Tämän tutkimuksen lähtökohta voidaan tiivistää itsemääräämisoikeuden käsitteeseen, joka ymmärretään päätöksenteko-oikeutta ja siihen liitty-vää kompetenssia tai sen puutetta laajempana. Itsemääräämisoikeus on koko oikeusjärjestyksen lävistävä oikeus,15 joka rikosoikeudellisen suojan kohteena tarkoittaisi esimerkiksi fyysistä koskemattomuutta ja seksuaa-lista itsemääräämisoikeutta.16 Potilaslaissa taas itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan potilaan oikeutta itse päättää henkilökohtaiseen koskemat-tomuuteensa puuttumisesta.17 Prosessioikeudessa oikeudenmukaisen
14 Lapsioikeus on Suomessa vakiintumaton oikeudenala, jonka yleisten oppien kehittäminen perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksella lapselle taattuihin ihmisoikeuksiin. Suomessa lapsioikeuden yleisiä oppeja on muodostanut erityi-sesti Suvianna Hakalehto, Hakalehto 2018. Lapsioikeus kattaa koko oikeusjärjes-tyksen, sillä sen alaa rajoittaa ainoastaan 18 vuoden ikäraja. Perinteisiä lapsioikeu-den tutkimuskohteita ovat erityisesti lapsen huoltoon ja lastensuojeluun liittyvät kysymykset ja uusina aloina muun muassa potilaan oikeudet ja koulutukseen liittyvät oikeudet. Eri oikeudenaloilla on erilaisia tapoja käsittää lapsi ja lapsuus ja kokonaiskuvan saamiseksi lapsen oikeudellisesta asemasta yhteiskunnassa tarvit-taisiinkin tutkimusta myös perinteiselle lapsioikeustutkimukselle vierailta aloilta kuten rikosoikeus, rikosprosessioikeus, työoikeus ja kuluttajaoikeus. Näkemykset lapsioikeustutkimuksen tilanteesta ja lisätutkimuksen tarpeesta Suomessa perus-tuvat ensimmäisillä lapsioikeuden tutkimuspäivillä Helsingissä helmikuussa 2020 käytyihin keskusteluihin.
15 Saarenpää 2011, s. 246. Saarenpää on kuvannut itsemääräämisoikeutta metaoi-keudeksi, jonka vaikutukset ja suoja ilmenevät eri tavoin eri oikeudenaloilla.
16 Rikoslailla yksilön itsemääräämisoikeutta suojataan myös vastoin yksilön tahtoa.
Esimerkiksi yksilö ei voi antaa lupaa ainakaan vakaviin henkeen- ja terveyteen koh-distuviin rikoksiin kuten törkeään pahoinpitelyyn. HE 94/1993, s. 91 ja 96; Hahto 2004, s. 271–280; Matikkala 2018, s. 262. Lapsen seksuaalista itsemääräämisoi-keutta suojellaan laajalti riippumatta siitä, onko lapsi antanut lupaa seksuaaliseen kanssakäymiseen vai ei, Ojala 2012, s. 119–120; Matikkala 2014, s. 117.
17 HE 185/1991 vp, s. 16. Erityisesti lapsipotilaan itsemääräämisoikeudesta ja sen arvioimisesta on kirjoittanut väitöskirjassan Pollari, Pollari 2019.
oikeudenkäynnin tausta-arvona voidaan pitää muun muassa yksilön itsemääräämisoikeutta, joka vaikuttaa prosessuaalisten periaatteiden ja sääntöjen taustalla ja tulee sovellettavaksi sellaisissa tilanteissa, joissa prosessinormeja tai perinteisiä prosessuaalisia periaatteita ei ole.18 Itse-määräämisoikeuden käsite pohjautuu moraalifilosofiseen näkemykseen vapaasta ja kompetentista ihmisestä ja sen katsotaan koskevan kaikkia yksilöitä, jotka täyttävät itsemääräävälle henkilölle asetetut edellytykset.19 Lapsen itsemääräämisoikeuteen voidaan kompetenssia painottavan näkö-kulman vuoksi suhtautua varovaisesti.20 Myös lainsäädännössämme lapsen itsemääräämisoikeutta turvataan melko rajoitetusti.21 Tässä tutkimuksessa itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan jokaista yksilöä koskevaa itsemää-räämisoikeutta, joka ei rajaudu päätöksenteko-oikeuteen vaan tarkoittaa myös oikeutta koskemattomuuteen ja suojaan muiden henkilöiden tur-halta puuttumiselta.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on lapsen itsemääräämis-oikeus, esitutkinnan funktiot ja lapsen rikosoikeudellinen suoja. Lisäksi koko tutkimuksen kattavana näkökulmana on sukupuolieron teoria, jonka merkitys näkyy tutkimusongelman hahmottamisessa. Lapsi on jotain, mitä aikuinen ei ole, ja lapsi on aikuiseen nähden toinen. Sukupuolieroa täydentää intersektionaalisuuden näkökulma, mikä tässä tutkimuksessa tarkoittaa, että lapsen aikuiseen nähden alisteisen aseman lisäksi voidaan huomioida henkilöön kohdistuneen rikoksen uhrin asemaan ja ikään liittyvät haasteet rikosprosessissa. Tutkimus on pääasiassa prosessioikeu-dellinen eli siinä sitoudutaan esitutkintalainsäädännön ja prosessioikeuden tutkimusperinteeseen. Tähän tutkimusotteeseen tuodaan lapsioikeudelli-nen näkökulma lapsen suojelusta, osallistumisoikeudesta ja lapsen edun ensisijaisuudesta. Tässä tutkimuksessa lapsioikeudellinen näkökulma
18 Huovila 2003, s. 296–297.
19 Lagerspetz 1993, s. 98–101; Pietarinen 1993, s. 16–17.
20 Kootusti lapsen kehityksestä ja kyvystä tehdä päätöksiä Fortin 2009, s. 82–86.
21 Pajulammi jaottelee itsemääräämisoikeuden normatiiviseen ja deskriptiiviseen, jossa normatiivisella tarkoitetaan tätä oikeudellisesti suojattua itsemääräämisoi-keutta ja deskriptiivisissä huomio kiinnitetään muuhun kuin oikeudellisiin tekijöi-hin, Pajulammi 2014, s. 93. Myös Tolonen käyttää oikeudellisesti suojatusta itse-määräämisoikeudesta käsitettä aineellinen autonomia, Tolonen 2015, s. 11.
kiinnittyy lapsioikeudellisen tutkimuksen perinteeseen, jossa lapsi nähdään omien, viime kädessä YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen perustuvien, oikeuksiensa subjektina.22 Tutkimuksessa painottuu asianomistajan asema nimenomaan rikoksen uhrina, ei niinkään asianosaisena.
Varsinainen tutkimusongelma on, miten lapsen oikeudet lapsena ja rikok-sen uhrina näkyvät esitutkinnassa ja millaiseen lapsikäsitykseen lainsäädäntö ja menettely perustuvat. Tavoitteena on yhdistää lapsioikeudellinen tutki-musote prosessioikeudelliseen otteeseen ja tuottaa rikosprosessiin, erityi-sesti esitutkintaan, lapsioikeudellista näkökulmaa, jota voidaan hyödyntää myöhemmissäkin lapsen rikosoikeudellista ja rikosprosessioikeudellista asemaa koskevissa tutkimuksessa. Tätä ongelmaa lähestyn seuraavien tutkimuskysymysten kautta:
1) Millaiseen lapsi- ja lapsiuhrikäsitykseen esitutkintalainsäädäntö perus-tuu? Miten tämä näkyy lapsen asemaa koskevassa sääntelyssä?
2) Millaiseksi lapsen etu esitutkinnassa käsitetään ja mitä sillä tavoitel-laan?
3) Mitä vaatimuksia lapsen henkilökohtainen osallistuminen asettaa esitutkinnalle ja millaisessa suhteessa lapsen itsemääräämisoikeus, lapsen etu ja rikoksen selvittämisen tavoite ovat toisiinsa?
Ensimmäinen tutkimuskysymys koskee esitutkinnan lapsikäsitystä. Ensin analyysin avulla hahmottuu erilaisia puhetapoja, joita lapsesta esitutkin-talainsäädännön esitöissä käytetään. Puhetavat paljastavat millaista lasta esitutkinnassa tarkoitetaan. Tutkimusote tai tutkimuksellisen kiinnostuk-sen kohde ei tällöin ole oikeudellinen, vaan tarkoitukkiinnostuk-sena on tavoittaa lainsäädäntöön sisäänkirjoitetut oletukset ja odotukset sekä ymmärtää näiden puhetapojen vaikutus lapsen asemasta ja oikeuksista säädettä-essä. Toisaalta, kun nämä odotukset ja oletukset konkretisoituvat lainsää-dännöllisissä ratkaisuissa, ei ole tarkoituksen mukaista kokonaan ohittaa sääntelylle annettuja tulkintaohjeita. Toiseksi pyrkimyksenä on tarkastella,
22 Viimevuosien aikana lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisia lapsen oikeuksia koskevia tutkimuksia on tehty melko paljon. Viimeisimpiä esimerkkejä kotimaisista väitöskirjoista Pollari 2019, Linnanmäki 2019, Toivanen 2017 ja Valjakka 2016.
millainen rooli lapsella on hänen prosessiasemansa ja oikeuksiensa perus-teella rikoksen uhrina. Koko tutkimusta läpäisevä kysymys on, missä mää-rin lapsen osallistumista tai lapsen päätösvaltaan kuuluvia tilanteita koske-vaa menettelyä ja sääntelyä tai sääntelemättömyyttä selittää esitutkinnan käsitys lapsiuhrista.
Toinen tutkimuskysymys koskee lapsen etua esitutkinnassa. Tutkimus tarkastelee lapsen etua ja sille annettuja merkityksiä esitutkintalainsäädän-nön esitöistä kysymällä, millaista lapsen etua esitutkinnassa tarkoitetaan.
Esityöaineistojen tarkastelu hyödyntää YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (SopS 59–60/1991) lapsikäsitykseen23 perustuvaa hyvinvoivan lapsen dis-kurssia. Lapsen asema on muuttunut yhteiskunnassa huollon kohteesta itsenäiseksi toimijaksi ja oikeussubjektiksi. Lasta ei enää nähdä ainoastaan huolen ja suojelun kohteena vaan myös itsenäisenä toimijana, jolla on muun muassa oikeus ilmaista mielipiteensä ja osallistua itseään koskevaan päätök-sentekoon. Lapsen etu ja sen arvioiminen ovat nousseet lapsioikeudellisessa tutkimuksessa keskeiseksi lapsioikeudelliseksi periaatteeksi ja tutkimuksen kohteeksi.24 Tästä syystä lapsen etu on tarkastelun kohteena esitutkintaperi-aatteena ja esitutkintaan osallistuvan lapsen oikeutena. Lapsen etu systema-tisoidaan ja tulkitaan osaksi esitutkintasääntelyä ja lapsen oikeuksien sopi-muksen tarkoittamalapsen etu sidotaan osaksi esitutkintaperiaatteita.
Kolmas tutkimuskysymys on lainopillinen ja se perustuu pitkälti laajaan lapsen itsenäisen oikeudellisen aseman, jota tässä tutkimuksessa tarkas-telen itsemääräämisoikeuden käsitteen kautta, kehittelyyn. Sen osalta tar-koituksena on systematisoida esitutkintalain lapsiasianomistajaa koskevia säännöksiä teoreettisen viitekehyksen ja siitä johdettujen konkreettisempien tavoitteiden eli lapsen edun, lapsen itsemääräämisoikeuden kunnioittami-sen ja rikokkunnioittami-sen selvittämisintressin näkökulmasta. Kysymykkunnioittami-sen osalta on tarkoitus selvittää nimenomaan lapsen oikeuksia ilman itsenäistä puhevaltaa
23 Lapsen oikeuksien sopimuksen lapsikäsitys pohjautuu Suvianna Hakalehdon esi-tykseen Hakalehto 2016a.
24 Enemmän tai vähemmän lapsen edusta erilaisissa lasta koskevissa päätöksen-tekotilanteissa ovat väitöskirjoissaan käsitelleet Pajulammi 2014; Tolonen 2015;
Toivonen 2017; Linnanmäki 2019. Lisäksi lapsen edun periaatteesta yleisesti Haka-lehto 2018.
toimivana asianomistajana. Tällöin lapsen oikeuksilla ei tarkoiteta samoja oikeuksia, mitä asianomistajan oikeuksilla tyypillisesti tarkoitetaan.25 Selvi-tän, millaisia oikeuksia alle 15-vuotiaalla asianomistajalla on. Samalla annan tulkintasuosituksia tilanteista, jotka koskevat sellaisia lapsen henkilökohtaisia oikeuksia, joita ei ole sidottu puhevaltaan tai kategorisiin ikärajoihin. Kol-mannen tutkimuskysymyksen osalta tärkeimpänä yksittäisenä tavoitteena on selvittää, miten alle 15-vuotiaan asianomistajana kuultavan asema ja oikeudet on esitutkintakuulustelussa järjestetty.
Kuulustelupöytäkirjojen osalta tutkimuskysymykset liittyvät lapsen itse-määräämisoikeuden tavoitteisiin ja asteittain lisääntyvään itsemääräämis-oikeuteen. Tarkastelun kohteena ovat lapselle annettava tieto, kuulustelun vaiheet ja kesto sekä rikosepäilyn lähestyminen. Huomio ei kiinnity lapsen kertomuksen sisältöön tai kuulustelussa käytettyihin kysymystyyppeihin, vaan asianomistajan ja lapsen oikeuksiin. Erityisesti kiinnitän huomiota lap-sen rooliin, hänelle annettavaan tietoon ja menettelylliseen oikeusturvaan sekä arvioin miten lapsiasianomistajan oikeudet kuulustelussa toteutetaan ja millaisilla ehdoilla todenmukaista tapahtumainkulkua selvitetään.
Esitutkintaa ja rikosprosessia koskevaa lainsäädäntöä ei ole aikaisem-massa tutkimuksessa tarkasteltu lapsioikeudellisesta viitekehyksestä siten, että huomioitaisiin erityisesti lapsen asema oikeuksiensa subjektina.26 Tut-kimuksen teoreettisen viitekehyksen pohjautuessa pitkälti itsemääräämis-oikeuteen, myös lapsen edun tarkastelussa lapsen osallistumisoikeudella on vahva asema. Tämä näkökulma perustuu osittain oletukseen siitä, että rikosprosessissa seksuaali- ja väkivaltarikosten uhri – erityisesti lapsiuhri
25 Asianomistajan oikeudellista asemaa erityisesti oikeudenkäynnissä voidaan pitää vahvana, sillä hän on rikosasian asianosainen. Tästä ja vahvaan asemaan liittyvästä kritiikistä, Niemi-Kiesiläinen 2004, s. 124–127. Asianomistajan asianosaisasemaan liittyvistä oikeuksista laajasti, Vuorenpää 2014.
26 Aikaisimmin tutkimusta lapsen asemasta rikosprosessissa on tehnyt Päivi Hir-velä. Hirvelä on tutkimuksissaan keskittynyt erityisesti todistamisen ongelmiin, Hirvelä 1997 ja rikosprosessin antamaan suojaan lapseen kohdistuvissa seksuaali-rikoksessa, Hirvelä 2006, s. 24.
– nähdään haavoittuvana ja hänen henkilökohtaista osallistumistaan pyri-tään säännönmukaisesti rajoittamaan suojelun perusteella.27
Tämä tutkimus koskee ainoastaan alle 15-vuotiaita asianomistajia esitutkinnassa. Tutkittavana olevien rikosten osalta tutkimus on rajattu koskemaan lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä (RL 20:6), törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä (RL 20:7), pahoinpitelyä (RL 21:5) ja törkeää pahoinpitelyä (RL 21:6).28 Näiden rikosten tutkinnassa lapsi usein osallistuu henkilökohtaisesti esitutkintaan ja hänet voidaan jättää vain poikkeuksel-lisesti kuulematta.29 Lapsia ja alaikäisiä ovat kaikki alle 18-vuotiaat, mutta tässä tutkimuksessa lapsi tarkoittaa rajauksen mukaisesti alle 15-vuotiasta, jollei muuta mainita. Tarkastelun kohteena ovat lapsen oikeudet rikoksen uhrin asemassa ja oikeuksia koskeva määräysvalta, joten ulkopuolelle rajautuvat sellaiset asianomistajan oikeudet, joiden käyttämiseksi vaadi-taan puhevaltaa. Asianomistajan roolissa korostuu siten tiedonlähteenä oleminen varsinaisen asianosaisen aseman sijaan. Keskeisin lapsen osal-listumisen paikka on esitutkintakuulustelu. Lapsen kuulemisesta esitutkin-nassa voidaan käyttää käsitteitä kuulustelu ja haastattelu. Esitutkintalaissa asianosaisten ja todistajien kuulemisesta todistelutarkoituksessa käytetään käsitettä kuulustelu. Myös poliisihallituksen ohjeessa Lapsi poliisitoimin-nassa ja esitutkinpoliisitoimin-nassa30 käytetään käsitettä kuulustelu. Sen sijaan lapsen oikeuspsykiatrisen tutkimusyksikön suorittamista kuulusteluista puhu-taan usein lapsen haastatteluina ja lapsen kuulustelu toteutepuhu-taan niin sanotun strukturoidun NICHD-haastattelurungon mukaan.31 Myös tässä tutkimuksessa käsitteitä käytetään päällekkäin riippuen, viitataanko esi-tutkintatoimenpiteeseen, poliisin suorittamaan kuulusteluun vai oikeusp-sykologiseen haastatteluun. Ensisijaisena käsitteenä on kuitenkin lapsen
27 Tämä väite perustuu tutkimusaineistosta, lapsiuhria koskevista tutkimuksista ja yleisestä lapsiuhreja koskevista keskusteluista välittyvään kuvaan. Myös esitutkin-talain 4:7.1 sisältää oletuksen lapselle tutkintatoimenpiteistä aiheutuvasta haitasta.
28 Tutkimusaineisto on kerätty vuodelta 2015, jolloin rikoslaissa ei ollut erillistä tun-nusmerkistöä törkeälle lapsen raiskaukselle (RL 20:7 b, rikoslaki 486/2015).
29 Ellonen – Rantaeskola 2016, s. 80.
30 Poliisihallituksen ohje POL-2019-34669.
31 Ks. myös Ellonen – Ranteskola 2016, s. 79; Poliisihallituksen ohje POL-2019-34669.
kuulustelu ja se ymmärretään nimenomaan esitutkintalain mukaisena tut-kintatoimenpiteenä. Edunvalvontaa ja edunvalvojan roolia käsitellään siltä osin, kun pohditaan lapsen määräysvaltaa suhteessa hänen edustajaansa ja edunvalvojan määräämistä lapsen oikeuksien näkökulmasta. Varsinai-nen lapsen puhevallan käyttämiVarsinai-nen rajautuu tutkimuksen ulkopuolelle.