lapsen oikeudet
1.2 Esitutkinta lapsen perus- ja ihmisoikeuksien toteuttajanatoteuttajana
Rikosprosessioikeudessa perus- ja ihmisoikeustarkastelu on usein liitetty rikoksesta epäillyn tai syytetyn asemaan. Rikosprosessin on ensisijaisesti nähty uhkaavan syytetyn perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia, sillä kyse on hänen rikosvastuunsa selvittämisestä ja rangaistuksen tuomitsemisesta hänelle.165 Rikoksen uhrin perus- ja ihmisoikeuksien suojaan taas kiinni-tetään enemmän huomiota ennakollisesti, kriminalisointien välttämättö-myyttä harkittaessa. Uhrin perus- ja ihmisoikeuksia pyritään suojelemaan aineellisella rikosoikeudella. Uhrin oikeuksien ja aseman huomioon ottami-nen rikosprosessissa voisi sen sijaan jopa lisätä jännitteitä rikosprosessis-sa.166 Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet Euroopan ihmisoikeus-sopimuksessa ja Suomen perustuslaissa koskevat kuitenkin myös rikoksen uhria. Esimerkiksi pääsyn tuomioistuimeen ja oikeudenmukaiseen oikeu-denkäyntiin täytyy koskea rikoksesta epäillyn lisäksi asianomistajaa.167
Rikoksen uhrin oikeudet haastavat rikoksesta syytetyn oikeuksia silloin, kun uhriksi ja rikosprosessiin osalliseksi on joutunut alaikäinen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan oikeudenkäynti on raskas erityisesti niille lapsille, jotka ovat joutuneet seksuaalirikoksen
165 Rikosprosessin tehtävä voidaan nähdä tasapainoiluna rikosvastuun toteuttami-sen ja rikoksesta epäillyn oikeusturvasta huolehtimitoteuttami-sen välillä, Jonkka 1991, s. 184.
166 Pirjatanniemi 2008, s. 614.
167 EIS 6 artiklan tulkinnasta todistajan ja uhrin intressien punninnasta puolustuk-sen intresseihin nähden Doorson v. Alankomaat (1996).
uhriksi.168 Näissä tapauksissa on katsottu olevan mahdollista käyttää tiet-tyjä toimenpiteitä lapsiuhrien suojelemiseksi, vaarantamatta kuitenkaan puolustuksen oikeuksia.169 Lapsiuhrin suojelemiseksi tehtävät toimenpiteet toteutetaan esitutkinnassa, joten esitutkintaviranomaisilla on korostunut velvollisuus huolehtia osapuolten oikeuksista.
Ruotsalainen Anna Wergens tarkastelee väitöskirjassaan ihmisoikeuk-sien merkitystä rikoksen uhrille ja toisaalta rikoksen uhrin oikeuksia ihmisoikeuksina.170 Hän käy läpi laajan aineiston Euroopan ihmisoikeus-tuomioistuimen ratkaisuja ja osoittaa, että EIT:n ratkaisukäytännössä ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia voidaan käyttää ja on myös käytetty rikoksen uhrin hyödyksi. Wergensin mukaan yleinen vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin171 perustuva vaatimus tehokkaasta tutkinnasta on osoittautunut rikoksen uhrin edun mukaiseksi. Myös 6 artiklan vakiintunut tulkinta, jonka mukaan EIT ei sitoudu ahtaaseen tulkintaan oikeudenmu-kaisen oikeudenkäynnin takeista, voi suosia rikoksen uhreja. Lisäksi hänen mukaansa artiklan 13 mukainen jokaisen oikeus tehokkaisiin oikeussuoja-keinoihin tapauksissa, joissa yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia on loukattu, tarkoittaa uhrin kannalta rikkomusten tunnistamista ja tunnus-tamista, oikeutta loukkausten tehokkaaseen tutkintaan ja asettaa valtiolle velvollisuuden toimittaa prosessi kohtuullisen ajan kuluessa.172
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista on osoitettavissa erityisiä rikoksen uhrin kannalta keskeisiä oikeuksia, jotka valtioiden tulee taata. Uhrin kannalta on ensinnäkin olennaista, että lainsäädäntö on riit-tävä oikeuksien loukkausten ehkäisemiseksi. Toiseksi valtioiden tulee laatia loukkauksia ennaltaehkäiseviä muita menetelmiä. Kolmanneksi jo tehdyt
168 S. N. v. Ruotsi (2002), kohta 47.
169 Esim. A. L. v. Suomi (2009).
170 Tutkimuksen kohteena ovat yksityisten tahojen tekemät rikokset eli ei sellaisten rikosten ja ihmisoikeusloukkausten uhrit, jotka ovat joutuneet rikoksen uhriksi val-tion tai muun hallinnon taholta.
171 Vakavimmilla rikkomuksilla Wergens tarkoittaa tässä loukkauksia, jotka koh-distuvat perustavanlaatuisiin oikeuksiin kuten oikeus elämään, kidutuksen kielto, orjuuden ja pakkotyön kielto, oikeus yhdenvertaiseen kohteluun, oikeus oikeuden-mukaiseen oikeudenkäyntiin, Wergens 2014, s. 255.
172 Wergens 2014, s. 254–256.
oikeuksien loukkaukset tulee tutkia asianmukaisella huolellisuudella173 ja uhrille on tarjottava suojelua vaarantamatta oikeudenmukaisen oikeuden-käynnin edellytyksiä. Lisäksi EIT:n ratkaisuista on löydettävissä velvollisuus sekä taata riittävät oikeussuojakeinot vakavien EIS:n rikkomusten varalle että mahdollistaa uhrille oikeus saada tietoa tutkinnasta. Lopuksi viran-omaisille ja muille tahoille on luotava mekanismit, joiden avulla voidaan toimia ja poistaa ihmisoikeussopimuksen rikkomukset.174 Wergens pyrkii osoittamaan, että vaikka Euroopan ihmisoikeussopimus ei sisällä erillisiä rikoksen uhrin oikeuksia, voidaan sopimuksessa taattuja oikeuksia tul-kita tavalla, joka hyödyttää uhria ja jonka perusteella myös rikoksen uhrin oikeuksien voidaan katsoa kuuluvan ihmisoikeuksien piiriin.
Ihmisoikeustarkastelu ei varsinaisesti tuo mitään uutta aiempaan esi-tutkinnan funktioiden tarkasteluun, mutta se osoittaa, että uhrin oikeudet kuuluvat myös EIT:n ratkaisukäytännössään suojelemien oikeuksien piiriin.
Rikolliseen toimintaan puuttuminen, oikeussuoja ja inhimillinen kohtelu voidaan tunnistaa sekä EIT:n ratkaisukäytännöstä että esitutkinnan funk-tioista. Vastaavasti lapsen omien perus- ja ihmisoikeuksien keskeisimmät vaatimukset koskevat suojelemista lasta vahingoittavalta toiminnalta, lap-sen edun huomioimista menettelyssä ja laplap-sen oikeutta osallistua itseään koskevaan menettelyyn.175 Lapsen oikeudet, asianomistajan oikeudet ja rikoksen uhrin oikeudet ovat tavoitteiltaan yhteneväiset. Esitutkinnassa tulee siten asianomistajan oikeuksien toteuttamiseksi täyttää lapsen ja rikoksen uhrin perus- ja ihmisoikeuksien asettamat vaatimukset.
Oikeussuojalla tarkoitetaan yleisesti yksilön suojaa valtion ja toisten yksi-löiden tekemiä oikeudenloukkauksia vastaan.176 Rikosprosessissa asiano-mistajalle annettavalla oikeussuojalla taas tarkoitetaan tavallisemmin oikeussuojan antamista hänen vaatimuksilleen. Tällöin suojaa annetaan
173 Wergens käyttää asianmukaisesta huolellisuudesta käsitettä “due diligence”.
174 Wergens 2014, s. 254–264.
175 YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen neljä yleisperiaatetta ovat syrjinnän kielto (2 art.), lapsen edun ensisijaisuus (art. 3), lapsen oikeus kehittymiseen (art. 6) ja lapsen oikeus tulla kuulluksi ja lapsen näkemysten kunnioittaminen (12 art.).
176 Ks. oikeusturvaa ja oikeussuojaa koskevasta keskusteluta esim. Pölönen 2003, s. 20 alaviite 8.
asianomistajan esittämälle rangaistusvaatimukselle ja yksityisoikeudelli-selle vaatimukyksityisoikeudelli-selle. Rikoksen uhrin ihmisoikeuksien näkökulmasta oike-ussuojan käsite on laajempi. Sillä tarkoitetaan ensinnäkin uhrin kärsimän loukkauksen tunnistamista ja tunnustamista. Loukkauksen tunnistaminen edellyttää, että lasten kanssa työskentelevillä henkilöillä on riittävää osaa-mista tunnistaa lapsen kaltoinkohtelun eri muodot ja velvollisuus ilmoittaa lapseen kohdistuneesta rikoksesta viranomaisille.177
Esitutkinnassa loukkauksen tunnistaminen liittyy myös prosessiin pää-semiseen. Esitutkinnan aloituskynnys on varsin matala, vaikka kaikista poliisin kirjaamista ilmoituksista ei aloiteta tutkintaa. Esitutkintaviranomai-sen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoitukEsitutkintaviranomai-sen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty (ETL 3:4). Esimerkiksi lapseen kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevia ilmoituksia tulee viranomaisten tietoon vuosittain yli tuhat kappaletta.178 Näistä ilmoituksista, jotka voivat olla niukkoja ja perustua lapsesta tehtyihin havaintoihin, on tunnistettava sellaiset tapaukset, joissa lapsi on rikosprosessin tarjoaman oikeussuojan tarpeessa. Esitutkinnan aloittamisen matalan kynnyksen vuoksi tämä ei ole muodostunut ongelmaksi.179 Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja pahoin-pitely ovat myös lievinä tekomuotoina virallisen syytteen alaisia rikoksia, jolloin asianomistajan mielipiteelle tutkinnan jatkamisesta tai syytteen nos-tamisesta ei anneta merkitystä. Prosessiin pääseminen ja sen myötä tapah-tuva loukkauksen tunnustaminen eivät edellytä rikosvastuun toteutumi-sesta. Rikoksesta epäillyn ollessa alle 15-vuotias esitutkinnan tavoitteena ei
177 Lastensuojelulain 25.3 § velvoittaa laajan joukon viranomaisia ja yksityisiä toi-mijoita tekemään rikosilmoituksen, jos heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perustella syytä epäillä, että lapseen kohdistettu joko rikoslain 20 luvun mukainen seksuaalirikos tai 21 luvun mukainen henkeen ja terveyteen kohdistu-nut rikos, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.
178 Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä (RL 20:6) ja törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä (RL 20:7) koskevia rikoksia tuli viranomaisten tietoon vuonna 2018 1373 kpl, v. 2017 1168 kpl ja v. 2016 1242 kpl. Rikos- ja pakkokeinotilasto, Tilasto-keskus.
179 Ainakaan tähän liittyvää uutisointia tai tutkimusta ei ole julkaistu. Ongelmat liit-tyvät enemmän niihin resursseihin, jotka poliisilla on pistää tutkintaan. Rikospro-sessin läpäisevyydestä julkaistuissa tilastojen ja tutkimusten valossa melko suuri osa aloitetuista esitutkinnoista päättyy esitutkintaan siirtymättä syyteharkintaan.
ole rikosvastuun toteuttaminen, vaan tällöin sen merkitys rikoksen uhrille on häneen kohdistuneen rikoksen tunnustaminen ja mahdollisen rikoksella aiheutetun vahingon selvittäminen (ETL 1:2, kohta 1).
Rikoksen uhriksi joutuneen lapsen oikeussuojan kannalta on tärkeää, että tutkinta ja koko rikosprosessi suoritetaan kohtuullisessa ajassa. Rikos-prosessit lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa vaikuttavat kestävän muita seksuaalirikoksia kauemmin.180 Esitutkinnan merkitys kokonaiskes-tossa on suuri jo perustehtävänsä vuoksi, mutta erityisesti lapsen kuu-lemisen ja vastakuulusteluoikeudesta huolehtimisen vuoksi. Tutkinnan suorittamisaika vaikuttaa suoraan todisteluun ja sen luotettavuuteen sekä lapsen mahdolliseen hoitoon pääsyyn. Lisäksi prosessin kestolla voi olla lapsen muun elämän jatkumisen kannalta suuri merkitys, vaikka lapsi ei esitutkinnan jälkeen henkilökohtaisesti olisi mukana rikosprosessissa.181 Lapsen kertomuksen luotettavuuden arvioinnissa huomioidaan muun muassa epäiltyjen tapahtumien ja kuulusteluajankohdan välinen aika.
Mitä nopeammin lasta kuullaan, sitä luotettavampana sitä voidaan lapsen muistikuvien perusteella pitää.182 Tutkinnan suorittamisen nopeus voi siten vaikuttaa asian ratkaisemiseen. Kohtuullisella ajalla voidaan katsoa olevan myös lapsen suojelullista merkitystä. Mitä nopeammalla aikavälillä lapseen
180 Oikeusministeriön selvityksessä todetaan, että työryhmän jäsenten, haastatel-tujen asiantuntijoiden ja tilastotietietojen valossa lapsiin kohdistuvien seksuaali-rikosten prosessit kestävät pitkään. Erityisesti esitutkinta kestää verrokkirikoksia huomattavasti pidempään, OM 44/2018, s. 64–66.
181 Aaltonen 2009, s. 48. Lapsi voi rikosprosessin ajan olla sijoitettuna tai muuten erillään rikoksesta epäillystä vanhemmastaan. Rikosprosessin lopputuloksella voi olla esimerkiksi vaikutusta lapsen asumiseen ja tapaamisoikeuteen, mikäli lapsen vanhemmat ovat eronneet tai prosessia käydään samaan aikaan kuin lapsen huol-tajilla on huoltoriita käynnissä.
182 Hirvelä 1997, s. 102–103. Lapsen muistitutkimuksista tehdyn kirjallisuuskat-sauksen mukaan nuorimmat lapset unohtavat ajan kuluessa asioita vanhempia helpommin. Haastattelun tekeminen pian tapahtuminen jälkeen voi olla tehokasta mieleen painamisen kannalta verrattuna pitkän ajan kuluttua tehtyyn haastatte-luun erityisesti, jos uudelleen kertomiseen sisältyy mahdollisuus vahvistaa oma ymmärrystä tapahtumasta. Tällöin lapsen muistilla ja tapahtuman ja haastattelun välissä kuluneella ajalla voi olla vaikutusta valemuistojen syntymiseen. Toisaalta taas muistitutkimusten mukaan toistuvat kysymykset ja yritykset muistella men-neitä tapahtumia voivat parantaa kykyä muistaa kyseisiä tapahtumia, Gordon – Baker-Ward – Ornstein 2001, s, 166 ja 173–174.
kohdistuvat tutkintatoimenpiteet suoritetaan, sitä nopeammin lapsi pää-see niin sanotusti eroon rikosprosessista ja jatkamaan elämäänsä. Lapsen perus- ja ihmisoikeuksia toteutetaan esitutkinnassa myös kohtelemalla lasta inhimillisesti ja toteuttamalla menettely lapsen edun mukaisesti.
Lapsen edusta ja funktiotarkastelusta
Lapsen edun määritelmää ja paikantamista rikosprosessiin on syytä tar-kastella myös rikosprosessin funktioiden näkökulmasta. Perustelen tätä sillä, että riippuen siitä, mitä funktioita painotetaan, saavat yksilön oikeudet erilaisen painoarvon. Se mistä tai kenen tavoitteesta rikosprosessia tarkas-tellaan, voi vaikuttaa siihen, millaisen merkityksen lapsen edun sisältö saa.
Lapsen etu voidaan ymmärtää joko yksittäisen lapsen tai yleisesti lapsi-ryhmän etuna. Lisäksi tämän merkitys voidaan nähdä lapsen oikeutena, prosessiperiaatteena tai menettelyä ohjaavana periaatteena.
Lapsen prosessuaalista asemaa huolto- ja huostaanotto-oikeudenkäyn-neissä tutkinut Tolonen katsoo, että prosessin funktioiden ja prosessuaali-sissa normeissa sekä niiden tulkinnassa korostuvan lapsen yksilöllisen tai yleisen edun välillä käydyissä keskusteluissa on yhteys. Silloin kun proses-sin ensisijaisena funktiona on päätöksenteon kohteena olevan lapsen edun toteuttaminen yksittäisessä ratkaisussa, korostuu koko prosessin tehtä-vänä yksilön suoja ja yksilön oikeuden toteuttaminen. Jos taas etusijalle asetetaan lapsen etu yleisessä merkityksessään, etusijalle asettuvat pikem-minkin sellaiset argumentit, joita yleensä on esitetty oikeudenkäynnin ohjaustehtävää korostettaessa.183 Näkemys perustuu ajatukseen proses-sinormien soveltamisesta siten, että aineellisen oikeuden taustalla olevat tavoitteet huomioitaisiin.184 Tällöin prosessin funktiot riippuisivat sovellet-tavan aineellisen oikeuden tavoitteista.
Rikosprosessissa päätöksen kohteena ei ole lapsen etu eikä prosessilla tavoitella muutoinkaan osallisten edun mukaiseen ratkaisuun pääse-mistä. Prosessin tehtävänä kuitenkin painottuu oikeussuojan antaminen
183 Tolonen 2015 s. 82.
184 Huovila 2003, s. 59 ja siinä Ekelöf 1990, s. 69.
erityisesti vastaajalle, joka tarvitsee oikeusturvaa julkista valtaa vastaan.185 Lisäksi oikeussuojaa annetaan asianomistajalle aineellisten oikeuksien saa-vuttamiseksi eli lähinnä vahingonkorvausvaatimuksen toteuttamiseksi.186 Mikäli korostetaan aineellisen rikosoikeuden tavoitteita, olisi rikosprosessin funktioita tarkasteltava siitä näkökulmasta, miten prosessilla parhaiten toteutetaan rikosoikeuden tavoitteita.187 Tällöin lapsen rikosoikeudellisen suojan toteutuminen saisi keskeisen merkityksen funktiotarkastelussa.
Rikosprosessi tulisi toteuttaa siten, että se mahdollisimman tehokkaasti suojelisi lasta seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja väkivallalta. Toiseksi rikos-prosessissa tulisi huomioida rikosoikeuden ohjausfunktio eli pyrkimys vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen.188 Molempien tavoitteiden saavuttami-seksi tarvitaan riittävän tehokas prosessi.
Mikäli rikosprosessin funktiona korostetaan käyttäytymisen ohjaamista ja rikosoikeuden tehtävänä yleispreventiota, omaksutaan tavoitteena ylei-nen kaikkien lasten suojelu rikoksilta ja täten lapsen etukin on yleiylei-nen. Sen sijaan, jos prosessin funktioista korostuu asianomistajan oikeussuoja ja tämä ymmärretään ennen kaikkea yksittäisen lapsen vahingonkorvausvaatimuk-sen toteuttamivahingonkorvausvaatimuk-sena, voidaan lapvahingonkorvausvaatimuk-sen etukin nähdä yksittäivahingonkorvausvaatimuk-sen lapvahingonkorvausvaatimuk-sen etuna.
Vastaavalla tavalla, kun esitutkinnan tarkoituksena on rikoksen selvittämi-nen ja rikosvastuun toteuttamiselvittämi-nen, voidaan lapsen edulle antaa vain yleisiä merkityksiä ja tavoitteita. Esimerkiksi käyttäytymisen ohjaamisella pyritään ehkäisemään rikokseen syyllistynyttä tekemästä uusia rikoksia ja erityisesti edistää myös muiden ihmisten pidättäytymistä rikkomasta lakia siitä seu-raavan sanktion todennäköisyyden vuoksi.189 Kun ihmiset eivät tee rikoksia, niin kriminalisoinneilla suojattavat oikeushyvät saavat maksimaalista suojaa.
185 Näin esimerkiksi Jonkka 1991, s. 185.
186 Virolainen 1998, s. 10.
187 Funktiokeskustelusta ks. edellä luku II 1.1 ja siinä mainitut lähteet.
188 Samoin Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 22–23. Rikosprosessia ei tarvita ainoastaan rikosoikeudellisen vastuun tehokkaaseen toteuttamiseen, vaan tarvi-taan myös lailla säädetty ja pääasiassa viranomaistoimin toteutettava rikospro-sessi, jotta osapuolten oikeudet ovat tasavertaisesti ja perusoikeuksien vaatimalla tavalla toteutettavissa.
189 Yleispreventiosta kriminalisoinnilla saavutettavana hyötynä ks. Melander 2008, s. 480.
Tällöin myös lapsen edun rikoksilta suojelun merkityksessä katsotaan toteutuvan Sen sijaan, jos osallisten oikeutetut odotukset ja asianomistajan inhimillinen kohtelu otetaan osaksi esitutkinnan funktioita, voitaisiin myös lapsen edun yksilöllinen tarkastelu tuoda osaksi funktiokeskustelua.
Oikeussuojafunktion korostaminen rikosprosessin tavoitteena tarkoittaa yksittäisen henkilön oikeusturvasta huolehtimista ja aineellisen totuuden painoarvon kasvamista. Asianomistajan oikeusturvan kannalta keskeisiä oikeuksia ovat oikeus saada esittää todistelua, oikeus käyttää oikeudellista avustajaa, oikeus saada vahinkonsa korvattua ja mahdollisuuksien mukaan rikosta edeltäneen tilan palauttaminen. Alle 18-vuotiaan osalta oikeus-turvaan kuuluu myös oikeus puolueettomaan edustajaan, jolla on suora kytkös lapsen edunperiaatteeseen. Lapsen oikeus esittää todistelua edel-lyttää toteutuakseen iän ja kehityksen mukaisuuden huomioimista kuu-lustelun toteuttamisessa.190 Myös tällaisella menettelyllä on kytkös lapsen edunmukaisuuteen. Lapsen edun on esitetty tarkoittavan esitutkinnassa ja koko rikosprosessissa menettelyperiaatetta,191 mutta kytkemällä se lapsen oikeusturvan toteutumiseen, voidaan lapsen etu prosessissa nähdä myös rikosprosessin tavoitteena erityisesti lapsiasianomistajan näkökulmasta.
Asianomistajan oikeusturvan osana lapsen etu olisi silloin, kun lapsen edulla ja edunmukaisella menettelyllä pyritään kompensoimaan lapsen iästä ja kehitystasosta johtuvia eroja suhteessa aikuiseen.
190 Tämä ilmenee suoraan esitutkintalaista. ETL 4:7.1 mukaan Alle 18-vuotiasta on kohdeltava esitutkinnassa hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla ja ETL 9:4.1 mukaan kuulustelussa on otettava huomioon kuulusteltavan kehitysta-son asettamat erityisvaatimukset kuulustelumenetelmille, kuulusteluun osallistu-vien henkilöiden määrälle ja muille kuulusteluolosuhteille.
191 Hirvelä 2006, s. 233.