Oikeudenmukainen oikeudenkäynti lapsen oikeutena

1.4.1 Oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja oikeudenmukaisuus Lapsella on yhtäläinen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuin aikuisella. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Suomen perustuslaissa turvataan jokaiselle pääsy kohtuullisessa ajassa julkiseen oikeudenkäyn-tiin toimivaltaisessa ja riippumattomassa tuomioistuimessa (EIS 6 ja PL 21 §). Euroopan ihmisoikeustuomioistuin täsmentää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sisältöä ratkaisukäytännössään, jossa on korostettu muodollista oikeuteen pääsyä, tosiasiallista oikeuteen pääsyä ja tehokasta osallistumista.⁵⁰⁵ Tehokkaalle osallistumiselle on annettu prosessissa jopa itseisarvon asema.⁵⁰⁶

Oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan EIS 6 artiklassa proseduraalisen oikeuden normatiivista puolta. Oikeudenmukaisuus voidaan jakaa substan-tiaaliseen aineellisen oikeuden oikeudenmukaisuuteen ja proseduraaliseen menettelyn oikeudenmukaisuuteen. Oikeudenmukaisuuden molemmista puolista voidaan edelleen erottaa normatiivinen ja kokemuksellinen puo-li.⁵⁰⁷ Oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin liittyy siten sekä menettelyl-linen ja aineelmenettelyl-linen oikeudenmukaisuus että molempien normatiiviset ja kokemukselliset puolet.⁵⁰⁸ Oikeudenkäynnin lopputuloksesta ei voi päätellä onko menettely ollut tasapuolista ja osapuolilla yhtäläiset mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa siihen. Menettelyllisen oikeudenmukaisuudet kritee-rit ovat siten muualla kuin lopputuloksessa.

505 Ervo 2005, s. 60; Spolander 2007, s. 5.

506 Huovila 2003, s. 77.

507 Ervo 2005 s. 74–83 ja siinä mainitut lähteet. Normatiivinen oikeus on lainsää-däntöön perustuvaa oikeutta ja normatiivinen oikeudenmukaisuus taas tarkoittaa ennen kaikkea oikeuden ennakoitavuutta, kun oikeudensisältö saadaan kirjoite-tusta laista. Kokemuksellinen oikeudenmukaisuus liittyy yksilön kokemukseen ja sillä tarkoitetaan oikeuden hyväksyttävyyttä.

508 Ks. Ervo – Tolonen, 2012 s. 333–334; Ervo 2005, s. 73–81.

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti rakentuu tehokkaalle osallistumi-selle ja kommunikaatiolle, joita prosessissa ilmentävät kontradiktorisuuden periaate.⁵⁰⁹ Osallistumisen ja kommunikatiivisuuden merkitys näkyy pro-sessinormeissa muutenkin vahvasti esimerkiksi tuomioistuimeen pääsynä, tasa-arvoisena mahdollisuutena osallistua käsittelyyn, käsittelyn suullisuu-tena ja välittömyytenä, asianosaisten tosiasiallisena osallistumisena sekä todistelua koskevina säännöksinä.⁵¹⁰

Prosessinormeilla säädellään muodollisesta osallistumisoikeudesta, esi-merkiksi asianomistajan prosessuaaliseen asemaan liittyvistä oikeuksista.

Rikosprosessissa lapsen puhevaltaa eli asialegitimaatiota ei ole rajoitettu, mutta hänen puhevaltansa käyttäminen on rajattu alle 15-vuotiaiden osalta edunvalvojalle.⁵¹¹ Oikeudenmukaisuus voi tarkoittaa lapselle eri asiaa kuin täysivaltaiselle aikuiselle. Lapsella on edustettuna yhtäläinen pääsy tuo-mioistuimeen kuin aikuisella ja hänen nimissään voidaan käydä oikeutta.

Mutta, kenen kokemuksellisesta oikeudenmukaisuudesta prosessissa on huolehdittava? Huoltajan ja edunvalvojan on välitettävä lapsen näkemykset ja toiveet prosessiin ja prosessista takaisin lapselle. Lapsen kokemukselli-nen oikeudenmukaisuus välittyy siten häkokemukselli-nen edustajansa kautta.

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus palvelee ja toteuttaa asianosaisen itsemääräämisoikeutta oikeusprosessissa erityisesti osallistu-misoikeuden muodossa. Asianosaisella ei ole velvollisuutta käyttää osallis-tumismahdollisuutta hyväkseen, vaan hän voi myös päättää olla vastaanot-tamatta tai tuotvastaanot-tamatta tietoa. Tosiasiallinen osallistumisoikeus tarkoittaa prosessin järjestämistä sellaiseksi, että asianosaisella on realistisesti mah-dollista käyttää tätä oikeuttaan. Edellytyksenä on muun muassa riittävän ajan varaaminen valmistautumiseen ja mahdollisuus käyttää oikeusavus-tajaa.⁵¹² Yksilöllä, joka katsoo omien tietojensa ja taitojensa olevan puut-teellisia asiansa ajamiseksi, tulee olla mahdollisuus hankkia itselleen

509 Ervo 2005, s. 57 –58; Lappalainen 1995, s. 61 – 62.

510 Varsin laajasti ks. Ervo 2005, s 113–232.

511 Asialegitimaatiosta ja sen merkityksestä lapsenhuoltoasioissa ks. Tolonen 2015, s. 103–112.

512 Ervo 2005, s. 60.

oikeusapua. Tällä tavoin asianomistajan oman kompetenssin puute ei aiheuta tosiasiallista estettä osallistumiselle.

Oikeudenmukaisuus tarkoittaa ensisijaisesti kommunikaatiota osapuo-lien välillä ja toiseksi kommunikaatiota osapuoosapuo-lien ja tuomarin välillä.⁵¹³ Ei riitä, että jokaiselle varataan mahdollisuus osallistua, vaan mahdollisuuden tulee olla tasa-arvoista ja tosiasiallista. Tämän toteutumiseksi oikeuden-käynnin osapuolilla tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet sekä tuottaa että tutustua oikeudenkäyntiaineistoon.⁵¹⁴ Tosiasiasiallinen osallistuminen tulee mahdollistaa tarjoamalla erilaisia suojelukeinoja pelkäävälle tai haavoit-tuvalla uhrille. Suojelukeinojen tarkoituksena ei kuitenkaan ole kaventaa mahdollisuutta osallistua henkilökohtaisesti suulliseen ja välittömään oikeudenkäyntiin, vaan turvata, että rikoksen uhri voi pelostaan huolimatta osallistua prosessiin.⁵¹⁵

Oikeudenmukainen oikeudenkäynnin toteutuminen taataan kansal-lisella lainsäädännöllä, joka sisältää säännökset lapsen oikeudellisesta asemasta ja osallistumisesta prosessissa. Kotimaisessa rikosprosessia koskevassa lainsäädännössä on otettu lähtökohdaksi, ettei alle 15-vuotias osallistu henkilökohtaisesti oikeudenkäyntiin, vaan häntä kuullaan erikseen ja hänen lausuntonsa tuodaan oikeudenkäyntiin välillisesti. Lapsen osallis-tumisen ja henkilökohtaisen kuulemisen ikään perustuva rajoitus vaikuttaa lapsen osallistumisoikeuden (LOS 12) ja oikeudenmukaisen oikeudenkäyn-tivaatimuksen näkökulmasta haasteelliselta. Puhevallan rajoitukset ovat poikkeuksia prosessioikeuden pääsäännöstä ja niitä tulisi aina tulkita sen

513 Kommunikaatio tarkoittaa kontradiktorisuuden periaatetta, joka toteutuu tuo-mioistuimeen pääsynä, osapuolten tasa-arvoisuutena, menettelyn suullisuutena ja välittömyytenä sekä osapuolten osallistumisena. Lisäksi kommunikatiivisuus tulee esille todistelussa, materiaalisessa prosessinjohdossa ja ratkaisun perusteluissa, Ervo 2005, s. 427–430.

514 Asianosaisten suora, henkilökohtainen osallistuminen on ollut jo vuosikymme-niä prosessuaalisten uudistusten lähtökohtana, Tolonen 2015, s. 121.

515 Pelkäävän uhrin tai lapsen suojaamista tarkastellaan useammin puolustuksen oikeuksien rajoittamisena. Ervon mukaan EIT ei ole kuitenkaan ratkaisukäytän-nössään asettanut ihmisoikeuksia tärkeysjärjestykseen, vaan se on korostanut kaikkien oikeuksien tasapuolista ja optimaalista toteuttamista yhtäaikaisesti, Ervo 2008, s. 321–322.

mukaisesti.⁵¹⁶ Rikosprosessissa, jossa lasta kuullaan todistelutarkoituk-sessa, on sekä lainsäädännöllisesti että viranomaisten sisäisin ohjeistuksin mahdollistettu lapsen kuuleminen oikeudenkäynnin ulkopuolella ja sää-detty kertomuksen huomioon ottamisesta tietyin edellytyksin. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa rikoksen uhri samaistetaan todistajaan ja uhrin aseman järjestely jätetään kansallisen lainsäädännön varaan. Siten sekä asianomistajan asema että lapsen osallistumisen tavat on jätetty pääasialli-sesti muun sääntelyn varaan.

Rikoksen uhrille tulee varata pääsy oikeuksiinsa sekä mahdollisuus tehokkaaseen osallistumiseen. Lapsen ja pelkäävän todistajan kuulemista koskevat erityisjärjestelyt, kuten kuuleminen syytetyn läsnä olematta, voi-daan EIT:n ratkaisukäytännön mukaan hyväksyä osana todistelua ja antaa niille jopa ratkaiseva merkitys, jos syytetyn oikeuksia kompensoidaan ja erityisesti kontradiktorisesta menettelystä huolehditaan.⁵¹⁷ Uudistettuun 1.1.2020 voimaan tulleeseen lapsenhuoltolakiin otettiin lähes rikospro-sessia vastaavat säännökset lapsen kuulemisesta tuomioistuimen ulko-puolella, asiantuntijan käyttömahdollisuudesta sekä kuulemisesta tehdyn videotallenteen esittämisestä tuomioistuimessa lapsen henkilökohtaisen kuulemisen sijaan. Lisäksi tuomioistuimessa kuulemisen ikärajaksi ase-tettiin lähtökohtaisesti 12 vuotta. Lapsenhuoltolaissa korostetaan lapsen osallistumisoikeutta ja mielipiteen selvittämistä. EIT:n ratkaisukäytännössä kysymystä lapsen henkilökohtaisesta kuulemisesta tai sen puutteesta on arvioitu valittajan eli lapsen EIS 8 artiklan mukaisen perhe-elämän suojan kannalta ja katsottu ettei sitä ole rikottu silloin, kun huollosta päätettäessä lapsen näkemykset on selvitetty sosiaalitoimessa ja otettu huomioon tuo-mioistuimessa.⁵¹⁸

Lapsen prosessuaalisen osallistumisoikeuden osalta EIS:n ratkai-sukäytännöstä ei sen sijaan ole löydettävissä varsinaisia laatu- tai

516 Tolonen erityisesti lapsen huoltoa ja huostaanottoa koskevista prosesseista, Tolonen 2015, s. 319.

517 Ks. HE 46/2014 vp, s. 84–85.

518 Tolonen 2015, s. 127; Kajari v. Suomi (2007), kohta 31. Suomea koskevan ratkai-sun perusteluissa viitattiin ratkaisuun Sahin v. Saksa (2003), kohta 43 erityisesti sen osalta, että lapsen näkemykset oli jo selvitetty viranomaisessa.

muotovaatimuksia.⁵¹⁹ Esitutkinnassa ja rikosprosessissa sääntely kohdistuu lapsen kohteluun ja suojeluun. Osallistumisoikeus toteutuu velvollisuutena ja menettelyn helpottamisella, joskin menettelyn mukauttamisessa lapsen tarpeisiin korostuu osallistumisen sijaan lapsen ja prosessin suojelu.⁵²⁰ Vai-kuttaakin siltä, siltä lapsen kertomuksen arvo on suurempi silloin, kun asia koskee aikuista. Rikosasia voidaan ratkaista pelkän lapsen kertomuksen perusteella, mutta hänen huoltoaan koskevassa asiassa korotetaan selvi-tyksen sijasta toiveita ja mielipidettä. Lasta itseään ja hänen tulevaisuut-taan koskevassa prosessissa ei koeta lapsen kuulemista yhtä tärkeäksi.⁵²¹ Rikoksen selvittämisintressi ja rikosvastuun toteutuminen ovat painoarvol-taan suurempia.

Lapsen kohdalla voi kysyä, tarkoittaako oikeudenmukainen oikeuden-käynti lapselle samaa asiaa kuin aikuiselle. Voidaanko lapsen oikeutta osallistua rajata kategorisilla ikärajoilla ja luottaa lapsen vanhempien, huoltajien ja muiden edunvalvojien toimivan aidosti lapsen edun puolesta, tuomalla lapsen äänen prosessiin. Rikosprosessin osalta ongelma ei ole samanlainen, sillä prosessissa ei päätetä lapsen elämästä tai oikeuksista ja lapsen ääni tulee prosessiin mukaan usein tärkeimpänä näyttönä riko-sasiasta lapsen kuulemisen dokumentoinnissa. Todistelutarkoituksessa kuulemisessa on myös erilainen tarkoitus kuin lapsen mielipiteen ja toi-vomusten selvittämisessä. Lapsella on lisäksi rikosasian asianosaisena⁵²² yhtäläiset oikeudet osallistua ja häntä koskevat samalla tavalla EIS 6 artik-lan vaatimukset kuin syytettyäkin.

519 Tolonen 2015, s. 126; Fortin 2009, s. 239.

520 Rikosprosessia suojellaan mahdollisimman luotettavan kertomuksen hankkimi-sella. Esimerkiksi lapsen muistin kehitys ja johdattelun riski sekä asiantuntijaroolin korostamisesta välittyy lapsen suojeluun liittyvän huolen lisäksi huoli todistelun luotettavuudesta. Ks. lisää lapsen luotettavuuden ja epäluotettavuuden konstrukti-oista luku V 1.3 ja 1.4.

521 Cashmore – Parkinson 2007, s. 44; Ervo – Tolonen 2012, s. 337–339.

522 Esitutkinnassa asianomistaja on aina asianosainen, syyteharkinnassa ja oikeu-denkäynnissä asianosaisen asema riippuu siitä, onko asianomistajalla vaatimuksia ja yhtyykö hän syyttäjän syytteeseen.

1.4.2 Kontradiktorisuus

Oikeudenmukaisuuden oikeudenkäynnin yhdeksi tärkeimmäksi edelly-tykseksi on muodostunut kontradiktorisuuden periaate, joka tarkoittaa aktiivista osallistumismahdollisuutta. EIT:n oikeuskäytännössä on omak-suttu laaja kontradiktorisuuden käsitys, jossa sillä ei tarkoiteta ainoastaan tilaisuutta tulla kuulluksi, vaan tasa-arvoista mahdollisuutta osallistua aktiivisesti ja tosiasiallisesti henkilöä itseään koskevaan oikeudenkäyntiin.

Kontradiktorisuus toteutuu osallistumisoikeutena, jolla tarkoitetaan sekä oikeutta saada että tuottaa informaatiota prosessissa.⁵²³ Periaatteeseen kuuluu oikeus esittää omat vaatimuksensa ja väitteensä perusteluineen sekä niitä koskevat todisteet, oikeus saada lausua mielipiteensä vastapuo-len prosessiaineistosta ja oikeus saada tietoa asiasta, vastapuovastapuo-len oikeu-denkäyntiaineisosta ja käsittelyn kulusta.⁵²⁴

Kontradiktorisuuden periaatteen noudattaminen turvaa osapuolten prosessuaalista tasavertaisuutta, sekä menettelyn varmuutta että aineel-lisesti oikean lopputuloksen löytämistä.⁵²⁵ Oikeudenmukaisen oikeuden-käynnin vaatimus ja kontradiktorisuuden periaate edellyttävät lähtökoh-taisesti menettelyn välittömyyttä.⁵²⁶ Kaikki todistelu on esitettävä syytetyn läsnä ollessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä ei silti aseteta ehdotonta kieltoa esitutkintapöytäkirjan tai muun vastaavan todisteen hyödyntämiseen, kunhan syytetyllä tai tämän avustajalla on ollut mahdollisuus esittää kysymyksiä häntä vastaan todistavalle.⁵²⁷ Tämäkään kuulemistilaisuuden varaaminen syytetylle ei ole täysin ehdoton. Tuomio voidaan perustaa aineistoon, jonka antajaa syytetty ei ole voinut kuulla, jos kuulemismahdollisuuden järjestäminen on ollut oikeudellisesti tai

523 Ervo 2005, s. 57–62.

524 Virolainen – Pölönen 2003; s. 341–361; Jokela 1998, s. 45–54; Ervo 2005, s. 113–122.

525 Hirvelä, 2006 s. 173; Virolainen – Pölönen 2003, s. 342–343.

526 Periaatteen mukaan asianosaisen on myös saatava esittää omat näkemyksensä ja väitteidensä tueksi tarvitsemansa todisteet. Periaate sisältää lisäksi oikeuden saada tietoonsa kaikki tuomioistuimelle esitetyt todistusharkintaan vaikuttamisen vuoksi annetut todisteet sekä oikeuden kommentoida näitä, Pölönen 2003, s. 82.

527 Ervo 2008, s. 321–324.

tosiasiallisesti mahdotonta ja jos tämä ei ole ainoa tai ratkaiseva näyttö.⁵²⁸ Ollakseenkin vain periaate muodostaa kontradiktorisuusvaatimus siinä mielessä ehdottoman prosessiperiaatteen, että mikäli kuuleminen on laiminlyöty, rasittaa prosessiaineistoa vakava puutteellisuus tai ainakin sen muuttumisvaara.⁵²⁹

Kansallisessa lainsäädännössämme lähtökohtana on rikosprosessin suullisuus ja välittömyys.⁵³⁰ Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24.2 §:ssä ilmaistun pääsäännön mukaan tuomioistuimessa ei saa käyttää todisteena esitutkintapöytäkirjaan tai muuhun asiakirjaan merkittyä tai muulla tavalla tallennettua lausumaa. Saman pykälän 3 momentin nojalla muun muassa alle 15-vuotiaan esitutkinnassa antamaa kertomusta, joka on esitutkinnassa tallennettu videotallenteeseen tai siihen rinnastettavaan muuhun kuva- ja äänitallenteeseen, voidaan kuitenkin käyttää todisteena, jos syytetylle on varattu asianmukainen mahdollisuus esittää kuulusteltavalle kysymyksiä.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2006:107 todisteeksi hyväksyttiin lapsiasianomistajan esitutkinnassa antama kertomus, vaikka syytetylle ei ollut varattu tilaisuutta kysymysten esittämiseen. Korkeimman oikeuden enemmistö perusteli ratkaisua voimassa olevan OK 17 luvun 11.3 §:stä ilmenevällä periaatteella, jonka mukaan pääsäännön mukaan todisteeksi kelpaamatonkin tallennettu lausuma voidaan ottaa oikeudenkäynnissä huo-mioon, jollei lausuman antajaa itseään voida kuulla tuomioistuimessa. Rat-kaistavassa tapauksessa videotallenne hyväksyttiin todisteeksi, koska lasta ei ikänsä ja kehitystasonsa vuoksi kuultu henkilökohtaisesti oikeudessa, kyselyoikeutta ei tapahtumista kuluneen ajan vuoksi voitu enää korjata ja videotallenne oli hyväksytty aiemmissakin oikeusasteissa, ja koska syytetyllä

528 Pellonpää – Gullans – Pölönen – Tapanila 2018, s. 739; Ojala 2012, s. 220–221.

529 Virolainen – Pölönen 2003, s. 344. Vastakuulusteluoikeuden puuttumisen lisäksi videotallenteeseen perustuvaa henkilötodistelua rasittaa se, että kokonaiskuva jutusta voi esitutkintavaiheessa olla vielä vaillinainen eikä sen vuoksi kaikkea tarpeellista osata kysyä kuultavalta. Lisäksi tuomarit eivät yleensä osallistu kuule-mistilaisuuteen eivätkä siten esitä tarkentavia ja selventäviä kysymyksiä. Näiden seikkojen vuoksi tällaiseen todisteluun tulisi suhtautua varovaisuudella, Liljenfeldt 2000, s. 399.

530 Oikeudenkäynnin suullisuudesta ja välittömyydestä ks. esim. Ervo, 2000, s. 150–153.

oli ollut avustaja, eikä hän ollut alemmissa oikeuksissa vedonnut kuulustelu-oikeuden puuttumiseen.

Ratkaisussa KKO 2008:68 oli kyse kuulopuhetodistelusta. Kuulopuheto-distelu ei sinänsä ole kiellettyä, mutta se ei voi olla ratkaiseva tai päänäyttö asiassa.⁵³¹ Tapauksessa lasta ei voitu kuulla oikeudessa ja lapsen kertomus tuotiin prosessiin lasta haastatelleen asiantuntijan välityksellä. Korkein oikeus katsoi syytteen jääneen toteen näyttämättä, sillä syyksilukevaa tuomiota ei voitu tapaukseen liittyvissä olosuhteissa perustaa pääasiassa psykologin kertomukseen.

Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevissa tapauksissa EIT:n rat-kaisukäytännöstä on pääteltävissä, että syytetyn mahdollisuus kysymysten esittämiseen esitutkinnassa on riittävää, jos lasta ei kuulla henkilökoh-taisesti oikeudenkäynnissä.⁵³² Suomi on saanut ihmisoikeustuomioistui-melta langettavia tuomioita lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevissa tapauksissa, joissa lapsen kertomusta on käytetty näyttönä oikeudenkäyn-nissä ilman, että syytetylle on varattu mahdollisuutta esittää tälle kysymyk-siä.⁵³³ Ratkaisuista käy ilmi, että oikeudenkäynnin välittömyydestä voidaan luopua käyttämällä todisteena esitutkinnassa annettua kertomusta, jos epäillylle on esitutkinnan aikana varattu mahdollisuus esittää asianomis-tajalle kysymyksiä. Sillä onko syytetty käyttänyt tätä mahdollisuutta, ei ole merkitystä.⁵³⁴

Rikosprosessissa kuulemisperiaatteella on tärkeä merkitys jo proses-siasetelman vuoksi: vastakkain ovat yksityinen kantaja ja julkista valtaa edustava syyttäjä.⁵³⁵ Asetelmaa voidaan jo lähtökohtaisesti pitää epätasa-vertaisena. Pakkokeinojen käyttö ja tutkinnallisiin syihin perustuvan tiedon pimittämisen (ETL 4:15.2) vuoksi esitutkintaa ei voida luonnehtia kahden tasavertaisen osapuolen välillä käytäväksi vuoropuheluksi.⁵³⁶ Koko

rikos-531 Ojala 2012, s. 230.

532 Pellonpää – Gullans – Pölönen – Tapanila 2018, s. 754–755.

533 W. v. Suomi (2007); A. H. v. Suomi (2007); A. L. v. Suomi (2009); A. S. v. Suomi (2010).

Ks. tapauksista ja kuulusteluoikeudesta enemmän Pellonpää – Gullans – Pölönen – Tapanila 2018, s. 754–757.

534 Tämä käy ilmi mm. B. v. Suomi 24.4.2007.

535 Virolainen – Pölönen 2003, s. 390.

536 Virolainen – Pölönen, 2003 s. 346.

prosessia voidaan kuvata vahvana viranomaismenettelynä, jossa osapuolet ovat epätasa-arvoisia.⁵³⁷ Kuulemisperiaate on osa epäillyn oikeusturvaa, mutta sen noudattaminen palvelee myös asianomistajan etuja. Silloin kun rikosprosessissa asianomistajana on alle 15-vuotias lapsi, jota ei toden-näköisesti tulla kuulemaan henkilökohtaisesti oikeudenkäynnissä, tulee esitutkintavirkamiesten huolehtia, että vastapuoli saa tilaisuuden esittää kysymyksiä lapselle. Esitutkinnassa tehty menettelyvirhe, varsinkin kuule-misperiaatteen noudattamatta jättäminen saattaa vaarantaa koko myö-hemmän prosessin.⁵³⁸ Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ei ole otettu kantaa siihen, onko lapsen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin loukattu rikosasiassa, jossa hänellä on korvausvaatimus, jos lapsen kuu-lemisessa tehdyn menettelyvirheen vuoksi tuomiota ei ole voitu perustaa hänen kertomukseensa.

Kontradiktorisuuden periaate toteutuu esitutkinnassa esitutkinta-asia-kirjojen julkisuudella (ETL 4:15.1), kuulustelumenettelyllä, jossa asianosai-sen ja tämän edustajan voidaan sallia osallistua toiasianosai-sen asianosaiasianosai-sen tai todistajan kuulusteluun (ETL 7:13), asianosaisten oikeudella esittää kysy-myksiä kuulusteltavalle (ETL 7:17) ja loppulausuntomenettelyllä (ETL 10:1).

Rikoksesta epäillylle varattavasta mahdollisuudesta esittää kysymyksiä asianomistajalle ja todistajalle, jonka kertomus tallennetaan ääni- ja kuva-tallenteeseen todisteena oikeudenkäynnissä käyttämistä varten, on vielä erillinen säännös (ETL 9:4.2 §). Lisäksi kuulemisperiaatteen toteutumista turvataan rikosasian asianosaisten, etenkin epäillyn oikeudella käyttää avustajaa esitutkinnassa (ETL 4:10 §).

537 Niemi-Kiesiläinen, 1997 s. 452; Virolainen – Pölönen 2003 s. 346–347 alaviite 165.

538 Hirvelä 2006, s. 198.