Hyryn-salmi Kuhmo Paltamo Puolanka
Risti-järvi Sotkamo Suomus-salmi
Vuoli-joki Tehtiin
avo-huollossa Aina Joskus Usein Joskus Joskus
Jos-kus Usein Aina Aina
Tarkistettiin avohuol-lossa
Usein Ei
kos-kaan Usein Aina -
Jos-kus Usein Usein Aina
Avohuollon huoltosuunnitelmat tehtiin joissain kunnissa aina, mutta joka kunnassa vähintään joskus. Avohuollon suunnitelmien tarkistamista ei joka kunnassa tehty, mutta suurimmassa osassa kunnista tehtiin.
Seurantakyselyn ajankohtana suunnitelmat olivat muuttuneet asiakassuunnitel-miksi. Lastensuojelulaki edellytti asiakassuunnitelmien laatimista ja myös lapsen tapaamista riittävän usein henkilökohtaisesti. Suunnitelmassa mainituista tuista teh-dään päätökset, ja päätökset ovat valituskelpoisia. Asiakassuunnitelmat on laadittava
niin avohuollossa, huostaanottoa valmisteltaessa, sijaishuollossa kuin jälkihuollossa-kin (Lastensuojelulaki 2007, 30 §, 1, 2, ja 3 mom.).
Seurantakyselyn ajankohtana joka tapauksessa suunnitelmien määrä oli kasvanut alkukyselyn tilanteeseen verrattuna. Jos ennen avohuollossa tehtiin perhekohtainen suunnitelma, lakimuutoksen jälkeen tehtiin jokaiselle perheen asiakaslapselle erik-seen suunnitelma ja tarvittaessa vielä vanhemmillekin omat suunnitelmansa. Asia-kassuunnitelmien tarkistamisväli on myös kirjoitettu lakiin. Avohuollon suunnitel-mat on tarkistettava vähintään kerran vuodessa (Lastensuojelulaki 30 §). Sen sijaan avohuollon sijoituksessa suunnitelmat on tarkistettava kolmen kuukauden välein (Lastensuojelulaki 37 §).
Seurantakyselyssä asiakassuunnitelmien tekemistä koskeva kysymys oli lomak-keessa A ja niitä koskeviin kysymyksiin vastasivat perhepalvelujohtaja, lastensuoje-lun perhepalvelupäällikkö, lastensuojelastensuoje-lun erikoissuunnittelija ja tiimiesimiehet sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijät. Avoimia vastauksia oli 15. Vastaukset on tiivistetty, ja vastausten keskeinen sanoma oli, että asiakassuunnitelmat pyrittiin laatimaan lain vaatimusten mukaisesti. Kiireessä saattoi jokin avohuollon suunnitelma jäädä laati-matta tai tarkistalaati-matta, kun suunnitelmien lukumäärä oli kasvanut huolaati-mattavasti al-kukyselyn tilanteesta. Hallintokokeilulla ei kuitenkaan ollut merkitystä siihen, miten suunnitelmat laadittiin, vaan keskeinen vaikutus oli lastensuojelulain muuttumisella.
Hallintokokeilun tehtävänä oli vain huolehtia siitä, että työntekijät pystyivät lain vaa-timuksia noudattamaan.
Alkukyselyn ajankohtana lastensuojelulaissa 1983 määrättiin lastensuojelun mo-niammatillisesta tukiryhmästä. Kunta voi asettaa sosiaalihuollon edustajista, lapsen kasvun ja kehityksen asiantuntijoista sekä muista asiantuntijoista koostuvan las-tensuojelun tukiryhmän, jonka tehtävänä on avustaa sosiaalilautakuntaa perhe- ja yksilökohtaisen lastensuojelun järjestämisessä sekä antaa lausuntoja lapsen huoltoa, huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevissa asioissa (42 §). Missään kunnassa ei kerrottu olevan nimettyä lastensuojelun tukiryhmää siinä vaiheessa, kun siirryttiin Kainuun hallintokokeiluun. Alkukyselyn vastauksissa ainoastaan Puolangalla mainittiin las-tensuojelun tukiryhmä ja kerrottiin, että Puolangan perhepalveluverkostotoiminta on saanut alkunsa 1980-luvulla alkuaan lastensuojelun tukiryhmäksi perustetun työryh-män työskentelyn jatkumisesta.
Seurantakyselyn ajankohtana Kainuun maakunta -kuntayhtymällä oli moniamma-tillinen asiantuntijaryhmä, jonka palveluja käytettiin haasteellisissa lastensuojelutilan-teissa myös avohuollossa. Asiantuntijaryhmä oli kaikkien Kainuun hallintokokeilussa mukana olevien kuntien käytettävissä. Lastensuojelulaissa 2007 määrätään moniam-matillisesta asiantuntijaryhmästä (14 §): Kunnassa on oltava lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän käytettävissä lapsen kasvun ja kehityksen, terveydenhuollon, oi-keudellista sekä muuta lastensuojelutyössä tarvittavaa asiantuntemusta. Kunnan tai usean kunnan yhdessä tulee asettaa sosiaali- ja terveydenhuollon edustajista, lapsen kasvun ja kehityksen asiantuntijoista sekä muista lastensuojelutyössä tarvittavista asiantuntijoista koostuva asiantuntijaryhmä. Ryhmä avustaa sosiaalityöntekijää huos-taanoton ja sijaishuollon valmistelussa ja muussa lastensuojelun toteuttamisessa. Li-säksi se antaa lausuntoja lastensuojelutoimia koskevan päätöksenteon tueksi.
Päätöksenteko avohuollossa
Seurantakyselyn ajankohtana lastensuojelulain muutos oli vaikuttanut tehtäviin pää-töksiin. Heti lastensuojeluilmoituksen, hakemuksen tai tiedonsaannin jälkeen piti tehdä ratkaisu lastensuojelutarpeen selvittämisestä seitsemän arkipäivän kuluessa.
Ratkaisu oli kuten päätös: se annettiin tiedoksi. Ratkaisu piti tehdä erikseen jokaiselle lapselle tai nuorelle, jota asia koski. Myös palvelutarpeen arvion jälkeen piti ratkaista, jäikö lapsi tai nuori asiakkaaksi vaiko ei. Palvelutarpeenarvio vastasi ensimmäistä asiakassuunnitelmaa. (Ks. Lastensuojelulaki 2007 26 ja 27 §:t.) Ratkaisujen piti olla tehtynä, ennen kuin avohuollon tukitoimipäätöksiä päästiin tekemään. Alkukyselyn ajankohtana tiedoksi annettavia ratkaisuja ei vielä tarvinnut tehdä.
Seurantakyselyn ajankohtana avohuollon tukitoimipäätökset tehtiin myös jokai-selle lapjokai-selle erikseen, kun taas alkukyselyn aikaan päätös saattoi olla perhekohtainen.
Samoin tehtiin päätökset, kun asiakkuus loppui. Alkukyselyn aikaan asiakkuuden loppumisesta ei tarvinnut tehdä päätöstä. Ratkaisujen ja päätösten määrä oli lisään-tynyt huomattavasti alku- ja seurantakyselyjen välillä, mutta lisääntymiseen ei vai-kuttanut Kainuun hallintokokeilu vaan uuden lastensuojelulain velvoitteet.
Päätösvaltaa koskeva kysymys oli alkukyselyssä sosiaalityöntekijöiden kysymys-lomakkeessa ja seurantakyselyssä kysymys-lomakkeessa C. Alkukyselyssä päätösvaltaa kos-keviin kysymyksiin vastasi 43 ja seurantakyselyssä 25 vastaajaa. Kysymykset olivat strukturoituja, mutta vastaajilla oli vaihtoehtona kertoa myös asioista, joita ei ollut strukturoiduissa kysymyksissä luetteloitu.
Ennen Kainuun hallintokokeilua joidenkin sosiaalityöntekijöiden päätösvalta saat-toi olla hyvinkin laaja, kun pienessä kunnassa sosiaalityöntekijä saatsaat-toi tehdä lasten-suojelun lisäksi toimeentulotukea, vammaispalvelua, päihdehuoltoa, lastenvalvojan tehtäviä ja joskus myös vanhussosiaalityötä. Vuolijoen sosiaalityöntekijät kertoivat järjestävänsä myös maahanmuuttajapalveluja.
Pienten kuntien sosiaalityöntekijöiden eri lakien mukaista päätösvaltaa Kainuun hallintokokeilu oli supistanut paljonkin. Kajaanissa ja Sotkamossa sen sijaan oli ol-lut sosiaalityöntekijöitä, jotka olivat tehneet pelkkää tai lähes pelkkää lastensuojelua.
Avoimissa vastauksissa tällaiset työntekijät kertoivat, että heidän osaltaan päätösvalta ei muuttunut Kainuun hallintokokeilun aikana muuten kuin että sosiaalityöntekijälle tuli oikeus päättää kiireellisistä sijoituksista. Aiemmin päätöksen teki yleensä esimies.
Lastensuojelun avohuollon tukitoimista sosiaalityöntekijät olivat päättäneet joka kun-nassa jo ennen hallintokokeilua.
Avohuollon tukitoimet
Käytetyimmät lastensuojelun avohuollon tukitoimet strukturoidun kyselyn vastausten mukaan
Lastensuojelun avohuollon tukitoimia ja niiden riittävyyttä on tarkasteltu Man-ner-Suomen kunnissa vuonna 2010 Kuntaliiton julkaisemassa tutkimuksessa (Miet-tinen 2013). Sen mukaan avohuollon palvelujen tarjonta vaihteli tutkimukseen vas-tanneissa kunnissa. Sosiaalityön ohjaus ja neuvonta lapselle tai perheelle oli tarjolla jokaisessa kunnassa. Taloudellinen tuki lapsen harrastuksiin tai muihin vastaaviin tarpeisiin, päivähoito lastensuojelun avohuollon tukitoimena, perhetyön palvelut ja lapsen tai nuoren terapia ja psykiatrinen hoito ja niihin liittyvä lastensuojelun tuki, samoin kuin tukiperhe, koulunkäynnin tukeminen yhteistyössä koulun kanssa,
kasvatus- ja perheneuvolan palvelut, asumisen puutteiden korjaaminen tai asumisen järjestämien lastensuojelullisin perustein sekä turvakotipaikka olivat kunnissa hyvin kattavasti järjestettyjä palveluita. (Miettinen 2013, 15.)
Tutkimuksessani lastensuojelua tehneiltä sosiaalityöntekijöiltä ja -ohjaajilta kysyt-tiin, millaisia avohuollon tukitoimia heillä oli käytössään. Kysymys oli alkukyselyssä sosiaalityöntekijöiden lomakkeessa ja seurantakyselyssä lomakkeessa C. Avohuollon tukitoimia käsittelevään kysymyssarjaan vastasi alkukyselyssä enimmillään 33 so-siaalityöntekijää. Seurantakyselyssä vastaajia oli 12 tai 13 kysymyksestä riippuen.
Kysymyssarjaan vastasivat ainoastaan lastensuojelua tekevät sosiaalityöntekijät ja -ohjaajat.
Menetelmäluettelon pohjana ovat alkukyselyn aikana voimassa olleet lastensuoje-lulain 1983 määräykset. Luetteloon vaikutti sekin, että Kainuussa oli kaikkien kunti-en käytettävissä verkostotyön mkunti-enetelmäkoordinaattorin palvelut. Luettelossa näkyy myös kyselynlomakkeen laatimisen aikaan kokonaissosiaalityötä tehneen tutkijan näkökulma avohuollon tukitoimin.
Olen tässä tutkimuksessa määritellyt avohuollon tukitoimiksi paitsi asiakkaalle myönnettävät tuet ja tukipalvelut myös tukimenetelmät. Verkostotyön menetelmis-tä esimerkiksi tulevaisuusmuistelussa asiakas määrittelee haluamansa positiivisen tulevaisuuden, minkä jälkeen tehdään yhdessä mielikuvituksessa aikamatka tulevai-suuteen ja mielikuvitustulevaisuudessa kysytään, miten sinne pääsi ja keiden avulla.
Läheisneuvonpidossa läheiset pyydetään avuksi tekemään suunnitelma, jonka avulla yritetään päästä ongelmasta. Seuloissa puututaan usean perheen tai jonkin alueen yhteiseen huoleen, jota lähdettiin yhdessä korjaamaan. Seulojen avulla ongelmia rat-kotaan yleensä puuttumalla rakenteisiin, ja rakenteita muuttamalla tuetaan asiakasta.
Päihdemini-interventiossa tarkoituksena taas on selvittää päihteiden käyttöä, jolloin muutoksen tarve konkretisoituu.
Olivatko tukitoimet muuttuneet Kainuun hallintokokeilun aikana? Strukturoidus-sa kyselyssä lueteltiin suuri määrä avohuollon tukitoimia. LuettelosStrukturoidus-sa olivat muun muassa toimeentulotuki, tukiperheet, tukihenkilöt, kesälapsitoiminta, lomalapsitoi-minta, läheisneuvonpito, tulevaisuusmuistelu, alueseula, teemaseula, muu verkos-totyö, päivähoito, perheneuvolaan ohjaus, psykiatriseen hoitoon ohjaus, perhetyö, kotipalvelu, nuoren työhön tai työtoimintaan ohjaus, vanhemman työhön tai työtoi-mintaan ohjaus, nuoren tai vanhempien työllistäminen sosiaalitoimen rahoilla, tu-kiasunnot, päihdehuollon mini-interventio, päihdehuollon avohoito, päihdehuollon laitoshoito, ensi- tai turvakoti tai turvahuone ja lastensuojelun perhe- ja laitoshoito.
Alkukyselyn ajankohtana kunnissa oli ollut käytössä turvahuoneita. Ne olivat paikkoja, joihin paeta perheväkivaltaa, mutta niissä ei ollut henkilökuntaa. Turva-huoneista luovuttiin maakunnan aikana, ja asiakkaat ohjattiin palveluihin, joissa oli työntekijöitä kriisitilanteen käsittelyavuksi. Kyselyssä oli mahdollisuus avoimiin vastauksiin, mikäli oli tarve kertoa muista tuista. Listassa oli myös tarkentavia kysy-myksiä, kuten miten tukiperheitä löydettiin, tai oliko perhetyö vakituisesti palkattua, projektityötä vaiko määräaikaista. Seurantakyselyssä kysyttiin myös lapsikeskeisten tukitoimien käyttöä. Näiden käyttöä ei kysytty alkukyselyn ajankohtana, joten ver-tailua niiden käytön osalta ei voinut tehdä.
Mitä avohuollon tukitoimia käytettiin eniten alkukyselyn ja mitä seurantakyselyn ajankohtana? Olen jälleen rakentanut summamuuttujia. Olen pisteyttänyt struktu-roitujen kysymysten vastaukset ja antanut 0 pistettä, jos avohuollon menetelmää ei käytetty ollenkaan, 1 pisteen, jos menetelmää käytettiin joskus, 2 pistettä, jos melko usein, ja 3 pistettä, jos erittäin usein. Olen laskenut jokaisen tukitoimen kohdalla,
paljonko pisteitä keskiarvoisesti vastaajaa kohti tuli. Taulukossa 34 kuvaan seutujen käytetyimmät avohuollon tukitoimet alku- ja seurantakyselyn tilanteissa. Taulukkoon oli tarkoitus sijoittaa 15 eniten pisteitä saanutta tukitoimea alku- ja seurantakyselystä, mutta koska joissain tapauksissa usealle tukitoimelle tuli yhtä paljon pisteitä, tuki-toimia voi olla enemmänkin. Taulukossa samalla sijaluvulla ovat yhtä paljon pisteitä saaneet tukitoimet.
Taulukko 34. Kainuun seutujen käytetyimmät avohuollon tukitoimet alku- ja seurantakyselyjen