-Asiakasta kunnioittava dialogi
(vuorovaikutus) toteutuu kai-kissa tilanteissa mukaan lukien dokumentointi asiakaskirjoihin
Maakunnan yhteiset ohjelmat ja ohjeet dokumentoinnista, asiakkaiden asiakirjapyyntöihin vastaamisesta sekä yhdenmu-kaiset ohjeistukset päätösten tekoon tavoitteena asiakkaiden maakunnallinen yhdenvertai-suus
Lastensuojelulakimuutos: lasten yksilötapaamiset lisääntyivät ja esimerkiksi huostaanotettujen vanhemmat huomioitiin uudella tavalla
Sosiaalityöntekijät kokivat, että voimavarat eivät riittäneet kaik-keen asiakastyöhön
Parhaat mahdolliset tuen mene-telmät hallitaan ja niitä käytetään asiakassuunnitelman mukaisesti
Yleinen koulutusmyönteisyys, lisäksi maakunnan sisäisiä kou-lutuksia työn kehittämiseksi Työn kehittämistä projektien avulla
Lisätty palveluja avohuoltoon Maakunnallinen lastensuojelu-yksikkö ja sijaishuoltolastensuojelu-yksikkö, sijaishuoltoyksiköstä keskitetysti sijaishuoltopaikat, tukiperheet ja -henkilöt ynnä muut ja myöhem-min myös työpari sijoitustilan-teisiin
Lastensuojelulakimuutoksen vaikutukset työmenetelmiin Osaamista jaettiin
Koulukuraattoreja, psykologeja, puheterapeutteja ja lääkäreitä ei saatu riittävästi
Jotkin palvelut joistain kunnista käsin kaukana
Muodollisesti päteviä ei aina saatu, työntekijät vaihtuivat, muodollisesti kelpoisia epäpä-tevien työparina, joskus toiseen kuntaankin työparina tekeminen vei kelpoisilta aikaa omasta työstä
Joidenkin menetelmien käyttö väheni tai hävisi, menetelmä-koordinaattoria ei maakuntako-keilun alkuvaiheessa ollut, mutta saatiin myöhemmin
Suurimmissa kunnissa koettiin, että siellä oltiin osaavan työvoi-man luovuttajia
Osaaminen kehittyy oman työn tutkimisen, koulutuksen,
Projekteissa kehitetty työtä, ei aina siirtynyt käytäntöihin
Työn organisointi edistää yhteis-työtä ja moniasiantuntijuutta Työntekijät osallistuvat työn kehittämiseen ja ovat mukana tarkoituksenmukaisella tavalla organisaation yhteisen toimin-nan parantamisessa
Kuntien yhteistyö lisääntyi, perhekeskukset, ammattiryhmän sisäinen tuki lisääntyi, muodolli-sesti pätevien sosiaalityöntekijöi-den työpanosta jaettiin, maakun-nallinen asiantuntijaryhmä Sijaishuoltoyksikön työn jalkau-tuminen kuntiin ja seudulliset lastensuojelun sosiaaliohjaajan virat lisäsivät työparin saamista erityisesti pienissä kunnissa Teknisiin apuvälineisiin panos-tettu etätyöskentelyn helpottami-seksi: videoneuvotteluvälineet, leasingautot
Työtä kehitetty työryhmissä, muun muassa lastensuojelukäy-täntöjä yhtenäistetty
Oman kunnan sisäinen yhteis-työaika vähentynyt työalueen laajentuessa kunnan ulkopuo-lelle
Pienissä kunnissa sektoroitunut työ, sosiaalijohtajien virkojen lakkauttaminen ja aikuissosiaa-lityöntekijän virkojen muuttami-nen sosiaaliohjaajiksi teki työn yksinäisemmäksi
Työntekijät kokivat, että projektit veivät heiltä omaan työhönsä liittyvän kehittämisen ja suunnit-telun, mikä teki työstä yksitoik-koista ja suorittavaa
Sektoroitunut työ jakoi vastuuta, kokonaisvastuu jakautui osiin
Dokumentointi yhdenmukaistettiin, ja asiakkaat saivat samoin perustein omat asiakastietonsa käyttöönsä. Päätösten tekemisen ohjeistus yhdenmukaistui. Maanallisissa ohjeissa oli kuvattu lastensuojeluprosessi, joka oli käytössä jokaisessa kun-nassa. Arkistokäytännöistä oli ohjeistus, joka oli sama kaikkialla maakunkun-nassa. Näi-den muutosten kautta pyrittiin saamaan asiakkaat yhNäi-denvertaisiksi kaikissa kunnissa.
Lakimuutokset korostivat lasta yksilönä. Lasten kuuleminen ja yksilötapaamiset li-sääntyivät. Asiakassuunnitelmat tehtiin jokaiselle erikseen, tarvittaessa myös perheen aikuisille. Samalla huostaanotettujen lasten vanhempia alettiin huomioida aiempaa enemmän. Heille tehtiin muun muassa asiakassuunnitelmia. Liian suureksi koettu työmäärä kuitenkin hankaloitti asioihin paneutumista.
Tutkimuksessa ei ole kuultu asiakkaita, joten asiakkaan kokemusta asiakasta kunnioittavasta dialogista ei ole saatavilla, eivätkä sosiaalityöntekijätkään saaneet kyselyssä arvioitavakseen dialogin laatua ja sen kehittymistä. Vastauksissa kuiten-kin tuotiin esille lastensuojelulain vaikutuksia. Kerrottiin, että lakimuutoksen jälkeen opiskeltiin lapsikeskeisiä menetelmiä. Maakunnan koulutusmyönteisyys tuki uusien työmenetelmien käyttöönottoa. Paitsi, että koulutuksiin pääsi, maakunta myös suu-rena organisaationa pystyi itse järjestämään henkilöstölle koulutuksia. Työn mista arvostettiin, ja työntekijöillä oli mahdollista irtautua joksikin aikaa työn tutki-miseen tai kehittätutki-miseen. Maisteritason koulutetut, kuten sosiaalityöntekijät, saivat erityisvaltionosuus-rahoituksen (EVO:n) kautta uudenlaisen mahdollisuuden työn tutkimiseen. Toisaalta työtä kehitettiin myös projekteissa. Kehittämistyön tekeminen projekteissa vei joidenkin työntekijöiden näkemykseen mukaan työstä mielekästä haasteellisuutta. Lisäksi projekteissa kehitetty työ ei projektin loputtua aina siirtynyt käytäntöön.
Osaavasta työvoimasta oli puutetta: koulukuraattoreja, psykologeja, puhetera-peutteja ja lääkäreitä oli vaikea saada. Vaikka joissain vastauksissa kerrottiinkin, että ison organisaation on helpompi rekrytoida henkilökuntaa kuin pienen organisaation, työntekijöistä oli pulaa. Vaikka maakunta tarjosi yhteneväiset palvelut maakunnan kuntien asukkaille, jotkut palvelut saattoivat olla etäällä. Esimerkiksi Kajaanissa oli keskussairaala ja lasten- ja nuorisopsykiatriset palvelut.
Työtä kehitettiin myös työryhmissä. Työryhmät saattoivat kokoontua kaukana ja söivät työmatkoineen aikaa. Maakunnassa otettiinkin videoneuvotteluvälineet käyt-töön, jotta matkoja saataisiin vähenemään. Suoraan asiakastyöhön videoneuvotte-lu sopi harvoin, mutta työryhmätyöskentelyssä se toimi. Myös leasingautot saatiin käyttöön.
Laajalle alueelle tehtävä työ vei kaikesta huolimatta työaikaa, ja uudistukset otti-vat voimille. Muutoksessa joidenkin työmenetelmien käyttö väheni tai hävisi koko-naan. Joitain menetelmiä, kuten verkostomaisia menetelmiä, tulevaisuusmuistelua tai läheisneuvonpitoa oli ennen maakuntakokeilua tilattu menetelmäkoordinaattorin kautta. Menetelmäkoordinaattoria ei maakuntakokeilun alkuvaiheessa kuitenkaan ollut. Koordinaattori saatiin kuitenkin takaisin. Joitain vähäksi aikaa kadonneita me-netelmiä otettiin taas käyttöön.
Maakunnallinen lastensuojeluyksikkö lisäsi asiakkaalle lähelle sijoittamisen mah-dollisuuksia ja vähensi sekä asiakkailta että sosiaalityöntekijöiltä joskus hyvinkin pit-kiä matkoja sijoituspaikkaan. Maakunnan perustama sijaishuoltoyksikkö kilpailutti lastensuojelupaikat, ja sieltä sai tukea sijaispaikan löytymiseen. Sieltä sosiaalityön-tekijä sai myös tukea, millainen paikka mihinkin ongelmatilanteeseen sopi. Lisäksi siellä oli tieto vapaista sijais-, tuki- ja kriisiperheistä. Maakunnan loppuvaiheessa siel-tä sai myös työparin sijoituksiin ja sijaishuoltoon. Kelpoisten sosiaalityöntekijöiden