STRUKTUROIDUT VASTAUKSET AVOIMET VASTAUKSET Alku- ja
muutokset Muutos avointen vastausten mukaan
Vahvuudet
Parannus Verkostot laajentuneet Maakunnalla mahdollisuus Hankkeiden kautta järjestetty koulutusta ja kehitetty työtä Koulupsykologeja ja nuorisop-sykologeja saatu ammatilliseen koulutukseen
Lääkäreitä saatu maakuntaan paremmin
Seuduille 2 ja 3 nimetty omat neuvola- ja kouluterveyslääkärit
STRUKTUROIDUT VASTAUKSET AVOIMET VASTAUKSET
muutokset Muutos avointen vastausten mukaan
Kehittämi-sen tarpeet Työssä olevien voima-varat eivät riittäneet ehkäisevään työhön Virkoihin ei saatu päteviä
Sektorikohtainen työ vei resurs-seja maantielle
Päteviä sosiaalityöntekijöitä olisi tarvittu rakenteelliseen ja kehittämistyöhön
Pitkäjänteiseen työhön ei aina riittänyt aikaa sektorikohtaisen työn ja alueen laajenemisen vuoksi
Psykologien vaihtuvuutta oli edelleen
Lääkäripalveluissa oli edelleen puutetta, keikkalääkäreitä Seudun 1, eli Kajaanin seudun asema huono neuvolan ja kou-luterveydenhuollon osalta Kuraattoritilanne huono edel-leen
Psykologit ovat siirtyneet yksi-tyispuolelle paremmille palkoille ja erilaisiin toimenkuviin
Palvelut Näitä palveluja ei riittä-västi alku- / seuranta-kyselyn mukaan
kor-jaamassa Oltiin palkkaamassa 6 kou-lupsykologia ja 3 psykiatrista sairaanhoitajaa kouluille Kuntayhtymä haki ratkaisuja koulupsykologien ja sosiaali-työntekijöiden järjestämiseksi
STRUKTUROIDUT VASTAUKSET AVOIMET VASTAUKSET
muutokset Muutos avointen vastausten mukaan
Alkukysely: kouluku-raattoreja, psykologeja ja puheterapeutteja ei riittävästi, koululääkäri-toiminnan jatkuvuudes-sa puutetta
Seurantakysely: psyko-logi-, koulukuraattori- ja lääkäripalveluja ei riittävästi
vaikuttaa Nuorisotyö edelleen kunnilla, ja kunnalliset resurssit vaikuttavat
Muut Muutos yhteistyössä:
Esimerkiksi perhe-keskukset, ehkäisevä päihdetyö, maakunnal-liset muutokset suunta-sivat yhteistyötä
Lastensuojelun lähiverkostojen kanssa tehtävässä yhteistyössä suurimmat vahvuudet eivät olleet muuttuneet siirryttäessä kuntamallista maakuntamalliin. Lastensuojeluil-moitusten tekeminen, toisten viranhaltijoidentyön tuntemus, säännöllisesti kokoon-tuva perhepalveluverkosto ja varhaisen puuttumisen mallien omaksuminen olivat vastaajien mukaan suurimpia vahvuuksia sekä alku- että seurantakyselyssä.
Sotkamon ja Kuhmon seudulla sekä Ylä-Kainuussa koettiin erityisosaajien määrän lisääntyneen. Kajaanissa erityisosaajien määrän sen sijaan nähtiin vähentyneen jon-kin verran. Kainuun hallintokokeilussa erityisosaamista pyrittiin jakamaan kaikkiin kuntiin.
Suurimmat kehittämisen kohteet eivät myöskään muuttuneet alku- ja seurantaky-selyn välillä. Kehittämisen kohteita molempien kyselyjen vastausten mukaan olivat seuraavat: Työssä olevien voimavarat eivät riittäneet ehkäisevään työhön, virkoihin ei saatu muodollisesti kelpoisia työntekijöitä, luottamushenkilöt eivät ymmärtäneet lastensuojelutyön vaativuutta ja viroissa olevat vaihtuivat usein. Kaikki edellä mai-nitut olivat vastausten mukaan heikentyneet alku- ja seurantakyselyn välillä. Eri-tyisesti luottamushenkilöiden lastensuojelutyön tuntemuksen koettiin heikentyneen Kajaanin sekä Kuhmon ja Sotkamon seuduilla. Maakunnallisesti tämä myös koettiin suurimmaksi heikennykseksi. Avoimissa vastauksissa kuitenkin kerrottiin, että vir-kamiesjohdossa lastensuojelutyön tuntemus oli lisääntynyt.
Sekä alku- että seurantakyselyn vastauksissa kerrottiin koulukuraattorien ja psy-kologien puutteesta koko Kainuun tasolla. Vaikein tilanne oli Ylä-Kainuussa. Al-kukyselyssä puheterapeutteja koettiin olevan liian vähän ja koululääkäritoiminnan jatkuvuudessa oli puutteita. Seurantakyselyssä lääkäripalveluja ei koettu olevan riit-tävästi ja psykologi- ja koulukuraattoripalveluja koettiin vähäisiksi. Vastausten mu-kaan lääkäripalvelut eivät seurantakyselyn aimu-kaan enää olleet maakunnallisesti yhtä riittäviä kuin alkukyselyn aikaan ja psykologien vaihtuvuus oli kasvanut. Sen sijaan puheterapia- ja koulukuraattoripalveluihin oli tullut parannusta.
Avoimissa vastauksissa kerrottiin, että Sotkamon ja Kuhmon seudulle (seudulle 2) ja Ylä-Kainuuseen (seudulle 3) oli nimetty neuvola- ja koululääkärit, mutta Kajaanin
seudun (seudun 1) asema oli neuvola- ja kouluterveydenhuollon osalta huonompi.
Sinne ei saatu lääkäriä. Tämä näkyi myös Sotkamon ja Kuhmon seudun strukturoi-duissa vastauksissa koululääkäritoiminnan parantumisena. Vastaavasti Kajaanin seu-dulla koettiin, että sekä neuvola- että koululääkäritoiminta kärsi lääkärien puutteesta.
Lääkäritoiminnan jatkuvuutta haittasi myös se, että ei ollut nimettyä lääkäriä. Avoi-missa vastauksissa kuitenkin kerrottiin, että lääkäreitä oli saatu palkattua maakuntaan paremmin kuin yksittäisiin kuntiin, joskin lääkäripalveluissa oli edelleen puutetta.
Jouduttiin käyttämään keikkalääkäreitä.
Psykologeista oli puutetta, ja psykologit vaihtuivat usein. Avoimissa vastauksissa kerrottiin, että koulu- ja nuorisopsykologeja oli saatu ammatilliseen koulutukseen sekä kouluille oltiin palkkaamassa koulupsykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia.
Kuraattoritilanteen kerrottiin edelleen olevan huono, ja psykologien kerrottiin siir-tyneen yksityisen työnantajan palvelukseen parempien palkkojen ja mieluisempien toimenkuvien vuoksi. Lisäksi avoimissa vastauksissa kerrottiin, että kuntayhtymä pyrki ratkaisemaan ongelmaa, miten psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä saataisiin Kainuuseen.
Avoimissa vastauksissa kerrottiin, että hankkeiden kautta oli järjestetty koulutusta ja kehitetty monipuolisesti varhaisen tuen malleja sekä ehkäisevää lastensuojelua ja lastensuojelun avohuoltoa. Avoimissa vastauksissa toivottiin, että lisättäisiin myös maakunnan omaa kehittämistyötä tuomalla sosiaalityöntekijöitä kehittämis- ja raken-teelliseen sosiaalityöhön. Samassa vastauksessa kuitenkin todettiin, että sosiaalityön-tekijöitä oli liian vähän, jotta heistä riittäisi tällaiseen toimintaan. Toisaalta avoimissa vastauksissa nähtiin, että sektorikohtainen työ vei sosiaalityöntekijöidenkin resursseja maantielle. Pitkäjänteiseen työhön omassa kunnassa ei aina riittänyt aikaa sektorikoh-taisen työn ja sitä kautta alueen laajenemisen vuoksi.
Yhteistyö verkostojen kanssa oli keskimääräisesti vähentynyt maakunnallises-ti ja Kajaanin sekä Sotkamon ja Kuhmon seudulla, mutta Ylä-Kainuussa yhteistyö oli lisääntynyt. Ylä-Kainuussa perhekeskustoiminta oli lisääntynyt, ja siinä mukana olevien verkosto oli tiivistynyt huomattavasti. Perhekeskustyöskentely oli käynnis-tynyt joka seudulla. Myös Kajaanin seudulla perhekeskustoiminta oli lisäänkäynnis-tynyt.
Sotkamon ja Kuhmon seudun työskentelyssä korostui aiempaa enemmän ehkäisevä päihdetyö. Ehkäisevän päihdetyön osalta maakunnassa seudut olivat kehittyneet eri suuntiin, kun Ylä-Kainuussa ehkäisevä päihdetyö oli vähentynyt ja Sotkamon ja Kuh-mon seudulla lisääntynyt. Maakunnassa oli maakunnallinen ehkäisevän päihdetyön työryhmä, ja Sotkamon ja Kuhmon seudulta oli edustus tässä ryhmässä. Ylä-Kainuus-sa kunnallinen ehkäisevän päihdetyön toiminta sen sijaan oli ollut aktiivista, mutta kun kunnalliset ryhmät lopetettiin, ehkäisevän päihdetyön toiminta oli loppunut Ylä-Kainuussa. Avoimissa vastauksissa kuitenkin kerrottiin, että kunnallista toimin-taa oltiin käynnistelemässä uudelleen. Maakunnalliset muutokset vaikuttivat, mihin suuntaan kuntien yhteistyö lähiverkostoissa muuttui. Uudet verkostot toivat uusia toimintatapoja ja veivät resursseja entisiltä. Myös etäisyyksillä oli merkitystä siinä, keiden kanssa oli yhteistyötä.
Kun muutoksia arvioi teknis-rationaalisesta näkökulmasta, esimerkiksi sektori-kohtainen työskentelymalli sosiaalityössä, erityisosaamisen jakaminen tai yksi maa-kunnallinen työryhmä noin 80 000 asukkaan maakunnassa voi tuntua järkevälle.
Humanistis-prosessuaalisesta näkökulmasta sektorikohtainen malli tuotti ongelmia erityisesti pienissä kunnissa, joihin se toi yksinäiset työntekijät, kun oman ammatti-kunnan työparia ei ollut saatavissa. Tarvittaessa ratkaisuna oli työpari toisesta kun-nasta, mutta se taas toi matka-ajot, jotka veivät työaikaa. Toisaalta maakunnallinen
malli toi yksinäisellekin sosiaalityöntekijälle oman ammattikunnan laajemman tuen.
Humanistis-prosessuaalisesti pitkät matka-ajot ja matka-ajojen vuoksi vaikeus syven-tyä omaan työhön riittävästi tuntuivat kuitenkin turhalle. Erityisosaamisen jakami-sessa taas pienet kunnat olivat yleensä saajina ja isot kunnat jakajina. Erityisosaajien jakaminenkin aiheutti matka-ajoja ja vei resursseja. Kainuu on pitkien etäisyyksien maakunta, joten kolmen tunnin päivittäinen matka-ajo maakunnan sisällä ei ollut mi-tenkään poikkeuksellinen. Maakunnalliset työryhmät koettiinkin etäisiksi. Humanis-tis-prosessuaalisesti ihmiset haluavat olla osallisia. Maakunnalliset työryhmät toivat uusia malleja niille, jotka siihen osallistuivat, mutta toiset etääntyivät niistä. Maakun-nallinen työ saattoi myös eriyttää kuntien palveluja eri suuntiin, kuten ehkäisevän päihdetyön kohdalla oli käynyt: Ylä-Kainuussa ehkäisevä päihdetyö oli vähentynyt ja Sotkamon ja Kuhmon seudulla lisääntynyt.
Kainuun maakuntakokeilussa oltiin tarvittaessa valmiita muuttamaan toiminta-tapoja. Sektorikohtaisen työn yksinäisyyden ja resurssien vähäisyyden ongelmiin annettiin työvoimaa, seudulliset sosiaaliohjaajat. Joihinkin pieniin kuntiin annettiin ratkaisuksi myös työn siivuttaminen. Esimerkiksi kunnan kaksi eri sektorilla ja eri esimiehen alaisuudessa olevaa työntekijää saivat tehdä siivun toiselle sektorille voi-dakseen tarvittaessa tehdä yhteistyötä, ja siitä sovittiin esimiesten kanssa. Myös eri-tyisosaamisen jakamisen kautta ongelmaan tarjottiin ratkaisua, kun maakunnallisen sijaishuoltoyksikön työntekijät tulivat sijoituksiin työpareiksi. Sijaishuoltoyksikön työntekijät vähensivät kunnissa olevien työntekijöiden työn jakamista toisiin kun-tiin, kun seudulta ei enää tarvittu työparia sijoitustilanteisiin. Ehkäisevän päihdetyön kohdalla maakunnallisen työryhmän lisäksi otettiin uudelleen käyttöön kunnalliset työryhmät. Ratkaisut olivat teknis-rationaalisia, mutta silloin kun ne saivat työnte-kijöissä tunteen, että heitä oli kuultu, teknis-rationaalisilla ratkaisuilla oli humanis-tis-prosessuaalinen vaikutus.
5 LASTENSUOJELUN SOSIAALITYÖN TOIMINTATAPOJEN MUUTOS KAINUUN HALLINTOKOKEILUN AIKANA
5.1 LASTENSUOJELUILMOITUKSET JA ASIAKKAAN KIRJAAMINEN LASTENSUOJELUASIAKKAAKSI
Lastensuojeluilmoitukset
Tutkimus koskee lakisääteistä palvelua, lastensuojelua, joten palvelu määrittyy lain-säädännön pohjalta. Lastensuojelulaissa määritellään, ketkä ovat velvollisia ilmoit-tamaan sosiaalitoimelle lastensuojelutarpeesta. Alkukyselyssä elettiin vuoden 1984 alusta voimaan astuneen lastensuojelulain aikaa. Ilmoitusvelvollisia olivat sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutoimen, poliisitoimen tai seurakunnan palveluksessa tai luottamustoimessa olevat, jos he virkaa tai tointa hoitaessaan olivat saaneet tietää perhe- tai yksilökohtaisen lastensuojelun tarpeesta. Myös muut kuin edellä mainitut saattoivat tehdä lastensuojeluilmoituksen. (Lastensuojelulaki 1983, 40 §.)
Vuoden 2008 alusta voimaan astunut uusi lastensuojelulaki laajensi ilmoitusvel-vollisuutta nuorisotoimeen, seurakunnan lisäksi muiden uskonnollisten yhdyskun-tien palveluksessa oleviin, muihin sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajiin, terveyden- ja sairaanhoitopalveluja harjoittaviin yhteisöihin ja toimintayksiköihin, opetuksen tai koulutuksen järjestäjiin, turvapaikanhakijoiden vastaanottotoimintaa, hätäkeskustoi-mintaa ja koululaisten aamu- tai iltapäivätoihätäkeskustoi-mintaa harjoittavien yksiköiden palve-luksessa oleviin sekä terveydenhuollon ammattihenkilöihin (Lastensuojelulaki 2007, 25 §). Sosiaalityöntekijätkin mainittiin uudessa laissa ilmoitusvelvollisiksi esimerkiksi silloin, kun lastensuojeluasiakkaat muuttivat toiseen kuntaan. (Lastensuojelulain ko-konaisuudistus -työryhmän muistio 2006, 93, 25 §.)
Lastensuojeluilmoitukset alku- ja seurantakyselyssä:
Alkukyselyn tilanteessa asukasluvultaan yhtä suurten kuntien lastensuojeluil-moitusten määrä vaihteli. Kuhmo, Sotkamo ja Suomussalmi olivat lähes yhtä suuria.
Sotkamossa lastensuojeluilmoituksia kerrottiin tulevan huomattavasti enemmän kuin Kuhmossa tai Suomussalmella. Hyrynsalmi, Paltamo ja Puolanka ovat keskenään lähes yhtä suuria, mutta siellä ei ollut ilmoitusten määrässä suuria eroja. Myös työn-tekijäkohtaisten ilmoitusten määrää kysyttiin alkukyselyssä. Kuntien työ oli suurelta osin kokonaisvaltaista, joten lastensuojeluilmoitukset jakaantuivat useammille sosi-aalityöntekijöille kuin sektorikohtaisesti tehdyssä lastensuojelutyössä. Myös johtavat viranhaltijat käsittelivät lastensuojeluilmoituksia. Suurimmat erot sosiaalityöntekijä-kohtaisten ilmoitusten määrässä olivat toimenkuvakohtaisia, eli jos toimenkuvassa oli vähän lastensuojelua, ilmoitusten määrä oli pienempi.
En saanut lastensuojeluilmoituksista alkukyselyn kautta tarkkaa määrää. Minulla on kuitenkin ollut käytössäni lastensuojeluilmoitusten määrä maakunnan ajalta kun-nittain jokaiselta Kainuun maakunta -kuntayhtymävuodelta vuoden 2010 loppuun saakka. Varsinainen muutos lastensuojeluilmoitusten määrässä tapahtui vuoden 2008 jälkeen. Taulukossa 31 on kuvattu lastensuojeluilmoitusten määrä ensin vuodelta
2007, eli ennen uutta lastensuojelulakia, ja sitten kolmelta vuodelta uuden lastensuo-jelulain voimaan tulemisen jälkeen. Taulukon tiedot on kerätty Kainuun maakunta -kuntayhtymän käyttämästä maakunnan yhteisestä lastensuojeluohjelmasta.
Taulukko 31. Lastensuojeluilmoitukset Kainuun kunnissa vuosilta 2007–2010