Luontosuhteen muutos

Edellä olen tarkastellut luontosuhdetta ikään kuin erilaisten ikkunoitten kautta. Kuva näyttää kuitenkin hahmottuvan tieteitten välisenä jatkumona, jossa eri osaset koros-tuvat näkökulmasta riippuen. Ympäristökasvatuksella uskotaan vaikutettavan siihen, että ihmisen luontosuhde kehittyy tasapainoiseksi. Hänestä tulee silloin luonnon pe-rusasiat hallitseva, tietoinen ja vastuullinen toiminnassaan suhteessa luontoon. Tosin kriittisiä näkemyksiäkin löytyy. Muun muassa Matthiess kritisoi ympäristökasvatusta liian sinisilmäiseksi ja hyväuskoiseksi. Vaikka kasvatusta on harrastettu jo vuosikau-sia, ihmisten käyttäytyminen ei ole muuttunut, hän toteaa. (Matthiess 2004, 339.)

Toisaalta voi miettiä sitä, onko tällöin kasvatuksessa painopiste ollut liikaa esi-merkiksi teoreettisella puolella ja samalla unohdettu psyykkisen puolen huomiointi.

Wahlström (2008) korostaa myös myyttisten aspektien mukanaoloa. Elämme kuiten-kin vielä hyvin lähellä aikaa, jolloin Tapio, Mielikki, Ahti, Näkki ja Saunatonttu ja muut myyttiset hahmot olivat osa jokapäiväistä elämää ja kasvatusta. Pihlajat olivat pyhiä puita, joita ei saanut pihoilta kaataa. Massa (1994) puhuu suomalaisten maa-hengestä ja myös metsämaa-hengestä. Suomalaisen luontosuhteen agraarihenki on meistä ehkä sukupolven – kahden takana mutta Kariniemen aikana sitä elettiin vahvasti.

(Massa 1994, 102; Wahlström 2008, 3.)

Ympäristöpsykologit ovat viime vuosina olleet kiinnostuneita siitä, miten ihmiset kokevat luonnon ja miten he sitoutuvat toimimaan luonnon kannalta ekologisemmin.

Mayer ja Frantz (2005) selvittivät ihmisten emotionaalista kiinnittymistä luontoon kehittämällään mittarilla. Heidän havaintojensa mukaan henkilön tuntema yhteys luontoon oli tärkeä ennuste heidän ekologiselle käyttäytymiselleen sekä subjektiivi-selle hyvinvoinnilleen. Kirjoittajat pohtivat, voiko löytyä selvä yhteys luontoyhtey-den ja omaan elämään tyytyväisyyluontoyhtey-den välille. Tässä tapauksessa voitaisiin muuttaa ekologista viestiä pelottelusta ja varoituksista myönteisempään suuntaan.( Mayer &

Frantz 2005, 512.)

Käyttäytymistutkimukset näyttävät tukevan ajatusta, että positiivinen motivointi lisää ihmisten ekologista käyttäytymistä ja luonnon huomioon ottamista. Hartig , Kaiser ja Bowler selvittivät luonnon vaikutusta ihmiseen viemällä yliopisto-opiskelijoita läheiselle marsh-alueelle, suolattoman veden suojelualueelle. Huomattiin, että alue herätti ihastusta ja he kokivat palautuvansa arjesta (restoration). Luonnon ympäristö toimii tutkimuksen mukaan myös ekologisena herättäjänä. (Hartig & Kaiser & Bowler 2001, 602–603.)

Wahlström (2008) on korostanut luonnon kokemista tunteiden kautta, vaikkei sitä aina tiedostettaisikaan. Myönteiset muistot ja ensimmäiset luontokokemukset ovat perusta myönteiselle luontosuhteelle Wahlströmin mukaan. (Wahlström 2008,9,35.) Salonen (2010) esittää ajatuksen, että luonto voi herättää myös negatiivisia kokemuk-sia, jotka saattavat olla sikäli hyödyllisiä, mikäli ne herättävät ihmisessä halun toimia luonnon puolesta. Pahat hajut, ilman saasteet, vesien likaantuminen ja luonnon ros-kaisuus synnyttävät kysymyksiä, joihin haetaan vastauksia. Tilanteen muuttamiseksi ryhdytään toimimaan. Ympäristökasvatuksen Palmerin mallin kolmas ulottuvuus, luonnon puolesta tai hyväksi tapahtuva toiminta, on osa luontosuhteen kokonaisuut-ta. ( Palmer 2003, 144; Salonen 2010, 13.)

Myös Davis, Green ja Reed (2008) ovat pohtineet ihmisen suhdetta ympäristöön.

he käyttävät käsitettä sitoutuminen ympäristöön (commitment to the environment).

Kielessä elävät sanonnat kuten ”elää sopusoinnussa luonnon kanssa” tai ”tuntea hen-kilökohtaista yhteyttä luontoon” viittaavat heidän mielestään ihmisten välillä käy-tettyihin ilmaisuihin. Voiko ihminen kokea samanlaista henkilökohtaista suhdetta luontoon kuin toisiin ihmisiin, oli heidän kysymyksensä. Tutkimuksen tuloksista voi päätellä, että sitoutuminen merkitsi myös aktiivisempaa toimintaa luonnon puolesta;

sitoutuminen ympäristöön merkitsee myös sitoutumista tekoihin ympäristön puoles-ta. (Davis & Green & Reed 2008,178–179.)

Luontosuhde ei synny tyhjiössä vaan vuorovaikutuksessa kulttuurin ja ympäristön kanssa. Kuten Palmerin tutkimus osoitti, varsin tärkeitä ovat merkitykselliset muut henkilöt, vanhemmat, isovanhemmat, opettajat tai muut läheiset ihmiset. Chawla (1999) on haastatellut ympäristöväkeä (Kentucky ja Norja) ja vertaillut heidän polku-jaan luonnon suojelijoiksi. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin Palmerin tekemässä selvityksessä (Luku 2.1.3).

Ympäristöön sitoutumisen taustalta löytyviä tärkeimpiä tekijöitä ovat Chawlan mukaan:

lapsuuden koti maalla metsien, niittyjen, vuorten tai järvien

o

ympä-röimänä, maatila

ulkoilmaharrastukset kuten melonta, retkeily, lintujen tarkkailu o

perheen ympäristöharrastus o

perheen sosiaalinen aktiivisuus tekemään sitä, mikä on ”oikein”

o

harrastusryhmät, luontoharrastus o

Tärkeimmiksi tekijöiksi nousivat tässäkin haastattelussa lapsuuden luontokokemuk-set ja merkittävät henkilöt, jotka usein ovat omat vanhemmat. (Chawla 1999, 18-19.) Sjöblom (2012) tutki lukiolaisten luontoasenteita ja päätyi samoihin taustatekijöihin.

Hänen loppupäätelmänsä on, että oleellisinta on oppilaitten viihtyminen luonnossa ja kokemus, että he ovat osa luontoa. (Sjöblom 2012, 204-209) Millaisia olivat Annikki Kariniemen lapsuuden luontokokemukset ja ketkä olivat tässä tapauksessa merkittä-vät henkilöt?

Väyrynen (2009) arvioi kriittisesti nykyajan ”elämysten” ja ”elämyksellisen koke-misen” metsästystä ja näkee siinä vaaran, että luontosuhde pinnallistuu eikä ihmisellä ole aikaa pysähtyä pohtimaan kokemaansa. Hän tiivistää elämyksen määrittelyn: se on välittömästi itse koettu, kestävä ja merkityksellinen koko inhimillisen olemassa olon kannalta. (Väyrynen 2009, 76–80.) Luontoelämykset liittyvät ympäristökas-vatukseen ja luonnonsuojeluun. Niillä on myös tärkeä tehtävä esteettisenä elämää rikastuttavana tekijänä. Väyrynen viittaa siihen, miten luontoa on hyödynnetty sekä nationalistisessa kasvatuksessa että propagandassa. (Väyrynen 2009, 88).

Luontosuhde on yhteydessä historialliseen tilanteeseen ja muuttuu ajan virtausten mukana, joten se on myös yhteiskunnallinen ilmiö. Varsinkin silloin, kun määritel-lään mitä luonto on ja kenen luonto se on, tullaan luontosuhteen poliittiselle ulottu-vuudelle. Hauser-Schäublin ( 2001) pohtii luontokäsitteen muutosta luomistarinasta evoluutio-oppiin ja lopulta siihen käsitykseen, että luontoa hallitsevat sen omat lait.

Ihmisen luonnonherruutta on hänen mukaansa legitimoitu sillä, että luonto on muut-tumaton ja luonnonkansat ovat yhtä lailla villejä kuin luonto. Näin sivistyskansoille on löydetty oikeutus kolonialismiin. (Hauser-Schäublin 2001, 11–17.)

Hauser-Schäublin käyttää käsitettä ”gatekeeper”, portinvartija, käsitellessään aihet-ta. Juuri nyt Lapissa on ajankohtaisena kysymyksenä, kuka määrittelee kaivosalueen.

Tällä ulottuvuudella tullaan luonnon poliittiselle sektorille, jota ympäristökasvatuk-sen alueella pidetään ongelmallisimpana. Kenellä on oikeus määritellä luonto? Ketä luonto hyödyttää? (Hausen-Schäublin 2001, 16–18.)

Yhteenvetona voi todeta, että luontosuhde on muuttuva, prosessi, johon voidaan kasvatuksella vaikuttaa, olipa kysymys sitten lapsista tai aikuisista. Sen voi nähdä eräänlaisena monien ilmiöitten mosaiikkina, jossa tarkastelukulma vaikuttaa kuvaan.

Luontosuhteen yhteiskunnallinen, poliittinen aspekti on ongelmallisin, koska sillä alueella tullaan tekemisiin erilaisten vastakkaistenkin intressien kanssa.

Olen ottanut tehtäväkseni jäljittää Annikki Kariniemen luontosuhdetta ja sen mahdol-lista muutosta. Seuraavaksi siirryn varsinaisiin tutkimuskysymyksiin ja -menetelmiin.

3 Tutkimusongelmat

Olen tiivistänyt tutkimusongelmani kahteen kysymykseen:

A. Mitkä olivat kirjailija Annikki Kariniemen elämän luontosuhteen kannalta kes-keiset käännekohdat?

B. Millainen oli Annikki Kariniemen luontosuhde?

1. Mikä oli ominaista Kariniemen luontosuhteelle?

2. Miten luontosuhde muuttui hänen elämänsä aikana?

Käytän hyväkseni elämäkertatutkimusta, mikrohistoriallista lähestymistapaa ja nar-ratiivista omaelämäkertatutkimusta, joihin paneudun seuraavaksi.