Aineiston analyysi

Alkukysely

Alkukyselyssä tavoitteena on kuvata tilanne ennen hallintokokeilua. Sitä voi verra-ta seuranverra-takyselyn tilanteeseen ja löytää vasverra-tauksia ververra-tailemalla muutos. Tallensin muuttujat kyselylomakkeen pohjalta sekä alkukyselyn aineiston SPSS-ohjelmaan.

Sosiaalityöntekijöiden kyselyssä erilaisia muuttujia oli 347 ja sosiaalijohtajien kyse-lyssä 227 kappaletta. Kirjoitin auki SPSS:ään tallennetun aineiston ja analysoin sen pääasiassa ristiintaulukoinnin avulla, mutta myös suoria jakaumia käyttäen. Sosiaa-lityöntekijöiden kyselyssä käytin pääosin ristiintaulukointia. Vastaajina olivat sekä sosiaalityöntekijät että sosiaalijohtajat (N = 48, vastaajia 43). Sosiaalijohtajien kyselyn aineisto (N = 10) oli liian pieni ristiintaulukoiden käyttöön, joten sen analysoinnissa käytin suoria jakaumia.

SPSS:stä kirjoitetut tulokset olivat hyvin yksityiskohtaisia. Kaikissa kunnissa ei ollut monta työntekijää. Esimerkiksi kuntakohtaisissa ristiintaulukoissa vastaajat saat-toivat olla tunnistettavissa. Tästä syystä kävin läpi ristiintaulukot ja suorat jakaumat.

Tavoitteena oli vastaajien tunnistamattomuus, mikäli mahdollista. Sen lisäksi yhdiste-lin yhdeksi taulukoksi useiden SPSS:stä tulostettujen taulukoiden tietoja. Tällä taval-la sain tulokset esitettyä tiiviimpänä pakettina. Sosiaalijohtajille tarkoitetun kyselyn vastaukset piirsin taulukoiksi. Taulukoiden pohjalta kirjoitin tulokset. Alkukyselyn tulokset on esitelty ammatillisesta lisensiaatintutkimuksestani (Rajala 2007). Koska

aineisto kokonaisuudessaan on varsin pieni (N = 48, vastaajia 43), se asetti rajoituksia monimuuttujamenetelmien käytölle.

Pääosin avoimet vastaukset toimivat strukturoitujen vastausten täydentäjinä. Pyr-kimykseni oli löytää avoimista vastauksista muutakin kuin täydentää strukturoituja vastauksia. Käytin apuna teemoittelua. Se on laadullisen aineiston perusmenetelmä.

Teema-analyysissä teemoina voidaan käyttää tutkimusmenetelmän kautta löytyneitä valmiita teemoja, esimerkiksi teemahaastattelun teemoja tai kyselylomakkeen kysy-myssarjojen aiheita. Teemoja voidaan etsiä myös aineistosta. Teemoiksi muotoutuvat aineistossa toistuvat aiheet. Teeman alle liitetään aineistosta löytyviä teeman alle so-pivia elementtejä. Teemoittelun apuna voidaan käyttää koodausta tai kvantifiointia.

Koodaamiseen ei ole olemassa ainoastaan yhtä mallia. Koodaamista voi tehdä esimer-kiksi alle- tai päälleviivaamalla tai värejä ja merkkejä käyttäen. Koodausta tapahtuu koko ajan tutkimusta tehdessä, koska tutkija joutuu pohtimaan, mitä aineistossa on ja mitä siinä ei ole. Koodauksen avulla saadaan monipuolinen näkemys aineistosta, ja sen jälkeen päästään varsinaiseen analyysiin, tiivistämiseen ja tulkintaan. (Saara-nen-Kauppinen & Puusniekka 2006.)

Laadullinen aineisto ei sulje pois määrällistä aineistoa. Määrä ja laatu voivat olla mukana sekä kvantitatiivisessa että kvalitatiivisessa tutkimuksessa. Kenttää voi jäsen-tää ilman rajoittavia laadun ja määrän käsitteitä ja puhua teoreettisesta ja aineistoihin nojautuvasta empiirisestä tutkimuksesta. (Ks. Mäkelä 1990, 57–58; Töttö 2004, 9–20.) Laadullinen ja määrällinen tutkimus kulkevat tutkimuksessani käsi kädessä, käyvät vuoropuhelua ja täydentävät toisiaan. Samojen kysymyssarjojen alla on sekä laadulli-sia että määrällisiä vastauklaadulli-sia. Syvimpään avovastausten analyysiin on päästy otsikon

”Odotukset Kainuun hallintokokeilulta ja niiden toteutuminen” alla. Tähän liittyvä kyselyn osa ”Kainuun maakuntamallin vaikutus lastensuojelukäytäntöihin” oli sekä sosiaalijohtajien että sosiaalityöntekijöiden kyselylomakkeen lopussa. Siihen tuli eni-ten vastauksia, ja siinä kuvattiin keskeisiä asioita, vastaajien odotuksia hallintokokei-lulta ja odotusten toteutumista. Kysymyssarjan alle oli annettu eniten tilaa myös avoi-mille vastauksille. Pääteemat, pelot tai odotukset, löytyivät kyselylomakkeen kautta.

Alateemat nousivat vastauksista. Käänteisesti, tuloksista katsoen luettuna, analyysi näyttäytyy siten, että vastauksista löytyneet keskeiset sanat tai lauseet, jotka kuvasivat vastaajien pelkoja tai odotuksia, olivat alateemoja, joiden alle on ryhmitelty pelkistet-tyjä vastauksia. (Ks. Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006.) Tämä ryhmittely toimi vertailupohjana myös seurantakyselyssä.

Muilta osin avoimet kysymykset toimivat pääosin strukturoitujen kysymysten täydentäjinä. Joidenkin kysymyssarjojen alla ei ollut vastauksia jaoteltavaksi asti. Jos jokin vastaus oli pidempi ja siitä löytyi selittäviä tekijöitä muihinkin lomakkeen kysy-myksiin, jaottelin, teemoittelin, vastauksen paloja lomakkeen muiden kysymyssarjo-jen alle. Jos avoimia vastauksia oli kysymyssarjan alla riittävästi muunlaiseen jaotte-luun, jaottelin vastaukset esimerkiksi ammattinimikkeittäin tai kunnittain ja tiivistin vastausten keskeisen sisällön. Teemoina olivat siinä vaiheessa siis ammattinimikkeet tai kunnat.

Seurantakysely

Seurantakyselyyn tuli yhteensä 32 vastausta. Vastaajista 25 oli sosiaalityöntekijöitä tai sosiaaliohjaajia. Sen lisäksi vastaajina oli palveluneuvojia, sijaishuollon sosiaalityönte-kijä, perhepalvelujohtaja, perhepalvelupäällikkö, sosiaalialan erikoissuunnittelija ja 2

tiimivastaavaa. Seurantakyselyn kuntakohtaiset vastaukset yhdistin seutukohtaisiksi, ja esimies- tai vastaavissa tehtävissä työskentelevien vastaukset tallensin ylikunnalli-sina vastaukylikunnalli-sina. Tällöin tunnistettavuusongelma poistui. Kunnalliset vastaukset löy-tyivät kuitenkin tarvittaessa seutujen alta, jolloin niitä voi käyttää erityistapauksissa.

Seurantakyselyn strukturoidut vastaukset tallensin täysin samalle pohjalle, mille olin tallentanut alkukyselynkin vastaukset, eli muuttujia oli täysin sama määrä kuin alkukyselyssä. Kaikkiin kysymyksiin ei seurantakyselyssä kuitenkaan tullut vastauk-sia. Koska vastaajat olivat pääosin vain lastensuojelua tekeviä, jotkin yhdennettyä sosiaalityötä koskevat kysymykset eivät kiinnostaneet. Jotkin kysymykset taas ei-vät olleet enää ajankohtaisia, kun yhteiset maakunnalliset ohjeet olivat käytössä eikä kuntakohtaisia ohjeistuksia tai muita kuntakohtaisia toimintamalleja ollut. Kaikkia kysymyksiä en seurantakyselyssä edes esittänyt, mutta en muuttanut kyselypohjaa, vaan tallensin seurantakyselyn vastaukset alkukyselyn jatkoksi. Nimesin vain uuden muuttujan, jolla kyselyt saattoi erottaa toisistaan.

Sen jälkeen kirjoitin avoimet vastaukset auki. Seurantakyselyssä oli avoimia vas-tauksia myös kysymyksiin, joita alkukyselyssä oli esitetty. Osaa avoimista vastauk-sista saattoi siis verrata tilanteessa ennen hallintokokeilua ja hallintokokeilun aikana.

Niistä kerron kokoavassa analyysissä.

Tavoitteena ei ollut ainoastaan löytää alku- ja seurankyselyjen vastauksista Kai-nuun hallintokokeilun aikana tapahtunut muutos, vaan myös sen vaikutukset muu-tokseen. Tämän vuoksi seurantakyselyssä jokaisen kysymyssarjan lopussa oli avoin kysymys, miten Kainuun hallintokokeilu oli kyseiseen asiaan vaikuttanut. Tähän ky-symykseen ei ollut vertailuaineistoa alkukyselyn avointen vastausten kautta. Tämän kysymyksen vuoksi seurantakyselyssä luonnollisesti oli huomattavasti enemmän avoimia vastauksia kuin alkukyselyssä. Seurantakyselyn avointen vastausten tuotta-ma aineisto nousi tutkimuksessa hyvin keskeiseksi. Joihinkin kysymyksiin struktu-roituja vastauksia oli nimittäin niin vähän, että ainoastaan avointen vastausten kautta saattoi selittää muutosta.

Lyhimmillään seurantakyselyn avoimet vastaukset olivat vain sanan mittaisia, mutta pisin vastaus oli toista sivua pitkä. Aloitin avointen vastausten analysoinnin siten, että ensin kirjoitin kaikki avoimet vastaukset perättäin kysymyssarjakohtai-sina kunkin strukturoidun kysymyssarjan otsikon alle. Teemoittelin siis vastaukset kysymyssarjojen otsikoiden mukaisesti ja taulukoin vastaukset. Sen jälkeen jaottelin taulukossa olevat vastukset vielä seudullisiksi ja ylikunnallisiksi. Kun sain taulukoi-tua seurantakyselyn vastaukset kysymyssarjojen alle seuduittain ja ylikunnallisesti, vastausaineistoa oli 80 sivua. Taulukoin vastaukset siten, että taulukossa oli ensin ky-symys ja sitten sarake kunkin seudun (Kajaanin, Sotkamon ja Kuhmon, Ylä-Kainuun ja seutuihin kuulumattomien) vastaukselle. Seuduille jaottelussa vastaukset näkyi-vät myös kuntakohtaisina. Sen jälkeen teemoittelin toiseen taulukkoon seudulliset vastaukset ja ylikunnalliset vastaukset vielä lastensuojelua tekevien ja lastensuojelua tekemättömien vastauksiin.

Esitin avovastausten tulokset suurelta osin joko tiivistämällä tai teemoittelun avul-la. Tiivistin avovastausten sisällön kysymyssarjan otsikon alle edellä mainittuihin taulukkoihin kootuista vastauksista. Joskus myös tiivistin usean kysymyssarjan vas-taukset yhteen. Tiivisteet olivat erimittaisia riippuen vastausten määrästä ja sisällöstä.

Avovastausten tiivistämisen lisäksi toinen tapa tulosten esittämiseen oli teemoittelu.

Yleensä käytin kysymyssarjan otsikkoa tai otsikosta johdettua sanaa tai lausetta pää-teemana. Teemoittelussakin on tiivistämistä. Käytin teemoittelussa apuna edellisessä kappaleessa kuvaamaani taulukointia. Vastausten kautta syntyivät alateemat.

Joissain tapauksissa en tiivistänyt enkä teemoitellut avovastastauksia, vaan yh-distin kaikki kysymyssarjan avovastaukset yhdeksi kokonaisuudeksi, jolla selitin muutosta. Joskus täydensin vastauksia jaottelemalla eri kysymyksiin annetuista vas-tauksista palasia tai joskus koko vastauksiakin eri kysymyssarjojen otsikoiden alle.

Aiemmin kuvaamani taulukointi toimi apuna samankaltaisten vastausten löytämi-seenkin.

Kysymyssarjan otsikon alla vastausten tiivistämiseen tai teemoitteluun seutukoh-taisesti ei aina ollut mahdollisuutta vastausten vähäisyyden vuoksi. Silloin tein jaon otsikon alle maakunnallisesti. Käytin maakunnallista jakoa joskus myös siksi, että siten sain vähäisiä mielipiteitä hajoamaan suurempaan maakunnalliseen aineistoon, jotta tunnistettavuus ei olisi enää mahdollista. Kuten alkukyselyssä, seurantakyselyssäkin avoimet vastaukset täydensivät strukturoituja kysymyksiä, mutta myös päinvastoin.

Joskus vastaus kuitenkin löytyi pelkkien avointen vastausten kautta strukturoitujen vastausten vähäisyyden vuoksi.

Viimeisessä vaiheessa teemoittelin avoimet vastaukset seuduittain ja ylikunnallisesti tutkimuksen sisällysluettelon mukaisten otsikoiden alle, en enää tutkimuskysymysten alle. Jaottelun tarkoituksena oli saada kokonaiskäsitys otsikon alaisista vastauksista.

Seutukohtaisesta jaosta oli hyötyä silloin, kun etsin vastauksista selityksiä eri seutujen strukturoitujen vastausten eroihin. Vaikka vastaukset oli jaoteltu seuduittain ja ylikun-nallisesti, vastausten kautta hahmottui myös otsikon alle jaettujen vastausten kokonai-suus. Tämä prosessi ei näy tulososassa muuten kuin siten, että siitä oli apua tulkinnassa.

Alku- ja seurantakyselyssä oli myös täysin samoja avoimia kysymyksiä, jotka toi-mivat pääasiassa strukturoitujen vastausten täydentäjinä. Joskus näistä vastauksista löytyi kuitenkin palasia täydentämään muita vastauksia.

Kokoava analyysi

Kokoavaa analyysiä varten yhdistin alku- ja seurantakyselyjen SPSS:ään tallennetut vastaukset siten, että yhdistettyyn aineistoon lisäsin yhden muuttujan: alkukysely sai arvon 1 ja seurantakysely arvon 2. Kokoavan analyysin kautta etsittiin muutosta.

SPSS:stä tekemieni tietokoneajojen jälkeen tein analyysin ristiintaulukoilla. Lisäksi alku- ja seurantakyselyjen vastausten vertailussa käytin alkuvaiheessa khiin neliö -testiä arvioidessani muutoksen suuruutta. Khiin neliö -testin käyttö oli tutkimuk-sellinen välivaihe muutoksen etsinnässä. Koska tutkimukseni oli kokonaistutkimus, johon khiin neliö -testiä ei tarvittu, ja aineisto oli niin pieni, että khiin neliö -testin edellytykset eivät usein täyttyneet, tuloksissa khiin neliö -testiä ei käytetty. Tuloksis-sa muutoksen suuruus ja suunta on arvioitu Likert-tyyppisten vastausvaihtoehtojen kohdalla summamuuttujia rakentamalla. Annoin Likert-tyyppisten kysymysten vas-tauksille arvoja, ja laskin pisteytettyjen vastausten keskiarvoja. Laskiessani huomioin vastaajien lukumäärän. Vertasin alku- ja seurantakyselyjen keskiarvopisteitä toisiinsa, ja etsin sitä kautta sekä muutoksen että sen suunnan. Tämä menetelmä sopi lähes kaikkiin strukturoituihin kysymyksiin. Esimerkiksi kyllä tai ei -vastauksille saattoi antaa pisteet (kyllä 1, ei 0) ja laskea alku- ja seurantakyselyn vastausten keskiarvot ja verrata tuloksia. Seuraavana esitän yksinkertaistetun mallin laskutoimituksesta:

Kysymyssarjassa on kaksi kysymystä. Niissä kysytään, lisääntyvätkö nämä kaksi kysymyksissä esitettyä asiaa hallintokokeilun aikana. Alkukyselyssä kysymyssarjassa on 10 vastaajaa. Ensimmäiseen kysymykseen vastaavat kaikki 10, toiseen tulee 8 vas-tausta. Vastausvaihtoehdot ja pisteet kysymyssarjassa ovat a) lisääntyy paljon, pisteet

+ 2; b) lisääntyy vähän, pisteet + 1; c) pysyy saamana, pisteet 0; d) vähenee vähän, pisteet -1; ja e) vähenee paljon, pisteet -2.

Vastaukset on ristiintaulukoitu. Ristiintaulukoista näkee, että alkukyselyn ensim-mäisessä kysymyksessä viisi vastaajaa arvioi, että kysytty asia tulisi lisääntymään vä-hän hallintokokeilun aikana. Tästä tuli 5 pistettä. Kahden vastaajan mielestä muutosta ei tapahtuisi. Tästä ei tullut pisteitä. Kahden vastaajan mielestä kysytty asia vähenisi vähän. Tästä tuli pisteitä -2. Yhden vastaajan mielestä asia vähenisi paljon. Pisteitä tuli -2. Yhteispisteet +1.

Toiseen kysymykseen on kahdeksan vastausta. Kaikki vastaajat näkivät, että ky-seinen asia lisääntyisi paljon hallintokokeilun aikana. Pisteitä tuli 8 x 2 = 16. Kysy-myssarjan yhteispisteet ovat 1 + 16 = 17. Vastaajia on 10 ensimmäisessä ja 8 toisessa kysymyksessä, yhteensä 18. Keskiarvopisteet ovat 17/18 = 0,94.

Seurantakyselyssä tässä kysymyssarjassa on viisi vastaajaa. Heistä viisi vastasi ensimmäiseen kysymykseen ja neljä toiseen. Kumpaankin kysymykseen kaikki vas-tasivat, että kyseiset asiat lisääntyivät paljon hallintokokeilun aikana. Pisteitä tuli 10 + 8 = 18. Vastaajia on 5 + 4 = 9. Keskiarvopisteet ovat 18/9 = 2. Alku- ja seurankyselyn pisteitä voi nyt verrata. Vastaajien mielestä hallintokokeilun aikana kysytyt asiat li-sääntyivät paljon, mutta ennen hallintokokeilua uskottiin, että asiat tulisivat lisään-tymään vain vähän.

Tosiasiassa kysymyssarjoissa oli paljon enemmän sekä kysymyksiä että vastaajia.

Esimerkiksi ”Odotukset Kainuun hallintokokeilulta ja niiden toteutuminen” -otsikon alaisessa kysymyssarjassa Kainuun hallintomallin vaikutus lastensuojelukäytäntöihin pistelasku tehtiin 29 ristiintaulukon pohjalta. Kysymyssarjassa oli siis 29 kysymystä, joihin sekä alku- että seurantakyselyssä vastattiin. Kysymyksestä riippuen alkukyse-lyyn vastasi 35–38 vastaajaa ja seurantakyselyyn 28–30 vastaajaa.

Koska vastaajamäärät olivat tutkimuksessani pieniä, SPSS:stä saamani strukturoi-dut vastaukset olivat suuntaa antavia. Avoimet vastaukset täydensivät ja selvensivät niitä. Joiltain osin en edes esitä SPSS:stä saatua tietoa vastausten vähäisyyden vuok-si. Tulokset esitetään silloin avoimien vastausten pohjalta. Kun avasin SPSS:n tieto-koneajot tekstimuotoon, aloitin samaan aikaan alku- ja seurantakyselyjen avoimien vastausten vertailun. Sen tein pääosin alkukyselyn jaottelua hyväksikäyttäen niiden kysymysten kohdalla, joihin löytyi vastaus sekä alku- että seurantakyselyn avoimista vastauksista.

Osaa avoimista vastauksista saattoi verrata tilanteessa ennen hallintokokeilua ja hallintokokeilun aikana. Vertailun tarkoitus oli löytää alku- ja seurantakokeilun vastauksista kyselyjen välillä tapahtunut muutos. Pääteemat löytyivät kyselylomak-keen kautta, mutta alateemat etsin kyselyihin annettujen annetuista vastauksista (ks.

Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006). Olin kokenut ”Odotukset Kainuun hallin-tokokeilulta ja niiden toteutuminen” -otsikon alle kerätyn aineiston hyvin tärkeäk-si jo kysymyssarjaa laatiessani. Tästä syystä tämän kysymyssarjan kysymykset oli lähetetty kaikille sekä alku- että seurantakyselyssä. Kysymyssarjaa laatiessani olin jo hahmotellut lastensuojelukäytäntöjen kokonaisuutta, jota voin verrata alku- ja seu-rantakyselyissä etsiessäni vastauksista muutoksia.

”Odotukset Kainuun hallintokokeilulta ja niiden toteutuminen” -otsikon alla käy-tin vertailuna alkukyselyn jaottelua, kun vertasin alku- ja seurantakyselyn avoimia vastauksia toisiinsa. Lisäsin seurantakyselyssä vertailtavaan aineistoon myös vasta-ukset, jotka olivat tulleet tämän kysymyssarjan lopussa olevaan kysymykseen, miten Kainuun hallintokokeilu oli asiaan vaikuttanut. Tätä kautta vahvistin otsikon alaisten vastausten kuvausta muutoksesta. Samalla näissä avoimissa vastauksissa kerrottiin

Kainuun hallintokokeilun vaikutuksista muutokseen. Vastausten määrä on tämän otsikon alla suurempi kuin missään muussa tämän kyselyn kysymyssarjassa. Alku- ja seurantakyselyjen avovastauksia on taulukoitu teemoittelun pohjalta, ja vastauksia on verrattu taulukointia apuna käyttäen. Alku- ja seurantakyselyn vastausten vertailu löytyy ”Odotukset Kainuun hallintokokeilulta ja niiden toteutuminen” -otsikon alta.

Aineiston tulkinta

Edellä esitettyjen analyysien kautta olen jaotellut aineiston kokonaisuuksiksi ja löytä-nyt aineistosta muutokset. Tämän jälkeen aineiston tulkinnassa hyödynnetään useita teoreettisia näkökulmia, jolloin tapahtuu teoriatriangulaatio. Vielä tässä vaiheessakin voisi tehdä sisällönanalyysin valmiiden löydösten pohjalta. Tutkimusaiheen tiiviin yh-teiskunnallisen kytköksen vuoksi aineistolähtöinen sisällönanalyysi ilman teoreettisia kytkentöjä jäisi yhteyksistään irralliseksi. Sisällönanalyysi on tekstianalyysia, jossa tar-kastellaan jo valmiiksi tekstimuotoisia tai sellaiseksi muutettuja aineistoja. Tutkittavat tekstit voivat olla melkein mitä vain: kirjoja, päiväkirjoja, haastatteluja, puheita ja kes-kusteluja. Teorialähtöisessä, deduktiivisessä, sisällönanalyysissä aineiston luokittelu pe-rustuu aiempaan viitekehykseen, joka voi olla teoria tai käsitejärjestelmä. Kolmantena vaihtoehtona on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tällöin analyysin aikana tutkijan ajatte-lua ohjaavat vuoroin teoria ja aineisto. Analyysiyksiköt voivat nousta aineistosta, mut-ta niiden tulkinmut-taa mut-tai ryhmittelyä ohjaa teoria. Teoriaohjaava analyysi voidaan tehdä myös aineistolähtöisesti, mutta lopuksi aineiston perusteella tehdyt havainnot sidotaan teoriaan. Teorialähtöinen ja teoriaohjaava sisällönanalyysi sisältävät pelkistämisen eli redusoinnin, ryhmittelyn eli klusteroinnin ja teoreettisten käsitteiden luomisen eli abst-rahoinnin. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 105, 109–116.) Teoriasidonnaista lähestymistapaa ai-neistoon voidaan kutsua myös abduktiiviseksi päättelyksi (Tuomi & Sarajärvi 2002, 99).

Termeistä teorialähtöinen tai teoriaohjautuva sisällönanalyysi esitetään myös kritiikkiä. Ne nähdään käsitteinä ja tutkimuksenteon käytäntöinä epämääräisiksi, ja niiden tilalle ehdotetaan, että aineistoa ajatellaan yhdessä teorian kanssa (Coffey &

Atkinson 1996, 2; Jackson & Mazzei 2012). Teoriatonta tutkimusta ei ole olemassa.

Teoria määrittää ja antaa asioille luokittelut (ks. Hyvärinen 2010, 19–20; Silverman 2011, 64; Pierre & Jackson 2014, 716.) Alecia Jackson ja Lisa Mazzei (2012) kehotta-vatkin ajattelemaan aineistoja ja teorioita yhdessä erilaisissa teoreettisissa kehyksissä kehysten käsitteillä. (Jackson & Mazzei 2012; ks. myös Coffey & Atkinson 1996.) Kun aineistoa ja teoriaa tarkastellaan yhdessä teoreettisten kehysten käsitteillä, toimintaan ei ole valmista reseptiä. Analyysi on kokeilevaa. (St. Pierre & Jackson 2014, 715.)

Olen tutkimuksessani tarkastellut aineistoa ja teorioita yhdessä erilaisissa teo-reettisissa kehyksissä. Tutkimuksen lastensuojelukokonaisuuden laajuuden vuoksi teoreettisia kehikoita tarvittaisiin kaksi, sosiaalityön ja sosiaalipalvelujen kehikko ja organisatorishallinnollinen kehikko. Kehikot tarvitaan tutkimuksen kautta löytynei-den muutosten ymmärtämisen tueksi. Tutkimuksen tavoitteena on kuitenkin sekä kuvata yksityiskohtaisesti muutos ja teoreettisten kehikkojen kautta pyrkiä ymmär-tämään sitä, että sovittaa tieto yhteiskunnallisiin muutoksiin. Tähän tarvitaan kolmas yhteiskunnallisten muutosten kehikko.

Ensin olen ajatellut aineistoa ja teoriaa yhdessä (ks. Coffet & Atkinson 1996; Jackson

& Mazzei 2012) siten, että olen sijoitellut vastauksia lastensuojelun kriittisten menes-tystekijöiden seulaan (Rousu 2007). Seula rakennettiin Sirkka Rousun lastensuojelun kriittisten menestystekijöiden pohjalta tämän tutkimusaineiston tarpeita ajatellen.

Seulan tarkoituksena oli erotella kriittisten menestystekijöiden suuntaiset muutok-set muista muutoksista ja pyrkiä tunnistamaan, mitkä asiat eivät olleet muuttuneet.

Seulan avulla kyettiinkin arvioimaan lastensuojelun sosiaalityössä ja lastensuojelupal-veluissa tapahtunutta muutosta. Evaluaatio on jonkun asian tai toiminnan arvon mää-rittämistä. Arvottamisen tulee perustua systemaattiseen tiedonkeruuseen, analysoin-tiin ja tulkintaan (Scriven 1991, 139). Evaluaatiossa käytetään yhteiskuntatieteellisiä menetelmiä erilaisten interventioiden vaikuttavuuden arvioimiseksi. Evaluaatiossa pyritään arvioimaan ja kehittämään ihmisten palveluihin liittyviä toimia ja ohjelmia niiden varhaisimmista vaiheista ja suunnittelusta aina niiden toteuttamiseen saakka (Rossi & Freeman 1993, 5).

Seula toimii arvioinnin runkona. Käytin pitkälle avointen vastausten kautta saa-maani tietoa arvioidessani sosiaalityössä ja lastensuojelupalveluissa tapahtunutta muutosta lastensuojelun kriittisten menestystekijöiden kautta. Avoimista vastauksista nousee esiin huomattavasti monipuolisempi kuva sosiaalityön ja sosiaalipalvelujen muutoksesta kuin strukturoitujen vastausten kautta, koska avoimissa vastauksis-sa kerrotaan monista palvelumuutoksista, joita strukturoiduisvastauksis-sa kysymyksissä en osannut kysyä. Seulan kautta tehdyssä analyysissä kuvataan sekä positiivisia että negatiivisia tuloksia mahdollisimman yksityiskohtaisesti lastensuojelun kriittisiä me-nestystekijöitä vasten peilaten. Positiivisten ja negatiivisten muutosten vierekkäisen vertailun tavoitteena on arvioida muutoksen suunta suhteessa lastensuojelun kriitti-siin menestystekijöihin. Vastausten pohjalta on tehty yhteenveto.

Lastensuojelun kriittisten menetystekijöiden kautta lastensuojelun muutoksen kaikki puolet eivät nouse riittävällä tavalla esille. Organisatorishallinnollisten muu-tosten kuvaaminen ei onnistunut pelkästään Rousun kriittisten menestystekijöiden kautta. Tämän vuoksi aineistoa tarkasteltiin organishallinnolliseen viitekehyksen avulla (Airaksinen ym. 2008). Johtamisen haasteita katsottiin sosiaalialan, erityisesti lastensuojelun kannalta. Organisatorishallinnollisten otsikoiden lähtökohdat löytyvät Airaksisen ynnä muiden Kainuun hallintokokeilun tutkimuksessa kuvatuista hallin-tokokeilun johtamisen haasteista ja valintojen tekemisen vaikeuksista. Hallintokokei-lun johtamisen haasteita on kuvattu Airaksisen ynnä muiden tutkimuksessa siten, että teknis-rationaalinen näkökulma korostui hallintokokeilun rakentamisessa ja henkilös-tön humanistis-prosessuaalinen näkökulma jäi taustalle. Näiden kahden näkökulman ristiriita nostaa esiin johtamisen haasteet, mutta myös mahdolliset muutoksen tarpeet.

Tarkastelin tutkimuksen tuloksia myös tästä näkökulmasta. Airaksisen ym. (2008) tutkimuksen lisäksi on viitattu Nyholmin (2007) ja Airaksisen (2008) tutkimuksiin.

Sen jälkeen tutkimuksen kautta löytyneitä muutoksia tarkastellaan vielä yhteis-kunnallisina muutoksina, kolmannen näkökulman kautta. Lähtökohdat tähän näkö-kulmaan löytyvät Hämäläisen (2007) lastensuojelujärjestelmän muutoksia pääosin 1850-luvulta 2000-luvun alkuun kuvaavasta taulukosta. Olen kaventanut taulukkoa sekä ajallisesti että muutenkin siten, että se sopii tutkimukseeni. Sitä on toisaalta myös laajennettu muualta kerätyn tiedon pohjalta, jotta se on sopiva tutkimusajankohdan kannalta. Taulukossa on otsikoita, joiden alle tutkimuksen kautta löytyneitä muu-toksia jaotellaan. Kun saadut havainnot viedään kolmeen erilaiseen teoreettiseen kehikkoon, toistoilta ei voi välttyä, mutta kehikkojen kautta samoistakin asioita nou-see esille eri puolia. Samalla aineistosta nounou-see esiin myös aivan uudenlaisia asioita.

Muutosten vaikutuksista syntyy kolmen eri näkökulman kautta monipuolinen kuva, joka yhdistyy lopuksi yhteiskunnallisten muutosten kuvaan. Lopuksi tarkastelin vielä lastensuojelun muutosta humanistis-prosessuaalisen ja hallinnollisen teknis-rationaa-lisen näkökulman kautta.