Yhteydenottaja/
kuinka usein, kpl / prosenttia vastaajista
Poliisi, kpl /
prosenttia Terveyskeskus,
kpl / prosenttia Esimies, kpl /
prosenttia Toinen sosiaali-työntekijä, kpl / prosenttia Ei koskaan 21 / 55 prosenttia 24 / 65 prosenttia 20 / 59 prosenttia 13 / 36 prosenttia Joskus 14 / 37 prosenttia 13 / 35 prosenttia 14 / 41 prosenttia 22 / 61 prosenttia
Melko usein 3 / 8 prosenttia - - 1 / 3 prosenttia
Yhteensä 38 / 100 prosenttia 37 / 100 prosenttia 34 / 100 prosenttia 36 / 100 prosenttia
Sosiaalityöntekijät vastasivat, että yleisimmin työajan ulkopuolella heihin otti yhteyttä toinen sosiaalityöntekijä (64 prosenttiin vastaajista), poliisi (45 prosenttiin vastaajista), esimies (41 prosenttiin vastaajista) ja terveyskeskus (35 prosenttiin vastaajista). Viran-omaisista sosiaalityöntekijä oli siis yleisimmin yhteydessä toiseen sosiaalityöntekijään kertoakseen asiakashuolesta. Sosiaalityöntekijöihin oltiin työajan jälkeen yhteydessä myös konsultaatiomielessä. Yhteyttä otettiin joka kunnan sosiaalityöntekijöihin sosi-aalityöntekijän koulutuksesta riippumatta, esimiesasemassa oleviin kuitenkin eniten (80 prosenttiin esimiesasemassa oleviin / 58 prosenttiin muihin).
Ottivatko sosiaalityöntekijöihin työajan jälkeen yhteyttä muutkin kuin viran-omaiset? Sosiaalityöntekijöiltä kysyttiin tilanteita, joissa asiakkaat olivat heihin yh-teydessä virka-ajan ulkopuolella. Virka-ajan ulkopuolella yhteyttä ottivat asiakkaat, asiakkaiden naapurit, tuttavat ja sukulaiset. Kaikkein yleisin yhteydenottomuoto oli lastensuojeluilmoitus, jonka naapurit tai sukulaiset tekevät. 28 vastaajaa (78 prosent-tia) oli ottanut vastaan naapureilta tai sukulaisilta tulleita lastensuojeluilmoituksia.
Turvapaikan tarve (18 vastausta, 49 prosenttia vastanneista) oli asiakkaiden yleisin syy yhteydenottoon. Tilanteet vaihtelivat kunnittain. Joissain kunnissa kaikki sosiaa-lityöntekijät kertoivat joutuneensa työajan jälkeen selvittelemään asiakkaiden huol-toriitoja, mutta joissakin kunnissa tällaisia tilanteita ei ollut ollenkaan. Suurin osa yhteydenotoista sosiaalityöntekijään virka-ajan jälkeen tapahtui puhelimitse, mutta myös kotikäyntejä tarvittiin. Joissain tapauksissa asiakkaat tulivat työajan jälkeen sosiaalityöntekijän kotiin apua hakemaan. Seitsemän sosiaalityöntekijää kertoi, että apua oli haettu kotoa. Yhdenkään sosiaalijohtajan kotiin asiakkaat eivät olleet tulleet hakemaan apua.
Oliko kunnissa sovittu linjaukset, milloin varsinaisen työajan jälkeen oli lähdettävä töihin? Kaikki sosiaalityöntekijät olivat sitä mieltä, että lautakunta tai lautakunnan jaosto ei ollut päättänyt linjauksista. Kaikki olivat myös sitä mieltä, että kirjallisesti linjauksista ei ollut sovittu. Kajaanissa oli tehty yleinen linjaus, että sosiaalityöntekijät eivät lähtisi, vaan lähtijä olisi esimies.
Selviä linjauksia, milloin työajan jälkeen lähdettiin kotikäynnille, ei siis ollut. Miten sosiaalityöntekijät linjasivat lähtemisensä? Jokaisessa kunnassa ainakin osa sosiaali-työntekijöistä lähti (75 prosenttia sosiaalisosiaali-työntekijöistä), jos huostaanotto oli mahdolli-nen. Myös perheväkivaltatilanteet saivat sosiaalityöntekijät lähtemään (53 prosenttia).
Jos asiakas tarvitsi turvahuoneen tai turvakodin palveluja, silloinkin lähdettiin, mutta harvemmin (41 prosenttia). Asia pyrittiin hoitamaan puhelimitse. Ammattinimikkeen mukaisesti sosiaalijohtajat olivat valmiit lähtemään hiukan muita useammin. Kaikki vastanneet sosiaalijohtajat (7) ilmoittivat, että lähtisivät, jos oli huostaanoton vaara,
ja noin puolet sosiaalijohtajista lähtisi perheväkivaltatilanteisiin (57 prosenttia) tai asiakkaan tarvitessa turvaa (50 prosenttia).
Kun tieto asiakasperheiden kriisitilanteista tuli sosiaalityöntekijälle, tilanteet ai-heuttivat joskus ongelmia sosiaalityöntekijän oman perheen kanssa. Kun oli ympä-rivuorokautisesti käytettävissä, miten esimerkiksi järjestettiin omien lasten hoito?
Lastenhoito-ongelmia olikin yhdeksällä vastaajalla joskus päivystystilanteisiin läh-dettäessä.
Alku- ja seurantakyselyjen välissä oli lainsäädäntö muuttunut. Seurantakyselyn aikaan lastensuojelu- ja sosiaalihuoltolaissa oli määräys sosiaalipäivystyksen järjes-tämisestä: Kiireellisissä tapauksissa sosiaalipalvelujen tarve oli arvioitava viipymättä lastensuojelulain 2007 11 §:n mukaan ja sosiaalihuoltolain 125/2006 40 a §:n mukaan.
Lastensuojelulain 11 §:n mukaan lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua oli järjestettä-vä riittäjärjestettä-vässä laajuudessa niinä vuorokaudenaikoina, joina sitä tarvittiin. Lisäksi sosi-aalityöntekijöiden työaika oli muuttunut. Toimistotyöajassa olivat Kainuun maakunta -kuntayhtymässä ainoastaan jotkut sosiaaliohjaajat. Sosiaalityöntekijöiden säännöl-linen työaika sen sijaan oli muuttunut KVTES:n mukaan 37 viikkotuntiin 1.3.2008 alkaen (KVTES 2007–2009, liite 5, 10 §).
Sosiaalipäivystysvelvollisuuden tultua lakiin Kainuun maakunta -kuntayhtymä otti käyttöön maakunnallisen sosiaalipäivystyksen. Siihen liittyviin avoimiin kysy-myksiin tuli kymmenen vastausta, joissa kerrottiin käytännöistä. Vastaajat kertoivat, että virka-ajan ulkopuolella ei enää pidetty työpuhelinta päällä, kun sosiaalipäivystä-jät huolehtivat virka-ajan ulkopuolisista tapauksista. Virka-aikainen päivystys toimi seutukunnissa, mutta virka-ajan ulkopuolinen päivystys hoidettiin maakunnallisesti.
Virka-ajan ulkopuolella sosiaalipäivystäjään ei enää voinut ottaa suoraan yhteyttä.
Kaikki päivystykseen tulleet yhteydenotot tulivat hätäkeskuksen kautta.
Pian velvoitteen tultua päivystystä kokeiltiin projektin kautta. Myöhemmin sopi-mus tehtiin päivystykseen vapaaehtoisesti suostuvien sosiaalityöntekijöiden ja -ohjaa-jien kanssa. Kainuun maakunta -kuntayhtymän lastenkodissa Salmilassa oli valmiiksi työntekijöitä kolmessa vuorossa. Salmilan toiminta alkoi 13.3.2008 (Kovalainen 2015).
Salmilan työntekijät toimivat ensisijaisina päivystäjinä virka-ajan ulkopuolisessa päi-vystyksessä. Tämän lisäksi päivystäjänä toimivat maakunnan palveluksessa olevat sosiaalityöntekijät tai -ohjaajat. Arkipäivisin työajan jälkeen (kello 16–8) päivysti lastenkodin työntekijöiden lisäksi yksi työntekijä koko Kainuuta ja viikonloppuisin (perjantaista kello 16 maanantaihin kello 8) kaksi työntekijää, joista toisen piti olla muodollisesti pätevä sosiaalityöntekijä. Arkisin päivystävän ei tarvinnut olla muodol-lisesti pätevä sosiaalityöntekijä, mutta taustalla oli muodolmuodol-lisesti pätevän sosiaalityön-tekijän (esimiehen tai hälytysrahalla toimivan) valmius lähteä mukaan esimerkiksi kiireellisiin sijoituksiin. Sosiaaliohjaajat eivät päivystäneet arkena yksin, mutta he saattoivat olla viikonloppuisin päivystävän sosiaalityöntekijän työpareina. Lastenko-din työntekijät pystyivät hoitamaan usein päivystysasiakkaiden ohjauksen ja neuvon-nan. He siirsivät puhelun eteenpäin päivystävälle sosiaalityöntekijälle, jos tarvittiin sosiaalityön syvempää asiantuntemusta tai jos piti arvioida, tarvittiinko kotikäyntiä.
Lastenkodin työntekijät eivät koskaan tehneet kotikäyntejä. He olivat sidoksissa las-tenkodin työhön, eikä lastenkodissa ollut sosiaalityöntekijöitäkään.
Päivystäjät sitoutuivat kirjallisilla sopimuksilla vuodeksi kerralla päivystysviik-koihin. Päivystystä ei laskettu varsinaiseen työaikaan, mutta päivystävälle maksettiin peruspalkkaan lisää joka kuukausi sen mukaan, kuinka monta viikkoa työntekijä sitoutui vuoden aikana päivystämään. Päivystämään suostuneet voivat jakaa viikko-päivystyksen kahteen osaan niin, että päivystivät toisella kerralla arkipäivät ja toisella
viikonlopun, koska täyden viikon päivystys viikkotyön jälkeen saattoi tuntua ran-kalle. Viikonloppupäivystys oli usein arkipäivystystä rankempi. Päivystyskorvaus oli 28,5 prosenttia tehtäväkohtaisesta korottamattomasta tuntipalkasta. Aktiivityöstä maksettiin tuntipalkka ja muut virkaehtosopimuksen mukaiset korvaukset. Lisäksi Kainuun sopimuksessa oli erillisiä juhlapyhäkorvauksia. Päivystyssopimus tehtiin vuodeksi kerrallaan, ja maksettavia korvauksia tarkistettiin vuosittain. (Kainuun maa-kunta -maa-kuntayhtymän sosiaalipäivystyssopimus.)
Ennen maakuntakokeilua sosiaalityöntekijöiden lähtöpalkat olivat kuntakohtaisia.
Pienimmillään ne olivat KVTES:n mukaisen hinnoittelun alarajalla, suurimmillaan noin 400 euroa enemmän (ks. Rajala 2007, liite 7). Maakunnassa samaa työtä tekeville alettiin maksaa samaa palkkaa. Lastensuojelutyö nähtiin vaativaksi työksi, ja siitä maksettiin enemmän kuin muusta sosiaalityöstä. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöi-den taloudellinen tilanne kohentui maakunnan aikana. Päivystyksen muuttuminen rahan arvoiseksi toi palkkaan oman lisänsä.
Työajan jälkeiset yhteydenotot sosiaalityöntekijöihin vähenivät, kun ei tarvinnut olla tavoitettavissa kuin ainoastaan omalla päivystysvuorollaan. Yhteydenotot vähe-nivät myös sitä kautta, että välissä olivat lastenkodin työntekijät vastaamassa puheli-meen ja seulomassa puheluita, jotka he ohjasivat sosiaalityöntekijälle saakka.
5.7 LASTENSUOJELUTYÖN VAHVUUDET JA KEHITTÄMISTARPEET
Lastensuojelua ei voi tehdä irrallaan toimintaympäristöstään. Vaikka tämän alaluvun tarkoituksena on etsiä lastensuojelun sosiaalityön vahvuuksia ja kehittämistarpeita, monet asiat linkittyvät verkostoihin. Tästä syystä nostan lastensuojelun lähiverkostoi-hin liittyviä vahvuuksia ja kehittämistarpeita tässäkin esille (ks. alaluku 4.3).
Alkukyselyssä kysymykset lastensuojelutyön vahvuuksista ja kehittämistarpeista olivat sosiaalijohtajien kysymyslomakkeessa, joten kysymykseen vastasivat sosiaali-johtajat, johtava sosiaalityöntekijä ja Vuolijoella sosiaalityöntekijä sekä Paltamossa kaksi sosiaalityöntekijää yhdessä sosiaalijohtajan sijasta. Jokaiseen alkukyselyn ky-symysosioon tuli 10 vastausta. Seurantakyselyssä kysymys oli lomakkeessa A, johon vastasivat ylikunnallisesti perhepalvelujohtaja, perhepalvelupäällikkö ja myös muut entiset sosiaalijohtajat, jotka vielä olivat maakunnan johto- tai erityisasiantuntijateh-tävissä. Samoin ylikunnallisia vastauksia pyydettiin seutujen perhekeskusten tiimi-vastaavilta ja maakunnan sijaishuoltoyksikön sosiaalityöntekijältä. Lisäksi kunkin kunnan lastensuojelua tekeviä sosiaalityöntekijöitä tai sosiaaliohjaajia pyydettiin ar-vioimaan tilannetta oman kuntansa kannalta. Seurantakyselyyn tuli 23–25 vastaus-ta kysymysosiosvastaus-ta riippuen. Vasvastaus-taajarakenteen muutos on huomioivastaus-tava vasvastaus-tausten vertailussa.
Strukturoidussa kyselyssä kysyttiin seuraavia vahvuuksia: 1) kunnassa oli pätevät sosiaalityöntekijät, 2) lastensuojeluasioissa oli ammattitaitoinen työpari, 3) sosiaali-työntekijöillä oli erikoistumiskoulutus lastensuojelupuolelle, 4) sijaisperherekisterit olivat käytössä, 5) kunnassa oli käytössä selvät, sovitut toimintatavat, 6) jälkihuolto-käytännöt olivat selvät, 7) mahdollisuus koulutuksiin ja 8) toimiva työnohjaus.
Sosiaalityöntekijöiden työn vahvuuksien muutosta olen selvittänyt ristiintaulukoi-ta hyväksikäyttäen pistelaskulla summamuuttujia rakenristiintaulukoi-taen. Vasristiintaulukoi-tausten vahvuudet pisteytin seuraavasti: ei lainkaan 0 pistettä, jonkin verran 1 piste, melko usein 2 pistettä ja erittäin usein 3 pistettä.
Seurantakyselyn aikaan vahvuudet koettiin jokaisella seudulla suuremmiksi kuin alkukyselyssä. Tähän tulokseen pääsin laskemalla jokaisen kysymyksen vastauspis-teiden keskiarvot kullakin seudulla ja vertailemalla alku- ja seurantakyselyjen kes-kiarvopisteitä. Seurantakyselyssä Kajaanin seudun kaikki vahvuudet olivat keski-määräisesti hyvin vahvoja (pisteiden keskiarvo 2,56). Yleisin vastaus oli erittäin suuri vahvuus. Alkukyselyssä sen sijaan keskimääräisesti yleisin vastaus oli melko suuri vahvuus (keskiarvo 1,68). Sotkamon ja Kuhmon seudulla seurantakyselyssä vahvuu-det koettiin keskimäärin melko suuriksi (keskiarvo 2,28), samoin kuin alkukyselyssä (keskiarvo 1,69), mutta seurantakyselyssä pisteiden keskiarvo oli kuitenkin kasvanut alkukyselyyn verrattuna. Ylä-Kainuussa seurantakyselyn vahvuudet koettiin kes-kimäärin melko suuriksi (keskiarvo 1,60), mutta alkukyselyssä vain jonkin verran vahvuuksiksi (keskiarvo 1,29). Johtavassa tai siihen verrannollisessa asemassa olevat työntekijät vastasivat ylikunnallisesti seurantakyselyyn, ja ylikunnallisten vastaajien vastaus oli keskimäärin melko usein vahvuus (keskiarvo 2,3). Eniten parannusta oli tapahtunut sijaisperherekisterien käytettävyydessä. Jokaisella seuduilla arvioitiin, että sijaisperherekisterit olivat paljon paremmin käytettävissä seurantakyselyn kuin alkukyselyn aikaan. Kainuun maakunta -kuntayhtymän sijaishuoltoyksikkö ylläpiti maakunnan sijaisperherekisteriä, joka oli kaikkien seutujen käytettävissä.
Vaikka vahvuudet olivat keskimääräisesti vahvistuneet, muutamia heikentymisiä-kin oli tullut. Sotkamon ja Kuhmon seudulla sekä Ylä-Kainuussa sosiaalityöntekijöi-den työnohjauksen ei kerrottu toimivan yhtä hyvin kuin ennen maakuntakokeilua.
Koettiinko maakunnallinen työnohjaus etäiseksi Sotkamon ja Kuhmon seudulla ja Ylä-Kainuussa, kun työnohjauspaikka oli Kajaanissa? Ylä-Kainuun vastauksissa pä-tevistä sosiaalityöntekijöistä ja ammattitaitoisesta työparista oli enemmän puutetta seurantakyselyn aikaan kuin alkukyselyn tilanteessa. Kainuun pienimpien kuntien lastensuojelun sektorikohtaiseen työhön jäi hallintokokeilussa vain yksi lastensuoje-lua tekevän virka. Kuntien sosiaalijohtajan viroissa olleet olivat olleet muodollisesti päteviä sosiaalityöntekijöitä. Kun sosiaalijohtajan virkoja ei pienissä kunnissa enää ollut, kaikkiin pieniin kuntiin ei jäänyt yhtään muodollisesti pätevää sosiaalityön-tekijää. Kun sosiaalijohtajien virat olivat poistuneet, Ylä-Kainuuseen jäi vähemmän muodollisesti päteviä sosiaalityöntekijöitä. Ylä-Kainuussa ainoastaan Suomussalmen lastensuojelusta löytyi omasta kunnasta sosiaalityöntekijä työpariksi. Kajaanissa oli paljon sosiaalityöntekijöitä, joten työpareja ja päteviä sosiaalityöntekijöitä löytyi. Ka-jaanin seudun kunnat Paltamo ja Ristijärvi tekivät yhteistyötä KaKa-jaanin kanssa, ja kaikki Kajaanin seudun kunnat olivat kainuulaisittain lähellä toisiaan. Sotkamossa ja Kuhmossa oli kummassakin useita sosiaalityöntekijöitä tekemässä lastensuojelutyötä.
Strukturoidussa kyselyssä kysyttiin myös lastensuojelun sosiaalityön suurimpia heikkouksia. Kysytyt heikkoudet olivat: 1) sosiaalityöntekijöiden virkoihin ei saatu päteviä, 2) työssä olevien voimavarat eivät riittäneet lastensuojelutyöhön, 3) voima-varat eivät riittäneet kaikkiin lastensuojeluilmoituksiin, 4) työt tehtiin liikaa ammat-tikohtaisesti, 5) ei ollut riittävästi toimistohenkilökuntaa, 6) toimenkuva oli laaja, eikä lastensuojelu ollut ensisijainen kiinnostuksen kohde ja 7) sosiaalityöntekijät tekivät pääosin toimeentulotukipäätökset.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työn heikkoudet koettiin keskimääräisesti seurantakyselyssä suuremmiksi kuin alkukyselyssä. Tämä tulos on saatu samalla las-kutavalla, jolla laskettiin vahvuuksienkin pisteet. Kajaanin seudun pisteiden keskiar-vo seurantakyselyssä oli melko suuri heikkous (1,97) ja alkukyselyssä jonkin verran heikkous (0,93). Sotkamon ja Kuhmon seudulla molemmissa kyselyissä heikkoudet koettiin keskimääräisesti jonkin verran heikkouksiksi (seuranta 1,36 / alku 1,00), mutta
heikkouksien koettiin hiukan kasvaneen alku- ja seurantakyselyjen välillä. Ylä-Kai-nuun vastauspisteiden keskiarvo oli vain hiukan suurempi seurantakyselyssä kuin alkukyselyssä. Molemmissa kyselyissä heikkoudet olivat jonkin verran heikkouksia (seuranta 1,08 / alku 0,89).
Joissain vastauksissa oli näkyvä ero alku- ja seurantapisteissä. Huomattavimmat muutokset olivat Kajaanin seudulla voimavarojen riittävyydessä lastensuojeluilmoi-tusten käsittelyyn ja lastensuojelutyöhön. Kajaanin seudun vastausten mukaan työssä olevien voimavarat eivät enää seurantakyselyn aikaan riittäneet kaikkien lastensuo-jeluilmoitusten käsittelyyn: voimavarojen riittämättömyys oli erittäin suuri heikkous (keskiarvo 2,5). Voimavarojen riittämättömyys myös lastensuojelutyöhön oli erittäin suuri heikkous (keskiarvo 2,5). Alkukyselyssä Kajaanin seudun vastaajat kokivat, että lastensuojeluilmoitusten käsittelyssä oli jonkin verran heikkoutta, mutta osa taas koki, että minkäänlaista heikkoutta ei ollut (keskiarvo 0,43, ei lainkaan heikkous). Lasten-suojelutyön tekemisessä alkukyselyn vastaajista osa näki voimavarojen heikkoutta, mutta osan mielestä heikkoutta ei ollut (1, jonkin verran heikkous).
Sotkamon ja Kuhmon seudulla voimavarojen riittävyys lastensuojeluilmoitusten käsittelyyn ja lastensuojelutyöhön oli myös vähentynyt kyselyjen välillä, mutta ei yhtä paljon kuin Kajaanin seudulla. Sotkamon ja Kuhmon seudulla seurantakyselyssä neljä vastaajaa viidestä koki lastensuojeluilmoitusten käsittelyssä olevan jonkin verran heikkoutta tai erittäin suurta heikkoutta, keskimäärin melko suurta heikkoutta (1,6).
Alkukyselyn aikaankin vastaajat näkivät lastensuojeluilmoitusten käsittelyssä olevan jonkin verran heikkoutta (1). Seurantakyselyssä Sotkamon ja Kuhmon seudun vastaa-jat pitivät melko suurena heikkoutena (2,4), että voimavarat eivät riittäneet lastensuo-jelutyöhön. Alkukyselyssä Sotkamon ja Kuhmon seudun molemmat vastaajat olivat myös nähneet voimavarojen riittämättömyyden lastensuojelutyöhön melko suureksi heikkoudeksi (2), mutta hiukan lievempänä.
Ylä-Kainuussa edellä mainittuja heikkouksia ei nähty yhtä suurina kuin muilla seuduilla. Ylä-Kainuussa kuusi vastaajaa seitsemästä koki seurantakyselyssä lasten-suojeluilmoitusten käsittelyssä heikkoutta. Keskimäärin heikkous koettiin jonkin verran heikkoudeksi (1,28). Alkukyselyn aikaan kaksi vastajaa kolmesta oli nähnyt lastensuojeluilmoitusten käsittelyssä heikkoutta, keskimäärin silloinkin jonkin ver-ran (0,67). Voimavarat lastensuojelutyöhön nähtiin Ylä-Kainuussa sekä alku- että seurantakyselyssä riittämättömiksi. Kummassakaan kyselyssä kukaan vastaajista ei nähnyt, että voimavarat olisivat olleet riittävät. Seurantakyselyyn tuli 7 vastausta ja alkukyselyyn 3. Kummassakin kyselyssä voimavarojen riittämättömyys nähtiin mel-ko suureksi (seuranta 1,57 / alku 1,67), mutta Ylä-Kainuussa voimavarojen riittämät-tömyys koettiin kuitenkin hivenen pienemmäksi seurantakyselyn kuin alkukyselyn vastausten mukaan. Se kuinka laajasta yhdennetystä sosiaalityöstä oli siirrytty sekto-roituun lastensuojelun sosiaalityöhön, saattoi vaikuttaa, miten koettiin lastensuojelu lisääntyvine tehtävineen.
Seurantakyselyssä esimiestaso tai heihin rinnasteinen taso vastasi edellä oleviin kysymyksiin ylikunnallisesti. Kumpaankin kysymykseen tuli seitsemän vastausta, ja kaikki vastaajat näkivät, että voimavarat olivat melko riittämättömiä lastensuo-jeluilmoitusten käsittelyyn (1,71). Vastaajista yksi kuitenkin uskoi, että lastensuoje-lun sosiaalityöntekijöiden voimavarat riittivät täysin lastensuojelastensuoje-lun sosiaalityöhön, vaikka muut näkivät siinäkin olevan heikkoutta. Keskimääräinen näkemys oli, että lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden voimavarat olivat jonkin verran riittämättömät lastensuojelutyöhön (1,29).
Seurantakyselyn vastaukset osoittavat, että sosiaalityöntekijät kokivat lastensuo-jeluilmoitusmäärän ja työnsä kuormittavaksi. Kajaanin seudulla voimavarojen riit-tämättömyyden kasvu näkyi vahvimmin, kun seurantakyselyssä kaikki vastaajat kokivat vähintään melko suurta heikkoutta voimavaroissaan sekä lastensuojeluil-moitusten käsittelyyn että lastensuojelun sosiaalityöhön. Myös esimiestaso oli sen huomannut, koska kukaan ylikunnallisesti vastanneista ei nähnyt, että sosiaalityönte-kijöiden voimavarat riittäisivät täysin lastensuojeluilmoitusten käsittelemiseen, ja vas-taajista vain yksi näki, että voimavarat olivat riittävät lastensuojelutyön tekemiseen.
Tutkimukseen vastaajat olivatkin huomanneet, että lastensuojelun vaativuus oli huo-mattu virkamiesjohdossa (ks. taulukko 24 ja 30). Alkukyselyn aikaankin lastensuo-jeluilmoituksia koettiin olevan paljon voimavaroihin nähden, ja voimavarat koettiin osittain riittämättömiksi lastensuojelun sosiaalityöhön. Muutos sosiaalityöntekijän tehtävissä alkukyselyn ja seurantakyselyn välissä oli kuitenkin ollut suuri. Kunta-ai-kana Kainuun sosiaalityö oli pääosin kokonaisvaltaista, jolloin sosiaalityöntekijöiden piti hallita laaja-alaisesti sosiaalihuollon lainsäädäntöä ja lastensuojelulla oli työajasta ja -alueesta vain siivu.
Uuden lastensuojelulain 2007 tultua lastensuojeluilmoitukset lisääntyivät huo-mattavasti. Vuonna 2007, ennen uuden lastensuojelulain tuloa, lastensuojeluilmoi-tuksia oli tullut Kainuun hallintokokeiluun kuuluviin kuntiin 627 kappaletta. Lain-muutoksen jälkeen vuonna 2008 ilmoituksia oli 1 036 kappaletta, ja vuosina 2009 ja 2010, jolloin seurantakysely toteutettiin, lastensuojeluilmoituksia tuli 1 060 ja 1 085.
Lastensuojelulaki oli tuonut sosiaalityöntekijöille monia uusia velvoitteita. Lasten-suojeluilmoitusten lisääntymisen lisäksi lakimuutokset olivat tehneet lastensuojelun sosiaalityöstä aiempaa vaativampaa työtä. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä vastasi asiakkaan koko asiakasprosessista. Asiakassuunnitelmat, kirjaamisvelvollisuusuudet ja päätösten tekemiset olivat lisääntyneet, sosiaalityöntekijä valmisteli huostaanottoja ja teki kiireellisiä sijoituspäätöksiä ja päätti ja valmisteli joskus rajoitustoimia. Tehtä-viä, jotka aiemmin olivat kuuluneet sosiaalijohtajalle tai jopa sosiaalilautakunnalle, oli siirretty lastensuojelun sosiaalityöntekijän tehtäväksi.
Lastensuojeluilmoitusten lisääntyminen selitti osaltaan sitä, että sosiaalityöntekijät kokivat, että voimavarat eivät riittäneet lastensuojelun sosiaalityöhön, vaikka voima-varojen riittämättömyydestä oli kerrottu joka seudulla jo alkukyselyssäkin. Toisaalta se, että lastensuojeluilmoitusten tekeminen oli otettu lähiverkostoissa työkäytännöksi, oli nähty suurimmaksi lastensuojelun toimintaympäristön vahvuudeksi sekä alku- että seurantakyselyssä (taulukko 22). Tiedonsaannista käynnistyi palvelutarpeen ar-vioiminen. Kajaanin seudulla sekä Sotkamon ja Kuhmon seudulla koettiin myös, että luottamusmiehet eivät enää ymmärtäneet lastensuojelutyön vaativuutta (taulukko 25, 26 ja 30). Haluttiinko luottamusmiesten huomaavan, että lastensuojelulakiuudistuk-sen jälkeen tarvittiin lisää työntekijöitä lastensuojeluun?
Seurantakyselyn vastauksissa sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden koettiin li-sääntyneen Kajaanin seudulla (1,67, melko usein heikkous). Alkukyselyssäkin vaih-tuvuudesta oli kerrottu, mutta huomattavasti vähemmän (0,6, jonkin verran heik-kous). Ylä-Kainuussakin sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden kerrottiin lisääntyneen alku- ja seurantakyselyjen välillä, mutta vähemmän kuin Kajaanin seudulla. Myös Sotkamon ja Kuhmon seudulla vaihtuvuus lisääntyi, mutta siellä vaihtuvuutta kuiten-kin oli vähemmän kuin muilla seuduilla. Oliko sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuudella osuutta työssä koettuun voimavarojen riittämättömyyteen? Tai lisäsikö voimavarojen riittämättömyys vaihtuvuutta? Toimintaympäristön heikkouksia kysyttäessä sekä vi-roissa olevien vaihtuvuus että virkoihin ei saatu päteviä (taulukko 24, 25 ja 29) olivat
koko Kainuussa merkittäviä heikkouksia. Edellä virkoihin sisältyivät sosiaalityönte-kijän virat, mutta myös muita virkoja.
Vaikka vahvuuksien koettiin vahvistuneen ja heikkouksien heikentyneen, muu-tamat heikkouksiksi luetellut asiat kuitenkin vähenivät maakuntakokeilun aikana.
Sotkamon ja Kuhmon seudulla sosiaalityöntekijän tehtäväaluetta ei koettu yhtä laajaksi seurantakyselyssä (keskimääräiset pisteet 1, jonkin verran heikkous) kuin alkukyselyssä (keskimääräiset pisteet 1,5, melko usein heikkous), eikä toimistohen-kilökuntakaan ollut yhtä riittämätöntä seurantakyselyssä (0,6) kuin alkukyselyssä (1). Ylä-Kainuussa toimeentulotukipäätösten tekeminen ei enää kuormittanut kuten alkukyselyssä (seuranta 0,33 / alku 1), eikä sosiaalityöntekijöiden tehtäväaluettakaan koettu enää yhtä laajaksi kuin alkukyselyssä. Kuhmossa ja Ylä-Kainuussa olivat so-siaalityöntekijät tehneet hyvin kokonaisvaltaista sosiaalityötä, joten sitä kautta tehtä-väalue oli sektoroitumisen myötä kapeutunut. Toimeentulotukipäätösten tekeminen oli maakuntakokeilun aikana siirtynyt sosiaalityöntekijöiltä pääasiassa aikuissosiaa-lityön etuuskäsittelijöille ja sosiaaliohjaajille joitain erityistilanteita lukuun ottamatta.
Sotkamon ja Kuhmon seudun vastauksista nousi myös toimistotyöntekijätilanteen parantuminen hallintokokeilun aikana. Maakunnassa pyrittiin rakentamaan saman-kaltaisia rakenteita jokaiselle seudulle ja lisäämään toimistotyötä sinne, missä sitä oli vähän.
Sosiaalityöntekijöiden riittävyyttä, ja samalla myös voimavaroja, oli arvioitu aiemmin avoimissa vastauksissa. Työntekijöiden määrä oli nähty liian vähäiseksi esimerkiksi siihen, että he ehtisivät rakenteelliseen sosiaalityöhön ja kehittämissosi-aalityöhön. Pitkät välimatkat ja työntekijöiden liikkuvuus söivät sosiaalityöntekijöi-den resursseja kuntakohtaisesta työstä siten, että pitkäjänteinen työskentelyyn ei ollut riittävästi aikaa (ks. taulukko 27).
Alku- ja seurantakyselyn vastaajarakenteessa oli eroa. Vastaukset eivät siltä osin ole täysin verrannollisia. Vastauksista nousee kuitenkin esiin asioita, jotka ovat seli-tettävissä alku- ja seurantakyselyjen välissä tapahtuneilla muutoksilla.
Vahvuudet ja kehittämistarpeet avoimissa vastauksissa
Yhteensä viisi vastaajaa kertoi avoimissa vastauksissa Kainuun hallintokokeilun vai-kutuksista lastensuojelun sosiaalityön vahvuuksiin, ja samoin viisi vastaajaa kertoi vaikutuksista heikkouksiin. Kyselylomakkeessa oli myös kysymys, jossa selvitettiin Kainuun maakunta -kuntayhtymän suhtautumista koulutuksiin tai työnohjaukseen.
Avoimissa vastauksissa 10 sosiaalityöntekijää vastasi tähän kysymykseen. Koska myös sosiaalityön vahvuuksien ja heikkouksien avoimissa vastauksissa kerrottiin koulutuksesta ja työnohjauksesta, edellä luetelluista vastauksista on tehty tähän tii-vistetty yhteenveto.
Töiden sektoroitumisen nähtiin helpottaneen lastensuojeluun keskittymistä, mutta joissain vastauksissa kerrottiin, että lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden toimenkuva oli edelleen liian laaja. Vastauksissa kerrottiin, että lastensuojeluasiakkaiden määrä saattoi vaihdella sosiaalityöntekijältä toiselle hyvinkin paljon, ei pelkästään eri kun-nissa, vaan myös kunnan sisällä. Asiakkaiden määrän tasoittamista olikin yritetty joissain kunnissa kunnan sisäisesti. Vastauksissa kerrottiin maakunnan yhtenäistä-neen lastensuojelun toimintatapoja ja palkkauksia. Kerrottiin, että erityisesti lasten-suojelun sosiaalityöntekijöiden palkkoja oli nostettu, jotta saataisiin sosiaalityönteki-jöitä lastensuojeluun. Joissain vastauksissa tuotiin esille, että lastensuojelun pätevien
sosiaalityöntekijöiden puutetta maakunta ei kuitenkaan ollut pystynyt muuttamaan.
Lastensuojelutyömäärän nähtiin olevan kasvussa, mutta työmäärän lisääntymisen ei nähty olevan yhteydessä Kainuun hallintokokeilun kanssa, vaan lastensuojelulain muutoksen kanssa. Työaika koettiin usein riittämättömäksi lastensuojelutyöhön, ja sosiaalityöntekijöiden työaikaa, pitkäksi venyviä työpäiviä sekä sisään tehtyjä tunteja ei joka kunnassa seurattu vastaajien mielestä riittävästi. Lisäksi toimistohenkilökuntaa kerrottiin edelleen olevan joissain kunnissa liian vähän.
Pätevien sosiaalityöntekijöiden työpanosta kerrottiin jaettavan sinne, missä päte-viä sosiaalityöntekijöitä ei ollut, ja nähtiin, että sosiaalityöntekijöiden työpanoksen ja-kamisen kautta osaamista levitettiin joka kuntaan. Toisaalta se ei ollut hyvä asia, koska se vei pätevän työaikaa oman kunnan palveluksessa, eikä työntekijä tuntenut toisen kunnan asiakkaita eikä yhteistyöverkostoja riittävästi. Maakunnan sosiaalityönteki-jät saattoivat konsultoida ketä tahansa maakunnan sosiaalityöntekijää, ja se nähtiin
Pätevien sosiaalityöntekijöiden työpanosta kerrottiin jaettavan sinne, missä päte-viä sosiaalityöntekijöitä ei ollut, ja nähtiin, että sosiaalityöntekijöiden työpanoksen ja-kamisen kautta osaamista levitettiin joka kuntaan. Toisaalta se ei ollut hyvä asia, koska se vei pätevän työaikaa oman kunnan palveluksessa, eikä työntekijä tuntenut toisen kunnan asiakkaita eikä yhteistyöverkostoja riittävästi. Maakunnan sosiaalityönteki-jät saattoivat konsultoida ketä tahansa maakunnan sosiaalityöntekijää, ja se nähtiin