4 KAINUUN LASTENSUOJELUN RAKENTEELLINEN MUUTOS
4.1 Rakenteiden muutos
Kuvaan ensin lastensuojelun organisaatiorakenteiden muuttumista. Organisaatiokaa-viot tilanteesta ennen Kainuun hallintokokeiluun siirtymistä ovat liitteestä 1 ja Kai-nuun maakunta -kuntayhtymän organisaatiokaaviot löytyvät kuvioista 5–8. Kainuun maakunta -kuntayhtymään siirtyi yhdeksän kuntaa, mutta seurantakyselyajankohta-na kuntia oli enää kahdeksan, kun Vuolijoki oli liittynyt Kajaaniin. Alkukyselyn tilan-teessa ennen Kainuun hallintokokeiluun siirtymistä Kainuussa oli kussakin kunnassa sosiaali- ja terveysasioista päättävä lautakunta, paitsi Suomussalmella ja Puolangalla sosiaali- ja terveystoimi olivat yhdistyneet Ylä-Kainuun palvelukeskukseksi, jolla oli yhteinen lautakunta. Lautakuntien nimet vaihtelivat (sosiaali- ja terveyslautakunta, peruspalvelulautakunta, perusturvalautakunta). Lautakuntien alaisuudessa toteutet-tiin sosiaali- ja terveyspalvelut. Kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuuden nimi vaihteli kuten lautakuntienkin (sosiaali- ja terveyspalvelut, peruspalvelut, pe-rusturvapalvelut). Palvelukokonaisuudella oli osastopäällikkö, jonka nimike myös vaihteli (sosiaali- ja terveysjohtaja, perusturvajohtaja, peruspalvelujohtaja). Kainuun suurimmassa kunnassa, Kajaanissa, perusturvajohtajan alapuolella oli kaksi sosiaali-työntekijöiden esimiestä, sosiaalityön päällikkö ja johtava sosiaalityöntekijä. Kajaanin perusturvajohtaja oli ainoa, joka teki osastopäällikön tehtäviä päätoimisesti. Muissa kunnissa osastopäällikkönä toimi oman toimensa ohella johtava lääkäri, johtava hoi-taja tai sosiaalijohhoi-taja. Viidessä kunnassa, Hyrynsalmella, Kuhmossa, Paltamossa, Ris-tijärvellä ja Vuolijoella, osastopäällikkönä oli sosiaalijohtaja. Ristijärven ja Vuolijoen sosiaali- ja terveyspalveluja tosin johti sama viranhaltija. Osastopäällikkönä toimi-neet sosiaalijohtajat toimivat myös sosiaalityöntekijöiden lähiesimiehenä. Sotkamos-sa oSotkamos-sastopäällikkönä toimi johtava hoitaja ja sosiaalijohtaja oli sosiaalityöntekijöiden lähiesimies. Ylä-Kainuun Palvelukeskuksen osastopäällikkönä toimi johtava lääkäri.
Kummallakin Ylä-Kainuun palvelukeskuksen kunnalla oli oma sosiaalijohtajansa siten, että Suomussalmen sosiaalijohtajalla oli Puolangan sosiaalijohtajaa laajempi toimenkuva ja Puolangan sosiaalijohtaja toimi sosiaalityöntekijöiden lähiesimiehenä.
Hallintokokeilussa Kainuun maakunta -kuntayhtymällä oli kaikkien maakuntaan kuuluvien kuntien yhteinen lautakunta. Sosiaali- ja terveyspalveluja johti sosiaali- ja terveysjohtaja. Sosiaalijohtajan alapuolella oli useita tulosalueita, mutta lastensuojelu kuului perhepalvelujen tulosalueeseen, ja sitä johti perhepalvelujohtaja. Kyselyajan-kohtana, vuoden 2008 alusta alkaen, perhepalvelujen tulosalue sisälsi lapsiperheiden sosiaali-, aikuissosiaali- ja vammaispalvelujen sekä lapsiperheiden terveydenhuollon palvelujen vastuualueet. Kullakin oli oma perhepalvelupäällikkönsä. Sosiaalityön puolella oli kolme perhepalvelupäällikköä: lapsiperheiden sosiaalipalvelujen, aikuis-sosiaalipalvelujen ja vammaispalvelujen päälliköt. He olivat olleet ennen hallintoko-keilua kolmen kunnan sosiaalijohtajina ja toimivat Kainuun maakunta -kuntayhty-mässä kuntien sosiaalitoimistojen sosiaalityöntekijöiden ja -ohjaajien lähiesimiehenä.
Maakunnassa sosiaalityö oli sektoroitu siten, että sosiaalityöntekijät ja -ohjaajat toi-mivat tehtäväkuvansa mukaisen perhepalvelupäällikön alaisuudessa. Lisäksi isoissa
kunnissa, joissa oli useita lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä, lastensuojelu toteutet-tiin työparityönä (nimetyt työparit). Pienissä kunnissa sen sijaan lastensuojelun sosi-aalityöntekijöillä ei ollut nimettyä työparia.
Taulukossa 9 kuvaan, montako prosenttia lastensuojelua tehneet sosiaalityönteki-jät tai -ohjaajat tekivät lastensuojelua työajastaan ennen hallintokokeiluun siirtymistä ja hallintokokeilun aikana. Alkukyselyn aikaan suuri osa sosiaalityöntekijöistä teki yhdennettyä sosiaalityötä, eikä lastensuojeluun käytetyn työajan prosenttiosuutta ol-lut virallisesti määritelty. Kyseessä on vastaajien oma arvio. Seurantakyselyn aikaan työ oli muuttunut sektorikohtaiseksi, mutta toisenkin sektorin tehtäviä saattoi kuulua toimenkuvaan jonkin verran. Seurantakyselyn aikaan tehtävien prosenttiosuudet oli työnantajan puolelta määritelty.
Taulukko 9. Sosiaalityöntekijöiden työn muuttuminen sektorikohtaiseksi. Muutos ennen hallin-tokokeilua olevasta tilanteesta hallintokokeilun aikaiseen
Työajasta kului lastensuojeluun Tekikö
lasten- suojelua?
noin 100 prosenttia yli 80
prosenttia,
prosenttia alle 20 prosenttia ei
Taulukon 9 erikoisuuksiin kuuluu, että hallintokokeilun aikaisessa tilanteessa kak-si työntekijää kertoi, että työajasta kului lastensuojeluun jonkin verran aikaa (20–39 prosenttia ja alle 20 prosenttia), vaikka he ilmoittivat, että he eivät tee lastensuojelua.
Vastaajat olivat pienten kuntien aikuissosiaalityöntekijöitä tai -ohjaajia ja he joutuivat lastensuojelutilanteisiin esimerkiksi sosiaalityöntekijän työpariksi tai heille tuli tietoa lastensuojeluasioista lastensuojelutyöntekijän lomien aikana. Taulukko 9 kertoo myös siitä, että toisesta kunnasta työntekijän tai työparin saaminen ei hallintokokeilun aika-nakaan ollut mahdollista jokaiseen tarpeeseen. Pienten kuntien lastensuojelutyönte-kijätkin saattoivat tehdä siivun työajastaan aikuissosiaalityötä, vaikka esimies olikin lastensuojelusta. Lisäksi lastenvalvojat kertoivat tekevänsä jonkin verran lastensuo-jelua. He toimivat muun muassa huoltoriitatilanteissa lastensuojelun sosiaalityönte-kijän työparina.
Taulukossa 10 vertaan toisesta kunnasta tulevan työparin saatavuutta alku- ja seu-rantakyselyjen vastausten perusteella.
Taulukko 10. Työparius toiseen kuntaan alku- ja seurantakyselyssä
Tilanne/ajankohta ei koskaan joskus melko
usein erittäin
usein yhteensä Työpari toisesta kunnasta, kun ei toista
sosi-aalityöntekijää omassa kunnassa Työpari toisesta kunnasta, kun ei työparia
omassa kunnassa lomien vuoksi Työpari toisesta kunnasta jääviystilanteissa
Työpari toisesta kunnasta, kun asia kahden
kunnan yhteinen Työpari toisesta kunnasta jossain muussa
tapauksessa
Ennen Kainuun maakuntakokeilua sosiaalityöntekijöiden toimenkuvana ei yleensä ollut hoitaa toisen kunnan asioita. Poikkeuksia kuitenkin oli, kuten Ylä-Kainuun pal-velukeskus, jossa käytännön tason sosiaalityöntekijätkin saattoivat tehdä työtä toiseen kuntaan esimerkiksi jääviystilanteissa. Myös Ristijärvellä ja Vuolijoella tehtiin yhteis-työtä siten, että osastopäällikkö-sosiaalijohtaja oli molempien kuntien osastopäällik-kö-sosiaalijohtaja ja teki myös käytännön tason sosiaalityötä kummassakin kunnas-sa. Seurantakyselyn ajankohtanakin sosiaalityö toteutettiin pääosin kuntakohtaisesti, mutta myös toiseen kuntaan samalla seudulla saatettiin tehdä työtä. Maakunnallisesta sijaishuoltoyksiköstä sai tarvittaessa työparin sijoitustilanteisiin. Työpari tuli Kainuun maakunta -kuntayhtymän aikana huomattavasti useammin toisesta kunnasta kuin ennen maakuntaan siirtymistä. Alkukyselyssä 4 vastaajaa 40:stä vastasi, että työpari tuli toisesta kunnasta joskus, kun omassa kunnassa ei ollut toista sosiaalityöntekijää, joka olisi voinut toimia työparina. Muut vastasivat, että työparia toisesta kunnasta ei tullut. Seurantakyselyssä työparin kerrottiin tulevan toisesta kunnasta huomattavasti useammin. 9 vastaajaa 21:stä kertoi, että työpari tuli joskus, melko usein tai erittäin usein toisesta kunnasta, kun omassa kunnassa ei ollut toista sosiaalityöntekijää.
Kun lomien vuoksi kunnassa ei ollut työparia, alkukyselyssä 3 vastaajaa 40 vastaa-jasta kertoi, että työpari toisesta kunnasta tuli joskus. Loput 37 vastaajaa totesivat, että työparia ei tullut koskaan. Seurantakyselyssä 10 vastaajaa 21 vastaajasta kertoi, että työparia toisesta kunnasta ei saatu koskaan. Loput 11 vastaajaa kertoivat, että työpari tuli joskus, melko usein tai erittäin usein.
Alkukyselyssä 5 vastaajaa 40:stä kertoi, että työpari tuli joskus toisesta kunnasta jääviystilanteissa. Seurantakyselyssä 7 vastaajaa 19:stä totesi, että työpari tuli joskus tai melko usein. Edes silloin, kun asia oli kahden kunnan yhteinen, työpari ei usein tullut toisesta kunnasta alkukyselyn vastausten mukaan. 19 vastaajaa 38:sta kertoi, että työpari ei koskaan tullut toisesta kunnasta tällaisiinkaan tilanteisiin. Toiset 19 vastaajaa ilmoittivat, että työpari toisesta kunnasta tuli joskus, melko usein tai erittäin
usein. Seurantakyselyssä vain 2 vastaajaa 21:stä kertoi, että työparia ei saatu toisesta kunnasta kahden kunnan yhteiseen asiaan. Loput 19 vastaajaa vastasivat, että työpari tuli joskus, melko usein tai erittäin usein.
Alkukyselyssä vastaajat kertoivat, että työparia ei yleensä saanut muissakaan asioissa toisesta kunnasta. 13 vastaajaa 15:sta vastasi, että työparia ei saanut koskaan.
Myös muissa asioissa työpari tuli vastausten perusteella suhteellisesti useammin seurantakyselyn aikana. Vain 1 vastaaja 5:stä kertoi, että työparia ei muissa asioissa saanut koskaan.
Seurantakyselyn aikana pienten kuntien lastensuojelussa oli muodollisesti päteviä sosiaalityöntekijöitä, jotka kertoivat, että heillä ei ollut lähes koskaan oman alan työpa-ria saatavilla. Ennen hallintokokeiluun siirtymistä pienten kuntien sosiaalijohtajat toi-mivat lastensuojelussa työpareina sosiaalityöntekijöille. Maakunnallinen lähiesimies ei alueen ja työtehtäviensä laajuuden vuoksi kyennyt käytännön lastensuojelutyöhön.
Lisäksi, kun sosiaalityöntekijöiden virkoja oli muutettu ohjaajan viroiksi, sosiaalityön-tekijätyöparin saaminen omasta kunnasta vaikeutui pienissä kunnissa entistä enem-män. Muodollisesti epäpäteville sosiaalityöntekijöille sen sijaan pyrittiin järjestämään saman seudun muodollisesti pätevä työpariksi, koska laki ei mahdollistanut kaikkia tehtäviä muodollisesti epäpätevän hoidettavaksi. Lisäksi maakunnan linjaus oli, että huostaanottoja valmisteltaessa ja sijaishuollossa oli oltava muodollisesti pätevä sosi-aalityöntekijä. Sijaishuoltoyksikön työntekijät eivät olleet seurantakyselyajankohtana vielä täysin jalkautuneet kuntiin, mistä syystä sijaishuoltoyksiköstä sijoitustilanteisiin saatu työparituen lisäys ei näy vastauksissa.
Taulukkoon 11 kuvasin kuntien välistä yhteistyötä sosiaalitoimessa ennen hal-lintokokeilua ja hallintokokeilun aikana. Alkukyselyn aikana tehdystä yhteistyöstä kysyttiin sosiaalijohtajille suunnatulla kyselylomakkeella. Vastaajia oli 10, kun vas-taus tuli kustakin 9 kunnasta ja Kajaanista vastasivat sekä sosiaalityön päällikkö että johtava sosiaalityöntekijä. Seurantakyselyssä vastaajia oli yhteensä 31. Heistä 17 teki lastensuojelun sosiaalityötä ja 9 muuta sosiaalityötä ja 5 oli esimiesasemassa tai vas-taavassa. Seurantakyselyn vastaukset on kerätty avoimien kysymysten vastauksista.
Avointen vastausten teemoitteluprosessi näkyy taulukossa. Pääteema on taulukon otsikko. Alateemat näkyvät taulukon sarakeotsikoissa.
Taulukko 11. Palvelurakenneuudistuksen vaikutus kuntien väliseen yhteistyöhön sosiaalitoi-messa. Yhteistyövertailu tilanteesta ennen hallintokokeilua ja hallintokokeilun aikana
Yhteistyö
ennen ei ollut
perheneuvola-palvelut veyslautakun-ta, sosiaali- ja terveysjohtaja, toises-sa kunnastoises-sa ei muodollisesti
Taulukossa 11 tilannetta kuvataan sekä seurantakyselyn ajankohtana, vuoden 2008 organisaatiouudistuksen jälkeen, että myös heti maakuntaan siirtymisen jälkeen vuo-sina 2005–2007. Vuosina 2005–2007 perhepalvelupäälliköt toimivat seudullisina esi-miehinä ja vastasivat lapsiperheiden, aikuissosiaalipalvelujen ja vammaispalvelujen kokonaisuudesta seuduillaan. Käytännön tason sosiaalityö ja -ohjaus oli sektoroitu lastensuojeluun, aikuissosiaalityöhön ja vammaispalveluihin pian maakuntakokei-luun siirtymisen jälkeen, mutta esimiestaso toimi alussa seudullisena. Kajaanin seu-dulla oli perhepalvelupäällikön alaisuudessa lisäksi johtava sosiaalityöntekijä vuosi-na 2005–2007. Samalla kun perhepalvelut muuttuivat seudullisista sektorikohtaisiksi vuoden 2008 alusta, johtavan sosiaalityöntekijän toimenkuva muuttui sijaishuollon sosiaalityöntekijäksi ja hän toimi maakunnallisesti jokaisella seudulla.
Ennen hallintokokeilua perheneuvolan palveluissa oli eniten kuntien välistä yh-teistyötä. Vain Kainuun isoimmat kunnat Kajaani, Kuhmo, Sotkamo ja Suomussalmi tuottivat perheneuvolan palvelut itse ennen hallintokokeilua. Suomussalmi toimi yh-teistyössä Puolangan kanssa Ylä-Kainuun palvelukeskuksena vuodesta 2003 alkaen maakuntakokeilun alkuun saakka. Sitä ennen Puolanka osti perheneuvolan palvelut Suomussalmelta, kuten Hyrynsalmikin. Paltamo, Ristijärvi ja Vuolijoki ostivat per-heneuvolan palvelut Kajaanista. Yhteistyötä oli myös terveydenhuollon palveluissa.
Paltamolla, Ristijärvellä ja Vuolijoella oli yhteinen johtava lääkäri ja johtava hoitaja.
Ennen Kainuun hallintokokeiluun siirtymistä sosiaalitoimessa ei ollut maakunnal-lista yhteistyötä, mutta kuntien yhteistyötä toteutettiin Ylä-Kainuun palvelukeskuk-sessa ja Vuolijoen ja Ristijärven kuntien välillä. Kainuun maakuntakokeilun aikana kuntien yhteistyö lisääntyi huomattavasti. Maakuntakokeiluun mukaan tulleilla kun-nilla oli yhteinen sosiaali- ja terveyslautakunta, sosiaali- ja terveysjohtaja, perhepal-velujohtaja sekä kolme ensin seudullista ja myöhemmässä vaiheessa sektorikohtaista perhepalvelupäällikköä. Myös sosiaalialan erikoissuunnittelija, lastensuojeluyksikkö, sijaishuoltoyksikkö ja lisäksi maakunnallinen sosiaalipäivystys toimivat maakunnal-lisina. Sijaishuoltoyksikössä toimi seurantakyselyn ajankohtana sijaishuollon sosiaa-lityöntekijä. Kaikilla seuduilla toimivat perhekeskustiimit, ja tiimeillä oli seudulliset tiimivetäjät.
Maakuntakokeilun aikana Kajaanin seudulla ja Ylä-Kainuussa oli enemmän yh-teistyötä kuin Sotkamon ja Kuhmon seudulla avoimien vastausten mukaan, mutta sama selviää myös strukturoiduista vastauksista. Kajaanin seudulla ja Ylä-Kainuussa oli kummassakin seudun yhteinen lastenvalvoja. Lisäksi sekä Kajaanin seudulla että Ylä-Kainuussa lastensuojelussa tuli työpari toisesta kunnasta tarvittaessa. Esimerkik-si jos toisessa kunnassa ei ollut ollenkaan muodollisesti pätevää soEsimerkik-siaalityöntekijää, toisesta kunnasta tuli työpari, joka toimi päättäjänä joissain asioissa (kiireellisissä sijoituksissa, rajoittamispäätöksissä) tai asianvalmistelijana huostaanotoissa. Naa-purikunnasta tuleva muodollisesti pätevä sosiaalityöntekijä toimi huostaanotoissa myös lapsen asioista vastaavana sosiaalityöntekijänä. Maakunnassa muodollisesti epäpätevien katsottiin voivan toimia lapsen asioista vastaavina sosiaalityöntekijöinä avohuollossa, ja he myös voivat tehdä avohuollon päätöksiä.
Vuoden 2008 organisaatiomuutoksen jälkeen lastensuojeluun saatiin tarvittaessa myös maakunnallinen työpari. Vuonna 2008 perustettiin sijaishuoltoyksikkö ja sinne sosiaalityöntekijän virka. Myöhemmin sijaishuoltoyksikköön tuli myös sosiaaliohjaa-jan virka. Samoin lastensuojeluun lisättiin sosiaaliohjaajia joka seudulle. Sijaishuollon työntekijät tulivat tarvittaessa jokaiseen kuntaan työpariksi sijaishuoltoon liittyvissä tilanteissa.
Taulukossa 12 kuvaan rakenteellisen uudistuksen aiheuttamia muutoksia sosi-aalitoimen ja lastensuojelun henkilöstörakenteen näkökulmasta. Vertaan taulukossa ennen hallintokokeilua olevaa tilannetta vuoden 2008 tapahtuneen organisaatiouu-distuksen jälkeiseen tilanteeseen (ks. liite 1 ja kuviot 5, 6, 7 ja 8).
Taulukko 12. Muutos henkilöstörakenteessa sosiaalitoimen ja lastensuojelun näkökulmasta
Ajankohta Esimiehet Työntekijät
Ennen hallintokokeilua Kunnissa sosiaali- ja terveydenhuol-lon osastopäälliköt (8 osastopäällik-köä), joina toimi kuntien 4 sosiaali-johtajaa
Kunnissa sosiaalijohtajat (edellä mainitut 4 toimivat sekä osastopääl-likköinä että sosiaalijohtajina)
Kunnissa sosiaalityöntekijät, jotka suureksi osaksi tekivät yhdennettyä sosiaalityötä
Hallintokokeilun aikana Maakunnallinen sosiaali- ja terveys-johtaja, maakunnallinen perhepalve-lujohtaja
Kolme perhepalvelupäällikköä, jotka vastasivat sosiaalityöstä maakunnal-lisesti ja sektorikohtaisesti vuodesta 2008 alkaen (aikuissosiaalityö, vammaispalvelut ja lapsiperheiden sosiaalityö). Tukena maakunnallinen sosiaalialan erikoissuunnittelija Tiimivastaava, ei esimiesasemaa, seutukohtaiset perhekeskustiimit, joihin lastensuojelukin kuului ja joilla tiimivetäjät, jotka eivät kuitenkaan olleet tiimiinsä nähden esimiesase-massa
Perhepalvelupäälliköiden alai-suudessa vuodesta 2008 alkaen sektorikohtaisesti työskentelevät sosiaalityöntekijät ja -ohjaajat, jotka työskentelivät kunnissa tai seuduilla sekä maakunnallinen sijaishuollon sosiaalityö
Organisaatiomuutoksessa työ oli muutettu kuntakohtaisesti ohjautuvasta työstä maa-kunnallisesti ohjautuvaksi. Samalla se oli muuttunut pääosiltaan kokonaisvaltaisesti tehdystä sosiaalityöstä suurelta osin sektorikohtaisesti toteutetuksi työksi. Maakun-nallinen tiimiajattelu näkyi seutukohtaisissa perhekeskustiimeissä. Kunkin seudun perhekeskustiimillä oli vetäjä, joka kuitenkin oli vailla esimiesasemaa. Taulukossa 13 tuodaan esiin sosiaalityön keskeiset muutokset maakuntakokeilun aikana ja nä-kökulmia muutoksen teknis-rationaalisesta ja humanistis-prosessuaalisesta puolesta.
Taulukko 13. Lastensuojelun sosiaalityön keskeiset muutokset maakuntakokeilun aikana, muutos lastensuojelun näkökulmasta sosiaalityön ohennuksena tai vahvistuksena ja tek-nis-rationaaliselta ja humanistis-prosessuaaliselta kannalta. Alku- ja seurantakyselyn tilantei-den vertailua
Ennen Aikana Muutoksen
aikaansaama tarvin-nut laittaa joka vuosi hakuun, mismahdolli-suuslas ten suojelu- ja
Kainuun hallintokokeilun teknis-rationaalisia tavoitteita olivat taloudellisten palvelu-jen aikaansaaminen, kuntien erilaisten palvelupalvelu-jen yhtenäistämisen tarve, yhtenäisten toimintakulttuurien luominen Kainuuseen ja yhdenvertaiset palvelut kainuulaisille (Airaksinen ym. 2008, 168). Miten nämä tavoitteet toteutuivat lastensuojelun orga-nisaatiouudistusta teknis-rationaalisesta tai humanistis-prosessuaalisesta näkökul-masta arvioitaessa? Taulukkoon 13 olen koonnut keskeiset muutokset lastensuojelun sosiaalityöhön kuntien yhteistyössä. Ennen maakuntaa lastensuojelu oli pääosin ko-konaisvaltaista sosiaalityötä tekevien sosiaalityöntekijöiden työtä oman kunnan esi-miehen alaisuudessa. Ennen Kainuun hallintokokeiluun siirtymistä vain Sotkamossa ja Kajaanissa oli sosiaalityöntekijöitä, jotka tekivät lastensuojelua yli 80 prosenttia työajastaan. Kaikkein eniten oli niitä, jotka tekivät lastensuojelua 20–39 prosenttia työajastaan. Toimintaa johti pääosin oman kunnan lautakunta.
Maakunnan aikana lastensuojelua toteutettiin maakunnallisen lautakunnan ja maakunnallisten esimiesten alaisuudessa. Maakunnalliseen lautakuntaan ei sopinut välttämättä edustajaa jokaisesta Kainuun kunnasta. Lautakuntatason toimijat etään-tyivät ja muuttuivat työntekijöille tuntemattomiksi. Työ lastensuojelussa oli pääosin sektorikohtaista työtä omassa kunnassa, mutta osittain tehtiin työtä myös naapuri-kuntiin.
Työntekijöistä osalla toimenkuva oli maakunnan aikana seutukohtainen, kuten lastenvalvojan tehtävät Kajaanin seudulla ja Ylä-Kainuussa, ja osalla jopa maakunta-kohtainen, kuten sijaishuollon sosiaalityö. Sotkamon ja Kuhmon seudulla seutukoh-tainen työ oli vähäisempää kuin muilla seuduilla. Sen seudun kunnat olivat lähes yhtä suuria, ja samalla riittävän suuria, jotta ne pystyivät toimimaan pääosin omatoimisesti sektoroituneessakin sosiaalityössä. Muilla seuduilla taas oli pieniä kuntia, joilla sek-toroitunut sosiaalityö ei pelkästään omassa kunnassa voinut toimia.
Organisaatiomuutos ohensi sosiaalityötä kaksisuuntaisesti: vähentämällä sosiaali-työn esimiehiä ja muuttamalla sosiaalisosiaali-työntekijöiden virkoja sosiaaliohjaajien viroiksi.
SORAKE-projektissa uusittiin Kainuun sosiaalityön henkilöstön tehtävärakenteita.
Siinä etsittiin paikkaa esimerkiksi sosiaaliohjaukselle, koska sosiaaliohjaajia Kainuun kunnissa ei juuri ollut (ks. Pekkala 2008). Sosiaalityöntekijöiden virkoja ei kuitenkaan muutettu ohjaajan viroiksi lastensuojelussa. Lastensuojeluun hallintokokeilun vii-meisinä vuosina lisättiin sosiaaliohjaajien virkoja. Lastensuojelua sosiaalityön ohen-taminen kosketti vahvimmin lähisosiaalijohdon etääntymisen kautta, ja se kosketti eniten pieniä kuntia, koska lähiesimiesten sijaintipaikat jäivät isoihin kuntiin. Tosin lähiesimiesten vähentämien koski Kajaanin seutuakin, koska Kajaanista poistettiin johtavan sosiaalityöntekijän virka ja virka siirrettiin maakunnalliseen sijaishuoltoon.
Lähiesimiehen tuki ei aina ole ollut samalla tavalla saatavissa kenelläkään kuin ennen maakuntakokeilua.
Sosiaalityön esimiestason ohentamisen syynä oli, että joka kunnassa ei enää tar-vittu sosiaalijohtajaa. Sosiaalijohtajat siirtyivät muihin tehtäviin. Haastava organi-saatiomuutos toi toisaalta suuria vaatimuksia muutosten johtamiselle ja ristikkäisiä odotuksia esimiestyölle. Sosiaalijohdon ohentaminen lisäsi entisestään paineita niil-le, jotka jäivät tekemään esimiestyötä. Sosiaaliohjaajat taas ovat sosiaalityöntekijöi-tä pienempipalkkaisina edullinen ratkaisu, vaikka sosiaalityöntekijöiden virkojen muuttamisen taustalla oli myös sosiaalialan töiden rakennemuutos. Aiemmin, kun sosiaalityöntekijöitä ei ollut saatavilla, ohjaajat toimivat sosiaalityöntekijän sijaisina määräaikaisissa työsuhteissa, mikä toi työhön epävarmuutta. Kun virat muutettiin, sosiaaliohjaajat saivat pysyvät virat. Samalla organisaatio muuttui portaittaiseksi, ja siinä oli töitä sekä sosiaalityöntekijä- että sosiaaliohjaajakoulutuksen käyneille.
Vaikka sosiaalityöntekijöiden virkoja ei lastensuojelussa muutettukaan sosiaalioh-jaajan viroiksi, virkanimikemuutoksilla oli joidenkin kohdalla välillisiä vaikutuksia myös lastensuojeluun. Kunnissa, joissa aikuissosiaalityöntekijän virkoja ei virkani-mikemuutosten jälkeen enää ollut, lastensuojelun sosiaalityöntekijän toimenkuvaan saatettiin lisätä jokin prosentti aikuissosiaalityötä ja virkanimikemuutoksen koke-neelle sosiaaliohjaajalle vastaavasti lastensuojelun sosiaaliohjausta. Sektorikohtainen työ, jossa pystyi keskittymään pelkästään lastensuojelutyöhön, oli maakunnan aikana vahvistunut. Niinpä lastensuojeluun keskittyminen vahvisti lastensuojelulainsäädän-nön ja -toimintatapojen tuntemusta. Toisaalta kuntakohtainen sosiaalityö pienissä kunnissa oli haasteellista, kun kunnan jokaisella työntekijällä saattoi olla eri esimiehet eri puolilla Kainuuta, silloinkin, kun tehtäväkuvaan oli määrätty pieni siivu toisen sektorin työtä. Toisen sektorin työtä oli pakko joskus tehdä, koska työntekijää ei voi-nut aina saada toisesta kunnasta apuun ja työntekijöillä oli lomiakin.
Sosiaalialan erikoissuunnittelijan virka perustettiin maakuntaan kehittämään sosiaalitoimen käytäntöjä, ja sitä kautta sosiaalityön kehittämiseen tuli vahvistusta.
Maakunnalliset lastensuojelu- ja sijaishuoltoyksiköt keskittivät maakunnallista las-tensuojelua ja samalla toivat lisäresursseja lastensuojelun sosiaalityöhön. Perhekes-kustiimien tavoitteena oli toimia ehkäisevän lastensuojelun verkostona ja varhaisen tuen kautta toimia linkkinä lastensuojeluun mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Ennen vuotta 2008 maakunnan kolme perhepalvelupäällikköä toimivat esimiehinä kukin yhdellä Kainuun kolmesta seudusta. Esimiesten alaisuudessa olivat aikuis-sosiaalityö, vammaispalvelut ja lastensuojelu. Vuoden 2008 organisaatiouudistuk-sen tavoitteena oli poistaa seutukohtaiset erot ja saada samanlaiset sektorikohtaiset palvelut koko Kainuuseen. Kuntien koko, pitkät etäisyydet ja monet rakenteelliset tekijät toivat kuitenkin haasteita yhtenäistämiseen, yhtenäisten toimintakulttuurien luomiseen ja yhdenvertaisiin palveluihin. Esimerkkejä tästä ovat seutukohtaiset erot tai pienten kuntien yksinäinen lastensuojelutyö verrattuna kuntiin, joissa oli useampia sosiaalityöntekijöitä tekemässä lastensuojelua ja joissa työ pystyttiin toteuttamaan sosiaalityöntekijätyöparityönä.
Kainuun kunnat olivat hyvin erilaisia, ja vastaajat kokivat, että johtajuutta oli ohen-nettu ja etäytetty liikaa. Työntekijät kävivät läpi muutosprosessiaan ilman esimiehen tukea, mikä osaltaan lisäsi hallinnan hälyä. Hyvin nopeasti toteutetussa muutoksessa ihmisen mieli ei ehdi sopeutua ja humanistis-prosessuaalinen puoli on vasta käymäs-sä läpi muutosprosessia (ks. Kübler-Ross [1969] ja Conner [1998]) vaikka muutos tek-nis-rationaalisesti on toteutettu. Kainuun hallintokokeilussa organisaatiorakenteen uudistuksen toteuttaminen teknis-rationaalisesti oli Airaksisen, Haverin, Pyykkösen ja Väisäsen (2008) mukaan onnistunut, mutta henkilöstön myönteiset kokemukset olivat kuitenkin melko vähäisiä.