-Kuhmossa ja Sotkamossa oli oma sijaisperherekisteri. Pelastakaa Lapset ry:llä on si-jaisperherekisteri ja valmennettuja sijaisperheitä. Pelastakaa Lapset ry:tä kerrottiin käytettävän apuna sijaisperheitä haettaessa Kajaanissa, Kuhmossa, Puolangalla, Suo-mussalmella ja Sotkamossa. Vuolijoella ei ollut sijaisperhesijoituksia. Hyrynsalmella, Kajaanissa, Kuhmossa, Paltamossa, Sotkamossa ja Suomussalmella sosiaalityöntekijät löysivät ammatilliset perhekodit ”omalla etsivällä toiminnallaan”, mutta sijoittivat myös tuttuihin perhekoteihin, joissa tiesivät olevan tyhjiä paikkoja. Puolangalla lapset ja nuoret sijoitettiin pääasiassa perheisiin ja joskus harvoin laitoksiin. Puolangalla ja Ristijärvellä ammatillisia perhekoteja ei ollut käytetty. Vuolijoen vastauksesta ei sel-vinnyt, oliko niitä käytetty. Kainuun kunnissa etsittiin yleensä tilanteeseen parhaiten sopiva laitos lähialueelta, jos mahdollista. Kuhmossa kerrottiin, että laitoksia oli kil-pailutettukin. Ristijärvellä ja Vuolijoella lastensuojelulaitospaikkoihin ei ollut tarvetta.
Kiireellisissä, yllättävissä tapauksissa Puolangalla, Ristijärvellä ja Sotkamossa sosiaalityöntekijät olivat ottaneet lapsia tilanteen selvittelyn ajaksi myös kotiinsa.
Sijoituspaikat saattoivat olla kaukana, ja lasten sukulaisia ei aina tavoitettu. Hyvin lyhytaikaisen sijoituksen tarpeessa lapsia oli sijoitettu myös ympärivuorokautiseen päivähoitoon tai perhepäivähoitajan luokse. Öiseen aikaan perhepäivähoitajakaan ei ollut tavoitetavissa. Kun muita ei tavoitettu, sosiaalityöntekijän kodista tuli lapselle tilapäinen majoituspaikka.
Seurantakyselyn avoimiin vastauksiin, joissa kerrottiin hallintokokeilun vaiku-tuksista huostaanottokäytäntöihin, tuli kahdeksan vastausta. Avoimiin kysymyksiin, joissa kerrottiin hallintokokeilun vaikutuksesta sijoituspaikkoihin ja niiden löytymi-seen, tuli 14 vastausta. Suurin osa sijaishuoltopaikkoja koskevista vastauksista kertoi sijaisperheistä. Olen tiivistänyt vastausten sisältöä seuraaviin alla oleviin kappaleisiin.
Vastaajien mukaan huostaanottokäytäntöjen muutokset johtuivat muutoksista las-tensuojelulaissa. Toisaalta kuitenkin kerrottiin maakunnallisista käytännöistä, jotka tukivat huostaanottoprosessia ja samalla vaikuttivat huostaanottokäytäntöihin. Vasta-uksissa kerrottiin, että uuden lastensuojelulain takia yhteistyö vanhempien kanssa oli kiinteämpää kuin ennen. Vanhempia kuultiin ja kuunneltiin huostaanoton jälkeenkin:
heitä ei jätetty enää yksin. Vastauksissa kerrottiin Kainuun maakunta -kuntayhtymän toiminnan helpottaneen erityisesti sijaisperheiden löytämistä. Vastaajat olivat tyyty-väisiä maakunnan toimintaan, koska sijaisperheiden löytäminen oli ollut vaikeaa ja vienyt hyvin paljon sosiaalityöntekijöiden aikaa. Maakunnassa sijaisperheitä etsit-tiin perhehoitohankkeen kautta, ja sijaishuollon sosiaalityö oli mukana perhehoito-hankkeen toiminnassa. Maakunnan sijaishuoltoyksikön tehtävänä oli muun muassa rekrytoida ja kouluttaa sijaisperheitä. Perhehoitohankkeen kerrottiin tuoneen uusia sijaisperheitä useisiin maakunnan kuntiin. Sijaisperheille järjestettiin mahdollisuus PRIDE-valmennukseen. Sijaisperheitä kerrottiin kuitenkin edelleen olevan liian vä-hän, vaikkakin maakunnan oman sijaishuoltoyksikön ja oman PRIDE-valmennuksen myötä sijaisperheiden määrä oli selvästi lisääntynyt.
Sosiaalityöntekijät kertoivat myös, että maakunnan aikana entisiä, ”omia” sijais-perheitä oli PRIDE-valmennettu. Sijaisperheiden valmennus ei kuitenkaan ollut kaik-kien sosiaalityöntekijöiden mielestä pelkästään hyvä asia. Jotkut vastaajat kritisoivat, että sijaisperheiden valmentaminen vei liikaa aikaa varsinaiselta sosiaalityöltä, jolloin työmäärä siirtyi muiden sosiaalityöntekijöiden vastuulle, lisäsi heidän asiakasmää-riään ja ruuhkautti heidän työtään. Vastaajat kertoivat, että sijaishuollon sosiaalityön-tekijän aika meni aluksi sijaishuollollisten palvelujen valmisteluun, mutta myöhem-mässä vaiheessa sijaishuollon sosiaalityöntekijä jalkautui kentälle ja tuli työpariksi sijoitustilanteisiin. Sijaishuollon sosiaalityöntekijä sai myöhemmin työparikseen myös
sijaishuollon sosiaaliohjaajan. Maakunnan ansioksi nähtiin se, että Kainuun maakunta -kuntayhtymässä oli sijaishuoltoyksikkö ja sijaishuoltopaikkojen rekisteri, jota ylläpiti sijaishuollon sosiaalityöntekijä. Lisäksi maakunta -kuntayhtymällä oli oma lasten-suojelulaitos, jossa oli turvakotipaikkojakin. Huostaanottojen laadun uskottiin pa-rantuneen jonkin verran lainsäädäntömuutosten vuoksi. Maakuntakokeilun ei nähty vaikuttaneen huostaanottojen laatuun.
Uusi lastensuojelulaki oli lisännyt sukulaissijoituksia, kun lapsen lähiverkosto oli ennen sijoitusta kartoitettava, jos se oli mahdollista. Pelastakaa Lapset ry:n kautta sijaisperheitä ei enää seurantakyselyn ajankohtana haettu maakunnan oman, aktii-visen sijaisperherekrytointitoiminnan vuoksi. Kainuun maakunta -kuntayhtymän toiminnan kerrottiin vahvistaneen sijaisperhesijoituksia, ja tavoitteena oli sijaisper-hesijoitusten lisääntyminen. Tavoitteeseen pyrittiin monin tavoin: rekrytoimalla, val-mentamalla ja sijais-, tuki- ja kriisiperheiden palkkioita ja korvauksia korottamalla.
Maakuntaan oli luotu lastensuojeluprosessi (kuvattu prosessikaaviossa), jonka teh-tävänä oli omalta osaltaan muokata maakunnallisia käytäntöjä yhteneväisiksi. Kaikki työntekijät käyttivät myös samaa tietokoneohjelmaa. Työntekijät oli koulutettu käyt-tämään ohjelmaa samalla tavalla. Lisäksi oli yhteisesti sovittuja toimintamalleja ja kai-kille yhteisiä ohjeita. Sijaishuoltopaikat löytyivät maakunnallisesta rekisteristä, johon lastensuojelulaitokset ja ammatilliset perhekodit oli kilpailutettu. Sijaishuoltopaikat kysyttiin sijaishuollon sosiaalityöntekijän kautta, ja hän myös teki toimeksiantosopi-mukset perheille. Tämän prosessin ansiosta erilaiset kunnalliset käytännöt hävisivät.
Maakunnan järjestämää lastensuojelupaikkojen kilpailutusta kuitenkin myös kri-tisoitiin ja nähtiin, että kilpailutus hankaloitti lapsen kannalta parhaan sijoituspaikan käyttöön ottamista. Nähtiin, että työntekijän tietämys, missä lapsi parhaiten tulisi hoidetuksi, ei aina toteutunut. Tähän näkemykseen tuli vastakkainenkin näkemys.
Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä saattoi valita paikan myös kilpailutettujen sijoituspaikkojen ulkopuolelta erityistapauksissa. Tämän vastaajan mukaan kilpailu-tetut paikat olivat ensisijaisia, mutta eivät ehdottomia, kun kyseessä oli lapsen etu.
Yhteenveto huostaanotoissa ja sijaishuollossa tapahtuneista muutoksista Huostaanottojen määrä pysyi Kainuussa lähes yhtä suurena pitkään, vaikka samaan aikaan valtakunnallisesti huostaanottojen määrä kasvoi. Vasta vuonna 2008, uuden lastensuojelulain voimaanastuttua, huostaanottojen määrä alkoi Kainuussa kasvaa.
Vuonna 2010 se oli prosentuaalisesti jo lähes samalla tasolla kuin keskimäärin koko valtakunnassa.
Lakimuutos alku- ja seurantakyselyjen välillä vaati määräämään lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän. Huostaanotoissa ja sijaishuollossa lapsen asioista vas-taavaksi sosiaalityöntekijäksi saattoi Kainuussa nimetä vain muodollisesti pätevän.
Jos kunnassa ei ollut kelpoista, lapsen asioista vastaava nimettiin seudun muusta kunnasta. Kun sijaishuollon sosiaalityöntekijän työpanos saatiin mukaan sijaishuol-toon ja sen valmisteluun, apua naapurikunnista ei näissä tapauksissa enää tarvittu.
Alkukyselyn aikaan asiakkaille tehtiin huoltosuunnitelmia. Toisin kuin avohuol-lon huoltosuunnitelmat, huostaanotettujen suunnitelmat tehtiin aina asiakaskohtaisi-na. Niitä myös tehtiin ja tarkistettiin paremmin kuin avohuollon suunnitelmia. Huos-taanottojen kustannukset olivat usein suuria, eikä niihin saanut suurten kustannusten tasoitusrahastosta korvausta, ellei huoltosuunnitelmaa ollut tehty. Seurantakyselyn
aikaan suunnitelmat olivat asiakassuunnitelmia, ja vastausten mukaan ne pyrittiin laatiman lain vaatimalla tavalla.
Alkukyselyn aikaan kunnissa ei ollut nimettyjä lastensuojelun tukiryhmiä, mut-ta seuranmut-takyselyn aikaan lapsen asioimut-ta vasmut-taavan sosiaalityöntekijän tukena toimi maakunnallinen moniammatillinen asiantuntijaryhmä, jolla oli erityisesti haasteelli-sissa huostaanotoissa ja sijaishuollossa tärkeä tehtävä asiantuntija-avun ja lausuntojen antajana. Myös muuta asiantuntija-apua, kuten lakimiesapua sai tarvitessaan.
Huostaanottokäytäntöihin alku- ja seurantakyselyjen välillä oli vaikuttanut las-tensuojelulakimuutos. Alkukyselytilanteessa puhuttiin kiireellisestä huostaanotosta.
Kiireellisen huostaanottopäätöksen teki jokaisessa Kainuun kunnassa sosiaalijohtaja, paitsi Kajaanissa myös johtava sosiaalityöntekijä, kun hän toimi sosiaalijohtajan sijai-sena, ja Vuolijoella sosiaalityöntekijä. Vuolijoella ei aina ollut sosiaalijohtajaa, koska sosiaalijohtaja yli yhteinen Ristijärven kanssa. Alkukyselyn tilanteessa vapaaehtoisista huostaanotoista päätti sosiaalilautakunta Kajaania lukuun ottamatta. Kajaanissa pää-töksen teki sosiaalijohtaja tai hänen sijaisenaan johtava sosiaalityöntekijä. Vastentah-toisista huostaanotoista päätti jokaisessa Kainuun kunnassa lautakunta.
Seurantakyselyn aikaan kiireellisestä huostaanotosta oli tullut kiireellinen sijoitus.
Kiireellisen sijoituspäätöksen Kainuun maakunta -kuntayhtymässä teki muodollisesti pätevä sosiaalityöntekijä. Vapaaehtoisen huostaanotto- ja sijoituspäätöksen teki sosi-aalihuollon johtava viranhaltija tai hänen delegoimansa viranhaltija. Viranhaltijalla tuli olla sosiaalityöntekijän kelpoisuus. Päätöstä ei kuitenkaan voinut tehdä lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä, koska hän valmisteli päätöksen. Vastentahtoisen huostaanottopäätöksen ja samalla sijoituspäätöksen teki hallinto-oikeus sosiaalihuol-lon johtavan viranhaltijan tai hänen delegoimansa viranhaltijan hakemuksen pohjalta.
Hakemuksen tekijällä tuli olla sosiaalityöntekijän kelpoisuus. Kiireellisiin sijoituk-siinkin löytyi maakunnalta sijoituspaikat. Sosiaalityöntekijät eivät enää sijoittaneet lapsia tilapäisesti perhepäivähoitajan luokse tai ottaneet kotiinsa tilanteen selvittä-misen ajaksi.
Laki 2007 oli myös kasvattanut sosiaalityöntekijöiden päätösvaltaa lastensuoje-lussa. Sosiaalityöntekijät tekivät paitsi kiireellisiä sijoituksia, he myös valmistelivat huostaanottoja ja sijoituspaikkoja esimiehen päätettäväksi tai hallinto-oikeuteen esi-teltäväksi. Heillä oli myös velvollisuus tarvittaessa valmistella tai tehdä rajoitustoi-mipäätöksiä. Sosiaalityöntekijöiden sosiaalihuoltoon kuuluvien eri lakien mukainen päätösvalta sen sijaan oli jäänyt pois maakuntakokeilun aikana, kun tehtäväkuva oli muuttunut sektorikohtaiseksi.
Sijashuoltopaikkoihin ja koko Kainuun sijaishuoltoprosessin yhtenäistymiseen Kainuun maakunta -kuntayhtymällä oli paljon vaikutusta. Lastensuojelun sosiaali-työntekijöiden ei enää tarvinnut itsenäisesti tai Pela:n apua käyttäen etsiä sijoituspaik-koja, kuten monissa kunnissa alkukyselyn tilanteessa piti. Sijaishuoltopaikat löytyi-vät maakunnallisesta rekisteristä, ja lastensuojelulaitokset ja ammatilliset perhekodit kilpailutettiin. Sijaisperheitä rekrytoitiin ja valmennettiin, ja perheiden palkkioita ja korvauksia korotettiin, jotta sijaisperheenä toimiminen tulisi entistä houkuttelevam-maksi. Maakuntaan perustettiin myös oma lastensuojeluyksikkö Salmila. Lastensuo-jelulakimuutoksella oli myös osuutta sijoituspaikkojen valintaan. Lastensuojelulaki vaati muun muassa kartoittamaan lapsen läheisverkoston, ja avohuollon sijoituksissa pyrittiin korostamaan arviointia ja kuntoutusta aiempaa enemmän. Uusi lastensuo-jelulaki painotti sijoitettujen lasten vanhempien kanssa tehtävää työtä. Sosiaalityön-tekijöiden vastauksissa kerrottiin, että huostaanotettujen lasten vanhemmat otettiin aikaisempaa paremmin huomioon sijoitustilanteissa.
Sijaishuollon sosiaalityöntekijä oli seurantakyselyn aikaan siirtymässä kenttätyö-hön Kainuun maakuntakokeilun sijaishuollon valmistelutehtävistä. Sijaishuoltoon oli tuossa myös sosiaaliohjaaja sosiaalityöntekijän työpariksi. Sijaishuoltoon oltiin siis saamassa lisäresursseja.
5.4 JÄLKIHUOLTO
Jälkihuoltoon liittyvät kysymykset olivat alkukyselyssä sosiaalijohtajien kyselylomak-keessa, lukuun ottamatta yhtä sosiaalityöntekijöiden kysymyslomakkeessa olevaa ky-symystä. Alkukyselyn vastaukset tulivat pääasiassa sosiaalijohtajien lomakkeelta ja vastaajia oli yhteensä 10. Seurantakyselyssä jälkihuoltoon liittyvät kysymykset olivat samalla tavalla vastaavissa lomakkeissa A ja C. Seurantakyselyssä vastaukset olivat pääosin avovastauksia, joissa kerrottiin, mikä maakuntakokeilun aikana oli muut-tunut. Seurantakyselyn vastaukset on kerätty avovastauksista, koska strukturoituja vastauksia oli liian vähän. Seurantakyselyn lomakkeeseen A tuli 16 eri vastaajalta avovastauksia. He vastasivat useampaan kysymykseen, ja vastauksia oli kaikkiaan 29. Lomakkeeseen C vastasi 14 eri vastaajaa yhteen kysymykseen, joten vastauksia oli myös 14.
Jälkihuollon osaltakin lainsäädäntö oli muuttunut alku- ja seurantakyselyjen vä-lissä, ja tämä vaikutti siihen, miten jälkihuollossa piti Kainuussakin toimia. Jälkihuol-to-oikeus oli muuttunut jonkin verran lainsäädännöllisistä syistä kyselyjen välissä.
Huostaanotto päättyi vuoden 1983 lastensuojelulain mukaan, kuten uudenkin lain mukaan viimeistään, kun lapsi oli 18-vuotias. Se oli lopetettava aiemminkin, jos huos-taanotolle ei ollut tarvetta (Lastensuojelulaki 1983, 20 § ja Lastennsuojelulaki 2007, 47
§). Jälkihuollossa olevalla lapsella oli mahdollisuus avohuollon tukitoimia vastaaviin tukiin. Tuki kuitenkin ulottui 21 vuoteen saakka, kun muuten lastensuojelun tuki ulottui vain 18-vuotiaaksi. Jälkihuollossa oleva lapsi saattoi tulla myös kiireellisesti tai muutenkin huostaanotetuksi, jos oli alle 18-vuotias. Näiltä osin jälkihuolto ei ollut muuttunut.
Seurantakyselyn aikaan voimassa olleessa lastensuojelulaissa 2007 jälkihuolto-oi-keus ei kuitenkaan enää rajoittunut pelkästään sijaishuollossa oleviin lapsiin tai nuo-riin. Myös avohuollon sijoituksen jälkeen lapsella tai nuorella oli jälkihuolto-oikeus, jos avohuollon sijoitus oli kestänyt yhtäjaksoisesti kuusi kuukautta. Jälkihuoltoa saattoi kuitenkin järjestää myös muulle lastensuojelun asiakkaana olleelle nuorelle: sijoituk-sessa olo ei enää ollut edellytys. Velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyi vii-meistään, kun nuori täytti 21 vuotta, mutta velvollisuus saattoi päättyä aiemminkin.
Kunnan velvollisuus jälkihuoltoon päättyi viiden vuoden kuluttua siitä, kun lapsi tai nuori oli viimeksi ollut lastensuojelun asiakkaana. ( Lastensuojelulaki 2007, 75 ja 76 §:t.) Alkukyselyn vastausten mukaan jälkihuollossa olevien huoltosuunnitelmat tehtiin kohtalaisen usein ja tarkistettiin melkein yhtä usein kuin tehtiinkin. Aivan yhtä usein jälkihuoltosuunnitelmia ei kuitenkaan tehty tai tarkistettu kuin huostassa oleville.
Kuntakohtaiset käytännöt vaihtelivat. Seurantakyselyn vastausten perusteella asia-kassuunnitelmat tehtiin ja tarkistettiin lain mukaisesti.
Seurantakyselyn ajankohtana myös jälkihuollossa olevalle lapselle tai nuorelle oli määrättävä lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä (Lastensuojelulaki 2007, 13
§ 3 mom.), mutta alkukyselyn aikaan lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää ei vielä määrätty. Jälkihuollossa lapsen lähityöntekijäksi seurantakyselyn aikaan oli Kainuussa siirtymässä sosiaaliohjaaja, ja lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän,
joka vastasi jälkihuollosta, oli tarkoitus tulla mukaan esimerkiksi asiakassuunnitel-matilanteisiin.
Alkukyselyn aikaan itsenäistymisvaroista määrättiin lastensuojeluasetuksessa:
Kun lapsi tai nuori oli huostaanotettuna, hänen itsenäistymistään varten oli kalen-terikuukausittain varattava itsenäistymisvaroiksi määrä, joka vastasi vähintään 30 prosenttia hänelle tulevista tuloista, korvauksista tai saamisista. Määrää laskettaessa ei lapsilisää kuitenkaan otettu huomioon. Ellei lapsella tai nuorella ollut varoja, joista itsenäistymisvaroja laskettiin, tai jos ne olivat riittämättömät, kunnan oli omista va-roistaan annettava lapselle tai nuorelle itsenäistymistä varten korvausta enintään per-hehoitajille maksettavista palkkioista ja korvauksista annetun asetuksen (420/1992) 3
§:ssä tarkoitetun käynnistämiskorvauksen enimmäismäärä. (Lastensuojeluasetuksen 1010/1983 muutos 805/21.8.1992, 6c §.)
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 14 §:ssä sanottiin, että kunta voi periä laitos- tai perhehoidossa olevan lapsen tai nuoren tulot, korvaukset ja saamiset siltä ajalta, minkä laitos- tai perhehoito kesti. Perittävä maksu ei saanut ylittää palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia, mutta myös, jos palvelujen tuottaminen oli erittäin kallista, oli olemassa katto, mitä enempää ei voi-nut periä. Esimerkiksi seurantakyselyvuoden 2009 tasossa katto oli 1 337,20 euroa kuukaudessa (Asiakasmaksuasetuksen 912/9.10.1992, muutos 1147/17.11.2011, 20 §).
Vanhemmilta voitiin periä elatusapua, joka oli enintään lapsen elatuksesta an-netun lain 1–3 §:n (704/1975) mukaisen elatusavun suuruinen. Ei asiakasmaksulaki eikä laki lapsen elatuksesta muuttunut näiltä osin alku- ja seurantakyselyjen välissä.
Lastensuojeluasetus sen sijaan kumottiin 1.1.2008 alkaen, kun uusi lastensuojelulaki astui voimaan.
Jos itsenäistymisvaroja ei kertynyt tai niitä kertyi riittämättömästi, kunta maksoi alkukyselyn aikaan enintään noin 2 421 euroa (perhehoitajien käynnistämiskorvauk-sen enimmäismäärä 1.1.2005). Jälkihuollossa olevalla nuorella oli alkukyselyn ja myös seurantakyselyn aikana taloudellisia helpotuksia, kun nuori oli toimeentulotuen ha-kijana. Sitä kauttakin jälkihuoltonuoren itsenäistymistä tuettiin. (Ks. Laki toimeentu-lotuesta 1412/1997, 11 §.)
Alkukyselyssä vastaajat kertoivat kunnan maksaman itsenäistymisvarojen enim-mäismäärän, mikäli nuorelle ei ollut kertynyt riittävästi varoja. Kuntakohtaiset käytännöt vaihtelivat. Useassa kunnassa vastaus oli pelkästään, että lain tai ohjeen mukaan maksettiin. Kahdessa kunnassa ei ollut jälkihuoltonuoria, ja kahdesta kun-nasta kerrottiin, että niissä oli määritelty enimmäismäärä perhehoitolain mukaista enimmäismäärää pienemmäksi. Kajaanissa nuori sai aina 18 vuotta täytettyään it-senäistymisvarat omaan käyttöönsä siten, että sai tehdä kuitteja vastaan tarpeellisia hankintoja. Hyrynsalmen sosiaalitoimistosta käsin tehtiin vähitellen hankintoja tai annettiin pienissä erissä rahaa nuoren omaan käyttöön, tai nuori sai itse ostaa tarvit-semansa ja laskun sai lähettää sosiaalitoimistoon. Paltamossa toiminta oli aina kunnan tililtä välitystilityyppisesti tapahtuvaa, eli rahaa annettiin pienissä erissä tai maksusi-toumuksilla nuoren käyttöön. Puolangalla toimittiin samalla tavalla kuin Paltamos-sakin. Sotkamossa nuori sai joskus rahat heti 18-vuotiaana käyttöönsä, mutta usein tehtiin hankintoja vähitellen. Suomussalmelta kerrottiin, että käytännöt olivat hyvin monenlaisia tilanteesta riippuen: joskus nuoret saivat 18 vuotta täytettyään rahat tilil-leen, mutta joskus osa annettiin rahana ja osalla hankittiin nuorelle jotain. Joskus taas kaikki rahat käytettiin vähittäisiin hankintoihin. Kuhmosta kerrottiin samalla tavalla monenlaisista käytännöistä kuin Suomussalmellakin.
Seurantakyselyn ajankohtana itsenäistymisvaroista määrättiin lastensuojelulaissa (77 §). Kun lapsi tai nuori oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle avohuollon tukitoime-na, huostaanotettuna tai jälkihuoltotukitoime-na, oli hänen itsenäistymistään varten varattava kuukausittain 40 prosenttia hänen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 14 §:n mukaisista tuloista. Määrää laskettaessa lapsilisää ei kuitenkaan otettu huomioon. Jos vanhemmilta perittiin asiakasmaksua, se ei kerryttänyt itsenäis-tymisvaroja, mutta vanhemman elatusmaksu sen sijaan kerrytti. Ellei lapsella tai nuo-rella ollut tuloja tai ne olivat riittämättömät, sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen oli tuettava sijoituksen päättyessä itsenäistymässä olevaa nuorta tarpeellisilla itse-näistymisvaroilla. Itsenäistymisvarat määräytyivät alkukyselyn ajankohtana samalla periaatteella kuin seurantakyselynkin, mutta kunnan maksamien itsenäistymisvaro-jen kattoa ei enää määritelty. Itsenäisyysvaroitsenäistymisvaro-jen määrä syntyi lapsen itsenäistymisen kannalta välttämättömien tarpeiden hankinnoista.
Vuonna 2008 tuli lakimuutos, jonka mukaan myös kunta saattoi hakea elatustu-kea, mikäli vanhemman elatuskyky oli riittämätön. Elatustukilain 11 §:n 3 mom:n (580/29.8.2008) mukaan: ”Kunta voi hakea elatustuen maksamista itselleen, jos lapsi on kunnan kustantamassa ympärivuorokautisessa hoidossa kodin ulkopuolella ka-lenterikuukautta pitemmän ajan.” Koska elatustuki kartutti itsenäistymisvaroja, nii-den määrä kasvoi niinii-den lasten kohdalla, joinii-den vanhemmat olivat varattomia.
Lakimuutokset ohjasivat Kainuun lastensuojelun jälkihuoltoa. Itsenäistymisvaroil-le ei enää määritelty kattoa, ja myös sijoitettujen lasten vanhemmilItsenäistymisvaroil-le aItsenäistymisvaroil-lettiin tehdä elatussopimuksia. Kelalta haettiin tarvittaessa elatustukia. Tällä tavalla kartutettiin sijoitettujen lasten itsenäistymisvaroja aiempaa enemmän. Jälkihuolto-oikeus tuli myös muille kuin sijaishuollossa oleville. Joka seudulle oli lisätty yksi sosiaalioh-jaaja, ja sosiaaliohjaajat toimivat jälkihuollossa sosiaalityöntekijöiden työpareina ja asiakkaiden lähityöntekijöinä.
Muista jälkihuollon tukitoimista kerrottiin sekä alku- että seurantakyselyn avo-vastauksissa. Alkukyselyssä kerrottiin jälkihuoltonuorten tukiasunnoista. Kajaanissa, Kuhmossa, Paltamossa, Sotkamossa ja Suomussalmella oli kunnan tukiasuntoja jälki-huoltonuorten käyttöön, muissa kunnissa ei. Tukiasuntojen lisäksi kunnat käyttivät kunnan normaaleja vuokra-asuntoja, ja nuorelle pyrittiin löytämään tarvittaessa tu-kihenkilö, mutta joskus nuoret asuivat myös vuokra-asunnossa ilman tukihenkilöä tai jatkoivat asumista sijoituspaikassaan. Hyrynsalmella jälkihuoltonuorten asuntoina käytettiin aina kunnan vuokra-asuntoja. Tukihenkilöitä ei Hyrynsalmen nuorilla ollut, mutta kunta saattoi ostaa tukipalveluja aiemmista sijoituspaikoista.
Seurantakyselyn avoimissa vastauksissa kerrottiin, että kunnallisia itsenäisty-misasuntoja ei enää ollut. Yksi vastaaja toi tämän esille jälkihuoltopalvelujen hei-kennyksenä. Useissa vastauksessa kerrottiin, että jälkihuoltopalveluja oli kuitenkin aiempaa helpompi soveltaa nuoriin, kun maakunnan käytännöt olivat turvana eikä tarvinnut yksin yrittää järjestää nuoren käyttöön joskus kalliitakin palveluja. Vastaa-jat kertoivat, että sosiaalityöntekijät saivat tiedon maakunnallisista jälkihuoltolinja-uksista ja heille tiedotettiin myös yksityisistä jälkihuoltopalvelujen tarjoajista. Maa-kunnassa oli mahdollista ostaa erilaisia palveluja jälkihuoltoa tarjoavilta yksityisiltä palvelujen tarjoajilta. Joku vastaajista kertoi, että kunta-aikana itsenäistymisvaroja oli käytetty jopa nuoren vuokran maksuun, mutta sellaiseen ei enää ollut tarvetta. Nuo-ri sai vuokrarahansa usein toimeentulotuen kautta, ja itsenäistymisvarat sai käyttää nuorelle tarpeellisiin hankintoihin. Toisaalta maakunnallinen yhteistyö rajoitti yh-den vastaajan mielestä kunnallista päätöksentekoa. Aiemmin kallis jälkihuoltosijoi-tus tehtiin kussakin kunnassa omatoimisesti, mutta maakunnan aikana sijaishuollon
sosiaalityöntekijä piti kutsua työpariksi ja sijoitus tehtiin yhteistyössä sijaishuollon sosiaalityöntekijän kanssa.
Kainuun maakunta -kuntayhtymän aikana jälkihuoltopalveluihin olivat vaikutta-neet sekä lakimuutokset että Kainuun maakunnan ohjeistukset. Jälkihuolto-oikeus oli laajentunut sijaishuollosta avohuollon sijoituksiin, ja tarvittaessa jälkihuolto-oikeus saatettiin antaa myös muille lastensuojelulapsille, kun sijoitus ei enää ollut edelly-tys. Jälkihuoltonuorille piti määrätä lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä, kuten muillekin lastensuojeluasiakkaille, ja huoltosuunnitelmat olivat muuttuneet asiakas-suunnitelmiksi. Seurantakyselyn aikaan sosiaaliohjaajan virkoja oli juuri lisätty, ja heidän oli tarkoitus toimia muun muassa jälkihuollossa lähityöntekijöinä.
Lakimuutosten johdosta itsenäistymisvarojen kertymisprosentti oli noussut 30:stä 40:een. Seurantakyselyn aikaan kunnalla oli oikeus hakea elatustukea, joten lasten vanhemmille tehtiin enemmän elatussopimuksia ja sijoitettujen lasten elatustukia haettiin maakunnalle. Elatustuet kerryttivät lasten itsenäistymisvaroja. Niillä ei ollut enää lakimääräistä kattoa, vaan nuoren tarve ja välttämättömyysmenot määrittelivät varojen määrän.
Kuntien omat tukiasunnot eivät enää olleet käytössä, ja se koettiin heikennykse-nä. Sen sijaan muuten maakunnassa oli vahvistettu itsenäistyvien nuorten asemaa.
Yhteiset ohjeet ja tiedotus jälkihuollon ostopalvelumahdollisuuksista auttoivat sosiaa-lityöntekijää palvelujen hankinnassa. Sijaishuollon sosiaalityöntekijä pyydettiin työ-pariksi huostaanoton jatkoksi tarvittaviin joskus kalliisiinkin jälkihuoltosijoituksiin.
Jatkosijoitustilanteissa joka tapauksessa työpari on välttämätön. Kun työpariksi tuli maakunnan sijaishuoltoyksikön sosiaalityöntekijä, jolla oli tieto kaikista maakunnan sijoituspaikoista, työparilla oli myös osaamista sijoitusasioissa.
5.5 RAKENTEELLINEN LASTENSUOJELUN SOSIAALITYÖ
Rakenteellista lastensuojelun sosiaalityötä voi tehdä sekä ennalta ehkäisevänä las-tensuojeluna että yhdessä lastensuojelun asiakkaiden kanssa, jolloin sen voi katsoa olevan esimerkiksi avohuollon tukitoimi, kun tukitoimet määritellään laajasti. Sosiaa-lityössä tehtyä rakenteellista lastensuojelua koskeva kysymyssarja oli suunnattu koko vastaajajoukolle sekä alku- että seurantakyselyssä. Kyselyssä tiedusteltiin rakenteelli-sen sosiaalityön tekemisestä eikä vain rakenteellirakenteelli-sen lastensuojelun tekemisestä. Ra-kenteellisen sosiaalityön kysymykseni koskivat kuitenkin pääosaltaan rakenteellista lastensuojelua. Kysymykset olivat samat alku- ja seurantakyselyssä: Oletko tehnyt kirjallisia esityksiä tai aloitteita lasten ja nuorten elinolojen parantamiseksi? Oletko ollut mukana työryhmissä, joissa on kehitetty lasten ja nuorten elinoloja? Oletko teh-nyt rakenteellista sosiaalityötä muuten, miten?
Kirjallisia aloitteita oli tehty joskus, ja ainoastaan yksi vastaaja kertoi seurantakyse-lyssä tehneensä niitä erittäin usein. Vastaajista yli puolet ei kummassakaan kyseseurantakyse-lyssä ollut tehnyt aloitteita (alkukyselyssä 65 prosenttia, 24 vastaajaa 37:stä; seurantakyse-lyssä 67 prosenttia, 14 vastaajaa 21:stä). Työryhmissä rakenteellista sosiaalityötä lasten ja nuorten elinolojen kehittämiseksi oli alkukyselyssä tehnyt 33 sosiaalityöntekijää (61 prosenttia 38 vastanneesta) ja seurantakyselyssä 14 kysymykseen vastannutta (70 prosenttia 20 vastanneesta).
Alkukyselyssä jotenkin muuten rakenteellista sosiaalityötä vastasi tehneensä 11 vastaajaa (44 prosenttia 25 vastaajasta) ja seurantakyselyssä 6 vastaajaa (46 prosenttia 13 vastaajasta). Avoimista vastauksista selvisi, mitä muu rakenteellinen työ oli. Se
oli luottamustoimia, yhdistystoimintaa ja muuta vapaa-ajan toimintaa rakenteiden korjaamiseksi. Se oli työtä, jota ei tehty työajalla sosiaalityöntekijän virkatyönä.
Entä miten rakenteellista sosiaalityötä toteutettiin työssä? Millaisia rakenteellisen sosiaalityön välineitä työssä käytettiin? Tutkimuksessa kysyttiin, käytettiinkö asuina-lueilla, joille ongelmat olivat kasaantuneet, huoli- tai teemaseulaa tai yhdyskuntatyön menetelmiä. Puolet Ylä-Kainuun vastanneesta (5 vastaajaa 10:stä) kertoi huoli- tai
Entä miten rakenteellista sosiaalityötä toteutettiin työssä? Millaisia rakenteellisen sosiaalityön välineitä työssä käytettiin? Tutkimuksessa kysyttiin, käytettiinkö asuina-lueilla, joille ongelmat olivat kasaantuneet, huoli- tai teemaseulaa tai yhdyskuntatyön menetelmiä. Puolet Ylä-Kainuun vastanneesta (5 vastaajaa 10:stä) kertoi huoli- tai