Funktiotarkastelu ja teleologinen tulkintametodi

Tutkimustehtäväni lapsen ja asianomistajan oikeuksien systematisoinnissa sekä lapsen oikeudellista asemaa koskevan teorian luomisessa edellyttävät tutkimusmetodia, joka huomioi rikosprosessille asetetut tavoitteet. Proses-sioikeudessa funktioajattelulla on keskeinen rooli prosessiperiaatteiden ja sääntöjen tulkinnassa.⁴⁴ Funktiotarkastelua voidaankin hyödyntää oikeu-dellisessa argumentaatiossa kahdella eri tavalla. Ensinnäkin funktioargu-mentaatio tulee esiin teleologisessa tulkintametodissa, jossa lakia tulkitaan sen tavoitteiden ja tarkoituksen mukaisesti. Toiseksi funktioargumen-taatiossa voidaan nojautua oikeusperiaatteisiin, jolloin eri periaatteiden vastakkaisetkaan tavoitteet eivät estä tulkintaa, vaan asia voidaan ratkaista punninnalla.⁴⁵ Tässä tutkimuksessa esitutkinnan ja laajemmin rikosproses-sin funktiot määrittävät prosessisääntöjen tulkintaympäristön ja ne siten ne toimivat tutkimuksessa teoreettisena lähtökohtana, jonka rajoitusten mukaisesti sääntöjä tarkastellaan. Toiseksi se on tulkintaoppi eli lainopin menetelmänä. Esitutkinnalle ja rikosprosessille asetetuista tavoitteista ja rajoituksista käsin tulkitaan ja systematisoidaan lainsäädäntöä. Lisäksi lap-sen kuulustelupöytäkirjojen analyysi nojautuu funktioajatteluun.

Teleologisesta tulkinnasta voidaan erottaa subjektiivinen ja objektiivi-nen puoli. Subjektiivisessa pyritään määrittämään lainsäätäjän eli käskyn antajan tavoitteet ja tahto. Objektiivisessa tulkinnassa taas korostuu lain järkevä tarkoitus konkreettisessa soveltamistilanteessa. Tällöin se tarkoit-taa kokonaisarvostelua, jossa huomioidaan järkevät yhteiskuntapoliitti-set arvot ja tavoitteet sekä sosiaaliyhteiskuntapoliitti-set normit.⁴⁶ Teoreettisella tasolla vain objektiivinen tulkinta on mielekäs, sillä se huomioi lainsäätäjän tahdon lisäksi soveltamishetkellä yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja tavoitteet. Par-haiten tämä tulee esille arvioitaessa teleologisen tulkinnan mahdollisuuksia

44 Rikosprosessin funktiokeskusteluun ovat kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa osallistuneet muun muassa Jonkka 1992, s. 21–22; Jokela 2008, s. 6–9; Virolainen 2008, s. 76–77; Frände 1999, s. 8–9; Tolvanen 2001, s. 409–410; Niemi-Kiesiläinen 2003, s. 342–347; Virolainen – Pölönen 2003, s. 141–151; Pölönen 2003, s. 28–33;

Ervo 2005, s. 109; Launiala 2010a, s. 5–10.

45 Norrgård 2001, s. 141–143.

46 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 171–172; Nuutila 1996, s. 122–123.

rikosoikeudessa, jossa tunnusmerkistön laajentavaa tulkintaa rajoittaa laillisuusperiaate. Objektiivinen tulkinta on mahdollista sanamuotoa laajen-taen, kun kyse on tekotapatunnusmerkistöstä. Lainsäätäjällä ei ole tiedossa kaikkia niitä menettelyjä, joilla teko voidaan toteuttaa yhteiskunnan ja muun lainsäädännön muuttuessa.⁴⁷

Teleologista eli tavoitteellista tulkintaa käytetään jossain määrin eri tavoin eri oikeuden aloilla. Rikosoikeudessa teleologinen laintulkinta on mahdollista vain laillisuusperiaatteen sallimissa rajoissa, sillä oikeushyvän suojaamisen lisäksi tulkinnan tulee olla ennakoitavaa eli tekijällä tulee olla mahdollisuus ennakoida menettelynsä rangaistavuus.⁴⁸ Teleologinen tul-kintaoppi sopii lapsen rikosoikeudellisen suojan ulottuvuuden hahmotta-miseen, sillä lapsiin kohdistuvat rikokset tehdään usein yksityisissä tiloissa ja lapsen läheisten henkilöiden toimesta, jolloin esimerkiksi lapseen koh-distuvan pahoinpitelyn tunnistaminen tunnusmerkistön täyttäväksi teoksi vaatii lain tarkoituksen tunnistamista. Muutoin loukkauksen tunnistami-nen sallitusta lapsen rajoittamisesta, ojentamisesta ja torumisesta voisi olla tapauksesta riippuen vaikeaa. Rikosprosessioikeudessa teleologista tulkintaa ohjaavien ja rajoittavien prosessin funktioiden ja oikeusperiaattei-den kirjo on huomattavasti laajempi. Osin tästä syystä teleologinen mene-telmä prosessioikeudessa on vaikeaa ja osin torjuttua. Laki perustuu usein erisuuntaisiin tavoitteisiin, joiden yhteensovittaminen on vaikeaa ja yhden tavoitteen tunnistaminen hyvinkin hankala.⁴⁹

Prosessioikeuden alalla erään teleologisen laintulkintamallin on esittä-nyt ruotsalainen Per Olof Ekelöf. Hänen mukaansa tapaukset jaetaan selviin ja erityisiin, joista selviin tapauksiin lakia voidaan soveltaa suoraan ja kaikki

47 Sen sijaan lain sanamuotoa laajentavaan teleologiseen tulkintaan tulee suh-tautua hyvin varovaisesti seuraus- ja olosuhdetunnusmerkistöä tulkittaessa, Hakamies 2012, s. 33. Tapani. Tolvanen ja Hyttinen ovat sitä mieltä, että jokaisella rikossäännöksellä on sille ominainen teleologinen komponentti, joka paljastuu säännöstä tulkittaessa ja sovellettaessa. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytän-töön nojautumalla he toteavat sen olevan joko tulkintaa supistavaa, säännöksen soveltamisen ydinalueella pidättäytymistä tai tulkintaa laajentavaa, Tapani – Tolva-nen – HyttiTolva-nen 2019, s. 178–179.

48 Ks. teleologiasta ja rikoslain tulkinnan rajoista laajasti, Tapani – Tolvanen – Hytti-nen 2019, s. 172–190.

49 Virolainen – Pölönen 2003, s. 130.

muut tapaukset ovat erityisiä. Kaikissa erityisissä tapauksissa teleologisen tulkintaopin tulisi olla ensisijainen. Ekelöfin esittämän teleologisen aja-tusmallin keskeisen ajatuksen mukaan tiettyä asiaa koskeva säännöstö toteuttaa johdonmukaisesti samaa tavoitetta. Hahmotellun tulkintamallin valintaa ohjaa lainkäytön funktio.⁵⁰ Tämän näkemyksen mukaan rikospro-sessille asetettujen tavoitteiden tulisi ohjata lapsen esitutkintakuulustelua ja muiden osallisuutta koskevien säännösten tulkintaa. Ongelmaksi kui-tenkin muodostuu se, ettei rikosprosessille ja sen vaiheille voida asettaa yhtä yhtenäistä funktiota.⁵¹ Ekelöfin mallin suurimpana ongelmana on sen ajatus yhdensuuntaisista tavoitteista.⁵² Lisäksi rikosprosessi ei voi toimia umpiossa ilman muun sääntelyn vaikutusta menettelyyn ja menettelyssä toimivien oikeuksiin. Asianomistajan oikeuksista ja velvollisuuksista sääde-tään prosessilaeissa ja niiden tulkintaan vaikuttavat kansallisen sääntelyn lisäksi eurooppalaiset vaatimukset ja tavoitteet.⁵³ Yhteiseurooppalaiset tavoitteet, joilla esimerkiksi viime vuosina on pyritty parantamaan rikoksen uhrin asemaa muuttavat perinteistä tasapainoa, jossa rikoksesta epäillyn ja syytetyn oikeuksia on painotettu. Lisäksi erityisesti tämän tutkimuksen kannalta merkityksellisiä ovat lapsen oikeuksien tavoitteet, jotka löytyvät YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta ja Suomen perustuslaista. Rikospro-sessissa ei voida ohittaa lapsen oikeuksia, vaan ne tulee systematisoida osaksi lapsiasianomistajan oikeuksia esitutkinnassa ja muussa rikosproses-simenettelyssä.

Kotimaisista teleologisen laintulkinnan malleista tunnetuin on Aulis Aarnion hahmottelema malli, jonka mukaan lakitekstille (L) hahmo-tetaan mahdolliset merkitysvaihtoehdot eli tulkinnat (T1 ja T2) ja sen jälkeen niille mahdolliset seuraukset (S1 ja S2). Seuraukset asetetaan

50 Ekelöf – Boman, 1990, s 69–85.

51 Funktioista ja erityisesti esitutkinnan funktioista luku II 1.1.

52 Leppänen 1998, s. 21. Leppänen huomio, että Ekelöfin malli on hahmoteltu sivii-liprosessia ajatellen, eikä se sovellu samalla tavoin monivaiheiseen rikosprosessiin.

53 Pääasiallisesti eurooppalainen sääntely on osa kansallista sääntelyä, mutta suo-raan lainsäädäntöön vaikuttamisen ohella EU-tuomioistuimen ja Euroopan ihmis-oikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö voi tosiallisesti vaikuttaa siihen, miten kansallista lainsäädäntöä on tulkittava. EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisujen tulkintasuosituksista Raitio – Tuominen 2020, s. 184–185.

tärkeysjärjestykseen ja lopuksi, kun tärkein seuraus on valittu, muodostuu siitä tavoite, jonka seurauksena haluttuun lopputulokseen johtanut tul-kinta asetetaan etusijalle muihin vaihtoehtoihin nähden.⁵⁴ Tämän mallin kohdalla herää kysymys, miten seuraukset todetaan ja millä perusteella ne asetetaan tärkeysjärjestykseen. Katsotaanko esitutkinnassa tehtyjen päätösten ja lainsoveltamisratkaisujen seurauksiksi esitutkinnan päättymi-sen ajankohta, koko rikosprosessin päätös vai kokonaisvaikutus rikospro-sessin ja kriminaalipolitiikan tavoitteiden kannalta katsottuna. Entä kenen näkökulmasta tavoitteita tarkastellaan? Esitutkinnan tavoitteena voi viran-omaisen näkökulmasta olla rikoksen selvittäminen mahdollisimman tehok-kaasti, mutta rikoksen uhri taas voi nähdä inhimillisen kohtelun prosessin lopputulosta tärkeämmäksi. Inhimillinen kohtelu voi tarkoittaa lapsen näkökulmasta lapsen edun huomioimista menettelyssä, rikoksen selvittä-minen taas tähtää parhaan mahdollisen todistelun hankkimiseen ja lap-sen asemaa omien oikeuksien haltijana korostavana näkökulma korostaa lapsen osallistumisoikeuksia. Tällöin jo tavoitteiden tasolla voidaan nähdä jännitteitä rikoksen selvittämisen, lapsen edun ja lapsen itsemääräämisoi-keuden välillä.

Oikeusperiaatteisiin nojautuvassa funktiotarkastelussa vastakkaiset periaatteet tai taustalla vaikuttavat tavoitteet eivät aiheuta edellä kuvat-tuja ongelmia. Tarkastelun lähtökohtana on oikeusperiaatteiden välinen punninta ja tähän perustuva oikeudellinen argumentointi. Lapsioikeudel-liset periaatteet voivat joutua vastakkain esitutkinnan ja rikosprosessin funktioiden ja prosessiin osallisten tavoitteiden kanssa. Lisäksi esimerkiksi lapsen suojelun ja osallisuuden periaatteet voivat olla keskenään vastak-kaiset silloin, kun asia ratkaistaan lapsen oman tahdon vastaisesti hänen suojakseen. Samanaikaisesti lapsen suojelun periaate voi olla vastakkainen esitutkinnan rikoksen selvittämisfunktion kanssa.

54 Aarnio 1989, s. 239–241.