Kajaani
Hyryn-salmi Kuhmo Paltamo Puolan-ka
Aina Aina Aina Joskus Aina,
koska
Huostaanottopäätöskäytäntö oli pääosin samanlainen jokaisessa Kainuun kunnassa.
Kiireellisen päätöksen teki sosiaalijohtaja paitsi Vuolijoella sosiaalityöntekijä. Vuoli-joella ei ollut aina sosiaalijohtajaa paikalla, kun Vuolijoki osti sosiaalijohtajapalvelut Ristijärveltä. Vapaaehtoiset huostaanotot päätti lautakunta muissa kunnissa paitsi Kajaanissa, jossa päätöksen teki sosiaalijohtaja tai hänen sijaisenaan johtava sosiaali-työntekijä. Vastentahtoiset huostaanotot menivät lautakunnan päätettäviksi. Kajaa-nissa oli yksilöhuoltojaosto, joka päätti asiasta. Muissa kunKajaa-nissa sitä ei ollut.
Jokaisessa Kainuun kunnassa sosiaali- ja terveydenhuolto olivat yhdistyneet, joten missään Kainuun kunnassa lautakunnan nimi ei ollut sosiaalilautakunta. Nimi oli sosiaali- ja terveyslautakunta Kajaanissa, Paltamossa ja Sotkamossa. Suomussalmel-la nimi oli peruspalveluSuomussalmel-lautakunta ja muissa Kainuun kunnissa, eli HyrynsalmelSuomussalmel-la, Kuhmossa, Puolangalla ja Vuolijoella, perusturvalautakunta. Kun Suomussalmi ja Puolanka yhdistivät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunsa Ylä-Kainuun palvelu-keskukseksi, siellä oli peruspalvelulautakunta Suomussalmen mallin mukaisesti.
Puolangalla ja Suomussalmella, eli Ylä-Kainuun palvelukeskuksessa, sosiaalipuo-len edustus ei aina ollut paikalla lautakunnassa, koska lautakunnassa oli esittelijänä palvelukeskuksen johtajana toiminut Suomussalmen johtava lääkäri. Hän yleensä esitteli kaikki lautakuntaan tulleet asiat ja sosiaalialan edustus oli paikalla vain tar-vittaessa. Kaikissa muissa kunnissa sosiaalialan edustus oli lautakunnan kokouksissa aina paikalla.
Seurantakyselyn ajankohtana huostaanoton ja sijaishuollon päätökset eivät men-neet enää sosiaalilautakunnan käsiteltäväksi lastensuojelulain muutoksen vuoksi.
Lautakuntien sijalle huostaanottoon ja sijaishuoltoon liittyvissä asioissa olivat tulleet hallinto-oikeudet, joiden päätettäväksi valmisteltiin vastentahtoiset huostaanotto- ja sijaishuoltoasiat. Päätösvaltaa oli myös siirretty lakimuutoksilla sosiaalityön ammat-tilaisille.
Seurantakyselyn aikaan sosiaalityöntekijöiden päätösvaltaa oli lisätty lainsäädän-nöllä. Päätöksen kiireellisestä sijoituksesta ja sen lopettamisesta teki sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen määräämä sosiaalityöntekijä, jolla oli ammatillinen kelpoi-suus. Päätöksen kiireellisestä sijoituksesta voi tehdä myös lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä (13 §). Kiireellisen sijoituksen jatkamisesta päätti johtava viranhal-tija tai hänen määräämänsä muu viranhalviranhal-tija. Sama henkilö ei voinut tehdä päätöstä sekä kiireellisestä sijoituksesta että sen jatkamisesta. (13 § 2 mom., 38 a §.)
Kainuun hallintokokeilussa kiireellisen sijoituksen päätöksen sekä sen lopetta-mispäätöksen saivat tehdä kaikki muodollisesti pätevät sosiaalityöntekijät. Jatkopää-töksen saivat tehdä samat työntekijät kuitenkin niin, että sama työntekijä ei voinut tehdä päätöstä sekä sijoituksesta että sijoituksen jatkamisesta. Sosiaalipäivystäjinä toimivat Kainuun maakunta -kuntayhtymän sosiaalityöntekijät, joten he saattoivat tehdä päivystäessään myös kiireellisen sijoituksen päätöksiä, vaikka muuten eivät tehneetkään lastensuojelua. Arkipäivisin työajan jälkeen maakunnassa päivysti yksi sosiaalityöntekijä, joka saattoi olla muodollisesti epäpätevä. Tällaisissa tapauksissa muun muassa kiireellisten sijoitusten varalle oli sovittu, että taustalta löytyi muodol-lisesti pätevä työntekijä. Viikonloppuisin päivystäjiä oli kaksi, joista toisen piti olla muodollisesti pätevä.
Lastensuojelulaissa 2007 mainitaan myös muista kiireellisistä toimenpiteistä kuin kiireellisestä sijoituksesta: ”Lain 38 ja 39 §:n mukaista päätöksentekovaltaa kiireellistä sijoitusta ja 63 §:n 2 momentissa tarkoitettua yhteydenpidon rajoittamista kiireellisissä tilanteissa koskevissa asioissa käyttää sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen mää-räämä sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 3 §:n mukaisen sosiaalityöntekijän ammatillisen kelpoisuuden omaava viranhal-tija.” (Lastensuojelulaki 13 §, 2 mom.).
Näissä tapauksessa päätösvalta Kainuun maakunta -kuntayhtymässä oli sama kuin kiireellisissä sijoituksissa. Ennen Kainuun hallintokokeilua vain Vuolijoella so-siaalityöntekijä saattoi tehdä päätöksen kiireellisestä huostaanotosta. Kainuun hallin-tokokeilun aikana, uuden lastensuojelulain voimaan astumisen jälkeen, periaatteessa jokainen muodollisesti pätevä lastensuojelua tekevä tai päivystävä sosiaalityöntekijä sai tehdä kiireellisiä sijoituspäätöksiä ja myös kiireellisiä yhteydenpidon rajoittami-sen päätöksiä. Laprajoittami-sen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä oli velvollisuus tehdä joitain muitakin laissa määriteltyjä rajoitustoimia. Päätösvalta oli siltä osin kasvanut.
Suostumukseen perustuvan päätöksen huostaanotosta ja siihen liittyvästä sijais-huollosta teki johtosäännön mukaan määräytyvä johtava viranhaltija, jolla on sosiaa-lityöntekijän ammattipätevyys. Vaihtoehtoisesti päätöksen voi tehdä hänen nimeä-mänsä viranhaltija, jolla myös oli oltava sosiaalityöntekijän ammattipätevyys. Lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle päätösvaltaa ei kuitenkaan voinut delegoida (13 §), koska hän valmisteli huostaanotot ja sijaishuoltopaikat. Sama viranhaltija, joka päätti huostaanotoista, sai päättää myös huostaanoton lopettamisesta, erityisen huolenpidon aloittamisesta ja jatkamisesta ja lapsen tutkimuksesta. Hän valmisteli myös vastentahtoiset huostaanotot. Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä
oli työparina toinen sosiaalityöntekijän tai muu lastensuojeluun perehtynyt työntekijä (Lastensuojelulaki 41 §).
Kainuun maakunta -kuntayhtymässä johtavan viranhaltijan päätösvaltaa käytti lastensuojelun perhepalvelupäällikkö, mutta välillä päätösvalta oli delegoitu myös joillekin muille lastensuojelun sosiaalityöntekijöille. Delegointi tapahtui perhepalve-lupäällikön poissaolojen tai esteellisyyksien vuoksi.
Vastentahtoisen huostaanoton ja siihen liittyvän sijaishuoltoon sijoittamista kos-kevan hakemuksen hallinto-oikeudelle teki lain mukaan johtosäännössä mainittu johtava viranhaltija, jolla on sosiaalityöntekijän ammattipätevyys, tai hänen nimeä-mänsä viranhaltija, jolla myös oli oltava sosiaalityöntekijän ammattipätevyys (13 §, 1 mom). Sijaishuoltopaikan muutospäätöksen teki johtosäännön mukaan johtava viranhaltija tai viranhaltija, jolle hän oli delegoinut päätösvallan. Alku- ja seuran-takyselyjen välillä lakiin oli tullut myös esimerkiksi erityisen huolenpidon pykälät.
Erityistä huolenpitoa järjestettiin esimerkiksi päihde- ja rikoskierteen katkaisemisek-si tai muun lapsen itseään vahingoittavan käyttäytymisen vuokkatkaisemisek-si (71, 72 ja 73 §:t).
Päätöksen erityisen huolenpidon alkamisesta tai jatkamisesta teki lain perusteella johtosäännön mukaan määräytyvä johtava viranhaltija, jolla oli sosiaalityöntekijän ammattipätevyys, tai hänen nimeämänsä viranhaltija, jolla myös oli oltava sosiaa-lityöntekijän ammattipätevyys (13 §, 1 mom). Kainuun maakunta -kuntayhtymässä edellä mainittua päätösvaltaa käytti lastensuojelun perhepalvelupäällikkö, ja hänen esteellisyytensä tai poissaolojensa ajaksi päätösvalta oli delegoitu joillekin muille lastensuojelun sosiaalityöntekijöille. Vastentahtoisen huostaanoton hakemusta ja erityisen huolenpidon päätöstä valmisteli edellä mainitulle sosiaalityöntekijälle lap-sen asioista vastaava sosiaalityöntekijä työparinaan toinen sosiaalityöntekijä tai muu lastensuojeluun perehtynyt työntekijä. Erityisen huolenpidon päätöksen pohjana oli aina oltava moniammatillinen arvio erityisen huolenpidon tarpeesta. Sijoituspaikan muutospäätöksen valmisteli lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Koska joka kunnassa ei ollut muodollisesti pätevää sosiaalityöntekijää, valmistelijaksi nimettiin yleensä toisen saman seutukunnan sosiaalityöntekijä. Huostaanottojen valmistelussa sijaishuoltoyksikön sosiaalityöntekijä tuli maakuntakokeilun loppuvaiheessa mukaan sijoitustilanteiden valmisteluun.
Huostaanotetut, sijoitetut lapset saattoivat joskus tarvita rajoitustoimia, ja niistä päätti alkukyselyn aikaan sosiaalilautakunta tai lastenkodin johtaja. Sosiaalilautakun-ta oli myös voinut delegoida päätösvalSosiaalilautakun-taa eteenpäin. (Lastensuojelulaki 1983, 25, 31 ja 32 §.) Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tai kiireellisissä tapauksissa muu sosiaalityöntekijä voivat seurantakyselyn alkuvaiheessa vielä tehdä yhteydenpidon rajoittamista koskevan päätöksen, mutta seurantakyselyn aikana laki muuttui. Pää-töksen teki johtava viranhaltija lapsen asioista vastaavan esittelystä (Lastensuojelulain muutos 88/12.2.2010). (63 §, 2 mom. ja 13 §, 2 mom.) Lyhytaikaisen rajoituspäätöksen kuitenkin voi joissain tapauksissa tehdä myös lastensuojelulaitoksen johtaja (alle 30 vrk). Lastensuojelulaitoksella on oikeus tehdä muitakin tarkistus- ja rajoituspäätöksiä.
Sijoituspaikan oli ilmoitettava lapsen tai nuoren rajoittamistoimista lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle (64–69 §:t). Joissain tapauksissa sosiaalityöntekijällä on velvollisuus päättää rajoitustoimista, esimerkiksi kun viesti, lähetys tai niiden si-sältö vaarantaisi lapsen tai toisen henkilön terveyttä, henkeä tai turvallisuutta (67 §, 4 mom.). Liikkumisvapauden rajoittamispäätöksen saa reunaehtojen täyttyessä tehdä lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä (69 §). Kainuussa muodollisesti pätevät sosiaalityöntekijät saattoivat tehdä näitä päätöksiä.
Kysymykseen, miten Kainuun hallintokokeilu oli huostaanotto- ja sijaishuoltokäy-täntöihin vaikuttanut, tuli 22 avovastausta. Vastaajista 14 teki lastensuojelua. Näistä kahdeksan vastaajaa kertoi Kainuun hallintokokeilun vaikutuksista huostaanottokäy-täntöihin. Kajaanin sosiaalityöntekijät kertoivat näissä avoimissa vastauksissa, että he joutuivat oman työnsä ohella myös tekemään saman seudun pienien kuntien päätök-siä. Kajaanin sosiaalityöntekijät toivat huolta siitä, että pienissä kunnissa ei ollut riit-tävästi työntekijöitä, mistä syystä asiakkaita tuli Kajaanin lastensuojelun sosiaalityön-tekijöille. Vastauksissa ei yksityiskohtaisesti kerrottu, millaisia päätöksiä he joutuivat tekemään. Vastaajat ovat todennäköisesti tarkoittaneet päätösvaltaa kiireellisissä sijoi-tuksissa tai kiireellisen sijoituksen lopettamista tilanteissa, joissa pienen kunnan sosi-aalityöntekijä ei ollut muodollisesti pätevä, tai kiireellisen sijoituksen jatkopäätöksen päätösvaltaa, koska sama työntekijä ei voi tehdä sekä kiireellisen sijoituksen päätöstä että jatkopäätöstä. Jos kunnassa oli vain yksi sosiaalityöntekijä, vaikka muodollisesti pätevä, silloinkin jatkopäätöksen päätösvalta siirtyi muuhun kuntaan. Vastaajat ovat todennäköisesti tarkoittaneet myös huostaanottopäätösten valmistelua tilanteissa, jois-sa pienessä kunnasjois-sa olevalla työntekijällä ei ollut muodollista pätevyyttä. Linjaus oli, että sijoitustilanteissa lapsen asioista vastaavaksi työntekijäksi määrättiin kelpoinen työntekijä, joka valmisteli sijoitukset. Lastensuojelun avohuollon sijoituspäätöksien tekemistä muutos ei koskenut, koska kaikilla sosiaalityöntekijöillä oli oikeus tehdä niitä. Vaikka vastaajat olivat Kajaanista, tilanne oli sama koko Kainuussa: muodollisesti pätevien sosiaalityöntekijöiden päätösvalta laajeni joskus oman kunnan ulkopuolelle.
Kiireellisiä avohuollon sijoituksia, kuten muitakaan kiireellisiä avohuollon tuki-toimia, ei seurantakyselyn ajankohtana vielä voinut tehdä. 1.4.2015 alkaen kiireellisen avohuollon sijoituksen on voinut tehdä kiireellisen sijoituksen sijasta. Kiireellisen avo-huollon sijoituksen edellytyksenä on luonnollisesti, että kaikki osapuolet hyväksyvät sijoituksen. (Lastensuojelulaki 37 b.)
Sijaisperheet, ammatilliset perhekodit ja lastensuojelulaitokset
Miten lasten ja nuorten sijoituspaikat löytyivät? Erosivatko kuntien käytännöt ennen maakuntakokeilua toisistaan? Seuraavassa taulukossa 38 on esitetty Kainuun kuntien sijaisperheen etsimiskäytäntöjä. Kysymys oli sosiaalijohtajien kyselylomakkeella ja vastaajia oli 10.
Taulukko 38. Miten sijaisperheet löydettiin? Kuntavertailu alkukyselyssä