Lapsen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suoja

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on lapsen seksuaalista itsemäärää-misoikeutta sekä lapsen kehitystä ja turvallisuutta aikuisen seksuaaliselta käyttäytymiseltä suojaava perussäännös.³²⁸ Seksuaalinen itsemääräämis-oikeus ylipäänsä on keskeisin seksuaalirikoksilla suojeltava itsemääräämis-oikeushyvä.³²⁹ Sen käsite toimii sekä kriminalisointeja rajoittavana että niitä edellyttävänä, mutta myös systematisoivana perusteena.³³⁰

Kaikkia luonnollisia henkilöitä koskevalla seksuaalisella itsemääräämis-oikeudella tarkoitetaan oikeutta päättää omasta seksuaalisesta käyttäy-tymisestään, edellyttäen ettei loukkaa toisen henkilön seksuaalista itse-määräämisoikeutta.³³¹ Sillä ei tarkoita ainoastaan oikeutta olla joutumatta vasten tahtoaan toisen seksuaalisen toiminnan kohteeksi, vaan ensisijai-sesti vapautta harjoittaa omaa seksuaalisuuttaan lain mukaisissa rajoissa.

Negatiivista itsemääräämisoikeutta eli oikeutta kieltäytyä ja olla rauhassa muiden kohdistamalta seksuaalisuudelta suojataan rikoslailla. Positiivinen

328 Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevien kriminalisointien tavoitteena katsotaan olevan lapsen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojeleminen, HE 6/1997 vp, s. 170, Hirvelä 1997, s. 39, Valjakka 1998, s. 30.

329 Seksuaalista itsemääräämisoikeutta ei ole aina pidetty suojelun kohteena tai edes tunnistettu olemassa olevaksi. Raiskausrikoksen kohde on muuttunut per-heen tai aviomiehen kunniasta ja yleisen järjestyksen pidosta loukattuun uhriin kohdistuvaksi väkivaltarikokseksi vuonna 1734. Seksuaalisen itsemääräämisoikeu-den suojasta alettiin puhua vasta paljon myöhemmin, Utriainen 2010, s. 270–271.

Raiskausrikoksen suojeluintressin ja tunnusmerkistön kehittymisestä laajasti ks.

Utriainen 2010, s. 48–129.

330 Kimpimäki 1998, s. 21.

331 HE 6/1997 vp, s. 12–13.

seksuaalinen itsemääräämisoikeus eli oikeus harjoittaa seksuaalisuutta kuuluu taas pääasiassa yksityisen suojan piiriin.³³²

Lapsen seksuaalisella itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan erityistä suojaa, joka voimassa olevan lain mukaan koskee kaikkia alle 16-vuotiaita sekä perhepiirissä alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria. Suojelun kohteena on lapsi ja hänen vasta kehittymässä oleva seksuaalisuutensa. Lapsen sek-suaalisessa itsemääräämisoikeudessa on tästä syystä kyse lapsen tulevan seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja eheyden suojelemisesta.³³³ Kyse ei ole negatiivisesta tai positiivisesta vaan passiivisesta seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta, sillä lapsen omalla aloitteellisuudella, suostu-muksella tai aktiivisuudella ei ole merkitystä silloin, kun tunnusmerkistön täyttävät olosuhteet ovat käsillä.³³⁴ Vaikka sääntelyn tarkoituksena ei ole estää tai kieltää lapsen omaa seksuaalisuutta,³³⁵ vaan asettaa negatiivinen velvollisuus vanhemmalle henkilölle, tarkoittaa rangaistusuhkaisuus sitä, että lapsen seksuaalisuus ja sitä koskeva itsemääräämisoikeus nähdään lähtökohtaisesti passiivisena.

Lapsi ei voi antaa pätevää suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen aikuisen kanssa.³³⁶ Lapsen edun toteutumisen katsotaan edellyttävän, että lasta suojellaan myös niissä tapauksissa, joissa hän antaa suostumuk-sen tai on aloitteellinen seksuaalisiin tekoihin. Nuori ikä altistaa suostu-maan sellaisiin tekoihin, joihin ei aikuisena suostuisi ja tekee henkilöstä

332 Matikkala 2018, s.122–123.

333 Valjakka 1998, s. 37.

334 Lapsiin ei siten sovellu loukatun suostumus oikeuttamisperusteena, vaan sen sijaan teko-olosuhteita arvioidaan erillisen rajoitussäännöksen soveltumisen kan-nalta. Uhrin myötävaikutus ei poista lapsen seksuaalisen hyväksikäytön suojeluint-ressin loukkausta, Hahto 2004, s. 241–242. Loukatun suostumuksesta ja iän vaiku-tuksesta suostumuskelpoisuuteen, ks. Anttila 1944, s. 108–114.

335 Tavoite suojella lasta seksuaaliselta hyväksikäytöltä ei vaadi rajoittamaan nuor-ten keskinäisiä sukupuolisuhteita silloin, kun teot eivät sisällä toisen hyväksikäyt-töä, HE 6/1997 v, s. 183. Myös Euroopan neuvoston lasten suojelemisesta seksu-aalista riistoa ja seksuseksu-aalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan yleissopimuksen voimaanpanoa koskevassa hallituksen esityksen todetaan, että hyväksikäyttöä rajaavassa säännöksessä on kysymys seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suoja-misesta niin, että suojaikärajaa nuorempi voi vapaaehtoisesti päättää ryhtymises-tään seksuaaliseen kanssakäymiseen, HE 282/2010 vp, s. 48.

336 Matikkala 2014, s. 117

puolustuskyvyttömän. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sen korostu-neemmassa asemassa on lapsen suojelu. Varsinainen itsemääräämisoi-keus saa enemmän painoarvoa lapsen vanhetessa ja kypsyessä.³³⁷ Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kriminalisoinnin lähtökohtana on, että van-hempien henkilöiden lapsiin kohdistamia seksuaalisia tekoja pidetään lapselle vahingollisina, eivätkä lapset kykene tasavertaisista lähtökohdista arvioimaan varhaisen sukupuolisen seurustelun heille mahdollisesti aihe-uttamia ongelmia.³³⁸ Lapsen seksuaalista itsemääräämisoikeutta on siten suojeltava aikuisten, mutta myös toisten lasten ja nuorten lapseen kohdis-tamilta seksuaalisilta teoilta.

Rikoslain 20 luvun 6 §:n (2011/540) ensimmäisen momentin mukaan lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyy se, joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, tai saa tämän ryhty-mään sellaiseen tekoon. Rangaistusasteikko on vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta³³⁹. Tunnusmerkistön perusosan täytty-misen kannalta olennaisia seikkoja ovat seksuaalisen teon määritelmä sekä lapsen ikä ja tekijän tietoisuus iästä. Vaaran lapsen kehityksen vahingoittu-misesta oletetaan lähes poikkeuksetta täyttyvän silloin, kun iän ja seksuaa-lisen teon kriteerit täyttyvät.³⁴⁰ Toisaalta taas koko säännöksen soveltami-sen kannalta keskeiseksi kysymykseksi muodostuu se, mitkä seksuaaliset teot ovat omiaan vahingoittamaan kohteena olevan lapsen kehitystä.³⁴¹

Lisäksi rikoslain 20 luvun 6 §:n 2 momentti sisältää tunnusmerkistön, jonka mukaan lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistavaa on lapsen vanhemman tai vanhempaan rinnastettavassa suhteessa olevan alle 18-vuotiaaseen kohdistama seksuaalinen teko. Teon tunnusmerkistö on suojaikärajaa ja tekijän ja uhrin välistä suhdetta lukuun ottamatta sama

337 Ks. myös Valjakka 1998, s. 30–37.

338 HE 6/1997 vp, 166.

339 Maksimi rangaistusta kovennettiin rikoslain muutoksella (2019/486) samalla kun säädettiin uusi kriminalisointi RL 20 luvun 7 b § törkeä lapsenraiskaus.

340 LaVM 3/1998 vp, s. 23; Ojala 2012, s. 89.

341 Matikkala 2018, s. 161.

kuin 1 momentissa.³⁴² Korkeampaa suojaikärajaa perustellaan sillä, että lapsen tai nuoren mahdollisuus omaan päätöksentekoon voi olla rajoitettu pidempään perhepiirissä kuin muissa suhteissa ja siksi perheessä olevaan auktoriteettiasemaan tai riippuvuussuhteeseen perustuvan seksuaalisen hyväksikäytön suojan on ulotuttava kaikkiin alaikäisiin.³⁴³

Teon rangaistavuuden perusedellytykseksi on asetettu 16 vuoden suoja-ikäraja.³⁴⁴ Tällöin myös lapsen seksuaalisella itsemääräämisoikeudella viita-taan tätä nuorempien lasten erityiseen oikeuteen ja sen suojelemiseen.³⁴⁵ Tahallinen teko taas edellyttää, että tekijä on tietoinen lapsen iästä. Pelkkä lapsen oma ilmoitus iästään tai tekijän selonottovelvollisuuden laiminlyönti eivät poista teon rangaistavuutta, jos tekijä on esimerkiksi lapsen kehitys-vaiheen tai tapaamisolosuhteiden perusteella voinut päätellä, ettei lapsi ole ylittänyt suojaikärajaa.³⁴⁶ Lapsen suojeleminen hänelle haitallisilta seksuaa-lisilta teoilta edellyttää, että vastuu iän selvittämisestä on aikuisella.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2014:54 arvioinut lapsen ikään liittyvää olosuhdetahallisuutta lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä.

Tapauksessa A oli ollut marraskuussa sukupuoliyhteydessä saman vuoden aikana 16 vuotta täyttävän B:n kanssa. A oli tietoinen B:n syntymävuodesta.

Korkeimman oikeuden mukaan A:n tahallisuus ei täyttynyt suojaikärajan osalta, sillä A oli voinut pitää huomattavasti todennäköisempänä sitä seik-kaa, että B oli marraskuussa tapahtuneen sukupuoliyhteyden aikana täyt-tänyt 16 vuotta kuin sitä, ettei hän vielä ollut saavuttanut tuota ikää. Lisäksi korkein oikeus katsoi, että A oli voinut verrata B:tä tätä nuoremmalta näyttävään 16-vuotiaaseen sisareensa. Teon olosuhteet eivät muutoinkaan viitanneet siihen, että A olisi tarkoituksellisesti pyrkinyt pysymään tietämät-tömänä siitä seikasta, oliko B täyttänyt 16 vuotta vai ei. Näin ollen A:n ei katsottu syyllistyneen väitettyyn lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

342 HE 6/1997 vp, s. 183.

343 HE 6/1997 vp, s. 167. Ks. myös Matikkala 2018, s. 168.

344 Suojaikärajasta ja siihen liittyvästä keskustelusta ks. Anttila 1994, s. 20–21 ja Nie-mi-Kiesiläinen 1998, s. 12–14.

345 Alle 18-vuotiaan lapsen seksuaalista itsemääräämisoikeutta suojellaan lähei-sessä suhteessa, jossa tekijä on lapsen vanhempi tai tähän rinnastettava henkilö.

346 HE 6/1997 vp, s. 182. Lapsen ikään ja sitä koskevaan tietoisuuteen liittyen ks.

myös Ojala 2012, s. 89–92.

Seksuaalisen teon määritelmäsäännös on rikoslain 20 luvun 10 §:ssä.

Sen mukaan seksuaalisella teolla tarkoitetaan tekoa, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen. Kun lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistö on tekotavan osalta avoin, on seksuaalisen teon määritelmäsäännöksellä suuri merkitys teon rangaistavuutta arvioitaessa. ³⁴⁷ Rangaistavuuden edelly-tyksenä ei ole, että seksuaalisella teolla olisi vahingoitettu tai vaarannettu lapsen kehitystä. Sen sijaan arvioidaan, onko teko luonteeltaan sellainen, että se tyypillisesti aiheuttaa tunnusmerkistössä kuvatun seurauksen.³⁴⁸

Aikaisemmin voimassa olleen lain mukaan seksuaaliselta teolta tettiin seksuaalisen kiihotuksen ja tyydytyksen tavoittelua. Näiden edelly-tysten poistaminen laajensi lapsen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaa, kun tekoa ei enää arvioitu ainoastaan siitä näkökulmasta, mitä tekijä on teollaan tavoitellut, vaan mitä objektiivisesti on pidettävä sek-suaalisesti olennaisena. Lapsen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden näkökulmasta seksuaalista olennaisuutta olisi edelleen arvioitava siitä näkökulmasta, miltä teko lapsesta vaikuttaa silloin, kun hän ymmärtää sen merkityksen. Suoja ulottuu lapsen tulevaan seksuaalisuuteen, vastaavasti kuin lapsen edun periaate koskee lapsen etua sekä tässä hetkessä että tulevaisuudessa.

Seksuaalisia tekoja ovat muun muassa lapsen houkutteleminen katso-maan masturbointia, yhdyntää tai pornografisia elokuvia, seksuaalisesti latautuneiden tapahtumien kertominen tai seksuaalisväritteisten viestien lähettäminen lapselle, lapsen saaminen toimimaan seksuaalisväritteisellä tavalla ja sukupuolielinten näyttäminen lapselle.³⁴⁹ Teon seksuaalista olen-naisuutta arvioidaan objektiivisin perustein, ei korostetusti uhrin näkökul-masta, vaan myös tekijän tarkoituksella ja teko-olosuhteilla on merkitystä

347 Ks. KKO 2005:93 ja KKO 2011:34.

348 Ojala 2012, s. 89; Matikkala 2018, s. 164

349 HE 6/1997 vp, s. 178; HE 282/2010 vp, s. 10–11. Seksuaalisten tekojen luokitte-lusta ks. Ojala 2012, s. 92–114.

teon tahallisuutta arvioitaessa.³⁵⁰ Arviointikriteerit ja teon seksuaalisen olennaisuuden merkitys täsmentyvät korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2016:52. Ratkaisussa alakoulun opettaja A:n 12-vuotiaaseen oppilaa-seen X:ään kohdistamaa menettelyä ei pidetty RL 20:10.2:ssa tarkoitetulla tavalla seksuaalisesti olennaisena tekona, kun huomioitiin teon kohde, tekijä ja teko-olosuhteet kokonaisuutena. A oli lähetellyt korostuneen henkilökohtaisia sähköpostiviestejä X:lle, muun muassa kehunut ulkonä-köä sekä halaillut ja kosketellut X:ää. Korkeimman oikeuden mukaan A ei ollut kuitenkaan kosketellut seksuaalisesti merkityksellisiä kehonosia, eikä halaamistilanteisiin tai polvella istumiseen liittynyt seksuaalisesti väritty-neitä puheita. Ratkaisun perustella voidaan todeta, ettei epäilyttävät tai aikuisen ja lapsen normaalin suhteen näkökulmasta korostuneen henkilö-kohtaiset viestit riitä, vaan joko viesteiltä edellytetään sukupuolielämään tai seksuaalisuuteen liittyviä seikkoja tai fyysiseen kontaktiin on sisällyttävä seksuaalista viritystä. Tapauksessa yhteys fyysisen kontaktin ja viestien sisällön välillä ei ollut riittävä osoitus siitä, että teot olisivat olleet kokonai-suutena arvioiden seksuaalisesti olennaisia.³⁵¹

Tekotapaan liittyy myös RL 20 luvun 6 §:n 2 momentti, jonka mukaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka on sukupuoli-yhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa, jos rikos ei 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ole kokonaisuutena arvostellen törkeä. Siten lähtökohtaisesti sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan kanssa täyttää rikoslain 20 luvun 7 §:n mukaisen törkeän lapsen seksuaalisen tunnusmerkistön, jos myös kokonaistörkeysvaatimus täyttyy. Törkeän tekomuodon ensimmäi-nen ankaroittamisperuste koskee tekotapaa eli sukupuoliyhteyttä.³⁵² Suku-puoliyhteyden määritelmä on rikoslain 20 luvun 10.1 §:ssä. Sen mukaan

350 HE 282/2010 vp, s. 109–110; Tekijän tarkoitus ei ole merkityksetön sen vuoksi, että se tulee ottaa huomioon rikoslain 3 luvun 6 §:ssä edellytettyä tahallisuutta arvioitaessa. LaVM 43/2010 vp, s. 9.

351 Tolvanen 2017, s. 49. Ratkaisu on linjassa sen näkökannan kanssa, ettei viestillä lähetettyä suoraa seksin ehdotusta pidetä seksuaalisesti olennaisena tekona, jos viestittely ei muutoin sisällä seksuaalissävytteisiä asioita, Ojala 2012, s. 95; Tolva-nen – Forss 2013, s. 9.

352 Kohdan mukaan teko on törkeä myös silloin, jos tekijä on sukupuoliyhteydessä 6

§:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa.

sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan sukupuolielimellä tehtävää taikka suku-puolielimeen tai peräaukkoon kohdistuvaa tunkeutumista toisen kehoon taikka toisen sukupuolielimen ottamista omaan kehoon.³⁵³

Tekotavan monipuolisuuden vuoksi kriminalisoinnilla suojattavan oikeushyvän määrittäminen on tärkeää, sillä tämän käsitteen avulla voi-daan tosielämän monipuolisista ja mielikuvituksellisista teoista tunnistaa tunnusmerkistöön kuuluvat teot.³⁵⁴ Ilman suojeltavan oikeushyvän tunte-musta olisi rajatapauksissa mahdotonta tunnistaa kriminalisoinnilla tarkoi-tetut teot tavanomaisista lapsen hoitoon ja huolenpitoon liittyvistä teoista.

Lisäksi oikeushyvien määritteleminen auttaa ratkaisemaan niitä tilanteita, joissa ratkaistaan, onko kyseessä tasavertaisesta seksuaalisesta suhteesta vai hyväksikäytöstä nuoren ja aikuisen välillä.

Lainsäädäntöön otetun 16 vuoden ikärajan tarkoituksena ei ole kieltää tätä nuorempien seksuaalisia suhteita, vaan suojella suojaikärajaa nuo-rempia lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä.³⁵⁵ Alle 16-vuotiaiden kohdalla kysymys on siitä, minkälaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen hän voi ylipäätään antaa suostumuksen. Tätä voidaan arvioida käyttämällä päte-vää suostumusta koskevaa oppia, jonka mukaan suostumuksen voi antaa iältään riittävän kypsä ja terve henkilö.³⁵⁶ Pätevää eli tietoista suostumusta koskeva oppi tunnistaa vakavuudeltaan ja seuraamuksiltaan erilaisia pää-töksiä, joissa myös pätevältä suostumukselta vaaditaan eri asioita.³⁵⁷ Oppia voidaan hyödyntää arvioidessa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rajoja tilanteissa, joihin näyttäisi soveltuvan rikoslain 20 luvun 7 §:n rajoitussään-nös. Sen mukaan lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, joka ei loukkaa kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jonka osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa.

353 Ankaroittamisperusteen tulkinnan kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat, kattaako se myös ne teot, joissa tekijä saa lapsen tunkeutumaan omaan kehoonsa tai työn-tämään esineen tekijän sukuelimeen tai kehoon, Ojala, Timo 2012, s. 128–129.

354 Ks. Melander 2008, s. 328 ”oikeushyvä ja sen määrittäminen auttaa tosielämän monipuolisuuden pukemisessa rikosoikeudelliseen muotoon.”

355 HE 282/2010 vp, s. 105–106 ja aiemmasta sääntelystä HE 6/1997 vp, s. 65.

356 Ojala 2012, s.119.

357 Tietoisen suostumuksen oppia käytettään muun muassa potilasoikeudessa rat-kaistaessa kysymys potilaan itsemääräämisoikeutta koskien omaa hoitoaan.

Rajoitussäännöksen tarkoituksena on toteuttaa myös nuorten osalta seksuaalisen itsemääräämisoikeuden positiivista puolta. Nuoren seksuaa-lisen itsemääräämisoikeuden katsotaan toteutuvan tasavertaisessa suh-teessa, jossa kumppaneiden ikäero on suhteellisen pieni.³⁵⁸ Lainsäädän-nöllä ei kyetä vaikuttamaan nuorten väliseen seurusteluun, sen sijaan se asettaa rajat aikuiselle.³⁵⁹ Tosiasiassa rajoitussäännöksen vaikutus kohdis-tuu suojaikärajan ylittäneisiin ja täysi-ikäisiin nuoriin, joilla on seksuaalinen suhde alle 16-vuotiaan kanssa. Säännöksellä suojataan siten suojaikärajan ylittäneen oikeutta harjoittaa seksuaalisia tekoja alle 16-vuotiaan kanssa.³⁶⁰ Suojaikärajaa nuoremman näkökulmasta rajoitussäännöksellä suojellaan ennen kaikkea hänen yksityisyyttään. Säännöksen tarkoituksenahan on, etteivät nuorten keskinäiset tasavertaiset seksuaaliset suhteet olisi rikoksia ja johtaisi viranomaisselvittelyyn ja siten tilanteeseen, jossa nuori voi kokea yksityisyytensä tulevan loukatuksi.

Rajoitussäännöstä ei sovelleta pelkästään seurustelusuhteisiin, vaan kaikkiin vapaaehtoisiin ja osapuolten iän perusteella tasavertaisiin seksi-suhteisiin. Tarkoituksena ei siten ole rajoittaa myöskään nuorten satun-naisia suhteita. Yksilön seksuaalinen itsemääräämisoikeus ei ainoastaan edellytä kriminalisointeja vaan myös rajoittaa niiden käyttöä. Suojelun lisäksi varsinkin nuori tarvitsee mahdollisuuden tehdä omia päätöksiä, vaikka ne eivät olisikaan rationaalisia. Ei-rationaalisten ratkaisujen teke-minen on kuitenkin melko rajoitettua: osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei saa olla suurta eroa ja teko ei saa loukata kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta (RL 20:7 a). Alle 16-vuotias ei siten voi antaa suostumustaan tekoon, joka loukkaisi hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan.³⁶¹

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2018:74 selventänyt rajoitus-säännöksen soveltamisalaa ja täsmentänyt, että lapsen seksuaalista

358 Iän ja kypsyyseron vaikutuksesta ks. Ojala 2012 ja Hirvelä 2006, s. 443–446.

359 Ks. Matikkala 2014, s. 147.

360 Ks. myös Niemi-Kiesiläinen 1998, s. 14.

361 Tarkoituksena on suojata seksuaalista itsemääräämisoikeutta niin, että lapsen tahdonmuodostukseen ei vaikuteta epäasiallisin keinoin esimerkiksi painostuksen tai taivuttelun kautta, HE 282/2010 vp s. 106.

itsemääräämisoikeutta loukkaa epäasiallinen vaikuttaminen lapsen tah-donmuodostukseen.³⁶² Tapauksessa syytetyn ja asianomistajien välisessä ikäerossa ja henkisessä kypsyydessä ei ole suurta eroa. Tapauksessa tekoaikana 17-vuotias A oli ollut sukupuoliyhteydessä 15-vuotiaan B:n ja 14–15-vuotiaan C:n kanssa. Sukupuoliyhteydet olivat tapahtuneet nuor-ten keskinäisen ajanvieton yhteydessä, johon oli liittynyt päihteiden tar-joamista ja käyttöä seurueessa, johon oli kuulunut muitakin henkilöitä.

Sukupuoliyhteydet olivat tapahtuneet vapaaehtoisesti kaikkien osapuolten suostumuksella. Epäselväksi oli kuitenkin jäänyt, olivatko asianomistajat kokeneet seksuaalisen kanssakäymisen maksuna tarjotuista päihteistä joko suoraan A:n taholta tai A:n tieten muun seurueeseen kuuluneen taholta.

Korkein oikeus totesi, että seksuaalisen itsemääräämisoikeuden louk-kaamisen arvioinnissa ratkaisevana ei voida pitää yksinomaan lapsen vapaaehtoisuutta tekoon silloinkaan, kun osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa. Lapsen seksuaalista itse-määräämisoikeutta loukkaa myös sellainen seksuaalinen teko, johon hänet on painostettu, taivutettu tai houkuteltu suostumaan eli myös sellainen teko, johon lapsi on saatu suostuman luomalla olosuhteet, joissa seksuaali-sesta kanssakäymisestä kieltäytyminen on tehty lapselle vaikeaksi. Tapauk-sessa olosuhteilla viitattiin tilanteeseen, jossa lapsen annetaan ymmärtää, että häneltä odotetaan suostumista seksuaaliseen kanssakäymiseen vasta-palveluksi jostakin.

Korkeimman oikeuden mukaan tässä tapauksessa seurustelusuhteen puuttumisesta ei voitu päätellä seksuaalisen itsemääräämisoikeuden louk-kausta. Olennaista merkitystä ei ollut silläkään, ettei osapuolten välillä ole ollut vakiintunutta kaverisuhdetta. Sen sijaan merkitykselliseksi seksuaali-sen itsemääräämisoikeuden loukkausta koskevan kysymykseksuaali-sen arvioinnissa katsottiin seksuaalisen kanssakäymisen olosuhteista esitetty selvitys.

Yksilö voi olla oikeuksien subjekti, vaikka hän ei itse käyttäisi oikeuk-siaan. Siten lapsella on oikeus seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen, vaikka hän ei voi antaa suostumustaan seksuaaliseen kanssakäymi-seen aikuisen tai huomattavasti vanhemman toisen lapsen kanssa.

362 Ks. Tolvanen 2019, s. 226.

Punnittavaksi tulee lapsen oikeus itsemääräämiseen ja lapsen oikeus suojeluun. Lähtökohtana on, ettei lapsi ymmärrä teon vahingollisuutta tilanteessa, jossa toinen osapuoli on häntä useita vuosia vanhempi. Asiaa ei oikeuskäytännössä lähestytä suostumusopin tai lapsen kyvyn näkökul-masta, vaan teon vahingollisuus ja osapuolten välinen ikäero käytännössä ratkaisevat rajoitussäännöksen soveltuvuuden tilanteeseen.³⁶³

Kyse on lapsen oikeudesta kompetenssiin eli oikeuteen saavuttaa riit-tävä kyvykkyys sekä oikeudesta saada apua ja tukea tämän oikeuden käytössä ja saavuttamisessa.³⁶⁴ Voimassa olevan lainsäädännön mukaan lapsen kypsyys seksuaalisen itsemääräämisoikeuden käyttämiseen saavu-tetaan aiemmin silloin, kun toinen osapuoli on lähes saman ikäinen. Siten lapsen kyky antaa suostumus heikkenee ikäeron kasvaessa. Seksuaalinen itsemääräämisoikeus katsotaan lapsen oikeudeksi, vaikka sen aktiivista käyttöä rajoitetaan teon ollessa lapsen kehitykselle haitallinen. Teon hai-tallisuus riippuu tekijän iästä, teko-olosuhteista ja lapsen suostumuksesta.

Lapsen suostumus ja sen merkitys taas riippuvat tekijän iästä ja teko-olo-suhteista. Loppujen lopuksi lapsen seksuaalisessa itsemääräämisoikeu-dessa on kyse turvallisen kehityksen suojasta. Lapsella on oikeus päättää seksuaalisuudestaan vain niissä olosuhteissa, joissa seksuaalisuus ei vahin-goita tai vaaranna hänen kehitystään.

3.3 Turvallisen kehityksen suoja seksuaalisen hyväksikäytön kriminalisoinneissa

Lapsen oikeus kehitykseen on kansainvälisesti vahvistettu lapsen ihmis-oikeus ja se on suoraan palautettavissa Suomen perustuslain (731/1999) 2 luvun 7:1 §:n, YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (SopS 59–60/1991)

363 Ojala 2012, s. 120. Myös rajoitussäännöksen soveltamisesta laajemmin ks. Ojala 2012, s. 119–120.

364 Tämä asettaa muille toimintavelvollisuuden pidättäytyä toisen toiminnan estä-misestä sekä edistää inkompetentin henkilön mahdollisuuksia itsenäiseen päätök-sentekoon ja toimintaan, Pietarinen, 1993 s. 113.

artiklojen 6 ja 34 mukaisiin oikeuksiin.³⁶⁵ Oikeushyvänä suojeltava lapsen turvallinen kehitys on osittain päällekkäinen seksuaalisen itsemääräämisoi-keuden kanssa. Lapsen seksuaalinen itsemääräämisoikeus tulevaisuuteen tähtäävänä oikeutena liittyy lapsen kehitykseen ja se voidaan palauttaa osaksi turvallisen kehityksen suojaa. Lasta suojellaan sekä häntä konkreetti-sesti vahingoittavilta teolta että teoilta, jotka ovat omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön (RL 20:6) täyttyminen edellyttää, että lapselle tehdään tai lapsi saadaan tekemään seksuaalinen teko, joka on omiaan vahingoittamaan hänen kehi-tystään. Siten kehityksen suoja on kirjattu tunnusmerkistötasolle.

Koko säännöksen perustavoite tiivistyy edellytyksessä, että teko on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä.³⁶⁶ Suojeltava oikeushyvä ei tosi-asiallisesti ole lapsen kehitys yksilönä, vaan lapsen kehitys yleisesti ja tässä riittäisi yleinen tieto siitä, minkälaiset seksuaaliset teot ovat omiaan vahin-goittamaan lapsen kehitystä.³⁶⁷ Tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä, että hyväksikäyttöteossa käytettäisiin epäasiallisia keinoja, kuten väkivaltaa tai käytettäisiin hyväksi puolustuskyvytöntä tilaa.³⁶⁸ Pelkkä potentiaalisesti vahingollisen teon tekeminen riittää. Konkreettisen vahingon tai vaaran sijaan arvioidaan, onko teko luonteeltaan sellainen, että se tyypillisesti aiheuttaa tunnusmerkistössä kuvatun seurauksen. Kyse on abstraktisesta vaarantamisrikoksesta.³⁶⁹

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön on omiaan -kri-teeri täsmentyy korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2010:52, jossa nukkuvalle lapselle tehtyjen seksuaalisten tekojen katsottiin olevan omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Korkein oikeus katsoi, että oli tekijän

365 PL 2 luvun 7.1 §:n mukaan jokaisella on oikeus elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. YK:n lapsen oikeuksien sopi-muksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus elämään sekä henkiinjäämiseen ja kehittymiseen (6 art.). Se velvoittaa sopimusvaltiot sitoutumaan suojelemaan lasta kaikelta seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja väkivallalta (34 art.).

366 HE 6/1997 vp, s. 181.

367 LaVM 3/1998 vp, s. 23.

368 HE 216/2013 vp, s. 6.

369 Abstraktisesta vaarantamisrikoksesta esim. Frände 2012, s. 83–85; Melander 2016, s. 136–142; Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 247–256.

kannalta sattumanvaraista ja ennalta arvaamatonta heräsikö lapsi kesken tekojen tai saako hän tietää teoista jälkikäteen. Vastaavasti ratkaisussa KKO 2015:50 enemmistö katsoi teon täyttävän lapsen seksuaalisen hyväksikäy-tön (RL 20:6) tunnusmerkishyväksikäy-tön, vaikka lapsi ei tapauksessa tullut lainkaan tietoiseksi tekijän menettelystä. Tässäkin katsottiin, että oli tekijän kannalta sattumanvaraista ja ennalta arvaamatonta, onko lapsi tullut teosta tietoi-seksi välittömästi tekohetkellä tai vasta myöhemmin vai jääkö tapahtuma kokonaan tulematta hänen tietoonsa.

Näkökulmana ikärajan asettamiseen on lapsen suojelu, joten suojelun kohteena tulee olla lapsen terveys ja hänen tuleva kehityksensä.³⁷⁰ Suoje-lun kohteena on lapsen kehitys kokonaisuutena, ei ainoastaan seksuaali-nen kehitys.³⁷¹ Lapsen kehityksen suojalla tarkoitetaan seksuaalirikosten yhteydessä psyykkistä kehitystä, jonka osa-alueita ovat tunteiden, käyt-täytymisen sääntely, sosiaalisten ja kommunikaatiotaitojen, kognitiivisten kykyjen, moraalin ja seksuaalisuuden kehitys.³⁷² Psyykkisestä kehityksestä erotetaan somaattinen kasvu ja kehitys, johon liittyvät muun muassa fyysi-nen kasvu ja sukupuolifyysi-nen kehitys.³⁷³ Kehityksen suojan tarve on suhteessa

Näkökulmana ikärajan asettamiseen on lapsen suojelu, joten suojelun kohteena tulee olla lapsen terveys ja hänen tuleva kehityksensä.³⁷⁰ Suoje-lun kohteena on lapsen kehitys kokonaisuutena, ei ainoastaan seksuaali-nen kehitys.³⁷¹ Lapsen kehityksen suojalla tarkoitetaan seksuaalirikosten yhteydessä psyykkistä kehitystä, jonka osa-alueita ovat tunteiden, käyt-täytymisen sääntely, sosiaalisten ja kommunikaatiotaitojen, kognitiivisten kykyjen, moraalin ja seksuaalisuuden kehitys.³⁷² Psyykkisestä kehityksestä erotetaan somaattinen kasvu ja kehitys, johon liittyvät muun muassa fyysi-nen kasvu ja sukupuolifyysi-nen kehitys.³⁷³ Kehityksen suojan tarve on suhteessa

In document Lapsen oikeudet ja lapsiasianomistajan rooli esitutkinnassa (sivua 117-131)