :5'/

2 :—

Hannu Antinpoika (kreijari) Lyypekki 9.9. 4.11.

Il 7

23: :10V

4 :-

3:-:27:

Aksel Kurki (kreijari) Lyypekki 17.9. 4.11.

3 6

37:— :8: 5:—:8:

Niilo Knuutinpoika (kreijari) Lyypekki 22.9.

. . 4 . .

9:—: 12

’/ 2 . .

Yht.

3

kreijaria

5

matkaa 32 26 92:— :24

3 /4 :—

33: :10'/

4 :—

Rauma Antti Henrikinpoika (kuutto) Greifswald 3.5.

2. 7. 3 I

I:—: 13

V 2 :—

—;—:29:—

Niilo Olavinpoika (kuulto) Lyypekki 4.5. 1.1.

6 7

I: :6V

4 :—

1;—

: 11 V 4 :—

Henrik Pertunpoika (kuutto) Danzig 4.5. 1.1.

5 6

I: :27'/

2 ;—

1; :30'/

2 ;—

Tuomas Jaakonpoika (kuutto) Stralsund 4.5. 1.1.

5 6

I; :14V

2 ;—

1: :11V

4 :—

Elin-rouva (kreijari) Königsberg 4.5. ..

8 6

2:— :ll: 3:— :2'/

2 :—

Jaakko Juhananpoika (kreijari) Lyypekki 9.5. 2.7. 10

9

s: :13V

4 :—

4;— :23

*/ 4 :—

Lauri Balzarinpoika (laiva) Lyypekki 10.5. 1.1.

3 2

36;—:37: 15;— :16‘/

2 :—

Matti Juhananpoika (laiva) Lyypekki 10.5. 1.1.

7 8

4:— ;16

2/4 :—

3;— :l4‘/

2 :—

Henrik Schmidt (kuutto) Stralsund 12.5.

8. 7. 4 5

1:—:19:

1 :

:23'/

4 :—

Elin-rouva (kreijari) Lyypekki 9.9.

9.

11.

7 7

14;— :8: 2:—:27V

4 :—

Lauri Balzarinpoika (laiva) Lyypekki 24. 10. 12

"I

~ 17:—:25:

\

-12-

Lauri Balzarinpoika (laiva) Turku

f I j

17 5:—:25:

j

Tuomas Jaakonpoika (kuutto) Lyypekki

. . . .

-

2 • ■

—;—:29;—

Yht.

9

eril. laivaa 12 matkaa 71 76 94;-:-:- 41:-:9'/

4 :-

Taulukko 60. Porin

ja

Rauman ulkomaanpurjehdus v. 1615 Riksarkivet, Finska kameralia voi.

8 1 ja

82

Kuten ^taulukot

^{(n:o 59-60)} osoittavat,

viejien ja tuojien määrä kaupunkien isoissa lai- voissa vaihteli ^yleisesti noin 10—30 henkeen kerralla

^(suurin

tässä ^todettu määrä

39),

pienissä kuuteissa

^taas

vain parista ^kolmesta kymmenkuntaan henkeen. ^Kau- punkilaisten laaja osallistuminen ulkomaankauppaan käy näistä luvuista selville.

Toisaalta ^näyttäytyy porvariston kerrostuneisuus: harvojen suurtuojien joukossa, jotka toivat monenlaisia tavaralaatuja, on runsaasti pieniä yrittäjiä, jotka eivät

^tuo-

neet muuta

kuin suolaa. Edelleen voidaan ^havaita, että porvari ei ollut mitenkään sidottu vain yhteen

^laivuriin,

vaan toi

tavaransa

monessakin laivassa eri kaupungeis-

ta.

Niinpä seuraavassa vuoden 1590

otteessa (taulukko 61)

vaikka siinä ^{on eritelty} vain kolme laivaa, on jo viisi sellaista porvaria, joilla ^on tavaroitaan kahdessa lai- vassa. Monien laivojen käyttö kuljetuksiin oli ilmeisesti sääntö: sehän oli turvalli- sempaa. porvarilta ei mahdollisessa haaksirikossa

^mennyt

kaikki

tavarat.

Toisaalta näkyy, että viejien määrä yleisesti ^hiukkasen ylitti tuojien määrän. Tämän voi selit- tää

^siten,

että jokunen tavaranlähettäjä halusi maksun mieluummin ^puhtaana rahana kuin tuontitavaroina.

Itämeren Hansa-kaupan keskus Lyypekki ^oli suomalaistenkin suolakeskus. Sisä-

maasta

Liineburgista vuorisuola tuotiin maitse Holstentorin luona oleviin suola-ait- toihin (kaupunginportista

oikealle),

joista se lastattiin Trave-joelle ankkuroituihin

aluksiin. ^Kuva Lyypekin esittelyvihkosesta ^1973.

Satakunnan kaupunkien välillä voi havaita sen

^eron,

että Raumalta vietiin lehtereitä ja puuastioita, joita Porissa ei ^esiinny. Pori

taas

vei selvästi enemmän

^tervaa,

^lautoja ja ^halkoja. Niinpä niin varhain kuin v. 1590 Porin porvarin Matti Niilonpojan ^laiva vei Danzigiin 14 eri lähettäjältä yhteensä 119 tynnyriä

^tervaa.15

Myös hylkeenrasvaa eli traania näyttäisi ^viedyn enemmän Porin kautta. Maalaisten vientitavaroissa oli kuivattu

^kala,

erityisesti säynävä ja hauki, varsin yleistä, ^kun

^taas

kaupungit veivät vain vähän sitä. Sen ^sijaan suolalohi esiintyy myös kaupunkien vientitavarana. Voi.

vuodat ja laudat ^{olivat yhteisiä}

vientitavaroita,

kun

^taas

kattotuohet ^näyttävät olleen erityisesti maalaisalusten vientitavara.

Taulukko 61. Eräiden Poriin saapuneiden laivojen lastit v. 1590 (Oteem. tulliluettelosta)

~ Görlitzin Pakka- Stettinin

Laiva_Jja tuoja_J Suolaa Hamppua Pilkkoa

verkaa lakanaa verkaa

Lasse Niilonpojan laiva Stralsundista 9.7.

Lasse Niilonpoika 6tyn

Sipi Tuomaanpoika 6tyn

PaavaliTuomaanpoika 4tyn

EskelOlavinpoika 6tyn

Perttu Pietarinpoika 9tyn

Reko Paavalinpoika 3tyn

PrusiMikonpoika 3tyn

Antti Mikonpoika 2tyn

PietariErkinpoika 8tyn 2 syltä

Pelle Pietarinpoika 4tyn

Tuomas Tuomaanpoika 12tyn

Joen Olavinpoika 4 tyn

Simo Antinpoika 14^tyn

Perttu Matinpoika 8tyn

Yht. 14 tuojaa 89tyn ^- 2 syltä

Martti Markunpojan laiva DanzigistalO. 7.

Martti Markunpoika 24tyn 2 kipp. 2 syltä

Erkki Matinpoika 6tyn

V 2

^kipp.

Tuomas Tuomaanpoika 12tyn 1 kipp. 3syltä

Niilo Laurinpojan Biritta 20tyn

Matti Laurinpoika 12tyn 1 kipp.

JaakkoKlemetinpoika 9tyn

Paavali Olavinpoika 6^tyn

V

2kipp.

Antti Mikonpoika 6tyn

15) RA. Finska kameralla voi. 81. fol. 11.

Niilo Eskonpoika lOtyn ^{_ _ _ _}

HeikkiJaakonpoika 8tyn ^_ _

_ _

HeikkiPentinpoika 12tyn ^{_ _ _ _}

Erkki Eskonpoika lOtyn ^{_ _ _ _}

Tuomas Mikonpoika lOtyn

V 2 ^kipp.

^{_ _ _}

MelkiorLaurinpoika 8tyn '/₂kipp. ^{_ _ _ _}

Yht. 14 tuojaa 153tyn 6kipp. 5 syltä

Pietari Olavinpojan laiva Rostockista 8.10.

Pietari Olavinpoika 6tyn ^{_ ~ _}

EskoOlavinpoika 8tyn I syli ^{~ _}

Tuomas Tuomaanpoika 24tyn 2 syltä

V 2 ^syltä V 2 ^syltä

^{I syli}

PietariErkinpoika 20tyn 2 syltä '/

2 syltä

V 2 ^syltä

^_

SimoMatinpoika 5^{tyn _ _ _ _}

HeikkiPentinpoika 12tyn ^{_ _ _}

Sipi Matinpoika 7tyn ^{_ _}

TuomasMikonpoika 7tyn ^{_ _}

Sipi Mikonpoika 6tyn ^_

Yht. 9 tuojaa 95tyn 5 syltä

I

^{syli • syli 1 syli}

Luettelojen vanhuuden vuoksi ei kummallakaan puolella vielä ^viety elävää ^kar- jaa, kuten myöhemmin 1600-luvulla.

Suola on ylivoimainen tuontiartikkeli sekä kaupungissa että ^maalla. Niinpä Poriin

tuotiin 1590-luvulla ulkomailta noin ^{1 100—1} 200 tynnyriä suolaa vuodessa ^{ja Rau-}

malle v. 1 600 ^yli 500 tynnyriä.

(Kun

ulkomainen suolantuonti oli ^v. 1615 laskenut

Porissa 346 tynnyriin ja Raumalla 443 tynnyriin, merkinnee se Tukholman tuonti-

osuuden jyrkkää

nousua).

Yleensä yksi laiva toi suolaa noin 100—150 tynnyriä, joka

jakautui 10—15 porvarille, ei kuitenkaan

tasaisesti;

monien parin kolmen suolatyn-

nyrin tuojien vastapainona

tavataan

joitakin jopa 24 tynnyrin tuojaa. Monenlaiset

ostokankaat

(mm.

piikko. pakkalakana.

^verka,

englisk. görlisk,

twifler)

olivat ^tyypillis-

tä yksinomaista kaupunkituontia. Kankaita näyttävät

^tuoneen

harvemmat porvarit

kuin suolaa.

Viinit, sima,

olut ja humala tulivat niinikään vain kaupunkeihin suhteel-

lisen harvoille kauppiaille

(taulukko 62).

Hyvää hamppua tuotiin erityisesti Danzigista

kaupunkeihin. Sen sijaan

^rautaa

ei

saatu

Saksasta ^vaan

^Ruotsista,

joten ^{se ei}

esiinnyt lainkaan näissä tullitileissä. Todennäköisesti kaupunkien Tukholmassa

käyneet pikkualukset. joista ei ole säilynyt tulliluettelotietoja.

ovat tuoneet

sitä Suo-

meen ainakin saman verran kuin talonpoikaisalukset paluulasteissaan, koska

^tuo-

miokirjalähteet

osoittavat,

että suomalainen talonpoika normaalisti hankki

^rautansa

lähimmästä kaupungista.

Taulukko 62. Porissa 1589 ulkomaisistajuomista makseltu aksiisi RA. Finska kameralla voi

81:

1— 1 ^v.

, Reinin Ranskalaista Stralsundin Stralsundin Rostockin Rostockin Tynnyri-

Maksaja viiniä ^viiniä simaa ^olutta simaa olutta olutta¹

Saavia ^{Häränpäätä} Tyn. Tyn. Tyn. Tyn. Tyn.

TuomasTuomaanpoika ^_ 1 1 ^{_ _}

Pietari ^{Erkinpoika _} 1 1 4 1

Simo^{Antinpoika _ _} 1 j 2

Pietari^Mikonpoika 1 ^_ I

PerttuPietarinpoika ^_ 1

Rodger Heikinpoika ^—— ₂

TuomasMatinpoika ^{_ _} _I

Lasse Rijs ^{_ _}

I

MarttiMarkunpoika ₁ _

Matti Tuomaanpoika ^_ ₂

NiiloKnuutinpoika ^_ _I

MattiLaurinpoika ^_

Paavali Olavinpoika 1 I

SipiMikonpoika ^_____ ₁

PerttuMatinpoika ^_____ ₁

PaavaliTuomaanpoika ₁

LasseLaurinpoika ^{_ _} 6²

Yhteensä 17 tuojaa 1 3 3 3 2 18 6

'TofTelbijr

2Vapautettukuninkaan^kirjeillä veroista^jatullista.

Oluen nauttiminen oli sekä kruunun tilikirjojen että kertovien lähteiden mukaan 1500-luvun Ruotsi-Suomessa varsin suurisuuntaista.

Porin,

Rauman ja muiden ^ku- ninkaankartanoiden tileistä nähdään, kuinka niissä valmistettiin vahvuudeltaan aina- kin neljänlaista olutta:

herranolutta, voudinolutta,

soininolutta ja

ruokaolutta;

mikä osattiin kartanoissa osattiin epäilemättä muuallakin. Vaikka Suomen oma olut ^oli niin hyvässä

maineessa,

että sitä vietiin Ruotsiin, juhlatilaisuuksiin hankittiin myös hansakaupunkien olutta. Sen määrä

^(runsas

30 tynnyriä

vuodessa)

oli melkoisen kaupungin ja suuren kauppa-alueen sekä juomatavat huomioon

ottaen

kuitenkin varsin vaatimaton: sitä annettiin todella vain juhlan silmään. Ilmeisesti säätyläisten kulutukseen meni pieni määrä ^valko- ja punaviiniä eli Reinin viiniä ja ranskalaista viiniä. Läheskään Olaus ^Magnuksen kuvaamalle tasolle näiden käyttö ei yltänyt,

mutta

hän on oikeassa ^siinä, että nämä harvinaiset

tuotteet

kaupan välityksellä peri- feriassakin sentään tunnettiin.

¹⁶

16) Melander 1911 s. 354-355; Vilkuna 1935 s. 175-178; Lähteenoja 1946 s. 117; Ruuth- Jokipii 1958^s.282;Olaus M^ag n u s (suomennos 1973) s.81-84.

Satakunnan kaupunkien Baltian purjehdus olisi ^varmaan jäänyt vähemmälle ilman sotilaskuljetuksia, joihin laivoja omistavat porvarit lähes vuosittain velvoitettiin.

Vaikka kruunu maksoi niistä tavanomaisen rahakorvauksen, joka ainakin periaat-

teessa

peitti kulut, niiden katsottiin ^olevan epäedullisia komennuksia, jotka ehkäisivät porvareiden varsinaista elinkeinonharjoitusta. Niinpä kun Herman Fleming 6.7.

1577 määräsi kolme raumalaista laivaa

^(Juhana

Mikonpojan ¹⁰ lästin, Häväisten Juhanan 9 lästin ja Sven Pertunpojan 10 lästin aluksen) saapumaan kuljetustehtäviin kesäiseksi Jaakonpäiväksi Kymijoen suulle Kuussalon ^salmeen, hän lupasi neljän suuren laivan jäädä kotiin

^(Matti

Jussoilan 12 ^lästin, Juhana Pietarinpojan 30 ^lästin, Kaisa Paharannan 25 lästin ja Henrik Bonden 10 lästin alusten), "jotta raumalaiset saisivat tänäkin suvena elatuksensa”. Viimeksimainitut säästettiin nyt, jotta he toi- sella kertaa sitä mieluummin tulisivat ^ja

^nyt

matkalle ^käsketyt saisivat silloin ^jäädä kotiin, kirjoitti Fleming sovitellen.

¹⁷

Ennätyksen kruunun kuljetuksissa lienee

saavuttanut

porilainen porvari Juhana Elofin- poika. Vuonna 1574 hänen 12 lästin ^aluksensa kuljetti ^ruutia ja luoteja Tukhol-

masta

Viipuriin. Paluumatkalla se vei sotaväkeä Tallinnasta Suomenlahden yli, mutta haaksirikkoutui Uudenmaan rannikolla. Uusi 14 lästin laiva oli muutamia vuosia kulussa. ^V. 1580 se vei kruunun lohi- ja siikasaaliin Porista Tukholmaan,

mutta

haaksirikkoutui paluumatkalla, niin että miehistökin vain hädin tuskin pelastui. ^Nyt rakennettu pienempi 7 lästin alus kuljetti 1584 ratsumiehiä ja hevosia ^Ruotsiin,

mutta

tuhoutui paluumatkalla syysmyrskyssä. Tämän jälkeen Juhana Elofmpoika rakensi yhdessä porvari Olavi Martinpojan kanssa 18 lästin aluksen. Se kuljetti 1589 Porista vuotuis- ja apuveron "rasvatavaroita” Tallinnaan ja sai siitä rahti- maksunsa. Paluumatkalla ^se kuitenkin ajautui maihin Hangon luona.

¹⁸

Raumalaisten rahtimatkoista kertoo mm. Juhana ^III:n kirje Tukholmasta 1590.

Porvari Simo Olavinpoika ja ilmeisesti hänen perämiehensä Augustinus Heikinpoika olivat vieneet Tukholmasta lautoja ja hevosia ^{Narvaan ja}

^tuoneet

sieltä palatessaan tataarien lähettiläät (Tatarske

^Sendebud)

Tukhomaan. Ruotsi näet neuvotteli näi- den arokansojen kanssa saadakseen taustatukea vahvistuvaa ^Venäjää vastaan. Rau- malaisille oli jo maksettu 5V

2

talaria rahtimaksua ^ja

^annettu

viidellä talarilla muo- navaroja. ^Kun he vielä veisivät lähettiläät takaisin ^Narvaan, voudin olisi maksettava heille lisää 8 talaria rahtia ja perämiehelle 4 talaria.

¹⁹

Jokin määrä rauhanomaistakin kauppapurjehdusta suuntautui silti Baltiaan. Niinpä 1603 ^Rauman

raastuvassa

kerrottiin Yrjänä-suutarin purjehtineen Riiaan, jonne hän oli ^vienyt mm. lihaa. Kun hänet samalla kertaa tuomittiin hankkimaan ensi tilassa

^ta-

17) Lähteenoja 1952 s. 150—151.Asiakirja nykyään TMA, Rauman maistraatti Ebl 18) Porin raadintodistusJuhana Elofinpojalle 14.3. 1589,RA. Städernas^Acta.

19) Juhana 111 Tukholmasta 14.8.1590Mikko Paavalinpojalle. Kungliga biblioteket,Finskahandlingar D

461:

^3,

kaisin Klemetti Rennerin laivan

^varusteet

Haapsalusta Viron länsirannikolta, on yk- sinkertaisin selitys, että ^{hän on tehnyt} matkansa, johon molemmat kaupungit sisäl- tyvät, Rennerin laivurina tai perämiehenä.

²⁰

Porin

raastuvassa

v. 1634 pantiin mie- hiä sovittelemaan Simon Sassen ^ja hänen laivakuntansa kesken syksyllä 1634 ^Haap- saluun ^tehdyn matkan rahtimaksuista. Hevosesta maksettiin ^{1 talari,}

^varsasta

^{7 mk,} tokista veistettyjä lautoja 14 äyriä, 1 taakasta tuohta ¹ äyri, lehmän vuodasta ² äy- riä ja dekkeristä vuohennahkoja 4 äyriä rahtia. Sitten kun Sasse oli

nostanut

tämän rahtimaksun, hänen asiansa oli maksaa palkka perämiehelle.

²¹

Niin kauan kuin valtakunta soti pääasiassa

Baltiassa, (Tanskan _sota 1563—71,

Ve- näjän

^sota

1570—1595, uusi Puolan

^sota

1601

^alkaen)

sotilas- ja huoltokuljetukset suuntautuivat ^yleensä Viron satamiin. Riian operaation aikana 1616—1620 kuljetuk-

set

suunnattiin tietenkin sinne ja kun

^sota

sitten siirtyi Itä-Preussiin, purjehdukset pitenivät Itämeren etelärannalle asti.

Raumalla kerrottiin tammikuussa ^1627, että edellisenä purjehduskautena (=1626) Lauri Baltsarinpojan suurempi kreijari oli vienyt Kuninkaallisen Majesteetin sotavä- keä Preussiin. Sen todisti myös Sipi Jaakonpoika ”ja

muut

Raumalta olleet kippa- rit”: lukuisia raumalaisia aluksia oli siis osallistunut operatioon.

²²

Keväällä 1628 maaherra

^taas

keräsi aluksia samanlaisiin kuljetuksiin.

²³

Preussissa taisteltiin Puolaa

^vastaan

vuosina ^1626—1629,

^mutta

vuodesta ^{1630, jol-} loin Ruotsi auttamalla Stralsundin kaupunkia käytännössä liittyi 30-vuotiseen so- taan, sotatoimet ^siirtyivät 18 vuodeksi ^Saksaan.

²⁴

Stralsundista tuli erityisesti 1630

1640-luvuilla tärkeä purjehduskohde, koska ^se oli Satakunnasta kootun Porin ryk- mentin varuskuntakeskus.

²⁵

Siellä syntyneitä velkajuttuja ratkottiin ^mm. Rauman

raastuvassa.²⁶

Porin ja Rauman porvarit joutuivat näin kolmen miespolven aikana enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti ^seuraamaan Ruotsin sotien vaiheita ja lai- voissaan kuljettamaan mannermaalle oman pienen osansa niistä joukoista, jotka

^te-

kivät Ruotsista lyhyeksi aikaa suurvallan.

Saksan suunnan tärkein kaupallinen purjehduskohde oli Lyypekki. Raumalla ^v. 1625 Hannu Magnus vaati Östen Hannunpojalta 82 talaria, jotka hän oli tämän puolesta maksanut Lyypekissä.

²⁸

V. 1627 Pentti Riikola oli jäänyt velkaa Lyypekin ^Frans Klinckille. Tämä velkoi häntä Jaakko Woijolan välityksellä.

²⁹

V. 1630 selvitettiin

20) Lähteenoja 1952s.6,

21) Porinraastupa 22.12. 1634, VAa 1: 89 22) Lähteenoja 1952^s.31.

23) Sama,s.40.

24) Lähteenoja 1952s.87:vuoden 1638laivaus.

25) Lindh, Björneborgsregemente(1928)s.29—31 ^ja43.

26) EverstiMikael^JordaninStralsundissaantama velka;Lähteenoja 1952 s. 110.

28) Lähteenoja 1952s.23.

29) Ibms.^30,

monimutkaisia luottosuhteita, jotka olivat

syntyneet

Lyypekissä vierailleiden rauma- laisten kesken. Sipi Paavalinpojan oli maksettava Heikki Simonpojalle ⁴ talaria,

mutta

hän oli saapa Martti Joninpojalta 2 talaria, jonka lisäksi Martin oli hänen puolestaan maksettava 2 talaria Pietari Pietarinpojalle.

³⁰

On aivan näkevittään veikot istumassa Lyypekin kuuluisassa ”Schiffergildessä” hyvän Braunschweigin oluen ää- ressä, sillä tällaiset mitättömät vippilainat eivät toki ^syntyneet varsinaisissa ^kauppa-

toimissa.

V. 1632 Baltsar Laurinpoika kertoi porvari Pietari Laurinpojan jättäneen hänelle Lyypekissä 3 lästiä eli 36 ^tynnyriä suolaa kuljetettavaksi kotiin. Hän oli luvannut maksaa suolan Raumalle

saavuttuaan

traanilla.

³¹

V. 1633 oli useitakin raumalaisia käynyt Lyypekissä. Juhana Matinpoika oli ^vienyt sinne myös Simo Paavalinpojan tavaroita.

³²

Pietari Laurinpoika oli siellä ^{lunastanut joitakin Samuel} Melkiorinpojan panttaamia vaatteita

³³

ja Oulusta Raumalle Hannu Magnuksen kreijarissa purjehti-

nut

Paavali Sipinpoika oli unohtanut hänen ^mukanaan lähetetyn lohitynnyrin lai-

vaan,

joka jatkoi heti Lyypekkiin.

³⁴

Siellä perämies ^Tuomas Laurinpoika oli

^myynyt

lohen 8

riikintalarilla,

jonka hän sitten tilitti omistajalle Raumalla.

³⁵

Keväällä 1635 Juhana Heikinpojan ja muidenkin velallisten käskettiin maksaa velkansa ^Lyypekin Petter Magnukselle tulevana kesänä.

³⁶

V. 1639 Lyypekin Johan Phinhoffen kantoi samoin

saatavansa.³⁷

Syyskuussa 1638 peräti kenraalikuvernööri kehoitti raumalaisia ^yleisesti lähtemään Turkuun selvittämään asiansa lyypekkiläisten luotonantajien kanssa.

³⁸

Varmaankin nämä olivat

^saaneet

kuulla kauppajärjestelmän muutoksesta ja halusivat siksi tehdä lopputilin niiden maakaupunkilaisten

^kanssa,

^joiden oli lopetettava ulkomaankaup- pansa.

Lopputiliasioihin liittyivät myös

^seuraavat

jutut. Porvari Juhana ^Sipinpoika oli 1635 lähettänyt lankonsa Melker Henrikinpojan tavaroita myytäväksi Lyypekkiin 50 rii- kintalarin

^arvosta,

jotta Melker maksaisi summalla velat porvari Hannu ^Phinhage- nille siellä

^(Sama

kuin Johan Phinhoffen edellä?). ^Kun näin ei vielä

^vuoteen

1639 mennessä ollut tapahtunut, Juhana haki

^saatavansa

oikeusteitse.

³⁹

Huhtikuussa 1637 ^Rauman

^raastupaan

ilmestyi Lyypekin porvari Melckior ^Fandijck esittäen so- pimuksen, jonka mukaan hän oli

ostanut

Baltsar Laurinpojalta kreijarin

(ison laivan)

30) Ibms.46.

31) Ibm^s.54 jas.67, 32) Ibms.^60.

33) Ibms. 61.

34) Ibms.63.

35) Ibm^s.70.

36) Ibms. 74.

37) Ibm^s. 106.

38) Ibms. 96.

39) Ibms. 102.

3 000 kuparitalarin hinnasta. Ilmeisesti

tunnettu

raumalaispurjehtija luopui laivastaan uuden kauppapakon vuoksi. ^Hinnasta oli jo suoritettu tavaroina ja rahoina I 500 ^ku- paritalaria ^{ja vielä} oli toimitettava 5 lästiä

⁽⁶⁰

tynnyriä) suolaa. Kun Baltsar ei kui- tenkaan ollut luovuttanut laivan

irtaimistoa,

lyypekkiläinen pyysi hintaan ^alennusta.

⁴⁰

Harvemmin puhutaan Preussista tai Danzigista. V. 1629 raumalainen Tuomas Si- monpoika Laggari oli lainannut Preussissa parilta Lapijoen ja Murtamon kylän so- tamieheltä joitakin talareita: arvattavasti kaikki olivat olleet siellä sotaretkellä.

⁴¹

^V.

1631 oli sen sijaan kyseessä rauhanomainen matka. Lauri Baltsarinpojan laivuri oli maksanut Henrik Brunille Königsbergissä 375 V 4 riikintalaria, jotta tämä ostaisi niillä Hannu Magnukselle Danzigista laivatarpeita. Kun Hannu ei heti halunnut maksaa

tilaustaan,

laivatarpeet tuomittiin Lauri Baltsarinpojalle pantiksi, kunnes tilaaja mak- saisi niiden täyden hinnan.

⁴²

Samainen Henrik ^Bruun oli "Ison-Hannun” ^kauppa-

tuttava.

V. 1628

kerrottiin,

että ^Hannun laivaan oli edellisenä kesänä Göteborgiin aiotulla matkalla tullut

^vuoto.

Siksi hän oli Bornholmissa myynyt koko laivansa vil- ja- ja tervalastin Henrik

^Bruunille,

^joka oli vienyt sen Saksaan.

⁴³

Hannu Magnuk sen laivanvarustus oli muutenkin suurisuuntaista. Hänellä oli

^laiva,

^jonka oli 'Poh- janmerellä”

^(ehkä

Hollannissa?) rakentanut ^muuan mestari Cornelius. ^V. 1633 siitä oli vielä erä maksamatta ^ja Kalmarin pormestareilta ^pyydettiin siksi todistusta asi-

asta;

Cornelius lienee ennen äskeistä kuolemaansa toiminut Etelä-Ruotsissa.

⁴⁴

Vallan harvinaista oli vielä purjehdus Tanskan salmien läpi. jota Hannus Magnus kesällä 1627 suunnitteli. Joskus sitä kuitenkin tapahtui. ^V. 1584 mainitaan ensim-

mäinen porilainen alus Juutinrauman tarkoissa tulliluetteloissa.

⁴⁵

Rauman

^raastuvas-

sa joulun alla 1598 tuomittiin Niilo Olavinpoika suorittamaan Klemetti Kristofferin- pojalle suola ja kaksi

lehmännahkaa,

jotka hän oli

antanut varastaa

laivastaan ^Juu- tinraumalla nähtävästi tullinkantopaikassa.

⁴⁶

Vastaavanlainen tarmokas porilainen, ^jonka laivat liikkuivat monella

^suunnalla,

oli Jochim Schultze

^{(s. 474).}

Odottaessaan 8.5. 1638 Reposaaren

^satamassa

tuulta Tukholman matkalle lähteäkseen ^{hän pyysi} Porin raastuvanoikeudelta virallista

^to-

distusta hänelle sattuneista merivahingoista. Kävi

^ilmi,

että v. 1617 hän oli menettä-

nyt

kuuton tavaroineen ^Pohjanmaan matkalla. ^V. 1621 häneltä oli haaksirikkoutu-

nut

kreijari, joka oli lastattu suolalla ja oluella. ^Tapaus oli

^sattunut

Stralsundin edus- talla ja ^kolme ihmistä oli samalla hukkunut. V. 1626 häneltä oli

^mennyt

ruislastissa ollut kreijari Ahvenanmaan vesillä. Porin

^satamassa

Schultze oli v. 1634 menettänyt

40) Ibms.82—83.Suomennoksessa onvirhe:vaijeria, p.o. kreijaria.

41) Ibms.48.

42) Ibms.51.

43) Ibms. 41.

44) Ibm^s. 61.

45) Ruut h—Jokip i

i

^1958s.279.

46) Lähteenoja 1952,s.4.

suolaa ja muita tarpeita ^{täynnä olevan} aitan, jonka tulva ja suuri myrsky oli kaata-

nut

virtaan. V. 1637 hän oli vihdoin kadottanut kuuton Gotlannin luona. Näiden vahinkojen vuoksi hän oli lopulta ^joutunut suuriin velkoihin.

⁴⁷

Porin Saksan-pur- jehduksesta kertoi myös Agnes, Pentti Markunpojan leski v. 1632. Hän oli lähettä- nyt tavaroita Saksaan Matti Klemetinpojan laivalla,

mutta

oli vielä niistä saamas- sa.

⁴⁸

Suomen tullitilastojen puutteellisuus, jonka syihin ei tässä voida syventyä, aiheuttaa

sen,

ettei Porista ^ja Raumalta ole kunnollisia vienti- ja tuontitilastoja käytettävissä myöhemmältäkään 1600-luvulta, ei edes niiden tapulikaupunkiajalta. Harvinaisen poikkeuksen muodostaa tärkeimmän tuontitavaran suolan tullitilasto ^1629—1636, jonka Veikko Kerkkonen ^on julkaissut.

⁴⁹

Satakuntaan vaikuttavien kaupunkien osalta tulos on seuraava (luvut täysiä suolatynnyreitä):

Taulukko 63. Länsi-Suomen kaupunkien suora suolantuonti eräinä vuosina Veikko Kerkkosen mukaan; luvut tynnyreitä

Vuosi

1629

1631 1633 1635 1636

Turku 10 183 6 242 6 139 8 600 6 795

Uusikau-

punki 474 133 197 1 268

Rauma 677 402 574 ^? 1 262 836

Pori 18

'

- 38

Koko

Suomi 18 087 10 808 11 086 19 330 7 936

Satakunnan omien kaupunkien Rauman ^ja Porin osuus maan suolantuonnista oli siis vaatimaton; neljänä ensimmäisenä esimerkkivuonna 4—5 prosenttia, viimeisenä epä- tavallisen pienenä esimerkkivuonna tosin poikkeuksellisesti ^{n. 11} prosenttia. Kuten nähdään, absoluuttiset määrät

ovat

vähentyneet 1590-luvulta tai vuodesta 1615 las- kien kovasti: Tukholmasta ^on jo tullut etenkin Porin suolanvälittäjä, kun

^taas

^Rau- ma on säilyttänyt entisen asemansa suorana suolantuottajana; viiden eri vuoden yh- denmukainen tulos voi tuskin olla

^sattuma.

Tuonnin pienuuteen vaikuttanee toisaalta Pohjanmaan kaupan menettäminen, toisaalta se, että Ylä-Satakunta sai suolansa Tu- rusta, joka yksin toi maahan ^yli puolet kaikesta Suomen ^suolasta, sekä pieni ^osa Ala-Satakuntaa jo äsken perustetusta Uudestakaupungista.

47) Porinraastupa 4.6. 1638, VA^a

1:

^125.

48) Porinraastupa 11.4. 1632.VA^a I;60.

49) Kerkkonen. ^Suomenkauppatilastoa 1600-luvulla(1938). H. Ark. 44^s.97—98

c) Tukholman ^kauppa

Ulkomaiden ^jälkeen Porin ja Rauman tärkein kauppatuttava oli Tukholma. Sen mer- kitys kulutuskeskuksena ei 1500-luvulla vielä ollut kovin ^suuri, sillä alle 10 000 asukkaan kaupunki sai ympäristöstään Mälarin maakunnista ja Ahvenanmaalta hel- posti huoltonsa. ^Vasta kun Tukholmasta 1500-luvun lopulla alkoi muodostua vaki- nainen pääkaupunki ^ja etenkin Ruotsin uudelle laivastolle huomattava varuskunta- keskus, sen oma huoltokin vaati enemmän. Sen sijaan Tukholma oli vanhastaan huomattava kauppakeskus, muuan Hansa-kaupan ”eteentyönnetyistä asemista”, jon- ka saksalainen suurporvaristo välitti ^mm. suurimman osan Keski-Ruotsin kuparin- ja raudanviennistä. Näiden päävientitavaroiden lisäksi Tukholma välitti kaikkea mahdollista, joten se lähimpänä kaupan keskuksena muodostui myös Satakunnan kaupunkien vilkkaaksi kauppatuttavaksi. Hallituksen suosio, joka 1600-luvun alulta alkaen ilmeni myös lainsäädännössä, tehosti sen kaupallista johtoasemaa ja edisti pääkaupungin väkiluvunkin kasvamista.

Suomen 1600-luvun ^kauppa- aluksista ei ole hyviä ^malleja säi- lynyt,

_mutta

oheinen ^{ns. Hauhon} kirkkolaiva vuodella 1609 ^on ajallisesti ^ja malliltaan melko ^lä- heinen tässä kuvatuille laivoille.

Laivan tykistöä on ylikorostettu

ja 1700-luvulla tapahtuneessa

korjauksessa takilaa on hiukan

modernisoitu. Museoviraston ku-

va-arkisto.

Tukholman purjehduksen tavaraluettelo voitaisiin ^koota tuomiokirjoistakin. Rauman Olavi Sipinpoika vei 1611 lautoja Tukholman kuninkaanlinnaan ja Erkki Martinpoi- ka 1634 kruunun ostamia tuohia.

⁵⁰

Porin Lauri Juhananpoika Karhu kuljetti syk- syllä 1635 tuohta ja niiniköysiä myytäväksi Ahvenanmaalle.

⁵¹

Porilainen Agnes, Pentti Markunpojan

^leski,

vei 1626 pääkaupunkiin leiviskän kuivattuja haukia.

⁵²

Rauman Erkki Matinpoika kuljetti 1625 puoli leiviskää lihaa Tukholmaan.

⁵³

Elävien lampaiden viejinä mainitaan 1631 ^Rauman Heikki Eskonpoika,

⁵⁴

1634 Porin Martti-

seppä

⁵⁵

ja 1637 Porin Yrjänä-suutarin vaimo Elin.

⁵⁶

Paluulastina tuotiin tavalli- simmin suolaa ja

^rautaa.

Niinpä Porin Lauri Juhananpoika Karhu oli v. 1623

tuo- nut

Antti Keisarille ja Heikki Isosormelle (Storfinger) ¹⁴ tynnyriä suolaa, 9 leiviskää

rautaa

ja 1 000 rautanaulaa.

⁵⁷

Yksityisesimerkit sopivat hyvin yleiskuvaan.

Kun raastuvanoikeudessa valitettiin, että Tukholman kävijöiltä oli hävinnyt kattila tai

^rautapata,58

kyseessä oli ilmeisesti Skeppsbrolla tapahtunut näpistys. Jos taas ka- doksissa oli ankkuri tai ^laivavene, oli jouduttu tappiolle taistelussa _myrskyjä vas-

taan.

Merenkulun vaikeudesta varsinkin myöhäsyksyllä

tavataan

kaunopuheisia

to-

disteita. Esim. vuonna 1632 porilaiset Tuomas Olavinpoika ja Juhana Yrjänänpoika- niminen räätäli olivat lainanneet aatelismies Hannu Hannunpojan laivaa Tukhoman matkalle. Syksyisellä paluumatkalla he saapuivat "kurjaan

satamaan

nimeltä Svin- hamn” (sekä Ahvenanmaan Jomalassa että Lumparlandissä on Svinö). Siellä he ei- vät kolmeen päivään koskeneet alukseen, jolloin se jäätyi kiinni ja lopulta murtui.

Vaikka alus saatiin keväällä kotiin, vuokraajat tuomittiin korjaamaan se ja maksa- maan seisonta-ajasta johtuva tappio.

⁵⁹

Myöhäsyksyllä 1633 porilainen Erkki ^Heppoisen alus, jossa oli omistajan lisäksi kolme

muuta

henkilöä, oli Luvian saaristossa palaamassa Tukhoman matkalta yh- dessä erään toisen laivan ^kanssa. Susikaan kohdalla se Katariinan päivän iltana (25.11.) kovassa myrskyssä menetti peräsimensä,

^mutta

Yrjänä-laivamies sitoi lau- dan laahaamaan alukseen perässä ja toimimaan varaperäsimenä. Kun Heppoinen keulasta tähystäessään näki Koivusaaren (Björkholm)

satamassa

maihin päässeen toisen laivan miehistön sytyttämän

tulen,

hän käski ohjata sitä kohti. Vain vähän yli nuolenkantaman päässä päämäärästä Heppoisen alus ajoi kuitenkin kiville ^ja alkoi

vuotaa.

Omistaja alkoi silloin toisen merimiehen kanssa tyhjentää tavaroita laivan

50) Lähteenoja 1952s.9ja 69.

51) Porinraastupa 19.—20. 12. 1636, VA

a 1:

^111.

52) Porinraastupa 11.7. 1627, VA^a

1:

^22.

53) Lähteenoja 1952 s. 26.

54) Lähteenoja 1952s.50.

55) Porinraastupa 23.5. ^{1634, VA}a 1: 87v.

56) Porin^raastupa 14.2. 1638, VA ^a: 124v.

57) Porinraastupa 19.—20. 12. ^1636,VA

a 1:

^{11.Muistetaan}ruttovuotta 1623.

58) Lähteenoja 1952 s. ^11;Porin^raastupa 11.4. 1632,VA ^a 1: 59v. ja 60v.

Lähteenoja 1952 s.44 ja^45, 59) Porinraastupa 23.7. ^{1633, VAa} 1:76

nyriä. johon oli pakattu tavaroita ja paria kalanelikkoa lähdettiin näin viemään mai-

hin ^omistajan pitäessä perää ^ja Matti Mikonpoika -nimisen merimiehen

^soutaessa.

Yrjänä -ja ^mukana ollut piika Beata Laurintytär jäivät sen sijaan laivaan odotta- maan. Hakijoita ei kuitenkaan kuulunut, ja kahden piinallisen vuorokauden kuluttua Yrjänä teki kaatamastaan laivan

^mastosta

^ja mukana olevista laudoista pelastuslau-

tan.

Sillä haaksirikkoiset ajelehtivat maihin, missä he löysivät Erkki ^Heppoisen jol- lansa pohjalta hukkuneena; toista ruumista ei edes

^tavattu.60

Järjestelmällisiä tietoja Suomen Tukholman kaupasta saadaan kuitenkin vasta 1624, jolta vuodelta säilyneet pikkutulliluettelot Helka Mälkki on äskettäin analysoinut.

⁶¹

Porin ja Rauman kannalta vuosi 1624 on

verraten

myöhäinen,

mutta

kuuluu kyllä selvästi tähän ^kauteen, sillä kaupungithan menettivät aktiivisen ulkomaanpurjehduk- sensa

vasta

12

vuotta

myöhemmin. Näin ollen täytyy ajatella, että tulliluettelosta

saatu

kuva vielä edustaa ^melko pitkään aikaisemminkin vallinnutta tilannetta.

Blockhusuddenin pikkutulliluettelot osoittavat, että Tukhomaan meritse tulleesta ^ko- timaisesta huollosta lähes puolet ^tuli Suomesta

(tullisumma

7 055 talaria, josta Suo-

mesta

3 430

^talaria).

Tähän voi huomauttaa, että Mälarilta tai maitse tuli tietenkin myös jokin määrä tavaraa, joka tullattiin toisilla tulliasemilla, niin että yhteensä Suomen tuonti jäi kyllä selvästi alle puoleen. Suomalaisten 712 matkaa jakautuivat siten, että Ahvenanmaalta tehtiin 297 matkaa (42

%),

Varsinais-Suomesta 241 (34

%),

Satakunnasta 63

⁽⁹ %),

Pohjanmaalta 92

^{(13 %)}

ja Uudeltamaalta 19 matkaa

(2 %).

Tukholman huoltoalue oli siis Ahvenanmaa ja Pohjanlahden rannikko, tuskin nimeksikään

Suomenlahti,

jonka lähikauppaa hallitsi Tallinna. Purjehduksen valtaosa näyttää olleen maaseutupurjehdusta, koska Ahvenanmaalla ei vielä ollut ainoatakaan kaupunkia ja Varsinais-Suomenkin purjehduksen valtaosa tuli maalta

⁽¹³²

matkaa saaristosta ja 34

^mantereen

^pitäjistä, kun Turku teki 38 ^ja Uusikaupunki 37 ^Tuk- holman

^matkaa).

Muiden maakuntien purjehdus oli ^sen sijaan kaupunkivaltaista:

Satakunnan kokonaan

^(Pori

34 ^matkaa, Rauma

^29),

Uudenmaan melkein ^(Tammi- saari 8 ^matkaa, Helsinki 5, Porvoo ^3,

^maaseutu

3 matkaa), Pohjanmaankin valta- osaltaan ^(Vaasa 20

^matkaa,

Kokkola ^19, Oulu 13, Uusikaarlepyy 6, Tornio ⁴ ja

maaseutu

30 ^matkaa). Yhteensä suomalaisten maksamasta tullisummasta tuli 1 800 talaria maaseudun ja ¹ 630 talaria kaupunkien osalle. Tämä Mälkin päätulos yllät- tää: on kyllä tiedetty, että lounaissuomalaisella talonpoikaispurjehduksella johon

1600-luvulla ^on lisättävä aatelin kartanopurjehdus ^on ollut melkoinen merkitys,

mutta

tärkeimpänä ei sitä suinkaan ole pidetty. Toisaalta on huomattava, että

^tu-

60) Porin ^raastupa 23.5. 1634. VA a l:Bsv—B7v. ^ja Porin ^raastupa 1 1.8. 1638, VA a 1: 126.Jälkimmäisessäkin mainitaanmerimieskistut.

61) Mälkki. ^Suomen Tukholman kauppa 1600-luvun alkupuolella. Läpileikkaus vuodelta 1624. Pro gradu työ Helsingin yliopistossa 1972.

los johtuu nimenomaan ajankohdasta: Pohjanlahden kaupunkien tärkein purjehdus meni vielä ^näinä vuosina ulkomaille. Pohjanlahden kauppapakon on varsin pian täy-

tynyt muuttaa

suhdetta Tukholmassakin kaupunkipurjehdukselle jonkin verran edul- lisemmaksi.

Porin ja ^Rauman purjehdusluvut tänä vuonna

ovat

myöhempään

verrattuna

erittäin korkeat

(s. 615—616).

Kun vuosi

muuten

vaikuttaa normaalilta, voisi selityksenä olla.

että lähipurjehdusta vielä hoidettiin pienemmillä aluksilla kuin myöhemmin ja siksi tarvittiin useampia matkoja. Tähän sopisi esim.

^huomio,

että ^ainakin kolme rauma- laista laivaa kävi Tukholmassa kahdesti purjehduskaudella 1624.

⁶²

Muihin lähteisiin

verrattuna (s. 601)

myös talonpoikaispurjehduksen täydellinen puuttuminen Satakun-

nasta

vaikuttaa uskomattomalta. ^Lieneekö myös talonpoikaispurjehtijat täällä lasket-

tu

lähimmän kaupungin tilille

(vrt. Rauma,

pitäjäkö ^vai

kaupunki)?

Vientitavaroissa muuthan eivät Tukhoman pikkutulliluetteloista ilmenekään nä- kyvät eri maakuntien erikoisuudet. Viljan viennissä johti Varsinais-Suomi, josta vie- tiin varsinkin ^maltaita; kun Ahvenanmaan laivat veivät paljon

^ruista,

he todennäköi- sesti olivat vaihtaneet sitä kalastustuotteisiinsa Suomen mantereelta. Satakunta oli vähäinen viljanviejä. Odotuksen mukaista ^oli, että voimakas karjatalousmaakunta Ahvenanmaa oli suurin karjanviejä

(Ahvenanmaa

2 646 eläintä. Varsinais-Suomi

1

315,

Satakunta 621. Pohjanmaa 112 ja Uusimaa 102

^eläintä).

Satakunnan karjan- vienti koostui seuraavasti: lampaita ^{288, mullikoita 92, lehmiä}

^64,

härkiä

^65,

hiehoja 93, vuohia 12, vasikoita 6 ja sonneja 1. Tämä uusi kaupan haara oli siis jo ^mel- koista.

mutta

on

todennäköistä,

että se laajeni vielä paljon 1600-luvun mittaan

^(s.

635).

Sen ^sijaan voin vienti ^näyttää olleen painopisteeltään ^Pohjanmaan elinkeinoja (yhteensä 12 562 leiviskästä tuli Pohjanmaalta 7 609

leiviskää).

Satakunnan 1536 leiviskää jäi jälkeen Varsinais-Suomesta

mutta

ylitti Ahvenanmaan.

Kalastustuotteista silakka oli Varsinais-Suomen erikoisuus (yhteensä 7 333 tynnyris- tä tuli Varsinais-Suomesta ⁴

^690,

Satakunnasta vain

^12).

Yksin Korppoon pitäjä vei Tukholmaan ^{2 100} tynnyriä silakkaa ja Taivassalo 1 800 tynnyriä! Sen sijaan kui-

vatun

kalan ("suomalaisten

haukien”)

ja lohen viejinä olivat Pohjanmaa ja Satakun-

ta

suurimmat. Kapakalaa Pohjanmaa vei 2 104 leiviskää, Satakunta 590

^leiviskää,

muut

minimaalisesti. Suolattua lohta Pohjanmaa myi 202 tynnyriä. Satakunta 92 tynnyriä,

^muut

vajaat 10 tynnyriä. On mahdollista, että ^osa Satakunnan lohesta ^oli

ostettu

Pohjanmaan-matkoilla sieltä.

Metsäntuotteista

terva

oli jo tällöin Pohjanmaan erikoisuus. Tukholmaan tällöin tuoduista ⁹ 551 tervatynnyristä 9 010 tuli Pohjanmaalta. 512

Satakunnasta,

23 ^Var- sinais-Suomesta ^ja vain 6 Uudeltamaalta. Jos Kailan ^{julkaisema tieto,} että Länsi-

62) Maikki 1972s. 19.

Suomi tähän aikaan vei noin 20 000 tynnyriä

^tervaa

vuodessa, on oikea, puolet siitä meni jo ulkomaille Tukholman ^kautta ja puolet vielä omien Etelä-Suomen kaupun- kien, erityisesti Turun kautta. Halkojen vienti pääkaupunkiin näyttää vielä olleen vain Ahvenanmaan huolena, myöhemminhän Satakuntakin ryhtyi siihen. Lautojen vienti oli

taas

vähäistä. Sen ^sijaan kattotuohesta tuli valtaosa Satakunnasta

(272

500 kpl) Pohjanmaan jäädessä toiselle

^{(221 500)}

ja Varsinais-Suomen kolmen- nelle tilalle.

Kotiteollisuustuotteista kalkki oli Ahvenanmaan suurimittainen vientiartikkeli

^(n.

⁷⁰⁰

lästiä),

kun

taas

kankaita vietiin pääasiassa Varsinais-Suomesta. Puuastiat olivat Vakka-Suomen (Pohjoisen

Varsinais-Suomen)

erikoisuus ^joka ulottui hieman Ala-Sa- takuntaankin

^{(s. 406).}

Erittelemättä monenlaisten puuastioiden ^lajeja

^voi todeta, et-

tä Varsinais-Suomi maksoi viemistään puuastioista tullia 720 ^talaria, Satakunta ⁴⁴ talaria ja kolme

^muuta

maakuntaa yhteensä vain 26 talaria. Vaikka Satakunnan osuus oli vaatimaton, se lienee melko lailla vaikuttanut ^siihen, että Rauman maksa-

ma pikkutulli

(192 talaria)

nousi kuitenkin korkeammaksi kuin useampia matkoja suorittaneen Porin

(54 talaria).

Mälkin selostetun tutkimuksen ^mukaan Suomen Tukholman viennin ^arvo v. 1624 oli Ahvenanmaalta ^noin 24 ^{000 talaria,} Varsinais-Suomesta 37 344 ^talaria, Satakunnas-

ta

7 872 talaria. Pohjanmaalta 39 072 talaria ja Uudeltamaalta 1 440 eli ^yhteensä 109 760 talaria. Maakuntien osuuksiin vaikutti toisaalta niistä vietävien tavaroiden

arvo,

toisaalta kunkin

^asutus-

^ja kauppa-alueet. Niinpä Varsinais-Suomen korkeaan lukuun vaikutti arvokas silakanvienti

⁽²⁸

500

^talaria)

ja Pohjanmaan lukuun laaja voin myynti

⁽¹⁸

000

^talaria).

Tällaisin hintaseikoista ^johtuvin varauksin maakuntien taloluvun pitäisi jotenkin

^vastata

niiden vientiä. Satakunnassa ei näin kuitenkaan käy. Satakunnan taloluku

^(noin

⁴

⁰⁰⁰⁾

oli noin 20

^%

näiden viiden ^maakunnan yh- teisestä taloluvusta

(n.

19

600:sta).

Kuitenkin sen hyviäkin tuotteita ^(karjaa,

^voita)

vietiin vain 15

^%

kokonaismäärästä, juuri mainittu kaikkien tuotteiden ^arvo oli vain n. ⁸

^%

kaikesta ja useimmissa tapauksisa arvo oli alle tämän. Mistä ”vajaus”?

Osaltaan varmaan siitä, että Satakunnan

^tuotteet

vietiin heti kauemmaksi, _mutta osaltaan maakunnan omalaatuisten sisämaankauppaolojen vuoksi, johon

^tuonnempa-

na syvennytään. Koko maakunnan

^tavarat

eivät nimittäin kulkeneet Porin ja Rau- man kautta, vaan Ylä-Satakunta oli myös Turun ja osa Ala-Satakuntaa Varsinais- Suomen kaupunkien kaupallista takamaata.

d) Pohjanmaan kauppa

Keskiajalla Ulvila ja Rauma olivat Suomen pohjoisimmat kaupungit. Pohjanlahden Ruotsin puoleisellakaan rannalla ei vielä ollut yhtään niitä pohjoisempaa keskusta:

pohjoisin kaupunki Gävle oli suunnilleen samalla korkeudella. Tällä tavalla oli luon-

nollista,

että kaupungiton Pohjanmaa joutui Satakunnan kaupunkien kauppa- ja