Sosiaalipäivystys

Sosiaalipäivystys ei koske ainoastaan lastensuojelua, vaan koko sosiaalityön kenttää.

Alkukyselyn ajankohtana sosiaalityöntekijät tekivät kunnallisen virkaehtosopimuk-sen mukaista toimistotyöaikaa. Monet sosiaalityöntekijät vastasivat, että työaika oli 7 tuntia 15 minuuttia tai vain toimistotyöaika. Poliisin sosiaalityöntekijä vastasi, että hänen työaikansa oli 8.00–15.45 ja tarvittaessa ilta ja yö. Sosiaalijohtajista suuri osa vastasi, että he olivat johtavassa asemassa eikä heillä ollut työaikaa. Kysymys, johon kuitenkin kaikki saivat vastata, oli sosiaalityöntekijöiden lomakkeessa (liite 3).

Kaikki vastasivat, että päivystystä ei varsinaisen työajan jälkeen ollut. Kajaanista vastattiin, että päivystys oli järjestetty, mutta vain virka-ajalle. 40 sosiaalityöntekijää (N = 43) vastasi kysymykseen, otettiinko sosiaalityöntekijöihin yhteyttä työajan jäl-keen päivystysasioissa, vaikka virallista päivystystä ei ollut. Suureen osaan sosiaali-työntekijöistä oltiin yhteydessä työajan jälkeen, vaikka työajan jälkeistä päivystystä ei ollutkaan järjestetty. Kaikkien Kainuun kuntien sosiaalityöntekijöistä 73 prosenttiin oli oltu yhteydessä päivystysasioissa virka-ajan jälkeen. Kajaanissa, Kuhmossa ja Sot-kamossa oli joitain sosiaalityöntekijöitä, joihin ei otettu yhteyttä virka-ajan jälkeen.

Yhteydenottoja työajan jälkeen tuli joskus tai melko usein, mutta kukaan ei arvioinut, että yhteydenottoja olisi tullut erittäin usein.

Ammattinimikkeen mukaisesti jaoteltuina sosiaalijohtajat kertoivat muita useam-min, että heihin otettiin yhteyttä työajan jälkeen, vaikka päivystystä ei ollut järjestetty (85 prosenttia sosiaalijohtajat / 70 prosenttia muut). Sosiaalijohtajilla oli myös lähes kaikilla (6:lla 7 vastaajasta, eli 86 prosentilla) työpuhelin aina päällä. Muista 38 pro-senttia kertoi pitävänsä työpuhelintaan aina päällä. Koska varsinaista päivystystä ei ollut kuitenkaan missään kunnassa järjestetty, monessa kunnassa työhön lähtivät usein sosiaalijohtajat, joilla ei ollut työaikaa, ja Kajaanissa myös johtava sosiaalityön-tekijä. Paikkakuntakohtaisia eroja kuitenkin oli. Kuhmossa sosiaalityöntekijöiden toivottiin lähtevän, ja Kuhmossa kunta maksoi viikonloppu- ja muusta päivystyk-sellisestä työstä kannustaakseen työntekijöitä varsinaisen työajan ulkopuoliseen työ-hön. Lisäksi Kuhmossa poliisille oli annettu sosiaalityöntekijöiden puhelinnumerot.

Päivystyksestä sinänsä ei kuntien työntekijöille maksettu, mutta päivystyksellinen aktiivityö korvattiin sosiaalityöntekijöille tunti tunnista -vapaana muissa kunnissa paitsi Kuhmossa.

Kuka sosiaalityöntekijöihin oli yhteydessä? Taulukosta 39 selviävät viranomaisten yhteydenotot sosiaalityöntekijään työajan jälkeen. Vastaajien määrä vaihteli kysyttä-essä eri yhteydenottajatahoja 20:sta 38:aan (N = 43). Yhteydenottoja työajan jälkeen tuli joskus tai melko usein, mutta kukaan ei arvioinut, että yhteydenottoja olisi ollut erittäin usein.

Taulukko 39. Viranomaisten puhelinsoitot työajan jälkeen. Yhteystaho ja se kuinka usein yhteyttä otettiin. Tilanne ennen hallintokokeilua

Yhteydenottaja/

kuinka usein, kpl / prosenttia vastaajista

Poliisi, kpl /

prosenttia Terveyskeskus,

kpl / prosenttia Esimies, kpl /

prosenttia Toinen sosiaali-työntekijä, kpl / prosenttia Ei koskaan 21 / 55 prosenttia 24 / 65 prosenttia 20 / 59 prosenttia 13 / 36 prosenttia Joskus 14 / 37 prosenttia 13 / 35 prosenttia 14 / 41 prosenttia 22 / 61 prosenttia

Melko usein 3 / 8 prosenttia - - 1 / 3 prosenttia

Yhteensä 38 / 100 prosenttia 37 / 100 prosenttia 34 / 100 prosenttia 36 / 100 prosenttia

Sosiaalityöntekijät vastasivat, että yleisimmin työajan ulkopuolella heihin otti yhteyttä toinen sosiaalityöntekijä (64 prosenttiin vastaajista), poliisi (45 prosenttiin vastaajista), esimies (41 prosenttiin vastaajista) ja terveyskeskus (35 prosenttiin vastaajista). Viran-omaisista sosiaalityöntekijä oli siis yleisimmin yhteydessä toiseen sosiaalityöntekijään kertoakseen asiakashuolesta. Sosiaalityöntekijöihin oltiin työajan jälkeen yhteydessä myös konsultaatiomielessä. Yhteyttä otettiin joka kunnan sosiaalityöntekijöihin sosi-aalityöntekijän koulutuksesta riippumatta, esimiesasemassa oleviin kuitenkin eniten (80 prosenttiin esimiesasemassa oleviin / 58 prosenttiin muihin).

Ottivatko sosiaalityöntekijöihin työajan jälkeen yhteyttä muutkin kuin viran-omaiset? Sosiaalityöntekijöiltä kysyttiin tilanteita, joissa asiakkaat olivat heihin yh-teydessä virka-ajan ulkopuolella. Virka-ajan ulkopuolella yhteyttä ottivat asiakkaat, asiakkaiden naapurit, tuttavat ja sukulaiset. Kaikkein yleisin yhteydenottomuoto oli lastensuojeluilmoitus, jonka naapurit tai sukulaiset tekevät. 28 vastaajaa (78 prosent-tia) oli ottanut vastaan naapureilta tai sukulaisilta tulleita lastensuojeluilmoituksia.

Turvapaikan tarve (18 vastausta, 49 prosenttia vastanneista) oli asiakkaiden yleisin syy yhteydenottoon. Tilanteet vaihtelivat kunnittain. Joissain kunnissa kaikki sosiaa-lityöntekijät kertoivat joutuneensa työajan jälkeen selvittelemään asiakkaiden huol-toriitoja, mutta joissakin kunnissa tällaisia tilanteita ei ollut ollenkaan. Suurin osa yhteydenotoista sosiaalityöntekijään virka-ajan jälkeen tapahtui puhelimitse, mutta myös kotikäyntejä tarvittiin. Joissain tapauksissa asiakkaat tulivat työajan jälkeen sosiaalityöntekijän kotiin apua hakemaan. Seitsemän sosiaalityöntekijää kertoi, että apua oli haettu kotoa. Yhdenkään sosiaalijohtajan kotiin asiakkaat eivät olleet tulleet hakemaan apua.

Oliko kunnissa sovittu linjaukset, milloin varsinaisen työajan jälkeen oli lähdettävä töihin? Kaikki sosiaalityöntekijät olivat sitä mieltä, että lautakunta tai lautakunnan jaosto ei ollut päättänyt linjauksista. Kaikki olivat myös sitä mieltä, että kirjallisesti linjauksista ei ollut sovittu. Kajaanissa oli tehty yleinen linjaus, että sosiaalityöntekijät eivät lähtisi, vaan lähtijä olisi esimies.

Selviä linjauksia, milloin työajan jälkeen lähdettiin kotikäynnille, ei siis ollut. Miten sosiaalityöntekijät linjasivat lähtemisensä? Jokaisessa kunnassa ainakin osa sosiaali-työntekijöistä lähti (75 prosenttia sosiaalisosiaali-työntekijöistä), jos huostaanotto oli mahdolli-nen. Myös perheväkivaltatilanteet saivat sosiaalityöntekijät lähtemään (53 prosenttia).

Jos asiakas tarvitsi turvahuoneen tai turvakodin palveluja, silloinkin lähdettiin, mutta harvemmin (41 prosenttia). Asia pyrittiin hoitamaan puhelimitse. Ammattinimikkeen mukaisesti sosiaalijohtajat olivat valmiit lähtemään hiukan muita useammin. Kaikki vastanneet sosiaalijohtajat (7) ilmoittivat, että lähtisivät, jos oli huostaanoton vaara,

ja noin puolet sosiaalijohtajista lähtisi perheväkivaltatilanteisiin (57 prosenttia) tai asiakkaan tarvitessa turvaa (50 prosenttia).

Kun tieto asiakasperheiden kriisitilanteista tuli sosiaalityöntekijälle, tilanteet ai-heuttivat joskus ongelmia sosiaalityöntekijän oman perheen kanssa. Kun oli ympä-rivuorokautisesti käytettävissä, miten esimerkiksi järjestettiin omien lasten hoito?

Lastenhoito-ongelmia olikin yhdeksällä vastaajalla joskus päivystystilanteisiin läh-dettäessä.

Alku- ja seurantakyselyjen välissä oli lainsäädäntö muuttunut. Seurantakyselyn aikaan lastensuojelu- ja sosiaalihuoltolaissa oli määräys sosiaalipäivystyksen järjes-tämisestä: Kiireellisissä tapauksissa sosiaalipalvelujen tarve oli arvioitava viipymättä lastensuojelulain 2007 11 §:n mukaan ja sosiaalihuoltolain 125/2006 40 a §:n mukaan.

Lastensuojelulain 11 §:n mukaan lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua oli järjestettä-vä riittäjärjestettä-vässä laajuudessa niinä vuorokaudenaikoina, joina sitä tarvittiin. Lisäksi sosi-aalityöntekijöiden työaika oli muuttunut. Toimistotyöajassa olivat Kainuun maakunta -kuntayhtymässä ainoastaan jotkut sosiaaliohjaajat. Sosiaalityöntekijöiden säännöl-linen työaika sen sijaan oli muuttunut KVTES:n mukaan 37 viikkotuntiin 1.3.2008 alkaen (KVTES 2007–2009, liite 5, 10 §).

Sosiaalipäivystysvelvollisuuden tultua lakiin Kainuun maakunta -kuntayhtymä otti käyttöön maakunnallisen sosiaalipäivystyksen. Siihen liittyviin avoimiin kysy-myksiin tuli kymmenen vastausta, joissa kerrottiin käytännöistä. Vastaajat kertoivat, että virka-ajan ulkopuolella ei enää pidetty työpuhelinta päällä, kun sosiaalipäivystä-jät huolehtivat virka-ajan ulkopuolisista tapauksista. Virka-aikainen päivystys toimi seutukunnissa, mutta virka-ajan ulkopuolinen päivystys hoidettiin maakunnallisesti.

Virka-ajan ulkopuolella sosiaalipäivystäjään ei enää voinut ottaa suoraan yhteyttä.

Kaikki päivystykseen tulleet yhteydenotot tulivat hätäkeskuksen kautta.

Pian velvoitteen tultua päivystystä kokeiltiin projektin kautta. Myöhemmin sopi-mus tehtiin päivystykseen vapaaehtoisesti suostuvien sosiaalityöntekijöiden ja -ohjaa-jien kanssa. Kainuun maakunta -kuntayhtymän lastenkodissa Salmilassa oli valmiiksi työntekijöitä kolmessa vuorossa. Salmilan toiminta alkoi 13.3.2008 (Kovalainen 2015).

Salmilan työntekijät toimivat ensisijaisina päivystäjinä virka-ajan ulkopuolisessa päi-vystyksessä. Tämän lisäksi päivystäjänä toimivat maakunnan palveluksessa olevat sosiaalityöntekijät tai -ohjaajat. Arkipäivisin työajan jälkeen (kello 16–8) päivysti lastenkodin työntekijöiden lisäksi yksi työntekijä koko Kainuuta ja viikonloppuisin (perjantaista kello 16 maanantaihin kello 8) kaksi työntekijää, joista toisen piti olla muodollisesti pätevä sosiaalityöntekijä. Arkisin päivystävän ei tarvinnut olla muodol-lisesti pätevä sosiaalityöntekijä, mutta taustalla oli muodolmuodol-lisesti pätevän sosiaalityön-tekijän (esimiehen tai hälytysrahalla toimivan) valmius lähteä mukaan esimerkiksi kiireellisiin sijoituksiin. Sosiaaliohjaajat eivät päivystäneet arkena yksin, mutta he saattoivat olla viikonloppuisin päivystävän sosiaalityöntekijän työpareina. Lastenko-din työntekijät pystyivät hoitamaan usein päivystysasiakkaiden ohjauksen ja neuvon-nan. He siirsivät puhelun eteenpäin päivystävälle sosiaalityöntekijälle, jos tarvittiin sosiaalityön syvempää asiantuntemusta tai jos piti arvioida, tarvittiinko kotikäyntiä.

Lastenkodin työntekijät eivät koskaan tehneet kotikäyntejä. He olivat sidoksissa las-tenkodin työhön, eikä lastenkodissa ollut sosiaalityöntekijöitäkään.

Päivystäjät sitoutuivat kirjallisilla sopimuksilla vuodeksi kerralla päivystysviik-koihin. Päivystystä ei laskettu varsinaiseen työaikaan, mutta päivystävälle maksettiin peruspalkkaan lisää joka kuukausi sen mukaan, kuinka monta viikkoa työntekijä sitoutui vuoden aikana päivystämään. Päivystämään suostuneet voivat jakaa viikko-päivystyksen kahteen osaan niin, että päivystivät toisella kerralla arkipäivät ja toisella

viikonlopun, koska täyden viikon päivystys viikkotyön jälkeen saattoi tuntua ran-kalle. Viikonloppupäivystys oli usein arkipäivystystä rankempi. Päivystyskorvaus oli 28,5 prosenttia tehtäväkohtaisesta korottamattomasta tuntipalkasta. Aktiivityöstä maksettiin tuntipalkka ja muut virkaehtosopimuksen mukaiset korvaukset. Lisäksi Kainuun sopimuksessa oli erillisiä juhlapyhäkorvauksia. Päivystyssopimus tehtiin vuodeksi kerrallaan, ja maksettavia korvauksia tarkistettiin vuosittain. (Kainuun maa-kunta -maa-kuntayhtymän sosiaalipäivystyssopimus.)

Ennen maakuntakokeilua sosiaalityöntekijöiden lähtöpalkat olivat kuntakohtaisia.

Pienimmillään ne olivat KVTES:n mukaisen hinnoittelun alarajalla, suurimmillaan noin 400 euroa enemmän (ks. Rajala 2007, liite 7). Maakunnassa samaa työtä tekeville alettiin maksaa samaa palkkaa. Lastensuojelutyö nähtiin vaativaksi työksi, ja siitä maksettiin enemmän kuin muusta sosiaalityöstä. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöi-den taloudellinen tilanne kohentui maakunnan aikana. Päivystyksen muuttuminen rahan arvoiseksi toi palkkaan oman lisänsä.

Työajan jälkeiset yhteydenotot sosiaalityöntekijöihin vähenivät, kun ei tarvinnut olla tavoitettavissa kuin ainoastaan omalla päivystysvuorollaan. Yhteydenotot vähe-nivät myös sitä kautta, että välissä olivat lastenkodin työntekijät vastaamassa puheli-meen ja seulomassa puheluita, jotka he ohjasivat sosiaalityöntekijälle saakka.

5.7 LASTENSUOJELUTYÖN VAHVUUDET JA