Lapsen henkilökohtainen osallistuminen

Oikeus tietoon

Rikosasiassa asianosaisen oikeus saada tietoja esitutkinnasta perustuu asianosaisjulkisuuteen, josta säädetään ETL 4:15 §:ssä. Säännöksen nojalla esitutkinnan aloittamisen jälkeen asianosaisen oikeutta saada tietoa esi-tutkintaan johtaneista ja esitutkinnassa ilmi tulleista seikoista voidaan rajoittaa vain, jos tietojen antamisesta on haittaa asian selvittämiselle.⁶⁰⁹ Asianosaisjulkisuuden rajoittamisen ongelmat koskevat ensisijaisesti

608 Fredman 2013, s. 544. Välimäen mukaan avustajan ja edunvalvojan tehtävät ovat olennaisilta osiltaan samat ja avustajan tehtävä voidaan nähdä edunvalvojan tehtävää täydentävänä, Välimäki 2013, s. 258–259.

609 Asianosaisen tiedonsaantia koskeva rajoitus on myös viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (21.5.1999/621) 11.2 §:n 2 kohdassa, jonka mukaan asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei ole oikeutta esitutkinnassa ja poliisitutkinnassa esitettyyn tai laadittuun asiakirjaan ennen tutkinnan lopetta-mista, jos tiedon antamisesta aiheutuisi haittaa asian selvittämiselle.

rikoksesta epäillyn oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.⁶¹⁰ Asianomistajan näkökulmasta asianosaisjulkisuuden ongelma on ennem-minkin se, että häntä koskevat arkaluontoiset tiedot tulevat myös rikok-sesta epäillyn tietoon.

Vajaavaltaisen puhevaltaa koskevien säännösten mukaisesti tiedonsaan-tioikeus rikosprosessissa koskee lapsen huoltajaa tai muuta laillista edus-tajaa. Tällöin kyse on tiedoista, joita tarvitaan puhevallan käyttämisessä.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan ja perustuslain 6.3 §:n perusteella lapsen oikeus osallistua koskee kaikkia lasta koskevia asioita.

Lapsen oikeus saada tietoa itseään koskevasta asiasta on oleellinen osa mielipiteen muodostamista ja siten osallistumisoikeuden toteutumista.

Uhridirektiivissä uhrin oikeus saada tietoa käsitetään laajasti. Se sisältää ymmärtämisen (3 art.), asiankäsittelytietojen (4, 5 ja 6 art.), käännösten ja tulkkausten (7 art.) ohella oikeuden saada tietoa uhrien tukipalveluista (8 art.). Direktiivin täytäntöönpanon myötä myös esitutkintalaissa laajen-nettiin asianomistajan oikeutta saada tietoa koskien hänen oikeuksiaan esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Uhridirektiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaan lapselle ja hänen edustajalleen on ilmoitettava kaikista erityisesti lapseen kohdistuvista toimenpiteistä ja oikeuksista. Tiedonsaantioikeutta koskevassa kotimaisessa sääntelyssä tai sen esitöissä ei kuitenkaan erik-seen huomioida lapsiuhrin tarpeita. Lapsen oikeus tietoon on siten ulkois-tettu esitutkintalain soveltamisen ulkopuolelle. Lapsen erityinen oikeus saada tietoa katsotaan kuuluvaksi lapsen ja hänen edustajansa väliseksi asiaksi, josta säädellään joko lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain tai holhoustoimilain säännösten mukaan riippuen siitä, kuka lapsen puhevaltaa esitutkinnassa ja rikosprosessissa käyttää. Lapsen osallistumis-oikeus perustuslain tasoisena oikeutena ei kuitenkaan voi ilman erillistä sääntelyä tarkoittaa sitä, että sen toteutuminen jäisi ainoastaan perheen sisäiseksi asiaksi tai edunvalvojan sijaisen huolehdittavaksi. Perus- ja ihmis-oikeuksista huolehtiminen on viime kädessä viranomaisten velvollisuus.

610 Tiedonsaannin merkityksestä ja rajoituksen ongelmista, Fredman 2013, s. 385–

402.

Prosessioikeudellisissa säännöksissä tiedonsaantioikeus merkitsee tasavertaista oikeutta osallistua.⁶¹¹ Yksilö tarvitsee tietoa omasta asiastaan voidakseen tehdä rationaaliseen harkintaan perustuvan itseään koskevan päätöksen. Itsemääräämisoikeuteen kuuluu myös mahdollisuus tehdä epä-rationaalisia ratkaisuja, eikä tätä yleensä pidetä perusteena rajoittaa yksilön tiedonsaantia. Rikoksen selvittämistavoitteen vuoksi asianosasten tiedon-saantia voidaan rajoittaa, eikä kuultavalle esimerkiksi tarvitse kertoa, mitä toiset rikosasiassa kuultavat ovat kertoneet.⁶¹² Toisaalta tämän kertomisella voidaan myös edistää rikoksen selvittämistä ja tutkija voi tehdä selkoa tut-kinnassa ilmi tulleista seikoista jo kuulustelun alussa tai myöhemmin kuu-lustelun aikana.⁶¹³ Lapsen kuulustelussa tiedonsaantia kuitenkin rajoitetaan muiltakin osin.⁶¹⁴ Perusteena tällöin on lapsen kertomuksen luotettavuuden varmistaminen. Lapsen oikeutta saada tietoa rajoitetaan, jotta lapsi voisi rikoksen asianomistajana saada oikeusturvaa vaatimuksilleen.

Lapsen tiedonsaantia voidaan hyväksyttävästi rajoittaa myös lapsen edun ja suojelun perusteella. Esimerkiksi lastensuojelulain 20 §:n mukaan 12 vuotta täyttäneellä lapsella on oikeus tulla kuulluksi hallintolain (HL, 434/2003) 34 §:n mukaisesti. Lapsella on siten asianosaisena myös oikeus saada kuulemisen kohteena olevat asiakirjat (HL 36 §). Lapsen tiedonsaan-tioikeus sisältää kuitenkin rajoituksen, jonka mukaan lapselle ei saa antaa sellaisia tietoja, jotka vaarantavat hänen kehitystään tai ovat vastoin muuta erittäin tärkeää yksityistä etua (LSL 20.4). Lain esitöissä todetaan, että lap-selle ei siten annettaisi asiakirjoja, jos niihin sisältyvien tietojen antaminen

611 Lappalainen 1995, s. 62. Se ilmenee koko oikeudenkäynnin läpäisevänä kontra-diktorisuuden periaatteena.

612 Asianosaisjulkisuuden perusteella asianosaisella on esitutkinnan alkamisen jäl-keen oikeus saada tieto muun muassa esitutkinnassa ilmi tulleista seikoista (ETL 4:15). Lisäksi rikoksesta epäillyllä on laajin tiedonsaantioikeus ennen kuulusteluja.

Hänelle on yksilöitävä teko, josta häntä epäillään (ETL 7:10.2). Yksilöiminen tar-koittaa tunnusmerkistöjen ilmoittamisen lisäksi kaikkien vastaavien tosiseikkojen ilmoittamista, ja yleensä niiden sitomista aikaan ja paikkaan, Fredman ym. 2020, s. 428. Asianomistajalla sen sijaan ei ole yhtä laajaa tiedonsaantioikeutta ennen kuulustelua.

613 Fredman ym. 2020, s. 430.

614 Lapsen asemasta ja oikeuksista kuulustelussa ks. V 2.4 Lapsi esitutkintakuulus-telussa.

voisi kokonaisuudessaan olla vastoin lapsen erittäin tärkeää etua. Tällaisia voisivat esimerkiksi olla tiedot lapsen vanhemmista, jotka voisivat vakavasti vaarantaa lapsen mielenterveyttä tai hänen suhdettaan vanhempiinsa.⁶¹⁵ Lähes vastaava rajoitus sisältyy myös julkisuuslain 11.2 §:n 1 kohtaan, jonka mukaan asianosaisen oikeutta saada tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä voidaan rajoittaa, jos tiedon antaminen olisi vastoin lapsen etua. Lastensuojelulain mukaisen rajoituksen tarkoituksena on, että tietojen antamista lapselle arvioitaisiin aina erityisesti lapsen näkökulmasta ja että arvio suoritettaisiin aina lapsen mielipiteen selvittämisen ja kuulemi-sen yhteydessä. Lisäksi lain esitöissä erikseen todetaan, että lapkuulemi-sen huolta-jien osalta tietojen luovuttamista arvioitaisiin pelkästään julkisuuslain 11 §:n mukaisilla perusteilla.⁶¹⁶

Esitutkinnassa lapsen oikeus saada tietoa käsitetään erilaiseksi kuin asianomistajan oikeus saada tietoa. Lapsen tiedonsaantioikeudesta vaie-taan täysin. Lapsella joko katsovaie-taan olevan täysin vastaava tiedonsaantioi-keus asemansa perusteella kuin aikuisellakin tai lainsäätäjä on unohtanut alle 15-vuotiaan lapsen. Jälkimmäinen on todennäköisempi vaihtoehto. Esi-tutkintalaki ei sisällä seikkaperäistä lapsen tiedonsaannin rajoitusta, jonka mukaan lapsen oikeutta saada tietoa tutkinnassa selvinneistä asioista voitaisiin rajoittaa rikoksen selvittämisen ja lapsen edun turvaamiseksi.

Myöskään poliisihallituksen ohjeessa” Lapsi poliisitoiminnassa ja esitutkin-nassa” ei oteta kantaa lapselle annettavan tiedon sisältöön tai antamista-paan.⁶¹⁷ Euroopan neuvoston ministerikomitean lapsiystävällisen oikeuden suuntaviivoissa annetaan joitakin ei-velvoittavia ohjeita. Lapsiystävällisen oikeudenkäytön yhtenä osatekijänä on tiedottamisesta ja neuvonnasta huolehtiminen.⁶¹⁸ Käytännöllinen ero aikuisen ja lapsen tiedonsaannin välillä liittyy lapsen etuun. Kaikissa tilanteissa ei voida pitää lapsen edun mukaisena kertoa hänelle kaikkia rikosasiaan tai häneen itseensä liitty-viä asioita. Toiseksi rikosasiassa lapsen tiedonsaantioikeutta rajoitetaan

615 HE 252/2006 vp, s. 132.

616 HE 252/2006 vp, s. 132.

617 POL-2019-34669, voimassaoloaika 1.1.2020 - 31.12.2024.

618 Lapsiystävällisen oikeudenkäytön suuntaviivat 2010, s. 20 ja 58

todistelun luotettavuuden varmistamiseksi.⁶¹⁹ Lainsäädännön puute ja nojautuminen löyhään ohjeistukseen ja menettelyssä omaksuttuihin, vaik-kakin hyväksi todettuihin ja perusteltuihin ratkaisuihin, ei kuitenkaan täytä lapsen oikeuksien asettamia vaatimuksia.

Oikeus suojeluun

Henkilökohtaisesti esitutkintaan osallistuvalla lapsella on oikeus suojeluun menettelyssä. Uhridirektiivin mukaan suojelulla tarkoitetaan menettelyn järjestämistä siten, ettei siitä aiheutuisi lisäkärsimystä tai toissijaista uhriksi joutumista.⁶²⁰ Lapsiuhriin sovelletaan sekä kaikkia suojelun tarpeessa ole-via uhreja koskevaa 23 artiklaa että ainoastaan lapsia koskevaa 24 artiklaa.

Direktiivissä on säännös kuulustelutiloista ja kuulustelijasta rikostutkin-nassa (23 art 2. kohta) sekä vain lapsia koskevien kuulustelu kertomuksen tallentamisesta, oikeudesta edunvalvojaan ja oikeudesta tulla edustetuksi omissa nimissään silloin, kun hänen ja vanhemman välillä on eturistiriita (24 art.).

Rikosprosessissa annettavan suojelun tarkoituksena on mahdollistaa lapsen tehokas osallistuminen prosessiin tarjoamalla hänen ikänsä, kehi-tyksensä ja mahdollisen erityisen haavoittuvuutensa huomioivia tapoja osallistua, jotka eivät kuitenkaan vaaranna rikoksesta epäillyn tai syyte-tyn oikeuksia. Lähtökohtana on osallistumisen mahdollistaminen, ei sen rajoittaminen. Lapsiasianomistajan osallistuessa esitutkintaan on ensin ilman aiheetonta viivytystä arvioitava, onko lapsi erityisen suojelun tar-peessa (ETL 11:9 a). Lähtökohtaisesti kaikkien lasten oletetaan olevan erityisen suojelun tarpeessa, mutta siitä huolimatta arviointi on tehtävä myös alle 18-vuotiaiden osalta erikseen.⁶²¹ Suojelutarpeen lisäksi on edel-leen erikseen arvioitava, ovatko saman pykälän 2 momentissa tarkoitetut

619 Intressipunnintatilanteessa rikoksen selvittäminen on katsottu lapsen tiedon-saantia tärkeämmäksi tavoitteeksi. Lapsen kertomuksen luotettavuuteen vaikutta-vista tekijöistä ks. luku V 1.

620 Direktiivin johdanto-osan kohdan 52 mukaan saatavilla olisi oltava toimenpi-teitä, joilla uhrin ja hänen perheenjäsentensä turvallisuutta ja koskemattomuutta suojellaan toissijaiselta ja toistuvalta uhriksi joutumiselta pelottelulta ja kostotoi-milta.

621 HE 66/2015 vp, s. 45–46.

toimenpiteet tarpeen. Arvioinnilla ja käytettävissä olevilla toimenpiteillä ei välttämättä ole suurta merkitystä alle 15-vuotiaan asianomistajan kannalta.

Tarjolla olevat suojelutoimenpiteet koskevat alle 15-vuotiaita lapsia ilman erillistä arvioitakin. Esimerkiksi alle 15-vuotiaan asianomistajan esitutkin-takuulustelu on tallennettava ääni- ja kuvatallenteelle riippumatta siitä, onko hän erityisen suojelun tarpeessa vai ei.⁶²² Lisäksi erityisen suojelun tarpeessa olevan uhrin kuulustelutiloiksi suositellaan lasten kuulusteluja varten tehtyjä tiloja.⁶²³ Tosiasiallisesti uhridirektiivi kuitenkin vahvistaa myös lapsen oikeuksia, sillä se edellyttää jäsenvaltioiden huolehtivan siitä, että kaikki lapsiuhrin kuulustelut voidaan tallentaa audiovisuaalisen väli-nein ja käyttää niitä todistusaineistona rikosoikeudenkäynnissä. Direktiivi on jäsenvaltioita velvoittava, joten alle 18-vuotias voisi tarvittaessa vaatia kuulustelun tallentamista suoraan direktiiviin perusteella.

Erityisten kuulustelutilojen lisäksi erityisen suojelun tarpeessa olevalle asianomistajalle ja siten myös alle 15-vuotiaalle lapselle on pyynnöstä mahdollistettava, että sama tai samat henkilöt suorittavat kaikki esitut-kintakuulustelut (ETL 7:21, kohta 2). Lisäksi seksuaalirikosten uhrin tulee pyynnöstä saada samaa sukupuolta oleva kuulustelija (ETL 7:21 kohta 3).

Säännös ei aseta velvollisuutta viranomaiselle, vaan sisältä paljon harkin-tavaraa, toimenpiteet tehdään asianomistajan pyynnöstä ja tällöinkin vain, mikäli se ei merkittävästi viivytä asian käsittelyä eikä siitä aiheudu muuta haittaa (ETL 7:21). Säännöksen suhdetta järjestämislain mukaiseen oikeus-psykologiseen haastatteluun ei ole pohdittu esitutkintalain esitöissä. Läh-tökohtana siis on, että toimenpiteet tulee toteuttaa samoilla edellytyksillä myös silloin, kun lasta kuullaan oikeuspsykiatrisessa tutkimusyksikössä.

Vaatimus samaa sukupuolta olevasta kuulustelijasta voi koskea myös alle 15-vuotiasta lasta. Sukupuolikysymyksen sijaan varsinkin nuorimpien las-ten osalta voi olla tärkeämpää, että kuulustelun suorittaa erityisesti laslas-ten kuulusteluun perehtynyt tutkija tai asiantuntija. Lähellä 15 vuotta olevien lasten osalta lapsen pyynnöstä olisi kuitenkin kuulustelijan oltava lapsen

622 Lopullisen päätöksen siitä, kuullaanko lasta henkilökohtaisesti tekee tuomiois-tuin, joten esitutkinnassa olisi aina tallennettava kuulustelu.

623 HE 66/2015 vp, s. 44.

kanssa samaa sukupuolta riippumatta siitä, onko kuulustelija nimenomai-sesti perehtynyt lasten kuulusteluun.

Osa lapsen suojelua prosessissa on mahdollisuus saada oma tukihen-kilö. Tukihenkilö voidaan määrätä henkilökohtaisesti kuultavalle asianomis-tajalle samoilla edellytyksillä kuin avustajakin (ROL 2:3 §). Tukihenkilö ei ole vaihtoehtoinen avustajan tai edunvalvojan käytölle, vaan samalla lapsella voisi olla esitutkinnassa sekä edunvalvoja, avustaja että tukihenkilö. Jos edunvalvojana toimii muu kuin lapsen huoltaja ja kyse on pienestä lap-sesta, voidaan joutua pohtimaan, tarvitaanko lapsen ympärille toimimaan näin monta eri henkilöä. Nuorimmat lapset voivat myös hyötyä enemmän tutun läheisen henkilön tuesta. Toisaalta taas tukihenkilön määräämise-dellytysten täyttyessä määräystä ei tule jättää tekemättä ainoastaan sen vuoksi, että asianomistaja on lapsi. Tukihenkilön määräämistä koskevan säännöksen perusteluissa todetaan uhrin asema siveellisyysrikoksissa erityisen vaikeaksi, koska asianosaisen lausumilla tapahtumien kulusta on siinä määrin suuri todistusarvo, ettei voida välttää rikoksen uhrin kuule-mista. Tukihenkilö määrätään asianomistajalle esitutkinnasta ja oikeuden-käynnistä aiheutuvien haittojen minimoimiseksi.⁶²⁴

Suojelukeinojen tarjoamisella mahdollistetaan myös iältään hyvin nuor-ten lasnuor-ten osallistuminen rikosprosessiin. Asiantuntijakuulustelijan käyt-täminen esitutkinnassa (ETL 9:4.2) ja kuulustelutallenteen käytkäyt-täminen todisteena oikeudenkäynnissä (OK 17:24.3) mahdollistavat, että jopa 3-vuo-tiaat lapset voivat esittää kertomuksensa tuomioistuimessa.⁶²⁵ Pienimpien lasten osalta oikeus esittää todistelua ja päästä rikosprosessiin toteutuvat osittain välitettynä, sillä lasta ei kuule esitutkintaviranomainen eikä häntä kuulla henkilökohtaisesti tuomioistuimessa. Kaikista nuorimpien lasten eli sellaisten, joita ei voida kuulla lainkaan, näkemykset voidaan välittää

624 HE 82/1995 vp, s.143–143.

625 Lapsen kuulemiselle ei ole asetettu alaikärajaa. Lapsen puheenkehitys ja muisti ovat ratkaisevia asioita, kun harkitaan kuullaanko lasta esitutkinnassa vai ei. Esi-merkiksi 4-vuotiaat voivat muistaa luotettavasti keskeisisä toimintaan liittyviä asioita ja yksityiskohtia. Kertomukset ovat kuitenkin vielä niukkoja ja lyhyitä ja unohtuminen tapahtuu nopeammin kuin vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla, Lahti-nen 2008, s. 188.

ainoastaan edustajan kautta.⁶²⁶ Nuorimmilla lapsilla ei ole prosessiin osal-listumisen edellyttämää kompetenssia eivätkä he kykene muodostamaan tai ilmaisemaan oikeudellisesti merkittäviä päätöksiä.⁶²⁷ Asteittain kehittyvä kompetenssi ja itsemäärääminen huomioidaan mahdollistamalla asian-tuntijan suorittama kuuleminen. Lapsen suojeluna voidaan nähdä myös kuulemisen suorittaminen asiallisesti ja mahdollisimman luotettavasti.⁶²⁸

626 Tällöin näytön rikoksesta on perustuttava muihin seikkoihin kuin lapsen kerto-mukseen.

627 Alderson 2010, s. 95.

628 Tutkimustulokset tukevat vahvasti sitä, että lapset ovat hyvin luotettavia todista-jia silloin, kun heidän kuulemisensa toteutetaan kontrolloidusti ilman johdattelua, Bruck – Ceci 1999, s. 436. Lapsen kertomus on usein seksuaalista hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyä koskevissa asioissa ainoa kunnollinen saatavilla oleva näyttö, HE 190/2002 vp, s. 190; STM 2009, s. 43.