Valta lapsen itsemääräämisoikeuden rajoituksena ja edellytyksenäedellytyksenä

Kaksi erilaista käsitystä vallasta joko itsemääräämisen rajoituksena tai ehdottomana edellytyksenä eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan pikem-minkin toisiaan täydentäviä ja tuovat esille vallan käsitteellisen monipuo-lisuuden ja merkittävän roolin yksilön aseman kannalta.²⁵⁸ Kummankin mukaan henkilö joutuu vallan käytön kohteeksi silloin, kun ei täytä itsemää-räämisen edellytyksiä. Suomalaisessa lapsioikeudellisessa tutkimuksessa itsemääräämisen tai autonomian yhteydessä ei juurikaan ole käsitelty valtaa.²⁵⁹ Siten valta käsitetään lapsen itsemääräämisoikeutta rajoittavaksi eli valtion tai muiden yksilöiden lapseen kohdistamaksi. Valtaa voidaan tar-kastella myös yksilön ominaisuutena ja katsoa että pyrkimyksenä tulee olla vallan takaisin palauttaminen. Tässä mielessä M. D. A. Freemanin näkemys, jossa aikuisen katsotaan suojelevan lapsen tulevaa itsenäistä aikuisuutta, sopii ajatukseen vallan palautuksesta.²⁶⁰ Vajaavaltaisuus, joka tarkoittaa oikeudellisessa mielessä vallan puutetta, koskee vain oikeudellisten vaati-musten tekemistä. Itsemääräämisoikeudella ja siihen liittyvällä vallalla on merkitystä myös oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvien vaatimusten ulko-puolella.

Valta liittyy itsemääräämiseen sen välttämättömänä edellytyksenä sekä sisäisesti että ulkoisesti, sillä itsemääräämisessä on kyse vallan käytössä suhteessa itseensä ja suhteessa toisiin. Lapseen kohdistetaan yhteiskun-nassamme monenlaista valtaa. Lapseen kohdistetun vallan tarkoituk-sena on ensisijaisesti suojella lasta ja huolehtia hänen hyvinvoinnistaan.

Lapseen kohdistettu vallankäyttö yhteiskunnan taholta kohdistuu myös lapsen huoltajiin. Huoltajilta vaaditaan muun muassa vajaavaltaisten ja

258 Vallan käsityksistä ks. edellä luku II 2.1.

259 Pajulammi käsittelee vallankäytön muotoja osoittaessaan, miten lapsen valta tietyissä tilanteissa voi kaventua tai estyä. Hänen esityksensä perustuu Lagers-petzin luokitteluun (Lagerspetz 1993, s. 108.), Pajulammi 2014, s. 99–101.

260 Freeman 1983, s. 54–60.

oikeustoimikelvottomien alaikäisten asioiden hoitamista ja huolenpitoa.²⁶¹ Valta ketjuuntuu siten, että vanhemmat käyttävät valtaa lastensa puo-lesta ja vanhempien valtaa yhtäältä rajoitetaan ja valvotaan lainsäätäjän ja yhteiskunnan toimesta.²⁶² Tiettyjen vajaavaltaisen puolesta tehtävien asioi-den hoitamatta jättämisestä voi vallan käyttävä joutua myös vastuuseen.²⁶³

Valta on itsemääräämisen edellytyksen lisäksi myös sen rajoitus. Käy-tännöllisiä itsemääräämisoikeuden rajoituksia ovat tiedonsaannin rajoit-taminen, osallistumisoikeuden epääminen ja kuulemisen laiminlyöminen.

Lapsen oikeudelliseen asemaan liittyvästä peruskonfliktista eli suojelun ja määräysvallan suhteesta puhuttaessa valta ja sen rajoittaminen tarkoittavat konkreettisia rajoituksia. Tarkoituksena ei ole rajoittaa lapsen toimintaa, vaan varmistaa, että lapsen puolesta toimitaan ja sitä perustellaan lapsen edulla ja suojelulla. Titti Mattsson katsoo, että lapsen osallisuus ja kuunte-leminen toteuttavat lapsen autonomian ja integriteetin vaatimuksia, jotka hän yhdistää lapsen kehitykseen ja oikeusturvaan. Autonomialla Mattsson tarkoittaa oikeutta osallistua ja vaikuttaa niihin prosesseihin, jotka johta-vat yksilöä koskevaan päätökseen. Lisäksi autonomia tarkoittaa oikeutta tehdä päätös, joka koskettaa vain yksilöä. Integriteetti taas tarkoittaa yksilön oikeutta saada päättää antamastaan ja vastanottamastaan tiedosta sekä kunnioitusta omille mielipiteille, omille toiveille ja arvostuksille.²⁶⁴

Lagerspetzin esittää kolme vallan ja itsemääräämisen kosketuskohtaa, joista ensimmäinen liittyy vastuun paikantamiseen. Ainoastaan itsemää-räävä ihminen on täysin vastuullinen teoistaan, ja jotta ihmistä voidaan pitää vastuullisena asiantilasta, tulee hänellä olla valtaa tuottaa tai estää tuo

261 Laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta määritellään lapsen huollon sisältö (1 §) ja huoltajan tehtävä (4 §).

262 Tolosen mukaan EIS 8 artiklan perhe-elämän suoja kuvastaa tasapainottelua perheen autonomian (johon huoltajien valta lapseen sisältyy) ja julkisen vallan puuttumisen välillä, Tolonen 2015, s. 63. Myös Launis katsoo, että lapsen itsemää-räämisoikeus nivoutuu osaksi perheen itsemääräämisoikeutta juuri vanhempien keskeisen roolin ja yhteiskunnan rajoitetun väliintulon vuoksi, Launis 1994, s. 62.

263 Muun muassa oppivelvollisuuden valvonnan laiminlyönnistä voidaan huoltaja tuomita sakkoon (perusopetuslaki 628/1998 48 §).

264 Mattsson 2001, s. 29—36 ja s. 158. Ruotsissa käytiin 2000-luvun alkupuoliskolla vilkasta keskustelua lapsen oikeudellisesta asemasta. Ks. myös Dahlstrand 2004 ja Singer 2000.

asiantila.²⁶⁵ Toinen kosketuskohta liittyy käsitteiden yhteensopimattomuu-teen; tietynlaisen vallankäytön kohteena oleminen rajoittaa tai estää itse-määräämisen.²⁶⁶ Tästä vallan ja itsemääräämisen kytköksestä lapsen oikeu-dellisessa asemassa on keskeisiltä osin kyse. Voidaan esimerkiksi kysyä, tarkoittavatko huoltajien oikeudet lapsen kasvatuksessa sellaista valtaa, jonka kohteena olevaa ei voida pitää itsemääräävänä.²⁶⁷ Vai ilmentävätkö huoltajan velvollisuudet lapsen oikeutta olla huolenpidon kohteena? Kenen oikeuksien rajoituksesta on kyse ja kenen itsemääräämistä rajoitetaan?

Kolmas kosketuskohta liittyy yksilön oikeuteen olla itsemääräävä, mikä johtaa vallankäyttöön ja vallan uudelleen jakamiseen. Oikeuksien vahvis-taminen antaa instituutioille vallan suojella oikeutta ja samalla rajoittaa tämän oikeuden nimissä toisen oikeutta. Ihmisen oikeus itsemääräämiseen rajoittaa toisen oikeutta kajota tämän oikeuden piiriin kuuluviin tekoihin.

Esimerkiksi lapsen seksuaalisen ja fyysisen itsemääräämisen suojaami-nen kriminalisoimalla kuritusväkivalta sekä sukupuoliyhteys alle 16-vuo-tiaan kanssa rajoittavat aikuisen toimintavapautta ja antaa viranomaisille oikeuden sekä velvollisuuden puuttua tämän toimintaan. Kun oikeudet vahvistetaan jostain instituutiosta käsin, antaa tämä instituutiolle perus-teen toimia oikeuden toteuttamiseksi. Tälle taas on tyypillistä vallankäy-tön rajoittaminen. Kun laki kieltää lasten ruumiillisen kurittamisen, lisää se lasten oikeuksia, mutta vähentää vanhempien valtaa lapsiin ja samalla lisää viranomaisten valtaa puuttua vanhempien toimintaan.²⁶⁸ Lapseen kohdistuneiden rikosten rikosprosessissa on lähtökohtaisesti kyse lapsen

265 Lagerspetz 1993, s. 101. Esimerkiksi Suomessa 15 vuotta on katsottu olevan sopiva rikosoikeudellisen vastuun ikäraja. Alle 15-vuotias ei siten rikosoikeudel-lisessa kontekstissa ole vastuullinen, joten häntä ei voi myöskään pidetä täysin itsemääräävänä. Vahingonkorvausoikeudellisessa kontekstissa taas huomattavasti nuorempikin lapsi voi joutua kohtuulliseen korvausvastuuseen, jolloin lapsen kat-sottaisiin olevan ainakin osittain itsemääräävä vahingon aiheuttamisen suhteen.

266 Lagerspetz huomauttaa kuitenkin, ettei vallankäytön kohteena oleminen ole ainoa tai ehkä edes tärkein este itsemääräämiselle. Lagerspetz 1993, s. 102.

267 Huoltajien valtaa ja itsenäistä oikeutta lapseensa tarkasteltiin kuuluisassa eng-lantilaisessa vuonna 1986 annetussa Gillick-ennakkopäätöksessä. Gillick-ratkai-susta laajasti ks. Pollari 2019, s. 161–163; Fortin 2009, s. 93–98; Bevan 1989, s. 3–11.

268 Lagerspetz 1993, s.102

itsemääräämisoikeuden rikkomisesta. Seksuaali- ja väkivaltarikoksella loukataan lapsen itsemääräämisoikeutta. Rikoslain tarkoituksena on antaa suojaa loukkauksia vastaan ja rikosprosessilla pannaan täytäntöön aineel-lista rikosoikeutta. Tällöin myös rikosprosessin yhtenä tarkoituksena on antaa suojaa lapsen itsemääräämisoikeudelle. Rikosprosessi suoritetaan lapsen ja hänen edustajansa tahdosta riippumatta, jolloin suojaa annetaan tahdosta riippumatta.

Kaikki vallan kohteena oleminen ei ole ristiriidassa itsemääräämisen kanssa. Lapsen kohdalla on hyväksyttävä tilanne, jossa muun muassa lapsen päätösvaltaa rajoitetaan lapsen suojelun ja edun tavoitteiden perus-teella. Liiallisen vallan antaminen henkilölle, jolta puuttuvat rationaaliseen harkintaan tarvittavat kyvyt, voisi todellisuudessa kaventaa henkilön itse-määräämistä, jos hänen päätöksensä johtaisivat epäsuotuisiin lopputulok-siin.²⁶⁹ Vallankäytön kohteena olevaa suojellaan hänen omilta huonoilta ratkaisuiltaan, vaikka pelkkää ratkaisun lopputulosta ei pidetäkään kom-petenssin kannalta relevanttina. Ennen kuin lapsi saavuttaa kyvyn tehdä viisaita valintoja, pidetään puutteita lapsen päätösvallassa moraalisesti koherenttina oikeutuksena paternalistiselle puuttumiselle hänen oikeuk-siinsa.²⁷⁰ Paternalismin ja itsemääräämisen ääripäiden välissä tulee esille lapsen kyky erilaisiin toimintoihin eri kehityksen vaiheissa.

Varsinaisen päätöksenteko-oikeuteen liittyvän vallan lisäksi itsemää-räämistä rajoitetaan muillakin keinoin. Manipulaatio ja pakottaminen ovat vallankäytönmuodoista lapsen itsemääräämistä helposti vahingoittavia ja huomaamattomia. Manipuloinnilla tarkoitetaan sellaista huomaamatonta vaikuttamista toiseen, jossa henkilö ei ymmärrä menettäneensä vapaan tahtonsa. Vallankäytön kohteen on nimenomaan oltava tietämätön mani-pulaatiosta tai ainakin sen tavoitteista.²⁷¹ Lapsi on aikuista helpommin joh-dateltavissa ja hänen muistiinsa ja kertomuksen sisältöön voidaan aikuista

269 Fortin 2009, s. 88.

270 Campbell 1992, s. 15; Fortin 2009, s. 21. Riippumatta siitä, mihin vallankäyttö perustuu paternalismissa on kyse siitä, että muut pitävät jotakin asiaa tai asiantilaa henkilön edun mukaisena ja toimivat jopa tämän tahdon vastaisesti. Samalla hen-kilön autonomiaa kavennetaan ja yhteiskunnan valtaa lisätään. Lagerspetz 1993, s. 107.

271 Lagespetz 1993, s. 107.

herkemmin vaikuttaa.²⁷² Lapsiin kohdistuneiden rikosten tutkinnassa lapsen kertomuksella on suuri merkitys rikoksen selvittämisessä. Tällöin lapseen kohdistuva manipulatiivinen vallankäyttö sekä ennen varsinaista kuulemista että esitutkintahaastattelun aikana ovat uhka lapsen itsemää-räämiselle ja sen suojelemiselle.

Valtaa voidaan rajoittaa myös tiedolla. Valta toiminnanvapauteen tar-koittaa sitä, että henkilö voi vapaasti toimia haluamallaan tavalla ja että hänellä on aitoja valinnan mahdollisuuksia toimintatavoissaan. Toiminnan-vapaus edellyttää riittävää tietoa erilaisista mahdollisuuksista. Valta edellyt-tää tietoa ja tieto edellytedellyt-tää oikeutta tietoon.²⁷³

Lapsen puuttuvasta kompetenssista johtuvan suojelun tulisi kohdistua hänen tulevan itsemääräämisoikeutensa varmistamiseen. Itsemääräämis-oikeus ja sen osana oleva Itsemääräämis-oikeus kompetenssiin ovat myös lapsen oikeuk-sia, jotka täydentyvät iän ja kehityksen myötä. Jokaisen oikeus kompetens-siin tarkoittaa, että inkompetenttia tulee tukea ja avustaa sen sijaan, että hänen valtaansa automaattisesti rajoitettaisiin. Lainsäädäntöön kirjattu lapsen oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ja lapsen asteittain lisääntyvä päätöksenteko-oikeus ilmentävät lapsen oikeutta itse-määräämiseen.