Lapsen oikeus suojeluun kaltoinkohtelulta

Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa sopimusvaltioita suojelemaan lasta kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta (LOS 34) sekä ryhtymään toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta väkivallalta, laimin-lyönniltä ja hyväksikäytöltä (LOS 19).³⁰⁷ Lisäksi sopimus sisältää erillisen lapsen kidutuksen sekä julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun ja rankaisemisen kiellon (LOS 37). Lapsen erityisten oikeuksien lisäksi kaikkia luonnollisia henkilöitä koskevia perustavan laatuisia oikeuksia ovat perusoikeussäännös PL 7 § oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen sekä Euroopan ihmisoikeussopi-muksen 3 artiklan kidutuksen kielto ja 5 artiklan oikeus vapauteen ja turval-lisuuteen.

Lapsen oikeuksien sopimuksen ohella myös eurooppalainen säätely velvoittaa suojelemaan lapsia erilaisilta kaltoinkohtelun muodoilta. Euroo-pan unionin toimivalta lapsen rikosoikeudellisessa suojelussa liittyy pää-asiassa rajat ylittävään rikollisuuteen. EU-direktiivi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta (2011/93/EU) velvoittaa muun muassa säätämään useita lapsen seksuaa-lisen hyväksikäytön tekomuotoja rangaistaviksi. Toinen keskeinen lapsen suojelemiseksi laadittu eurooppalainen asiakirja on Euroopan neuvoston (EN) yleissopimus lastensuojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan (Lanzaroten sopimus).³⁰⁸ Yleissopimuksen voimaan saattamisen yhteydessä Suomen rikoslakiin lisättiin rangaistussäännökset

307 Lapsen oikeuksien sopimuksessa on omaksuttu laaja väkivallan käsitys. Velvolli-suus suojella lasta kaikenlaiselta kaltoinkohtelulta perustuu lisäksi LOS artikloihin 32, 33, 34, 35, 36.

308 Sopimuksen tarkoituksena on ehkäistä ja torjua lasten seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä, suojella seksuaalisen riiston ja seksuaalisen hyväksi-käytön kohteeksi joutuneiden lapsiuhrien oikeuksia, edistää kansallista ja kansain-välistä yhteistoimintaa lasten seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan (Art.1).

lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin (RL 20:8 b) ja suku-puolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen (RL 20:b c).³⁰⁹ Euroopan ihmisoikeussopimus ei sisällä erillisiä lapsen suojelua koskevia säännöksiä, mutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on rat-kaisukäytännössään ottanut kantaa lapseen kohdistuvaan väkivaltaan ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja asettanut valtioille velvollisuuksia lähinnä EIS 2, 3 ja 8 artikloja tulkitessaan.³¹⁰

Lapsen oikeus suojeluun lapsioikeudellisena periaatteena tarkoittaa lapsen kehityksen turvaamista kaikilta lapsen hyvinvointia vaarantavilta seikoilta.³¹¹ Lapsen kaltoinkohtelun kiellon perusteella valtiolla on velvolli-suus suojella lasta kaikenlaiselta kaltoinkohtelulta. Velvollivelvolli-suus voi ilmetä

309 Rikoslain muutos 20.5.2011/540. Lapsipornografiaa koskevien rangaistussään-nösten tunnusmerkistöjä täsmennettiin ja täydennettiin. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusasteikkoa muutettiin ja seksuaalisen teon määritelmän rangaistavuuden määritelmästä poistettiin seksuaalisen kiihotuksen ja tyydytyksen tavoittelu ja syyteoikeuden erityistä vanhentumisaikaa pidennettiin eräiden rikos-ten osalta. Lisäksi kaikki yleissopimuksen rikokset säädettiin virallisen syytteen alaisiksi. Samalla lainmuutoksella muutettiin myös lapsen seksuaalisen hyväksikäy-tön tunnusmerkistöä, HE 282/2010 vp, s. 15–16.

310 EIT on tulkinnut lapsen kaltoinkohtelua EIS 2 (oikeus elämään) ja 3 (epäinhi-millisen ja halventavan kohtelun kielto) artiklojen rikkomuksina ja katsonut, että valtioilla on positiivinen velvollisuus suojella lapsia myös yksityisten henkilöiden, kuten vanhempien ja opettajien, tekemältä kaltoinkohtelulta. Yksityisten välisissä tapauksissa valtiolla on katsottu olevan velvollisuus tarjota tehokasta suojelua rikosoikeudellisin keinoin sekä tehokas tutkinta syyllisten tunnistamiseksi ja ran-kaisemiseksi. Ks. Käsikirja Euroopan lapsen oikeuksia koskevasta oikeudesta, s.

116–118. Esimerkiksi vanhempien pitkäaikainen lasten laiminlyönti katsottiin kuu-luvaksi artiklan 3 soveltamisalaan, EIT Z. ym. v. Yhdistynyt kuningaskunta (2001).

Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja lapsipornografiaa on tutkittu myös EIS 8 artiklan (yksityis- ja perhe-elämän kunnioitus) kannalta. Rikkomukseen voi johtaa myös riittämätön puuttuminen lapsen kaltoinkohteluun tai lainsäädännölliset esteet tapauksen tutkimiseen. Suomea koskevassa tapauksessa K. U. v. Suomi (2008) 8 artiklaa katsottiin rikotun, kun valtio ei tarjonnut riittävän tehokkaita keinoja lapsen yksityisyyttä loukanneen henkilön tunnistamiseksi ja syytteeseen panemiseksi.

311 Lapsen oikeus elämään sekä henkiinjäämiseen ja kehittymiseen (LOS artikla 6) on yksi lapsen oikeuksien sopimuksen neljästä pääperiaatteesta. Oikeus hen-kiinjäämiseen edellyttää sopimusvaltioilta ryhtymistä kaikkiin mahdollisiin toi-menpiteisiin lapsikuolleisuuden estämiseksi. Kehittyminen ymmärretään laajasti ja se sisältää kaiken psyykkisen, fyysisen moraalisen, psykologisen ja sosiaalisen kehityksen, jota lapsi tarvitsee. Lapsen oikeus kehitykseen tarkoittaa myös lapsen suojelemista väkivallalta (art. 19), Hakalehto-Wainio 2013, s. 36–39.

eri tavoin riippuen siitä, minkä tyyppisestä kaltoinkohtelusta on kyse.

Rikosoikeudellisella järjestelmällä suojeleminen kohdistuu kaikista räikeim-piin rikkomuksiin. Siten näkökulma lapsen suojeluun rikosoikeudellisena suojeluna on suppea ja sisältää vain kaikista vakavimmat lapsen kehitystä vaarantavat teot ja laiminlyönnit.

Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa koskien lapsen oikeutta olla joutumatta minkäänlaisen väkivallan kohteeksi täsmennetään, että sopimuksen (LOS) 19 artiklassa tarkoitetaan poikkeuksetta kaikenlaista lap-siin kohdistuvaa väkivaltaa, eivätkä toistuvuus, vahingon vakavuus ja vahin-goittamistarkoitus ole väkivallan määritelmän edellytyksiä.³¹² Sopimuksen 19 artiklassa väkivallalla tarkoitetaan kaikenlaista ruumiillista ja henkistä väkivaltaa, vahingoittamista ja pahoinpitelyä, laiminlyöntiä tai välinpitämä-töntä tai huonoa kohtelua tai hyväksikäyttöä, mukaan lukien seksuaalinen hyväksikäyttö.³¹³

Yleiskommentin mukaan lapsen oikeuksiin perustuva lähestymistapa lasten huolenpitoon ja suojeluun edellyttää ajattelutapojen muutosta siten, että kunnioitetaan ja edistetään lasten ihmisarvoa sekä ruumiillista ja henkistä koskemattomuutta ja nähdään lapset yksilöinä, jotka ovat ennem-min oikeuksien haltijoita kuin pääasiassa ”uhreja”.³¹⁴ Lapsen oikeuksien sopimuksessa lapseen kohdistuva väkivalta nähdään monitahoisena koko-naisuutena, joka vahingoittaa lasta. Sen sijaan siinä ei pyritä erottelemaan erilaisia väkivallan muotoja, vaan oletetaan, että usein sen eri muodot ilmenevät samanaikaisesti. Käsitys lapseen kohdistuvasta väkivallasta on siten kokonaisvaltainen.³¹⁵

312 CRC/C/GC/13, kohta 17.

313 Komitean yleiskommentissa esitetään kattava, mutta ei-tyhjentävä luettelo väkivallan muodoista kohdissa 20–31.Luetteloon on otettu laaja joukko väkivallan muotoja, joita ei sellaisenaan ole kriminalisoitu. Näitä ovat esimerkiksi laiminlyönti tai välinpitämätön kohtelu, itsensä vahingoittaminen, väkivalta joukkotiedotusväli-neissä, tieto- ja viestintätekniikan välityksellä tapahtuva väkivalta muutoinkin kuin seksuaalisena hyväksikäyttönä sekä laitoksissa ja järjestelmissä tapahtuvat lapsen oikeuksien loukkaukset.

314 CRC/C/GC/13, kohta 3 b).

315 Ks. lapseen kohdistuvan väkivallan määritelmän laajuudesta esim. Todres 2019, s. 217–221.

Rikoslain tavoitteena on suojella oikeushyviä, joilla tarkoitetaan oikeu-dellisesti suojattuja arvoja ja etuja.³¹⁶ Jokaisen rangaistussäännöksen taus-talta olisi löydettävä säännöksellä suojeltava oikeushyvä eikä rikosoikeutta saisi käyttää muuhun tarkoitukseen kuin oikeushyvien suojeluun.³¹⁷ Rikos-oikeusjärjestelmän kriminaalipoliittinen kestävyys lisäksi edellyttää, että näiden oikeushyvien tulisi palautua suoraan perus- ja ihmisoikeuksiin.³¹⁸ Pahoinpitelyn kriminalisoinneilla suojeltavia oikeushyviä ovat ihmisen terveys ja ruumiillinen koskemattomuus. Ne ovat suoraan johdettavissa perus- ja ihmisoikeuksista. Vastaavasti lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kriminalisoinneilla suojeltavat lapsen seksuaalinen itsemääräämisoikeus sekä oikeus kehitykseen ja turvallisuuteen palautuvat suoraan perus- ja ihmisoikeuksiin.

Rikoksen uhrin oikeuksien suojelun näkökulma rikosoikeuteen tar-koittaa, ettei perus- ja ihmisoikeuksia nähdä ainoastaan kriminalisointien

316 Lähtökohtaisesti koko rikosoikeudellisen järjestelmän olemassaolon oikeutus perustellaan sen kyvyllä suojella yhteiskunnassa tärkeinä pidettäviä intressejä tai arvoja, Nuutila 1996, s. 79; 95; Nuotio 1998, s. 497 ja 511; Jareborg 2006, s. 16–17;

Melander 2016, s. 25.

317 Oikeushyvien suojelun periaate on omaksuttu suomalaisen rikosoikeustieteen piirissä yhdeksi rikosoikeudellisen järjestelmän käytön edellytykseksi, Melander 2008, s. 329. Periaate on omaksuttu jo vanhemmassa suomalaisessa oikeuskir-jallisuudessa, ks. Anttila 1946, s 8–12; Honkasalo 1965, s. 140–141 ja sitä edelleen pidetään edellytyksenä rikosoikeuden käytölle, ks. esim. Lappi-Seppälä 1994, s.

34–35; Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 87. Kotimaisesta oikeushyväopista laajasti dopingrikosten näkökulmasta Kinnunen 2012, s. 145–184.

318 Nuutila 1997, s. 41.Rikosoikeuden kytkeytymisestä perusoikeusjärjestelmään ei kuitenkaan johdu, että yksin suojeltavalla oikeushyvällä voitaisiin perustella jokin kriminalisointi. Oikeushyväperiaate on yksi kriminalisointiperiaate, jonka alkuperäi-nen tarkoitus, on toimia rikoslain käytön rajoitusperusteena eikä ”lupana” käyttää rangaistusuhkaa, Lappi-Seppälä 1994, s 34–35. Rikoslaissa on kriminalisointeja, jotka eivät palaudu suoraan perus- ja ihmisoikeuksiin ja joiden taustalta on tunnis-tettavissa ainoastaan painava yhteiskunnallinen tarve säätää teko rangaistavaksi.

Näitä kriminalisointeja ei kuitenkaan pidetä perustuslainvastaisina, vaan riittävän painavan yhteiskunnallisen tarpeen katsotaan olevan riittävä peruste kriminali-soinnille, Melander 2008, s. 347; Frände 2012, s. 20; Kallio 2015, s. 144. Rikosoikeu-den kytkeytymisestä perusoikeusjärjestelmään ks. Nuutila 1996, s. 62–71; Melan-der 2008, s. 16–17.

rajoitteena vaan myös niitä perustelevina seikkoina.³¹⁹ Siten mainitut oikeu-det eivät ainoastaan aseta ehdottomia rajoja rikosoikeuden käytölle, vaan niistä voidaan myös johtaa valtion velvollisuus säätää ja ylläpitää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi välttämättömiä kriminalisointeja.³²⁰ Siten myös rikoksen uhrin suojelun näkökulmasta oikeushyväajattelu on kes-keinen, vaikkei oikeushyvien suojelun tarpeella voida suoraan perustella kriminalisointeja.³²¹ Rikosoikeudella suojeltavien oikeushyvien tunteminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta kriminalisoinnin tarkoitus selviää ja sään-nöksen tulkinta ylipäänsä on mahdollista.³²²

Lapsen oikeudellisessa asemassa tapahtuneen näkökulman muutoksen myötä eli lapsen suojelun muuttumisesta lapsen oikeuksien suojelemiseksi myös rikosoikeudellista suojaa tulisi tarkastella lapsen oikeuksien näkökul-masta. Tämä tarkoittaa kriminalisointien tarkastelua siitä näkökulmasta, miten niillä suojataan nimenomaan lapsen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi välttämättömiä oikeushyviä. Kaikkia luonnollisia henkilöitä koskevissa tunnusmerkistöissä ei välttämättä huomioida erityisesti lapsen asemaan liittyviä erityispiirteitä. Esimerkiksi henkeen ja terveyteen kohdis-tuvissa rikoslain 21 luvun teoissa ei muutamaa poikkeusta lukuun otta-matta huomioida lapsen asemaa uhrina.³²³

319 Elina Pirjatanniemi katsoo käänteen uhrinäkökulmaiseen kriminaalipolitik-kaan tapahtuneen erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivalta koskevan tutkimuksen parissa. Pirjatanniemi 2011, s. 155.

320 Pirjatanniemi 2011, s. 158, Nuutila 1997 s. 42–43. Kansainvälisistä ihmisoikeuk-sista johtuu lisäksi valtion velvollisuus tutkia tehokkaasti perus- ja ihmisoikeuslouk-kaukset, rangaista loukkauksiin syyllistyneitä ja tarjota loukkausten uhreille tehok-kaat oikeussuojakeinot.

321 Kriminalisointiperiaatteista ks. Lappi-Seppälä 1994, s. 32–41; Nuutila 1997, s. 38–46; Tolvanen 1999 175–233; Melander 2008, s. 353–355 ja ruotsalaisista perusteita tiivistetysti Jareborg 2006, s. 17; Asp – Ulväng – Jareborg 2013, s. 53.

322 Honkasalo 1965, s. 141; Melander 2016, s. 87.

323 Rikoslain 20 luvun 4 §:n lapsensurmassa kohteena voi olla vain pieni lapsi. Täl-löinkin lapsen ikä yhdistettynä äidin väsymykseen mahdollistaa huomattavasti lie-vemmän tuomion kuin vanhempaan lapseen tai aikuiseen kohdistuva henkirikos.

Äidin synnytyksen jälkeinen masennustila on tunnusmerkistössä lieventämisperus-teena, jolloin vauvan henki ei nauti samanlaista suojaa kuin muiden henkilöiden.

Toisaalta taas 14 §:n heitteillepanossa yhtenä rangaistavuuden edellytyksenä on erityinen velvollisuus huolehtia uhrista, esimerkiksi huoltajan velvollisuus huoleh-tia lapsestaan.

Lapsen oikeuksien näkökulma tarkoittaa, että erityisiä lapsen suojaksi säädettyjä kriminalisointeja on tarkasteltava siten, etteivät ainoastaan aikuisten käsitykset esimerkiksi nuorten välisestä soveliaasta seksuaa-lisesta kanssakäymisestä vaikuta arviointiin.³²⁴ Perheen etu ja perheen elämäntapa eivät enää määrää lapsen etua ja lapsen oikeuksia, vaan lap-sella katsotaan olevan tietyt perus- ja ihmisoikeudet, joiden tulee toteutua perheestä ja vanhempien elämäntavasta riippumatta.³²⁵ Perheen elämän-tapa, kulttuuri ja tausta kuitenkin välttämättä vaikuttavat rikostunnusmer-kistöjen tulkintaan. Tällaisista esimerkkeinä ovat suhtautuminen poikien ympärileikkaukseen perhe-elämän suojan ja uskonvapauden eikä lapsen ruumiillisen koskemattomuuden näkökulmasta. Lisäksi lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä arvioitaessa seksuaalisen teon osalta huomioidaan kulttuu-riin liittyviä seikkoja esimerkiksi saunomiskäytännöissä.³²⁶

Keskeisiä tunnusmerkistöjä lapsen suojelemiseksi vakavimmilta kaltoin-kohtelun muodoilta ovat lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (RL 20:6) ja pahoinpitely (RL 21:7) sekä niiden törkeät tekomuotoja. Lisäksi rikoslakiin lisättiin vuonna 2019 törkeä lapsen raiskaus (RL 21:7b), jonka säätämisen tarkoituksena oli ankaroittaa törkeimpiä lapsiin kohdistuvien seksuaaliri-kosten rangaistuksia.³²⁷ Kriminalisoinneilla suojeltavan oikeushyvän tar-kastelu liittää rikoslainsäännökset osaksi lapsen oikeudellisen aseman ja suojelun lapsioikeudellista tarkastelua. Toisaalta kriminalisointien taustalla

324 Nuorten välistä seksuaalista kanssakäymistä arvioitiin esimerkiksi ratkaisussa KKO 2018:74.

325 Vanhempien välistä seksuaalista kanssakäymistä perheen kodissa ja pienten las-ten läsnä ollessa arvioitiin ratkaisussa KKO 2011:54. Teot eivät kuilas-tenkaan täyttä-neet tekohetkellä voimassa olevaa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmer-kistöä seksuaalisen teon osalta, sillä vanhempien ei katsottu tavoitelleen teoilla seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä. Vanhempien katsottiin kuitenkin teoillaan aiheuttaneen lapsilleen vähintäänkin törkeästä huolimattomuudesta vahingonkor-vauslain 5 luvun 2 §:ssä korvattavaksi määrättävän vahingon.

326 Suomessa esimerkiksi saunan yhteyteen liittyy sellaista alastomana esiintymistä, jota jonkin toisen elämäntavan näkökulmasta voitaisiin pitää seksuaalisesti merkit-tävänä, mutta joka meillä ei sisällä tätä piirrettä. HE 6/1997 vp, s. 181. Vastaavasti kulttuurisia seikkoja tuodaan esille RL 20:5 a §:n seksuaalisen häirinnän kriminali-sointia koskevassa hallituksen esityksessä. Sen mukaan Suomen oloissa ei esimer-kiksi sitä, että ohikulkija näkee kesämökin rannassa alastomia uimareita, voi pitää tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavana. HE 216/2013, s 62.

327 HE 212/2018 vp, s. 28.

olevien oikeushyvien tunteminen auttaa käytännön soveltamistilanteissa ratkaisun tekijää. Erityisesti lapseen kohdistuvissa rikoksissa uhri ei itse välttämättä tunnista tai tiedä häneen kohdistetun menettelyn luonnetta tai rangaistavuutta. Tällöin jälkikäteisessä selvityksessä teosta ja sen olosuh-teista voidaan hyötyä, jos asiaa pystytään lähestymään myös suojeltavan oikeushyvän ja kriminalisoinnin tarkoituksen näkökulmasta.