Satakunnan historia I,1 · DIGI

Satakunnan historia I, 1

Pentti Alhonen Matti Huurre

2. OSA

146

V KAMPAKERAMIIKAN AIKA

1.

Kampakeraaminen kulttuuripiiri

Saviastiaintekotaito keksittiin Lähi-Idässä joskus vuoden 6000 tuntumissa. Siellä se liit- tyy suuriin muutoksiin, joitatapahtui ihmisten siirtyessäpelkästä pyyntitaloudesta myös

tuottamaan ravintoa, siis viljelemään^maata jakasvattamaankarjaa. ^Tästä alkaa neoliitti- nen eli nuorempi kivikausi.

Vähitellen neoliittiset uutuudet tulivat ^tutuiksi yhä laajemmalla, ^myös Etelä- jaKeski- Euroopassa sekä Mustanmeren pohjoispuolella. Kulttuuri-ilmiöt eivät kuitenkaan kulje keskenään tasatahtia. Ihmiset^ovatvanhoillisiaja pitäytyvät mieluummin entisissä tavois-

saan; uusista asioista omaksutaan vain ^{ne, jotkatuntuvat} omia paremmilta. Aina ei ole helppo ymmärtää, miksi ^jokin keksintö tai idea on levinnyt nopeasti, kun taas toinen, jälkikäteenehkä hyödyllisemmältä ^tuntuva, on kulkenut paljon hitaammin. ^Joskus näyt- tää siltä, että kysymyksessä on pelkkä muoti-ilmiö^- eikä muodin leviämistä voi järki- syilläselittää.

Joka tapauksessa maatalouselinkeinot jäivät jälkeenkeramiikasta. Seuduilla, missä ^riis-

taa jakalaa oli^runsaasti, ei ehkä osattu arvostaaomaehtoisen ravinnontuottamisen etuja.

Sen sijaan saviastioista oli hyötyä pyyntielinkeinoissakin ja siksi ne helpommin otettiin käyttöön. Niinpä keramiikka tuli Suomeenkin parisentuhatta vuotta aikaisemmin kuin maanviljely nykytietojenmukaan pääsi täällä alkuun.

Kivikauden tutkimuksissa keramiikalla on suurimerkitys. Kullakin kulttuurillaon synty- nyt astiain teossa oma perinteensä, joka näkyy^muodossa jakoristelussa sekä^{saveen se-} koitettujen lisäaineiden laadussa ja ^{määrässä.} Aikojen kuluessa ne ^ovat vaihdelleet ja varsinkinkoristelutyyli on vaihtunut suhteellisen nopeasti. Siten on pienestäkin koristel- lusta astianpalasta yleensä helppo todeta, mihin kulttuuriin tai kulttuurivaiheeseen ^se

kuuluu, jaarvioida ikä muutaman sadan vuoden tarkkuudella.

Suomessa keramiikan valmistus pääsi alkuun vuoden 4200 vaiheilla. Taito opittiin kaa- kosta päin ja^tässä vaiheessa ^maamme liittyi laajaankoilliseurooppalaiseen kulttuuripii- riin. Laajimmillaan se ulottui Pohjanlahdelta ja Kemijoelta Uralille ja Jäämerellä Itäme- ren kaakkoisrannalle, jotense kattoi suunnilleen Koillis-Euroopan havumetsien^vyöhyk- keen.

Saviastioissa ilmenevien yhtäläisyyksien vuoksi ^tätä kulttuuripiiriä nimitetään kampake- raamiseksi. Nimitys johtuu siitä, ^että astiain koristelussa ^ovat yleisiä kammanjälkeä muistuttavat"leimat”, joitaon painettu jonkinlaisillahammastetuilla välineillä. Koriste-

lu, jossa on käytetty muunkinlaisia "leimoja”, peittää astian koko ulkopinnan. Lähes poikkeuksetta astiat ovat pyöreä- tai suippopohjaisia,muodoltaan lähellä munanpuolikas-

ta. Niissä on aivan pieniäkin kuppeja, ^muttayleisiä ovat suuret ruukut, joidensuun hal- kaisija voi olla yli puoli metriä ja paino tyhjänä toistakymmentä ^kiloa. Tilavuudeltaan

sellainenon ollut jopa72 litraa.¹

Mitenkään yhtenäistä kulttuuri ei kuitenkaan koko alueella ollut ja jo keramiikkaerojen mukaan se voidaan jakaakolmeksi ryhmäksi, itäiseksi,koskiseksi jaläntiseksi. Viimeksi mainittu käsittää Suomen lisäksi ^Ruijan, Kuolan. Itä-Karjalan ja Itä-Baltian Veikselin suuseudulle saakka.

Ei ole aihetta ^olettaa, että näin laajallaalueella olisi asunut vain yhtä kampakeraamista kansaa tai heimoa. Keramiikan yhdenmukaisuuteen lienee lähinnä syynä^{se, että sen} val- mistustaito on opittu samasta lähteestä etelämpää. ^Jo luonnonympäristö on merkinnyt samantapaisia elintapoja, janaapurusten ^välinen, milloin vilkkaampi milloin vähäisempi kanssakäyminen on lähentänyt kulttuuriryhmiä toisiinsa. Sillä on ollut myös kielellisiä

jarodullisia vaikutuksia. Koska kampakeraaminen kulttuuripiiri ^{on käsittänyt} suunnil- leen myöhempien suomalais-ugrilaisten kansojen asuma-alueen, on sitä mahdollista pitää ainakin jossainmäärin kielellisesti suomalais-ugrilaisena.

1920-luvulla ^Aarne Äyräpää pani merkille, että Suomen kampakeramiikan koristelussa esiintyvä vaihtelu oli sidoksissa asuinpaikkojen nykymerenpinnasta laskettuun korkeu-

teen. Täten keramiikka voitiin koristelunsa mukaan ^jakaamaankohoamisen perusteella ajallisesti toisiaan seuraaviintyylivaiheisiin. Tältäpohjalta Äyräpääloi Suomen kampa- keramiikkaan suhteellisenkronologian, joka yhä on eräs maammekivikauden tutkimuk- sen peruskiviä.² Tosin hänen pelkästään maankohoamisen ^mukaan laskemansa ikäarviot eivät enää pidä paikkaansa, silläradiohiiliajoitukset ^{ovat siirtäneet} kampakeramiikan al- kua kauemmaksi ajassa taaksepäin.

Äyräpää jakoi Suomen kampakeramiikan kolmeen tyylivaiheeseen, joita ^hän merkitsi roomalaisilla numeroilla^{I-111. Nykyisin tämä} kronologia, johon myöhemmin ^on lisätty nuorin vaihe ^IV,3 on seuraava:

1. Edgren 1982, 24.

2. Europaeus-Äyräpää 1930.

3. Meinander 1939.

148

Kuva 27. ^Virroilta melko ehjänä löytynytkampakeraaminen saviastia. ^- 7/2. ^-MVIE. Laakso 1955.

Noin 4200-3300 eKr. Varhaiskampakeramiikka ^(I)

vanhempi varhaiskampakeramiikka ^(1:1) nuorempi varhaiskampakeramiikka ^(1:2) Noin 3300-2800 ^eKr. Tyypillinenkampakeramiikka (II)

vanhempi tyypillinen kampakeramiikka ^(11:1) nuorempi tyypillinenkampakeramiikka ^(11:2) Noin 2800-2200 eKr. Myöhäiskampakeramiikka^{4 (III)}

vanhempi myöhäiskampakeramiikka eli Uskelan vaihe ^(111:1)

nuorempi myöhäiskampakeramiikka eli Sipilänhaanvaihe ^(111:2)

Noin 2200-1900/1750 ^eKr. Pyheensillan keramiikka ^(IV)5

4. Äyräpää käytti nimitystä rappeutunut kampakeramiikka.

5. Ajoitus: Vikkula 1987;muuten taulukon ^pohjana Siiriäinen ^{1987, 15,}

2. Varhaiskampakeramiikka

Jo vanhempaa varhaiskampakeramiikkaa ^tunnetaan lähes koko SuomestaAhvenanmaata, Kemijoen ^vartta ja Inaria ^myöten. Tiheimmin löytöjä on maan etelä- ja länsiosista; Sai-

maan alueen eteläreunalla niitäon harvassa. Idässä alue ulottuu Vienanmerelle ja^Äänis- järvelle asti; venäläiset arkeologit nimittävät sitä espoolaisen asuinpaikan mukaanSper- ringsin keramiikaksi. Itä-Baltiasta se puuttuu; vanhimmalla sikäläisellä keramiikalla,

Narvan keramiikalla lieneeyhteyksiä Itämeren etelärannikollejaTanskaan saakka.

Suomen löydöissä ei ole minkäänlaisia merkkejä keramiikan valmistusta opeteltaessa syntyneistä harjoituskappaleista, vaan varhaiskampakeramiikkakin vaikuttaa alusta läh- tien valmiiksi kehittyneeltä. Silti ei muualtakaan ole sille suoranaisia esikuvia. Tosin kaakossa, Volgan yläjuoksun varsilla, on astioissa sitä muistuttavia piirteitä, mutta eroa- vaisuuksien vuoksi niitäkään ei ^voi pitää varhaiskampakeramiikan lähtökohtana.¹ Mitään perusteellista murrosta keramiikan ilmaantuminenlöytöaineistoon ei näytä mer- kitsevän. Monilla maamme asuinpaikoilla asutus jatkuuilmeisestikeskeytymättä jaki- viesineistössä säilyy esikeraamisen ajan tyyppejä kuten pohjalaiset esineet, käyräselkäi-

setkourutaltat javiistoteräiset nuolet. Myös kvartsiakäytetään entiseen tapaan.

Astiaintekoa on kuitenkaan tuskin voitu oppia vain kuulopuheesta. Sitä on pitänyt itse nähdä jokonaapuriksi asettuneen muukalaisen luona tai muualla. Vaikka mitään kan- sainvaellusta ei liene tapahtunut, ovat taitoa voineet levittää esimerkiksi alkuperäisen väestön keskuuteen asettuneet yksittäiset vieraat tai pienet ryhmät. Näiden mukana on voitu saada muunkinlaisia uutuuksia kuten ns. savi-idoleja ja liuskerenkaita, jotkaviit-

taavat lähinnä kaakkoisiin yhteyksiin.²

Vanhemmassa varhaiskampakeramiikassakäytetty savion yleensä hyvin karkeata, koska siihenon lisätty mm. kvartsi- jamaasälpärouhetta. Astiat ^ovat tavallisesti paksuseinäisiä.

Vielä tässä vaiheessa varsinainen kampaleima on koristelussa harvinaista, mutta muun- laisia painanteitaonkäytetty enemmänkuin myöhemmässäkeramiikassa. Ns. kierrenuo- raleimoja on tehty tikulla, jonka ympärille onkääritty jonkinlaistanarua, kalannikamilla on saatu E-ja I-leimoja, kapealla puulastalla on vedetty pykäläjuovaa jne.Tärkeä osuus on pyöreilläkuopilla, joita on viimeiseksi painettu muun koristelun päälle välittämättä näköjään mitään kokonaisuudesta. Ehkä kuoppia ei ole tarkoitettukaan varsinaiseksiko-

1. Meinander 1984,29-34.

2. Esim. Ayräpää 1942,Nunez ^1986,Kopisto 1959. Kopisto pitää mahdollisena, ettäliuskerenkaat ovatkehittyneet kampakeraamisella alueella.

Kuva 28. Satakunnasta tunnetut kampakeraamiset asuinpaikat ajalta 4200-2800 eKr. Varhaista (l)ja tyypillistä (3) kam- pakeraamiikkaa esiintyy maakunnan eri osissa, sen sijaan Jäkärlän ryhmää

vain Euran

Köyliön alueella. Yhdellä _paikalla

voi olla useanlaatuista keramiikkaa. - Piirros Tuula Piili 1991.

risteluksi, _{vaan ne on} voitu tehdä ^auttamaan saven tasaisempaa palamista astiaa poltet-

taessa. Myöhemmin ne kuitenkin ^{ovat osa} kokonaiskoristelua.

Näyttää melkein siltä kuin vanhimmassa saviastiain koristelussa ^olisi sovellettu aikai- semmin jo esimerkiksi puuastioissa tms. käytettyjä aiheita. Esikuvia ovat voineet olla myös punotut korit, joidenpintaa koristeidenryhmittely tavallaan usein muistuttaa.

Muutaman ^sadan vuoden kuluttua koristelutyyli ^vaihtui. Selvimmin nuorempi varhais- kampakeramiikka poikkeaa edeltäjästään siinä, ettei siinäole ollenkaan kuoppia. Leima- valikoimakaan ei ole niin vaihteleva kuin aikaisemmin. Pääosaa esittävät nyt kampalei-

mat, jotka vieri ^{viereen, pystyyn} tai hiukan viistoon painettuina muodostavat yleensä vaakasuoria vyöhykkeitä. Koristelu on melko yksitoikkoista jausein niin kevyesti pai-

nettua, ettei ^se aina^kunnolla erotu. Saviaines on nyt hienompaa japääasiallisin sekoi- teaine on hiekka.

Satakunnasta tunnetaan varhaiskampakeramiikkaa kuudeltatoista paikalta. Näistäyhdek- sältäon vain vanhempaa jakahdelta pelkästään nuorempaatyylivaihetta;viidelläesiintyy molempia.

Kaikkiaan kahdeksan paikkaa on sijainnut silloisellameren rannalla. Kokemäenjoen ete-

läpuolella tämä ulottui suunnilleen 50 metrin korkeudelle. Sen tuntumassa ovat Koke- mäen Kraviojankankaan laaja asuinpaikka-alue sekä Huittisten Kauppilan jaTirrin sekä SäkylänKolerikiventien paikat. Pohjoisessa, nopeamman maankohoamisen alueella ^ovat asuinpaikatkin korkeammalla: Kiikoisten Uusi-Jaara on noin 55 m jaPomarkun Honka- kosken paikat jo60 mtasolla.

Kraviojankangas on laajin Suomesta tunnettu varhaiskampakeraaminen asuinpaikka. Se sijaitseeKokemäen keskustasta n. 10 km ^kaakkoon, Paistilan jaYlistaron kylien taka- maalla, Kankaantaustan jaRiihimaan kulmilla. Hiekkainenkangas noudattelee Sonnilan- jokeen laskevan Kraviojan vartta sen pohjoispuolella ja asuinpaikkalöytöjäon ainakin kahden kilometrin matkalla. Varhaiskampakeramiikan aikana alue on ollut saarena.

Paikka löytyi 1960-luvullajakaivaukset tulivat sielläajankohtaisiksi 1970-luvun lopulla, jolloinsieltä alettiin^ottaa hiekkaa. Tutkimuksia on tehty useaan otteeseen ja Kraviojan- kangas onkin ^maamme eniten tutkittu varhaiskampakeraaminen ^alue. Silti siellä kaivetut noin 3000

m ^{2 ovat}

3. Alueen totesi ensimmäisenä Unto Salo. Kaivaukset: Ritva Koponen(Turun yliopisto) 1978ja ^1979;Tuula Heik- kurinen 1979, 1982, 1983; Anne Vikkula 1982. Valitettavasti kaivauksia ei ole voitu jatkaa ja tutkimatontakin asuinpaikkaa tuhoutuu muinaismuistolain mukaisesti myönnetyn hiekanottoluvan takia. Runsasta löytöaineistoa ei vielä oletarkemmin analysoitu eikä siihen ole tässäkään mahdollisuuksia.

152

Kuva 29. Kahdessa ylimmässä rivissä van-

hempaa varhaiskampa- keramiikkaa. kaksi pa- laa Pomarkun Honka-

koskelta, kolmas yläri- vissä sekä keskirivi^Ko- kemäen Kraviojankan- kaalta ^(KM 17228:1 ja 4, 21750:259, 21627:71 ja 21750:

282). Alarivissä nuo- rempaa varhaiskampa- keramiikkaa, _vasem- mallaKangasalan Sor-

sasta ja muut Säkylän Kolerikiventieltä ^(KM 9604:7 ^{sekä 22870:1).}

2/5. ^- MVIR. Bäckman 1991.

Löytömäärä on suuri. Luettelonumerolta on runsaat 11 200 ja^koska yksi ^numero saattaa

joskuskäsittää satojakin saviastianpaloja, ^kohoaa yksittäisten löytöjen ^luku paljon yli sadantuhannen. Esimerkkinä mainittakoon, että museoviraston 1979 tekemässä ^kaivauk-

sessa tuli saviastianpaloja lähes 29 ^000, kvartsi-iskoksia 9 800, talttoja jakirveitä ^31, kiviesineiden sirpaleita 71, hioimia27, saviesineiden, lähinnä idolien paloja 25 japala- neen luun siruja yli 4 kg.

Suurin osa löydöistä on saviastianpaloja, joitaniitäkin ^on kertynyt ^lähemmäs 100 ^000, painoltaan runsaat 160 kg. Ne ovat etupäässä vanhempaa varhaiskampakeramiikkaa,

mutta joukossa on myös nuorempaa tyylivaihetta. ^Muutamat nuorakeramiikan palaset osoittavat, että alueellaon asuttu myöhemminkin.

Vaikka keramiikka ^on yleensä paksua ja karkeasekoitteista, on mukana myös ohuempi- seinäisiä jahienompisavisia. Osassa savi on huokoista, mikä viittaa orgaaniseen sekoit-

teeseen.

Vanhemman varhaiskampakeramiikan koristelu on täälläkin varsin monimuotoista ja vaihtelevaa. Monissa palasissa ^on jälkiä myös punaisesta tai ^mustasta väristä merkkinä siitä, että astioitaon joskusmaalattukin. Kuten tyyliin^kuuluu, onkuopat yleensäpainet-

tu viimeiseksi ja muun koristelun päälle. Kuitenkin alkaa esiintyä taipumusta ottaa ne huomioonkokonaiskoristelussa. Usein ne on pyritty sijoittamaanvaakasuorienleimavyö- hykkeiden ^välille jätettyyn tyhjään tilaan. Tämä muistuttaa jo myöhemmin ilmaantuvaa tyypillistä kampakeramiikkaa, jonka^kanssa yhteistä on myös muutamien astioidenreu- napäällyksen koristelu. Samanlaista kuoppien sijoittelua esiintyy ^muuallakin varhais- kampakeramiikassa, Satakunnan löydöissä mm. Kiikoisten Uuden-Jaaran, Huittisten Kauppilan, Kangasalan Santasaaren jaVirtain Siikalan astioissa.⁴ Saven laatu jaastiain

reunanmuoto sekä kuoppien suppilomainen muoto jakoko poikkeavat näissätyypillisestä kampakeramiikasta.

Keramiikan valmistustaidonyleistyttyä saviastiat kuuluivat kivikauden arkielämään. Sii- hen nähden tuntuu ihmeelliseltä, miten vähän muuta savesta on tehty. Luulisi, että tai- teellisesti lahjakkaat ^henkilöt, jotkakivestä japuusta veistivät eläintenpäitä, olisivat ko- keilleet myös ^saven muovailemista. Realistiset savikuvatovat kuitenkin hyvin harvinai-

sia.

Tosin monilla kampakeraamisilla asuinpaikoilla ^on katkelmia pienistä saviolennoista,

mutta yleensä niissä ei ilmeisesti ole pyrittykään luonnonmukaisuuteen.⁵

Useimmiten nuo idoleiksi Cjumalankuviksi”) sanotut saviteokset esittävät ihmishahmo- ja, jotkakuitenkin on muovailtu hyvin kaavamaisesti javiitteellisesti. Aina niillä ei ole edes päätä ja jos sellainenon, on se yleensä vain pieni nuppi, jossaehkä on ulkoneva leuka tai parta. Vartalo ontavallisesti ”lusikkamainen”, lattea, selkäpuolelta hiukan ku- pera, etupuolelta kovera. Käsivarsia ei ole merkitty, alaosa jokoohenee "kielimäiseksi”

taikka kääntyy lyhyeksi jalkateräksi ^(?). Usein ne on koristettu piirroilla, jotka ehkä merkitsevät pukimia.

Idoleihinkäytetty savi poikkeaa useimmiten selvästi varhaiskampakeraamisten astioiden karkeasekoitteisestasavesta. Tavallisestine on tehty lähes puhtaasta, sekoittamattomasta

savesta, jokaon palanut kovaksi. Koska idolit kuitenkin ovat pieninä palasina, on arvel-

tu, että niitä olisi jostakinsyystä tahallaan rikottu.

Voisi ehkä ajatella idolien syntyneen spontaanisti, sivutuotteena astioita valmistettaessa.

Silloin niiden saven ja koristelunkin luulisi enemmän vastaavan astioissa käytettyjä.

Mahdollisesti ihmiskuviaon joaikaisemmintehty luusta japuusta; savi-idolien piirtoko-

4. Luho ^1957, 146-147.

5. Idoleista: Europaeus 1930; Äyräpää 1942,Nunez 1986.

154

Kuva 30. Savi-idolien paloja Kraviojankan- kaalta. ^-213. ^-T. Heik- kuhnen-Montell 1986.

ristelu olisi ollut omiaan sellaisissa. Todennäköisempää silti ^on, että ^ne liittyvät samaan kulttuurivirtaukseen, jokatoi keramiikan Suomeen ja jonkamukanatänne näyttää saapu- neen muitakin uutuuksia ^mm. kiviesineistöön. Yleishahmoltaan ne näet muistuttavat Kaakkois-Euroopassa esiintyviä savi-idoleja. Nämä tosin ovat ilmeisesti olleetyhteydes-

sä varhaiseen maanviljelyyn kuuluvien ^uskomusten kanssa, joten kampakeraamisen pyyntiväestön piirissä niiden merkityksen on täytynyt saada uutta sisältöä. Tavalla tai toisella^ne kuitenkin ^ovat sopineet myöstäkäläiseen uskomusmaailmaan.

Näyttää siltä, että varhaiskampakeraamiset idolit kuuluvat lähinnä Länsi-Suomen asuin- paikkoihin. Ensimmäisen huomattavan löytöpaikan mukaan niitä sanotaan Paimion tyy- pin idoleiksi. Siellä niitä oli lukuisasti, mutta tavallisesti niitä on löytynyt vain yksin kappalein. Kraviojankangas on tässä poikkeus, sillä kaivauksissaon saatu kolmattasataa

idolin palaa; osa mukaan lasketuista tosin saattaa olla muista saviesineistä.⁶

Muualta Satakunnasta ei varhaiskampakeraamisia idoleita ^{tunneta. (Ks.} kuitenkin ^s.

295). Syy ^levinnän epätasaisuuteen on selittämättä.^Aina voi viitata kaivausten vähäisyy- teen. ^muttase ei ehkä ratkaise asiaa lopullisesti.

Kiviesineitä Kraviojankankaalta on suhteellisen paljon. ^Kuten yleensäkin asuinpaikoilla ne ovat enimmäkseen särkyneitä taikka puolivalmiita. Useimmat vaikuttavat satunnais- muotoisilta eikä niissä esiinny selviä esikeraamisiatyyppejä. Kirveet jatasataltat ^ovat enemmistönä jaraaka-aineena onkäytetty mm. sädekiviliusketta.⁷

Kvartsi-iskosten ^määrään nähden ^on luetteloitujakvartsiesineitähyvin vähän. Se on kui- tenkin vain näennäistä, sillä aineistoa ei ole kovin tarkkaan ^eritelty.

Erityistä ^huomiota ansaitsevat muutamat piiesineet ja-iskokset. Tätä erinomaista raaka- ainetta ei Suomessa luonnostaanesiinny juuriollenkaanjatäällä sitäonkorvattu lähinnä

kvartsilla, Lounais-Suomessa myös porfyriitillä, mitäKraviojankankaallakin on paljon.

Vasta tyypillisen kampakeramiikan aikana alkoi piitä ollaenemmän käytössä.

Vain muutamilta varhaiskampakeraamisilta asuinpaikoilta on hiukan piilöytöjä: yksittäi- siä nuolenkärkiä jaiskoksia on Espoon Sperringsin, Kurikan Kuivamäen ^jaPuskan sekä Lapinjärven Gammelbyn jaSaltvikin Vargstenslättenin asuinpaikoilta.⁸ Siksi Kraviojan- kankaan pieneen piinuoleen ja^muutamaan iskokseen on syytäkiinnittää huomiota. ^Nuo- li on suiponsoikea, piisäleestä tehty eikä sen pinnan käsittely ole kovin huolellista.^{6 To-} dennäköisimminse tai ainakin raaka-aine on peräisin idästä, mikä myöhemmin oli Suo- meen tuodun piin pääsuunta.

Piin lähes täydellinen puuttuminen varhaiskampakeraamisilta asuinpaikoilta on eräs to-

diste ^siitä, ettei keramiikan tulo merkinnyt suuria väestönsiirtymisiä ainakaan sellaisilta alueilta, joillapiitä oli saatavissa. Jo ensimmäiset täkäläiset keramiikan valmistajat ovat

käyttäneet tottuneesti perinteisiä paikallisia raaka-aineita kaipaamatta niiden tilalle pa- rempaa.

6. Museoviraston kaivauksissa ^ontullut 103 idolin ^palasta, joista on kirjoittanut Tuula Heikkurinen-Montell 1986.

Turunyliopiston kaivauksissa niitä on löydetty hiukan enemmän.

7. Kraviojankankaan kiviesineistä ^ontekeillä ^tutkimus, jotenniihin ei tässäenempää puututa.

8. Vuorinen 1982, 39.

9. KM 20584:12.

Kuva

31.

Muilla Satakunnan varhaiskampakeraamisilla paikoilla tehdyt kaivaukset ^ovat olleet pie- nialaisia jasen mukaisesti ^myös löydöt melko vähäisiä.^1"

Sijainniltaan nämä asuinpaikat ovat hyvin tyypillisiä. Huittisten Kauppila on aikoinaan ollut pienellä saarellaLoimijoen silloisella suulla. Maaperä on poikkeuksellisen kivistä ja kallioista, mutta löytöjä on sekä varhaiskampakeramiikan kummaltakin jaksolta^että tyypillisen kampakeramiikan ajalta. Siitä päätellen seudun kosket ovat tarjonneet niin hyviä kalastusmahdollisuuksia, että maastonepämukavuudesta huolimattasiinä on kauan ollut edullinen kausiasuinpaikka.

10. Kaivaukset: HuittinenKauppila, ^J Leppäaho ¹⁹⁴¹ ja^{1947,(Salo 1972, 41 n;o 2),}HuittinenKarhinniemi Tirri, J Luoto 1972,Kiikoinen Uusi-Jaara A. Europaeus (Äyräpää) 1927 ja 1931 ^{(Salo 1972,} 50^n;o 2);Pomarkku Honkakoski Myllytörmä, A. Äyräpää 1932^{(Salo 1972,} 121^n;o 29),SäkyläKolerikiventie, M. Bergström 1986.

Pomarkun HonkakoskenPatokosken ja Anttilan metsän asuinpaikoilla^{(Salo 1972,} 120^n;o 24 ja 121 n:o ^{26) ei} ole ^tehtykaivauksia.

Loimijoki ^laski siis varhaiskampakeramiikan aikana Korkeakosken vaiheilla merenlah-

teen. Kokemäenjoen laaksossatämä lahti ulottuiKiikkapääkoskeen. Huittisten Karhunie- men kohdalla oli vielä kapea saari, jossa tällöin ^on ainakin ^oleskeltu; hiekkakuoppa- alueelta on löytynyt hiukan keramiikkaa jaiskoksia." Karhiniemestä on useita kiviesi- neinä, joistaainakin Tirrin _maalta löydetty pohjalainen taltta saattaa olla varhaiskampa- keraamiselta ajalta.

MyösKiikoisten Uusi-Jaara on sijainnut joensuullaKiikoistenjärvestä parisen kilometriä alaspäin janähtävästi myös sielläJaaranjoenkosket ovat olleet kauan asutuksen vetovoi- mana.

Pomarkun Honkakoskelta varhaiskampakeramiikkaa tunnetaan kolmelta paikalta, jotka sijaitsevat noin kilometrin välein Karvianjoen pienen nykyhaaran Leväsjoen varressa.

Meren ollessa varhaiskampakeramiikan aikana^täällä, noin 60 m nykyistäkorkeammalla oli joenkohdalla kapea salmi, jonka suulla avautui saaristoinen meri. Myllytörmän ja Patokosken asuinpaikat olivat salmen kapeikkojen pohjoisrannalla, läntisin, Anttilan metsän paikka taas lähellä^sen merenpuoleista suuta. Myllytörmästäon varhaiskampake- ramiikan molempia vaiheita. Muilta nuorempi vaihepuuttuu, mikä ehkä johtuuvähäisis- tä tutkimuksista.

Myllytörmän astioistaonkahdessa koristelua myös sisäpuolella. Toisen uiko- jasisäpin- nassa on samanlaisia vaakasuoriakampaleimavyöhykkeitä, ulkopuolella myös kuoppia;

reunan päälläkin on koristetta. Toisessa taas ulkopuolella on kampaleimoja jakuoppia jasisäpuolella vetämällätehdyt vinojuovat muodostavat vaakasuoriavyöhykkeitä. Aivan ainutlaatuista ei tällainen sisäpuolen yläosan koristelu ole varhaiskampakeramiikassa ^- sitä esiintyy myös Kraviojankankaalla ^{- mutta} Myllytörmän paloissa se ulottuu poik- keuksellisen laajalle.¹²

Säkylän Vähä-Säkylässä Kolerikiventien varrella oleva asuinpaikka sijaitsee 50 m kor- keuskäyrän vaiheilla. Pyhäjärvi oli tuolloin vielä ^merta ja ^sen koillisrantaa ^reunustava Säkylänharjun ^haarauma muodosti pitkän kapean niemen, jonkaetelälaidallaasuinpaikka oli. Vähäisissälöydöissä on nuoremman varhaiskampakeramiikan ohellamyös ^nuorake- ramiikkaa. Viimeksi mainitun aikana Pyhäjärvi ^oli jokuroutunut itsenäiseksi.

Tunnetuista varhaiskampakeraamisista asuinpaikoista kahdeksan oli tähän aikaan sisä- maassa. Ainakin aikaisemmin mainitutKangasalan Sarsa jaPunkalaitumen Rautionmaa olivat asutettuja esikeraamisellakinajalla.

11. Keramiikka SatM 17828^on sekä kaivauskertomuksen että professori Unto Salon mukaan vanhempaatyypillistä kampakeramiikkaa. Tämän kirjoittaja ei ole ^sitävalitettavasti nähnyt.

12. KM 17228:1,2; Kraviojankangas KM 20584:614.

158

Kuva 32. Aivan Rantaveden rannassa olevalla Vammalan Haapakalliolla ^on poikkeuk- sellisestiasuttu lähes kalliopohjalla. Esillekaivettuja liesikiveyksiä. ^{- MV!A.} Ayräpää

1937.

Sarsan alueella ^asutus näyttää lisääntyneen, sillä varhaiskampakeramiikkaa ^{on laajem-} malla^kuin esikeraamisialöytöjä ja sitä on myösrunsaammin kuin yleensä Satakunnasta Kraviojankangasta

lukuunottamatta.

Rautionmaalta sen sijaan keramiikkaa ^on vain ^muutama pala vanhempaa vaihetta. Vai- kuttaa kuin meren loitotessa Talalanjärvi ei olisi tyydyttänyt väestön tarpeita ja^asutus on siirtynyt ^muualle. Vielä kampakeraamisen ^ajan alussa siellä ilmeisesti harjoitettiin kausiluonteista kalastusta ja linnustusta, ^mutta ainakin toistaiseksi merkit nuoremmasta asutuksesta puuttuvat.

Toisenlaiset vaiheet ^ovat Vammalan(Tyrvään) Haapakallion asuinpaikalla, joka sijaitsee Rautaveden pohjoisrannalla, pienellä kallioisella niemellä Vammaskoskesta ^kilometrin

verran itäkoilliseen. Asuinpaikan ^korkeus, noin 60 m merkitsee, että siellä olisi ollut mahdollista ^{asua jo} Suomusjärven kulttuurin ajalla. Niin vanhoja löytöjä ei kuitenkaan

ole, vaan nykytietojen mukaan asutus on alkanutvasta varhaiskampakeraamisella ajalla.

Silloin Liekovesikin oli joehtinyt kuroutua eroon merestä, noin 5000 eKr.

Näin Haapakallion asutus on syntynyt järven ^rantaan. Rantavedessä ei vuosituhansien aikana ole tapahtunut suuria muutoksia. Vain Vammaskoski, jonka alapuolella olevan Liekoveden pintaa ^{on nostettu} voimalaitoksen ^{vuoksi, on ollut}nykyistä voimakkaampi.

Haapakallion sijainti on ollut monessa suhteessa edullinen. Kalastukseen on ollut hyvät mahdollisuudet ^- Vammaskoski lienee ^ollut hyvä ^{lohikoski -} ja vesistö on ollut erin- omainenkulkuväylä merelle jasisämaahan.Löytöjä onkin lähes koko kivikauden ajalta.

Kuitenkaan ne eivät ole mitenkään ^runsaat, jotennäyttää siltä, ettei _asutus ole missään vaiheessa ^ollut vakiintunutta. Ehkä pyyntiväestöllä on siinä ollut kauan kausiluontoinen tukikohta taikka vesistön kulkijoitten paljon käyttämä leiripaikka. ¹³

Kihniön Kankarinjärven itärannalla, pitkän jakapean Pyhäniemen tyven länsireunalla sijaitsevan asuinpaikan ajoitettavat löydöt ^ovat vanhempaa varhaiskampakeramiikkaa.

Löytöalue ei ole aivan rannassa, jotenvedenpinta näyttää laskeneen kivikaudesta. Hiu- kan pohjoisempana _on Syväjärvestä tulevan vesiväylän suu. jonkakautta Kankarinjär- veen laskevat ^mm. Nerkoonjärven vedet. Kapeikko lienee ollut kalastukseen sopiva.

Kovin vahvaksi ^asutus ei tässä näytä muodostuneen.¹⁴

Varhaiskampakeramiikkaa on vielä neljältä paikalta, joissaei ole tehtykaivauksia.

IkaalistenViljalassaonKyrösjärvestä länteen pistävän Kelminselän pohjoislaidassapieni Pirttilahti, jonkavain kapea salmi yhdistää suurempaan vesistöön. ^Tämän suojaisanlah- dekkeen rannaltaon löydetty nuoremmanvarhaiskampakeramiikan paloja,kaikki samas- ta astiasta. Nykyisin paikka on pari metriä Kyrösjärven pintaa ylempänä, ^mutta ennen

1800-luvulla tapahtunutta järvenlaskua se on ollut aivanrannassa. ¹⁵

Kangasaita on varhaiskampakeramiikkaa Sarsan lisäksi myös Vesijärvessäolevasta San-

tasaaresta. Sitä ^on vain yksi reunapala, mutta jo^sen perusteella voi asuinpaikkaa pitää jokseenkinvarmana. Pala ^on koristettu omina vyöhykkeinään esiintyvin kampaleimoin jakuopin, jonkavuoksi ^{se on} lähellätyypillistä kampakeramiikkaa. Saven laatu ja^reu- nan muoto liittävät ^sen kuitenkin vanhempaan varhaiskampakeramiikkaan. ¹⁶

13. Vikkula 1987,97-101. Kaivaukset: Äyräpää 1937; P. Sarvas ^1960, 1962. Paikan löysi 1936 aktiivinen amatöö- riarkeologi Hannes Prusi

14. Kaivaukset: Hannu Kotivuoni ^{ja Jyri} Saukkonen 1981; Kotivuoni 1982.

15. ^{Löydöt: KM} 20607^{(= SatM 18337).}

16. KM 11098. Luho 1949, 26.

160

Kuva 33.Loimaan Kojonjoen vaikeasti tulkittavaa keramiikkaa. ^- J. Luoto 1989.

Virroiltaon kaksi löytöpaikkaa. Liedenpohjan Yli-Tulijoen maalta olevaastianpala ^on niin pieni, etteisen määritys ^olevarma,mutta lähinnäsaven perusteella se näyttää vanhemmalta varhaiskampakeramiikalta. Nykyisin paikka on muutamia metrejä Toisveden pintaa ylempänä.¹⁷

Toinen keramiikkalöytö ^on lähes kokonainen astia, joka löytyi jo 1899 Hauhuun kylän Siikalan talon Hanhilahden niittyyn ojaa kaivettaessa. Se oli ollut savessa noin puolen metrin syvyydessä ja löytösuhteista voi päätellä sen joutuneenveteen järvenpinnan ol- lessa nykyistä jonkun metrin korkeammalla. Asuinpaikasta ei siis ole kysymys ja ^voi vain arvailla, miten ^{se on} löytöpaikalle jäänyt. Yleensä^{oletetaan, ettei} suuria jahelposti särkyviä ruukkuja ole kuljetettu pitkiä matkoja, mutta tämä astia on suhteellisen pieni, korkeus vain 14,5 cm, japaksuseinäinen, joten sen matkalle ottaminen ehkä on käynyt päinsä. Paikka on Pihlajaveden reitin ^varrella, siis hyvien kulkuyhteyksien äärellä, ja ainakin vuosisadan vaihteessa sen luona on ollut hyvät kalavedet. Astia voi siis olla muistoa tilapäisoleskelusta. Toisaalta lähellä on voitu asua vakinaisemminkin, vaikka siitä ei ole löydetty jälkiä. Astian nokinen pinta jasisäpuolen vahva karsta osoittavat, että astiaa on käytettyruuan valmistuksessa. Koristelultaan ^{se on} vyöhykkeistävanhem- paa varhaiskampakeramiikkaa. ¹⁸

17. KM 17942:1.

18. KM 2634:480. Salomon Wilskmamn 1889 toimittama; hänelle maksettiin siitä 10mk. Ailio 190911,247-248;

Luho 1957, 147; Edgren 1982, 24, 32-34.Löytöpaikasta: Ailion tarkastuskertomus 1911 esihistorian toimiston arkistossa.

Tässä on syytämainita vielä Loimaalta Kojonjoen pohjasta ^läheltä Alastaronrajaa ^tullut keramiikkalöytö. Astian sisäpinnassa olevasta^karstasta saadunradiohiiliajoituksen mu- kaan ^se olisi ajalta 3800-3900^eKr., siis varhaiskampakeraaminen. Sekä ^saven laatu että koristelu poikkeavat kuitenkin varhaiskampakeramiikasta niin selvästi että sitä ei tähän ryhmään ^voi kytkeä; ^sen sijaan se muistuttaa myöhäiskampakeramiikkaataiPyheensillan ryhmää, jonka^kanssa ajoitus kuitenkin on täysin ristiriidassa. ¹⁹

3. Jäkärlän ryhmä

kampakeramiikan lounaissuomalainen muunnelma.

Nykyisin Turkuun kuuluvan Maarian Jäkärlässä ^on laaja ja paljon tutkittu asuinpaikka- alue. Sen mukaan Aarne Europaeus (Äyräpää) nimitti länsisuomalaisessakampakeramii- kassa ^erottuvan muunnoksen Jäkärlän^{ryhmäksi. 1}

Jäkärlänkeramiikka on koristettu pääasiassa leveillä kampaleimoilla, jotkapituudeltaan jasuunnaltaan vaihdellen muodostavat astian pinnassa vaakasuoria vyöhykkeitä. Vaihte- lua _antavat mm. rengasleimat ja soikeat painanteet. Kuoppien puuttuminen ^{yhdistää sen} nuorempaan varhaiskampakeramiikkaan, ^mutta yleisvaikutelma ei ole yhtä yksitoikkoi- nen. Savessa on vähemmän sekoitteita. Niinä on käytetty mm. orgaanisia aineita, joiden jäljiltä savi on huokoista ja astiat usein hauraita. Polttokaan ei aina ole ollut ensiluok- kaista.

Tätä keramiikkaaesiintyy Suomen lounaisella. Merenkurkun ^jaPorvoon seudun välisellä rannikkoalueella sekä Ahvenanmaalla. Satakunnassa ^se näyttää keskittyvän Euran ja Köyliön seudulle ja tähän liittyvät Varsinais-Suomen puolella Laitilan ja Mynämäen Karjalan asuinpaikat. Toinen huomattava löytöjen tihentymä on Turun ympäristössä.

Monilla paikoilla nuorempi varhaiskampakeramiikka ja Jäkärlän keramiikka ^näyttävät jokseenkin samanikäisiltä, ^mutta muutamin paikoin viimeksi mainittu^on selvästi edellis- tä nuorempaa. Niinpä Säkylän varhaiskampakeraaminen asuinpaikka, jokaon syntynyt meren ^rantaan, sijaitsee 50 m korkeuskäyrällä, kun taas Euran ja Köyliön jäkärlänkeraa- miset paikat ^ovat 42,5-47,5 m tasolla. Niillä ^{asutus on} siis ollutmahdollista vasta siinä

19. TY A 137. Ajoitus Hel-2376 ⁼ 3840±140eKr. Laakso 1986, 37-38; Luoto J.^-Terho^A. 1989.^Kojonjoen as- tian savionhuokoista, mikäon vierastavarhaiskampakeramiikalle. Myöskin kapeat ja^kaarevat, suhteellisen^har-

vaan sijoitetut kampaleimat poikkeavat täysin varhaiskampakeramiikassa käytetyistä. Ajoitustuloksesta huolimatta palasten yleisvaikutelmaon myöhäiskampakeraaminen. Ks. sivu 224.

1. Edgren 1966 ja siinä esiintyvät viitteet.

162

Kuva 34. Jäkärlän keramiikkaa. Ylhäällä oikeallaHinnerjoenLammilasta, _muutKolmhaaras-

ta (KM 11196:868. 13852:137. 6128:47. 14670:32. 11196:649). ^- 1/2. ^{- MV/R.} Bäckman 1991.

vaiheessa ^kun Pyhäjärvi, Köyliönjärvi ja HonkilahdenKoskeljärvi olivat kuroutumassa itsenäisiksi järviksi.²

Kaikesta päätellen Jäkärlän keramiikka on syntynyt nuoremman varhaiskampakeramii- kan ^aikana, mutta sen käyttö on jatkunuttätä kauemmin.

Euraan nykyisinkuuluva Honkilahden Kolmhaara³ on eräs Suomen tunnetuimmistakivi- kautisista asuinpaikka-alueista. Se on ^saanut nimensä sijainnistaan Hinnerjoen ja Vaal- joen yhtymäkohdassa; asutuksen alkaessa sen ympäristö oli sokkeloista saaristoa ja ny- kyisten jokienkohdalla ^oli kapeat salmet.

Tällä hiekanoton jopahasti runtelemalla alueella^on vuodesta 1940 lähtientehty paljon kaivauksia; tutkittu ala on 1 564^m2. Löytöjä on kertynyt ^runsaasti; lähes 7 000 savias-

2. Nykyiset korkeudet: Pyhäjärvi ^n. 45 m.Köyliönjärvi ja Koskeljärvi ^n. 41 ^m. pyhäjärven pintaaon laskettu pari metriä. Koskeljärven 1,5 ^m.

3. Alueen löysi 1938 VäinöLintovaara. Tutkimuksista ja löydöistä^ks. Edgren 1959 ja ^1966, 17-51.Ennen nimen vakiintumista Kolmhaaraksi onasuinpaikastakäytetty myös nimiä Pere ja Löytty. Salo ^1972, 26.

Kuva 35. Kolmhaarassa kaivetaankodanpohjaa 1961. ^- MVIT. ^Edgren.

lian palaa, joista^{noin 1/4} on Jäkärlänkeramiikkaa, kiviesineitä janiiden paloja kolmi-

sensataa, piiesineitä toistasataa, meripihkakorujanoin 80 jne.Sieltä on myös 26 ^hautaa, muutamia asunnonpohjia jalukuisia liesiä.

Kolmhaarassa erottuu kolme löytöaluetta. Aivan jokien yhtymäkohdan pohjoispuolella on "Eteläkukkula”, jokameren ollessa 42,5 m korkeudella oli pienenä ^saarena. Siitä vähän luoteeseen oleva"Pohjoiskukkula” puolestaan oli silloin niemen kärjessä. "Etelä- kukkulasta” noin 150 ^m kaakkoon on Hinnerjoen toisella puolella alavan ^maastonkes- kellä Munasaari, jonkakumpare on aikoinaan ollut saari.

Kaikilta näiltä alueiltaon Jäkärlänkeramiikkaa, runsaimmin "Pohjoiskukkulalta”. ^Hau- dat puolestaan keskittyvät "Eteläkukkulalle”javain pari onpohjoisalueelta. Munasaaren löydöt ovat suhteellisen niukkoja, ^mutta tutkimuksetkin ovat siellä olleet vain ^koekai- vausluontoisia.

Koristelun perusteella on Kolmhaaran Jäkärlän keramiikan ^laskettu olevan 75 ^astiasta.

Aivan ^{tarkkanatuota} lukua ei voi pitää, sillä suuriosa keramiikasta ^{on niin} pientä mu- rua, ettei siitä saa selvyyttä. Toisaalta suurissa ruukuissa ^saattaaylä- jaalaosan koristelu poiketa toisistaan niin paljon, ettei irrallisten palojen keskinäisestä yhteydestä ole aina

164

varmuutta. Jäkärlänryhmän isoja astioita ei ole ^pystytty kokoamaan kovin täydellisiksi;

pieniä kuppeja sen sijaan on melko ehjinäkin.⁴

Vain noin 800^mKolmhaarasta länteen ^{on Hinnerjoen}Lammilan asuinpaikka, sekin^ny- kyisin Euraa. Se sijaitsee Hinnerjoen pohjoisrannalla korkeuskäyrän 42,5 m vaiheilla.

Aikoinaan sen kohdalla on ollut kapea salmi, jonkaitäpäässä olivat Kolmhaaran paikat;

lännempänä salmi avautui avarammaksi seläksi.

Lammilan merkittävintä löytöaineistoa onkeramiikka, johon sisältyy palojaainakin seit- semästä Jäkärlän ryhmän astiasta. Kiviesineitä ^on melkoisesti. Pienialaiseksi jääneessä kaivauksessa tuli liesiä esiin pari kolme.⁵

Asuinpaikkaan viittaavialöytöjä on myös Honkilahdenkirkonkylästä, Kulmalan ^maalta, missä suoritettu koekaivaus jäi kuitenkin tuloksettomaksi. Parin kiviesineen lisäksi sieltä löytyneiksi sanotaan kahta saviastianpalaa, joistaedellinen ^on Jäkärlänryhmää jatoinen tyypillistäkampakeramiikkaa. Edellinen muistuttaa muutamia Kolmhaaran astianpalasia, jälkimmäinen^taas suuresti Lammilan keramiikkaa. Siksi ^{on arveltu, että ne} olisivatkin peräisin näiltä asuinpaikoilta.⁶

Kulmalan löytöpaikaksi osoitettu alue ^on noin47,5 m merenpinnasta, joten^{se on} selväs- ti Kolmhaaraa jaLammilaa korkeammalla. Tämä ^vastaakuitenkinhyvin Euran Kauttuan Tyttöpuiston asuinpaikalla tehtyjä havaintoja. Siellä Jäkärlän keramiikka ^näet näyttää esiintyvän m tasolla ja tyypillinen kampakeramiikka sitä parisen ^metriä alempa- na.⁷ Samoillakorkeuksilla^onTyttöpulstosta noin 300 m pohjoiseen sijaitsevan ^Kauttuan kansakoulun löydöt. Siten ei ole ainakaanmahdotonta, että myösKulmalan tienoilla oli-

si kuitenkin asuinpaikka, vaikka sitä ei ole ^saatu todetuksi.

Kauttualla ^{asutus on} nähtävästisaanut alkunsaPyhäjärvenkuroutumisen aikoihin. ^Meren ulottuessa 45 m korkeuskäyrän vaiheille Pyhäjärvi laski lyhyttä joentynkää ^Kauttuan koskien kautta lahteen, jonkarannalla Tyttöpuiston jakoulun asuinpaikat olivat.

Kaikki ^{kolme Köyliöstä tunnettua} Jäkärlänryhmän asuinpaikkaa sijaisevät Köyliönjoen varressa 45 m korkeuskäyrän tuntumassa. Tämä käyrä kiertää Köyliönjärven rantoja ja

muodostaanykyisen joenniskalta noin kilometrin päässä kapeikon, jonka pohjoisrannal- la ^on Ehtamon Nummen asuinpaikka. Siitä merelle päin käyrät erkanevat puolen kilo- metrin etäisyydelle toisistaan ja lähenevät taas Tuiskulassa avautuakseen pian ^laajaksi

4. Edgren 1966, 107, 109; Edgren 1982, 13.

5. Ailion kaivaus 1912 käsitti 92m².Europaeus 1911; Edgren 1966,52-54. Salo ^1972,37.

6. Löydöt; RauM 2409^kirves, 2416tyypillistäkampakeramiikkaa, 2417Jäkärlän keramiikkaa, 2419käyrä liuske- veitsi. Koekaivaus 1935 Ella Kivikoski. Meinander 1965, 10; Edgren 1966, 136; Salo 1972,34.

7. Nina Strandbergin suullinen tiedonanto. Tyttöpuiston aineiston käsittely^on tätä kirjoitettaessa vielä kesken.

165

Kuva 36. Köyliönjokea Tuiskulan kohdalla. Oikealla Parkkila, vasemmassa reunassa alkaa Eskonkallion alue. - MV/S. Pälsi 1935.

166

Kuva 37. Kiinnostunutta yleisöä Parkkilan kaivauksella 1935. ^- MV/S. Pälsi 1935

muinaislahdeksi. Aivan tämän lahden rannassa, Tuiskulan kapeikon suulla sijaitsevat joen pohjoispuolella Parkkilan asuinpaikka ja sitä vastapäätä Eskonkallion-Halmisen alue.

Ehtamon kapeikko oli jotässä vaiheessa niin ^{ahdas, että se} lienee tosiasiassa ollut joke- na. Nummen asuinpaikka ^on rakennusten takia suurimmaksi osaksi tuhoutunut ja löydöt siitäovat niukkoja. Jäkärlän keramiikkaa ^on vain kaksi palasta, kumpikin eri astiasta.⁸ Tuiskulan kohdalla väyläoli avarampi, mutta mahdollisesti sekin oli enemmän jokikuin

salmi; sen jaEhtamon välillä olisi siis ollut pieni järvi.

8. Edgren 1966, 56-57; Salo ^1972, 79 ^{n:o 1.}

Myös Parkkilassamyöhempi aikaon hävittänyt asuinpaikkaa, _jokaon ollut edellistäpal- jon laajempi japitkäaikaisempi. Vaikka se on sijainnutaivanmeren äärellä, on pohjois- puolella oleva^kallio suojannut sitä pahimmilta myrskyiltä.

Kaivauksia^{täällä on tehty} pariin otteeseen, mutta tutkitut alueet ovat vähäisiä. Löytöjä ^on siltikertynyt ^varsin paljon,lähinnä talonväen keräileminä. Varsinkin kiviesineistöon run- sasta jamonipuolista. Jäkärlän keramiikan palaset ovatkolmesta astiasta.⁹

Myös Eskonkallion suojanaon ollut meren puolella kallioita. Asuinpaikkaa eiole kaivet- tu jaehkä keramiikkaa on siksi ^vähän, vaikka löytöjä muuten on melkoinen määrä. Jä- kärlän ryhmään ^kuuluu täälläkin kolmen astianpaloja.¹⁰

Millään asuinpaikalla Jäkärlän keramiikkaa eiesiinnyainoanakeramiikkatyyppinä jasik- si ^on vaikeata ^arvioida, mitkä muista löydöistä kuuluvat nimenomaan ^sen yhteyteen.

Muutamat esinetyypit näyttävät kuitenkin seuraavan juuri sitä jaJäkärlän keramiikkaa sisältävillä asuinpaikoilla ^on tiettyjä yhteisiä piirteitä, jotkamuualta puuttuvat. Sen pe- rusteella voidaan puhua erityisestä kulttuuriryhmästä, jokaon poikennut naapureistaan

muutenkin kuin saviastiain koristelutavan vuoksi. Sen ominaispiirteitä jaasemaakampa- keraamisen kulttuurin sisälläon kuitenkin parempi pohtia vasta sen jälkeen^kun sitä pääs- tään edempänä vertaamaan tyypilliseenkampakeramiikan löytöaineistoon.

4. Tyypillinen kampakeramiikka ja sen alue

Suomenkivikauden kukoistusvaiheena voi monessa suhteessa pitää tyypillisenkampake- ramiikan ^aikaa, n. 3300-2800 eKr. Silloin kampakeraamisen kulttuurin läntisenryhmän alue saavutti suurimman laajuutensa.

Keramiikka oli ^nyt parhaimmillaan. Varhaiskampakeramiikan karkean kivimurskan si- jastasaveen sekoitettiin hienojakoisempia ^aineksia, etenkin ^hiekkaa, mikä teki astiasa-

vesta tiiviimpää ja lujempaa. Vaikka välistä käytettiin orgaansiakinsekoitteita, ovat as- tianpalat harvoin niin hauraitajamurenevia kuin eninosa Jäkärlänryhmää. Astiain^muo-

to on entinen,muttareuna on yleensäpaksunnettu japäältäkin koristettu. Poltto on aikai- sempaaparempaa jasavi on palanut kauniin vaaleanruskeaksi tai punertavaksi.

9. Löytöjä ^on toimittanut mm. Eemil Parkkila. Kaivaukset: S. Pälsi ^{1935, J. Leppäaho} 1938.Riska 1946;Edgren 1966.^55; Salo ^1972,80.

10. Alue tuli tietoon opettaja Paavo Varpialan ansiosta ^{1949; hän on}muutenkin toimittanut paljon löytöjä etenkin Tuiskulasta. Edgren 1966, 56.; Salo 1972,Salo 1972, 79.

168

Kuva 38. Tyypillistä kampakeramiikkaa. Kaksi suurinta palaa Kolmhaarasta, oikealla ^ylin Kangasalan ^Sorsasta, keskellä Kokemäen Pispasta ja alhaalla Ruoveden ^Ylistolosta ^(KM

13853:177,15218:228, 17104:778, 15168:7 ja9254:2^{+8). -}2/5.- MV/R. Bäckman 1991.

Koristeluna on pääasiassa vyöhykkeiksi sijoitettuja kampaleimoja jakuoppia; viimeksi mainittujen vuoksi tyypillinenkampakeramiikka eroaa selvästi niin nuoremmastavarhai-

sesta kuin Jäkärlänkeramiikasta. Toisaalta kuopat ovat nyt suurempia kuin vanhemman varhaiskampakeramiikan usein suppilomaiset kuopat ja kampaleimojenrinnalla niillä ^on oleellinen osa kokonaiskoristelussa.

Vanhemman tyypillisenkampakeramiikan kampaleimat ovat suhteellisen leveitä jamuo- dostavat tavallisimmin tiheästi viistoon painettuina astian kylkeä kiertäviä vaakasuoria vöitä. Vaihtelua ^tuovat kampaleimoilla tehdyt kulmavyöt, kolmiot ja vinoneliöt. ^Par- haimmillaan koristelu on ns. huipputyylissä, jolleon ominaista mm. kuvioiden rajaami-

nen kampaleimoilla.

Nuoremmassatyypillisessäkampakeramiikassa koristelu vaikuttaa huolimattomammalta, kampaleimat ovattavallisesti aivan kapeita ^{jane ovat} harvemmassa, niin että tyhjää tilaa on paljon. Saviaines on orgaanisen tai kalkkipitoisen sekoitteen vuoksi usein huokoista.

Saattaa ^olla, ettei vanhemman ja ^nuoremman tyypillisen kampakeramiikan välillä ole ajallista^eroa, vaan kysymys on ehkä kahdesta rinnakkaisesta ^tyylistä.

Tyypillisen kampakeramiikan syntymäalueenapidetään Laatokan seutua. Siellä varhais- kampakeramiikan eteläisenä naapurina ^{oli Narvan} keramiikka jasinne levisi ^kaakosta,

Volgan-Okan alueelta,kampakeraamisen kulttuuripiirin keskiryhmästärunsaskuoppaista kuoppa-kampakeramiikkaa. Näiden kolmen ryhmän keskinäinen vuorovaikutus lienee

johtanut uuden keramiikan syntymiseen. Ilmeisen nopeasti tämä lähti sitten leviämään

Suomeen, Itä-Karjalaan jaItä-Baltiaan.

Suomessa tämän keramiikan keskeisimpiä seutuja on Saimaan ^{vesistö, mutta} sitä tunne- taan lähes koko maasta, pohjoisessaRovaniemeä jaKuusamoa myöten, lännessä Ahve- nanmaaltakin. Itämeren rannikkoa ^se levisi Veikselin suuseudulle, idässä alue ^ulottui Vienanmeren eteläpuolelle.

Satakunnassa on tyypillistä kampakeramiikkaa ainakin 30 asuinpaikalta. Niitä on siis huomattavasti enemmän kuin varhaiskampakeraamisia ja Jäkärlän ryhmän paikkoja.

Väestö näyttää lisääntyneen aikaisemmasta.

Usein asutus on jatkunut entisillä paikoilla. Tosin sellaisetrunsaslöytöiset alueet kuin Kokemäen Kraviojankangas jaPomarkun Honkakoski lienevät nyt jääneenvaille asuk-

kaita, _mutta esimerkiksi ^HuittistenKauppila jaKiikoisten Uusi-Jaara ovat meren joloi- tonnuttuakintarjonneet yhä suotuisanympäristön, samoinjoaikaisemmin sisävesien var- sille jääneet Kangasalan Sarsa ja Vammalan (Tyrvään) Haapakallio. Kaikilla Euran ja Köyliön Jäkärlänryhmän paikoilla on myös tyypillistä kampakeramiikkaa.

Uusiaasuinpaikkoja syntyi ^{etenkin meren rantaan.} Eurassa niitä^{on neljä;}Kauttuan Tala ja Naarjoen koulu(epävarma), HinnerjoenKäärlahti ^-lähes vastapäätä Lammilaa ^- sekä Honkilahden kirkonkylän Lammela.¹ Ne sijaitsevat suunnilleen samoilla korkeuksilla 42,5-45 m korkeuskäyrienvaiheilla kuin Jäkärlän keramiikkaa sisältävät paikat. ^Ainoal- lakaan ei ole ^tehtykaivauksia.

Myös Köyliön ^uudetpaikat noudattavat entistä 45 mkorkeutta. Ne ^ovatkaikki Tuiskulan

alueella, pääosin sillan jaParkkilan välilläKöyliönjoen silloisella suuseudulla.Löytöjä on niin tiheässä, että ilman kaivauksia ^on mahdotonta ^sanoa, missä onkysymys yhdestä laajasta, missä taas useammasta pienestä asuinpaikasta. Löytöpaikkoina mainitaan ^mm.

Uusi-Härkälä, Kylä-Marttila, Kolisoja, Pajusaari ja ^Akun tontti sekä Tuiskulan ^osuus- kaupan alue. Kauempana, Kalmeenkulmalla onKantakourun sorakuoppa.²

I Naarjoen koulun ^alueeltalöydetyiksi arvellut esineet KM 12417:1-10, joiden joukossa on yksi saviastianpala, saattavat ollaperäisin muualta. V. Luhon 1953 ja A.-L. Hirviluodon 1959 tekemissä tarkastuksissa ei siinä havait-

tu merkkejä asuinpaikasta.

2. Salo 1972,79^{n:ot 3.4, 10, 12.}

170

Kuva i9. Kokemäen Pispan kaivausta 1955. Vasemmalla tutkimuksenjohtajaVille Luho takanaan M. Huurre. ^- MVIJ. ^Juurioja.

Pohjoisempana, suuremman maankohoamisen alueella Pomarkussa ja Noormarkussa tyypillisen kampakeramiikan ranta oli 50 m vaiheilla. Pomarkun Uudenkylän Hiiden- mäen rinteellä oleva asuinpaikka oli tuolloinsuuren saaren niemekkeessä jasen edustalla oli saaristoa.³ Noormarkussa ^taas pisti meren lahti Inhottujärven kohdalta lähes Lassilan kylän keskustaa ja^sen pohjoisrannalla, Lassilanjoen suulla, oli Anttilan asuinpaikka.⁴

Satakunnan eniten tutkittu tyypillisenkampakeramiikan asuinpaikka ^on Pispan alue Koke- mäen Vallilassa, Säpilänniementyven länsireunalla.⁵Löytöjä on toista kilometriä pitkältä vyöhykkeeltä, jokanoudattelee42,5 mkorkeuskäyrää. Tähänaikaan asuinpaikka ^on sijain-

nut saaristonsuojaamana Kokemäenjoen suuseudulla.

3. Salo ^{1972, 118}n:o 8.

4. Salo 1972, 116n:o42

5. Ensimmäiset ^{löydöt paikalta} lähetti ¹⁹⁵⁰toimittaja AnttiPrusi. Kaivaukset: V. Luho ^1955, 1960ja^1961;Leena Ruonavaara 1989.Viimeksi mainitunyhteydessä alueen laajuutta määritettiin fosfaattitutkimuksinja siellä kokeil- tiin myös geofysikaalisia menetelmiä: maavastusmittauksiaja magneettisia gradienttimittauksia. Luho 1961.